Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

tiistai 2. syyskuuta 2014

Syysähkettä

Saskatoonin, marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia), taimia tarjosi naapuri, ja mikäs: siihen leikatun sukulaisensa, kymmenrunkoisena harottavan Suomen tuomen viereen haudattiin tämä preerian kasvi uutta ylösnousua odottamaan, ja luumupuupensaiden väliin upotettiin toiset yrittäjät.
Eipähän tarvitse mustikoissa kyykkiä kun seisaaltaan samahkon makuisia marjoja aikanaan koppaan keräilee.

Muutenkin oli istutuspäivä.

Tammi (Quercus roburoli) oli jossain vaiheessa karistellut siemeniään niin että ruohonleikkuulta oli taimi jäänyt kuusiaidan juurilta ajamatta; parikymmensenttinen taimi sai uuden paikan katkaistun koivunrungon ja äitinsä viereltä - parikymmentä vuotta niin eikö tuo jo äitinsä alaoksiin ylettyne.

Vielä parit vaahteranpoikaset (Acer platanoides) ruusupehkon sisältä alaoksiaan kuivattavan kuusiaidan eteen tuottamaan Paratiisin Aatamille, sille Onnille ilkossuojaa.

Nokikolarikin pitäisi taas kutsua. Likakaivontyhjentäjää ei tänä vuonna enää tarvita: siitä revohkasta ei enää ole kuin hyvin ruohottunut nurmikenttä jäljellä ja muutama kalju pensaanruipelo.

- Tämän näyttää suht hyvältä, sanoo ja vilkaisee muotovaliota, pumppua, joka töröttää kuin viettelevä kuningatar orapihlajapallon takana.

Vielä nyhtää aitaverkon salaattien ja persiljojen ympäriltä. Rullaa, työntää aitan alle odottamaan uutta kevättä. On tehtävä kaistaa peräkärrille, jotta ne keväiset puunrangat saisi talveksi raahattua ja sahattua pinoihin.

Melkein jo pyyhittää hikeä.
Sen verran rajaa Onni syystohinaa, ettei työstä ala käydä, ähkiä tarvitse.

Saunassa sitten on ähkinnän aika.
Odottamassa myös sauna-, ehei kalja vaan, saunasuklaa ja saunakirja! Sitten illankamussa kylykylvyn jälkeen. So.
- Fazerin sinistä kahvin kanssa ja Haanpään punaista uutta: Pentin 29 kansien välissä ennen julkaisematonta juttua tuoreessa kokoelmassa Eräs avioliitto.




2 kommenttia:

  1. Syys ja vanhuus ei näemmä saa yksin. Vanhuuden tilille panen luki-häiriöt, joita kohtaan jokap. elämässäni tuon tuosta ja tavan takaa. Hikkajiin otsikon luin ensin että syyssäihkettä ja sitten syyssähkettä ja ajattelin, että kelle nyt sähkötetään, kunnes tajusin, että ähkettähän se syksy tullessaan tuo.

    Mitä puihin tulee, yksi soittokaveri kävi hakemassa meiltä saar/nin/nen taimia puutarhaansa tammien ja muiden jalokasvien kaveriksi. Kehotin häntä viemään myös kaikki vaahterat, joita kasvaa jokaisessa kukka- ja raparperipensaassa, ja jotka pyrkivät naamioitumaan villiviineiksi, syyshortensioiksi, orapihlajiksi, karviaisiksi sekä pensashanhikeiksi. Oikein paha elämä tuli, kun aikoinaan kuulin, että jollekin henkilölle oli toiveensa mukaan ostettu vaahtera kaupasta. Paksu ja oksaton vaahteranrunko tosin halkeaa niinkuin leppäkin kirvestä näyttämällä ja kuivana palaa kohtalaisen hyvin.

    VastaaPoista
  2. kavi

    outohan on otsikko, kun itekin meinaan lukea sen milloin mitenkin.
    'Syy sähkeettä', 'Syys sähkeittä'

    Sähkeen puolelle menee, vaikka ei kai kukaan enää sähkösanomia laita?

    Mitä puihin: totta tosiaan tuo vaahtera yks riesa ja takiainen - ei vaan satu oikeeseen paikkaan leviämään. Maksa nyt siitä vielä!

    Tammi on aika paljon hitakaisempi siinä lis.puuhassa: tulleeko sukukypsäksi vasta viisissäkymmenissä; meillä ainakin vasta sillon alko terhojaan tekemään.

    VastaaPoista