Viisastuuko sitä kuoleman kielissä?
Kiinnostaa kovasti, astuuko viisaus vanhenevaan ihmiseen; tuoko iäkkyys tiedon tulevasta; osaako poimia olennaisen epäolennaisesta; onko arkipulmilla yhä ylin paikka ajatuksissa; kiinnostaako yhteiskunta enää, se mitä ympärillä nyt ja tulevaisuudessa tapahtuu ???
Eikö oman kehon ulkopuolella toisille tai ympäristölle tapahtuva ole jo viimein merkityksetöntä...
Muistan ikuisesti äidin innon koulutukseen (jos kuninkaallisiinkin) ja sen tuomiin titteleihin. Niinpä kuolinvuoteella, kun kaikki voimat alkoivat olla finito, joku piru meni minuun ja sai kysymään jo puhumattomalta, pois lähtevältä:
"Vieläkö oot sitä mieltä että pitäs kouluja käydä ja titteleitä hankkia?"
Ajattelin varmana, että viime voimilla moinen sivuseikka olisi jo EVVK.
Mutta ei.
Pää nyökkäsi ja nyökki; muuten ei sitä intoa ja silmänluontia voinut tulkita kuin että kaikkea sie kysytkin:
- Totta kai! Ja ilman muuta.Niin, nytpä samaa seurailen Hannu Helinin blogista päivittäin.
Runoilijahan kirjoittaa kuolevansa ennen joulua, enää syöpähoidot eivät auta. Ja ihmettelen, kuinka kumminkin, välillä, kaksin käsin HH:kin on ajassa kiinni, jopa maan kohtaloa surren, kuten kun Jatkosodan päättymisen 70 päivän kunniaksi solmittiin eilen jokin hemmetin nato-liitto.
Melko vaikea on kuvitella että moinen kiinnostaisi kun lähtö on lähellä.
Ei se oma napa sittenkään ole tärkeintä tai ainoa asia elämässä - eikä kuolemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti