Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kriitikot eivät pölöstele

Salin puolella luen Putkinotkoa ja kirjoitan etenemisestäni, jonka vauhti ei päätä huimaa - kuten ei minkään kunnon aito suomalaisen romaanin kanssa: ei yhtä kunnon kirjaa kuukaudessa lueta!

Kieltä - sanoja, lauseita, kappaleita - on nieltävä märehtien lehmän lailla, itse tapahtumia työnnettävä, sovellettava kaikkiin mahdollisiin reikiin ja koloihin, aktualisoitava ja historioitava.
Tunne etuteljolla edeten.

Pitää pölöstellä päästäkseen kirjan sisään, Onnen maahan.
"Tunteet ovat isoja ja siitä minä tykkään, koska sitä on aina joutunut vähän demppaamaan, ettei joutuisi täysin naurunalaiseksi."
Lainaus on Markku Pölösen suusta ja aiheena Mozartin Taikahuilu, jota elokuvamies ohjailee Joensuussa: Huba Hollókõin johtaman kaupunginorkesterin säestämä ooppera saa ensi-iltansa perjantaina.
"Patetiaa on joutunut välttämään, mutta nyt ei ole tarvinnut."
Oopperassa on siis toisin: pölöstely sallittu ja toivottu, kun vain muistaa että 'tässä on tömäkkää asiaakin taustalla'.

Ohjaaja ohjaa muille.
Kirjailija kirjoittaa muille luettavaksi, säveltäjä säveltää muille esitettäväksi.

Mutta.
Katselija katsoo, kuulija kuuntelee ja lukija lukee itsekseen itselleen.

Vai oletteko muka kuulleet lukijasta joka lukisi romaania, novellia, runoa tupasessaan muita varten!
Jos olette niin olette tavanneet kriitikon. Erotuomarin, tuon pallopeleistä tutun seepran.

Hehän harvoin objektiivisuudessaan veneilevät tunteet etuteljolla - vai kuinka?
Kriitikolle on sanottava, tavanlukijoiden, aina tavatessa suorat sanat, tyrmättävä:
- Haista huilu! - Senkin puusilmä!

 
 

4 kommenttia:

  1. "...ei ole vain sellainen täysin kevyt sokerihattara"
    Pölönen
    ...kuin tyhjäpäiväinen kokoomuslainen nainen...tuli mieleeni kuivatettu luumu(assosiaatio)
    -

    VastaaPoista
  2. ...Anteeksi, mutta itsekkyys ja ymmärtämättömyys täydellä volyymillä eivät ole rinnastettavissa taiteeseen. Jos näin sen kokee on itsekin heppoisin tuntein liikkeellä!

    VastaaPoista
  3. Tuosta taikahuilusta tuli mieleeni Egypti: sydämen jalous ja ylevämielisyys!
    Joskus me anonyymit kirjoitamme puuta-heinää ja siksi lopetankin tämän poustaukseni täällä. Mukavaa talvea. Ota siis nämä ajatusten ilmaisut kepein mielin vastaan.

    VastaaPoista
  4. Ano
    siinäpä nuo ovat menneet muun kivun ohella. ;)
    (=http://www.city.fi/blogit/hikkaj/varsinainen+miehennielija/128617)
    Voihan näitä lukaista kommentoimattakin.
    Pysy kanavalla!

    VastaaPoista