Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Nää näitä aikoja

Jolloin kirjallinen kulttuuri vääjäämättä väistyy kuvakulttuurin tieltä: mieluummin katsoo ja näkee kuin lukee ja kokee.
Työntää päänsä mieluummin ulos pensaaseen kuin tyynynpielukselle. Siis päivemmällä. Toki sen jälkeen on taas sanan vuoro, illemmalla

Siis kylmän viileästi
ulos kevääseen, kevään kuville, missä
valon määrä on valtava - väenvängällä ylivalottuu mieli ja kuva.
Mikä Voima!

Katsokaas:
 
Vain kuvaajan varjo pelastaa nuo keltakukat näkyviksi; sitruunaperhosen käy huonommin: se leijaa valon syötäväksi.

Käärmeitä oikeasti läksimme jäljittämään, kunnon kyitä.
Ne pysyvät vielä koloissaan. Vaan saas nähdä,
joko kalat kutevat,
 - heti ensimmäisestä päivästä jäiden lähdön jälkeen?

Käännämme kumollaan talvehtineen veneen.




Toiveikkaina soudamme ruoikon reunaan
ja

pudotamme katiskan kaislikkoon
hyytävän kylmään veteen.

Toiveikkaina, valoisin mielin.
Ylivaloisin?

 Ja


koska on kylmä ja tuulee,

vesi                väreilee  - tarvitsee soutaja hanskat lyhyestä soutumatkasta huolimatta.


Pian pian pois vetten päältä -
lämpimämpiin tupiin, lämpöisempiin kuviin; jo hirsien väri jakaa mielelle riittävän turvan:

joten  
näihin kuviin ja näihin tienvarsitunnelmiin:

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti