Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Yrjö Jyrinkoski - kukkulan kuningas 6


Kahdeksansataa hiihdettyä kilometriä tältä talvelta nyt takana. Tonnin tavoite lähestyy, tosin hiljalleen alkaa pelottaa että näinkö jo ilmat liiaksi lämpenevät, tänäänkin plussan puolella ja pakko siirtyä vähitellen luistelusuksille; eilen ekat luistelut, tänään toiset. Luistellen on joutuisampaa, mutta se erämaahenki häviää sen siliän tien, siis se verkkaisuus joka hiihtämiseen kuuluu, se joka antaa sielulle rauhan.
Lupaavat onneksi viikonloppua kohti jo pakkasempaa. Luntakin saisi tupruttaa.

Taiteilijakukkulalle asettuu tänään Ulvilassa syntynyt Yrjö Jyrinkoski (1920-1981), runonlausuja, joka vuosittain kierteli pitkin sorateitä koululta koululle. Kävi jopa syrjäisessä pohjoiskarjalaisessa keskikoulussa -60-luvulla kolikkoja keräämässä: 20 peniä per nuppi oli taksa.
Eipä sitä ennen ketään kuuluisaa ollut keskikoulun toisluokkalainen elävänä nähnytkään.
Muhkea oli miehen ääni, ja kova pauhina kävi Jyrinkosken jyrähdellessä, kuiskutellessa, muiskutellessa Otto Mannista:
"Oli kerran kiiski lohennousukuussa,
kiven rinnassa killitti virransuussa. Lohi nousi uiskellen virran uomaa.
Heti ketterä kiiski sen keksii ja huomaa.
"Hei, kuules, käydäänkö kilpaan, lohi?

                                         Minä näytän, kuinka sinust uidaan ohi."


Tuli Yrjö parina vuonna vielä uudelleenkin kolikkoja kokoamaan. Nyt Terosen & Vuolteen kirjasta käy ilmi että Jyrinkoskea suorastaan hävetti, ainakin nolotti, moinen leipärahojen keräily: aja nyt vuosittain 50 000 kilometriä ja mene aina välillä kolikkopussin kanssa setelinvaihtoon pankkiin, jossa kolikonvaihtajaa palveltiin, jos parempia asiakkaita ei sattunut paikalla olemaan.

Vaikka ei tuo mestarilausujan mahtavuutta silti tainnut liiemmin häiritä. Hän oli jotain poikkeavaa.

Mahtava ego ja homonkujeet - siinäpä olikin Kosmoksen väellä kestämistä, siihen suuntaan kaskukertoilee Jorma Ojaharju taiteilijasta, joka oli isä ja ukki ja vakaasti avioliitossa.

 +1 16/800km/€
47-
48-
49-
50 

tiistai 26. helmikuuta 2013

George de Godzinsky - kukkulan kuningas 5

Siinäpä olikin väkertämistä - otsikossa. Kokeillaas vielä kerran: George de Godzinsky (1914-1994) Pietarilaisella pojalla melko komealta kalskahtava nimi! Miehessä virtasi seitsemää eri kansallisuutta veressä, yksikään ei suomalaista. Goden äiti oli sveitsiläinen, isä puolalainen. Kuuden ikäinen poika jäi äitinsä hylkäämäksi, vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin Gode tapasi konserttipianistiäitinsä Sveitsissä seuraavan ja viimeisen kerran; tuolloin äiti oli tiedustellut: "Kuka te olette?"

Eipä siis ihme jos meidän naapurin ukki putkiradiota väännellessään tuumaili: - Jos sieltä kuuluisi taas se Soutajana Sinskin Äänisen aallot taikka Katupoikien laulu.

Olisi sieltä voinut kuulla myös Goden tekemä Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Tai Dallapèta, Georg Malmstenia, Olavi Virtaa Harmony Sistersien lomassa, joille Gode laulujaan sävelteli.
Kevyen musiikin puolelle vääntyi ura väkisin, vaikka Selim Palmgren oli käskenyt lahjakasta oppilastaan konserttipianistin uralle.

Absoluuttisen sävelkorvan kantaja kertoili: "En rakenna teoreettisesti, musiikki tulee minulle välähdyksinä."

Professorin arvonimi hänelle hankittiin hienompien nirppanokkien kiusaksi; muuan naikkonen jopa soitti maestrolle kotiin ja käski häpeämään hienon tittelin haltijaa.
Rahaa köyhälle miehelle titteli ei tuonut, liekö onneakaan, ainakin surumieliset silmät pysyivät surumielisinä loppuun saakka.
Kolme poikaa sentään syntyi kahdesta avioliitosta moniveristä sukua jatkamaan ja musiikkimeriitti soi paikan Taiteilijakukkulalle.

+110/784km/€
luistellen

47-
48-
49-
 


 

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tarmo Manni - kukkulan kuningas 4

On kyllä niin liukkaat luistavat kelit ettei yksinkertaisesti voi olla poissa metsämailta, vaikkei aurinko einin millään halua ilahduttaa läsnäolollaan erämaan taittajia, syvähankien hiihtäjiä.

Vaan sitä puutetta tuskin huomaat hikilämmössä paahtaessasi mäkiä ja kukkuloita!


Tarmo Manni (1921-1999) Saarijärven samaani, Tuntemattoman jousipyssymies Honkajoki, ei liene hiihtomiehiä ollut kuten Tapperit, vaikka Saarijärveltä hiihdon sydänmailta tulikin.

Tuulimyllyssä Bökarsissa Armi Ratian 'renkinä' vietti juopon sepän poika kesiään; siinä tuuli tuiverteli ja kaikilla oli hauskaa, Kekkosellakin, joka suri kun ei kelvannut koko kansan presidentiksi vaan joutui kantamaan kepuleimaa harteillaan ja jota Tarmo lohdutteli: "Älkää välittäkö herra presidentti, sanovathan ne minustakin, että olen homo."

33 vuotta otti aikaa ennen kuin Tarmo tarttui viinalasiin, vahingossa! Ei olisi pitänyt ottaa ei tarttua: taisi sitä liikaa mallia saada eläkepäivien viettoon.

Oli Oli se elämys istua Willensaunassa Kansallisteatterissa katsomassa kun Tarmo Manni yksin porotteli Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa tunnin jos toisenkin. Sai siinä saapas kihnutusta, osasi mies osansa, vaikka teatterinjohtaja Kivimaa kuinka oli boikotoinut Mannia: hevosen takapuolen roolia oli ainoastaan tarjonnut puolen vuosikymmenen syrjinnän aikana.
Vaan ottikos Tarmo!

Taiteilijakukkulalle kelpasi tämä persoonallinen persoona kyllä.
+0 13/774km/€

47-
48-
49-
 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pertti Pasanen - kukkulan kuningas 3

Nollakeli pisti liukua suksenpohjaan, pitokin aivan kohdallaan - semmoinen palauttelu tuokio pitkin metsiä. Harvoin puun juurelle täytyy kyykistyä sitä vääntäen,  nyt täytyi! Onneksi ei ohikulkijoita, vaikka harvoinhan niitä.

Aika vääntämistä on suomalaishiihtäjillä Val di Fiemmen MM-hiihdoissa, varsinkin miehillä. Parisprintissä Krista Lähteenmäki ja Riikka Sarasoja-Lilja, vau mikä ihana runo!, pyyhälsivät pronssille. Yhdistetyssä ja mäkihypyssä nyt ei mitään jakoa. Silti kaikki katsomisen arvoista kun ei selostajakaan huuda ja hulinoi.

Spede kaivetaan Taiteilijakukkulan mullista esiin ja katsellaan Terosen & Vuolteen tosi mielenkiintoista teosta suomalaismielen vaikuttajista, ansiona tekijöiden tekstissä on kohteiden ihmisiksi tekeminen: eivät ne tosiaankaan mitään jumalia olleet vaikka taitavia olivatkin;
Pertti Pasanenkin niin tosikko ja aggressiivinen jos ei mikä mieltä myöten mennyt. Spede kantoi mukanaan elämän läpi naiskompleksia, joka oli lähtöisin sieltä Kuopion äidin pitämästä kukkakaupasta.

Mutta innovatiivisuus ja lapsen kokeilumieli - sitä riitti!

Kaukaiseksi jäi kuulemma Spede kaikille ihmisille.
Ilmankos ei meinannut Valtimon mies, niin minulle kertoi serkkupoika kun naapurissa oli puhelin pärähtänyt ja mies luurin nostanut, jotta ei niin millään uskoa  puhelimeen vastatessaan, kun luurista kajahti: "Spede Pasanen täällä äh öh terve!" Että siellä oli muka aito Spede, kun tämä oli televisioon Speden Speleihin korttia vetämään pyytänyt.

Peleihin jäi Spede Pertti Pasanen, Sarfvikin golfkentälle 7.9.2001.
10.4.1930 oli pojan matka maailman ihmeitä katsomaan alkanut, no sieltä Kuopiossa.
 
-0 13/761km/€
 

Heimo Haitto - kukkulan kuningas 2


Loimulohi oli maukasta eikä seurassakaan moittimista.
Järvellä tuulee aina, saareen päin hiihdellessä tuntui ettei tänään tuulee, vaan saaren kierron jälkeen olimme eri mieltä. Ei se tuuli kuitenkaan tuima ollut eikä järvenselkääkään kuin reilu kilometri.

Heimo Haitto Mika Waltarin jälkeen valikoitui Taiteilijakukkulan 'asukkaista' käsittelyyn.
Ankea oli viuluniekan lapsuus ja kova koko elämä. Ruokolahdella 1925 syntynyt Heimo jätettiin kouluiän kynnyksellä Viipuriin  soitto-oppiin. Torniossa asuvan perheen veturinkuljettaja isä solmi Boris Sirpon kanssa rajunpuoleisen sopimuksen, jossa pojan kasvatus uskottiin Sirpolle niin ettei vanhemmilla eikä pojalla ollut oikeutta tavata toisiaan ennen Heimon 18 vuoden ikää!

Boris Sirpo ei ollut kyllin taitava opettaja ja Heimon soittotaito jäi vajaaksi, kaikkea lahjakkuusreserviä ei käytetty.
Elämä vei Amerikkaan ja heitteli kovin kourin, ja uhkapeli ja viina, joka näkyy ylipäänsä Taiteilijakukkulan väelle maistuneen, veivät ja riepottelivat miestä mennen tullen; vaimokin löytyi 17 vuodeksi ja siihen pari lasta. Sitten koitti paluu kiuruveteläisen Eevan, uuden naisen kanssa Suomeen.
Joensuusta irtosi kaupunginorkesterissa rivisjäsenen paikka.

Ilmankos siellä kaupungilla näin aina silloin tällöin pienen hintelän pitkätukkaisen tumman miehen kulkemassa eteläruutua kohti.
Kuolema kohtasi viulutaiturin tai viulutaituri kuoleman Aurinkorannikolla Marbellassa 9. kesäkuuta 1999.

-5 18/748km/€
 

47-
48-
49-
50

lauantai 23. helmikuuta 2013

Taiteilijoita kukkulan kuninkaina - Mika Waltari 1

Vaan jo tarttui kouriin mielenkiintoinen kirja.



Helsingin Hietaniemen hautausmaalla on Taiteilijainmäki, kukkula, missä on 50 hautaa ja haudattuina Suomen kuuluja merkkihenkilöitä. Nyt kukkula on täynnä, viimeisin haudattava oli Pentti Kaskipuro, mies joka kasvatti ja söi mallinsa. Teronen ja Vuolle ovat veistelleet erittäin kiinnostavan teoksen, turhia jaarittelematta ottavat ikään kuin valokuvan kaikista haudatuista sellaisina kuin he ovat olleet, ei sellaisína kuin yleensä sankareita jälkipolville hymistellään, ansioineen puutteineen.

Käsissä siis Kirjapajan kirja viime vuodelta: Taiteilijakukkulalla Suomalaisen taiteen tekijöitä.

Kirjassa on oma lokeronsa eri taiteille:
  • Näyttämötaide ja elokuva
  • Kirjallisuus
  • Musiikki
  • Kuvataide, arkkitehtuuri ja muotoilu
Kirjallisuuteen tietysti ensin kiinni: Mika Waltari (1908-1979). Helsingissä syntynyt, Helsingissä kuollut. Ansiot tiedämme. Yksityiskohdat kiinnostavat.
Senkin tiedämme että mielisairautta, alkoholismia, sokeritautia tämä jättiläinen sairasti, mutta että oikeasti pelkäsi Vaimoaan! Kai Marjatta joskus joutui kovenemaan liian pehmeän miehen edessä, siitä osittainen pelko.
Sulassa sovussa lepäävät nyt kuitenkin Taiteilijakukkulan mullan alla, Mika ja Marjatta.

-3 14/730km/€
 
47-
48-
49-

perjantai 22. helmikuuta 2013

Björgen patukoitunut pahasti

Hirmuinen on nainen vaan hirmuiseksi on ulkomuotokin muuttunut: ihmisen kasvot, mutta työhevosen vartalo.
Marit Björgen. Mahoton patukka - suomenhevonen. Voimanpesä. Ja puhtain keinoin!

On siinä saanut syödä taas hevosenlihaa, jos muutakin sallittua väkevää.
Norjalaiset, kuten niin hyvin tiedetään, eivät dopingia käytä, vaikka...*
Miten hirmuinen olisikaan likaisin keinoin!

Hirmurouhijahan on ampumahiihtäjä Tora Bergerkin - oikea tiekarhu, uhkaavannäköinen pyssyjahdissa! Kivenmurskauslaitos.
Meidän siroseen nukkekoti-Kaisa-neitoseemme verrattuna.

* http://www.karjalainen.fi/fi/urheilu/item/25455-aftonbladet-ja-vg-ruotsin-tv-aikoo-dopingpaljastaa

 -6 13/716km/€










 

torstai 21. helmikuuta 2013

Jehovalaiseksi luulimme tuttua miestä

Valkoinen auto ajoi pihaan juuri kun kaikki hiihtovermeet olimme kiskoneet niskaamme ja olimme valmiina astumaan ulos.
- Pahaan saumaan ukko tupsahti, nyt ei kyllä oo aikaa Jumalalle.
- Ei, tulee kuuma ja sitten kylmä ja se on flunssa.
- On se niitä, siistit vehkeet ja salkku.
- Ei kyllä ilkeäisi poiskaan hätistellä. Ihan ne asialla ovat.

Siirrymme pihamaalle. Kultasankainen seitenkymppinen herrasmies puristaa salkkua ja tervehtii.

-Meillä hyvä kun tuosta lähtee aitan takaa latu.
Teen juttua kun mies ei pääse asiaansa.
- Jo on reilusti yli puolet talven tavoitteesta kasassa.
Jatkan kun ei vieläkään toimita asiaansa.

Sitten yllättäen huutaa vaimo: - Pietuhan se on!

Pietu myhäilee, ei oo ihan äsken meidän pihassa käyny, liekö ikinä, vaikka on tuttu mies.

- Myö kun luultiin sinua jehovalaiseksi, oot niin särmännäkönen mies kun parraissasi kulet.

Pietua naurattaa: - Vai vielä jehovalaiseksi! Jäseneksi tulin kyselemään.

- Mepä kysytään ensin nikkaroimaan, vieläkö rakentelet? Pitäs kaiteet ja lattia uusia ja mökin kaivo kun vinttikaivosta katkesi poikkipuu ja...
- Vähiin on jääny rakentaminen, jotain sipistelen.
- Jos ainakin kävisit sitä kaivoa pistäytyisit katsomassa keväämmällä ...
-6 13/703km/€

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kukonhelttauutetta polveen

Vanhempi mieshenkilö nousee mäkeä, sukset hinkkaavat latua; keskenkasvuisten kuusten lumioksat hipovat ladulla menijöitä, suojaavat tuulelta ikään kuin jakavat lämpöä möyheään kujoseen, missä maailma on turvallisimmillaan.
- Eihän vain oo Veju?
- Ei. Ei se noin hiljaa nousis.
- On sillä Vejun pusero.

Lisäämme vauhtia ja ennen mäen loppua otamme kiinni.
- Löivät kukonhelttaa polveen.
- Mitähän semmonen?
- Kortisoonin vastinetta, kulumia polovissa. Kolomesti on tuikannu liäkäri. Hiihän vähän varovammin aluksi.
- Siulla jo tuhat?
- Yheksänsatanen huomenna.
- Meillä vielä alle seittemän.

Mäen päällä hiihdämme vähän matkaa peräkanaa, kohta käännymme omille laduille. Veju jatkaa moottorikelkan tekemää kiekkoa.
- On tää Herkkua! kuuluu perästä.

Sitä jos mitä! yhdymme ylistämään.
-4 16/690km/€

tiistai 19. helmikuuta 2013

Jukka Kuoppamäki itki

Anna mulle tähtitaivas vaikutti tekijäänsä vielä kymmenien vuosien jälkeen Kuoppamäen muistellessa sitä, kuin rukousta.
Jukka nieli kyyneleen. Niin minäkin - aikuiset miehet!

Jokin ohjelma Katri Helenasta ja Paula Koivuniemestä ja Lea Lavenista, vahvoista naislaulajista oli tarttunut digipotsiini. Sitä antautuneena tsiigasin: aitous - 'siinä se sanoi katrihelenakin'.

Oli se vaan jotenkin kotoista silti juhlallista kun aikoinaan Katri esiintyi Tohmajärven koulun liikuntasalissa ja puheli lavalla tuttavallisesti, että 'kyllä myö tään Korpelaisen kanssa ennennii on...'.

Oli sydänyhdistyksen konsertti-ilta ja Katri jätti koko esiintymispalkkionsa yhdistykselle. Se Korpelainen oli kunnanjohtaja.

Etitäänpäs ihan linkki laulusta: http://www.youtube.com/watch?v=7M1jdJtOntI
-0 13/674km/€

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hulluja ne olivat

ne Aapelin velloset, paitsi se hulluksi tuomittu Elmeri. Vaan hullumpaa oli väki Pikku Pietarin Pubissa - ja yhä hullummaksi tuli mitä yömmäksi ilta vaihtui!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Siunattu hulluus

Se on sitten sen vuoro: me hullut hulluja menossa tsiigailemaan Savon muahan Aapelin peliin.

Tänään yli 500 ha!

Hiihtourakka eli matkarahojen tienaaminen jatkuu kiivaana. Tänään kasin muotoisen hiihtomylpyrämme sisään jäi 747 hehtaaria; se on jo enemmän kuin mummolan maat.

Ensimmäisen kerran uskaltauduimme poikkeamaan jäälle kun jopa aurinko pilkisti ja käväisi ujosti hetken taivaanrajasta touhuamme vilkaisemassa. Tuuli tietysti kuten jäällä aina, pieni henkäys vain pääsi tuulelta tänään - armahti ensi kertaa jäälle uskaltautuneita.
Kaksi naista tapasimme jääladulla, toinen tulossa jo rantaan, toinen, tutumpi, Annel,  hiihteli vastaan saaren takana. Tutumman kanssa vaihdoimme muutaman ihmetyksen sanan usvasta, jota oli levinnyt monin paikoin jäälle.
Entisen koulutoimenjohtajan näimme kahdesti: ohittaessamme ja toisella kerralla Vesku ilmestyikin kuin tyhjästä vastaan sumun seassa.
- Karhuksi luulin jo.
- Ei karhulla ole punaista puseroa! kajautti Vesku.
Maissa söimme appelsiinin. Omilla reiteillä ei ollut tungosta, eivät edes koirat haukkuneet, sisälle oli aitauksesta talonväki päästänyt.

-4 18/661km/€

perjantai 15. helmikuuta 2013

Veikko Huovisesta

Panu Rajalan kirjoittama Veikko Huovis-ihmiskuva, Hirmuinen humoristi, on nyt luettu, 310 sivua takana ja viikon verran yöpuulle mennessä aikaa tärvätty.

Päällimmäisiä:
Panu Rajalasta
  • ote on vähän kuin Juhani Tammisella, suvereeni
  • teatterimiehenä on 'huolissaan' eli käy melkein teoksen kuin teoksen läpi myös teatteri-/filmiversiomahdollisuutena
  • marssittaa alanmiehet esiin: komean rivin maailman kirjallisuuden nimiä, jotka ovat voineet vaikuttaa huovimaisen tekstin syntyyn
  • suomalaisia kirjailijoita ei juuri löydy Huovis-kategoriaan Haanpäätä lukuunottamatta; on siellä Kianto ja Paasilinna - mutta miksei Simo Hämäläinen ja Kätkäläinen?
Veikko Huovisesta
  • Arto Paasilinna ei ole niin monimuotoinen veikko kuin Veikko, eli vähemmän älyllinen; Arto tosin helposti käännettävissä sosiaalisuudessaan Euroopan kielille
  • itsepäinen erakkojurake, herkkä nokkiutumaan
  • yhteiskunnallisempi kuin on luultu
  • suorasanaisen loukkaava
  • kirjoittaa Lampaansyöjät filmatisoija-ohjaajan Huunosen jatkopyyntökirjeen päälle: 'Pösilö', tuskin avaa edes kirjettä; professori Matti Kuusen leikkeen kulmaan: 'ei ymmärrä huumoria.'

Eli luki mitä luki: aina löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia!
Tässäkin monia: esim Kekkosen Liimatais-haukut Huovisesta ja se miten paikkaavana tekijän taustapiru Tyyri kehottaa Kekkosta kehumaan Turusen Simpauttajaa.
Eihän vain Panu halua alentaa tällä maininnalla Heikkiä? Kirjallisissa piireissäkin kun sivistysleimasta huolimatta hirvittävä nokkimisjärjestys, kovempi kuin kanoilla.
-2 13/643km/€

torstai 14. helmikuuta 2013

Ameriikkaanpa Ame

Hassustihan tuo sattuikin: kumpikin meistä on maastamuuttopuuhissa Amerikkaan!
Lapset on saatu maailmalle jo aikaisemmin, pois kotoa: toinen Islantiin ja toinen lähemmäksi.

Nyt kumpikin jäljellejääneistä painaa illalla päänsä pielukselle ja tarttuu kirjaan.
Toinen lukee Mobergin Maastamuuttajien menomatkaa Atlantin aallokossa, minä Ritolan matkassa olen kolmeviikkoisen purjehduksen yli valtameren jo tehnyt ja ihmetellyt kun hakkaavat silmää mustaksi uudella mantereella vaikka ihan syyttömiä ollaan ja rehellisin aikein.
Kymmenen Ville Ritolan kaksikymmenisestä sisarussarjasta kaikkiaan meren yli muutti, niin selventää Peräseinäjoen Susi Jouko Lehtosen toimittamassa kirjassa Pantiin Ritolaksi vuodelta 1974.

Yli neljänkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1971 Ville oli palannut takaisin Suomeen välillä Suomessa käymättä Paavo Nurmen hommattua asunnon Lauttasaaresta.
-0 16/630km/€

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tienuut ja tienoot

Ensin pelkkä hiihtomerkintä: 14 km.
Sitten yhteimäärä tältä talvelta: 614 km.
Vielä lämpötila: +0 C.
Luisto: takkuava.
Aika: parisen tuntia.
Olotila: puolipirteä.
Nähty: yksi auto - Velssi. + yhden hiihtäjän tuoreita jälkiä.
Tienoot: latua pitkin 3 km, rantateitä pitkin Hyytsaaren päähän Saunasaaren mäki koukaten 11 km.
Tienuut: 14e/614€.
+0 14/614km/


maanantai 11. helmikuuta 2013

Gargantuaa, Salamaa ja Sutta

Nyt alan ymmärtää noita vaatekauppanaisia: mikä vetovoima muutamilla naisilla jos jossain rätin näkevät.
Voiko tylsempää kuvitella!

Rauhassa saa nainen rintaansa rötkäyttää, vilautella vaikka mitä. Ei mitään vaikutusta.
Vaan vilautapa kirjan kantta, niin johan sujuna sinne!

Tänäänkin taas retkahdus:
  1. Rabelais: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä
  2. Salama: Sydän paikallaan
  3. Ritola: Pantiin ritolaksi  Peräseinäjoen suden tarina.
Yöpöydän selkä alkaa taittua.

Hirristä Pojan kuolemaan

Veikko Huovinen (1927-2009) on kuin liima: kädet eivät millään irtoa kirjasta, sillä sillä veikolla on otetta elämänkulunkahteluun. Tosin oli Veikolla aika jolloin lukijana ajattelin että turhan hävyttömäksi on Huovisen kieli kiäntyny - olokoon koko ukko!

Hirri, 1950, oli miehen, silloin vielä 22-vuotiaan yksinäisen metsätieteiden opiskelijapojan ensimmäinen kirja, jossa jo legendaarinen havukka-aholainen Konsta Pylkkänenkin käy näytillä.
Pitkän pitkä tuotanto päättyy vuoteen 2007, jolloin kirjailija kirjoittaa viimeisen kirjansa Pojan kuolema, elämän loppuluvun omasta Pekka-pojastaan, joka ei enää jaksanut elää.

Tuotannon tunnen, miehestä en muuta kuin että paljon oli kirjojensa kaltainen, semmoinen jöröhkö suomalainen mies, joka liikuttuu herkästi niin kuin moni meistä ja kovasta työstä käy liikutuksen kätkeminen jotteiettei vaan kukaan huomaisi.

Pojan kuoleman pistän vielä lukulistalle ja Humusavotan, joka on kirjailijan jo alunperin julkisuuteen tarkoitettu päiväkirja ajanjaksolta 1974-1975.

Iloitsen myös siitä että Panu Rajala antaa Huoviselle paremmat ja syvemmät arvosanat kuin kevyemmälle Arto Paasilinnalle.
Semmoinen enemmän turhanhuitelija on minusta Arto Veikkoon verrattuna.

-1 13/600km/

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Huovista

Talvella tarvitaan monenlaista huovista: töppöstä jos peittoakin - mutta ennen kaikkea lukemista.

Nokkelaa aloitusta etsin ja löysinkin itselleni riittävän!
Tälle verstaan puolelle kun ei muut kuiki niin saa rauhassa innovoida, tuotekehitellä, konstruoida, reparoida. Askaroida naputella, pöydältä pudota: ei haittaa mittää vaikka sutta pukkaa.

Veikko Huovista siis luennassa, tai oikeastaan Veikosta. Panu Rajala, se Katrin Panu, on päässyt Veikon arkistoihin tämän kuoleman jälkeen ja koonnut muistumia miehestä, jonka tosin tunsi, tietenkin, jo aikasemmilta ajoilta.
Hirmuinen humoristi on henkilökuvakirjan nimi viime vuodelta.

Veikko on pitkänmatkan juoksu-urheilumiehiä viimeisen päälle. Veikkoa harmittaa kun Kuhmossa on valtakunnallisesti arvostettu tapahtuma kesäisin, Sotkamon pesäpallo vähempänä valtakunnan kihojen listalla. Vaimo-Hilkka raahaa Veikon kamarimusiikkia kuuntelemaan. Veikko kärsien kuuntelee atonaalista soitantaa hikisessä salissa. Tullaan kotiin takaisin, Veikkoa kyrsii ja mies harmittelee kun ei ollut miestä nousta ja huutaa:
- Lopettakaa jo, saatana!
-1  13/587km/€


lauantai 9. helmikuuta 2013

Tartuin mikkiin illalla

Vai mikä se Hintsasen ohjelma on nimeltään.
Olipa mikä oli, katottua tuli.
Neljä vanhahkoa naista siellä hyppeli: kaks oli nuorisopukeutunut ja kaks ihan tavallisesti.
Nuorisopukeutuneista toinen oli petkuttaja ja huijari, toinen ei. Tavallisista naisista kumpikin oli ihan tavallinen.

Kikka Laitinen on sen petkuttajan nimi: se painoi sitä nappia eli varasi lauluvuoron vaikkei voinut tietää tulevaa kappaletta, koska esilaulaja ei ollut vielä pihaustakaan päästänyt. Ideana näet on, että sitten pitää painaa nappia kun tietää mikä biisi on menossa. Kikka Laitinen toimi yhtä epärehellisesti kuin Kake Randelin joskus aiemmin. Silloin hävetti sen paria eli Meiju Suvasta, nyt taisi Muskaa hävettää parinsa röyhkeys? Leikin varjolla voi puijata: sanoo vaan että leikkiähän tämä ja syö mansikat kakun päältä...
No kaikesta minäkin huolta kannan!!!

Sen toisen eli tavallisen parin muodosti joku vaalea tyylikäs vetäytyvä näyttelijä ja toisena oli jääkiekkoilija Juha Rantasilan sisko Mari.
Mari oli hyvä kuten on ollut aina. Nytkin otti niin tosissaan että itku pääsi esittäessään Hurmerinnan laulua lapsesta joka maailmalle on lähtenyt ja poisluovutettu.

Hyvä Mari! Tosissaan kun työnsä tekee, paneutumalla eläytymällä niin työstään jotakin saa ja kostuu - niin katsojakin, mukana eläen
On siinä eroa entisaikojen laulajaukkoihin Kalevi Korpiin, Veikko Tuomiin, Henry Theeleihin, Juha Eirtoihin, jotka oikein lauloivat mutta viis välittivät laulun sisällöstä, sanoista ja sanomasta; sen kuin jäykkinä ja ylpeinä päätään kuin kuninkaat käänsivät.
-7  14/574km/€

perjantai 8. helmikuuta 2013

Ramppas reijjestä

Hiihtäminen on turvallinen laji, sillä harvoin mitään radikaalia lihaskipua, lihaksen repeämää, luun murtumaa, polven paikaltaan luiskahtamista tasaisessa murtsikkahiihtämisessä tapahtuu. Vaan lähdepä juoksemaan, vanhemmiten: pian istut tienpenkalla säärtä hieromassa, takareittä venyttelemässä, kotiin linkkaamassa. Lihakset repaleisina, mieli mustana.

- On se hyvä että Vesku pääsee päivittäin lähtemään ulos ja suksilla pienen lenkin kihnuttelemaan, siihen nähen että sisällä joutus löhöämmm...

Juuri ennätin asiani toimittamaan, kun ramppasi vasemmasta sisäreidestä lähellä nivusta. Pieni repeämä tai kramppi. Todennäköisesti pieni repeämä siinä hyvin pienessä lihaksessa joka sisäsyrjästä nivusen ja reiden yhdistää. Toissa kerralla tuntui jo, eilen ei ollenkaan, mutta nyt taas nykäisi, muttei niin paljoa etteikö loppukasi olisi ihan onnistunut; pikkuisen juili jos sattui vasen suksi takana lipsahtamaan.

Näihin on niin tottunut, ei ne hätkäytä, harvoin niiden takia taukoa tulee pidettyä.

Yöllä vähän arastelee ja päivällä taas suksi ulos survaistaan.

Niin makeeta se ulkoilu on.
-5   13/560km/€


torstai 7. helmikuuta 2013

Auton katsastus on halpaa huvia

Joensuussa on monta katsastuspaikkaa pieneksi kaupungiksi. Siksi siellä auton katsastaminen on halpaa - jos nyt autoilussa mikään halpaa onkaan!
49 euroa ei ole halvin hinta, mutta sillä katasti Kovalainen mustalaismersudiesel-87:n kaikkine testeineen ja kuski sekä apukuski saivat kaupantekiäisiksi kahvia juodakseen ja pikkuleipää purrakseen.

Ja mikä kohtelu 'kontkasen aikoihin'!

Hyvä ettei jo venäläiset jonota sinnekin, vaikkei niiden tarvitsisi ollenkaan katsastaa ...
-8   12/547km/€


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Välipäivä ihmisistä

Parin tunnin hiihtomatkalla tavattu vain yksi hiihtäjä, rinnalla hiihtäjää (karkuun)laskematta.
Entinen esimies.
Meistä kumpikin Sydänyhdistyksen miehiä.

Muita kansalaisia en livenä nähnytkään;eipä väliä: töissä liiankin kanssa.
-7   13/535km/€

tiistai 5. helmikuuta 2013

Aino on toisella sadalla nyt!

Aivan uskomaton satavuotias, aivan uskomaton. Ulkoilmaihminen on Pankin-Aino. Sanoo tuntevansa olonsa  kun olisi persiille ammutulla karhulla, jos ei jonain päivänä ulos pääsee potkurilla potkimaan.

Aivan kateeksi käy Ainon seisomaan pomppaaminen sängyn reunalta kun käsky kahville kuuluu: siinä ei käsiä tarvita avuksi, ei vieraiden eikä omien - ketterästi kuin kissa kapsahtaa seisovilleen.

Oma Karjalainen tulee, kun hoitokodissa ei se lehti muuten olisi niin tarkkaan luettavissa, näkö vaivaa sen verran että lukulaitetta tarvitaan ja aikaa sen myötä.

- Kuule, tiällä oon kun hotellissa, kaikki pelovaa. Mitään ei puutu.

Niin on tyytyväinen eloonsa ja oloonsa Aino.

- Vaan oli ne parraita aikoja sillon nuorena. Tapahtu. Liikettä riitti. Vain oli mukava kun tulitta pistäytymään!

Iloinen ihminen yhä, vaan niin on ollut aina.

Ja muisti pelaa, minkä nyt tuoreimmat tuppaa unohtumaan, niin kuin ite keltään. Minäkin jatkuvasti kaapimassa muistilokeroita kuin lusikalla kakkutaikinakuppia, jotta mikä se sen etunimi oli ja missäs kaupungissa se tapahtuikaan se ryöstö eli raiskaus ja mikä kumman kappale se oli sen Matin ja Tepon joka aamulla soi radiossa.

Paremmin Aino muistaa kuin minä asioita - ja ilman Googlea!

- Varohan vuan ette jouvvu seihtemän vuoden päästä kouluun. Käypi vielä kuhtu niinkun isä-Akakille, varoittelemme vielä poislähtiessä ja hyvästellessä.

Vastauksena jää hyväntuulinen kikatus korviin soimaan



-6   13/522km/€

maanantai 4. helmikuuta 2013

Viissatanen

Puolimatkan krouvissa ollaan! Hiihdetty tonnista puolet, tienattu siis yksin laskien 509 €.

Näyttäisi aika helpolta päästä päämäärään, sillä parhaat hiihtokelit ovat vielä edessä: Ah! ne maalis-huhtikuiset jäähiihdot lumivalkeilla kantavilla hangilla, aurinkolasit vaativilla!

Vaan koskaanhan sitä ei tiedä elämässä.
 -2   13/509km/€


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

- Kuule, Satasen täyttää Aino

Vaan paljonkos tuo Ainolle, liikkuvaksi luodulle ihmiselle.
Iloisempaa ihmistä en ole ikänäni tavannut - oikea hyvänmielen ihminen.
- Kuule, aloittaa Aino, lempeä lämpöä täynnä, sanomisensa aina jos murheitas ilojas kerrot.

"Kuule" - miten mukavasti helähtääkään korvissasi!

Kuin viesti Venäjän vallan ajoilta - sieltä astihan se Ainon, tyttöpiän, synty on.
Tyttöpää vanhempi kuin Suomi-neito!

la -3   14/496km/€


lauantai 2. helmikuuta 2013

Helmi

Kuukausien Helmi alkanut.
No ei minusta.
Huhti, Kesä, Loka tai Tammi - mainitussa järjestyksessä.
Huhti lirinällään, lätinällään.
Kesä tuoreudellaan, elämällään, eka lämmöillään.
Loka kuulaudellaan, väreillään.
Tammi suo autuaallisen pesäuniolon.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Nykäs Mattia taas

Ja kansa sympatisoi, koska Matti on Matti!
Monenkohan lapsen isä ja monenkohan ukki?

Matti-aihe pitäisi kieltää medialta kokonaan, laittaa mies kertakaikkiaan kiellettyjen aiheiden listalle siinä missä yllytykset rasismiin ja natsismiin, kahdesta syystä:
  1. ei eheytä Mattia eikä Matin kehittymistä ihmisenä
  2. yllyttää kansalaisia epämääräiseen elämään, raittiuden sijasta riettauteen ja muuhun yhteiskuntaa vahingoittavaan elämään
Annettaisiin Matin jo viimein viettää omaa elämää omissa ympyröissään, hän on osansa yhteiskunnalle antanut, enemmän palvellut, enemmän sankariutta osoittanut kuin moni meistä.

Julkkisuus ei Mattia auta - tippaakaan.

to -1   13/482km/€