Vielä jaksan yhä kolmen vuoden jälkeen iloita, kun toiset töihin joutuvat menemään ja itse saan maata kuin keisari vuoteellani vaikka puolille päivin jos siltä tuntuu.
Harmi vaan kun ei raaski: jos nukkuu aamulla pitkään ei tiedä eläkkeellä olevansa - valuu hukkaan eläkepäivästä osa!
Jotenkin lieväsadistisesti nautin ulkomaillakin, kun rakennustyöt käynnistyvät aamupimeässä ja myllyt pyörähtävät käyntiin: itse lokoilee, toinen hikoilee.
Toisaalta kyllä empaattisesti mietin jotta aikansa kutakin, kukin vuorollaan, kunhan neljättäkymmentä työvuotta takana.
Syksy muutenkin kuulauttaa olemisen: mikä raikas ilma odottamassa näiden nautittavien helteiden jälkeen, ja sitten talvi, hanget ja hiihto. Hohtoa odotettavissa aina.
No joo, marraskuu, kuollutkuu, se pitäisi saada jotenkin plokattua.
TEURASTETTUA, peräti?
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti