Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Moottorillakäyvä kassara ei sytytä

Risusavottaan tästä.
Ei mitenkään nykyaikaisin välinein sinne, ei sovi pirtaani tai stailiini kuten seksikkäämmin sanotaan.
Ei siis mukaan mitään, mikä se nyt on se hurraaja ja viuhtoja? Se se moottorillakäyvä kassara? Siis se - niin niin se se raivaussahahan se.
Sen kanssa on vähän sama kuin tuon moottorillakäyvän haravan = Lehtipuhallin = turhanpäiväinen pärisijä.
Hermolepoa eivät nuo suo, pirunvehkeitä ovat!

Tavan kassara se olla pitää; sillä kun päivän viuhtoo niin johan rantatontti kaunistuu. Paitsi jos se häviää, luiskahtaa kädestä ja katoaa näkyvistä koko työväline. Oikein etäs lentää. Niinkin on käynyt, sen verran liukasvartisia nämä mustavartiset fiskarsit.

Pah!

Paljastin.
Sen verran periksi nykyajalle olen antanut etten enää hakkaa halkoja puuvartisella kirveella enkä katko risuja puuvartisella vesurilla.
Puuvarret eivät taitojani kestä.
Sen verran moderni mies kumminkin olen. - Moterni-Jaska, sanoisi talonmies Pikkarainen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti