Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

perjantai 8. marraskuuta 2013

Vuoteen omana

Näitä päiviäpä olen odottanutkin: saa kunnolla sairastaa. Eli ei tarvitse lähteä puolipökkelönä polkemaan työmaalle.

Ojentelee vain kipeitä jäseniään, imee mehuskia, pärskii, aivastelee. Taivastelee että jopa on helppoa elämä. Kurkkua jos vähän kaivaa niin mitäs tuosta; pientä kuumetta, no mitäs pienistä; korvasärkyä, ohimenevää sekin. Koko päivä aikaa täyttää ristikkoa ja täyttää lopulta aulis 2769 Hesarista alta pois uuden tieltä. Kolme kohtaa viimeiseen asti askarruttaa:
  • KAAS_A siihen niin joku merimerkki;
  • MMM:n  tietojärjestelmä on TI_E = K siihen käy;
  • UKO_KOIRA = N ja tulee toukka.

Välillä sen verran päiväpukua päälle että ilkeää ulos mennä sahaamaan parrun poikki, jotta sähköliitännän pääsee Urho upottamaan maahan ohi traktoroidessaan.

Sitten taas peitteiden syliin untuviin ja ajatustoimintaa käynnistelemään.
Eli kirjan otan, vähän aikaa luen ja siihen kuukahdan, vaikka ihan mielenkiintoisesti kilkattelee Poika Tuominen Kremlin kellojaan.

Lempi ei tykkää pärskinnästä ja on siirtynyt hyvissä ajoin uunin päälle ihan toiseen huoneeseen, vaivoin viitsii laskeutua lihoille kun aika on.
Nämä päivät ovat mukavia kun saa rauhassa sairastella. Viivyskellä.
Olla lötköttää rauhassa vuoteen omana moneen vuoteen - sitten lapsuuden.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti