Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kuin kaksi Eevaa

Nyt vasta tajuan kohtalonhteyden:
Täti-Eeva kuolee sunnuntai-illan ja maanantaiaamun välisenä aikana, niin saan kuulla päivän myöhemmin, ja minä olen aloittanut sunnuntaiblogissa, tuolla julkisemmalla puolella, Eeva-lehden luentaviikon. Päivä oli 14. lokakuuta.

Eeva-tätiä näin yhtä harvoin kuin Eeva-lehteä. Molemmat kun siellä Helsingissä, joskus tulivat maalle.
Täti oli syntynyt 1916, ennätti täyttää 96. Lehti on paljon nuorempaa vuosikertaa, 1934, ei vielä kahdeksaakymmentä.
Ihaillen ihmettelen miten viehkoja kumpikin, täti viimeiseen asti uljas kuin missi - ja mikä ketteryys!

Muistan tätini käynnin maalla; minä pikkupoikana pihapolkua raudalla nurmea nurin, sai näkyä vain hiekkaa. Jostain siihen tulla tupsahti Eeva-täti ja kehui kultahammas välkkyen: "Oletpa sinä ahkera."
Aina kun lämmintä haluan, kaivan mielen sisältä sen näkymän: pikkupoika kuumana kesäpäivänä polkua raapimassa ja siihen ilmestyy täti kultahampainen.

Eevan kannen Pirkko on vasta kaksikymmentä, vuoden 1958 Miss Suomi. Neljä vuotta lehteä nuorempi.
Täti oli vähintään kuvan Pirkon veroinen - kaikessa.


 
 
 
perjantai 19.10.2012  11C!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti