Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Pientä askaretta ja päälle Pentti H

Laiska töitänsä luettelee:

1. Ulkosaunan lautalankkupatio, vilpola, etukenosta tasapainoon. Tunkki lattiaparrun alle etuosaan ja vaaksan verran yläilmoille. Kunnes vatupassi näytti vaakaa. Kivenmurikka kulmalankun alle ja niin tasaista tuli että vaikka tanssis! Pari pitempää lautaa sorkkaraudalla irti patiosta, jotta sähkömies, ei Ahde, saisi sitten viimeisenkin piuhansa piiloon.  
2. Talvisäilöön tuotuun autoon tankki täyteen bensaa ja päälle kolme ruikkausta bensansäilöntäainetta. Nii-in: bensansäilöntäainetta! Nykybensa ei säily 'atamonitta' talven yli.
Kakkoshomma ei niin vain onnistukaan: auto alkaa paukkua kuin piukea pyssynpiippu. Ei se siitä säilöntäaineesta johdu, vaan esipaukkeita on kuultu jo aiemminkin. Talvitalli sijasta ajo Kartsalle ja jättö sinne pihalle: - Laitalla kuntoon, niin käyn loppuviikosta kyselemässä.

Tuossa se korjaamo on pellon takana.

Sänkipellon läpi laahailen kotiin. Ja tartun kirjaan. Mutta mutta näin realistisen päivän jälkeen en suinkaan Kilpi-kirjaan, vaan vähän realistisempaan, sillä
Kuin lasista tavaraa lueskelen Volterin & Hiljan kirjeenvaihtoa, eli en läheskään joka päivä tohdi koskettaa koko kirjaa; se jo hyvä, ja paljon, jotta edes uskallan katsoa sinne päin, missä kirja lepää.
 Sydänhyvää ei pidä hoklia! Emoji

Otan Haanpään: tällä kertaa Matti Salmisen kirjoittaman elämäkerran - Pentti Haanpään tarina.
Monesta syystä Haanpäästä ei ole voitu koskaan tehdä kattavaa elämäkertaa.
Eino Kauppinen on hommaan joskus ryhtynyt, mutta pahasti epäonnistunut.
Salminen on nyt saanut käsiinsä kaiken, myös piilossa ja salassa pidetyn ja kätketyn aineiston. Viimeisimmät kätköt  löytyivät vasta vuonna 1997 Pentin tyttären Elsa Hyvärisen kuoltua.



2 kommenttia:

  1. Muistan vieläkin elävästi, kun luin Kootut läpi. Mäki autiolla mustassa yössä. Hauta-Pekka. Hämä-Jöri. Harakka-Esa. Isännät ja isäntien varjot, Noitaympyrä, Kenttä ja Kasarmi. Heinähelteisen päivän tapahtumat ja epilogi.
    Niin omaperäistä ja väkevää Suomen kieltä, niin maalailevaa, näkee harvoin kirjoitettuna. Ja kohta on sentään kuusi vuosikymmentä siitä, kun kerronnan mestari meni uppeluksiin.

    VastaaPoista
  2. äej

    ei tuohon kyllästy. Itekin ooo lukenu kaiken. Koottuja ovat koonneet paritkolmet erilaiset. Miun kootuista puuttuu Kenttä ja kasarmi; se piti ostaa pokkarina, yllätyin miten ohut päältä päin tuo kohukirja oli.

    Nyt tämä vasta ilmestynyt Salmisen kirja Pentistä tuo taas uutta tietoa ite kirjailijasta. Vaikka kyllähän se niin taitaa olla jotta parempi olisi kun tekijästä ei tietäis mitään niin vielä paremmin keskittys siihen mitä ja miten tekijä kirjottaa ja sanoo.

    Yhä haen ja haen Korpisodasta sitä kohtaa jossa toinen sotilas toisella sanoo nykiessään tätä ylös: - Nouse olemaan!
    Miusta aika taivaallisesti sanottu.
    Harmi kun ei satu silmään eikä löydy tuo kohta millään. Etsinenkö väärästä kirjasta peräti?

    VastaaPoista