Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Perhospuiston rottelo

Naapurin piiitkä ruma ulkorakennus, kolmen perheen tallit ja liiterit sisältävä, on viimeinkin purkupuolella. Miesporukka tuntuuu kuittailevan toisilleen kattotiilejä irrotellessaan.

Rakennuksen päässä kiinni sijaitsee, laudoituksen alla, hirsinen sauna, joka oli rahdattu paikalle ensimmäisenä ja jonka moninkertaiseksi jatkoksi lautarakennelma sittemmin pystytettiin. Hirsisauna on pala kylän rakennushistoriaa, se oli kuljetettu kivennostokempsulla kokonaisena seurojentalon kalliolta.

Itse kaksikerroksinen kookas päärakennus on purettu jo vuosikymmen sitten. Siinä 1950-luvulla ja vielä -60-luvulla toimi kylän keskus: apteekki, Säästöpankki, nimismiehen toimisto asukkaineen.
Hammaslääkärikin jossain vaiheessa ja kunnanvirastoja viimeisenä ennen kuin turhan hulppea tiilikolossi pystytettiin kylän toiselle laidalle, minne uusi kirkonkylän keskus sitten lopullisesti muodostuikin.
Alunperin rakennus oli ollut yksikerroksinen apteekki, jota Olli porukoineen sittemmin pidensi ja korotti kahteen kerrokseen.

Paljonpa hyviä ja huonoja tapahtumia naapurin ikkunasta näinkin: mitä milloinkin poliisipuolelta, apteekista ja pankista. Olkoot ne vielä kertomatta, jääkööt toiseen kertaan ja tarkempaan syyniin.

Mutta nyt häviää tuo hoitamaton rempottava rakennus silmistä; toivottavasti hirsinen sauna säilyy, vaikka sitten työkaluvarastona Perhospuiston hoitajille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti