Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Luen tätä nyt näin



Yhtä aikaa luen Lehtosta ja Härköstä, klassikkoa ja nykypölyä. Lehtonen riittäisi yksinkin luettavaksi, Härkönen jäisi ohueksi. Käkriäiset Puttosten kainalokeppinä on tarpeen. Jotta lukijana jotain Härkösestä kostuisin. Pelkkä moderni BB-elämä ei riitä mielenkiinnon ylläpitoon, sen verran vanhaa sukupolvea olen, ettei jaksa melskata Puttosten mukana tavaran perässä.

Liitän Juutakseni, jota olen tutkaillut jo pitemmän aikaa, Eevin rinnalle.

Juutas Käkriäinen on palaamassa matkalta, niin myös Eevi Puttonen, lottovoittaja.
Molempien matka päättyy mahalaskuun. Juutas palaa lähimatkaltaan kahdeksankymmenkiloista jauhosäkkiä kantaen tuskaa täynnä; Eeviäkään eivät enää juuri kiinnosta kaukomatkan ensimmäisen luokan edut, sängyiksi taittuvat penkit eikä free tarjoilu.
Juutas on nähnyt sahan omistajan hienoudet ja saanut pientä kunnioitustakin kansanparantajataidoistaan; Eevi elänyt omine uima-altaineen Thaimaassa palvelualttiin henkilökunnan huomissa.

Nyt on aika pudota arkeen.

Molempien kotiintulo on suurinpiirtein surkea katastrofi.
Juutaksen puoli-ilmainen hiellä kannettu jauhosäkki repeytyy; ketunpesille ovat häipyneet heinäntekijät. Vihoissaan Juutas tappaa kanan ja on haljeta raivosta.

Eeviä vastaan tulee ilkkuva naapuri: huumepoliisit ovat käyneet rauhoittamassa juhlivaa aviomiestä ja tämän remuavaa seuruetta, jonka jämiä vielä on jäljellä kotisohvalla. Ne saavat lentävän lähdön Eeviltä, mutta kukaan ei sentään kuole.

Että semmoista elämää: oletpa rikas tai köyhä.
Mailissa kysyn Vanhikselta, kumpi elämä parempi: köyhän vai rikkaan. Saan vastaukseksi hyvän analyysin kuten Vanhikselta aina:

Romaanihenkilöt ovat usein aika yksiulotteisia. Onko Konsta Pylkkänen onnellinen. Se on eri asia kuin se, että lukija ja romaanin muut henkilöt hänelle naureskelevat. Ehkä olen tosikko, mutta aika usein tuohon ”kansanmiehen” kuvaukseen liittyy jonkinlaista ivaa, mutta täytyyhän kirjan myydä.

seur.
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/09/harkonen-on-paketissa.html

6 kommenttia:

  1. Tästä herää mieleeni vanha kysymys: - Olisitko mieluummin rikas ja terve kuin köyhä ja sairas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kavi

      rupisempi eläjäpä saattas valita vaihtoehdon b ja rautavaaralaisittain vielä vakuuttaa=valehdella 'Päivääkään ei poisvaihtavansa'!
      Uso pois.

      Poista
  2. Åbon kirjeenvaihtaja:

    Kah, sä saat meilejä muiltakin Lennulta.

    Olisi nyt edes puhuttu naisista, niin ei lukijat nukahtaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Åbo-fången
      koko ajanhan Anna-Leena naisesta puhuu: päähenkilö lottotyttövoittaja on Eevi Puttonen. (Meille rahamiehillehän Puttonen-nimenä on melkoinen jäbä ja asiantuntija. Kunnioitamme?)

      Poista
  3. Härkösen uusinta en ole lukenut, mutta Putkinotko oli täyttä rautaa, kun sen aikoinaan viimein älysin lukea. James Joyce on paperia Lehtosen rinnalla. Yhdenpäivän romaaneista rinanlle tietenkin nousee Alastalon salissa ja pienellä 2 irvistyksellä" myös Pohjanmaa Tuurin kirjoittamana.

    Putkinotkossa on koko elämä. Siinä on rakkaus ja suru ja pettymys ja viina ja yhteiskuntaluokat ja ihmiskärpäsen pyristely siinä verkossa. Mustavalkoinen suomielokuva teki Putkinotkosta rillumarei - jutun, jossa aika hyvin onnistuttiin kaikki tämä syvempi hautaamaan

    VastaaPoista
  4. Tilley

    Kilpeä ei tietenkään kukaan voita.
    Putkinotko-lukuprojekti on menossa tuolla Cityssä: eikä ensimmäistä kertaa olla Joelia kyydissä. Kurkistapa: http://www.city.fi/blogit/hikkaj/savonlinna+ja+elama+on+melkein+nahty/128033
    Edelleen paheksun ettei Juha Hurme mitenkään reagoinut näihin itäisiin miehiin Pohjanlahtea soutaessaan.

    James Joycea ajattelin lopputyökseni sitten kellojen alkaessa jo kilkattaa: siinä Ulyssessa varmaan nakerrettavaa viimeisiksi vuosiksi. ks. http://www.gaudeamus.fi/joyce_ulysses/

    Juonettoman kirjoittelun kannattajana: yhden päivän romaanit ovat sitä parasta.

    VastaaPoista