Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lassilan Maiju

V soutuvarvi - aina Yyterin hiekkapiiriin



Onpa todella täysin tuntemattomia nämä paikat missä veneilijämme liikkuvat. Luvia? Ei mitään havaintoa!
Poriin marssivat peräsintä korjaamaan, ei kun perään vaan. Vellu Ketola sieltä kotoisin; ikinä en ole käynyt, minkä nyt kerran Kankaanpäässä kertausharjoituksissa kuulemassa jonkun eversti Kunnarin haukkuja miten kelvottomia me suomalaiset miehet olemme.

Keskustelevat Hawkingin ja Mlodinowin valmisteilla olevasta M-teoriaperheestä, joka on, kunhan valmistuu, lopullinen teoria maailmankaikkeudesta. Kaikki kaikesta. No ei vähempää!

Pysytään alempana eli meidän Tohmajärven pojassa, tuotteliaammassa kuin Mauri Sariola tahi Mika Waltari. Porissa vuoden verran vaikuttanut Satakunnan nimellinen päätoimittaja, sekopää, joka jouti poistaa toimittajaluettelosta.

Algoth Untola, Irmari Rantamala, Maiju Lassila. (Muuten Potsipäiviä vietetään Tohmajärvellä tulevana viikonloppuna: Katri Helena saa oman raittinsa, Maiju Lassilan tie siellä jo onkin - pitää ilmaiskonsertin sen kunniaksi; on siellä Mestarintiekin, tämän keihäänheittäjä Sepon.)

Irmari Rantamalana Algoth poistuu Porista kainalossaan 1800-sivuinen Harhama-esikoisromaani, - 1800 s.!- sekä 1000-sivuinen jatko Martva. Kaikki kaikesta - ei vähempää! - on kirjoitettu näissä, niin hän uskoi.
2800 sivua tekstiä - ei ihme jos kirjoitteli mitä harhoja lie toimitellutkin konservatiiviseen lehteen.
Nyt oli aika poispotkittuna kääntää nuttua ja vääntää nimeä:
"Hän vasta nyt kysyi itseltään oliko hän vanhasuomalainen, vaiko vielä entinen vallankumouksellinen, tai sosialisti. Siinä määrässä oli hänelle kaikki todellinen elämä pölyä,  ettei hän ollut varsinkaan viime aikoina niistä rajoista huolinut, eikä antanut niiden itseänsä sitoa. Hän oli kumouksen henki kaikissa joukoissa ollessansa ..."

Näitä Köpi lukee käytyään, nyt Porin, kirjastosta lainaamassa Lassilaa, jonka suppeimman romaanin Iivanan, 90 s., ottaa myös mukaansa ja istahtaa Kuukkarin jättömaalle nauttimaan saaliistaan, toki poksauttaa sitruunasoodapullon kyytijuomaksi. Limpparia!

No Untola koki kohtalonsa: teloitus toukokuussa 1918 vähän ennen Eetu Salinin epämääräistä kuolemaa Sörkan kuritushuoneessa. Sitäs kirjoitteli Työmieheen, taas niitä omiaan!

Köpi ihmettelee Aimo Tukiaisen kummaa osaa: patsas niin Salinista kuin Mannerheimistakin: 'Siinä oli taiteilijalle poliittista polaarisuutta!'
'Ehkä juuri siksi Tukiainen siirtyi abstraktiin ilmaisuun Häkkyrä-veistoksen myötä ...'

Hurmehan alkaa käydä huvittavaksi, yhtä kieron huvittavaksi kuin Kilven Volter!

Eteenpäin.
Merelle!
Peräsinkin nyt kuntoon taottu, kaupungista palattu taksilla, pikkuisen itäviinaakin mukana.
Yösoutua. Kello puoli viisi aamulla.

Päästään Outooriin saakka, 'noustiin jäykistynein koivin laiturille, asteltiin maihin, kustiin ...' - sitä se itäviina teetätti! 'Paska paikka koko Outoori ainakin nukkumattomien silmien välittämien välittömien aistimusten perusteella.'
Santakari lähellä on parempi.
Sinne!
Oltiin illuusiottomia, ilottomia poikia pitkästä aikaa.
Sherlock Holmesin sanoin: - Tilanne oli epätoivoinen, muttei toivoton.

"Näin voi joskus käydä Porin Yyterin ulkoluodolla", päättelee Hurme tämänpäiväistä soutumatkaa. Jättää Köpin manaamaan, madonlukunsa latelemaan Linkolan lailla kolmen airon varaan kyhäämäänsä huteraan tiipiihin:
"...todellinen ongelmamme on maapallon kantokyvyn rajat ylittävä ihmiskunnan elämöinti ... meidän julmat huvimme ovat sysänneet pallon  ekosysteemin tolaltaan ... luonnon monimuotoisuus on romahtanut ... kun olemme jyystäneet metsistä puupeltoja, niityistä golfbaanoja, soutuveneistä vesiskoottereita, turvesois ..."

Viimein väsy käy käpälän ja soutupojat nukahtavat.
On meidänkin aika asettua ja suoda heille muutaman tunnin aamurauha.

On tässä tiedontulvaa tullutkin nokko, melkein hukuttu; vedämme henkeä päästäksemme seuraavaa etappia seuraamaan.
- Pori on paska paikka! sanoisi Tohmajärven toinen kuulu poika. No se Räty, tietysti!


VII soudetaan
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/06/eino-leino-kesateatterin-isa.html

2 kommenttia:

  1. Perässäsoutu alko öylössäiltana. Aina isoon ykköseen asti jaksoin vemmeltää. Volterihan se on kova huumorimies kirjan mukaan, ja mikä ettei. Kirjastossa olivat Hurmeet ja Huoviset rinnakkata hyllyssä. Tämä nylkykirja ei ollut niihen joukossa, ja vähän siinä hättäännyin niinkuin J. Potkukelkka aikanansa - apuva! - mutta yst. virkailija opasti uutuustelineille, jossa se sijaitsi. Ensisilmäyksellä sanoisin niin, että joku tartunta ehkä Lampaansyöjistä viruksen kaikka lie hypännyt niinkuin Lentsussa Toivo Kesselin nokkaan vaellusideasta, mutta tietoperäistä, tietoperäistä tulee niinkuin "Kahdessa partiopojassa" tai "Valkoisessa valaassa".

    Kun tässä jo melkein tulitikkuja Algotilta lainaillaan, niin muistelenpa innoissani Henry ja Erkki Räsäsen ja muutaman muun mainion komeljanttarin ja -janttarinnan teatteriesitystä tuosta stidijutskasta. Henry soitteli ja kyseli jotta passaisko tulla taas estradille, ja passashan se.

    VastaaPoista
  2. kavi

    Voithan pyyhkäistä venho auton katolla suoraan vaikka Merikarvialle, mistä viimeistään huomenna olemme ylöspäin lähdössä. Eikös siellä ole sen yhen juoksija Maaningan valmentaja Elevaaran tanssilava ja jokin yöpymispaikka, jos siitä seiskaluvusta, 7, sitten perään. Näillä alkutulkinnoillani sulaudut kyllä täysin sakkiin.

    Sudenpentujen käsikirjaksi sanovat jotkut tätä Hurmeen Nyljettyjä, siis kulttuurin selvittäjänä. Myös Lampaansyöjiin ovat verranneet, kuten itse arvelet.

    Räsäsillä näkyy Maarianvaarassa olevan kolmas osa Lassilaa kesäteatterissa: http://www.maarianvaaranteatteri.net/

    VastaaPoista