Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pyöräilty kellon ympäri

On muuten 127 km amatööripyöräilyä paaaaaljon iisimpi juttu kuin maraton, 42 km juosten.
Toki hyvän olon antava sekin. Mutta ei voi verratakaan yhtämittaiseen nelituntiseen juoksunjytkeeseen.

Varsinkin kun pyöräilyn pyöräilee kahdessa pätkässä, kiertää Pyhäselän niin että Joensuun kaupungissa viettää pitkän siestan syönnin päälle.

Kahdeksalta aamulla startattiin ja seitsemän särvessä illalla takaisin pihaan kurvattiin. Hyvin jaksoi maalissa samoilta jaloilta kävellä ulkosaunalle vettä varistamaan ja kiukaan alle tulta syöttämään. Autuaallinen oli olo niin saunan lauteilla kuin saunomisen jälkeen vuoteella köllötellessä.

Mikäpä päivänvietossa tämän kaltaisessa, kun vielä pystyy ja kykenee eläkeiässä liikunnolle; koskaanhan ei tiedä kuinka kauan kaikki näin auvona jatkuu. No makaileepa sitten.

Nytkin vähän suretti ja arvelutti elämänkulku  Nivan tienhaaraa ohittaessamme sadan kilometrin poljennan paikkeilla: oma mukava iloinen oppilas oli mieheksi vartuttuaan lähtenyt nyt juhannuksen alla yökyliin ja kurvi oli ollut liian kiemurainen.
Sairaalassa makaillut koomassa viikon päivät. Yhäkö? - en tiedä.

Peukkuja pidän pojalle joka keihäänheiton niin vakavasti aikoinaan otti että kesälläkin soitteli opelleen että 'veisitkö käyttäsitkö meitä Antin kanssa Kesälahen keihäskilipailuissa?'.
Käytinhän minä mielelläni.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Tandem-harjoitukset jatkuvat

Eilen 60 km paahtavassa helteessä: asfaltin hohkeessa vissiin viisikymmentä C!
30 + 30 km kahdessa pätkässä, kyläreissun tiimoilta.

Huvilalla pelailimme mölkkyä, ihan hauska heittopeli pienemmin välinein kuin kyykässä: pysyvät huvilan ikkunat ehjinä.

No pyöräily on vain pyöräilyä; tavallaan kuin kiikkutuolissa istuisi - juoksuun verrattuna.

Tour de Francen näkymättömyys vähän kaivelee: Kerimäki pisti pillit pussiin Eurosportilta - ei välitä välittää.

Huomenna edessä olisi reilu 120 km - jos ei ukkosilma estä Pyhäselän kiertämistä. Kerran Liperin maratonilla kiskaisi salama kärkijuoksijoiden jalat alta, pääsivät tosin jatkamaan matkaa.
Totta totisesti salamanterin kanssa ei ole leikkimistä!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Paarmat, pirun paarmat!

Verenhimoiset paarmat oikein parvena ympäröivät polkijat, yrittivät näykätä vähänkin jos vauhti hiipui. Niin ovelia olivat matkan alkaessa painaa niitä ja polkijoita, että asettuivat istumaan, matkaa taittamaan edessä polkevan kypärälle!

Juomatauot oli pidettävä lyhyinä, koska niistä muodostui paarmojen syömätauko.

Tuulenvirettä toivoimme ja ohiajavien autojen häkäkaasuja ja suhinaa, jotta nämä luontokappaleet olisivat hajaantuneet, tai - vesitykkejä Taximaukiolta!

No oli siinä se hyvä noissa tauoissa että nuo kiusankappaleet eivät heti älynneet lyöttäytyä matkaan kun hyppäsimme tandemin selkään ja aloimme vimmatusti veivata; kului kilometri kaksi ennen kuin hiki houkutteli ne pirulaiset pörräyshommiin.

Että semmoinen tulikuuma kesäpäivä.
Talvella emme jostain syystä paarmojen naarmuja muista kun muistelemme kaunista kesäpäivää ja ihanaa pyöräretkeä halki metsien ja vainioiden.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tandemilla kesäisenä päivänä

Täytyy harjoitella, jos loppuviikosta kiertäisi järven.
Nyt tuli 66 km.  Järven kiertäminen tekee 2 X, noin. Paarmoja oli mieletön määrä seurana, kävivät kiinni vain pysähdyspaikoilla.
Lämpötila parikymmentä, tyven.
Semmoista kymppi ja puolituntia tahti.

Muutaman lenkin jälkeen takapuoli alkaa kestää hankauksen, kestäisi vaan vaihteistokin, melkoista rutinaa pitää. Ykkönen toimii hyvin, samoin seiska, välivaihteissa on kitkaa. Säätöviivoja ei jaksa vääntää kohdalleen.

Näinä päivinä aloittavat Tour de Francen; harmi kun jää näkemättä kun Kerimäki ei Eurosportia enää välitä. Ei siinä pyöräilyssä katse juuri lepää vaan niissä jylhissä vuorimaisemissa.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannuksena voisi käydä kirkossa - kukkua!

Outo otsikko ja totta vain loppupuoli. Kuka se nyt kirkossa, kun pitää iloita!

Grillailla, sukellella, lavoilla tanssahdella, häppää ottaa ja rillutella - karnevaalihan se juhannus on, herranen aika!

Vaan alkujaan kirkollinen juhla se juhannus on ollut, sen Johannes Kastajan, jota nykypolvi Johannes Kostajaksi luulee, joksikin mafianmieheksi.
Rippikoulussakin ihmettelevät monet, että mitä pappi horiset: ettäkö juhannus kirkollinen juhla?

Siihen suuntaan puhui pappi kirkossa ja siihen että konfirmaatiokin on pitänyt siirtää pois juhannukselta, koska hirmuinen mökä ja vastustus on vanhempain suusta kuulunut ja kuuluisi jos parhaana juoppojuhlana pitäisi kirkkoon kerääntyä.

Että tämmöiset salamannopeat juhannustanssit tämän päivän epistolaksi.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannusta pukkaa päälle

Aitta jo maalattu ja ruoho ajettu. Passaa aitan polulla astuskella.
Ensimmäiset perunat kaivettu ja syöty, eilen pari vartta ylös; kautta aikain: ensimmäisen kerran ennen juhannusta!
Sormenpään kokoisia ovat vielä. Vartta työntää kyllä niin että retkottaa.

Ilmat vaikuttavat lupaavilta, kirkasta auringonpaistetta heti aamusta.
Yön ulkona omilla teillään huidellut kissa, se Lempi, palailee retkiltään, syö ja raaviskelee - ulosko mennä vai jäädä sisään.
Avonaisesta ovesta kuuluu pikkulinnun lirkutusta. Keskikesältä vaikuttaa.

Kissa huvittaa: on pyrkinyt yöllä sisään, maannut tyynyllään verannalla, töppösiin tarttunutta vastaleikattua ruohoa on karistellut olotyynynsä päälle.

Tänään täytyy siivota, hapsuta katot ja seinät, hämähäkin verkot nurkista, pihlajan ja koivun oksilla.

Huomenna on juhannus. Aatto.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Puolalaista taidetta kaupan III

- Venäläiset NJET! Virolaiset njet.

Suurinpiirtein noin se menee. On siinä hymyä mukana.
Varmaan poikaa väsyttää kun ei kauppa suju, ja tuskin alkaa käymäänkään.

Vaan aurinko paistaa, niin menetteleehän tämä.

Ei pyydä vettä, ei sisäänpääsyä.
Jospa onkin oikealla asialla: kiertävänä ylioppilaana kerjuulla kuin entisaikojen lönnrotit Suomen suvessa.
Emme sula. Emme osta.

- No minä jatka matka. Hyvää teille!

Lähtee, huiskauttaa kättä ja kuulee toivotuksemme:
- Teille teille! Myös.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Puolalaista taidetta kaupan II

- Emme me osta.

Nuorukainen seisoo rapuilla ja keskeyttää kaivamisen, katsoo hymysuin, sanoo:
- Kaunis. Miksi ette? Ostatte jos katsotte.

Tietää kyllä syyn.

- Miksi myyt?

Puhuu hitaasti mutta selvällä suomella:
- Opiskelen Tampereen yliopistossa. Jo kolme vuotta. Psykologia. Tarvii raha.

- Myy tuonne naapuriin, siellä asuu venäläisiä ja virolaisia.
Kehotamme. - Jos NE ostas rihkamaa ...

jatk. huomenna

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Puolalaista taidetta kaupan

- HO hoiiiij!

- Mikähän tuo ääni? auringossa verannalla istumme ja kyselemme. Kahvihetki lopuillaan.

Kiertää taloa ja tulee tälle ovelle. Tervehtii ja ihmettelee kun ovet sepposen seljällänsä, vaikkei ketään sisällä. - Kaunis taulu, sanoo.
Mies, poika, nuorukainen. Puolasta.

Kaivaa reppuansa esiin.

jatk. huomenna

torstai 13. kesäkuuta 2013

Voi siinä myös köpelösti käydä


Lenkkarit jalkaan! kehotti eilisen mies. Lupasi varmaa mielialan kohentumista.
Eipä tiennyt mies mistä puhuu, vaikka takana ovatkin maapallon ympärijuokuskilsat > 40 000 km.

Ei ole raukka huomannut ikääntymistään, lihastensa vanhenemista, jäykistymistä eikä yleistä raihnaantumistaan?

Pitkästä aikaa otti juoksuaskeleita, koska kymmenien vuosien kokemuksesta tiesi että ainoastaan juokseminen antaa vimpan päälle herkullisimman olotilan. Ei kävely, ei sauvakävely, ei pyöräily, ei hiihto ei mikään hikiliikunta niin syvälle uppoavaa hyvää oloa anna, vaikka hyvän olon antavatkin.

Kävelyalusta ja lämmittelystä huolimatta jo toisessa alamäessä napsahti oikean pohkeen yläosassa.

Ei sieltä pois tultu, mitä vielä! Sen verran lievä oli napsahdus.
Käveltiin, juostiin ja käveltiin ja juostiin, kahdeksan kilsaa kaikkiaan. Venyteltiin, viruteltiin, ei kovin tuntunut, ei niinkään paljoa että olisi laitettu käärmesalvaa, Viprosalia.

Yön nukkui mies ja kun nyt aamulla heräsi, otti vuoteensa ja kävi - niin eikös pohkeen pahus kipijä ollut.
Toivoo nyt että päivän mittaan vertyisi ja pääsisi uudelleen koettelemaan. Kokemuksesta näet tietää, että jotkut napsahdukset eivät levolla parane, eivät ainakaan polven seudun.

Asiasta tiedotetaan myöhemmin.

klo 16:02
Kesti ainakin katiskallasoudun ja veneenpesun. Tapinirrottamisenkin, heh.

klo 23:15
Kesti myös kasin, josta vuorotellen puolet kävelyä ja puolet juoksuntapaista.
Iltaauringossa ennen huomista sadetta. Sillalta takaisin.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Varma keino piristyä

Sataa. Satelee koko päivän. Koko päivän.
Aurinkopäivien jälkeen on siinä asettumista. Kunhan ei apeuskin yrittäisi tunkea ikkunan kautta tupaseen. Jos semmoinen on meininki, niin siitä vaan!
On minulla keinot sen häätämiseen.

Tuolla ovat eteisessä. Kaksin kappalein. Sadekaan ei niille mitään mahda.

Solmin ne jalkaan ja tungen oven väliin, laskeudun portaat ja simsalabim! Eka askeleen jälkeen välähtää valo sisuksissa, syttyy palamaan, palaa koko lenkin ajan - ja mikä parasta: palaa seuraavaan päivään saakka.

Suosittelen teillekin. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vaivaisukot Kerimäen kirkossa


Maailman suurimpaan puukirkkoon, 3500-paikkaiseen, on kesäksi koottu puolensataa vaivaisukkoa eripuolilta Suomen seurakuntia eli puolet Suomen puu-ukoista.


Asian tiimoilta Kerimäellä -  jota kuntana eikä seurakuntana enää ole! on kuten Punkaharjukin osa Savonlinnaa -  pidettiin viikonloppuna hieno seminaari, josta lohkesi kuulijoille paitsi tietoa vaivaisukoista niin ennen kaikkea kuvausta köyhäinhoidosta, puuttenalaisten, vähempiosaisten auttamisesta ennen ja nyt.
Asiantuntijakaarti oli kattava, vaikka tuskin juuri nämä asiantuntijat ovat ikinä minkäänlaisessa puutteenalaisuudessa itse eläneet.

Yleensä itse poimin tilaisuuksista epäolennaisuuksia tai joitakin detaljeja, jotka eivät välttämättä käsittelyssä olevan asian ydintä ole, mutta ovat jollakin tavalla omaa ajattelua liippaavaa.
Nyt poimin kaksi:
  1. Emerituspiispa Eero Huovinen kehotti tutkimaan toisinajattelijoiden, omasta ajattelusta poikkeavien ihmisten ajatuksia - niistä oppii eniten, niin hänen opettajansakin Tiililä aikoinaan kehotti oppilaitaan. Se jos mikä opettaa suvaitsevaisuutta.
  2. Emeritusproffa Seppo Knuuttila puhui kahdesta todellisuudesta tai oikeastaan kahdenlaisesta realismista: ulkoisesta ja sisäisestä. Sisäinen todellisuus voi olla täydellistä fiktiota, joka kantajalleen on totisinta totta. Minkä mielikuvitusmaailman, silti todellisen, realistisen maailman moinen ajatus tarjoaakaan! Eikä tarvitse kantaa haihattelunhäpeää!
Tilaisuudessa julkistettiin Maahengen kustantama kuvateos Suomen kaikista 'toiminnassa olevista' vaivaisukoista hyvin kuvituksin: Otso Kantokorpi Vaivaisukkojen paluu.


 
kohdassa
08.06.2013 = Vaivaisukot ja -akka Kerimäellä

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Poliisit ja Bolt

Kaksi kohokohtaa mahtui helteestä viilenneeseen eiliseen.

Päivällä poliisit toimivat päättäväisesti ja tyylikkäästi Joensuussa!
Taltuttivat kävelykadulla riehuvan kaljupään, joka viimeiseen asti pisti hanttiin. Vielä maijan kiinni olevaa takaovea vasten ollessaan vänkäsi nuori mies jalkaansa poliisin haaroihin ja lasketteli suusta homojaan, sylkeä ei voinut kun kasvot oli käännetty ovea päin.
Ei talttunut hurja, katuun piti kaataa ja sitoa kädet rautoihin.

Kaikenlaista huutelua joutuvat poliisimiehet kuuntelemaan, melkein yhtä pahoja kuin yläkoulun opettajat.
10 poliisille, 4 retkuilijalle.
Kai nuorukaisella syynsä silti? Päästäpä pään sisään!

Illalla Usain hävisi Gatlinille Roomassa!
näytti MTV Max Sport 1, jolla kyllä muuten näin kesäaikaan ei juuri näytettävää; samaan aikaan  MTV Max Sport 2 näytti Valko-Venäjä - Slovenia MM-jääkiekko-ottelu-uusintaa - olisi mukava tietää sen ohjelman katselijaluvut.
Parikymppiä kuukaudessa veloittaa MTV maksukanavanipustaan. Nelonen Pro-urheilukanavistaan saman verran, ja UrhoTV siihen vielä päälle kympillä.
Joten reilut viisikymppiä maksaa urheilun seuraaminen telkusta kuukaudessa.

100 m
Justin Gatlin              USA      9,94
Usain Bolt                  JAM      9,95
Jimmy Vicaut             FRA    10,02
Michael Rodgers         USA    10,04
Kim Collins                 SKN    10,07

                                 
 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Käärme ja hirvi

Katiskassa kuhisi ahventa ja särkeä. Ilmassa sudenkorentojen parvi.
Maihin vedetyn veneen ympärillä pörräsi paarma poikineen, ja tietysti nuo iänikuiset kiusankappaleet, kaikenmaailmanhynniäiset itikoista alkaen iskivät paljaaseen ihoon. Kenkien sisään telläytyi muurahaisia. Lokki laiturin päässä raakkui, moninimiset linnut rantapuissa metakoivat.

Luonto liikkeellä, ihmisluonto kiukustumassa - VAIKKA ON KESÄ!

Kotimatkalla hirvi syvässä ojassa katsella luimisteli, josko päälle hyökkäisi, potalsi lopulta metsän siimeikköön.

Eikä siinä vielä kaikki.

Iltalenkillä kiemurainen käärme oli löytänyt lämpimän lepopaikan etelärinteestä keskellä lenkkipolkua.
Eikä paarmakaan antanut hetken rauhaa, koko matkan surrasi ympärillä päälakea kytäten - että jaksoikin koko kympin lenkin! Sille kertyi ainakin kolminkertainen matka kun se kieppui ja rinkiä pyöri siinä päälaella laskeutumispaikkaa etsiskelemässä.



keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kanerva ei halua eläkkeelle

Jotkut ovat työtä varten syntyneet, jos Ilen hommakaan työtä siinä puskumielessä on. Eiköhän enemmän sosiaalista kanssakäymistä?
Ja silloinhan sama jos sitä palkan kanssa.

Arvovallan menettämisen pelko lienee yksi suurimmista uhkatekijöistä sivuunsiirtymistä punnittaessa. Rekkakuskin arvovalta ei vähene, ei pankkivirkailijan, ei opettajan - vaan annas olla kunnanjohtaja tai jokin muu napa!
Kylillä saat kuljeskella, eikä kukaan reagoi, hantti olet siinä kuin toisetkin, et sen kummempi muita.

Se kai siinä Ilkkaakin pelottaa: ei tule kutsuja kalaaseihin - kaivele itse kupeitasi.

Vaan eikö sittenkin, ihminen kun olet, olisi tärkeämpää olla ihminen, sopeutua linnun osaan, vetäytyä omiin hommiin omiin pesäpuihin, joskus laulun luikahuttaa muille iloksi, mutta muuten asettua toisten yli päätä nostamatta, kurkottelematta, selvittelemättä toisille kuis ny on?.

Olis jo aika ihmistyä Ilkankin.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Sen verran kuumaksi äitynyt

Neljäs päivä kesää vasta alkamassa ja nyt jo kaksikymmentä C.

Hellettä enteili jo Soinin ja Urpilaisen keskustelukin aamutelkussa: Timo oli maksanut Hesarin etusivun täyttäneestä ilmoituksestaan 35 000 euroa jotta sai sanoa totuuden: Kreikan kansa ei ole tehty vakuussopimusta, jonkinlainen johdannaissopimus on tehty Kreikan pankkien kanssa. Tämä kaikki on salattu Suomen kansalta. Jutta sanoi, etteipä se ihan noinkaan ole.

Eilen kuumotti niin että vasta illalla hikisempi poljenta suoritettiin.

Poljimme kuivatusalueen kanavan viertä, joka turhan isokivisellä soralla on päällystetty; puolesta välistä poikkesimme sillan yli ja entisen kaatopaikan kautta kiersimme kylätalolle, vanhan kaupan kohdalta alkoikin jo öljysora.
Vähiin ovat lehmätilat kuihtuneet, vain yhdellä laitumella käyskenteli karja; maata sentään viljellään, satoja hehtaareja kuivatun järven kivettömillä aukeilla.
Vaan korkea oli karjatilallisen peltinen rehutorni, petäjien latvojen yli yltävä.


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Lossin yli tandemilla

Auringon paahteessa paras tapa kuntoilla on tarttua pyörän sarviin. Hypätä tandemiin omimpansa kanssa ja viiletellä mäkiä ylös, mäkiä alas, peltovainioiden laitaa, synkkien kuusikkojen halki sytkytellä. Lossilla levätä ja sitten taas pätkä jatkaa, poiketa sivutielle, joka vie saariston rantaan, käännepaikkaan, kesäpuotiin kahville ja marjapiirakalle.

Levähtää ja ihmetellä miten äiti antaakin poikansa kantaa kiviä kivilaiturilta ja heittää niitä laiturilaivasta järveen. No jaa: äidillä on tuopissa olssia, saa rauhassa sitä ottaa kun poika puuhaa.

Muuten on ympärillä rikkumaton kesäinen rauha, mitä nyt linnut sätsättävät ja venemoottorit murahtelevat. Passaa olla, kaikkien.
Eikähän se poikakaan jaksa kaikkia laiturin kiviä järveen mättää.

Santsikupin jälkeen on aika palata, varmistaa ettei lossilla vaan ole tauko, taikka samahan tuo tässä kelissä, oikeastaan parempi jos olisikin.

Mittari näyttää kotipihalla 47,8 km. Siinä on n. viiden prosentin (5%) liikaheitto, siis oikea poljentamitta on 45 km. Liikuntasuorituksena ei oikein mikään, mutta muuten kyllä.
Kaksin se on helpompaa kuin yksin; jyrkimmissä alamäissä nopeus nousee viiteenviiteen ja pitkissä laskuissa yli kilometrin pääsee polkematta.

Tandemilla on puolensa ja varsinkin takana - vapautensa.