Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 25. tammikuuta 2014

Pakkasella kiirettä pittää henk.koht.

1) Hiihättää, saunottaa, makkuuttaa, 2) luetuttaa ja 3) käräjilläkin pitää käydä.
Voi pahusta, kun ei ennätä merkitä merkittäviäkään!

Pistetäänpä tärkeimmät ensin pois jaloista pyörimästä eli päivitetyt mittarilukemat:
Jäljellä -  H: 800 km, KK: 321 s.
Ei noilla liene yleistä mielenkiintoa, mutta privaatissahan tässä volomuillaan eikä yleisessä saunassa - ei ainakaan naisten puolella. hym.

3) Käräjillä oli jokin törkeä velallisen epärehellisyys; prosessi jatkuu myöh. Moneen jamaan sitä ihmiset joutuvat ja rakkaimpansakin ajavat.

2) Luennalla
*Elämäntarina-lehdestä lähettivät nivaskan lehtiä menneiltä ajoilta liityttyäni tilaajajoukkoon. Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti tuntuu hyvinkin mielenkiintoiselta, semmoinen kirjamainen ilmiasu, runokokoelman paksuinen kukin. On se aivan toista lukea tavallisten ihmisten tarinoita kuin julkilehtien julkkistarinoita gourmetruuanlaittoineen ja merkkivaatekaappeineen. Syvempiä kokemuksia, kertakaikkiaan.

* Tapio Koivukarin Käpykaartilaiset tilasin kustantajalta.
* Kansojen kirjallisuus 12 jatkuu Ranskassa ja sieltä nousee vähitellen romaanit esille kaikenmaailman mielenkiintoisten eksistenttien ja absurdikkojen jälkeen.

Yllättäen ponnahtaa silmille Francoise Sagan (1935-2004) nainen joka täysin oli unohtunut muistista ja joka nyt palautui voimakkaanakin mieleen: häntähän luin ihan hikuna joskus lukioaikoina. Tutuhkoja kirjojen nimiä vilahtelee: Bonjour Trieste, Tervetuloa ikävä lukiolasitytön tunne-elämästä rakastajan ja isän välissä; Muuan hymy varsinkin, on jopa pieni muistin häivä; Varjoa vajaat; Pidättekö Brahmsista; Muistelmia sieluissa, Vieraat kasvot myöhemmältä ajalta jne.
Outoa miten ovatkin kadonneet mielestä noin tyystin: olisi aikaa ja kirjat käsillä niin olisi jännä katsastella missä vaiheessa palautuvat vai ovatko häipyneet ns. mielen avaruuden tähtitarhoihin, sinne minne pitkä saksa.
Ei kuulunut Sagan lukion lehtori Vienon suosituksiin siinä missä Camus, Gogol, Steinbeck tai del Castillo.
Siis hömppää taisivat FS:n kirjat olla.
On se sitten niin kuin onkin, että pysyvämpi on pysyvämpää, tuhti tuhtia.

1) Hiihtopa
ei jätä, se pysyy niin kauan kuin jalka kapsaa, vai oliko sekin käsi? virn.
On talvi, on hyinen talvi, pakkasen puhallus, -25:ssä pyrähti parhaimmillaan. Semmoisena päivänä ei sovi enää vanhan mennä metsään kapustelemaan nykyvehkeillä. Tulee luppopäivä väkisin.
Ääreisverenkierto, nähkääs - ja sitten vielä ne sideongelmat.
WP




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti