Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 1. syyskuuta 2012

KL-blogit syyskuu - joulukuu 2012


(2013
TAMMI - HUHTIkuu tästä: http://hikkaj.blogspot.fi/2012/12/ensimmaista-paivaa.html
TOUKO - HEINÄkuu tästä: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/01/lupaan-yrittaa.html
ELO - LOKAkuu tästä:       http://hikkaj.blogspot.fi/2013/01/kuhaa.html  = KL-lopetus)

*********************

SYYSKUU 2012

Ovi


30.09.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät

lämmön hukkaan

.

Paratiisiinkin on työntymässä talven viima. Ainakin muina talvina on tullut.

Lämpö karkaa. Kunhan pakkasille päästään.

Onnin on aika varustautua. Kerätä lämpöä siinä missä perunaa kellariin, sientä sankkoon, marjoja pakastimeen. Talteen ja kaiken varalle. Kuin oma äiti aikoinaan: alkaa nappulapeli. Sähköpattereiden nollapeli. - Vielä sie itekin kyykit! ennusti muori. Kun naureksien Onni irvaili: - Etkö tuossa pelissä polta sormiasi, otsaa patteriin polta? Antaisit olla!

Siinä sitä ollaan, Onni on - samassa tilanteessa, samoissa huoneissa, samassa syntymähuoneessa...

(Loppu kadonnut, kuten monesta muustakin tästä eteenpäin. Kiitos KL:n uudistuksen.)


Kaksi saarta, kaksi tyttöä


29.09.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, Local, lapsismi

työn perässä maailmalla

.

.

Oli mukava nyökkästä kiikkutuolissa ja kuunnella juttua ajoista jolloin tehtiin työtä Tällä Saarella, jolla ei vilkuiltu kelloa eikä allakkaa. Eikä niistä ajoista nyt niin kauan ole. Ja mukava on myös katsoa tätä aikaa, läppäriltä lukea millaista Sillä Saarella on.

Silloin maailma oli suuri ja oma maailma pieni; maailma minne asti lie ylettynytkin äärettömiin, oma maailma tuskin pitäjän ulkopuolelle, ei oikeastaan kirkollekaan asti. Siinä kun sitten astuit työelämään vähänkin oman kylän ulkopuolelle niin johan olit maailmaa nähnyt!

Tähän voi ottaa mukaan kaksi tyttöä, toinen niiltä ajoilta ja toinen tältä, jolloin maailmakin on pieni ja kaikki lähellä tavoitettavissa - Skypen päässä.

Siihen pannaan vielä kaksi saarta. Entisajoilta ja nyt, entisaikojen oikea Saari on toisen saaren takana - ja siksi sanottiinkin jotta 'männään suarille' - on tietysti omilla porteilla, nykyajan aivan muualla ja muissa maissa. Entisaikojen saari on tuossa parin peninkulman päässä, pihan perillä siis, ja nykyajan tuhannen ja viidensadan kilometrin päässä, eli aivan nurkan takana.

Niin ne tytöt, ne ovat parinkymmenen särvessä. Täynnä työtä ja tarmoa. Toisen nimi on Alli, toinen on Oma T.

Alli saa kertoa ensin:

- En millään olis halunnu männä sinne, kapulalossien taakse, tie ihan onnettoman kuranen. Kun jo karjanhoitokouluun mänö kotoa oli tuskallista ja nyt aivan viimeselle perällä. Itkua väänsin vaan pakko oli kun opettaja määräsi että siinä on sinun harjottelupaikkasi, muuta ei ole.

Iso hovi ja kaikki.

Vaan hyvä siellä oli lopulta olla vaikka pyhäsä arkesa riitti töitä navetalla, vaan niille riitti että hoiti sen, keittössä oli oma palveluväkensä, sinne ei tarvinnu männä, keskipäivät oli vapaata. Sieltä mie sen Antinnii löysin ja hyvä elämä siitä tuli.

Siinä vain runko, jonka Alli kertoi, mehevin höystöin, vaan höystöt eivät tähän nyt mahdu, kun tämä tila tämmöinen. Palataan myöhemmin niihin höystöihin eli siihen mehuun joka elämästä tekee elämän. Ja otetaan se toinen tyttö peliin mukaan. Kaikki tietysti on totta mitä julki tulee, sillä mitä sitä enää turhia sepittelemään! Tai on niissä ainakin totuuden jyvänen.

Oma T:n tarina on enemmän nykyaikaa, vaikka yhtymäkohtia Alliin onkin: saari ja karjakin. Saari sijaitsee vanhan ajan mittapuiden mukaan jossain Amerikan takana, mutta karja on läheisempää ja tuttua, pysynynyt samankaltaisena kuin ennen. Eikä saarikaan missään Amerikan takana ole, Atlantilla Grönlannin tällä puolen se on: Islanti, tulen ja jään maassa on kylä, jossa tunnuttiin koottavan viime pyhänseutuun lampaat vuoren rinteiltä kesän jälkeen. Ja miten kotoisasti siinä kortissa sanottiinkaan: "Vuori on Meijjän kylän ylpeys."

Molempien tyttöjen kertomusta - toisen kertomus on pitkä, kun se Anttikin on jo kuollut, toisen kertomus vasta alkupuolella niin kuin elämäkin - haluaisi jatkaa, koska niin mielenkiintoisia ovat, vaan kun tämä pottu alkaa täyttyä tältä päivältä. Pian yli pursuaa.

Jos toisten sitten lisää.


VOT!



yhteydet skulaa

.


.

 - Antaa tulla vaan! Lunta tupaan! hihkuu Onnikin.

Mielessä miehellä jo että pian ilo alkaa ja onni repeää: kaikki hyväkkäät tavoitettavissa - ja heti.

Listaakin jo laatii: Sauli Niinistö, Jyrki Katainen, Aleksanteri Tuppi, Ilkka Kanerva, Katri Helena, Kusenniina Ritsartson, Urpilainen J, Henna-kunta, Tapani Kansa, Kaarlo ja Jaakko Kangas&Ilo-Lniemi, kaikki PaavotpormestarikinOksasen Sohvi, Tomek Valtonen, Tuurin Vesku, Litmanen, Mannerheim se musta, Tuksun Arto, Nykänen + muut jäsenet.

Kaikki käden ulottuvilla.

Kannattaa olla Onnin ystävä, pian homma pelittää: Onni voi jeesata yhteenotoissa.

 

 

pst

(Onni E on muuten maksanut kaistansa kesän alussa, varausta on - pian piuha istutetaan kännykättömän Onnin tupaseen =

 - Kuituliittymän kautta saadaan kaikki tietoliikenneyhteydet varmistettua, ja nopeus toimii molempiin suuntiin. Samalla kaapelilla tulee netti, televisio ja puhelin. Kotiseutu-uutiset)

 


Mikkelinpäivän ja kekrin kynnyksellä


27.09.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, Työelämä, Local, lapsismi, KIRJALLISUUS

muistamme työn raskaan raatajia - lämmöllä

.



.

Onnikin herkistyy muistelemaan ja kaipaamaankin. Ei työtä, vaan työtovereita. No johan on aikoihin eletty!

Entisaikoina mikkeliksi tapettiin pässi ja keitällettiin lihaa säästämättä kaikista rilikuttimista kunnon kaalisoppa, jonka lemu, haju ja tuoksu täyttivät lähitienoot. Väki piti viikon huilit yt-neuvottelujen jälkeen ja pestautui sitten uusiin työpisteisiin; aina oli paikkoja tarjolla. Piioilla ja rengeillä oli lupa runtuviikon ajan juhlia ja kerätä voimia uusiin ponnistuksiin.

- Nykyään näytään pässin sijasta tapettavan työntekijää, jotta ällyäisi vapaaehtoisesti irtisanoutua töistä ja tehtävistään ennen moista teurastusta.

Noin synkkiä miettii, empaattisesti kuitenkin, Onni Eläkeläinen heti aamutuimaan vuoteessa venytellessään ja mietiskellessään mihin syyssadonkorjuupuuhaan päivän mittaan ryhtyisi: keräisikö omenat, kärräisikö liiat kompostiin, mehustaisiko puristamolla, poimisiko luumusadon notkuvilta oksilta, vai pärryytelisikö koivupuuta poikki ja pinoon ...

Mieluista hommaa kyllä piisaisi, vaan kun on niin hämärä päivä ja sataa lotisee verhon takana. Tulee tulokseen:

 - Niin päivän päälle ole.

Jättää nousemisen iltapäivään ja muistelee menneitä, niitä työtovereita, joita ei sen koommin ole nähnyt kun töistä pääsi pois livahtamaan. Sitä eskariopea, sitä Minttua, jolla on niin suloinen enkelin ääni ja sitä alempien luokkien, sen Laiskan, opettajan tomeruutta ja sitä miten Laiskis yllätti kaikenmaailman musiikkitaidoillaan joita ei kuina kullan valakioina olisi odottanut - siinä harmooni huoku! Kouluavustaja, hevos-Mariaa, jota ilman moni tarviketilaus olisi jäänyt tekemättä, koulukyyti ajamatta. Keittäjä-Raikku, suomenmestari hirvenhiihdossa, nyt oli luku sinänsä: kesken keitosten saattoi tähdätä metsänreunaan ja ampua mentaalikympin aseella joka kovin soppakauhaa muistutti. Ja mitkä sapuskat sillä samalla sai pyöräytettyä!

Jatkot heillä on uudessa paikassa, siellä Kirkolla - niillä kun on vielä sitä pontta.

- Me muut lepäämme laakereillamme onnellisesti työtä vieroksuen, naurahtaa OE ja kääntää kylkeä sekä sivua Lehtosen Joelin Kuolleista omenapuista. - Olemma elakkeella!

Mirkku, joka putsasi Ilovaaran koulun käytävät kiiltävämmiksi kuin Tikkamäellä: niistä ei tauti tarttunut. Ja entä ne kukat ja kukkaset!

Entäpä Jokkeri-talkkari!

No sitä miestä ei toinna kehua eikä kollega Matsiakaan, sentään joskus aina naamatusten törmätään: kehuu sitten - vaikka oikein lepertelemällä läyryten.

Muuten tuo Mats, jonka pullakoita, mutta ah!niin näppärästi räpeltäviä sormia hanurin näppäimillä OE SP:nä ollessaan ihaili ja ihmetteli - mitä sulosointuja loihtivatkaan mies, sormet ja haitari! - saisi oikeastaan tulla jo hakemaan noita omenanmöllyköitä mikäli muikkuverkoiltaan joutaa.

 

- Sais hakea samalla rännejään puhdistamaan, kun ei kerta ite uskalla, miehen joka ei korkeita paikkoja kaihda.

- Vaikka rännipelleksi.

Niin sottuvoi Onni, elakelainen monenkin armosta, ja vaihtaa tuossa vuoteellaan Joelin omenat Henkien taisteluun ennen astumistaan sadonkorjuutöihin kekrijuhlinnan alla.

 


Tänään pyydän lukijoilta apua



HS Suurristikko 2011/pe 21.9.2012

.



.

Hätä kun on suuri, on apu lähellä!

Liekö sallittuakaan tällainen suora toiminta?

nimim. Puolix purtu

      

*************

Täsmennys to-aamu 27.9.

Tässä alkutilanne, eli tuo istuja lie ETEEN?



 


Naisia kaikki kymmenen !



varatuimmissa, jos Blaine on nainen

.

.

Harmi kun ei ole: Blaine on Stephen Kingin kirjoittama vaaleanpunainen veturi. Mutta tässä meidän tapauksessamme Blaine on Blaine Harden, mies joka on koonnut kirjaksi harvinaisen tapauksen: Pohjois-Korean vankileiriltä paenneen, siellä 23 vuotta kurjuutta kärsineen Shin Dong-huykin tarinan. Shin on ainoa suljetulta leiriltä koskaan pakoon päässyt vanki.

Mutta kaikki muut ovat naiskirjailijoita Joensuun seutukirjaston TOP10-varauslistalla

Niin voi epäolennaisuuksiin huomiota kiinnittävä Tämä Lukija päätellä silmäillessään varauslistaa lehdestä joka hänelle ei tule, siitä pahuksen Karjalaisesta, lehdestä jonka nettiversio on ala-arvoinen eli vähäinen jutuiltaan ja vielä vähäisempi kuviltaan.

Mutta nyt Tämä Lukija käy eniten varattuihin naisiin käsiksi:

  1. Oksanen Sofia - 230 varausta, 39 + 7 kirjaa lainattavissa. Kuin kyyhkyset katosivat. (no eipä varatuinta vaikea arvata! eli kyllä kirjallisuudessakin, olipahan kuinka korkeakirjallisuutta tahansa, on muoti-ilmiönsä ja muodin perässä potaltajansa!)
  2. Lehtolainen Leena - 139 varausta, 39 + 6 lainattavaa. Paholaisen pennut. (savolainen dekkaristi, joten saa olla koskematta)
  3. Mustonen Enni - 88 varausta, 34 + 5. Kultarikko. Pohjatuulen tarinat trilogian päätösosa. (nimimerkin takana Kirsti Manninen, tuottelias -52 Seinäjoella syntynyt Ollista Bisquitiin väitellyt tohtori)
  4. Pakkanen Outi  Toinen kerros (dekkari, ei)
  5. Läckberg Camilla  Majakanvartija (")
  6. Rissanen Pirjo  Kamomillasola  (- romaani naisten heikkouksista ja haaveista, kertoo kustantaja Gummerus)
  7. Harden Blaine  Leiri
  8. Kähkönen Sirpa  Hietakehto (mitä sota lapselle tekee - historiallista romaanisarjaa.)
  9. Pulkkinenn Riikka  Vieras  (kertomus muukalaisuudesta, jota kannamme sisällämme)
  10. Collins Suzanne  Nälkäpeli  evvk

Eli luentaan Pulkkinen, Kähkönen, Rissanen - Pulkkinen ehdottomasti; muut saisivat olla. Lukemattahan jäävät nämä kolme valittuakin koska on se Lehtonen, ja sitten Lassila ja muut klassikot. Mutta jos jossakin välissä edes kurkistaisi...

Taitaa Tämä Lukija enemmän kuin pulassa olla? 

Sitäs syntyi liian aikaisin tähän kiinnostavaan maailmaan.

************

Samassa lehdessä muuten, Tämä Lukija tätä menoa alkaa pian näemmä pohtia parjaamansa lehden tilaamista, oli kulttuuriosastolla mielenkiintoinen juttu Timosen Kyöstin tytöstä Karoliinasta, joka on juuri julkaissut romaanin Aika mennyt palaa.  Timosen Kyösti taas on Tämä Lukijan opettajaopiskelukaveri, jonka kaveri silloin oli kurssikaveri Matikaisen Pauli, joka puolestaan oli Tämä Lukijan kaveri, joka on kirjoittanut nipun lasten ja nuorten kirjoja, Musta käsi -sarjaa yms.

Siis kaipa tässä on velvollinen Karoliinan tekstiinkin tutustua: jos Kyöstiin törmää niin voi kehua lukeneensa ...

Ristissä on sukset jos kirjallisuuskin!

Ja entä tuo Kontiolahden Merja Mustonen, joka tuossa kirjastonjohtajakommentaattorina hääräilee, kunhan ei sekin olisi niitä muinaisia opettajaopiskelijatovereita?  - Mediassa esille nostettuja muistelmia luetaan meillä ahkerasti, ja sotahistorian harrastajia löytyy ainakin varuskunnan eläkeläisistä.

Ja mehän Kyösti, Pauli, Merja, Tämä Lukija  valmistuimme akateemisiksi ala-asteen opettajiksi silloin -70-luvulla, jolloin oli vain Yksi ja Ainoa Aate ja kaiken opettamisen kotina polytekninen DDR.

Olemmekohan me päässeet vieläkään omalta korealaiselta aateleiriltämme irti?

Sopii kysyä.



   

      6.                                  8.                                        9.

 

 


Ihmiset anaheimmillaan


24.09.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi, voe mahoton!

taikka siis ahneimmillaan eli kuinka jääkiekkoilijoita riistetään, Anaheimin Selänteestäkin tulossa sosialisti

.

.

"Hv

 Hj

On ne poijjat lirissä valtameren takana: omistajat vievät työn tulokset, rippeitä vaan jakaisivat pettmannit orjilleen - visvasia miljoonia.

 

Jokapäivänen leipä pian pöydästä puuttuu, perhe yltäpäältä puutteenalanen. Onko ees kouluvaatteita mitä lapsille laittaa jos lakko pitkittyy ja palkat ei nouse, pitää talot ja pelit pannan myyntiin.

 

Onneksi suomalainen auttaa suomalaista.

Jokis-Jussi sai pätkätöitä Kärpistä. Filippula olis nimesä mukaan pulassa jos ei Ilari ois saanu veli-Valtteria puhutuksi Jokereihin keikkapalkalla. Jesse Joensuu pääsi Ässiin ja pian aukee turkulaisten ovenrakonen Koivuille. Teme taitaa jäähä puille paljaille, pahus.

 

Notta

Kaveria ei jätetä, kele!

 

tuus

   Lennart "

Ota siitä pyöreäpäästä selvää: tosissaanko vai leikillään on Lennu. Kokonaisena allekirjoitetusta nimestä voisi päätellä että tosissaan on. (Ei muuten maininnut sitä isänetsinnästä sanallakaan, että miten kävi. Nyt tosin kuvannäytön jälkeen kaikkien on helpompi ymmärtää Lennun ykskantaiset uhoilut!)

Ehkäpä on ymmärtänyt marxilaisen yskän omaan kukkaroon katsottuaan: työntekijää ei saa jättää mopen osalle. Työnantajan, sen NHL:n omistajien on sopimatonta kahmia liikevoitto yksin, työntekijöiden kanssa on voitot tasattava. Palkkakatot hiiteen!

Kunhan teemuista ja sakuista ei vaan olisi kasvamassa sosialisteja!

Porvarit kyykkyyn: ei omistajille ylettömiä, ei ainakaan määräänsä enempää.

 

 

 


Ihanteetta



lie kuitenkin liian heppoinen ihanteeksi Chisu

.

.

Henkien taistelu 8.

"Ja kuinka voi ihminen e l ä ä, jos hänellä ei ole j o t a k i n . . . ihannetta . . ."

Yli puolenvälin (n. 350 sivua) vaatii ennen kuin alkaa Kleophaskin joukkoon istututettavalta, ystävärinkiin liitettävältä: kuuluu kuvioihin, jossa jo ovat Ipot, Matsit, Ripetit, Volterit, Härkäniemet. Meni päivissä kauan tutustumisemme aloittamisesta, silloinhan oli sunnuntai toukokuun 27. päivä tätä vuotta 2012 ja asteita +17, meni tarkasti laskien, kun tänään on 23.9. ja asteita +7, 120 päivää. Sekö siis ystävystymisen minimimitta?

Se meillä.

Vasta nyt pystyn forstmestarin nimenkin koska tahansa muistamaan: Kleopohas Leanteri Sampila. Mies joka lammella ahvenia onkiessaan on luullut maailman olevan ehyemmän ja kuulujen ihmisten kokonaisia, ihanteiksi kelpaavia.

Mutta mitä vielä, melkein voisi sanoa jotta melkoisia ahneita syöttöporsaita tai peräti toisia tallaavia ja raatelevia petoja ovat. Ei löydä yhdenyhtäkään idoliksi kelpaavaa ihmistä. Ei niitä sitten vissiin ole. Ilmankos Sanassa varoittavat heittämästä sitä kiveä ... ei sinusta heittäjäksi ...

Oman viimeisen ihanteeni lienen menettänyt, Mats tämän tietääkin, armeijassa: kun aina niin jämpti alikersantti kerran humalassa iltalomiltaan palasi ja aloitti karjunnan.

Tuokin pirun taulumesenaatti, Reineck, muuttamassa rahoineen pois maasta Saksaan, puijattuaan viimetekosinaan vanhoilta köyhtyneiltä kuihtuneilta aatelisneideiltä aidon persialaisen Gesha-maton. Kaksituhatta maksoi - kuudellakymmenellätuhannella myi edelleen.

Siinä on 'Leksalla', kuten jo tätä uutta kamuani kutsun, ihmettelemistä ja kummaa kerrakseen.

Ihan tuota jo iltaisin osaa odottaa Urho-jääkiekkomatsien, saunomisen ja iltauutisten jälkeen käväisylle, kätten ulottuville, vaikka aluksi vierastimmekin toisiamme, melkein samanlaiset miehet.

Ei sitä kauaksi aikaa toivo jäävän, pistäytyvän vain, tai tökkäytyvän kuten Kalle sanoisi. Piipahtaa tuossa puolen yön särvessä tai monesti yömmälläkin kertomassa taas Helsingin herrojen kotkotuksista ja omaan pesään kakkimisista, toisten silmille ruikkimisista, jollaisiksi Kleophas oman edun tavoittelijat yhä näkee, vaikka oma maalaisrauhan ja kalalammen ihanne on jo väistynyt ja haalistunut mitättömäksi. Ei taida kohta Leksa kuulua ei sinne eikä tänne.

Näinköhän tässä lukija luettavaansa jelppimään!

Kaupungistuvaa, urbanisoituvaa entisten ihanteidensa ihanteetonta elämää ihmettelevää Kleophasta nokasta nostamaan, että 'ooppa masentumatta, veliveikko'.

 

Katellaan niin nähhään, eli eikun etiäpäin kahlataan hiusrajaa myöten vähän niin kuin se mummo lumessa omaa karvatupsukkoaan kastellen.

Vielä on kakspuolsataa sivua jäljellä.

 

 

"Nyt huomaan, että rikkauteen tarvitaan ennen kaikkea ainoastaan yhtä: purra hävyltään häntä poikki!

Pyyhkäistä tuntonsa pois, - se näyttää olevan paljon helpompaa kuin luullaankaan, sillä eihän eräillä mitään omaatuntoa ole ollut edes syntyessään;"

Joel Lehtonen: Henkien taistelu. 1933

 




Jenni Pääskysaaren kanssa Kadonneen jäljille


22.09.2012 - 13:00 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi

 isukkaa  kehiin

.



.

Kaikkihan tiedämme että se kaupungin pyöreärillipää, Lennart, on Joel Lehtosen lailla lehtolapsi, joka on osannut piilotella orpouttaan yhtä taitavasti kuin sitä, ettei osaa ärrää täräyttää; ärrättömyyttäkään ei muuten moni ole honannut ennen kuin pakon edessä mies on joutunut sukunimensä virallisissa tilaisuuksissa esittämään.

Minulle Lennu on kyllä elämänsä aikana tilittänyt kaiken, luottaen vaitiolotaitooni.

Niin kuin tämänkin isättömyysvajeensa.

Tuossa viikolla näin sitten ruotsalaisesta Hotmailista kuvan, joka sykähdytti, ja olin varma että siinä se on: Lennun tiellä tietymättömissä piileskelevä isä. Ainakin isäpuolien tuon täytyy olla, niin on yhdennäköisyyttä jo noinkin hailakassa otoksessa.

"Ei muuta kuin yhteyttä Jenniin kadonneen jäljille!" kehotin ja lätkäsin kuvan kouraan siellä kaupungin kirjaston kahviossa. "Maikkari kyllä matkat maksaa kun muistat pihauttaa itkut."

Lennu empi, ei yhtään tapaistaan, kunnes lausahti:

- On vähän epäselvä kuva, mutta kieli ei oo suomea joten jotain perää saattaa ollakin. Kielillä iso mies oli sillon toimituksen aikana inahdellut, niin äippä kerto. Saisistkohan vähän terävämmän otoksen hankituksi. Ois mukava tavata isukka luonnossa. Ei se vielä kuollut ole, tuskin kaheksaakymmentä.

"Kyllä tässä on jo johtolankaa nokko, Jenni on taitava tyttö, kyllä löytyy. Ensin Ruotsiin ja hyvässä lykyssä siitä Amerikkaan ja Australiaan. Uus-Seelanti vois olla kiva siinä ohessa nähä. Siellä on ne mailerit Peter Snellin ja Lydiardin tallin miehet. Adams-Wilin Valeriinkin vaikka  l u o n n o s s a  törmäisit."

Siitäkös urheilumiehenä innostui, alkoi touhuta ja touhottaa:

- Annapas kun pääsen kotia niin alan soitella, ei sulla Jennin puhelinnumeroa ole antaa?

Niiltä sijoilta lähti tuhruinen kuva kädessä Lennu, jätti kupposensa kesken, kahvinökökin jäi vadille puraisemattomana. Kirjaston yläikkunasta näin, miten jalka notkeasti heilahti tangon ja takaritsin yli kun Lennu lähti sotkemaan kämpilleen. Katosi jäljettömiin.

Enkä ennättänyt näyttää tätä selvempää kuvaa, joka minulla povitaskussa oli odottamassa:

 




Jyrki ja Jutta, Timo ja Juha, Paavo ja Päivi, Ville ja Kalle



... ja me tulemme tulemme taas...   Kuntavaalit 2012 TV1

LUE  alaraadin LIVE-seuranta 

.


.

  • Jyrki on käärinyt innosta hihansa - kuvaannollisesti
  • Soini kehuu Henna Virkkusen rohkeutta: uskaltaa mennä minne tahansa minkä kunnan tahansa tilaisuuteen - entinen punkkarimustapäätyttö Henna ei siis hätkähdä pienistä
  • [Räsäsen pistävä ääni käy korviin]
  • Haglund, se tuntematon puolustusministeri, taitaa olla tapettia
  • 'yläraati' kertoo että Jutta on kuin matadori ja Katainen kuin karttakepillä opettava muiden yläpuolella oleva tietäjä
  • Timo aloittaa hyökkäyksen EU:ta vastaan: metso, pörssipelurit, takaukset...
  • Haglund hyökkää Soinin kimppuun: ikinä et mitään konkreettista esitä!
  • Katainen on 'Kallen', Haglundin, kanssa samaa mieltä: et ikinä mitään ratkaisua pysty esittämään, vain ongelmia - mitä tapahtuisi jos me Jutan kanssa lähtisimme eväilläsi Eurooppaan asioille???
  • 50000 - Päivi Räsäsen luku joka ilmoittaa säännöllisen kotihoidon piirissä olevien vanhusten määrän suht tarkasti, muut ulalla
  • kiihtynyt Jan Andersson palauttaa rauhallista Sipilää asiaan ja vastaamaan kysymykseen: miksi keskusta ei hoitanut, mihin tyssäsi, maaliin asti kuntayhteistyöuudistusta pääministeripuolueena ollessaan? 
  • Katainen vastaa kun Sipilä ei pysty, ettei yhteistä tahtotilaa löytynyt kuntien yhdistämiseen, ei riitä pelkkä yhteistyö sotessa
  • Urpilainen ilmoittaa että vain terve kunta pystyy hoitamaan sairaan ihmisen, liian moni kunta on itse sairas
  •  - Nyt se tulee! iloitsevat kaikki. Se sote-uudistus eli mallissa terve kunta pystyy hoitamaan vähemmän vaativan terveyshoidon, perushoidon, erikoishoidon suurempi yksikkö (valtio?)
  • - Miten 20 prosentin voittoa tavoitteleva yritys voi tuottaa halvemmalla palvelut kuin yhteiskunta? kysyy insinööri.
  • Piraattipuolueen Kivistö kannattaa kilpailutusta, jotta uusia innovaatioita syntyisi
  • Yrjö Hakanen, SKP, väittelee sen Kataisen mainitseman Kallen kanssa: yksityiset yritykset ketjuuntuvat ja monopolisoituvat - siitä ei hyvä seuraa. Kalle puolustautuu: 'Tässä menevät mutkat suoriksi!'
  • Katainen: yksityinen monopoli huono, julkinen monopoli riittämätön. Puhuu omaisistaan: kaikki osaajat otettava mukaan, kaikissa toimijoissa hyvää
  • Jutta: kaikki ei saa olla kaupan, terveys esim. Bisnes, kansainväliset pörssiyhtiöt, ei saa hoitaa terveyttä. Jyrki on täysin samaa mieltä
  • Ville Itälä pelkää että keskiluokka siirtyy yksityiseen terveydenhoitoon, silloin julkinen terveydenhoito rapautuu
  • Arhinmäki: pienempiä  paloja tarjottavaksi, koska ei resursseja isoihin, pienempi osuuskunta/yrittäjä voisi pärjätä tarjouskikpailussa, isot  jäisivät toiseksi: koska pienen tuotto jäisi mitättömäksi, ei kiinnostaisi 
  • Soini: aluetalous huomioon tarjouskilpailuissa
  • [Hakasen ääni on käheänvuotavan kärsivä, sopii puutteenalaisten asianajajalle, Haglundin, sen Kallen, ässä on kamala.] 'Hakanen luulee että raha kasvaa puussa', muka-hämmästelee Kalle
  • 'Terveydenhoitoon tulee asetus, jolla kunnat pakotetaan riittävään hoitohenkilöstömäärään, jos vapaaehtoisuus ei toimi', painottaa Räsänen
  •  'yläraati' moittii Juha Sipilän vaatimatonta otetta ohjelmassa: saappaat saveen, pelkkä isäntämäinen oleminen ei riitä! 
  • [puhuneet 1 h 40 min, jäljellä 20 min - alkaa herpaannuttaa, puhuvat nuorison syrjäytymisestä]
  • Köyhien asialla -puolueen Terttu Savola haukkuu tv-ohjelmat
  • Katainen ohimennen mainitsee omaisistaan: sattuneesta syystä tutustunut läheisesti kouluelämään. Viranomainen ei aina voi ratkaista ihmisen hätää, kanssaeläjä voi myös olla ratkaisu
  • 'Välittämästä ei voi ulkoistaa, se on meidän jokaisen tehtävä', tomeroituu Sipilä mukaan. 
  • 'Köyhyys, työttömyys, näköalattomuus, on olemassa jo toisen ja kolmannen sukupolven syrjäytymistä - opetus, esiopetus tärkeässä asemassa, etsivää nuorisotyötä, työpajoja' luettelee Arhinmäki, joka taannoin antoi sapiskaa Niinistön Ihan tavallisia asioita -työryhmälle
  • Jutta hehkuttaa: Hallituksen nuorisotakuu takaa kaikille alle 25-vuotiaille työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan ja kaikille 30-vuotiaalle vastavalmistuneille työtä.
  • 'Käsiäänestys: kuka ei ole saanut riittävästi puheenvuoroja?' juontajat Andersson ja Makkonen kysyvät ja Katri sotkee tuloksen
  • 'yläraadin' (Lähde, Ruokanen, Kortesuo) mielestä onnistujat: Räsänen ja Haglund. Epäonnistujat: Sipilä ja Arhinmäki  

Alaraadin (hikkaj, Onni Eläkeläinen) mielestä onnistuja on se Kataisen Kalleksi kutsuma; tähän päivään saakka alaraati on pitänyt Kallea armeijanluistaneena sattumakorppina, joka kuriositeettina, jotta tämmöisiäkin on, on nostettu piireihin poisnotkumasta kyläbaarin tuopin takaa, tai sitten kärrätty pellonlaidasta mansikkamalta ihmisten ilmoille. 

Vaan mitä vielä: Paras oli. Inga två ord. CARL HAGLUND.

 




Humoristi ja pörssikurssien ihana keinunta



huom! ei homoristi - loppukuvana kuvankaunis Metso-tanssi

.

.

Ehottomasti ei. Jonkun vaan täytyy normaalikin olla, niin meidät valitettavasti on luotu: ei meistä kaikista kansanedustajiksi.

 

Ei minulla, eikä Onnillakaan, mitään eilisen kaltaista nappi- tahi muutakaan kammoa, poikkeavuuksia elikkä perversaatioita eikä muitakaan organisaatioita kohtaan ole. Ei, pois se meistä. Päinvastoin. Syvästi kiitollisena luemme, katsomme, otamme vastaan kaiken erilaisuuden.

Ensimmäinen homokontakti minulla, ei Onnilla, koska Onnia ei silloin vielä ollut, katselijana, tapahtui -80-luvun alussa Viru-hotellin kattoterassibaarissa, 'ei midagi' -kerroksen yläpuolella, kun monsieur Mosse purjehti buutseissaan ja muovikassi käsissään paukuille, vanavedessä käsikädessä nuori vaalea pitkätukkainen korea poika. Olipa siinä tillistelemistä juuri naisen kanssa kihlautuneella maalaismiehellä, joka puutteellisilla tiedoilla liikkeellä oli, eli ainoastaan Hymyn kautta asioista jollainlailla perillä. Oli siinä olemista. Piti kipata toinen, puristaa kihlattunsa kättä lujasti ja olla ikään kuin ohi kahtovinaan.

Huh!

No nyt on aasi siltaansa pitkin tarpeeksi kauan kopotellut, joten päästään itse asiaan eli otsikkoon, nyt kun välitotsikkokin on tyhjentävästi käsitelty.

Huh!Huh!

Tälle blogipotun ylläpitoseurantasivulle ilmestyy päivittäin, kuten tiedättekin, tilastointilista hakusanoista joilla pottuun on tultu; tänäkin aamuna tänne on tunkeuduttu mm. haulla hullu eläkeläinen. Tuo Onni vissiin, en minä.

 'hirmuinen humoristi kauppalehti'

luki eilisen listan huippuna. Google-herra oli ohjannut hakijansa jostain syystä minun ja Onnin luokse. Meitäkös Onnin kanssa nauratti: eihän me huumormiehiä missään tapauksessa olla, mitään huru-ukkoakkojakaan! Mekö muka Opriksi ja Oleksiksi sopisimme? Ja Oprihan on sitä paitsi vakava karjalaisnaishenkilö, eikä meistä kumpikaan ole naishenkilö, ei ainakaan ilman leikkausta ja muuta muotoilua.

Piti tarkastaa ja toistaa moinen haku, että hitto soikoon ja eihän se noin voi mennä kun parhaamme teemme ja yritämme syväluodata ihmisen sielua, niin huumoriksi tulkitsevat amerikkoja myöten. Varmaan niitten ruotsalaisten homojen syytä!

Helepotti: se olikin Panu se hohumoristi.

Rajalan Panou tai siis Panu on kirjoittanut Veikko Huovisesta muotokuvan nimeltä Hirmuinen humoristi. Kirjan arvostelee Kainuun Sanomissa Sirkka Viirret satiirisesti ohimennen letkauttaen: "Omaa häntäänsä Rajala nostelee vain hyvin maltillisesti." - pirullisesti juuri kun Rajala on määritellyt satiirin ytimekkäästi sanoilla 'taiteeksi jalostunutta vittuilua'.

 

Helepotti suunnattomasti meitä kumpaakin niin Onnia kuin minuakin, ettei Google-herra ekana hakenutkaan meitä vaan Panua.

 

Saamme olla omia itseämme, oma itsemme siis - vakavahkoja herrasmiehiä, joilla on varma mielipide asiasta kuin asiasta, varsinkin BB-talosta ja talousasioista ylipäätään.

Varsinkin pörssikurssit saavat meidät usein pois tolaltaan, niin mykistävää niiden ihanan terävää keinuntaa on tsiikailla!

 

 Metso-tanssi koppelon ka'


 

 

(huom! vihreällä flirttailutuokiot)


Fobioissaan väpäjää



kammoja on monenlaisia laulaisi Lavi

.

.

Onni Eläkeläisellä on ähky tai sitten hän on pahemman kerran taas ölöllä yötä, ymmärtämättömissä siis: - No jopas on rahvaalla pelonaiheita!

Kaikkihan johtuu ja juontaa juurensa siitä että Onni, kuten tiedämme, on armoton lukutoukka. Ja nimenomaan sellainen toukka, joka tarttuu kirvan lailla sellaisiin lehtiin ja kirjoihin joihin harvat tarttuvat ja jos tarttuvat niin niistä harvoista suurin osa luovuttaa tuota pikaa.

Onni on toista maata.

Sillä mitä kummallisempi on kirja ja mitä kummallisempi aviisi, sen varmemmin Onni paneutuu tekstiin, suorastaan pureutuu - joskus kiukkuisestikin jos ei ala älli pelata - sisältöön kiinni kuin koira ohihölkkäävän sääriluuhun tai niin kuin Lempin kynsi silmäkulmaan.

Yleisesti tilattuja lehtiä hän ei tilaa eikä suosittuja kirjoja hanki. Ei tulisi kuuloonkaan mennä massan mukana ja käydä käsiksi jonkun Sofi Oksasen tai Jari Tervon tuotantoon ennen kuin ajan historia on siivilöinyt kultajyväset vaskoolin pohjalle. Lukematta jäävät siis sofit jarit tässä elämässä. Harmillista meille.

 

- Kummallista kansaa! hän tuhahtelee itsekseen, - jopa sivistyneistö! Matkustaa nyt laivalla meren yli Tallinnaan yhden Sohvin takia! Voi herran pieksut ja rouvan korkkikengät! Käyttäytyvät kuin murkut...

No ei Onnimme tuon takia ölöllä yötä ole, vaan tämän: Karjalaisen. Lehden. Laakkosen lehden. Sen miehen jolla on omaisuutta 200 miljoonaa ja joka saa siksi ajaa autolla ylinopeutta. No ei Onni Karjalaista Yrjön takia lue. Sen takia  tällä kertaa lukee kun Karjalainen tarttui käteen kylän roskiksesta, minne kiikutti oman tuonpuoleisen Karjalan Sanomansa.

Numeroltaan tämänpuoleisen Karjalan lehti on 244, päivämäärältään 5.9.1012 ja hinnaltaan, etusivun tietojen mukaan 2 e.*

Onnille siis Karjalainenkin kelpaa jos kohdalle osuu. Valikoiden, valikoiden lukee. Kaikki yrjö-jutut hän hyppää yli korrektisti: vankeusjutut, sakkojutut, satama-asumisjutut, puolenmijoonan venejutut jne ja jne...

Onni keskittyy olennaiseen, kuten nyt löytämästään lehdestä fobioihin, mitä kummallisimpiin pelkoihin, kammoihin, mitä nyt ihmiset ylipäätään voivat kuvitella. Semmoisia fobioita kanssaihmisllä on jotta ihan naurattaa:

  • nappikammo (buttonofobia)
  • valkosipulikammo (alliumfobia)
  • pyörtymiskammo (astenofobia)
  • eläintennahkakammo (dorafobia)
  • alkoholikammo (metyfobia)
  • oksennuskammo (emetofobia)
  • kummituskammo (fasmofobia)
  • kauniiden naisten näkemisen kammo (venustrafobia).

Onni tuhahtelee kummallisille fobioille eikä huomaa pottunokkaansa pitemmälle: omaa fobiaansa - laakkosfobiaa.

pst

 * (Onni muuten ponnisti numerot nähdessään, ennen itse sisältöön pääsemistä, laskukoneen luo ja alkoi niska pörhöllä laskea: 360 kertaa vuodessa 2 e = 720 € . 70 ostovuotta = 70 x 720 e = 50 400 € + kuolinilmoitus 600 e = 51 000 €  - Viiskytä tonnia Laakkosille elämän aikana lehtimaksuina! Karmeeta! Ja sitten sille vielä pitää ilmoittaa että kuoltu on kun on sen aika eli ostaa pääsymaksu tuon tuonnimmaisiin! Ei ikinä! En tilaa.)

 


Oikean Karjalan Karjalan Sanomat



vennään tuliainen

.



.

Tai ottonen niin kuin Päätalo sen sanoisi. Semmoisen tuliaisen sai Onni E bensanhakijalta. Tuonpuoleisen Karjalan sanomat.

Onni oli ilahtunut saaliistaan, sillä jo pitemmän aikaa hän oli harkinnut tilaavansa Petroskoissa kerran viikossa ilmestyvän suomenkielisen lehden.

Oli läheisen tutustumisen aika.

Mukavat muistot nousevat pintaan niin kuin Matilla & Tepolla laulussaan, nyt kun oma pöytä oli täynnä tuoretta tietoa. Ei haitannut tippaakaan että lehti oli viime- eli toisviikkoinen.

Tuore tapaushan lehti niihin aikoihin verrattuna on jolloin posti -70-luvulla kanteli ruumeneista Neuvosto-Karjalaa ties monienko viikkojen ja sensuurien takaa, lehteä joka oli, ja nyt tarkkana, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean ja Petroskoin kaupunkikomitean Karjalan ASNT:n korkeimman neuvoston ja ministerineuvoston äänenkannattaja. Ne oli siististi pieneen tilaan neljään viiteen kertaan taitettuja lehtiä ne sanomalehdet, ja ihan oikeasti niissä vannottiin kylän parhaan lypsäjänm Tatjanan, ja kolhoosin mitalein palkitun työmiehen, Sergein, nimiin ja niitä sankareita hehkutellen haastateltiin siinä missä nykyisin jotain jääkiekkoilija Teemua. Keskuskomitea oli tärkeä sana, politbyroo yms.

Nyt vain kaikenmaailman imageja ja nyttejä, pyh!

Kuten kuvasta näkyy edelleen pysytellään vanhoilla raiteilla: Brecht on kova sana. Petroskoin rautatieasemalla joensuulaiset ja petroskoilaiset näyttelijät harjoittelevat katunukkenäytelmää Kurjuusooppera. Paikan valinta on tarkoin harkittu, sillä yhtenä pontimena on sanoa oma painava sanansa Petroskoi-Joensuu-rautatieyhteyden avaamisen tarpeellisuuden puolesta.

Sisäsivulta löytyy se Karjalan päämies Aleksandr Hutilainenkin, joka hiljattain valittiin väliaikaisena virkaansa, kun edeltäjät toisensa jälkeen saivat kenkää moskovalaiselta Putinilta.

Koulutyö näkyy Karjalassa alkaneen syyskuun 1. päivänä kolmen kuukauden kesäloman jälkeen. Nostalgista! - miten mukavaa lasten kannalta. Kukkapäisiä tytönsirpukoita kaksinistuttavissa pulpeteissa suomen kieltä opettelemassa; suomea vapaaehtoiset opettelevat kolme tuntia viikossa. Tosin 3.koulun varajohtaja Tatjana Seludko muistuttaa: - Muutama vuosi sitten koululaisilla oli viisi kuusi suomen kielen oppituntia viikossa. Nyt vanhemmat haluavat, että lapset osaisivat paremmin englantia. Kaikilla koululaisilla englanti on nyt pääaineena.

Hudilainen pistää tuulemaan tiehommissa jotta yhteydet rajan yli sujuisivat.

Päätoimittaja Mikko Nesvitski odottaa tuloksia  suomalais-ugrilaisten sukukansojen konferenssilta Unkarissa ja toivoo ettei kokous menisi häslingiksi niin kuin neljä vuotta sitten Hanty-Manskissa, jolloin ajauduttiin keskinäisiin syyttelyihin sekä ulosmarssiin. Päätoimittaja pääkirjoituksessa kirjoittaa: "Erotukseksi virolaisista, suomalaisista ja unkarilaisista, olemme Venäjällä kuin velipuolet poloiset, joille ei valtiovallalta ole koskaan irronnut asianmukaista huomiota ja resursseja."

- Lehden painos on 1200, tavaa Onni. - Postiosoite: Titovinkatu 3, 185035, Petroskoi, Karjalan tasavalta. Puh. (814-2) 782928. Päräyttäisiköhän?

Ei Onni soittaa päräytä, kännykätön karjaton mies.

Parin tunnin työskentelyn jälkeen tämänkertainen lukija katsoo käsiään ja ilahtuu: entisaikojen Neuvosto-Karjalan painomusteesta ei ole jälkeäkään ja pääkin kunnossa, minkä nyt olla voi: muinoinhan luennan jälkeen kädet olivat kuin päivän töitä tehneellä mossemekaanikolla ja pää uskosta pyörällä kuin ortodoksipapilla.

- Tällaisia tuliaisia täytyy tingata lisää, suunnittelee Onni Eläkeläinen ja taittaa Karjalan Sanomat Helsingin ja Ilta Sanomien pinkkaan.

Karjalan Sanomat   KUVA: Suomen tasavallan presidentin kanslia

 

Suomen presidentti Sauli Niinistö otti vastaan Karjalan tasavallan päämiehen Presidentinlinnassa.


BB-talosesta



... mummo kanasensa niitylle ajoi, pikkukanaset ne huppelissa hyppeli ...

.

.

päiväkirjamerkintä

"BB:tä katselen enää sunnuntaisin.

 

Syy on kyy.

Kantti ei kertakaikkiaan kestä käärmenahkaista miestä.

Vilu väreilee: entä jos nuo omalla iholla? - vielä jos näissä rypyissä tuommoiset kulotatskat!

 

Vanha mikä vanha, minkäs sille mitään mahtaa. 

 

Joukosta tulee isä ennen joulua. Toivottavasti lapsi ei inhoa isänsä ihoa eikä isä sitten ukkina vanhaa kuvioitua ryppynahkaansa.

 

Sen verran kanttia on kumminkin jäljellä, että edes sunnuntaisin katson ulospotkimiset; muutenhan olisin siirtynyt sivistyneistön kirjoihin: yliminähommiin rahvaalle.

 

Nyt tiedän: Leina lähti. Häädettiin toisena asukkaana.

Vaikka kuinka pinnistäisin: viikon takaista lienaa, ensimmäistä häädettyä, en muista."



Uus ihastus - mitkä sanat!



kipu korvaa ystävän

  loppuvideolla OE jakamassa rinkeleitä

.



.

Vanhan kaartin vannoutuneena vanina Onni Eläkeläinen elääkö muutoksen aikaa? Ainakin hämmentynyt on. Ollu jo jonkin aikaa. Aivan voimasana Hitto! on tullut lausutuksi tai ainakin ajatelluksi monena päivänä muutaman viikon ajan.

"Mikä kumma riepoo sisintä?" kyselee itseltään tuon tuostaan. "Mikä kumman laulu siellä papukaijana toistaa samaa sävelmää, samoja sanoja, leikkaavia!"

"Kipu korvaa ystävän. Kun mikää ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän. Mä tarvitsen mun haavoja ... Kohta nuolen haavoja ... syviä ja ... ja suolaisia ... kun mikään ei tunnu miltään ... kipu korvaa ystävän ... joka ei jätä milloinkaan ... nöyränä vartoo vuoroaan ..."

Niin siellä soi: hyvin hyvin syvältä leikkaavasti sahanterän terävästi, niin että nuoruuden levottomat ajat työntyvät mieleen, silloin kun ei ollut niin hyvin kaikki; on Onnillakin ollut joskus epävarmuutta ilmassa. Silloin kun Eini lauloi 'alkaa polttaa', Koivuniemellä 'kimmelsi' ja Tappi Kansa rallatti 'r-a-k-a-s-taan' ja Anita Hirvosella 'sydän rakasti'.

Ja nyt tuo joku jippu mariska jenni anna irina vetää niin että viikkoja soi! Ketä näitä nyt on kasvottomia tuuttaajia! Kun kukaan ei tunnu miltään ja entistenkin touhut huvittavat - jopa Matin ja Tepon! Ja miten yössä Kansa oli Tartu mikkiin tv:ssä, tosin sympaattisen säälittävänä.

Autoradiossa, silloin harvoin kun autossa istuu, keitteli keväällä joku noitanainen myrkkyä niin että Onnin laittoi kuulolle. Sama nainenko lie ollut kun yhtä vakuuttavasti sitten pyysi että 'Kokkaa mua!'. Vaan se nyt oli aivan suloinen se se neito joka lauloi kitaran säestyksellä, nimi ei vaan tule heti mieleen eikä laulukaan, ai niin se: Laura, Laura Närhi Mä annan sut pois, sä päästät mut pois.

Mutta silti: mikä on tuo kaiku päässä tuo viiltävä tunne rinnassa, tuo kipu joka korvaa ystävän? Kuka kuka kumma sen osaakin laulahtaa? Mikä nimi? Laululla ja laulajalla. Onni onkii, tonkii, pakko ottaa selvää. Chisu. Lukee Onni. Löytyy nimi ja mikä nimi! Ihana kuin Lempi tuossa, joka vieressä kiepillä uniaan näkee, pää tyynyllä häntä kätkössä peiton alla. Tässä tässä se sen biisin nimi: Sabotaasi!

 

Onni on myyty. Kertakaikkiaan.

Uuuusihanne on syntynyt! Kertalaakista.

 

Mitkä sanat! Miten joku voikin noin osuvasti tuosta noin vain ilmoittaa: Kun mikään ei tunnu miltään, Kipu korvaa ystävän.

 

Löytää Onni Chisun kuvankin ja oman kuvansa, ja katsokaa miten onnellisina he kattojen yllä yhdessä syövät rinkeliä: Sabotage! Keikalle on päästävä ja pian, livenä kokemaan!

Vaan pettymyksekseen, uskomatta silmiään katsoo myöhästymistään:

Työtauko Chisu, 30


Neljän kiireisen vuoden jälkeen taiteilija aloittaa taidehistorian opinnot avoimessa yliopistossa.

Chisu on sanonut laulavansa oman elämänsä tarinoita. Tauolla niillä on aikaa syntyä.

Apu 37/2012

 



Käväsee Venäjällä bensoilla



harvojen huvi

.



.

 - Saattaa olla että koukkaan tullessa Venäjän kautta, taitaa kohta vilkkua punasella.

Noin huikkasi oven raosta Onnin Parempi eilen töihin lähtiessään: jotta Niiralan kautta.

Itäisen maankolkan asukkailla jotain luxusta ja extraa, mistä helsinkiläiset taikka muunmaalaiset vaasalaiset saavat vain uneksia: naftaa puoleen hintaan!

Bensasta enemmänkin säästöä: euro per litra.

  


Vuittoniin!



 

nuo ympärillä olevat ulkomaankieliset laukkukirjoitukset

- tännehän jää noiden ulkomaanelävien häiveeseen, satimeen, loukkuun laukkuun ja katveeseen! =

Those around the foreign String Bag Posts

- Here will be those living abroad häiveeseen, trapped, trapped in the bag and the shade!

 

.

.

Muuten olen sitä mieltä että [förresten anser jag att] 

Kauppalehden blogien sekaan työntyvät öiseen aikaan ilmestyvät englanninkieliset blogit saisivat painua Vuittoniin! tai siirtyä tuonne sponsoroitujen blogien joukkoon!

nimim. Primitiivi Reaktio



need ümber olevad välisriigi keelseid kott kirjutised
- Siia jääb turu välisriigi elavate häiveeseen, lõksu püüda, lõksu kotti ja varju!


Kuspiä



sm likaa

.

'En pidä lukijaa jännityksessä yhtään tämän kauempaa, vaan vastaan suoraan kysymykseeni. Ainoa keksimäni syy on masokismi', kirjoitti Juha Vahe eilisessä blogissaan otsikolla Miksi sijoittaa suomalaisiin pörssiosakkeisiin?

.





Tänään pyörähtää käyntiin miesten pelien peli: Jääkiekon SM-liiga. Ja mikä peli heti kärkeen: HIFK-Jokerit!

Urosten soidinmenot omine koodeineen ja käskytyksineen. Nykyajan metsurit menossa halonhakkuuseen, paha susi hilkan kimppuun, aboriginaalisuomipoikametsästäjä metsälle riistan kaatoon.

Valmiina ollaan täälläkin, syy sama kuin JV:n pörssisijoittajalla, sadolla lisättynä.

Maksut on maksettu. TV viritetty URHOlle, kanavapaikalle 57.

Antaa tulla lunta tupaan - perkele! Urputtamatta haavat nuollaan - puolin ja toisin.

pstpst Ugh! Omertan laki on puhunut - omaa kieltään.



SM-liiga kausi 2012-2013 alkaa URHOtv:llä



URHOtv näyttää kaikki SM-liigan runkosarjan jääkiekko-ottelut.

Tämä tarkoittaa yli 440 suoraa SM-liigalähetystä kaudessa.


On oltava toinen ihminen



mieli myllerryksissä

.

"Sairaalaan tullessa potilas on jähmeä ja sulkeutunut. Mikään ei kiinnosta eikä mikään tunnu miltään. Ei pyri mihinkään. Kontakti jää etäiseksi. Vastailee puheeseen ja kysymyksiin yksisanaisesti hiljaisella äänellä. Kasvot ilmeettömät, Harhoja tai harhaluuloja ei tule esille koko aikana."

.

Iso elämä hallinnassa: Falklandin saaret hoitaa Thatcher. Koivisto Kekkosen korvaa kyllä - maailman murheet hoituvat, hoitavat kuntoon toiset.

Oma elämä hallitsemattomissa, hukassa useaan otteeseen: mieli järkkyy sairaalahoitoon, äiti kuolee oman käden kautta, isä kierii vintin portaita alas kuolemaan.

On oma elämä hallinnassakin, varsinkin opiskelu-uran alkupää: kymppejä vaan ja menestystä. Kruununa yläasteen viimeisellä kesken oppitunnin käsky rehtorin pakeille: " - Tarja, sinä saat tänä vuonna Osuuspankin lahjoittaman kultaisen ryhtisormuksen. Olin mykistynyt."

Tarja, Oi Tarja! kun se Elämä on niin Suuri. Ja ihminen niin pieni - helppo nakki poksautettavaksi.

Tarjan elämä tässä kirjassa: yhtä kovat koettelemukset sadalla sivulla kerrottuna kuin Päätalolla kahdellakymmenellätuhannella sivulla. Tarjan elämän läheltä kokeneena kirjoittanut Seija. Niin uskon.

Oman oppilaan tarina yksi yhteen, pitkälti. Tunnollisimmista tunnollisimman, ahkerimman ja kilteimmän oppilaan rosoinen kerronta tutuntuntuisilta paikoilta tutuntuntuisista ihmisistä, pitkälti.

Miltä maailma näyttää särkynein silmin - siihen vastaa kirja, siihen kuinka pienten ja suurten asioiden hallinta onnistuu tai on onnistumatta tässä voimat nielevässä maailmassa.

Onneksi kaiken kaaoksen keskelle löytyy Mies - se Aito ja Oikea. Kantava Voima.

Aika sanattomaksi vetää entisen opettajan entisen oppilaan omakustannetta lukiessa. Yhden niistä kuuliaisimmista, kunnollisimmista, tunnollisimmista oppilaista; ei ihme jos olen silloin uran alussa aistinut, niin kuin tekijä kortissaan muistutti, ja sanonut kirjoittaja-Seijalle tai Tarjalle siinä samalla: "Älä ota koulua liian vakavasti. Mene jytäämään!"

Jytäämään! - niinä aikoina kun Armi ja Danny lauloivat Tahdon olla sulle hyvin hellää.....

On tässä taas nieltävää. On. Totta totisesti on.



"Kimmon ja Minnan häät

Kamera meidän oli ehdottomasti otettava mukaan Porvooseen. Timo pukeutui ensin. Hän laittoi mustan puvun, mustan kauluspaidan ja mustat kengät, kai hänellä oli jalassa mustat sukatkin, jotka hänelle nimipäivälahjaksi annoin. Mieheni näytti yhtä tyylikkäältä kuin 21 vuotta sitten naimisiin mennessämme." 

Seija Kujala: Mallioppilaan romahdus. Mediapinta 2012





 


Puolukassa


11.09.2012 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, lapsismi

kotiaine

.

.


"Hirvikärpänen aiheuttaa puremakohtaan joillekin ikäviä paukamia. Ne ovat tuttuja myös paljon metsissä liikkuvalle Ari Karhilahdelle. Hän rauhoittelee, että paukamat ovat vaarattomia terveydelle."  Turku 7.9.2012 klo 6:40 YLE

 

 

       "Jo monta viikkoa sitten päätimme mennä puolukkaan jonakin syyskuun lauantaina. Eilen oli lauantai ja eilen menimme. Haimme rohmut aitasta ja silitimme leipäpalaset evääksi, jotka käärimme voipaperiin. Mukana oli ämpäri, johon täyteen kerätessä kertyy ainakin 10 l. 

   Tykkäämme kumpikin puolukkapöperöstä, sehän tehdään niin että tilsataan puolukkaa sen verran kun jaksaa syödä ja sekaan ripotellaan ruis- tahikka talkkunajauhoa ja vähän sokeriakin jos tuntuu liian kirpeältä.

   Hyppäsimme pyörän selkään - kummallakin on vanha Jupiteri - ja ajoimme vanhalle kentälle, kentän tien olivat mopopojat kyntäneet kuopille, täristeli kovasti pyörää ja astiaa ja arvelutti jos kerää ämpärin täyteen että pysyvätkö puolukat ämpärissä ollenkaan. No se olisi sitten sen ajan murhe!

   Tienvarsi oli punaisenaan puolukkaa, mutta ennen kun pääsimme keräämään piti pyörät työntää puuta vasten pystyyn. Jalassa meillä olivat nappaskengät, kumppareita ei tarvinnut olla, koska tässä metsässä ei ikinä ole kukaan käärmeitä nähnyt. Mehtä kun viettää pohjoiseen päin.

   Sitten ei muuta kuin huiskimaan!

   Jaettiin työt niin että kummallakin oli sama matka tyhjentää rohmu siihen ämpäriin jonka olimme aitasta hakeneet, se  ämpäri oli väriltään valkoinen. Ollut joskus.

   Kun olimme jotain tunnin rohmunneet ja urakka alkoi olla puolessa välissä niin istuttiin siihen mättäille puolukka ja mustikkavarpujen sekaan kun ei tarvinnut varoa vaatteitten likaantumista, koska olimme pukeutuneet rönttävaatteisiin. Kylläpä eväspalaset maistuivat hyvältä, toinen sai syödä kolme palasta ja toiselle jäi kaksi isompaa. Päällä oli kurkkua ja 17 %-tista oltermannijuustoa.

   Syönnin päälle vähän väsytti aloittaa loppurykäisy. Vielä näet nimittäin puolet marjoista oli pitkin kankaita poimittava ennen kuin poispäästäisiin. Vähän kiireen lykkäsi kun piti päästä pesäpalloa kahtomaan, ensin naisten loppuottelua ja sitten Sotkamo-Vimpeli-peliä.

   Vaan ihmeen pian kuitenkin täyttyi muoviämpäri punaisista puolukoista kun otimme loppukirin. Alkoi janottaakin niin piti senkin takia pitää hoppua jotta päästiin juomaan kotiin, jonne olimme unohtaneet mehupullon keittiön pöydälle.

   Ai niin. Jäi ihan sanomatta säästä. Se oli viimeisen päälle kaunis, vaikka tietysti kolea koska oli syksy. Aurinko paistoi siihen kallionkielekkeelle jonka alla pyörämme olla jököttivät. Mehtään aurinko ei päässyt paistamaan.

   Meinataan vielä toisenkin kerran käydä marjassa tänä syksynä niin saadaan sitten survottuna puolukkaa täysämpärillinen talven varalle.

   Eikös me oltukin ahkeria?

LOPPU"

   kirjoitti Hikkaj

     sunnuntaisena iltana

 

 

  •    

Puolukkaherkku


  SYDÄN 11.9.2012 

250 g maitorahkaa
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
5 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl vehnänleseitä
4 dl puolukoita


Vaahdota vaniljakastike.
Lisää vaahtoon rahka, sokerit ja leseet.
Soseuta puolukat halutessasi ja lisää vaahtoon.
Tarjoile kylmänä.


 


Sotkamon kullanhuuhtojat myös tänään pallille


10.09.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi

nuo toisenlaiset talvivaaralaiset

.

Juhlajulkaisu

.

"HV

  Hj

 

Keksin idiksen!

Sotkamon Jymy voitti  lauantaina pesäpallon suomenmestaruuden. Oli Ilo katsoa Proolta suorana lähetyksenä räpylämiesten taitoa ja vitivalkoisen vaaran, Komulaisen Janin taituruutta, myös sitä iloa ja riemua, mikä purkautui pitkän kesän sadonkorjuuna. Pallipaikkana. Kultana kaulassa. Vimpelin Vedon pojilta oli veto loppu, olivat kuin rotanmyrkyn nielleitä.

Mikähän on kultapojilla olo tänään maanantaina, huomenna tiistaina - hyvinkö on kulta huuhottunna?

Ois muuten kiva nähä sama porukka samalla pallilla eilen tänään huomenna ja ylihuomenna ja suorassa lähetyksessä: mikä olo?yhtä raikas?riehakas?ja onnellinen? kuin lauantaina, vai vaisun vimpeliläinen.

 

Pesäpalloliiton pitäs viikon ajan voiton jälkeen velvottaa koko porukka nousemaan samalle voittopallille samaan kellon lyömään kansan kateltavaksi suorassa lähetyksessä!

Luppaseisko silimät, tuoksahtasko hengitys?

Tuus  Lennart "

Epäilleekö Lennu että pesismiehissä olisi muka jääkiekkoilijoiden metkua ja munaa?!

Pois se heistä!

Pesäpallo ei ole kontaktilaji: lajin valinneet ovat herrasmiehiä ja -naisia - Komulainenkin opettaja, Tahko papin poika!

 

Siitä, gentleydestä, on oikein 

käräjäoikeusnäyttö: paskanpuhujille tuomio

 

Tai menis Lennu risteilemään ja pällistelemään, niin vakuuttuisi 

 

                 

 


Pyhäpäivän kumu



päässä poikkelehtivilla poluilla tallaa ajatus kuin pyhä jaakob compostellaa

HT/8

.

.

Henkien taistelu 7.

Mikä onkaan leppoisampaa kuin lötköttää vuoteellaan sunnuntaiaamupäivää. Ottaa Lempistä malli. Antaa jalkojen levätä, viiksien vipattaa. Ja pään vaellella.  Aurinko paistaa, värjää päivä päivältä syksyn syvimpään ruskaan, ikkunan takaisen maailman. 

Sitten siihen jo kohta kymmentienoilla kumahtelee kirkonkellojen kumu ja kaiku; Sakari on kiivennyt tapuliinsa läpyttelemään kellojen kieltä. Rinteen päältä männikön keskeltä kajauttaa niin että raikuu kylille ja vainioille.

 

Ei sen juhlallista tarvitse olla, olemisen. Vaikka olisi sunnuntai ja niin pyhäinen. Kunhan olevainen on olo, semmoinen kiireetön. Ei pakkoa mihinkään. Yksinkertaista kun on, menemätöntä ja mitä näitä nyt mukavia asioita siinä. Kynä kädessä, kynän toisessa päässä kumi, jolla pyyhkiä tekosensa. Ihan vialla ollaan, välillä, ihan hatelikossa ja hakoteillä.  Niin paljon että naurattaa. Ei sinne päinkään! tuokaan eikä tuo. Mutta vain paperilla. Elämässä sentään jokin roti kumminkin, olevinaan.

 

Lehtosta ei jaksa näin aamuun, enemmän iltalukemista, nyt Joel jäänyt kiinni ruotsalaisuuteen:

 " _ och nu har man förfinskat till och med namnen på järnvägstationer: Kauniainen, det är så besynnerligt ..." "Usch, hurudana egendomliga namn!" "Fula namn: nala fum", kikatti toimittaja Trane.

Saa olla. Muuten eilisiltana ne kaksoisisarukset, Hollannin muijat veivät vängällä mukaansa. Pakko ne oli katsoa, jopa ihaillen kun ovat tolkkunsa säilyttäneet moisessa duunissa: viisikymmentä - 50! - vuotta maailman vanhinta ammattia harjoittaneet herttaiset huormummot. Toinen yhä jatkaa: eläke ei riitä! Toinen sentään lakannut toimimasta, pistänyt pillit pussiin, sitonut saappaat orsille, kun jalkakaan ei enää nouse viehkeisiin asentoihin - reuma runtelee.

Mutta tämä ongelma nyt tässä: auliksen vasenkulma, HS 2709.

Joku ukonlänttyrä pissillä särkyneen ruudun takana. Sari/Albin ratkeavat tuosta noin vaan: KAASISET. Kas, kas: meidän Sari yltänyt jo ristikkoon asti!

Mutta entä tämä: Lempeän nöyrämielisellä välähti pari ideaa kysytään. Tilaa on 6 + 3 + 9.

 

Lauhkeina maannevat eiliset leijonatkin, pesäpallopojat, näinä pyhäisen päivän tunteina juhlien jälkeen: siipi maassa, räpylät supussa?

 

Näin täytän ennen ettonetta:




Maaliviivalla


08.09.2012 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti

tasan kaikilla onnenlahjat 

.



.

Hajanaisen postilaatikkorivin oikeanpuoleisin vihreä on serkun. Talvella sen oli auraaja kaatanut ja hajottanut, se sai olla rempallaan, sillä ei sitä pakkasilla kukaan tarvinnut.

Vapun ja äitienpäivän välillä se taas seisoi ryhdikkäästi pystyssä, mistä tiesi että olivat tulleet huvilanlämmitykseen ja kevätpuuhiin, serkku ja serkun vaimo.

Vaimo teki ja serkku näytti, niin se meni.

- Ostit haravan.

- Ostin. Päästään haravoimaan. Mie teen ja Timpe komentaa, naurahti Raksu leikillään, joskus aikoja kaupan pihalla.

Joka kerta rantatietä juostessa siinä mutkan kohdalla pellon laidassa, mistä yksinäinen mökkitie poikkeaa niemeen, vaistomaisesti vilkaisee maahan, näkyykö renkaan jälkiä käyttämättömällä tiellä. Jos näkyy että liikuttu on, aina se ilahduttaa ja lämmittää, vaikkei siellä tule käytyäkään: ovat taas saapuneet. Turvallisemmaltakin tuntuu: onpahan muitakin kuin karhuja rantatien varrella.

Ensin se oli iloinen tarina kun kävimme koulua.

Sitten se oli surullinen tarina kun tuli se kolari kohta koulujen jälkeen.

 

Sitä vieraantui kun asuttiin eri puolilla maata.

Minä juoksin ja Timpe istui, istui elämänsä loppuun asti. Sitä vieraantui myös senkin takia.

 

Ja sen takia kartteli, koska energioissaan ei olisi aina tajunnut loukkaavansa toisen mieltä.

 

Toisena syksynä matkustin Pääkaupunkijuoksuun jenkkikassissa juoksuvehkeet ja kirja. Siitä on 34 vuotta, mutta yhä muistan sen kirjan antaman valon kun aikoinani sitä luin. Ihmisyyden rajalla. Sen annoin vaikka tiesin tapahtuneen tuskaksi, johon eivät lohdut pure. Jätin ja arvelin ajanoloon sitä yhdeksi tilkuksi, tukkeeksi elämän haavoille. Jos selviää keskitysleirillä niin eiköhän elämässäkin.

 

Käsittämätöntä miten iso voi olla sekunti!

Ajat viisi tuntia Helsingistä: jos sekunninkin myöhemmin olisit lähtenyt ... jos sekunninkin aikaisemmin ... jos kovemmin ajanut ... jos hiljemmin ...

 

Vaan elettiinhän sitä railakkaamminkin. Tai siis Sinä; minä mieluummin menin runoille kirjastoon, sinä ihmisiin. Yhtä kertaa olen katunut, puheitani Pösön takapenkillä kun ajelimme kaupunkiin. Setä-Eljas, isäsi, vei meidät maanantaiaamuna lyseon portille ja matkalla kyseli rahanmenoista ja minä hölmö kerroin omani, heti kaduin ja säikähdin, että nyt saattoi viikkobudjettisi pienetä, kun kuskin paikalla hämmästeltiin:

 

- Niinkö vähällä sinä!

 

Juhannusaatto lähestyi ja kultansa luo piti Timpen päästä. Tulivat ne hirvet - ja sakea männikön taimisto nielaisi matkaajan näkymättömiin.

 

Kummallinen matka tämä elämä, melkein kaikki sen matkat.

 

Sekin pääkaupunkimatka silloin; olin karttanut koko kaupunkia viimeiseen saakka, käynyt Oslot ja Kööpenhaminat sitä ennen. Sinä pyörätuolissa, minä juoksukilpaan menossa. Omassa mielessä vähän anteeksipyydellen, epäreiluutta. Minä sekuntien perässä Pirkkolan puistossa ja aivan käsittämätöntä sekin että kolmen rinkiimme velipojan ja teatteriapu-Karin viereen neljänneksi ilmestyi kuulolle seisomaan hiljainen Litja. "Elämän absurdius konkreettisesti kukassaan", ajattelin. Ei Antilla suksia jalassa toki ollut, vaan lenkkarit; lieneekö silloin sitä Rhodos-filmiä vielä filmattukaan.

Nyt kun juoksen laatikkosi ja huvilasi ohi maalia kohti, ajattelen että pääsit maaliviivalle ennen minua; minun sekuntini ovat hidastuneet, jalkani kangistuneet, kömpelöitynyt koko mies ja sydän myrkkyjen kylvämä - monessa mielessä.

Vaan eiköhän tästä aikanaan perille päästä, sinne minne Sinä ja kaikki, sille lopulliselle viivalle, sinne tasa-arvoisen viivan takaisille laitumille. Sinne missä kukkaan ei oo köyhä eikä kippee.

 

Pallokentän laidalla 


Lämmin tuulahdus



ennen talvisäätä - Cum Amore!

.



.

Keskellä arkipäivää palailet saunalta vedenlämmityspuuhista; on iltaa varten jo valmiiksi lämmintä vettä, sitten lenkiltä kun tulet ja saunot. Kaivolta kannoit pataan ja saavin täyteen. Sisältä haet juontiveden; onpahan iltaa varten valmiina kaiteella, sitten lenkiltä kun tulet niin juot kun vilvoittelet.

Aurinko pitkästä aikaa paistaa, ihmetyttää että mikähän sille on tullut.

Kirkas se on, kirkasta sateisten päivien jälkeen. Eikä niin koleaakaan syyskuuksi.

Pihakoivun lehdet kellertymässä, auringon paisteessa, haapa lepatuksissaan pelakuiden markettojen yllä.

Sireeniin on hiipinyt tauti, lehdet käpristyneet, täpliä täynnä.

Omenat, luumut pian syötävissä, karviaiset jo ja osa omenoistakin, punaviinimarjat nokittu parempiin suihin.

 

- Voi elämän kevät tätä kaikkea kaikkeutta ja täyteläisyyttä! puhkeat yltäkylläisenä pujahtaessasi punaisten orapihlajamarjojen alta pyörätelineelle ja katsot myös omien kättesi töitä:

Liiteri täynnä puita ja liiterin eduspinossa uutta kuivumassa. Käännetty kasvimaa aitan päädyssä, möyheää multaa vihreällä nurmella neliönä. Paratiisin perällä kompostin takana auringon kirjavoima vaahterakuja. Ja pihlaja marjoineen tontin kulmassa Paratiisia pukemassa.

Nouset vesiastian täyttöön talolle. Västäräkki. Se viipottaa kuivalla hiekalla pyrstö huiskien.

Lintupien ratkaisee tämän hetken, sen mitä silmä mielelle suodattanut: Niin valmista kaikki, kypsä vaikka Tuonnimmaisen tulla, hakea omansa. Koreus ympärillä.

Pian särkyy taas idylli - ties monennenko kerran: asetut kuvaruudun eteen, katsot innolla lätkää, miten Ben-Amor Semir Peltosta runtelee, Con Amor!, päätä jäähän hakkaavat muutkin kunnon miehet - ja koko tulevan talven.

Ja Sinä innolla mukana! 

Ties monennenko kerran edessä uusi talvi. Kohta. Sitten kun aurinko ei enää lämmitä.

 

Syntynyt: 06.05.1982 Helsinki      24.05.1973 Vantaa
Pituus: 184 cm                            180 cm
Paino: 100 kg                              82 kg
Kätisyys:
Left                               Vasen

 



 


Muistin pätkiessä


06.09.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!

aamutreenit paikallaan

.

.

Onni Eläkeläisellä alkaa olla huoli muistamisestaan, kun se se, pirun Alluko se on Mannerheimer, jo nurkan takana kyttää; vasta tuossa nappasi kiinni ja kurkusta kuristaen vaati: - Kakistapa ulos tietosi: Mikä on nimeltään oppilas jolle vuonna 1989 heti tammikuussa annoit korville kun ei polo tiennyt Naftalin ja Asserin välissä olevaa Jaakopin poikaa?

Tuommoisten vakavien muistihäiriöoireiden puhjettua joka aamu sijallaan ennen ylösnousemistaan verryttelee ensi töikseen muistiaan Onni, säännöllisesti - aivan kuten jäykistyneitä pohkeitaan ja pökkelöityneitä reisiään rappuja vasten pihatöiden jälkeen illankahjossa.

Huoneesta kantautuu herkeämätön luettelointi, loppuhuipentumana ja finaalina kajahtaa:

"Skandium. Yttrium. Lantaani. Cerium. Praseodyymi. Neodyymi. Prometium. Samarium. Europium. Gadolinium. Terbium. Dysprosium. Holmium. Erbium. Tulium. Ytterbium. Lutenium

ovat maametalleja, joita on 17 ja joista on kova kapelo maailmalla ja joilla voi rikastua jos niitä löydät! Kulutus kasvaa kaksinkertaiseksi vuodessa kahdessa. Sijoittakaa! Etsikää ja kaivakaa! Siis: Skandium. Yttrium. Lantaani. Cerium. Praseodyymi. Neodyymi. Prometium. Samarium. Europium. Gadolinium. Terbium. Dysprosium. Holmium. Erbium. Tulium. Ytterbium. Lutenium."

Sitä ennen huoneesta on kuulunut niin ikään silkkaa latinaa:

"Linnén kasviluokitusjärjestelmä, alkuosa: Monandria Monogynia Digynia. Diandria Monogynia Digynia Trigynia. Triandria Monogynia Digynia Trigynia."

Ja vähän aikaisemmin kääpiöluettelo kahdella kielellä:

"Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas. Doktor, Häbelik, Ninatark, Unimüts, Toriseja, Õnneseen ning Aevastaja."

Alkuverryttelynä huoneessa on läpikäyty Aleksis Kiveä ja laulaa hoilattu oravaisen makoisista unista ja lopuksi lueteltu vakavoituen ja melkein kyynelsilmin nuo mainiot aikansa duudsonit, veljekset vanhimmasta nuorimpaan:

"Näin kuuluvat Jukolan poikain nimetJuhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero."

Kun luettelot on luetteloitu, drillit drillattu, Onni Eläkeläinen on valmis astumaan pihanäyttämölle Paratiisissaan. Hän virkistyy omaksi itsekseen ja muistaa taas ilotella, laskea leikkiä ja luikuria.

Ulkorappusilla ulos mennessään kuulemme hänen höplöttävän loppusäkeitä: "Lantaani löytyy vessasta, samariumia saattaisi hyllystä ... kenties europium ..."



Tohtorin siittiöillä on hintansa



vaikka paljonkos nuo nyt kpl

.

.

Mukavata kun laatikkoon Maikki kantaa jos monen alan lehteä: tieteellistä ja tieteetöntä, viihteellistä ja viihteetöntä, lehtiä Nykäsellä ja ilman. Saa näkökulmaa jotta voi varmemmin pysyä jököttää kannassaan, kuten kirkko leipäjonojen leipäasiassa: Kirkko ei ota kantaa.

Tuli tuli, tuli nyt siltä vakavammalta puolelta tarpeellista tietoa, jota on kiva puntaroida. Ihan hilpeydessään ilmaan hyppyyttää!

Heti luennan jälkeen piti mennä tallelokerolle ja tutkia tutkintotodistuksensa: paljonkohan näillä papereille tuossa hommassa tienaisi?

Ikähyvityksestä ei mitään mainittu, koska lie tuo triporukka kuitenkin jo kaikkinensa emeritusporukkaa, valtaosaltaan, siis ne jotka asiasta eniten innostuvat, mutta eivät enää itse asiaan itseasiassa kykene. Tai saattaa se Saarinen nuoremmuuttaan vielä panna pipsansa heilumaan ja tienuulle?

Nimittäin, pitäkääs penkin reunasta kiinni, luetaan Maailman Kuvalehdestä, joka taas on lukenut siitä Timestä, joka maaliskuussa on kirjoittanut suunnilleen näitä:

500 $ on hinta, jonka tohtoriksi opiskellut saa sperman luovutuksesta USAssa.


Alempitutkintoinen saa tyytyä 60 dollariin.  

Kipaiskaapas kaapillenne tarkastamaan vastaisiko paperinne tohtorin papereita ja jos ei niin miettimään minkäarvoinen on ammattinne siinä mielessä. Menisikö jotenkin näin: insinööri 20 €, teknikko 15 €, muurari/rappari 10 e ja hanslankari 5 e - eläkeläiset joutuisivat maksumiehiksi, korvaamaan aiheuttamansa häpeän ...

 

Jos enemmän mettä mielenne tekee, halpaa rahaa hankkia, niin tohtoriopinnoille siitä - hushus!

 

ps

Epävarmaksi vielä jää, mikä on alumnitrin arvo. 


Linkolan soutaja


04.09.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS

eilisen kalareissun jälkimainingeissa

.

.

Pitkästä aikaa, eilisen saaliin innoittamana?, kirjaa pyytämässä. Lajia, jonka kerran on jo saanut ja syönytkin kaikkine ruotoineen, mutta tuskin mieto maku enää muistijälkenä huulilla. Vahvistusta vahvistusta kaipaa Onni.

 

Muutama vuosi taapäin Onni E:llä, silloisella SP:llä, muistattehan lakkautetun Ilovaaran koulun legendaarisen Sulaton Päällikön, oli hyllyssä arvopaikalla kirja nimeltä Linkolan soutajan päiväkirja, jonkun Eero Avénin kirjoittama. Siinä pyrkiytyi ja pääsi Eero työharjoitteluun, itselleen Linkolalle soutajaksi.

 

Armotonta menoa!

Se jäi lukija-Onnin mieleen. Ja se että: Mitä mädäntyneempi kala, sen ahnaammin Pentti sillä herkutteli. Mitä kylmempi ilma, sitä kauemmin Pentti järvellä. jne.

Se oli soutua se. Työharjoittelija kypsyi siinä soutamisessa ja alkoi omin päin huovata. Eli kesken heitti.

Soutaja oli ja meni, niin kävi kirjallekin. Ja sitä tässä tämänpäiväisessä Onni Eläkeläinen on takaisin naaraamassa, pyytämässä, etsimässä - ja löytämässä!

Googlepa Google, Onnille soutuavuksi, ja heti tärppää kun lipolla kauhaisee. Siis se onkin Eero Alén, se soutaja.

Miten kirja silloisen SP:n käsistä katosi: Antoi onneton luettavaksi sen koulunkäyntiavustajasijaiselle, suorastaan tyrkytti, koska tämä avustaja oli jossain näistä Linkolankin suosimista kommuuneista, Keuruulla tai jossain, asunut. Kunnioitettavan ajan aivan: vuoden päivät oli viipynyt ja sitten lähtenyt moninaisistakin syistä, ei yksin yhteiselon ristiriitojen. Sille lainareissulle jäi kirja. Eipä tyrkyttänyt Anne takaisin, bibliakseen lie ottanut.

Eipä silti, moni muukin kirja on maailmalla seikkailemassa, poissa Onnin silmistä ja saavat ollakin, ei mies niitä enää niin mustasukkaisesti vahtaa kuin aikoinaan, niiden perään viheltele. Päinvastoin, ja ovathan poissa pölyä keräämästä, astmaa aiheuttamasta.

Vaan yhden perään päästää nyt ölöhuudon: HO HOIII Action Caution and Missing!!! Salka Valka lainassa kenellä? Halldória ikävöi.

 

Vs. Soutaja löytyy, kun Google laskee ottipaikkaan vehkeensä: Sammakon selkää taputtaa. Halvalla Linkolan soutajan päiväkirjan pokkarina myyvät, halvemmalla kuin antikvariaatit kovakantisen vanhan. 5 €. Hitto, postikuluitta perille! Ostaa, nostaa.

 

Ei hassumpi saalis Onnillamme tänään, jos ei eilenkään.

Hymy huulilla karehtii, korviin levenee, vaan ei liikoja äännähtele, koska muistaa lapsuuden lorun isänsä suusta: "Ollaan myö miehet hiljoo niin suahaan kalloo pstpst."

 

Miehet!

 



 

 



 

 


Tahna ja tohi



kalajuttua

.



"I tried to catch a smaller one ... but size don't matter, ain't that fun?"

.

Saapuneesta ystävän kortista riehaantuneena lykkäsi venheensä vesille, jos ei nyt ihan tuommoista vonkaletta niin jotakin kumminkin tavoittellakseen, souti Onni Eemme luodon syvänteelle sinttiä jos jonkinmoista pyytämään, Lempille kaloja.

Ongella ei lipolla.

'Lipolla', sanaa mutustele venhossa istuessaan; eläkeikään on miehenköhnö päässyt luiskahtamaan tietämättä, mikä on kalalippo!

Eikö se olekaan siiman päässä roikkuva kuvallinen koukku, niin kuin hän oli luullut - koko ikänsä! Lie opettanutkin niin opetuslapsilleen.

 

Perjantaina vasta oppi, jotta se on haavi, lukiessaan Hesarista siitä haavi auki, heh!, ja suurella mielenkiinnolla koko Jenni Leukumaavaaran valaisevan jutun Tornion Kukkolankosken kalastajista, suvuista, joille kuningas Kustaa III antoi yhä voimassa olevan privilegion omaan lippopaikkaan.

Pani jo epäilemään ettei sitten varmaan Lipponenkaan ole Paavo vaan jokin harhakuva, avaruusolio tai joku ihmeen läpykkä. Mereen upotettava kaasuputki, kenties.

Eipä sitä kaikkea voi tietää, eihän kaupan juoksupoika Jussikaan aikoinaan  älynnyt mitä tarkoitti 'nyt tuli tahna ja tohi!'. Jussin-tottero ei ollut älynnyt että mitä sieltä tuli, kun ei tiennyt että pikku-Onni istui verhon takana kalassa ja veti saalista ihan Pietarina.

 

Se taas oli selvempää tekstiä sen rajan takaa rantatielle evakoituneen Mitrosen papan manaus: "Sielt sai siikua kuhua, tiält ei sua paskuakaa!" hörähtelee Onni siinä veneessä istuessaan, pohjaonkea viputtaessaan, ja vähän jo hädissään kun ei ollut aivan varma, pitikö pilkittäjällä olla kortti vai ei. Ennen piti.

Vaan eikö noilla poliiseilla lie muutakin tekemistä kuin aavalla tyhjällä järvellä kytätä kalakorttia ...  taikka saihan se Palikin sakot kun ilman turvavöitä ajeli kalasta kotiin kylätiellä, missä hyvässä lykyssä hurahtaa auto-kaks päivässä.

 

Sitten nykäisee. Kunnolla! Herättää Onnin tähän päivään.

Kolmi- tai vähintään kakskiloinen kuha tai ainakin hauki pyristelee silmissä kun vapa kutkuttelee kämmenpohjaa ja kourii sydänalaa.

 

Mitäs siinä - ei kun ylös kelaamaan ja samalla kuulostelemaan ettei vaan poliisien paatti olisi apajille pyyhältämässä ...

 

 

"Edelleen lippovuorot jaetaan niin, että iso- ja vähäveroiset lippoavat vuoropäivin.

Joka päivä rannan puurakennelmilla tai kivien päällä on neljä lippoajaa. Kaksi päivävuorossa, kaksi yötä myöten ja aamuvarhaisella.

Vuoro kestää seitsemästä seitsemään. Siinä ehtivät Kukkolan kuninkaalliset tuulettaa ajatuksia. Kosken kohina soi korvissa vielä kotonakin."

HS 31.8.2012: Täällä määrää kuningas

 

 

 

hirviöhauki


Sunnuntaisin kaikilla eläkeläisen oltavat



on se niin väärin

.

.

Mites se Pertti Kurikan solisti noituikaan kohdassa Treenaa kahdeksasta neljään (kohdasta 1:17) sitä jalkahoitajaa lahjakkaasti, kun tuppautuu siihen väliin, vaikka itellä tässä niin hitonmoinen kiirus kun: Kaupassa pitäs käydä. Siivota pitäs. Musiikkia pitäs kuunnella, syödä ja ... 

- V_n jalkahoitaja! tuiskahtaa solisti.

Tähellisiä asioita kaikki. Ja manaus paikallaan.

Nyt tässä se muuan eläkeläinen, sepä Onni, on samantapaisessa kiireen jamassa!

Vaikka on sunnuntai, kun näet: ristisana-'aulista' pitäisi täyttää, kissa ulos laskea, Vimpeli-Jymy -pesistä Prolta katsoa, Ruotsi- Suomi maaottelu Göteborgista, päiväettone vetäistä jossain saumassa, Lehtosta lukea ja vielä saunoakin pitäisi ja BB-talon häätö nähdä ja ... 

 

- Voi helekkari miten ripsakka pitäisi olla!

Sanovat että eläkeläisillä on ainainen kiire ja että sitten ne vasta kiireet alkavat kun työstä luppoon siirtyy.

"No ei se nyt ihan niinkään ole", kumoaa Onni väitteen ja katkaisee huhuilta siivet, " arkisin." 

"Sillon kun muut on töissä, on ruhtinaallisesti aikaa, vaan pyhäpäivisin on toisin", täsmentää.

 

Ja kyllähän me sen ymmärrämme, mitä OE tarkoittaa.

Kas, arkena eivät kiireet tahi huolet paina: on niin kutkuttavaa mennä kylille höntyilemään kun ihmiset 

t ö i h i n!  painelevat; kuinka kiehtookin mennä koulun aidan taakse toljailemaan, katselemaan, miten opettajat lapsilauman ohi kiiruhtavat ja miten kouluavustajat yrittävät aamumetakassa saada ääntänsä kuuluville.

 

Emme voi kuvitellakaan vaikka miten kuvittelisimme, kuinka syvä helpotuksen huokaus kera sydänalan kutittelun pihahtaa aidan takana kärkkyjältä!  Että siinä aidan takaisessa näkymässä vanhan maestron silmä ja hermo lepäävät!

Miten mukava siitä on poistua kellon soitua, sitten kun viimeinenkin lapsukainen on vastahakoisesti siirtynyt ovesta oppitunnille kouluavustajan raahamana. Pyöräillä villinä ja vapaana paakkelsin ostolle leipomoon ja leipojalle sirkutella:

"No pane nuita ryynpiiroita puolenkymmentä ja siihen munkkipossu toiseen pussukkaan ja ai että tuo viineri vielä!"

Siitä sitten pussit kahisten polkea kahvihetkeen somaan. Panna pannu levylle hörhöttämään. Levittää lehti pirtin pöydälle. Jäädä vartoomaan kahvikaisan ensituoksahdusta.

Siihen kun vielä silmänsä sulkee ja vielä kerran onkii umpisilmiin metelöivän koulunpihapiirin niin johan pian kahvikultakatriina on maullaan ...

 

Vaan näin sunnuntaisin on toisin kuin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina.

 

Kahvi ei ollenkaan ole niin maukasta, koska sunnuntaisin lipo k a i k i l l a on eläkeläisen edut ja oltavat.

 


Paskanmarjat se Hintikka mittää kirroillu!



tutkivaa jurnalismia

.



.

Kun on kerta pressikortit ja kaikki niin käydäänpä kiinni kuin leipään ja käsiksi IS:n antamaan virikkeeseen, jossa nettilehti väittää että TV ohjelman juontaja kiroilli suorassa lähetyksessä perjantaina. Marja Hintikka Puoli seitsemän -lähetyksen iloinen juontajanainen muka olisi päästellyt rumia niin että parijuontaja Mikko Kekäläinen joutunut toppuuttelemaan ja huomauttamaan että olet suorassa lähetyksessä. Märkäpukua vedelleet vierailevan retki-Peltsin kanssa ylle.

Tutkivan Jurnalistin, TJ, lamppu alkaa vilkkua!

Kerran aikaisemmin TJ on ohjelman katsonut: kävivät Volter Kilven paikoilla Kustavissa. Semmoista ei kukaan oivajärkinen katsomatta saata jättää.

Joutoaikaa tässä aamulla ennen maankääntöä jäi sen verran, että Areenalle ennätti rientää, katsomaan Puolta seitsemää. Katsoi ja katsoi, kelasikin - pettyi kun ei mitään kiroilua kuulunut.

Märkäpuvussa palloilivat pojat, ja sitten Marja, se Hintikka, ähellyksen jälkeen puku kintuissa ilmestyi ruutuun aamunutun peittämänä. Josko lie siellä näkymättömissä kuulumattomissa sitten jonkin ruman sanan sanonut. Vaan keltäpä ei pääsisi jos eka kertaa märkäpukuun yrittää pujottautua!

 

Ihan tarkistaa piti TJ:n vartin päästä heti yhdeksän jälkeen ja kuolaa valuen painaltaa Areenan Puoli seitsemän nappulaa uudelleen.

Vaan nytpä teki lynkat netti; arveli päätteli TJ Ylen Sensuurin jo paikalle saapuneen, virka-aikaa täyttämään, näyttämään, käyttämään ankaraa sensuuripeukaloaan: ohjelma oli jumissa, käyntiin pyörähtämisestä ei puhettakaan.

Ruutuun ilmestyi kuva mustapohjaisin tekstein:

 



 

Päätti Tutkiva Jurnalistimme palata illalla ennen BB:n alkua kokeilemaan uudelleen, kunhan sen Ylen IsoVeljen virka-aika on päättynyt ja mies peukalonsa S-nappulalta irrottanut. Että toimisiko ja olisiko sittenkin kironnut? Pääsisi paksuja huokailemaan ja ylen ankarasti paheksumaan!

 

Big Brotherhistahan hän pitää juuri sen siveyden takia: siellä ei kiroilla - pilliin vain viheltävät jos potuttaa.

 


Mikkelissä mikkelinä


01.09.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, lapsismi, voe mahoton!

kuinka ollakaan!

.

.

matkakertomus niin kuin se meni

Eilen oltiin Mikkelissä, tänään ollaan .... Ämeriäkkylässä.

Hassu sattuma, seisoa yllättäen Mikkelin päivänä Mikkelissä tyhjällä torilla kaalit mielessä. Niinpä. No ei aivan yksin vaan kunnon seurassa: Mannerheimin kanssa, sen valkoisen. Pistän foton oheen.

Siellähän on se Päämaja, se joka on auki iltamyöhään, se maja. Siellä oltiin. Se joka on vähemmän auki siellä koulun nurkkauksessa, siellä ei oltu. Naisvuorella toki piti käydä, sen peiton alla kätkössä ne puheliyhteydet sodan aikana pelasivat.

Muuten siellä Päämajassa on tarjoilu: sieltä saa Marskinryypyn, sen joka menee yli äyräiden, varsinkin jos niitä paljon ottaa, ottajalla. Emme ottaneet yli tarpeen. Sen verran vain että kaalille ehtisimme. Vaan emme ehtineet ja sekös otti kaaliin niin että otimme vielä yhdet marskit.

Mikkelihän oli aikansa koko Itä-Suomen läänin pääkaupunki, mikä ihmetytti meitä itäsuomalaisia, koska eihän meistä juuri kukaan siellä jumalanselän takana olevassa kaupungissa asioinut. Vaan samapa tuo sekin, sillä mitäs asiaa tavallisella ihmisellä läänin virasoihin olisi ollut tai maaherran, joka oli kopsakkaniminen nainen - muistattehan: Pirjo Ala-Kapee. Vaan se onneton liitti rimpsuun vielä Hakulisen ja sotki vauvau!-nimensä.

Kerran teimme luokkaretken Mikkeliin, paljon varmaan näimme, mutta muuta ei muisiin jäänyt kuin Mannerheimin vaatimattoman yöpaikan vessanpytty. Toivottavasti oppilaille jäi ylevämpiä muistoja.

Julkisuuden henkilöistä Mikkelissä ovat eläneet ainakin Arja Saijonmaa, Kalle Holmberg, Aake Kalliala ja Erkki Liikanen, Jorma Uotinen on Kuopiosta, siis kuitenkin sieltä päin, se silmälaseistaan tunnettu.

Mikkelin ravirata on kuulu ympäripyöreydestään, siksi siellä ravataan ennätyksiä helpommin kuin muilla raviradoilla Suomessa. Raviradan vieressä on jäähalli, missä Mikkelin Jukurit pelaavat Mestistä, niiden valmentajahan on Jarno Pikkarainen, joka on kuulu nenänpurennasta.

Nyt täytyy kuulemma lopettaa tämä matkaraportti, ettei liian henkilökohtaisuuksiin menisi. Semmoinen ääni kantautuu keittiön suunnalta, joten on pisteen aika. Ja tulihan tuota.

Nähhään!

 
0 kommenttia
**********************************

LOKAKUU 2012
********************


Luvattua maata kohti



27.10.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, lapsismi

paluu juurille kaiken alkuun

.

.

Sieltä kaikki alkoi. Me synnyimme kasineljä.

Ensin istuimme toriaukion laitaan kurvanneeseen rapaiseen Ziguliin illan hämärissä ja muutenkin hämärissä olosuhteissa. Ennen sitä olimme hieroneet pienen tummakulmaisen miehen kanssa asiat valmiiksi, käyneet muovikassin hotellin kahdennenkymmenennen kerroksen huoneesta ja pyöröovessa astuneet ulos eri lokerosta.

Salamanahan se sitten kävi. Ovet auki ja sisuksiin: tummakulma istui kuskin viereen ja me muovikassin kanssa taakse. Auto vonkaisi matkaan, paahtoi hetken ja pysähtyi. Etupenkin mies ojensi kätensä, johon ripustimme muovikassin. Mies laski sukkahousupaketit ja nyökkäsi, poolopaidan nostettuaan kelasi kauluksen sisäpuolta ja merkin nähtyään oli ja ei ollut tyytyväinen:


- Merkki hjuva, mut ei paita uus! pyöritti päätään.


- Kymmen rupla pois, mies tinki tai oikeastaan määräsi.

Olimme pimeillä kaduilla ties missä tuntemattomissa ja halusimme takaisin väljemmille vesille, ihmisten ilmoille. Vaikka oopperaan mieluummin kuin tänne, valuuttabaarista puhumattakaan. Suostuimme empimättä uuteen tarjoukseen, sillä silläkin pääsisimme onnemme  päähän.

Nyökkäsimme ja hymyilimme puolin ja toisin. Mies kätki pussin, ojensi ruplanipun ja kuski kaasutti korttelit 'kotiin'. Mikäs meidän sitten oli ollessa: ruplat kourasta piiloon povitaskuun ja ulos rapaisesta Zigulista, joka häipyi aukiolta kohti uusia ankarasti kiellettyjä hankintoja: sukkahousuja tamaroille, poolopaitoja igoreille, muovikasseja merkkitietoisille.

Aamulla olisi sitten meidän onnemme kunhan rinkulakaupat avautuisivat - karkauspäivänä.


*


Siis sinne tästä taas hetkeksi kohti maata missä lupaukset kerran lunastettiin - ja kiinni on sitkeästi pidetty.


Pyydettiin kahdeskymmenes kerros meren puolelta.

Joten: kuni hetkeks hüvasti!

 




Lakaattimeri kuusiaidan aukossa



26.10.2012 - 11:13 | hikkaj | Politiikka, koti, lapsismi

vaaliehdokkaita?

.

.

Tänään ennen ulosmenoa, paratiisipuuhiin ryhtymistä tarkasti Onni muistiinpanoistaan, mikä on se seitsemäs kuolemansynti kuuden - 1.Ylpeys 2.Kateus 3.Viha 4.Laiskuus 5.Ahneus 6.Kohtuuttomuus - muistamansa lisäksi.  HIMO siinä luki, vapisevin käsin kirjoitettuna. Kas, semmoinenkin lie Onnilla aikapäiviä sitten ollut ja unohtunut.

Mutta miksi Onnimme tarkasteli tuota syntilistaa?

No sen eilisen salaperäisen möykän takia, sen kummallisen aidantakaisen älämölöelämän takia. Josko niistä todellista paratiisirauhauhkaa nousisi.

Jotenkin kuitenkin mieli pysyi tyynenä, sillä ääntely jota hän eilen oli kuullut oli tutuntuntuista työajoilta: Rähisivät mutteivät kimppuun käyneet. Pureskelivat mutteivät henkeä vieneet.

"Sama lauma, sama sakki. Taisipa olla seitsemää eri ääntä ja ärinää!" päätteli Onni, astui ulos ja tarttui haravaan.

Rauhassa saikin tämän aamurupeaman auringon paisteessa vaahteranlehtiä haravoida, kylmä tosin olisi tullut ja kangistanut pian jos pientä työnkäpsettä ja liikehdintää ei olisi koko ajan harrastanut. Onnia hymyilytti taas kerran ihmisten väärät luulot ja uskomukset, sekin jotta muka Paratiisissa on aina lämmin ja Helvetissä kuuma; eihän se niin ollut - kyllä hän Helvetinkin oli tarkkaan läpikolunnut.

Vaan sitten aurinko meni pilveen, kuusiaidan aukkoon ilmestyi plakaattimeri ja alkoi melkoinen kalabaliikki: numero se ja se on loistava, numero tämä ja tämä osaava, yksi kaikista viisain, toinen kokenein, joku varmin valinta... Melkomoinen remu peitti yhtäkkiä kuin raesade tienoon.

Onnille alkoi varmistua kauempaakin katsoessaan, että niitähän nämä, niitäpä vaaliehdokkaita: itseään ovat tyrkyttämässä. Tähän saakka oli niille riittänyt postilaatikko, vaan nyt piti jo tulla tallaamaan livenä paikan päälle. Onni otti tukevamman otteen haravan varresta - vähän niin kuin isänsä aikoinaan viikatteesta kun kiertävä mustalaisporukka hevoskärrit kukkuroillaan ilmestyi kentän reunaan leirille - ja otti muutaman askeleen aukkoa kohti, halusi vielä varmistaa että ei väärää sakkia karkottaisi Paratiisinsa portilta pois ja että olivathan nämä niitä pahantekijöitä varmasti. 

ITSENÄINEN KUNTA - PÄÄTTÄJÄ LÄHELLÄSI TERVEYS ON YKSITYISASIA -plakaattien kohotessa porukan ylle hän varmistui: nämä oli juuri niitä. Niitä joista Onni vähiten välitti, nämä nähdessään kuolemansyntilista konkretisoitui: tuokin ahne pellonostaja tuolla, tuokin uuden akan mies himoineen, tuo koppavana aina muulloin kuin vaalien alla ja tuolta kateus oikein silmistä paistaa, tuolla omat asiat rempallaan ...

"Vaan astukaapas lakaatteinenne Paratiisin portista sisään! Uskaltakaapas edes kengän kärkeänne tänne ujuttaa, niin ..." uhosi Onni ja lähti päättävin askelin porttia kohti, naama naurussa mutta mieli kurtussa haravaansa heristellen.

*

Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan vaalitulosta.

 


Paratiisiin tunkee kummaa joukkoa


25.10.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!

huumorihenki ei loppua saata

.

.

Onni Eläkeläinen on talveen varustautumispuuhien lomassa ollut kuulevinaan Paratiisin reunamilta kummaa kuiskintaa: ikään kuin jotkut väkisin yrittäisivät viskoa tontille sellaisia epäpuhtauksia kuin kierous, kateus, juoru, panettelu jne. Nähtävästi tuon roskajoukon pitäisi jonain päivänä valloittaa Paratiisi ja saastuttaa niillä Onni.

Onni on varpaillaan, koska tietää että syksyllä on tautien tartuntavaara pahimmillaan, nuo pahuudet, seitsemine kuolemansynteineen ovat livahtamassa kuin hiiret puutalojen rossipohjiin, kellareihin ja seinärakoihin nakertamaan.

Paras tehokeino moisen roskajoukon karkottamiseen on oman huumorhengen säilyttäminen ja vahvistaminen, ja sen, kuten tiedämme, Onni E kyllä taitaa.

Kunnon huumorirepeämärupeama päivän mittaan pitää nuo kiusanhenget loitolla.

Siinä pihalla käpsehtiessään on Onnin hymy herkässä heti kun ajatus siirtyy Paratiisin ulkopuoliseen tylyyn maailmaan: kas sielläpä ne raukat jne. ...

Nytkin ne Taikku ja Kehis, se marjanpoimija Thaimaasta ja seitenvuotiaan tasolle jäänyt voimamies. Voi veljet, mikä tarina! Aivan jättää hetkeksi Onni haravansa omenapuuta vasten nojaamaan ja pinkaisee tuvan pöydän ääreen tarkastaman miten se ruraalilegenda Valtimon puolella, olisiko siellä Rasimäessä, kuuluu oikeasti tapahtuneen. Onni ottaa Ukrin Ukkosen ja lukee Tahvanaisen Karin juttua Aleksis Kivi elää, tarkentaa katseensa  s i i n ä  k o h t i:

 

"Syyskesän illansuussa äiti tuli töistä kotiin ja vastassa oli poika silmät innosta säihkyen: "Äiti, mie

löysin menninkäisen. Se on nyt vankina meijän aitassa." Ja pitihän äidin mennä katsomaan.

Aitan sängyllä istui surullisena menninkäinen, thaimaalainen marjanpoimijamies. Kuulemma vei aikansa ennen kuin taikku saatiin toimitettua majapaikkaansa. Yhteistä kieltä ei ollut."

 


Isän ja pojan ja Pyhän Pankin velka-allianssi


24.10.2012 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, RAIKU

eilisen ensiasunnon ostotoimen oheinen

.

.

 

Huusi Pankki takuulisää,

poika: Isää!

 

Nimi riitti?

- Ei kiitti, nimes arvo Nolla. 

Pantti pitää olla!

  





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Joku härkäpäinen näkee punaista


23.10.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, ESITYKSET

kun Saijonmaan näkee

.



.

- Dramatisoit! Dramatisoit! torui Kiteen lääkäri kun selkäsairaan vastaanotollaan näki.

Samat sanat härkäpäiselle miehelle siellä kauppalehteläisten kotona. Eli liioittelun aika on ohi. Itse Arjakin konsertissaan puhui, miten sitä huutamalla yrittikin nuorna naisna parantaa maailmaa.

Nyt on saunan, rauhoittumisen ja olemisen aika.

- Terveisiä muuten Mikikseltä teille kaikille täällä salissa. Olimme juuri puhelinyhteydessä ja hän lähetti teille lämpimät terveiset. Mikis voi hyvin, hän on 87 vuotta ja kiinnostunut edelleen kaikesta maailmanmenosta.

Sitten sitä lähdettiin polkemaan kahdeksi tunniksi maailmalle. Se oli menoa se! Siinä Koivuniemen Paula kalpeni viikon takaisella konsertillaan. Ei se yleisön suosio ole laadun tae, Paulalla oli kaksinkertainen kuuntelijamäärä, mutta Arjalla kaksinkertaisesti parempi ohjelma. Eikä niin prameat puitteet  eikä isoa orkesteria: Ainoastaan yksi huippuflyygelisti, yksi huippuhaitaristi ja norjalainen busukimestari. Vähempivolyyminen soitanta. Intiimimpi tunnelma.

Paulakin oli parhaimmillaan silloin kun esiintyi puoliajan jälkeen vain muutaman soittajan kanssa, akustisesti, pienemmin sähköäänin.

Kaikki hyvät kuunneltiin sekä Mikiksen tarina ja sen lyhyen laulun, muutaman sanan laulun tausta, laulun joka oli kielletty vaikka siinä oikeastaan sanottiin vain: piirsimme rantahiekalle yhden sanan, tuli tuuli ja pyyhki sen pois. Salaisella rannalla, jonka suojaisella poukamalla oli hetken luettavissa tuo vaarallinen sana.

Theodorakis istui vangittuna kaksi vuotta. Sensuuri iski Kreikan sotilasjuntassa, diktatuurissa, demokratian synnyinkehdossa. Se sana, jonka tuuli pyyhki? Sana oli V A P A U S .

Alku konserttia olikin laulajan mukaan renkutuksia kultaisia nuoruuksia, ruusuja kotkasta, eloa juoksuhaudoista, elämälle kiitosta, pihlajan marjoja uralilla . . .

Sitten sitten:

 SE Ystävän laulu.

Voihan hyvinkin olla että laulaminen ei puhdasoppista ole, mutta tyyli ja kokonaisuus ovat.

Glamouria siinä naisessa on, huutaa kailottakoon vaikka kuinka! 


Vivi Avellán ja Marcello Mastroianni



kerta vielä kiellon päälle

.

Eeva-viikko

.

Eeva-viikko on loppu, Vivi ja Marcello jäivät vähälle luvulle: liian kevyttä kamaa. Vivi esitteli rytkyjä monella sivulla, Marcellon vaatimattomuutta muisteltiin neljällä sivulla, vaikka olisi tuolla ollut noita naisia vaikka koko lehden täytöksi. Ja autoja, enemmän kuin Teemulla, jopa kerran viikossa uusi, vähemmän kuitenkin kuin naisia.

Vivillä oli taas takkeja joka lähtöön, jos hassuja huiveja niin huitukoitakin.

Kalliita olivat palttoot ja pusakat meikäläisten päälle pantaviksi, esim. Villiviinin varjon kamppeet maksoivat seuraavasti:

  • 820 €  takki jossa irrotettava lampaankarvakaulus
  • 165 € pusero
  • 229 € hame
  • 415 € kengät
  • 840 € satulalaukku
  •  69 € helmet
  •  27 € pienemmät helmet
  • 193 € aurinkolasit
  •  + ? € sukkahousut 

Hattu puuttui.

Viivi käveli paljain päin vaikka jo syksyä pitelee.

Laskin näyttää 2758 €.

 

Vaan paljonkos tuo meille sijoittajille!

Eeva Kilpi eilen


Eeva Kilpi



oh la laa!

.

Eeva-viikko                                       Yle Areena

.

 - Siinä se nyt on, ja vielä tällaisena päivänä! iloitsee Eevaa-lukeva Mies tykönään ja oikein sormin laskee syntymävuosiaan ja naurahtaa, kun huomaa ettei riitä oman perheen kaikki sormet likikään laskemaan oman elämän vuosia.

Vaan vieläkin vanhempi on yksi elämän idoleista, tämäpä nyt lukemisen alla oleva Eeva Kilpi. Toimittaja on pistänyt Eevan perään luvun 84. On siinä muitakin lukuja: 33 kirjaa, 43 kirjailijavuotta, 27 päiväkirjavuotta uusimmassa julkaisussa Kuolinsiivous.

Ei epäilystäkään, minkä kirjan Eevaa-lukeva Mies pyytää joulupukilta. Ikävä kyllä: on aloitettava kilttinä olo!

Tamara jätti ikuisen jäljen Miehen sieluun, liki dostojevskimäisen. Ja se Eevan luonto, se on aina muistissa läsnä. Ja se sisäsavolainen olotila, luonnonrauha, kyynmatelu lattian poikki ja tietysti myös hakattu metsäraiskio, ja ne luut jotka kolahtelevat yhteen kun vanhukset yrittävät nuoruuden suorituksiin silläkin sensuellimmalla alueella ...

Vaan mitä kuuluu Eevalle nyt? Pian selviää komeiden kuvien myötä. Aivanpa Mies harkitsee nappaavansa kamerallaan kuvan taitoksissa olevasta lehdestä, siitä vihreydestä minkä takana Eeva on seisonut koko ikänsä. Tai jos kysäisisi Eevan päätoimittaja Riitta Nykäseltä itseltään, vonkaisi kuvan.

- Tämä Eeva asuu Espoon Tapiolassa, meidän Eeva-tätimme asui Lauttasaaressa, pohtii Mies, ja suru nousee puseroon kun ajatus kääntyykin omaan Eevaan, jota ei enää ole ja joka nukkui ikuiseen sunnuntaihin viime sunnuntaina yövuoteelle käytyään. Maanantaita ei enää tullut, jäi päälle ikuinen pyhä.

 

- No oma Eeva olikin jo 96, terve yksineläjä loppuun saakka, jatkaa Mies huokailujaan, - Kilpihän vasta neljä yhdeksättä.

 

Eeva Kilpi on tehnyt hoitotestamentin jo aikapäiviä: ei saa elämää jatkaa keinotekoisesti, eikä elvyttää.

"Ihminen on kypsä valitsemaan itse. Eutanasia on armollinen ja ihmisen arvoinen ratkaisu, kun kuolema kutsuu."

 

Siinäpä tärkeimmät tulevaisuuden suunnitelmat, lisäksi pääsevät suusta suorat sanat vanhan naisen noita-akkamaisuudesta. Jos kohta myös uusi rakkaus on mahdollista! 

Mitäpä sitä estää jos kolahtaisi, vaikka kyllä Mikko Kilpi oli suurin rakkaus kaikessa komeudessaan.

 

Puumateemaan Eeva on käynyt käsiksi jo ennen nykypuumakautta novellikokoelmassa Kuolema ja nuori rakastaja vuodelta 1986.

 

Eeva, elämän evakko, potee elämänikäistä ikävöintiä - ei sitä Karjalassa käyntikään pois vienyt. Josko kuoleman lopullisuus sitten:

"Kuolema ei ole minun ongelmani. Ajattelen, että kuolema on loppu.

Toivottavasti se on loppu."

 

Siihen päättyy Eevaa-lukevan Miehen Eeva-viikko.

Vähän tylysti mutta silti jotenkin lämpöisesti.

 



 

 

Sanna Lehtonen eilen


Laitapuolen miehiä naistenlehdessä!



Eeva-viikko jatkuu pultsareiden ja sun muiden turaukkojen seurassa

.

Eeva-viikko



.

" - Sanna, miten perunoita keitetään, kun minä en enää muista? mies kysyy." 

Voimanainen tämänkin jutun ytimenä on. Sanna Lehtosessa, 39, on potkua ja vetovoimaa niin että asunnottomat metsienmiehet Hesassa saavat sympatiaa empatiaa ja huolenpitoa jopa enemmän kuin Hurstin Veikolta ja Heikiltä ovat saaneet.

Lehden mustavalkojuttu värijuttujen seassa on vetoava. Eevaa-lukeva Mies ahmaisee senkin kitaansa, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin Sannan portteja kolkuttaa, nytkin siellä suurin osa tuntuu olevan Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja yleensä pohjoisesta päin.

Eevaa-lukeva Mies esittää taas sen saman ihmetyksensä: miksi ovat siellä miksi eivät ole täällä, syrjäkunnissa joissa asuntoja on tyhjillään pilvin pimein. Miksi tunkea Helsinkiin porttikäytäviin, kellareihin ullakoille! Kun syrjäpitäjissä puretaan rivitaloja, koska asukkaita ei ole. Pääkaupunkiseudulla asunnottomia on 3500, enemmän kuin Ämeriäkkylässä asukkaita kaikenkaikkiaan!

Mikseivät asunnottomuus ja asunnot kohtaa?

 

Ote on rento, ei kiivas niin kuin Eevaa-lukevan Miehen asenne. Kodittomat eivät syytä muita kuin itseään.

Asunnottomilla, Vailla vakinaista asuntoa ry:llä, on kesäpaikka Vartiosaaressa ja yöpaikkoja kaupungilla.

Vartiosaareen voi mennä lomalle. Heh!

 

Toiminnanjohtaja Sanna Lehtosella on kova, mutta antava duuni.

"Minulla ei ole koskaan ongelmia ihmisten kanssa, mutta hallinnolliset työt ovat joskus raskaita, asioiden hoitamista ja papereiden pyörittämistä." Päättäjien tapaamisiin hän monesti ottaa mukaansa alanmiehen, Reijo Pipisen, 60, joka oli vuoden kadulla ja eli jo pitemmän aikaa railakasta elämää.

 

Että näiden kanssa jaksaa, on harrastettava eli meri purjehduksineen on SE paikka. Edellisen avioliiton aikana kilpatanssi sai ajatukset pois näistä raskaista asioista.

 

- Jahas, kello onkin paljon jo noin paljon, pihatöille tästä, Eevaa-lukeva Mies katsoo viisareita ja nousee lähteäkseen, mutta ennen pinoillepainumista merkitsee muistikirjaansa 'Hanki Asukki-lehti' ja lukee lokakuun Eevasta palasen:

 

"Viittä vaille kymmenen miehet vievät kahvimukinsa tiskihuoneeseen ja lähtevät.

Alkon ovet aukeavat.

 - Eräs nainen sanoi minulle,

että kun on koko ajan kännissä, ei tajua olevansa koditon, Sanna huomauttaa."

 

 

 


 


Aino & Sami = Tatu&Patu



lastenkirjailijoita

.

Eeva-viikko

 

 .

Tänään on Eevaa-lukeva Mies tiukoilla. Omat lapset ovat maailmalla, lasten kanssa vietetyt työvuodet huminana korvissa, josko kääntäisi nuo lastenkirjailijasivut yli : Aino Havukainen ja Sami Toivonen HUUMORIN YHDISTÄMÄT. Otsikko asettaa valintavaa'an lukemisen puolelle.

Ingressiin tarttuu: "Lastenkirjailija Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat aina yhdessä. Työhuone sijaitsee kodin yhteydessä, ja vapaa-aikaa vietetään tiiviisti lasten kanssa."

Selevä! - mites sitä kutsuttiinkaan ennen vanhaan kaksiopettajaisia kyläkouluja, joissa opettajapariskunta oli, eli ja opetti: kaksinmaattava koulu,  tai jokin sen tapainen halventava nimi niillä oli. Semmoinen sisäsiittoinen vivahde joka tapauksessa.

Siitä ei kyllä pelkoa ollut, sitä vaaraa että yhdessämaattava, kun Eevaa-lukeva Mies muistelee kiertävän open kauttaan, miten yhdelläkin kaksiopettajaisella koululla mies- ja naisopettaja olivat koko talven, taikka monta talvea lienevät olleetkaan, puhumattomissa väleissä toistensa kanssa, lapsille puhua pulputtivat sitä enemmän ja tietysti vierailevalle opettajalle, tälle Eevaa-lukevalle Miehelle, josta tuli melkein uskottu mies sinä talvena.

Vaan Ainoon ja Samiin. Sastamalassa asuvat, lienevät vaikka Haiku-Helan tuttuja. Vanhan Kirjallisuuden päivillä olivat tavanneet Mauri Kunnaksen ja nyt asuvat Kunnaksen entisessä kotitalossa.

Risto Räppääjä -kirjojen kuvittamisen he ovat jättäneet, mutta Tatu ja Patu kirjoja ilmestyy tasaiseen tahtiin.***

"Meidän suhde lähti vitsinä - ja sellaisena se on pysynyt", naurahtaa Aino.

Yhdessä pariskunta on asunut ja huumoroinut kaksikymmentä vuotta. 

 

- Vähemmän kuin me, laskeskelee Mies oikein sormipelillä. - Aino on se humoristi, meillä jos onkin toisin päin, joskus. Sami on saanut Kritiikin kannukset jo 18-vuotiaana, meillä ei vieä kumpikaan! ihmettelee Eevaa-lukeva Mies. - Kritiikkiä on kyllä saatu.

 

Tuntuupa hyvältä että Havukainen-Toivosessa pelataan lautapelejä lasten kanssa eikä tietokonepelejä, joista kollega alkoi aikanaan saada tarpeekseen, siis niiden puhumisesta koulussa, kun koko liikuntakävelytunti Miihkailin osalta oli mennyt leveleistä ja semmoisista oudoista sanoista puhumiseksi joista ope ei mitään tajunnut. Sen oli sitten tajunnut ja räjähtänyt: "Ja nyt et sano enää yhtään sanaa tietokoneesta etkä nintendosta! Tai saat jäläkkäriä. Kuuntele luontoääniä!"

 

Oli joku tällekin piirtävälle pariskunnalle, aina yhdessä olevalle, sanonut jotta sairasta.

 

Eevaa-lukeva Mies ensin niin ajatteli, muttei sitten kun luki jutun loppuun. - Saahan sitä noinkin elää, antaa luvan Ainolle ja Samille vaikka päätä pikkuisen pyöritteleekin.

Tekee muistikirjaan merkinnän:

"Lainaa uusin, kesällä ilmestynyt Tatu ja Patu pihalla."

  

Riikka Ala-Harja eilen 


Riikka Ala-Harja



kirjailija dramaturgi, s.1967 Kangasala, nousee maihin, avioero

.

Eeva-viikko

Kuva: Like/Riikka Hurri

.

- Nyt tuli Riikan vuoro, vihdoin! iloitsee Eevaa-lukeva Mies. - Näkyy tykkäävän keltaisesta. Seinä on keltainen ja tuoli, kannu pöydällä ja tyhjän vadin sisus. Eikä eletä pääsiäisen aikaa.

Mies ottaa selvää muista lähteistä: Kiukku, kateus, kunnia, sairaus - siinä keltaisen värin sisältötulkinta. Miestä vähän hävettää, taas yhden kerran: noinko nopeasti pehmentävät raavaimmankin miehen nämä naistenlehdet! Pian varmaan pitää kahvinporot ottaa käyttöön ja tutkia kortit kohtalon, horoskoopit lukea.

Sen Ala-Harjan Stripin Mies luki eilen ja ihastui erittäin nasevaan ja tehokkaaseen vuorosanatteluun, mitä eläkkeelle ja yksin jäävä ruotsinlehtori Eero, poika Timo, miniä Kristiina ja se 'paska-akka' Marja kävivät tahollaan.

Riikka Ala-Harja on palannut Ranskasta takaisin kotimaahan, ranskalainen petturimies sai jäädä Normandiaan, paikkaan jossa toisen maailmansodan maihinnousu alkoi. Mukana on yhteinen tytär, joka nykyskypekeinoin voi olla isänsä kanssa yhteydessä päivittäin.

Se asia kunnossa.

Uusin Maihinnousu-romaani on herättänyt kitkaa: välit sisareen ovat viilenneet ja katkenneet, koska sisko väittää että Riikka on käyttänyt heidän lapsensa sairastamaa leukemiaa hyväkseen uuden romaanin rakentamisessa.

Maihinnousu kertoo avioerosta, sairaudesta ja ja, niin - Mies tarkistaa tietoja kustantajalta, Likeltä. Siten pääsee kirjasta Riikan puheisiin.

Tuleekin kovaa tekstiä omasta elämästä ja mieleen jää Riikan enon, kukkakauppias Matin, raju tarina sodasta, jossa Matti oli ollut kaukopartioryhmän pomona. Yksi miehistä oli alkanut hulluna huutaa vihollisen selustassa eikä hermonsa menettänyttä huutajaa saatu vaiennetuksi muuten kuin ryhmänjohtajan piti ampua oma mies. Syyllisyyttä jatkui sitten lopun elämää.

Eevaa-lukevaa Miestä taas kaivelee: on se niin kumma kun  l ä h e s  a i n a  kuriositeetit kiinnostavat ja takertuvat mieleen itse asiaa enemmän!

Nyt pitäisi paneutua itse asiaan eli siihen, kuvaako Riikan kirja tapahtumat omaa avioeroprosessia ja siskon lapsen sairastumista, vai onko kirjan Julie oma Juliensa, jonka mies paljastuu uskottomaksi viettelijäksi ja monieläjäksi siellä Normandiassa.

Kirjailija antaa oman vastauksensa: "Onko Julien avioero minun avioeroni? Ei ole. Todellisuudessa asioilla on tapana olla paljon monimutkaisempia."

Siihen Mies tyytyy, tuohon monimutkaisempia sanaan. Ja uskoo ettei mistään kostokirjallisuudestakaan voi olla kysymys, sen verran Riikka sitäkin asiaa sivuaa. Se ei olisi enää taidetta. Mies muistaa huonona esimerkkinä jonkinlaiselta shokki- ja kostopuolelta lukemansa Vuokko Koistisen romaanin Avohaava.

 

Keltaisen värin hallitsevuuden Eevaa-lukeva Mies tulkitsee jonkinasteisella voitolla, lehdessä nimittäin lukee näin: "Pitkäperjantaina 2011 oikeus päätti, että tyttären huoltajuus on yhteinen, mutta asuinpaikka äidin luona." 

Siis vielä merkintä lukulistaan - Riika Ala-Harja: Maihinnousu -  ja vielä kerran nimeä vängertäessään Mies on näiden kaksiosaisten nimien kanssa solmussa ja sotkuksissa, sillä väenväkisin ja vängällä piirtyy ensiksi Alaharja.

Huomenna on jo toinen nainen ja mies kiikarissa: taiteilijapariskunta Havukainen-Toivonen, Tatu&Patu-pariskunta.

 

Leena Majander-Reenpää eilen


Tukholman trippi Leenan kynkässä



 ettei liian vakavaksi menisi Eevan lukeminen

.

Eeva-viikko



.

Tekosyy, tekosyy tuo kursiivi.

Riikka Ala-Harjan tässä olla pitäisi, vaan Eevaa-lukeva Mies löytää hyllystään Riikan esikoiskirja-Tom Tom Tomia seuranneen teoksen Strip ja haluaa lukea sen ennen kuin tutustuu tarkemmin Ala-Harjan haastatteluun, jossa esille nousee kouhua herättänyt Maihinnousu-romaani voimakkaasti.

Kohuhan syntyi siitä että Ala-Harjan sisko suuttui verisesti siskoonsa kun Maihinnousussa käsitellään leukemiaa ja sisaren mielestä se on yksyhteen hänen lapsensa kanssa.

Siis Mies hyppää jutun toistaiseksi yli ja lähtee kustantaja Leena Majander-Reenpään kynkässä Tukholman ytimeen.

Heti jos Liisa Leena yrittää viedä jollekin ruokapaikalle tai ylellisiin paikkoihin Mies kieltäytyy ja jää ulos vartoomaan ja antaa Liisan Leenan nautiskella rauhassa näkemästään.

Niinpä Mies seistä jököttää monessa paikassa monen rakennuksen ulkopuolella uskollisesti kuin koira: Kansallismuseo, Modernin taiteen museo, Fotogafiska, ruotsalaista designea edustava Svenskt Ten ... Östermalmin hienostoalueille  Mies ei myöskään astu jalallakaan vaan jää pitkästyneenä odottelemaan Liisaa Leenaa puistonpenkille.

- Höö! Eikö täällä ole muuta? hän vastalauseilee kuin paraskin murkku kun Liisa Leena saapuu kierrokseltaan.

Södermalmista hän innostuu koska siellä on Bellmanin aikaisia puutaloja. Palmen ampumapaikalla Eevaa-lukeva Mies on seissut useita kertoja, se ei enää kiinnosta. Mutta Liisa Leena viekin vastahakoisen Tukholman kävijän Palmen haudalle, ja johan innostuu uudelleen Mies.Tämän hän on halunnut nähdä, vaan ei ole osautunut tänne vaikka aivan yltöhollilla onkin Aadolf Fredrikin kirkon pikkuruisella hautuumaalla, uskoo kun Liisaa Leena kertoo: - Minulle se on rauhoituspaikka. Istun puistonpenkillä, katselen hautaa ja mietiskelen.

1986.  Ajatella! Palmen murhasta on jo aikaa.

Sitten tuleekin matkan Höhepunkt!

 

August Strindbergin kotimuseo, Drottninggatan 85. Heti Palmen hautapaikan jälkeen. Strindbergin kuolemasta on kulunut tänän vuonna tasan sata vuotta; rauhallista on nyt kirjoituspöydän seuduilla tämän melkoisen tulisielun kotona.

Lopulta kyllä tulee nälkä ja on pakko ruokailla. Ruokapaikan valinnassa syntyy riidanpoikanen; opas on tottunut noihin hienompiin mestoihin, Mies taas laskeutuisi mielellään keskusaukion ympyrän alaisiin pikapaikkoihin. Suostuu sitten, sen verran taiteilijan verta on, Liisan Leenan ehdottamaan Konstnärbaren KB:hen, vaan se sattuu olemaan tupaten täynnä, on siirryttävä Rydbergs Bar och Matsalin ruokapuolelle matkan päätteeksi.

Siinäpä se Tukholman keikka, trippi, ties monesko.

Mies kiittää ihan ääneen Leena Majander-Reenpäätä sekä Eevan toimittaja Pirjo Hounia matkasta ja tarttuu Ala-Harjan kirjaan Strip:

 

"Marja otti kevyen raudan ja minulle jäi tämä vanha raskas. Koko jako meni niin, että Marja otti ensin enkä minä pannut vastaan.

Syksy alkaa silloin kun koulu alkaa ja minä haluan olla siellä siisteissä kun on viimeinen vuosi. Ensi vuonna kuljen missä housuissa kuljen tai ilman housuja, olen eläkeläinen, eikä minua haluta enää kouluun. Jää tämä asunto ja oppilaat muistelevat luokkakokouksissa. Olen hyvä opettaja. Toisilla se on verissä."

Riikka Ala-Harja: Strip 

 Tuula Tamminen eilen


Tuula Tamminen



lasten psykiatrian professori, ylilääkäri

.

Eeva-viikko



kuva Teemu Launis

.

Ikätoveri Raumalta tiesi jo ekaluokalla mikä on korsu. Eevan lukemista jatkava Mies tuon ikäisenä vastasi opettajan kysymykseen että kyllä kyllä siellä Pallastunturilla oli paljon asutusta. Aivan väärin.

- Niinpä  miehestä sitten tulikin vain kansakoulunopettaja, Mies naurahtaa.

Muuten läheltä liippaavia kuolemankokemuksia on kyllä ollut.

Tuula Tammisen uranvalinnan suunta sinetöityi pikkutyttönä sairaalan vuoteella, siellä koettu kolmen kuukauden yksinäisyys rauhoitti ja opetti kärsivällisyyttä, jota psyykkinen kasvu edellyttää. Hänestä tuli terapeutti. - Taiteessa ja terapiatyössä on paljon yhtäläisyyksiä.

Mies poikasena ollessaan oppi kärsivällisyyden oikeastaan Uudesta Suomesta: pitkät sunnuntaipäivät kuluivat lehden kimpussa ikätovereiden riennellessä sinne sun tänne huvituksia hakien. Mies luki lehdestä pörssikursseja rinnan Ollin pakinoiden.

"Taide jättää aina tilaa kokijan omalla tulkinnalle", vertailee Tuula terapian ja taiteen samankaltaisuutta. Eevaa-lukevaa Miestä hävettää: hänen kirjoituksensa eivät näytä jättävän tarpeeksi tilaa tulkinnalle.

On raastavaa menettää kaksi veljeä meren nieluun. Niin tapahtui syyskuussa, kun Tuulan veljet syntymäpäivän ja saaresta poislähdön aattona halusivat vielä kerran kokea kesän riemun. Äiti ei menetyksestä tahtonut toipua, isä toipui samalla tavoin kuin sodasta ottamalla kohtalon tyynesti vastaan.

Miehen enolta hukkui aikoinaan kolme lasta samassa veneonnettomuudessa Pielisellä. Illanpimeydessä tultiin asia kertomaan - voiko edes kuvitella enon perheen tuskan määrää.

Psykiatrina Tuula painottaa: Trauman kokeneella on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin.

Mies muistaa oman pitäjän Pertti-papin painokkaat toistavat sanat pääsiäisperjantaina:

 - On vain armo. Yksin armo.

 

Voima tulee kun kääntää, ken jaksaa, asian positiiviseksi niin kuin Tuulan isä teki sodasta selvittyään: "Millä oikeudella minä saan elää?" Traumaattinen kokemus muuttuikin ajan kanssa kiitollisuudeksi elämää kohtaan.

Mies on aivan ymmyrkäisenä lukemiskokemisestaan. Siis ihanko oikeasti naistenlehti ei olekaan reginamainen tai menaisetmainen lipaisu!

Mies on myyty, niin voi sanoa kun näin Kauppalehdessä ollaan: Riitta Castrén on, kuten näemme, saanut ajatuksia herättävän jutun aikaan. Mies kirjoittaa  vielä yhden kirjan nimen muistiin:


Ja huomaa että seuraavakin Eevan sivu ottaa aikaa - jättää sen huomiseen.

 

 Tarja Cronberg eilen


Tarja Cronberg



Teerisaari Polvijärvi maakuntajohtaja Vihreiden pj EU-parlamentaarikko ministeri tri+tri seitsemän kielen taitaja

.

Eeva-viikko

 

.

Eevaan ihastunut Mies lukee Eevaa.

Tiina Kurrin on tutkinut tarkkaan, tänään on toisen naisen vuoro. Tuon ihme-energisen naisen vuoro: miten voi yksilöllä noin paljon voimia ja menohaluja olla!  Yhä. Kun sentään 69 jo ikää on.

Ja vielä miettii, asettuisiko ehdolle seuraavissa EU-vaaleissa!

 

Jos Mieheltä kysyttäisiin, olisi vastaus ehdoton EI.

 

Palaisi Teerisaareen ja asettuisi vähin erin luonnon vietäväksi, eikä auton, junan, lentokoneen. Tai sinne Tanskaan miesvainajan perillisten pariin.

Mutta ei enää töihin.

Ehdottomasti: Ei!

 

Mies lukee Eevaa ja huokailee, välillä vilkuilee ettei vain jutun loppu häämöttäisi. Ei häämötäkään. Eevassa on pitkät jutut.

 

Jos on ollut menestystä on myös ollut menetystä ja vastoinkäymistä, niitä jotka ihmisen tekevät, turhat luulot ja höyhötykset karisevat, kun muutaman kerran kuopan pohjalla makaa.

  • Ensimmäisen  miehen kanssa tuli avioiero.
  • Toinen mies on kuollut syöpään.
  • Itse on sairastunut syöpään, parantunut. Keskenmeno.
  • Teerisaaren tiettömän taipaleen takana juuri kunnostettu kartanomainen on palanut.
  • Lukemattomat pienet harmit muistuttaneet maalaiselämän romanttisesta puolesta vastapuolen, kolme kertaa on vakavamminkin.

 

Mies ottaa osaa ja ihmettelee yhä enemmän, miksi kaikki vaikeimman kautta. Kun tuolla älyllä pääsisi helpommallakin, mutta se helpompi tie olisi tylsempi tie kuin upottava kohvajää auton alla. Elämisen vivahteet jäisivät iholla tuntematta.

 

Niin päättelee Mies, ja on jo valmis siirtymään seuraavaan naiseen, huomenna.

Sitä ennen kirjoittaa muistiin: Lue Tuula-Liina Variksen kirjoittama kirja Maailman kansalainen Tarja Cronberg.

 

 


Mies lukee häpeillen naistenlehteä



ensin vaan sitten ei

.



.

"Parturissa luin. Tukka lipattaessa. Minkä nyt siinä hiusten läpi sattui näkemään."

Niin Mies ensin aikoi sanoa, vaan kun oli lukenut koko lehden, melkein tunnin lukenut, ei noin voinut sanoa. Pilkkaamista ei yhtään. Täyttä asiaa kaikki. Vaikka naisten lehti! Ei moottorin pärinästä tietoakaan, Kumho renkaista ja sitä myöten...

Eeva on hyvä lehti, Me Naiset on huono lehti. Miehen mielestä niin on. Ja niin on aina ollut ja niin on aina oleva.

Mummo tilasi Me Naisia liki syntymästään liki kuolemaan. Tapa. Tavaksi oli tullut. Kai aikoinaan lukenutkin oli, loppuaikoina alkoi ote herpaantua ja näytti ettei lehteä ollut juuri avattukaan ennen eteenpäin luovuttamista. Oli mummo kuitenkin sen verran selaillut, koska tuumaili, jos kyseltiin tilauksen peruuttamista, jotta 'korreita kuvvii siinä on niitä kahtelen'.

Mummon kuolemaan loppui Me Naisten kotiin kanto; mummoa on kaivattu, vaan lehteä ei.

Mies, tunnustettakoon, lukee mielellään Eevaa, jos milloin kiinni saa. Koska siinä jutut ovat pitkiä ja perusteellisia eivätkä mitään salamanvälähdyksiä, turhanpäiväisten missinhuitukoiden kynnenkatkeamisishuokailuja. Niin nytkin uusimmassa, jonka kantta kiertää tieto: LOKAKUU 2012   HINTA 7,80   SUOMEN SUURIN NAISTEN KUUKAUSILEHTI

124 sivua ja vain Viivi Avellán jäi, se kun on niitä huitukoita, lukematta.

Mies on häm-mäs-ty-nyt, jopa häpeissään: onhan tämä nyt aivan muuta toista kuin jokin urheilulehti, moottori/sijoituslehdistä puhumattakaan!

Mies lukee Eevasta Tiina Kurrin ja nyökkäilee hyväksyvästi. On yllättynyt jo siksi ettei Tiinaa tunne, Jarin tuntee televisiosta ja tietää että sillä miehellä ei sana ole hallussa. Mies on sanonutkin joskus vaimolleen ettei Jarilla varmaankaan ole sanavarastossaan tunkua, tuskin sataa sanaa nykyisin. Tiinalla on. Lienee Jari avioerossa pantannut sanavarastonsa Tiinan haltuun.

Tiina Kurrin kertomus alkoholipäivistään on mielenkiintoinen: huippujääkiekkoilijapuolison pelireissu voi kestää jopa kuukauden, kodinhoito jää yksin kannettavaksi, perhe-elämä puuttuu, varsinkin kun lapset kasvavat pois jää aikaa yksinäisyydelle, joka pitkän päälle käy raskaaksi, siihen auttaa alkoholi, sen ajan minkä auttaa, turtuneena kaikkeen ...

Ei Tiina Jaria panettele, onhan tämä näyttänyt Uudenkaupungin työläiskodin tytölle Maailman.

Kertaalleen Mies on lukenut lehden läpi, vaan päättää palata tarkkomaan ja käydä jokaisen jutun viikon mittaan uudelleen läpi, paitsi Viivin joka esittelee jos jonkinlaista riepua ja rompetta, niin kuin huitukoilla on tapana.

Tiina Kurrin jälkeen vuorossa ovat  EU-parlamentaarikko Tarja C, lastenpsykiatri Tuula T, lastenkirjailijapariskunta Aino H & Sami T, asunnottomien auttaja Sanna LHeidi Heralan kanssa ruokailee ja Leena Majander-Reenpään kanssa kävelee Tukholman kaduilla, ainakin Olof Palmen haudalla sekä August Strinbergin kotona.

Ja mitkä sokerit pohjalla nuo osaavat kirjailijat: Riikka Ala-Harja ja ennen kaikkea Eeva Kilpi!

"Mikähän kumma noissa Kilvissä?" naurahtaa Mies viehtymystään ja lupaa tarjota palan Eeva-kakusta viikon ajan tästä eteenpäin.

Kannattaa tulla maistiaisille tänne nettiin joka päivä klo 13.00 ja jo hyvissä ajoin, sillä paikkoja on vain rajoitetusti.

(Nykäsen Pekka ei saa tulla. )

"Kun kävimme perheen kanssa syömässä, ruuan kanssa piti aina juoda viiniä. Näin poikien ilmeistä, etteivät he pitäneet siitä. Lasilliset vaihtuivat pulloihin, ja krapula tuli tutuksi. Join enimmäkseen yksin." Tiina Kurri Eeva 10


Lauantaisin on syytä kuunnella kevyttä musiikkia


13.10.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, vapaa-aika, lapsismi, ESITYKSET

ukinkeikalta hepsankeikalle

.



.

Viime lauantaina teki hyvää hyväntekeväisyyskonsertti. Ensimmäinen hyvä siinä konsertissa oli se kun se järjestettiin ihmisten aikoihin. Ja ihmisten ilmoilla. Kirkonkylässä. Leipäpitäjässä.

Enemmän kuin hyväntekeväisyyden takia, sinne mentiin sen takia että siellä oli tuttu rumpali.

Sitä suurempi oli yllätys kun orkesteri oli suuri, kaksitoistamiehinen neljän taustalaulajan ja neljän solistin muodostama ammattitaitoinen ensemble.

Rumpali on jo ukki.

Varmaan moni muukin soittaja isossa orkesterissa. Senkin vuoksi musiikki oli kypsää ja korville sointuvaa, elämän makuista.

 

Pienimmät katsojat olivat tulleet paikalle hyvästä syystä, toinen halusi tietää mikä se on se keikka, ukin keikka.

- Onko tää nyt se harkkakeikka? tuntui mummiltaan kyselevän.

- Ei kun tää on nyt se keikka.

Siitäpä se sitten selvisi ja jouti pois heti puolen välin jälkeen kun oli käyty limulla backstagella.

Me isommat jäimme, ja kannatti jäädä, kuuntelemaan ukin rumpuja sekä muuta soitantaa ja laulantaa. Lauluja menneiltä ajoilta, maallisenmajansa jättäneiltä. Lailaa, Kirkaa, Virtaa, Rautavaaraa ynnä Junnua, joka rahattomana kerran kuulemma meni juomarahoja kaverin kanssa Topilta koputtelemaan ja saatuaan sulki oven ja loihe: "Rahasta Kärki ja unhoita!"

Letkeä oli meininki, ja melkein yhtä kauan jaksoi Jukka Ikonenkin vetää loppuhenkosen Hopeiseen kuuhun kuin Olavi Virta, jonka loppuliukua orkesteri aikoinaan yritti pitkittämällä sammuttaa, onnistumatta: 13 sekuntia veti Virta, Ikonen jäi himpun alle kympin.

Saa nähdä mihin yltää tänä iltana ikikäheä hepsankeikka, Paula K.

 


Kieltä oppimaan



mitä mikin on islanniksi

.

.

"Kissa on islanniksikin kissa, ja kisu jos puhutaan akkusatiivissa, ja kohdannossahan sitä taidetaankin paljon puhua."

- Nytpä pääsis sinne alle kolmensadan hotelleineen päivineen, 4 vuorokautta.

- Sitten kevväämpänä. Kunhan tavoille oppii.

Oli tullut maili sieltä jostain ja oli käyty keskustelu täällä jossain.

- Ei niitä sanakirjoja taho saaha mistään, netissä on vaan kulukeeko läppäri aina mukana kaduilla ja niituilla!

 Vaan sitten adlibris tarttuu hintavertailussa haarukkaan.

- Arvaas hinta?

- Parikytä.

- Kertaa kaks! 38,50 €.

- Onhan siula.

- Mistä sitä nyt eläkeläisellä! Vaan lupaavat osamaksulla - 1,70 e kuukaudessa!

 - Sittenhän se on maksettu kun kieli jo kääntyy.

- Siinäpä tuota tavotetta!

 


Melkoinen mätky ja kolari


11.10.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, uutiset, lapsismi, KIRJALLISUUS

kauhusta kankeana miesten leikeissä

.

Expressen

.

Vieläkin  vapisuttaa, aamulla - minkälaista jälkeä voi syntyä aikuisten miesten leikkiessä!

Maksu-Moreltahan sitä saa kun tilaa. Suomalainen Koivisto härkkii kiekkoa laidassa ja siinä ohimennen tönäisee, niin kuin kiekossa tapana on, vastustajan laitaan. Seuraa vartin hiljaisuus Luulajan kotihallissa. Vierasjoukkueen, Husqvarnan pelaaja Oscar Sundh makaa päänsä laitaan ja jäähän paiskanneena kaukalossa, yrittää nousta ylös, alkaa holtittomasti täristä, vajoaa hervottomana jäähän. Ensiapuväki ympäröi miehen. Ottelu keskeytyy. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tiedoton Sundh on viimein saatu nostetuksi paareille kantokuntoon. Ottelua ei enää jatketa.

"6.27 hade spelats av den tredje perioden och Luleå har powerplay i ytterligare en minut och 34 sekunder eftersom HV 71-backen Oscar Fantenberg satt utvisad då matchen avbröts på tisdagskvällen."

Seuraavana päivän Expressen kirjoittaa kuvan otsikon.

Maksu-Moren katselija miettii syntyjä syviä ja kirjallisuusharrastustaan ja sitä, miksei mielellään lue äksönkirjallisuutta. Todellisuus riittää vallan.

Miten helpottavaa on tarttua kaunokirjoihin, kaunokirjallisuuteen, niin siihen Volter Kilpeen tai Rydmanin Karin suosittelemaan puutarhuriin - Jean Giono: Mies joka istutti puita

Sitten, jos vielä tarvetta on, voikin vaikka kuvina katsella kauheata leikin kautta syntyvää todellisuutta:

http://www.expressen.se/sport/hockey/elitserien/har-ar-smallen-som-dackar-oscar-sundh/


Jari Tervon juopottelubongi - bingo!



selevähän se -  humalassahan se

(kadonnutta eilistä blogia etsimässä eli UUSINTA, näemmä joku ulkopuolinen päässyt pottua tönkimään ja vienyt mukanaan arvokasta perinnetietoa - vaan väliäkös hällä: koska pottu säilyi niin kakistetaan lisää ... )

.

.

Oli ollut.

On tässä ootettukin, vesi! kielellä.

Joku bongaa lintuja, joku rekkareita, vaan täälläpäin bongataan julkkisten humalatiloja. Joku on erikoistunut Tauskiin, joku Simo Silmuun, joku pienempiin julkkiksiin. Kaikilla armoton ikävä Ahti Karjalaista. Meikäläiselle kelpaavat vain kirjailijat, ja kirjailijoista vain tuo Uuutisvuodosta tuttu JT - jokin taso sentään! Jos ei rajoittaisi, aika liemeen joutuisi, jos ei peräti k*sessa olisi, sillä tällä alallahan yhä riittää matskua ja on mitä bongata: yhtä runsaanpuoleista on kuin hanhien luku syysmuutolla.

Emme me luonnossa bongaile, me bongailemme painetusta sanasta.

Nyt tärppäsi! Vissiin näin Aleksis Kiven päivän kunniaksi; ei liene Aleksiskaan lekkereitä vältellyt.

Oli istunut viikko takaperin maanantai-iltaa karaokebaarissa, Pataässässä tai Ruutukurkossa vai oliko se Hertta-akassa. Hesassa joka tapauksessa. Oli välihuudellut 'laulaville' naisille ja lopulta ollut tyrkyllä naisten vessaan, mistä joutunut portsarin puhutteluun. Armo oli käynyt, ei oltu pois potkittu.

Jopas helpotti, ventattu on, liian kauan kuiva kausi kestänyt, leikekirja ollut täyttymättä. JT juronut kuin kuusen taimi, paikallaan ollut jötköttämässä.

Vaan lehtien vaihtoviikko tuotti saaliin ja satoa; muistattehan miten OE vie omat harmaat lehtensä (Parnasso, Voima, Kritiikin Uutiset, Elonkehä, SK jne.) rivitalokamulleen ja saa karamellinkirjavia lehtiä nipun kainaloonsa. Seiskaa (39/12) ja silleen.

Leikkelee niistä sitten suu pyöreänä ja silmät intoa hehkuen kaikki Jari Tervon humalauutiset saman nimiseen leikekirjaansa ja joskus urakan päätteeksi intoutuu polkaisemaan rajakaupunkiin RuutuAkan pakeille tämän kummallisia leikekirjoja ja muistiinpanoja ihmettelemään.

Muuten: enemmän kuin peukalohangallinen niitä on jo liimattuina leikekirjaan, niitä omia bongeja.

 


Siinä Joutsenlampi kalpenee



kun messi ja ronaldo panevat jalalla koreasti

.

.

El clásico Camp Noulla, Barcelona - Real Madrid sadantuhannen katsojan edessä sunnuntai-iltana 7.10.2012 klo 21.00.

Kotona on käyty lenkillä, saunottu jo hyvissä ajoin, paistit syöty, virittäydytty, jottei minuuttiakaan taide-elämyksestä ohi luiskahtaisi, ei minuuttiakaan vara menettää, kun ruoholla tanssijat esittäisivät maailman taitavinta peliä. Nuorukainen Portugalista, Ronaldo, 27 v - vastassa Argentiinan taituriväkkärä Messi, 24 v. Toinen diivoista diivoin, toinen yksi meistä: "Mieluummin olen hyvä ihminen kuin hyvä jalkapallo...

(Tämän verran pelastettu tätä blogineroutta... loput vei tuulonen)


Terveydeksi!



prost!

.

HS 5.10.

Attendon suuromistajan ostama yhtiö myy palveluita joiden avulla yhtiöt voivat perustaa veroparatiisiyhtiöitä.

Noinikään kertoo Hesari pahaa lietsoen, paikallinen Karjalainen ei kerro.

Karjalainen kertoo kyllä ansiokkaasti, miten syrjäinen kunta on maakunnallisesti, valtakunnallisesti ja globaalisti edelläkävijä tiedonkulkuasioissa. Valopiuha on pian kattava koko kunnan.

 

Pääkirjoituksessaan  Rääkkylä näyttää suuntaa iloitsee siitä, miten Valopiuhan valokuitukaapeli on pian vedetty pitäjille jokaikiseen tönöseen:

 

"... huonommankin tieverkon päässä

pystyy asumaan, kunhan tietoverkko

pelaa.

Jo ensi vuonna oltaneen tilanteessa,

jossa jokaisella rääkkyläläisellä on ollut

mahdollisuus liittyä satasella laajakaistaan.

 

Tästä voidaan suurimmassa osassa Pohjois-Karjalaa,

Suomea ja maailmaa vain haaveilla.

Rääkkylän virka- ja luottamushenkilöt ovat

olleet todellisia visionäärejä."

 

Karjalainen kehuu oikeata asiaa. Mutta visionääreistä:

Myös Hesari on puuttunut oikeaan asiaan: terveyskauppaan, joka kuppaa köyhiltä ja kiikuttaa rahat kiireen vilkkaa verottajan käden ulottumattomiin. Eli käden joka olisi köyhän ja sairaan pitäjäläisen puolella ja maksaisi aikanaan osan hoitokuluista!

Mutta meitäkös vaivaisia asianlaita huolettaa: pääasia että homma hoituu - ainakin tällä haavaa. Rikastukoon ken voi.





 


Kaiken paljastava kuva


07.10.2012 - 12:00 | hikkaj | koti, lapsismi, RAIKU

Paratiisi pikkupöksyjä levällään, siitäpä syntyypi varsinainen Haa!-runo . .

.



.

 Kauneutta ja alasuojia* kuvassa kyllin

On Onni-Aatamillamme pöksyjä nyt nokko

   - kaikki tarpeen tokko.

 

Jos jakais toreilla

   - vois muutkin koreilla!

 

 

*(huom. rumempaa nimeä ei kirjoittaja ilkeä tässä yhteydessä tässä ylevässä ja puhdashenkisessä runossa käyttää)

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

(Kommentit kadoksissa, pelastettu tämä ihana runo muilta areenoilta.)


Yksi linkki vähemmän


06.10.2012 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, KIRJALLISUUS, LEHDISTÖ

Jarmo Papinniemen muistolle

.



(1968 -2012)

.

Elämä on yllätyksiä täynnä; kuolema on karmein niistä silloin kun se tulee puun takaa - kuten nyt: sulkapallokentällä.

Monen vuoden jälkeen piti taas Parnasso tilata, kun yllättäen tuli eloa lehteen, se heräsi henkiin uuden päätoimittajan myötä, pikkuhiljaa vuoden 2005 jälkeen. Tuolla blogipotun alakerrassa on linkkilista parhaista pistäytymispaikoista, joissa mielellään käy mieltään virvoittamassa. Vähien nimien joukossa on ollut painik...

(loppu kadonnut Jarmon mukana taivaan tuuliin)


Mitäs me tietäjät!


05.10.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, lapsismi

jäsenenpoistamismuistutus tuli

.

.

Tänään keskitymme kirjallisuuteen urheiluproblematiikan kautta.

Perhosharrastajilla lie oma siipeilykerhonsa kuten kaikilla spesifiydessä pitkälle pötkineillä, niin kuin postimerkkeilijöillä omat harrastusjärjestönsä - rahankerääjillä on tämä Kauppalehti- sekä rotaryvelipiiritoiminto, alkoholisteilla AAA:nsa, älyköillä meidän Mensa jne. Meillä urheilutiedonraskassarjalaisilla on oma mensamme Suomen Urheilutietäjät ry. Tahtoo vain jäsenmaksu, 20 €, jäädä maksamatta, unhon yöhön unohtua maksun langetessa, mistä viimeisimmän jäsenkirjeen mukana tuli...

(Loput kadotti KL, pah!)


Manjanamies


04.10.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, lapsismi

syyspuuhiin Paratiisissa

 .

.

On niin mukava reissulta kotia palata kun on 'onni oottamassa', sananmukaisesti, pienenevän maailman kuihtuvaa maailmanmatkaajaa.

Vähän kummaksihan eläminen on mennyt jos Lahti tuntuu olevan ulkomaita ja Mikkeli kaukana Suomessa.

Kieltämättä. Paratiisiin palaaminen - se on poikaa ja virkistävää. Aina. Tääll' Onni Eläkeläinen vartoo paljon uskollisemmin suurta Saapujaa kuin Pietari Mestariaan. On niin turvallisen tuntuista asettua Onnin nahkoihin ja kamppeisiin ja ottaa kaikkea muuta kuin orjan muoto. Niin kuin taas nytkin. Heti keskiviikkona tiistaisen l...

(lopun söi KL, pah!)


Sitten jo matkalta kaipaakin kotiin


03.10.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, lapsismi

onko se vanhenemista?

 .

.

Turha poistua Paratiisista. Uutuuden viehätystä kestää vain hetken ja sitten kaipaa jo takaisin lokoisiin, kun on nähnyt kadulla viimeisen päälle pukeutuneen vilsa(vai lierihatuksiko sitä sanotaan)päisen vanhan rouvan, jo kaukaa takaa sen (anteeksi) kopsutukset ovat kantautuneet kopeina korviin; vuoren sisään upotetun uimahallin ovella meluavan lapsilauman ja epätoivoisen ilmeen opettajan naamalla; fidan kirpputorilla* kaakkoisaasialaisten näköisten nuorukaisten valitsevan vähissä vaatteissaan lisää nuttua niskaan varvastossuissaan lokakuussa; hotel...

(loppu siellä taivaantuulissa, KL:n töitä - pah!)


Stalinistinen radio


02.10.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, lapsismi

mustaa miestä kavahtamassa

.



.

Eilisen jutun ensimmäisen kuvan pointti oli siinä, että juttu oli kupla, joka kenties tapahtuisi, kävisi toteen Kalevankankaan kuplahallin kaupungissa. Kuvittelu ennen matkaan lähtöä!

Mietin että jos hengen jättiläinen, aivan toisen luokan kynämies, pystyi kirjoittamaan järkäleellisen tarinan maasta, missä ei ollut ikänään käynyt, eli Waltari Sinuhensa Egyptistä, niin miksen minä, hengen kääpiö, kynnellisen Mikkelistä osaisi aavistella. Ennustaa muutamaa päivää aikaisemmin, mitä tuleman piti. Suurin piirtein niin se sitten tapahtui: Dinosaurus jäi kuva...

(lopun kadotti KL)


Mikkelinä Mikkelissä


01.10.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, lapsismi

ihan sattumalta

.



.

näin sen piti mennä?

Entisen Itä-Suomen läänin pääkaupunki oli Mikkeli, mikä ihmetytti meitä muita itäsuomalaisia, koska kaupunkihan on jumalanselän takana itärjanasukkaan silmikosta katsottuna. Kopsakkaniminen maaherra siellä oli kyllä: Ala-Kapee Pirjo. Sekin sitten laimeni kun lisäsi nimensä perään Hakulinen. Pirjo Ala-Kapee Hakulinen. Kuulostaa jo Elinkeinoelämän keskusliiton infra ja ympäristö sekä energia ja logistiikka-asian johtaja Tellervo Kylä-Haarakka-Ruonalalta.

Oli miten oli, siellä torilla seisoimme lähes yksin eli kaksin mikkelinä Mikkelissä, kaali ...

(loppu KL:n handussa eli jonkinasteinen sensuurikoura iski tänne ja joihinkin muihin KL-blogeihin. viimeinkin ? Olisko jatkunut näin kuin ennakoin ennen matkaa:

Mikkelissä mikkelinä


kuinka ollakaan!

.

matkakertomus niin kuin se meni

Eilen oltiin Mikkelissä, tänään ollaan .... Ämeriäkkylässä.

Hassu sattuma, seisoa yllättäen Mikkelin päivänä Mikkelissä tyhjällä torilla kaalit mielessä. Niinpä. No ei aivan yksin vaan kunnon seurassa: Mannerheimin kanssa, sen valkoisen. Pistän foton oheen.

Siellähän on se Päämaja, se joka on auki iltamyöhään, se maja. Siellä oltiin. Se joka on vähemmän auki siellä koulun nurkkauksessa, siellä ei oltu. Naisvuorella toki piti käydä, sen peiton alla kätkössä ne puheliyhteydet sodan aikana pelasivat.

Muuten siellä Päämajassa on tarjoilu: sieltä saa Marskinryypyn, sen joka menee yli äyräiden, varsinkin jos niitä paljon ottaa, ottajalla. Emme ottaneet yli tarpeen. Sen verran vain että kaalille ehtisimme. Vaan emme ehtineet ja sekös otti kaaliin niin että otimme vielä yhdet marskit.

Mikkelihän oli aikansa koko Itä-Suomen läänin pääkaupunki, mikä ihmetytti meitä itäsuomalaisia, koska eihän meistä juuri kukaan siellä jumalanselän takana olevassa kaupungissa asioinut. Vaan samapa tuo sekin, sillä mitäs asiaa tavallisella ihmisellä läänin virasoihin olisi ollut tai maaherran, joka oli kopsakkaniminen nainen - muistattehan: Pirjo Ala-Kapee. Vaan se onneton liitti rimpsuun vielä Hakulisen ja sotki vauvau!-nimensä.

Kerran teimme luokkaretken Mikkeliin, paljon varmaan näimme, mutta muuta ei muisiin jäänyt kuin Mannerheimin vaatimattoman yöpaikan vessanpytty. Toivottavasti oppilaille jäi ylevämpiä muistoja.

Julkisuuden henkilöistä Mikkelissä ovat eläneet ainakin Arja Saijonmaa, Kalle Holmberg, Aake Kalliala ja Erkki Liikanen, Jorma Uotinen on Kuopiosta, siis kuitenkin sieltä päin, se silmälaseistaan tunnettu.

Mikkelin ravirata on kuulu ympäripyöreydestään, siksi siellä ravataan ennätyksiä helpommin kuin muilla raviradoilla Suomessa. Raviradan vieressä on jäähalli, missä Mikkelin Jukurit pelaavat Mestistä, niiden valmentajahan on Jarno Pikkarainen, joka on kuulu nenänpurennasta.

Nyt täytyy kuulemma lopettaa tämä matkaraportti, ettei liian henkilökohtaisuuksiin menisi. Semmoinen ääni kantautuu keittiön suunnalta, joten on pisteen aika. Ja tulihan tuota.

Nähhään!

 
0 kommenttia

*******************************************************************
MARRASKUU 2012
**************************

Kirjallisen joulukallenterin aika



jo huomenna raotellaan eka kantta Päätalon vihaajien harmiksi ja Kallen ystävien iloksi

.

 



.

25.6.2001  Kalle Päätalon Iijoki-sarjan  aloitan heti juhannukselta Koillismaa-sarjan lopetettuani. Huonemiehen poika on huikean sarjan aloitus. Oma poika vaihtaa samana päivänä Tammetun virran Kunnanjauhoihin. Oli isäänsä edellä siinäkin. Ihmisä telineillä, Gummerus 1958, oli Päätalon ensimmäinen julkaistu kirja, sen luin joskus sen kummempia jälkiä jättämättä.

24.12.2004  Iijoki-sarja on luettu. 26-osainen Iijoki-sarja on enemmän, 5-osainen Koillismaa-sarja vähemmän totta; toisen päähenkilönä on Kalle, toisen Kauko. Suora merkintä: 'Se on siinä! Ikävä Kallea ja tätä kaikkea. Olen pitkittänyt ja pitkittänyt luentaani, ettei vain loppuisi kaikki tämä mahtava saavutus; epäilenpä että tässä on tarinoija/tarina merkitykseltään Agricola/Lönnrot/Kalevala - kunhan vuosisata kaksi menee.* Onneksi jäljelle jää Kallen muu tuotanto. 

4.2.2007. Sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa Koko Päätalon tuotanto on luettu KAIKKI muukin kuin nuo kaksi sarjaa; haikeana hyvästijätän luettuani Selkosten viljastajasta  luvun Viimeisen illan suola.

Kallea ikävöiden siirryn Haanpäähän.

Seitsemän/kahdeksan vuotta siinä urkossa meni suu ymmyrkäisenä ihmetellessä Kalle Päätalon sanan voimaa arkiraadannasta, sisäisestä palosta, ihmismielen herkkyydestä ja myös kummastellessa tietämättömien vätysten Päätalo-pilkkaa pelkästä pöllipinojen vuolijasta.

Kerronnan voima imaisi eloon mukaan niin että hiki hatussa taivallettiin kimpassa melkein vuosikymmen.

Niin intensiivisesti mukana elin, että muistiinpanoihin merkitsin - kuin Hakulisen hiihtoaikoja ikään - parhaita paloja kunkin osan aikana, jäljensin tulevaa käyttöä varten.

Huomenna avautuu Joulukallenteri, jos kohtalo suo, tipottelen kalleja päivittäin jouluun saakka, nautittavaksenne tai kärsittäväksenne, aivan kuinka vain. Ja tietysti mukana on arvattavaksenne päivän kirjasanallinen purtava.

" - Ääh ... tätä elämää ... Siinä on mutka poikineen."





Pyörän selkään ennen iltaista pyryä


29.11.2012 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, lapsismi, voe mahoton!, RuutuAkka

sinne rajakaupunkiin akan puheille, sano

.

.

Pressakahvipaketti tarakalle ja menoksi. Oli otettava selvää RuutuAkan viimeisimmistä ilonaiheista eli kenen julkkiksen vastoinkäymiset ne viimeksi ovat mieltä ilahduttaneet.

Pitäjän rajalla polki vastaan tuttu mies keltaisissa liiveissään:

- Joko satanen tänään?

- Veikkauksen vuan vein Toloseen, puolessa oisko.

Siinä varsinainen Polkija, elopainostakin vajunut toinen puolisko - ei sataa enää. Ja aina iloisella päällä. Nostettava kypärää, ainakin lippaan vedettävä kättä!

Kutostien ylitys käy nykyisin alituksena, tunnelissa ei vastaantulijoita, vanha tanssilava on seinitetty huonekalutehtaaksi, kylän koulu lakkautettu, kaupunkiin rakennettu toinen. Rivakasti kulki matka. Pyörältä pois, entisen pankin seinustalle pyörä. Melkein jo toivoi, ettei RuutuAkka olisi kotona, jos se niillä kuolleilla alkaisi herkutella, sen vainajaluettelo ei näin joulun alla kiinnostanut - sitä enemmän kyllä kommentit julkkisten munauksista ja muista hörhötyksistä. Niistäkin sillä omat muistikirjansa.

Tuossapa pällisteli leveänä leveässä akkunassaan Akka, tuimana torin yli kaupan pihalle tuijotti - näkikö sitten haukkana jotain mieltä ylentävää vai olisiko muuten vain unohtunut asentoonsa. Huiskautin kättä useamman kerran ennen kuin reagoi. Huiskautti takaisin.

- Uusimpia iloja sitten viime näkemän? utelin.

Pohti aikansa ennen kuin latelemaan kävi:

- 1. Ville Peltosen telominen, tais muuten tulla tämän kaupungin pojan käskytyksestä. 2. Jungnerin liidon loppu - semmonen keskenkasvusena pesästä karannu koko mies. 3. Tuk...

Maanittelematta alkoi 'tietoa' putoilla, kymmeniä vastoinkäymisiä joista RuutuAkka, tämä yksinäinen empatiavajeinen vanhapiika sai ilon irti, repi viimeisetkin intiimit ihokarvat. Tämä Akankellukka, en paremmin sano.

Jotenkin tympi kuunnella. Olisiko johtunut joulun lähestymisestä ja räikeästä ristiriidasta sen sanoman kanssa, ainakaan tuossa naisessa ei Ihmisillä hyvä tahto -slogani kukkinut.

Aikani kuuntelin ja aloin pelätä tosissani että pian Akka kaivaa Kuolemankirjansa esille. Jos olisi ollut jokin muu ajankohta niin mielenkiinnolla olisin heittäytynyt kuuntelulle, vaan nyt sai olla. Tylysti nousin ylös ja ryöpsäytin julki, enkä mitenkään anteeksi pyydellen:

- Panekkas ne kirjas kannet kiinni ja heitä hittoon! Pimeä tulee niin pian ettei näe pyöräillä  kun valot jäi kotiin ja vielä lupasivat melkosen lumentulon eikä nastarengasta vielä pyörässä.

- Tulet sitten uudella vuodella ajan kanssa niin katellaan nämä ja siihen mennessä monta pahoinpitelyä tulee lisää, sanoi RuutuAkka sen kummemmin harmistumatta, RuutuAkaksi jopa ihmeteltävän ystävällisenä, sillä eihän se näitä kirjojaan niin vain mielellään kenelle tahansa availe.

Pyörä oli säilynyt nykimättä paikallaan, sen verran pieni kaupunki tämä että pyöränpöllijä kyllä kiinni jää. RuutuAkka oli siirtynyt täyttämään ikkunaruutua, nyt sillä oli puteli kädessä: siinäkö sitten lie ollut syynsä sen leppoisuuteen. Huiskautin ja aloin pyörittää polkimia kiivaasti, jottei pimeys lankeaisi eikä tuisku ennättäisi käydä kimppuun. 

Vaikka jotenkin kuitenkin tuntui että pimeys oli käynyt kimppuun jo akan huoneistossa. 



 


Nightwish-Tuomaksen kotikonnuilla



kun yhden lahjan antaa niin heti toisen joululahjana saa

.

.

 

 

Valtakunnallisesti vetävimpänä juttuna Kiteenlahden kirjassa tietysti on Nightwish-Tuomas Holopaisen kirjoittama kuvaus lapsuuden uskomattoman hienoista ja turvallisista ympyröistä juuri sellaisessa kylässä jollaiseksi maaseudun parhaimmillaan kuvittelemme: ...lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan ... Siellä on aarretta ammentaa loppuiäksi taiteen tantereille kuin myös jokapäiväiseen elämään. Tuomakselle se ei ole mikään haavemaa vaan silkkaa todellisuutta, toteutunutta ja toteutuvaa unelmaa.
 

.



.

Havukaisen Pekka  on aina ollut toiminnan mies, asiat järjestyvät turhia nikottelematta. Kunnallisneuvos on Pekka, joka nyt kirjoittaa räväytti paksun kyläkirjan, historian omalta kylältään. Soitteli tässä ja kysyi:

- Halluisitko tämmösen, uunituoreen?

Ja kohta oli jo kirja kourassani. 

 

Pekka Havukainen: Kiteenlahti Vatjan perukasta maakunnan maito- ja maisemakyläksi. 2012. 310 sivua runsain valokuvin.

No eipä mielenkiintoisampaa luettavaa voisi kuvitella: lukea tekstiä kylältä missä omaa lihaani jos vertakin liikuttelin kymmenen vuotta.

 

Kouluosuuden luin jo ja Tuomas Holopaisen, tämän Nightwishin luojan kirjoituksen. Ja nostin rintaani rottingille ja hönkäisin, jotta siinäs näette miten hyvin musiikin opetus perille meni: koko maailma polvillaan! Tosiasiassa olisiko yksi Levyraati pidetty paikkaustunnilla, silloin kun äiti-Kirsti-ope oli estynyt musiikin tunnin pidosta.

Mutta kuitenkin!

Opetinhan Tuomasta muuten, vaikka ei lahjakas ja ennen kaikkea ajatteleva poika opettajaa opetusmielessä tarvinnut, olisinko enemmän tunnelman luojana ollut, jotain että yhteisössä tässä olemme, puhallellaan yhteiseen hiileen niin hyvä tulee. Pitäs ihan Tuomakselta iteltään kysellä.

 

Yhden hyvän jutun lisäisin vielä Pekan kirjaan, jos uusintapainos otettaisiin eli yhteistyöstämme naapurikoulun kanssa, Loukunvaaran, jossa Ylhäisen Joke johtajaopena ja viimeisen päälle paneutuneena opetti puoskille kuuluvalla äänellään, miten olla ja elöä. Soitti tämä kerran heti puolenpäivän jälkeen ja määräsi, että nyt on kiire ja lopeta koulus heti, soita Sokelle, koulutaksille, että viepi oppilaat kotiinsa, nappaat sitten minut ohimennessäsi kyytiin.

 

Niin tein.

 

Lopetin koulun ja häivyin.

Sitä tosin en tehnyt, että olisin Joken koulun kautta ajanut. Illalla kotona tilalle käydessäni pukkasi asian päähän, jotta herranen aika: Joke se siellä koulunsa tiehaarassa yhä seisoa jorottaa ja oottelee noutajaansa! Auta armias ja vakainen Luoja.

 

Tulipahan edes puolet annetusta tehtävästä hoidetuksi. Sillä sitten lohduttauduin, ettei aivan puihin homma mennyt.

 

Pitää palata Pekan joululahjaan sitten joulun jälkeen, kunhan pääsen enemmän jyvälle ja saan kaiken sen oikean tiedon rekisteröityä, mitä kirjassa on. Ja sitä siellä nimenomaan näkyy olevan.

 

 

 





 


Ensimmäiset joululahjani



kaksi kirjaa ikiaikaiselle ystävälle

.

Present med rosett

.

Toista en lukisi mistään hinnasta, toisen voisinkin. Molemmissa veri takuuvarmasti roiskuu ja ihmisiä tapetaan. Siis varsin sopivia joululahjoja.

Molemmat kirjat ovat jollakin tasolla totta, totta vie! Toinen todempi toista dokumenttikuvineen - se jonka lukisin jos lukisin.

 

Se jota en lukisi mistään hinnasta on ysikymppisen kirjailijan ties monesko kymmenes kirja - kaikki kertovat sodasta. Ensimmäinen Panssarisota 1939 -1944 ilmestyi vuonna 1958, uusin pari vuotta sitten. 

 

Jos surkutteli kohtaloaan Kalle Päätalo, miten joutui elämään yhden elämän kaksi kertaa, niin on Reino Lehväslaihokin (s.1922) joutunut sotaa ikänsä käymään, koska on Kalleakin tuotteliaampi kirjailija.

 

Saas nähdä milloin hurahdan sotakirjoihin, näillä näkymin siihen menee kauan. Silti ostin Reinon kirjan Kontion sissit  (2009), koska sen saaja on, ollut, intohimoinen sotakirjafriikki. Silloin kun lainakirjoihin takalipukkeisiin kirjastovirkailija kirjoitti lainaajan numeron kaikkien nähtäville, kilvoitteli kaverini oikeasti sotaa käyneen Reinon kanssa, jottei vain toisen numero olisi jo merkitty takalipukkeeseen.

 

Jokainen lukekoon halunsa mukaan, pääasia että lukee, kyllä ne tunneskaalaa venyttävät.

 

Toinen, se jonka lukisinkin, on elämän kertaus:

"Minun työni on alkanut silloin kun puheet on pidetty. Se on alkanut silloin, kun oikeudesta ei ole kyetty tekemään voimakasta ja kun voimasta on tety oikeus."

 

Petri Sarjanen on kirjoittanut Per Anderssonin (1941-2011) tarinan jo vuonna 1999, nyt vuonna 2012 se ilmestyy täydennettynä. Täydennyksessä Per Andersson kertoo yrityksestään 2000-luvun alkupuolella jo raihnaisempana kiertää japsimaasturilla, Toyota HJ60, elämänsä tantereet: Ranska, Marokko, Algeria, Sahara, Zaire, Angola, Namibia, Kapkaupunki, Brasilia, Paraguay, Bolivia, Ecuador, Kolumbia, Andit, Venezuela, Panama, Costa Rica, Nicaragua. Ja Dominikaaninen tasavalta, jossa 'joskus päättäisin sitten päiväni, kun vanha kehno antaisi kolhitulle palkkasoturille viimeisen tilinauhan'.

 

Per Andersson eli SAHARA suomalainen muukalaislegioonalainen, palkkasoturi kertoo tarinansa kirjassa Sahara Palkkasoturi.

Hän ei liene kuitenkaan se kuuluisa Marokon kauhu, eikä ainakaan YK, Kyproksen rauhanturvaaja, ikätoverini, jonka tunnen ja joka tuolla kylillä usein vastaan hiippailee.

 

Päätän: Saharan luen kunhan joululahjan saaja itse sen on lukenut. Yykoostahan voisin kirjoittaa itse!

 Skola 


Papinkirja


26.11.2012 - 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, lapsismi, huikopala

jälkeen jää kielen kanssa, ilmankos mustalaiset neekerit yhä kielen päällä

.

.

Pitää hakea papinkirja kirkkoherranvirastosta. - Kuolemantapaus, ei vielä oma, huokaa pientä lohtua ja toivonkipinää äänessään Onni Eläkeläinen.

Aamulla siitä on puhuttu kotipalaverissa, siitä käynnistä. Nyt olisi aika pistää töpinäksi, koska nyt vielä ei lankeaisi siinä seurakuntatalon kohdalla, missä jalkakäytävä viettää rumasti ajotielle päin, just siinä missä moni lankeaa ja kaatua rumahtaa ja katkaisee raajansakin pahimmissa tapauksissa. Saattaisi selvitä pienin vaurioin kun ei vielä lunta eikä jäätä näy, selviytyä jopa liukastumatta, päätä satuttamatta, niin - elävänä seurakuntatalon kohdasta.

Tulisi päivään lisätehtävä. Sen verran ihmisten ilmoilla kävisi. Paratiisista poistuisi. Oikein kuontalonsakin jos sipaisisi harjalla kuomeneensa.

- Elä vaan murusein erehy käyttämään tuota sanaa, oli Ääni aamiaispöydän toiselta puolen evästänyt.
- Siis mitä sanot? oli Onni herkistellyt kuuloaan.


- Että papinkirja. Semmoista ei enää oo olemassakaan. 

 

Noin oli Pöydäntakainen oikein alleviivaten painottanut. Ja Onni tyhmyyksissään vielä yrittänyt hanttiin pistää:

 

- Vaan onhan! Semmonenhan pitää olla kun hakee paikkaa, ajokorttia suorittaa, perintöä hamuaa ja ...

- Olepa vaiti! Ainoastaan perunkirjoitusta ja adoptiota varten tarvitaan enää  v i r k a t o d i s t u s.

- Niin niin mutta papinkirjaahan minä.

- Se on nykyään virkatodistus tuo sinun papinkirjasi. Piste ja aamen sanois Tamminen.

Momentum oli siinä ja on ohi nyt. Uskaltautuu Onni E matkaan, tosin vähän epävarmoin askelin.

'Ei papinkirja vaan virkatodistus, ei papinkirja vaan virkatodistus, ei papinkir...' alkavat aivot raksuttaa samaa rataa heti alkumatkasta mäkeä noustessa, uutta tietoa työstää, jos kohta siihen tunkee häiritsemään aivotyötä kopan sokkeloissa uinunutta jos jonkinlaista muistumaa.

'Perhelisä' siihen tulee paksuna sotkulle ja tempaisee Onni Eläkeläisen huomion sivuraiteelle, johdattelee tapahtumaan missä sosiaalitoimistoon kulki mies ratkuttaen 'perhelisä, perhelisä, perhelisä', jottei vahingossakaan lausuisi sitä rumempaa nimeä sille virkailijalle. Ja sitten tietysti perille päästyään hönkäisi just sen: - Tehtässiin perselisäanomus ... Siihen oli jäänyt nikottelemaan ja pelmahtanut tulipunaiseksi, vähää vaille ettei ollut ukko itkuun pillahtanut.

 

Miten käynee Onni Eemme?

Jätämme toimittamaan asiaansa. Sen verran kuitenkin perään vielä katsomme että näemme: hyvin selviää kaatumatta kaltevalta jalkakäytävältä kirkkoherranviraston ovelle asti.

Eiköhän tuo selvinne.

 

 


Kun historia alkaa kiinnostaa



tietää olevansa mennyttä kalua eli vanha

.

.

"1874 Tammikuun 22 p: aamusilla Kello 6:ven aikaan Kuoli äitini Katharina Hirvonen Syntyisin Makkonen.

Ja Maahanpaniaiset pidettiin Helmikuun 4 päivä illalla j:p:p: 4 aikan kokous ja 5 :n aamusilla K: 8 lähdettiin maahan Saattamaan Kiihtelyswaaraan kello 12 laskettiin hautaan ja oltiin kauppias S. Pakarisen talossa puolipäiväsellä ja lähdettiin Kello 3 jälestä puolipäivän kotiin tulemaan käytiin Honkawaaran Leppäsessä männessä ja tullessa. Ja joututtiin Muloon kotipaikalle 6 1/2 jälkeen puolipäivän."

Niin ne sunnuntaiset kuolinilmoitukset ja niissä ne syntymäajat: joko kehno on myöhemmin mua syntyneitä muitakin kuin tuo tuntematon! Pitäisiköhän lähettää oma elinilmoitus lehteen?

Kymmenkunta vuotta tässä on jo luettu tiiviisti kuolinilmoituksia, koska oma asia on päivä päivältä aktuellimmaksi muodostumassa.

50 ikävuoden jälkeen 50 prosentin poistumistodennäköisyys, kuuskymppisenä 60 prosentin jne. = satavuotiaana 100 %. Niinhän se viissiin menee.

No leikki leikkinä ja kiinni kirjoituksiin!

Sunnuntaisin on aikaa lukea ja lötkötellä, silloin ei sovi mennä pinoille, on pyhitettävä lepopäivä, muuten ei jaksa eläkeläisenä viettää tehokasta eläkepuuhapäivää arkena. Tänään on - pah! pah! siis vanhuus taas niskassa hengittämässä - käsi kiinni paikallishistoriassa, varsin mielenkiintoisessa Joensuun kaupungin historiassa.

Terho A. Könönen - kyllä kyllä, siis tämä Suhmuran Santran sanoittaja - on toimittanut 1970-luvulla Joensuun seuran julkaisu -sarjaan raatimies Simo Hirvosen omakätisiä päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1867 - 1897 sekä Joensuulaisäidin kirjeitä sadan vuoden takaa vuosilta 1873-1876.

Simo Hirvonen näyttää olleen äveriäs mies, joka pojanloppina muutti Joensuuhun Kiihtelysvaarasta ja joka matkusteli Lyypekit, Perliinit, Frankfurdit ja Wiesbadenin kylpylät. Jos kohta merkitsi tarkkaan Pielisjoen vapautumiset ja jäätymiset, voin kilohinnat ja rukiin kulihinnat niin Joensuussa kuin Pietarissakin.

Evelina Olson oli apteekkarin leski, jonka pojat kävivät Kuopiossa koulua, koska Joensuussa ei vielä ollut mahdollista käydä ylioppilaaksi. Olsonin apteekki sijaitsi Rantakadulla nykyisin Yrjö Laakkosen asuttamassa talossa, sen Malmikadun puoleisessa siivessä.

Mukava kun sunnuntaihistorioitsijana ei tarvitse olla kiinnostunut talojen kurkihirsistä eikä Kansallis-Osake Pankin kassan loppusummista, vaan voi mielenkiintonsa mukaan poimia haluamansa kohdat. On vaikuttavaa lukea Simo Hirvosen ykskantaista sanomaa ja kertomaa äidin kuolemasta kuten tuolla ylhäällä lainaillaan.

Kun taas hauska ja surullistakin on tavata maalaismiehet markkinoilla Evelina Olsonin kuulemana: "27.9.1873 Täällä Joensuussa on parhaillaan markkinat, ihmiset hoilaavat ja huutavat kadulla niin, että se kuuluu sisälle, sillä kaikista puodeista käytetyimpiä ovat viinakaupat ja silloin voi nähdä, millaisessa tilassa talonpoikaparat enimmäkseen ovat."

Jos myös iloita Simo Hirvosen ja kaupuntilaisten mukana junaradan saamisesta Karjalan kaupunkiin:

 

1888.

5 päivä Toukokuuta alko pielis joki laskea yläpuolelta siltain jäitään samana päivänä tuli minullen säähkö sanoma Helsingistä F. Neppenströmmiltä että Karjalanrata mäni läpi kaikissa säätyssä valtiopäivillä Joensuuhun asti.

8 päivän illalla pitettiin yleinen riemu, kaupunti oli lipulla koristettu ja Wapaaehtonen palokunta kulki ympäri kaupuntia tuli soihtujen kansa musiikin soittaessa.

Neiti Hanna Åkerlundilla kokoonnuttiin iltasilla  kemuja pitämään jossa tilaisuudessa juotiin useita poolia.

 


Lempin nimpparit tänään


24.11.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, koti, lapsismi, voe mahoton!

matolääkettä lahjaksi

.

.

Ei tuonut Mats muikkua, toi muuta filettä: siikaa kuhua oli jättänyt keittiön rapuille, kun Paratiisin asukkaat olivat pölähtäneet taas maailmalle. Sivumennen sanottuna: kummaa väkeä, kun pois pyrkivät tuulettumaan Paratiisistaan!

Sillä välin oli komia vihreä kylmälaukku lämpimin terveisin ilmestynyt ulko-oven eteen, sinne palvelusväen puoleisen oven. Sitäkös hämärissä kotiintulijat ihmettelemään: oisko Merja käyny ternimaitoa tuomassa, Teppo hirvenlihaa, Anu rukiista leipää, Antti perunoita vai mitä kummaa?

Matshan se oli täyttänyt jäähileillä laukun ja upottanut kalaherkut uumeniin.

Kyllä se niin vain on mitä paratiisista puhuvat, että totuutta puhuvat: siell' ruoka puussa kasvaa, sen kuin vain viitsii kätensä ojentaa hedelmäisiä kohti ja psst pitää enimmät käärmeet rajojen ulkopuolella, kunnantaloloissa yms.

Oli, oli se Mats Lempinkin muistanut, vaikkei aina tämän nimeä muista, milloin se on Lyyli, milloin Tyyne, milloin Hilja tai jokin muu vanhakantainen, lämpöinen. Oli kaksi komeaa kalanmurikkaa kauniisti fileistä erottanut, omaan pussiin sitonut, kumma ettei lahjakääreeseen kietonut;  jo runoakin kopan pohjalta etsiskeltiin, josko nimipäivän kunniaksi olisi sankarille runon rustannut, laulun laatinut 'ah! lempeä lämpöä annat...'.

Ei ihan niin pitkälle ollut ilennyt mennä, aikuinen mies, höperehtimään sitten ensi vuonna ehken - kunhan vähän vielä pehmenee.

Muikku puuttui kalakontista, se jota Heinävedet Sulkavat Saimaat kierrellen väki viikolla jahtasi. Ei nähtävästi ole muikku nyt piirullaan näinä marraspäivinä. Kuopion Sampossa olisi kyllä, siellä ravintolassa sataman tuntumassa, jos sinne pyyhkäisisi ...

Vaan jääköön matokuuri tältä erää ottamatta

Asiahan nimittäin niin on, jotta minkään muun kuin muikun mukana ei Lempi matopillereitä niele, vasta tuossa viikolla näytteli ahvenen kanssa melkoisen näytelmän, oikein trafikkiikomedian, kun ahveneen upotettujen pillereiden kanssa pelautui ja tenät teki:

"Lempi sai matolääkkeitä, toisen tabletin söi ja toista vissiin ei. Oli melekosessa liepakassa kun kalan nieli ja sen mukana pillerin. Meni villille päälle. Ravas ympäri taloa ja oikein kuola valu suusta, kynsi toppatuolien selkämyksiä ja pärski. Sitten rauhottu."

Noin kulki tiedotusmaili asiasta kissan varsinaiselle omistajalle ulkomaille ja pian tuli vastaus: "Voi Lempi kun joutuu lääkkeitä syömään. Ovatkohan nuo tarpeen? Enpä osaa sanoa. Vai kuolakin valui suusta. Toivottavasti löytyy muikkuja myöhemmin."

Että hyvää nimipäivää, Lempi!



Ja Mats, käypä pönttös pois - tyhjä on! Rapuilta, sieltä palvelusväen puoleiselta, löytyy jos isäntäväki on taas Paratiisista ihmisten ilmoille livahtanut.

 

 

 


Sailaan hyvä neuvo



eli pois pylly tyynyltä että oma sopii

.

.

.

***

"Palkankorotuksiin ei ole varaa", neuvoo Taloussanomissa mies, jonka kuukausipalkka jo vuonna 2009 oli 12 265 euroa - Suomen suuripalkkaisin virkamies valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas.

***

"Pahalta tommonen puhe tuntuu hyväosasen suusta. Näkis jonkun meikäläisen puhuvan noin niin sitten uskos", äksyili siivoojanainen XY kylillä, kuukausipalkka sentään 1822 €.

***

"Eli 7 siivoojaa on yksi Sailas!" ynnää muuan ämeriäkkyläinen eläkeläinen.

FestJoka ei edelleenkään kaipaa tippaakaan takaisin työelämään - vaikka kuinka paljon maksaisivat. Nyah-Nyah

 ***

 

 TS 23.11.2012


Sulkavan suursoutustadion ja kaikki


22.11.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, lapsismi

maisemissa view-matkailua

.



.

Joskus tulee päiviä jolloin Paratiisistakin pois mieli tekee. Varsinkin kun sataa tihuuttaa kolmatta ja neljättä päivää.

- Jos käytäs siskon mökki talviteloille laittamassa, ei heijän huoli Helsingistä Savon-maille asti ajella yhen mökin takia.

No mikäs, astutaan mutteriveneeseen tuomari Nurmion lailla, omaan niin ei tarvitse koko ajan taksamittaria tarkkailla, saa kaikessa rauhassa tsiigata ympärille.

Lomasaarten venäläinen tiilibaari kyhjöttää kuin konkurssipesä, vauhdilla ohi ettei mahorkanhaju vaatteisiin tartuisi. Kerimäeltä poimitaan se Tolpojen bygaama kirkko. Savonlinnaa ei nyt olekaan, ohitustie on ja heti jo Laitaatsilta.

Järvissä ei jään jälkeäkään. Siis mahdollista jos kirkkoveneellinen reippaita soutajia olisi harjoittelemassa Suursoutua varten, ensi kesää pohjustamassa, koukataan sinne. Vaan ei ristinsielua stadionilla. Kunnanvirasto täyttää koko kirkonkylän, samaa kerimäkiläistä kirkkolaisuutta, suuruudenhulluutta niin monessa pitäjässä. Komea laitos katsoo järvelle päin, sen silmät armoa anovaisina kirkkoa kohti.

Vaan ystävällinen työharjoittelija tarjoaa rantatien Kahvila-Puoti Alinassa infot ja kuumat kahvit tuoreen pulla kera. Santsikuppi kaupan päälle.

Eteenpäin roadmovietie vie. Eipä Paunosen Ari juoksentele teillään, paennut sinne Helsinkiin olympiastadionin torniin Juoksija-lehteä toimittamaan; eipähän tarvitse turhia hikoilla.

Koikkalan kyläkoulun luokkahuoneissa valo - eivätkö vielä lakkauttaneet? Pihapiirissä Niinistön Saulin ja Haukian Jennin yllätystori ja myyntikojut, autioina, kesäisestä yllätysvierailusta tuskin vielä tointuneina.

Jos tästä pohjoiseen päin sitten.

Joroinen - mikä nimi! Stubbin jäljillä, triathlonistitkin jossain muualla kuin kenttää kiertämässä; kukas nyt sateessa sitäkään hommaa viitsisi - tulee sitten kun aurinko kesällä paistaa ja on tv paikalla. Saa tiedottaa, miten kova on ministerismiehen kunto ja itsetunto.

Varkaus. Samaa sadetta. Tällä puolen lahtea keväällä otti hengen ohikulkijalta se mies, tuolla puolen vettä kaupassa käytyään. Olisiko ollut juuri tämä Citymarket, jonka kalatiskillä ei muikun muikkua, vaikka kylmistä vesistä luulisi muikkua nousevan kutuajan jälkeenkin.

Ei saa Lempi muikkua, eikä niin ollen matolääkkeitä sisäänsä.

Karvion kanavalla pimeyden keskellä loistaa valo, huoltoaseman edessä mies polttaa tupakkaa ja utelee jotta täältäkö päin sitä. Ei munkin munkkia liikkeellä. Tuumaillaan porukalla jotteivät jouda edes piipahtamaan tientakaiset Valamon miehet huoltsikalla tietokonekiireiltään ja viinin maisteluiltaan; apottikin sai mennä mäkeen riidan päälle. Ja Lintulan nunna oli kuollut kolarissa autoonsa jota ajoi. Niin nykyaikaista  nunnana ja munkkina oleminen on, kehveli vieköön!, hyvä jos kynttilöitä ennätetään väkertää - vai joko lie ledlamput tuohuksina ...

- Missä on vanhan ajan kilvoittelijat? Ne itsensä kiduttajat, syntiensä häätäjät, jotka kahleissa ja skiitoissa oikeassa Valamossa kilvoittelivat!

Aivan huudoksi tahtoo mennä paheksuntamme siinä huoltoaseman hämärässä - hyväkkäillä!

Leipäpitäjän S-marketista saa lohta hopeisessa kissanpussissa, tyytyköön Lempi korvikkeeseen, syököön matopillerit kunhan muikkuja taas on kaupan.

Muuta enää jäljellä kuin salmen ylitys ja lossarin huuto korkeuksista, pimeän ohjauskopin ovelta: "Mistäs ne sukulaiset näin myöhään siihen kurauttivat?"

Paratiisi on pimeänä, kissa pöydällä.

Lempi kiertää kaukaa lohipussista kuppiin puristetun tahnan ja pyrkii ulos paremmille metsästysmaille.

Oven raosta pujahtaessaan selvästi naukaisee: - Kaikenlaista möhnää sitä yritetään Paratiisissa kissoille syöttää...

 


Irtonumero



Kalle Päätalon poika

.



.

Toinna noita nyt liiemmin tilata, ostaa sitten kun kohde kiinnostaa.

 

Jokin aika sitten näiden Hissi-Herlinien äiti Kirsti selvitti Eevassa sukurikkoa, niin ostin.

Nyt tämän Seuran, 46, tuotatin kaupasta, kun siinä se Päätalon Kallen jalkavaimo kertoo, miten kaikki luonnossa tapahtui. Ikäerokaan ei haitannut, vaikka Kaarina Helin, silloinen Tamminen ja kirjan Raija Koivunen oli tuolloin 17 vuotta ja Kalle 2 x17 eli kolmeneljä. Pato murtui. Kallea juoksutti, oma avioliitto Helvi Purolan, kirjojen Lainan kanssa rakoili pahasti, kun se sonni-Moilanen vokotteli naista.
 

Poikahan siitä syntyi, Seppo, ja Kalle maksoi jämptisti ruokkomaksut.

Olisi halunnut naidakin Kaarinan vaan tämä ei suostunut kun näki Kallen mustasukkaisuuden puuskat ja kellontarkkuuden. Seppo menehtyi syöpään viisi vuotta taapäin, mitä Kalle oli elinaikanaan pelännytkin, sukuvikana, niinhän menehtyi aikoinaan äiti Riitu kuin myös Kallen toinen tyttö Elina vuonna 2008. Kalle itse kuoli eilisellä päivämäärällä vuonna 2000 81-vuotiaana.
Kaarina ja Kalle sekä Seppo pitivät yhteyttä koko elämän ajan.


Kallen hauta löytyy Messukylän kirkon kupeelta Tampereella. Kaarina on jo uskaltautunut haudalle kukkia tuomaan, hautajaiset katsoi televisiosta Sepon kanssa.
 

Seppo on kuollut, mutta yksi pojista, Kalle, jatkaa ukkinsa perinteitä ja on kirjoittanut runokirjan Pygmi.

 

Oli juttu lehden hinnan väärtti, 3,90 €.
 

  


Tuomiopäivä


20.11.2012 - 10:00 | hikkaj | koti, uutiset, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

pitkästä aikaa lukijakysymys - mikä lehti?

.



.

Työntyi auto kuusiaidan raosta Paratiisin ytimeen. Sekös Pinoajaa vähän nauratti: Aika modernia! Auto paratiisissa. Pinoaja itse tavallaan oli paratiisin vastakkaisessa toimessa eli keräämässä halkoja, joilla sytyttää kunnon roihut ja tulet kiukaan alle, kuumentaa oikein kunnon pätsi jotta saisi joutavat maailman kutinat mielestään.

Pysäytti kyykkimistyönsä Pinoaja ja jäi odottamaan, mitä tuleman piti.

Salkkumies laskeutui saunaa kohti. - Oisko niitä ilmavalokuvamiehiä, niitä jotka kalliita talotauluja kauppaavat? Ei ainakaan automyyjiä, kun eivät nykyisin tule taloihin esittelemään niin kuin ennen.

Antaapahan tulla ja selittää. Nuorehko mies on. Siistit kamppeet ja moitteeton tukka.

- Päivää, sanoo ja näyttäisi ojentavan kättä. Vaan kun Pinoaja puristaa puukapulaa kädessä, ei ojenna. Vetää salkun vetoketjun auki ja ottaa hupaisen lehden. Kysyy ujosti: - Kinnostaisiko Tuomiopäivä?

- No jos ei tässä iässä kiinnosta, niin koskas! vitsailee rempsakasti Pinoaja. Ei saa vastakaikua huumorilleen.

Tulija näyttää kantta: autonromuja ja sortuvalla sillalla katkennut junanvaunu, yhdenyhtä ihmistä ei missään - tuossa savussa ja sumussa olisikin mahdoton hengittää. Pinoaja ymmärtää, ettei nyt saata olla huumorin hetki. Menee maat ja mannut jos jysähtää tulivuoressa vaikka ja kunnon pilvi pölähtää taivaalle. Tyttökin siellä Islannissa just siellä missä se Eija, Eyjafjallajökull, pari vuotta sitten tuprautti taivaalle tuhkansa ja sotki lentoliikenteen. Ja se kuulemma on pientä jos supertulivuoret ryhtyvät tehtäviinsä.**

Ei se niistä tämä esittelijä puhu, Pinoaja vaan itsekseen arvelee, Ylleowstonessa on yksi semmoinen, joka innostuessaan voi lopettaa kaikkien kävelyn. On niitä muuallakin, jenkit vaan ekana jostain syystä pahantekijäin listalla. 21.12.2012 - ja se on siinä, ennusti joku taho.

Tämä tässä kääntääkin etusivun jälkeen vehreän kuvan: Niitut vihannoivat ja laiho laaksossa! Puut metsän huminoivat. Joki virtaa ja perhe kellottelee viltillä. Pinoaja katsoo ympärille Paratiisissaan ja sitten kuvaa lehdessä. Marrasparatiisi on paljon rumempi kuin Tuomiopäivän paratiisi. Panee kysäisemään silmillä, suu on mykkä.

 - Ihmisen arvailut tuomiopäivästä ovat tuulesta temmattuja. Maailmasta tehdään maailmanlaajuinen paratiisi. Jumalattomat vain pyyhkäistään sivuun, karsitaan ja petolliset repäistään pois. Oikeamieliset tulevat asumaan maassa ja moitteettomat jätetään jäljelle, vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuis ...

Sieltä alkoi pulputa kuin tuhkaa tulivuoresta, mutta lämmittävää  ja yllättäen lohduttavaa sanaa sanan päälle ja tietysti Pinoaja asettautui oikeaan kohderyhmään, samanlaisten verrokkien riviin. Pinoaja ojentaa nyt kätensä eli hamuaa lehden itselleen, lehdentuoja ojentaa lehden ja lopettaa paasaamisen. Pinoaja katsoo kantta, se on rumempi omaa Paratiisia, sitten kääntää sen sisäsivun kuvan - se voittaa ympäröivän marrasparatiisin vehreydellään.

Salkkumies vetää vetoketjun kiinni ja nyökkää, Pinoaja nyökkää takaisin. Palaver on ohi. Auto peruuttaa tielle.

Pinoaja kokoa sylillisen ja latjaa klapit kiukaan alle, repii saamansa lehden tuhansiksi palasiksi niin kuin paraskin liikenneministerikyllönen ja sytyttää ne palamaan, polttaa liikenneministerin antamin ohjein. Pian tarttuu tuli puihin ja liekit nielevät puut ja paperit.

Pian on aika nauttia kutkun löylyt.



**  Supervulkan i utbrott
Sannolikhet: 1:100 inom de närmaste 1.000 åren



 


Maajussille morsian hakkaa BB:n



tai peittoaa - heh!

.



.

On tässä urbaaniukkoa leikittykin jo tarpeeksi, nyt on tullut totuuden kakistamisen aika: Maajussille morsian on parempi ohjelma kuin BB, jo moraaliltaan, saati kielenkäytöltään - ja luonnonhelmaisuudellaan. BB on tunkkaista takapihakamaa, sisäsiittoista, yms.

Voi niitä Perttu-aikoja, Kaarloja ja Kakeja, jolloin virpomiset jäivät vain puheeksi!

Kai tässä on kuitenkin palailtava katsojasakkiin, koska pariviikkoa enää finaaliin, vaikka vaikeeta tekee ja mieluummin sunnuntaisen häätöohjelman vaihtaa maanantaisiin maajusseihin. Paljon mieluummin, vaikka siellä niitä tavattavissa nokko. ;)

Mukava katella kun tumma Nelson istuutuu traktorin pukille, niin farmarin niin farmarin näköisenä. Ja ne sen puheet: heti hempeys ja rakkaus sijansa saava.  Veijo myös menettelisi sulhaseksi Hannelelle aivan hyvin, Raunosta nyt puhumattakaan; taitaa tosin Rauno olla vähän liian vanha Hannelelle.

Tänäänhän tuo nähdään, mihin suuntaan sulhasmetsästys nytkähtää.**

On siellä kolme muutakin morsiamenhakijajussia näissä alkujaksoissa: Pekka, Juho ja Esa. Vaan ovat sen verran nuorempata kaliiperia että focus - hih! - keskittyy Hanneleen. Pekan morsmaikut riitelevät keskenään, Esan morsiamet eivät tykkää Esasta ja Juhon ehdokkaista yhdellä iski koti-ikävä ja livisti jo toisena päivänä pois, hittoakohan ylipäätään lähti näytille?

Että juonessa tässä ollaan, ei haittaa vaikka Regina lakkasi elokuussa ilmestymästä ja Nyyrikin talouskin tiukoilla.



**  20:05  Maajussille morsian

19.11.2012 klo 20:05-21:00

Jakso 9.

Viimeisetkin kumppaniehdokkaat saavat kutsun treffeille.

Maatilaviikko on jo pitkällä, ja tunteet ovat vähitellen selkiytyneet.

Yhdellä treffiparilla ajatukset ovat samansuuntaisia, toisella lempi leiskahtaa jo suutelun asteelle.

Pientä mustasukkaisuuttakin on aistittavissa.

Osalle on kuitenkin käynyt täysin selväksi, että kaveruutta suurempaa ei ole horisontissa.

Mitä ihmettä Pekan tilalla pohditaan?



 


Miehuuden menettämisen uhallakin


18.11.2012 - 00:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS

kiinni Kansojen kirjallisuuteen

.



.

Miten vaikea onkaan luopua kymmenen vuotta sylissään kantaneesta kirjasta, tästäpä osasta 11. KK: viimeiseen osaan siirtymisriittiä on riittänyt nyt koko viikoksi. Vaikka miten on kannet leikattu ja liimattu ja viety jo hyllyyn ja otettu viimeinen osa pöydälle, nostettu kuin se kuuluisa kissa, niin haetuttaa vielä takaisin ja selaututtaa.

Voimakkaasti työntyy Lawino, voimakas musta maalaisnainen tuohon nyrkkiään puistelemaan ja ukostaan kertomaan, millainen rotta tämä mies! Lähteä nyt kiekumaan kaupunkeihin kaupunkilaiskanan perään. Hylkää hänet, hyvän, ja ottaa uuden, huonon huorasen, kanasen kauheimman... Länsimaalainen elämänmuoto syö miestä ja koko Afrikkaa.

Siis ugandalaisen Okot p'Bitekin teos Song of Lawino jäi kummittelemaan mielenlokeroihin.

Voimakkaana muutenkin imeytymässä taas koko kaunokirjallisuuden moska sisuksiin.

Sitäpä tässä olen pelännyt jos nauttinutkin, retropaluusta kaunokirjallisuuden, tuon houkuttelevan pedon, kynsiin. Onneksi nyt varttuneessa iässä tietäen, että sen tien päässä, kun tarpeeksi pitkälle pötkit, on pelkkää upottavaa aapaa, nevaa ja lettoa, joihin molskahtaa elämän ilo ja riemu - umpisukkeliin. - Sata varmasti! täydentää nimimerkki Kerran koettu on.

Syvimmin kirjoittaneet, klassikoiksi tulleet monen sortin dostojevskit ovat poikkeuksetta omaa elämäänsä vaeltaneet, hiippailleet tummien varjojen mailla, sairaalloisena kuka mistäkin syystä, tuskien ja pettymysten teillä, ja sitä sitten siirtäneet ja heijastaneet eteemme luettavaksemme k a u n okirjallisuutena.

Siitä on kauno kaukana! Ja on pirun tarttuvaa laatua se tauti.

Vaan nyt vanhempana ja viisastuneena jos kuitenkin vähän pukinsorkkaansa tohtisi sinne suuntaan taas työntää, kun tuollakin Lawinon pelottelemalla miehuuden menettämiselläkin iäkkäämpänä on enää vain marginaalinen merkitys. Tuo tumma nainen näet varoittelee pilkaten ja ivaten kaupunkilaishentukan perään hurahtaneelle miehelle, miten kurjasti voi käydä:

'Sillä kaikki nuoret miehemme

eksyivät kirjametsään,

heidän miehuutensa katosi

luokkahuoneisiin,

kiveksensä musertuivat

raskaiden kirjain alle.'

 

Tapahtuu mitä tapahtuu, nyt avaan rohkeasti Kansojen kirjallisuuden viimeisen osan.

- Tusina täyteen, sano!

 

 

"Käännyin pois kirjastosta, ja mieleeni nousi ivallisen katkera ajatus: Laitetaanko alokkaitten saikankorvikkeeseen myös henkistä bromia, myrkkyä, joka kuolettaa lukuhalut, jopa kiinnostuksen sanomalehtiuutisiin. Henkinen bromi ei tosin näyttänyt tehonneen kaikkiin kavereihini: Kirjastossa istui melkoinen joukko alokkaita avattu kirja edessään ja ovesta työntyi uusia vastaan."

Kalle Päätalo: Ahdistettu maa 


GPS-kello ja Canon-skanneri



aivan mummona

.



.

Mummon lailla jo ihmettelemme, kumpikin,  jos monesti muistelemmekin yhä enemmän ja enemmän ymmärtäen: "Mikkään nappula se tää on?" "Ei tuas iän kuulu, tulukeehan kahtomaan." "Nyt ei näy kuva. Jos kävisittä viäntämässä esile."

Huipentumana tietysti se, kun puhelinvastaaja vastasi: "Juuri nyt en jouda puhumaan kanssasi, mutta yritä myöhemmin uudelleen." Niin oli velimies puhelimessa julennut sanoa kun mummo veljelleen soitti ja sitten meille soitannosta vakuuttelemaan:

"Kyllä se ite ol. Olpas sillä nyt hoppu. Suap olla viimenen kerta kun sille soitan. Soittakkoon kehno ite!"

Meistä nokkelistanäppäristä mummo oli muka jäänyt jälkeen teknisestä kehityksestä, ei soveltunut nykyaikaan; sotien välinen aika olisi ollut mummon elolle etsikkoa. Pois jouti, niin kuin itsekin sanoi. Huumorimielellä tietenkin molemmin puolin. Mutta tosissaan olimme kummastelun kanssa: "Eikö se nyt tuotakaan nappulaa saa tuohon asentoon millään!"

Mitäs nyt!

Samassa tilassa ollaan eli ei ölömpänä yötä voi olla kun pöydällä rötköttäävät tilaajalahjana GPS-kello ja K-Plussatarjouksena Canonin skanneri.

Ei minkäänlaista kykyä saada ah!niin välttämätömiä värkkejä toimintaan. Ei minkäänlaista! Vaikka tarvetta tuntuisi kapineille olevan: näkisi liikutun matkan tietokoneelta ja voisi valokuvia, omia ja netistä pöllittyjä, skannata.

 

Ei puhettakaan jotta inahtaisi kumpikaan kone. Ei p u h e t t a k a a n.

Vaan sitä enemmän paasaa meillä: - Jääköhän lenkit heittämättä? - No ainakin hiihot jää kun lumikin lähti! Toki tuon verran hirtehistä löydämme vakavassa paikassa.

 

Eipä siinä auta muu kuin soittaa kilauttaa, mummon lailla, jälkikasvulle kaupunkiloihin, josko tämä niitä ajureita sun muita UBS-johtoja tulisi kytkemään ja toisi mukanaan vielä kaiken päälle SKYPEn. "No sen vielä riesaksi siihen, niin niin jos toisit, Älä missään nimessä, jos toisit isäs ymmärrä näihen päälle ... " soitamme kaksiäänisen puhelun. Vaan kun kuuli kovemmasti huutaja ettei SKYPE olekaan niitä Vennamon SMP:stä eronneita seteliselkärankaisia ja että se on kamerallinen puhelinyhteys, jolla voi nähdä toisen osapuolen tietokoneessa, niin vot. Nappasi kiinni: "Tule ja sassiin asentamaan!"

 

Näkisi sitten, ketkä tätä blogipottua oikein käyvät tönkimässä ja moniko niistä on kepu

 

Ai että mitkä ilot jos mutkaktkin elämässä vielä edessä. Semmoinenkin kesällä koettu ettei edes dosettirasiaa auki saatu velipojan kanssa kynsiä repimättä, kunnes ilmestyi hyvä haltiatar ja ohjasi, että 'kuulkaas nuoret miehet:  tässä sivussa on semmonen näpykkä jota painamalla luiskale liukuu'.

 

Tekniseksi on elämä mennyt - muuten mikäs tässä ihan mummona elää ja horista.

 

 


Talvivaara Tallinnassa


16.11.2012 - 10:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi

voivatkohan kamelin kyttyrät jäätyä, entä apinoiden aivot?

.



.

Sen verran vatsaa palperoi ja veti voimattomaksi jo ennen reissua, ettei tavanomaiseen räävelimenoon ollut menemistä: konditoriat sun muut likööripuodit piti kaukaa kiertää.

Mutta mikäs mikäs: katseli kahdennestakymmenennestä kerroksesta merenpuoleisesta huoneesta, ei-midaga -kerroksen tasoilta, kaupungin menoa ja hei! mitäs jos mentäis apinoita katsomaan -välähdys siihen tuli sitten halvaksi huviksi eli hyödyksi.

Sekään juuri ei-midaga maksanut. Prisman Ilmaiskuljetuksella Rocca al Mareen ja risteyksen yli kävellen sohjossa Zoohon ja luontomatkaan, luonnontarkkailuun keskellä esikaupunkia.

Pöllöt, Strigidae, vasemmalla, hämärissä häkeissään pyörittävät kaulansa rullalle ja ovat aika pöllämystyneitä, silmät selällään kun kierteet palauttavat päänupin takaisin alkuasentoon.

Valkeapörhö punkkarikotka, Neophron percnopterus, Egyptian Vulture on kyllä södein: tämmönen määkin haluisin olla ...

 

 

Jee! ja sitten ne apinat, missä? Macaca fuscata

No ei ole vaikea löytää: hirmuinen kähinä ja villintä näillä fuskaajilla on meneillään yhden rakennuksen päässä; näytti että koko rivitalon pää olisi heilunut kun serkkupoikamme pistävät parastaan. Ihan kuin koulussa ja meijjän luokassa. Säpinää sielulle! Niin ihana äiti ja niin ihana pentu, joka äitinsä päällä pomppii ja alla roikkuuriekkuu, pentu kuin harvakarvakäsilaukku, jota uilakka madam milloin minnekin on tieltään työntämässä kun muuta säpinää on luvassa - tanssiinkutsu tai jotain.

On näillä ihminenkin häkitetty. Semmoinen pieni soma häkkitraktori ajaa juruuttaa vastaan kun norsuistaElephantidae, saavumme ja ylitämme sillan missä törmäämme lumia hakkaavaan työporukkaan. Siinä häkkyrässä istuu yrmeä uros. Varmaan pistää vihaksi koskei saa olla villinä ja vapaana siltatöissä vaan pitää edustaa ihmisrotua häkissä. Sitä emme ennätä tarkistaa että lukeeko homo sapiens minitraktorin kyljessä, kuvakin jää kiireenihmeessä napsaamatta. Mutta uskotte varmaan että semmoinen täällä on näytillä, liikkuva moottori-ihminen homo raikkonens.

DelfiinitDelphinus delphis, liu'uskelevat avotaivaan alla hentoisessa lumisateessa, aivan kuin me pikkuserkku-Vesan kanssa historian lukijoina Moskovan avoaltailla nuorna miesnä naisten puolen porttien kautta sisään menneinä polskuttelimme höyryävässä vedessä maaliskuussa. Hitto että säpsäyttää! AmurintiikeriPanthera tigris altaica, nuoleskelee kieltään olkapäittemme takana, onneksi jokunen rautaputkenpätkä erottaa meidät toisistamme.

 

Mikäs tässei Tallinnassa talvikelissä metsäteillä lokamarraskuussa! Ei tämmöistä meillä kotimetsissä. Karhu korkeintaan kesällä, käärmeet, sudet ja hirvet. Ja Arvon puhvelin kokoiset elukat, lihakarja, ladun varrella.

 

Vaan koskaan ei kameli, Camelidae, niin kuin nyt tuolla, ole vastaan keinunut kun latuja tallaamme metsissä ja vainioilla. Ei koskaan, ei edes yhden kyttyrän. Komean näköistä olisi jos tulisi kaksikyttyräinen, semmoinen jolla Niilin varsilla ratsastimme ja missä kyytimiehillä oli tarkoitus ryöstää meidät, siis meidän dollarimme. Aivan samoin kuin täällä Tallinnassa kerran ja ilman kamelia ja kun oli jo laivaan kiire ...

... mahtaa muuten kamelin kyttyröissä vesi jäätyä ... oma talvivaaransa näilläkin ...

 

11€


Arjen mankeloimia


15.11.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

juoppous, mitättömyys, lapsettomuus, muistamattomuus - Rospuuttoryhmä: rosvojoukkoko rattailla?

.

.


  Jenni Hanikka, Timo Ruuskanen ja Janne Kinnunen                   

.

On siinä taikaa, teatterissa, - minkäs sille mahtaa! Oikaisemisen mahdollisuus näytelmässä viehättää ja aina mukavasti yllättää - ohjaajan oivallukset. Ei tarvitse kurkkua veri roiskuen katkaista niin kuin elokuvissa, eikä hurrata pärrätä moottoreilla. Kaiken voi esittää kuvaannollisesti, symbolisesti tai sinne päin.

Niin kuin nyt kun ei voi tuoda kolmea eri-ikäistä kakaraa näyttämölle, niin tuo kolme eripituista laudanpätkää; kerrostaloa mallaa ylösnostettu höyläpenkki. Mies voi aivan hyvin, naurattamatta, olla juopotteleva aviovaimo ja toinen mies muistisairaan vaimo.

Pakonsanelemanakin, siis.

Jos kiertävän teatterin näyttelijäkaartiin kuuluu kaksi miestä ja yksi nainen, niin rimputelkoon nainen taitavimpana sarina sitä kanneltaan ja antaa näiden kahden miehen hoitaa muut hommat, koska sen paremmin osaavat, taitavat ja hallitsevat, kun kerta sitä kokemustakin on karttunut.

Niin kuin Jukka Kinnunen ja Timo Ruuskanen osaavat; Jenni Hanikalle jää soittelijan, laulelijan pesti ynnä kannettavaksi tunnevoimia syövän lapsettomuudesta kärsivän naisen tuskallinen kiviriippa, jonka kiviä sitten konkreettisesti siirtelee lavalla.

 

Selviytymistarinoita, neljä tavallista arkihuolten tarinaa, poikkesi Rospuutto-ryhmä esittämään syrjäisen pitäjän koulun auditorioon, minne oli harva ja valittu osautunut kanssaelämään näiden arjen sankareiden myötä.

Olisiko väki pelännyt kiertävän teatterin rosvomainetta entisiltä ajoilta, silloin kun Shakespearekin vielä eli.*

Vai olisiko näitä samanlaisia sankareita omasta takaa omassa huushollissa tai ainakin naapurissa jo riittämiin ja riesaksi asti?

 

Menettivät verrattoman iltapuhteen.

Kuin arkipäivän dokumenttia, suoraa lähetystä naapurista ja kuin telkun Paluumuuttajia olisi Pohjois-Karjalassa paikan päällä  katsellut ja kuunnellut - sitäpä Hermanni Niemistä kauppa-autossaan ynnä muita muuttaneita.

Hyvä oli esitys. Niin kuin näytelmät miusta must - aina.

* "Kiertävät teatteriryhmät olivat 1590 -luvulla laittomia, ellei heillä ollut ylhäistä suojelijaa. Näyttelijät olivat lakien suojan ulkopuolella, ja erityisesti irtolaislaki rajoitti monien ryhmien toimintaa ja toisaalta varkaat ja vankikarkurit saattoivat esiintyä näyttelijöinä."  jyu/taiku

 


Kai Sadinmaa et Teemu Keskisarja



 punasilmin

.

 

.

Eivät vastakkaiset mielipiteet pahaa tee: niistä saa voimaa, energiaa ja - adrenaliinia. Jopa salaa nyökkäyttää.

Piensijoittaja-hiihtäjällä on olosuhteiden pakosta hiihtotauko, kuin myös sijoitustauko. Siispä on aika laittaa päivittäinen jumalansana syrjään ja ottaa vastaan pakanoiden sanomaa eli Kauppalehti hetkeksi pois käden puristuksesta ja kovin kourin tartunta Kansan Uutiset Viikkolehteen.

Oikein kaivamalla kaivamme, jotta sielussa rotan lailla jyrsisi. Otamme esille kaksi oppinutta miestä, pastorin ja tohtorin, viime lauantailta, niin eiköhän jotain jytinää ja vastalausetta ala Pien- saati Suursijoittajan mielessä myllätä.

Kai Sadinmaa ja Teemu Keskisarja.

Otetaan historioitsija Keskisarja ensin, niin ei ihan niin syvältä kyrsi ja korpea. Kirjamarkkinoilla näet on tarjolla Keskisarjan teos Raaka tie Raatteeseen Suurtaistelun ihmisen historian kuvaus. Siltala 2012.

Ukrainalaiset tiedetään: laittaa nyt lämpimän maan miehiä pakkasen pantaviksi! Kuin russakat kuolee sininen divisioona, viimeiseen mieheen. Yhtä käsittämätöntä on laittaa kymmenien kilometrien pitkä konearmeija kapealle tielle vailla perääntymismahdollisuutta. Ilman ihmeempiä taistelujakin olisivat sinne nääntyneet. Hevosiakin jäi saaliksi toista tuhatta.

No tuo nyt ei ainakaan  tätä kauppalehteläistä ärsytä, päinvastoin. Eikä oikeastaan Keskisarjan haastattelukaan. Jos ei kohta: "Seksuaalirikollisten mielenmaisema saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin talousrikollisten." Tai: "kun pitäjän yhdellä kolkalla riehui Suomen sotahistorian legendaarisin taistelu, rintaman itäpuolella suomussalmelaiset auttoivat puna-armeijaa. Muutamat kävivät jopa ase kädessä maanmiehiään vastaan ja opastivat puna-armeijaa metsäpolkuja pitkin suomalaisjoukkojen selustaan."

Filosofian tohtori Keskisarja (s.1971) on myöhäherännäinen opiskelija, aloitti opiskelunsa vasta 30-vuotiaana työskenneltyään rakennuksilla kalusteasentajana. Nyt toimii Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttina Helsingin yliopistossa. Kaivaapa vielä haastattelun päätteeksi verta nenästään ammattikadehtijoiltaan: - Osa historiantutkijoista ei kirjoita elämänsä aikana yhtäkään tekstiä, jonka lukisi enemmän kuin sata ihmistä.

Entä Sadinmaa, radiohartauksista tuttu? No johan lähtee, papiksi:

  • pankkiireille maksat suojelusta, siis siitä, että he suojelevat sinua heiltä itseltään
  • Kreikan velkaa hoidetaan velalla ja kasvatetaan syöpäkasvainta
  • Eurooppa on helvetin rikas, silti ei ole varaa vaihtaa vanhusten vaippoja, koska liian suuret pankit imevät kaiken kuiviin
  • olemme lähellä moral hazardia, kaikki arvotetaan rahalla
  • silloin ollaan jo tosi kusessa kun tavalliset järkevät nuoret tekevät järjettömiä tekoja: Jokela, Kauhajoki, Myyrmanni
  • Suomen kirkko on vallanpitäjien kirkko
  • Suomen kirkolla on merkittävä sijoitusvarallisuus, se pyrkii vain turvaamaan asemansa
  • Kristillisdemokraattista puoluetta ei saisi olla: kukaan ei voi omia kristillisyyttä; on jumalanpilkkaa että kristillisyys on puolueen nimessä
  • nasaretilainen oli raju tyyppi, Jeesus asettuu todella vasemmalle, koska hänellä oli koko ajan mielessä syrjäytetty ihminen
  • kirkko on tehnyt Juudaan leijonasta kuohitun lampaan
  • maailma on kuin rattaat , joita ajaa juoppohullu kuski

Ja piste.

Oikein hyvää päivänjatkoa!

Ja eiku seuraamaan, auringon sijasta, laskeeko Nokia tänään vai nouseeko.

 To 15.11. klo 21.50 - 23.10       Teema
 Pirjo Honkasalo & Pekka Lehto:KAINUU 39
(K7) (Suomi 1979) Fiktion ja dokumentin
keinoja yhdistävä,Jussi-palkittu kuvaus
pienen kylän elämästä talvisodassa.   
                                      
Puna-armeija miehitti Juntusrannan    
kylän yllättäen talvisodan ensimmäisinä
päivinä syksyllä 1939, kun vasta osa  
Kainuun kylistä oli ehditty evakuoida.
Kylään eristyksiin jääneet asukkaat   
päättivät tehdä yhteistyötä miehittä- 
jien kanssa. Kun suomalaiset valloitti-
vat alueen takaisin joulu-tammikuussa,
Juntusrannan asukkaita odotti syytös  
vihollisen auttamisesta.             

                                        
Pääos.: Markku Suutari, Mauri Matero, 
Antti Moilanen, Eija Kemppainen, Reijo
Seppänen, Eija Heikkinen. 81 min. T.


Miten käydään vaimon luona?



eli voiko vaimon jotenkin ulkoistaa Vellu Ketolan lailla?

.

.

Onni Eläkeläisen luukopassa on ristiriitaisesti kummitellut viime viikosta saakka Ketolan Vellun haastattelu Hesarissa eläkeläisen päivänvietosta Porissa. Jonkin verran tuntuu poikkeavan päivästä Paratiisissa.

"Mahtaisko johtua syystä kun Vellu on julkkis ja meikä Onska ei?" arvailee Onni E.

Tähän suuntaan kertoili Vellu viimeviikkoisiaan: - Mukavinta elämässä on Viipyilevä aamu aamiaisineen ja lehtineen. Lastenlasten kanssa telmiminen ja hikiliikuntahetki illalla. Jossain välissä käynti vaimon luona.

"Tuollaistahan se olla pitää", nyökyttelee Onni, kunnes saa kuin sätkyn ja pystyyn ponkaisee.

"Hetkinen -  k ä y  vaimon luona", pohtii kiivaasti Onni E, " VPK  käy vaimon luona?"

Miten käydä vaimon luona? Ulkoistettu vaimo?

Mennäkö keittiöön kun vaimo perunoita keittelee? Sohvalle pötköttämään kun vaimo pauloissaan niiden Kauniitten ja rohkeittensa? Viereen seisomaan kun vaimo lunta lapioi, vaahteran lehtiä haravoi?

Vai mitä kummaa Vellu tarkoittaa?

 

Niitä pohtii Onni E ja käy vaimon luona omalla tavallaan, housut käsivarsillaan, kun asiantynkääkin on: - Ompelisitko lenkkihousuihin uuden lenkin?  Sinulta kun se niin näppärästi luonnistuu.

 

"Onkohan se vaimon luona käynti jotain tuota?" otattelee Onni ja yrittää kokeillen selvittää.

 

Vai kävisikö vaimon luona muuten vaan, leikkimielellä, hipaisisi ja huikkaisi: - Hippa!

Ja sitten kiireenvilkkaan potaltaisi karkuun ...

 

 

 


Isänpäivän etuaterialla


12.11.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

jokohan sponsorin osat vaihtumassa?

.

.

Kliffaa, ei bluffia, hei!

 

Ylpeänä nautti isä

pif-fin,

piffan

      oman pojan

e n s i m m ä i s e n.

 

Lautanen

 

 

Säästyi raha lompakossa alla

  peffan.



20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Papyrus - rulla auki



ja lisää pökköä pesään

.

 

Bertolt Brecht (1898-1956)

 

"Hänen kirjallinen pääasiansa, ihmisparan kärsimysten asia, ei ollut koskaan ennen ollut yhtä helposti luettavissa hänen kasvoistaan. Toinen suupieli ilmaisi alistumista ja tuskaa, toinen nauroi kyynelten alla."

Hans Jürgen Kallmannin sanat ja maalaus

.

1982 aukaisin papyruksen ensimmäisen kerran ja rullaa on riittänyt: 30 vuotta ja vielä 12. osa jäljellä.

Tänään on juhlapäivä: Kansojen kirjallisuus -sarjan yhdestoista osa on päätöksessään, sotien välinen aika on päässäni, ja pian tiedän kaiken maailman kirjallisuudesta aina Kaksoisvirranmaan ajoilta asti, öhöm!

Vaatimattomasti olen laittanut merkinnän ensimmäisen osan loppumisen kuitiksi 10.12.82. Lyijykynällä, koska ei tuohon aikaan tullut kuuloonkaan että kirjoihin jotakin merkittäisiin, omia kirjoitettaisiin - miten tuskalliselta oli tuntunutkin peruskoulun tultua se että lapset laskivat kirjoihin ja kirjoittivat työkirjoihin vihkojen sijasta! Muutenkin siihen aikaan kirja oli arvossaan: en niitä niin vain lainaillut edes ystäville saati kavereille. Ja jos niin mustasukkaisesti varjelin ettei niille merkintöjä tehty kulmia taitettu ja että ne varmasti palautuivat hyllyyn takaisin. Nykyisin suorastaan tyrkytän ja jakelen enkä välitä pätkääkään palautuuko kirja omaan hyllykköön.

Parempi luennassa kuin hyllyssä - paitsi päätalot.

Minulla oli selvä suunnitelma: Kansojen kirjallisuus on luettu vuosisadan vaihteeseen mennessä. 2000. Ja pulinat pois!

Ei toteutunut.

Tuli oma elämä. Perhe. Urheiluruudutkin jäivät katsomatta, nuo pyhät palvonnan paikat. Anssi Kukkonen sai olla ja Hänniset Kannakset saivat rauhassa höpistä omiaan kun poikalapsi suu tötteröllä paineli tv-nappuloita ylös-alas auki-kiinni. Eli tuli muitakin arvoja elämään kuin kirja ja urheilu.

Niinpä ollaan nyt vuodessa 2012 ja yhä kirjasarjassa kiinni.

Mutta tänään isänpäivänä on juhlapäivä: seuraa siirtyminen KK:n viimeiseen osaan. Leikkaan BB:n kuvan kansipaperista irti, liimaan sen juhlallisisn menoin yhdennentoista osan sisäkanteen, kuten olen liimannut muidenkin osien kansikuvan aina lopuksi ja jättänyt kirjan hyllyyn alastonna toisten osien viereen kauniisti punastelemaan

.

Enää sodan jälkeinen aika 1945 -1965 jäljellä ja luja päätös: ensi vuoden lopussa se on nujerrettu, makaa molskilla selätettynä.

Ja sitten alkaa armoton kertaus!

 

Ennen kuin siirrän yhdennentoista osan hyllyyn, luen uudelleen nigerialaisen Wole Soyinkan runokokoelma-Idandresta (1967) tietoa luomismyytistä, miten kansa kutsuu raudan ja sodan jumalansa, maailman luojan, apuun kun väki taas on valloillaan ja pullikoi. Ogun laskeutuu vuorilta ja tulee hätiin surmaten surutta niin ystäviä kuin vihollisiakin verenhimon hurmiossa.

Soyinkan vahvimmaksi teemaksi nousee väkivaltaisten voimien vähentäminen sitomisen kautta:

  • sähkö maahan
  • teollisuus sivistykseen
  • aggressio työhön
  • mies naiseen

Mies naiseen. Niinpä!

 


Pitkästä aikaa


10.11.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, koti, KIRJALLISUUS, voe mahoton!

yllätysvieraita

.

.

Ilmestyi pihamaalle kaupunkimaasturi, purki sisältään tutuntuntuista vanhentunutta miestä. Kuski ketterimpänä suorastaan loikkasi ekana alas, harmaahiuksinen takaa toisena, etupenkiltä pulskin mies laski lipokkaansa viimeisenä lumiloskaiselle pihalle.

Oli se Ripetti soittanut viikolla tänään tulevansa kirjanipun kanssa vakavia puhumaan. Vaan ei kehno ollut vihjannut sanallakaan että muita. Viimeksi sentään sanoi että yllätysvieraiden kanssa tulisi. Nyt jos olisi sanonut olisin arvuutellut että Kulta-Jaskan olisi mukaansa baarin seinustalta kaapannut. Oikeaanpa olisin osunut.

- No voihan hitto teitä ja tervetuloa! menin aivan rappusille vastaan. - Tuo harmaa kuontaloinen, sinut minä tunnen monen vuoden takaa, kollega-Joska. Ja hyvänen aika, eikös ite kouluneuvoston PeeJii!

Siitäpä se sairaskertomusten jälkeen riemu repesi ja muistelu käynnistyi, että niitä riitti!

Kollegoista - miten sekin humalassa oli opetustointaan harjoittanut eikä koulutoimen johto mitään mahtanut siihen aikaan; ja liäkärlöistä - siltä Lantolta oli joku kysynyt sen posken patista että mikä se ja Lantto vastannu vaan että häiritseekö se potilasta; ja ulosottomiehestä, miten hyväsydäminen - oli joskus omistaan pistänyt kuustonnia kun oli niin pahalta tilanne näyttänyt; ja ...

 

Kolmen tunnin jälkeen alettiin vähitellen päästä asian ytimeen vaan kun pimeän painoi niin piti siirtää jutut seuraavaan kertaan, koko kirjallisuus unohtui, minkä vähän lipaistiin

Lumitiikerin onttoa rakennetta, 'ihan niin kun välillä ois joku muu kirjaa kirjottanu kun Mäkelä ihe'. 

Hyryn Uunia, että muurarithan ovat filosofeja, 'täälläkkii Late saattaa tiili kourassa ojennettuna pysähtyä vartiks pohtimaan vormuloihin turhuutta'.

Salmisen E-kuorta, 'miten kolokko ja käit verissä sitä sai lukea, mutta hyvää tekstiä silti'.

Issakaisen Paratiisissa ei soi Paganini jäi Ripetiltä kokonaan lukematta, koska 'enemmän siun kirjoja, vaatii kyllä aikaa ja paneutumista eikä onnistu oikosinaan luku'.

 

Lumi lätisi pihamaalla kun isännät pakkautuivat maasturiin samassa järjestyksessä mitä olivat purkautuneet.

Mukavia metsäveljiä, vielä eläviä. 

Toisen kerran pannaan sitten politiikka paikalleen, paikallinen ja valtakunnallinen.

 

 

 32


Vuokramarkkinoilla


09.11.2012 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!

antajan opissa - opiksi ja ojennukseksi

.

.

Jo pitemmän aikaa oli tuntunut tyhmältä, tiedättehän semmoinen olo kuin pää tyhjä olisi ja onttouttaan kajahtelisi.

Ei kun markkinapäivänä kaupunkiin markkinoille viipurinrinkelin tähden, muka, vaikka toinen jalka oli koko ajan menossa sivistyksen pariin ja veti yliopistoa kohti, josko sieltä viisaudentilkettä turtapäähän olisi saatavissa, ikään kuin älliä roiskahtelisi ohikulkevista opintonuorista tai peräti tohtoreista maistereista säteilisi.

Näki näki noissa oman kuvansa vuosien takaa: semmoisia samanlaisia roikuloita, vähänsyöneen näköisiä, samettisia. Lähempänä kello viittä kävivät levottomiksi kun iltariennot alkoivat mieltä kutittaa. Joku syödä kalisteli ennen campukselta poistumista autioituvassa ruokalassa, käytävät tyhjenivät, jokunen lukutoukka istuskeli kirjaston kammioissa vahvassa lukuvalossa vahvoin lasein tutki viisaita ulkomaankielisiä kirjoja täydentäen omia luentomonisteitaan. Kyllä, kyllä nämä tiedettiin ... ;)

Kyllä kyllä oli sellainen yliopistollinen torkkuva tunnelma: täällä ollaan ja nuokutaan kenellekään hyödyksi tai haitaksi olematta.

Vaan sittenpä kun ruikulanuorukaiset olivat poistuneet alkoikin kummallinen vanhojen ihmisten vyöry. Se vyöry vei vuona päärakennuksesta sivurakennukseen, Agoraksi kutsuttuun, riisuttiin takki muiden mukana naulakkoon ja jäätiin odottamaan tulevaa. Siinä istuessa selvisi alkavan tilaisuuden luonne; porhojahan nämä kaikki tyynni - oli alkamassa tilaisuus vuokranantajille. Nauratti: mitä minä täällä, tyhjä tasku.

Vaan kun ikäluokka oli samaa niin jäinpä.

Ja oppia tuli:

  • vuokralaisella on oikeus pitää asuntoa hallussaan vielä vuokranpäättymispäivää seuraavaan arkipäivään niin että puolet asunnosta on vielä käytettävissä. Tyhjänä asunnon on oltava vasta toisena arkipäivänä vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Esim. tänä vuonna jos vuokrasuhde päättyy perjantaina marraskuun 30. päivä - asunnon tulee olla tyhjä vasta tiistaina joulukuun 4. päivä! 
  • toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen voi kirjoittaa irtisanomiseen lisäykseksi : 'Irtisanomiseen sovelletaan AHVL:ia kuitenkin niin, että irtisanomisaika alkaa kulua vuosittain 30.6.'  Tai mikä tahansa muu ajankohta jotta saadaan asunto parempaan aikaan uudelleen vuokrattavaksi.
  • vuokrasopimukseen kannattaa kirjoittaa VAKUUS, ei vuokravakuus tai vuokratakuu, näin ollen sitä voidaan käyttää muuhunkin kuin maksamattomiin vuokriin: laiminlyötyyn loppusiivoukseen, muihin havaittuihin vuokrasopimusvelvoitteiden rikkomuksiin.
  • vuokralaisella on  a i n a  oikeus ottaa alivuokralainen.  

Kynä suihki kuin suksi, valmista tuli, pää täyttyi, takkia niskaan nakellessa valtasi sivistynyt olo. Enää puuttui vuokrattava asunto, mutta selvänä kävi suunnitelma täydessä pääkopassa, tuottava bisnesidea: nyt hakemaan vuokra-asuntoa ja sitten siihen alivuokralaista ... tai mikä ettei peräti ... 

Ei muuta kuin viipurinrinkeli kainaloon ja kotiin kahvinkeittoon.

 

Kummasti täytti päätä tieto ja rinkeli vatsaa - eikä onttoudesta tietoakaan.

 

 21€


Hotellihuoneesta


07.11.2012 - 06:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, RAIKU

Virun ylisillä

.

.



          Huikaiseva yönäkymä

 

          Tallinnassa

          hallinnassa

            panoraama.

 

        Janonaama kerroksessaan nenun ruutuun littaa:

       - Ah, ei määrää! mittaa!

 



 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

6€


Aataminaikaista puuhaa



koppiäänestäminen

.

.

"Hyvä ope,

luuleeko joku ihan tosissaan, ett nykyaikana joku viittis talsii jonnekkin hiivatin laitokseen tunkemaan jotain paperilappua laatikkoon!

Ei tyhmempää vois kuvitella.

Me äänestetään aidolsit, broterit kännykällä tai netissä. Takuulla äänestettäs kataisetki jos vois, mut hyi hitto kuka nyt viittis kotonta poistuu!?

Terrkkuja ja välitä!

Make & Pera "

 

 

 

Muutama vanhoista oppilaista sieltä elävimmästä  päästä aina silloin tällöin muistaa.

Eipä tuohon muuta kuin kaikki oppineisuus peliin: agree = et in vino veritas!

 

Olis aika aatamien herätä eikä etsiä sen syvällisempiä syitä

- vaikka näkyy eilisen Hesarin pääkirjoittaja* olevan sitä mieltä, ettei: koska saattaa muuttaa vaalituolsta!

 

*miksihän muuten pääkirjoitukset ovat nimettömien ihmisten tekemiä, anonyymien kirjoittamia, yleisönosaston nimipakotettuja???

 


Kuntavaalit Suomen attendoimmassa kunnassa


05.11.2012 - 10:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!

Ämeriäkkylän uutisia, Suomen lähi-idimmän kunnan kuulumisia koko valtakunnalle

.



.

"Ja täällä Uarne Tanninen,  Ämeriäkkylä.

Suoritetuissa kuntavaaleissa kävi köpelösti, eli kaikki ne ihmiset, jotka kannattivat Ilovaaran koulun lakkauttamista <= ks.nimet, valittiin uudelleen valtuustoon ja ne jotka lakkautusta vastustivat putosivat pois kolmea edustajaa lukuunottamatta. Joten nyt jos äänestys olisi edessä, ei kahta sanaa: 18-3 olisi lakkautus edessä uudessa valtuustossa. Olisi siinä Sulaton Päälliköllä taas sulattamista.

Niin turkasen kurja on maailma!

Tarkempi analyysi osoittaa että kepulaisista päälakkauttajat saivat kaikista eniten ääniä ja ainoa kepulainen koulunkannattaja ei enää viitsinyt ryhtyä leikkiin mukaan ollenkaan. Onnittelemme pitkin hampain Mölsiä ja kumppaneita. Yhdeksän heitä taas on.

Vasemmisto-liiton kaikki kolme läpipäässyttä edustajaa olivat myös koulun vihollisia ja näin ollen saavat jatkaa uudessa valtuustossa. Onnittelemme Hämäläis-trioa melkein vilpittömästi. Samalla kummastelemme, miten kaikkein innokkaimmin sosialistit ajavat yksityistämisasia ja veronkiertoa.

Ristillisten koulunkaataja saa jatkaa, koulunsäilyttäjä tietysti putosi. Ymmärrämme silti, joten voimme onnitella. Molemmat mukavia ihmisiä.

Kokoomuksen edustaja kannatti Ilovaaraa - niinpä kokoomus menetti ainoan paikkansa.

Pahoittelemme!

Vihreiden ainoa edustaja ei halunnut eikä uusi saanut valtuustopaikkaa - eipä tietenkään, koska vihreät kannattivat koulun säilymistä. Pahoittelemme!

Koulunkannattajista ainoastaan PS-poliisi Kulmala, puoluetoveri Tikkanen sekä demari-taksi Päivinen uusivat paikkansa, mutta sitäkin komeammin: Kulmala jopa ääniharavana ja valtakunnallisestikin kuudenneksi suurimmalla prosentuaalisella äänimäärällä.

Sydämelliset onnittelut!

 

Mitä taas Attendon valtaamaan ämeriäkkyläiseen valtuustoon tulee - se on sataprosenttisesti attendolainen. Eli ei poikkipuolista sanaa keneltäkään, ei lehmän henkäystäkään. Virittelevät jo muutamat kaapeissaan seurakunnan ulkoistamista Attendolle teemalla 'Syntymästä kuolemaan'.

Ihmettelemme! 

Tämmöistä tällä erää täältä preerian periferiasta. Ja täällä siis myös Uarne Tanninen, Ämeriäkkylä."




Ihanteet hukassa



kenestäkään ei enää marttyyriksi

.

.

Henkien taistelu 9.

"Kleophas siis nauroi Kaskaalle. Ikävä kyllä se oli surkeaa naurua: hän, joka oli alkanut epäillä, oliko neron työllä kaikkein korkeinta arvoa, jos neron tuntoa sumensi jokin tahra ..."

Nyt takana on yli neljäsataa tarkoin luettua, eestaas veivattua sivua, tasan kaksisataa sivua jäljellä Lehtosen Henkien taistelua. Asiaan on Joel päässyt, ideaali-ihmistä, ihannetta idoliksi kelpaavaa etsityttänyt Kleophas Sampilalla, Leksallamme, jota piru, ontuva paholainen, oluttehtailija Sorsimo kiusaa julkijumalattomilla ihmiskuvatuksilla.

Lehtonen on saattanut Kleophaksen, tuon kirjan alussa täysin turmeltumattoman puhtaan miehen pirun valtaan, nikottelemaan turmeltuneen maailman menoa, missä yhdestäkään vähänkin huomattavasta, muista nyt puhumattakaan, ihmisestä ei ihanteeksi ole.

Pettymys maailman menoon alkaa olla sinettiä vailla. - Hirteen, hirteen! alkavat sisukset huutaa.

Pyhät miehet ovat historiaa, marttyyrit menneisyyttä. Enää 1930-luvullakaan ei näy olevan ihmisiä jaloja, uhrautuvia - oma etu liikuttaa jokaikistä vastaantulijaa. Ei  näistä muuhun kuin juonimaan!

Kleophas, tuo lammen rauhasta tempaistu onkimies, on hukassa maailmalla. Turmeltumaton sielu on ensin turmellut itsensä, siellä Parisissa, heti alkulehdillä, minkä jälkeen silmä näkee vain turmeltuneisuuden ihmisissä.

Poskeiseksi Leksa on tunteva itsensä, Syrjäiseksi.

Sitten siihen puhaltaa totterehtimaan tohtorismies Kaskas, joka ilkeääkin pyytää nimeä takuupaperiin, jotta voi ostaa  sormuksen kihlatulleen - Untamo Riekille. Mies miehelle!

Ei tipu nimeä vekseliin Sorsimolta, tältä äveriäältä piruparalta, vaan putoaa ihmetys ja suuri hämmästys:

"Ja sellaisiin asioihin sinä luulisit minun pistävän nimen?"

"Haista p-ska!"

Ovi lävähtää kiinni, Kaskas kovenee kun Sorsimo ei pehmene vaikka kuinka maailman homot olisi listannut ja puhunut nerojen oikeudesta ja sairaudesta, josta heidän neroutensa johtui: Leonardo da Vinci, Beltraffio, Wilde, lord Douglas, Romain Rolland, Panait Istrati, taisipa joukkoon kuulua Sokrates ja Alkibiadeskin ...

On siinä lammen onkijalla, on totta vie kummastelemista, tässä maailmanmenossa! Jos on lukijallakin ihmettelemistä että joko ne sittenkin suomalaisessa kirjallisuudessa julkisesti tohtivat pohtia homoutta jo sata vuotta sitten.

Lukijalla on kaksisataa sivua ja kuukauden päivät lukuaikaa vielä jäljellä, ja kirjailijalla yksi elinvuosi kirjan ilmestymisen jälkeen. Näillä mennään ja nähdään kuinka Kleophaksen ihanteen metsästyksen lopulta käy.

"...hän nauroi sille, että eräs hänen entinen uskottelunsa oli jälleen mennyttä, nimittäin, että tohtori Kaskas

edustaisi jotakin tervettä, kuulasta, - jotakin tosi syvällistä ..."

Joel Lehtonen, 1933: Henkien taistelu




Eläviä ja kuolleita


03.11.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, koti

vielä on eno jäljellä

.

.

Jos näin pyhäinpäivänä vähän intiimimmin.

Piirsin lyijykynällä kaksi savitaulua, samankokoista. Toiseen savitauluun kirjoitin isän puolen ja toiseen tauluun äidin puolen veljetsiskot. Samanpituisen nimirimpsun sain, kymmenen sisarusta kumpaankin. Serkkujen määrääkin yritin hahmottaa ja puolensadan viivan yli kevyesti pääsin.

Tänään on pyhäinpäivä, siksi kai laskupuuhiin ryhdyin: on aika muistella vainajia ja vuoden mittaan kuolleita läheisiä. Ja siksikin ryhdyin, koska tätin, niin sen sanan kotoisasti lausun, kuolema on tuore tapaus, parin viikon takainen. Kauppalan Eeva on kuollut; loppuun saakka omatoiminen, pirteä, yksinasuva, elämänhaluinen etelänmatkaaja on pyyhkinyt tämän maailman tomut jaloistaan ja muuttanut tuonilmaisiin 96 vuoden korkeassa iässä. Siunaustilaisuus on vielä edessä päin.

Tätit ja setät ovat loppuneet. Enää jäljellä on vain yksi eno. Lauri-eno edustamassa vanhaa sukupolvea yksin, heikossa käveessä jo ja mieheksi vanha, 88, tämä ilomieli.

Kun Lauri-enosta aika jättää on meidän jälkeläisten puoleensataan kutistuneen serkkujoukon katoamisen aika. Tosin harventuminen on jo alkanut vuosikymmenet sitten monin eri tavoin.

Ensimmäiset menetti enoista vanhin, pienin ja hupaisin, samalla sitkein, lokakuiseen hyiseen Pieliseen vuonna 1959.

Viistoista nuorta veneonnettomuuden uhria nostettiin Paalasmaan pimenneelle rantatörmälle odottamaan isien ja äitien paikalle saapumista.

Vuosi vuodelta yhä voimakkaammin on tuo haveri pimenevällä Pielisellä tullut mielentilaani ja paisumistaan paisunut: kolme lasta samasta perheestä! Miten on eno ottanut Helminsä kanssa vastaan sanoman, kun illan pimeydessä on tuotu kotirapulle tuskallinen tieto? On siinä Vilho-eno kutistunut entisestään.

Sen verran suorana muistan, miten äiti lähti hautajaisiin, nousi mäeltä ruskeaan linja-autoon ja sen miten sitten jälkeenpäin katsottiin kotona suuria mustavalkoisia valokuvia, joissa valkoisten hihnojen varassa kulki arkkumeri kirkkokummulla saattokansan surressa kirkon vierustalla.

Vuosikymmenten jälkeen tilasin arkistosta lehtileikekopioita noilta ajoilta sekä kasetin, jossa hukkuneen nuoren Helmi-äitiä haastatellaan tuskan hetkien ajoilta.

 

Avaamattomana hyllyllä on materiaali saanut olla koskemattomana kirjekuoressaan vuosikausia. Jotenkin ei ole tohtinut palata noin intiimiin tuskaan, sillä voihan hyvinkin olla että kasetin Helmi on enon Helmi.

 

Siis vieläkin koskettavampi.  

 



 


Toinen tapa tienata rahaa, jos suksi ei luista



hyviä ihmisiä maailma pullollaan

.

.

Oli päässyt eilisiltana blogipottuun kommentti oikein ulkomailta, Vaasan/Turun puolesta tai jostain vielä kauempaa:

Mr Bruce Carsley (bruce_carsley@sifymail.com) kirjoitti 01.11.2012 - 19:08   Isä meidän -blogiin kommentin, jossa suorasukaisesti ja ennen kaikkea rehellisesti ilmoittaa heti alkajaisiksi löytäneensä UHRIN, kun löysi tämän potun.

LAINAA UHRI 3 % KORKOTASOA

- Eli alahan, Uhri, lainata! aloittaa Bruce ja jatkaa: - Meidät todistetaan lainalainaajat aidoksi, me tarjoamme lainan ihmisille jotka ovat lainan tarpeessa.

 - Tärkein tarkoituksemme ja tavoitteemme ovat vähentää köyhyyden määrää. 

 

Bruce on jalo ihminen.

Vaan mitä takoittanee kun jatkaa:

 - Työttömyys yhtä paljon kuin voimme, ihmiset on paljon jotka ovat halukkaita olla merkityksellinen tässä elämässä. Mutta ne kohtaavat suuri taloudellinen kiinteä takaisin, niin ne löytävät sen vaikea jatkaa elämää ja eivät voi panna heidän uniansa todellisuuteen.

 

Lienee ottanut välillä häppää kun on huomannut kuinka vaikea kieli suomi olla? Mennä kieli solmu!

 

Mutta jatkakaamme Bruce-ystävämme kanssa sitkeästi, sillä eihän hän pahaa toivo meille - lie vaikka yksi niistä pyhistä miehistä:

- Jos olet kiinnostunut saada lainan yhtiöstämme ensiksi olet täyttää avaruudet oikean ja sopivan tiedon.
HUOMAUTUS: Annamme vain ulkona vähintään 5 000,00 $ US DOLLAREISTA ja enintään 8,Million $ US DOLLARIT.
 

Ja sitten avaruudellista blankettia täyttämään:

 

KIINNOSTUNUT EHDOKAS TÄYTÄ TÄÄLLÄ.

Nimeä ensin: —————-
Sukunimi: —————
Sukupuoli: ————————
Aika: ————————
Kansalaisuus: Syntymän ———————
Paikka:———————
Ma-rital Asema: ——————
Cur-vuokra Ammatti: ————
Summa Tarvitsi: ———————
Kuukausitulot: ———————
Puhelinnumeroni/s: ——————
Sähköpostiosoite: ——————
Curr-vuokra Talo Osoite: ————
Puute Muuttaa KYLLÄ TAI EI:———
Vetoketju Koodaa: —————


Lopuksi avaruudet täyttämisen jälkeen muodossa, lähettää vastauksesi: bruce_carsley@sifymail.com
 

Huomaathan että pankkitilisi numeroa Bruce ei vielä halua tai ilkeä pyytää, mutta mikä ettei vaikka tuohon vetoketjuriville sen voisi somasti raapustaa.

Ja sitten vain annettuun ositteeseen maili Carsleyn Brucelle, niin johan rahaa ropisee. Onnea matkaan!

Eipähän tarvitse tämän kolmatta hiihdellä.

Eikähän tuolla lumenripettäkään ulkona enää ole.

 


Talvivaaran kärrääjät


02.11.2012 - 13:00 | hikkaj | LENNU, lapsismi, voe mahoton!

kuin Guantanamon vangit

.



.

"HV
 Hj

 

Onko ne sieltä Kuupasta asti raahanneet nuo oranssihaalarivangit Talvivaaran patotöihin? Kottikärryillä ja selkävääränä kantelevat säkkejään kuin jossai P-Koreassa, piikkilanka vain uupuu.

Aika alkeellista touhua näin moottoriaikakaudella.

Eikö logistiikkatekniikka vielä niihen hallussa vuonna 2012?!

 

tuus

Lennart "

Sama havainto, sama havainto eli mykistynyt ihmettely! Mahtasko Herlinin Cargotec osata auttaa?






Sijoitusvinkki



ei häviön häivää ei tappion karvasta kalkkia

.



.

Eilen, siis vielä lokakuun puolella, tuli ensilumi tänne Kauk'itään. Piensijoittaja laski yksyhteen: yksi plus yksi. Ja sanoi heurekan.

Ei mitenkään innostuneesti, mutta kuitenkin, jos ei nyt business, niin hanke mielessä.

 

Piensijoittaja kirjautui nettipankkiinsa ja näpytteli itselleen uuden säästötilin, sellaisen jonne saa tallettaa ilmaiseksi vaikka kuinka monta kertaa päivässä, mutta jolta ei saa nostaa ilmaiseksi kuin kahdesti kuukaudessa.

Ehdot ovat passelit: ei hän nostaisi rahoja keväällä ennen lumien sulamista eikä ennen kuin tonni olisi kasassa.

 

Seuraavaksi, nyt jo nimeltä Piensijoittaja-Hiihtäjä haki ulkovintiltä monot, kellarin oven pielestä sarkanutun ja aitanlipan alta sukset eli liikeideansa ytimen.

Sitten hän kiinnitti nuo kulkuneuvot jalkoihinsa ja alkoi armoton hinkkaaminen heinikossa lumen peittämällä pihalla. Hyvin luisti ja vielä paremmin piti. Kyllä tämä business puolessa vuodessa kantaisi hedelmää ja tuottaisi vähintään sen tuhat euroa, joka keväisin matkustamiseen helposti tärvääntyy.

 

Piensijoittaja-Hiihtäjää nauratti ja oli hän myös hyvillään senkin takia että hämärä oli laskeutunut pihamaalle eikä ollut vaaraa että joku näkisi yksinäisen miehen rahanvirityskokeilua.

 

PH rohkaisi luonteensa ja porhalsi tien yli vanhalle kentälle mummolan maille kokeillakseen laajemmalla markkina-alueella miten homma löisi leiville, skulaisi siis. Ja pelittihän se: välillä piti välillä livetti, välillä karahti kiville välillä sujahti suksi niin että liu'usta nautti. PH hiihteli hämärissä tiensä päähän ja tuli ylämäkiosuuden takaisin metsänreunaheinikkoa kiertäen. Puolessa välissä mäkeä höllensi kiristävän kauluksen, irrotti ylänapin. Ja jatkoi kahlaamista heinikko säärissä kahisten.

 

Pian olikin tien ylitys ja pihamaalla sai jo irrottaa businessvälineensä liiterin seinää vasten.

 

KYLLÄ. Kyllä tämä tulisi toimimaan - ainakin sitten kun lunta tulisi.

 

Tyytyväisenä PH palasi sisälle, istuutui nettipankkinsa ääreen, avasi äsken avatun tilinsä, talletti sinne hiihtämänsä matkan verran rahaa periaatteella euro per kilsa ja kastoi tilin, antoi sille nimeksi HIIHTOKILOMETRITILI.

 

- Enää en tarvitse erikseen kuntokilometrimuistikirjaa, koska pankin säästötili ajaa saman asian! iloitsi Piensijoittaja-Hiihtäjä ja tarkasteli ihaillen ensimmäistä merkintäänsä:

 

31.10.2012  1 €

 

Enää uupuu 999 euroa tavoitteesta.

Jäämme seuraamaan jännittyneinä tilin karttumista ja sen myötä matkakohteen tarkentumista: lähellekö vai kauas?

  
11 kommenttia

***************************************************'*************************
JOULUKUU 2012
**********************


Sijoittajan hätä ja hoppu




ennättääkö luovutustappioita vielä kuittaamaan? Tänään on jo myöhäistä räpiköidä -

.


   KL 28.12.2012

Paperilehden paremmalla puolella perjantaina piipahdettiin. Oikein painettuna osa parahtelustamme:


Vieläkö ehtii myydä tämän vuoden puolella?



hikkaj 27.12.2012 8:18


hävettää kysyä mutta kun ei konkarikaan muista - saisi niitä viiden vuoden takaisia osakeluovutustappioita kompensoitua.
Pankit kun merkitsevät kauppapäiväksi vasta kolmannen pankkipäivän. Meneekö tämän päivän kauppa tosiaankin jo ensi vuoden puolelle!


 




Tänään jos myyt, kauppapäivä on tänään, vaikka selvityspäivä onkin ensi vuonna.
Viiden vuoden takaiset tappiot ovat nyt kylläkin jo vanhentuneet. Se viiden vuoden raja koskee vuonna 2010 ja sen jälkeen tehtyä turskaa.


 

hikkaj  9:09

kiitti - tarkoitinkin neljän.

 


Ei auta, v. 2008 tappiotkin vanhenivat viime vuonna.

 

hikkaj  9:27

onneks tappioita on myös 2009! 

 

Tranquilo  9:30

Onko pörssi muuten auki vielä ma 31.12? ja jos on, niin onko koko päivän?


Helsingin pörssi ei ole, huominen on viimeinen suomiosakkeiden kaupankäyntipäivä tänä vuonna.

hikkaj 9:39

31.12.2012 Suljettu: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Saksa. Avoinna: USA ja Kanada.

Tranquilo 9:39

Kiitos.

Uusi-Luuta  10:03

Hyvä kun tuli puheeksi tuo 2009 veroraja.
Ei ollut hyödyntämättömiä tappioita 09. Oli
jotenkin vaan jäänyt tuokin juttu lopullisesti
tarkistamatta ja jäi viimetinkaan. Taas.
Tämä palstan silmäily pitää kivasti ajan tasalla
monessa jutussa.
2010 tappiot ehtii, ellei laki taas muutu, hyödyntämään
2015 loppuun mennessä. Siihen on piiitkästi aikaa.

jne. 

 

 

KIITOKSET Menneistä teille kaikille, jotka tälle potulle

vuoden aikana kyykistyitte!

12/230km/€ 


Äiti sentään!



ainoa edes sinnepäinihanne tässä populassa

.



.

ed. Henkien taistelu 11.

Ihanteen ikävöinti - sitä tämä kirja, kaikenkaikkiaan. Se on loppu nyt, aikataulussa pysytty, tarkkaan viivattuna loppuun kaluttu, kuin joulun jälkeinen kinkku, joulun alla 15.12., jolloin intiimempään päiväkirjaan merkitsin: 'la klo 04.03 laskin Lempin sisään pakkasesta hiirenpyynniltä'.

Ihanneihmistä, edes yhtä, kirjailija tässä jahtaa, vaikka tietää jo ryhtyessään eilistä päivää komerosta etsivänsä.

Ei löydy elävistä, eikä löydy kuolleista, äitiä lukuunottamatta, vaikka tapaisi, kuten Kleophaana tapaakin, Helsingin kerman ynnä muita maan näkyvimpiä; maaseudun väenhän hän jo tunteekin jokaista ryysyä myöten. Kaikki kirjat tuntuu Leksamme lukevan, siihen päälle, vaan ei sekään auta, koska sieltä suunnalta ei ainakaan autuus lohkea; de Vignykin varoittaa kirjailijain ja kirjallisuuden tarpeettomuudesta:

"Te ette saa aikaan muuta kuin että herätätte vain eloon paheita, jotka ylpeilevät siitä, että te niitä kuvailette, ihailevat itseään teidän maalauksissanne ja näkevät, että he ovatkin ihmeellisen kauniita."

Hankalaa on Lehtosella kirjojen päässä, kai samaa kuin sateenkaaren: turhuutta täys; hartiat molskille väännettyinä Joel päättää reuman runtelemat päivänsä viidenkymmenenkahden vuoden iässä 1934 kotonaan Haagassa. Pekka Tarkan, Joel Lehtonen II, Otava 2012, vahvistamana: "seinässä olevaan rautakoukkuun kiinnittämäänsä kirjapakettinuoraan hirttäytyneenä";  "he katsoivat vainajan päättäneen päivänsä mielenhäiriössä"; "Melancholia". Poikasena  näin vanhemman lukijan silmin.

 

Helkkari kun kiukuttaa kun ei tähän ikään ole oppinut romaaniakaan oikein lukemaan!

Pitää olla Tarkka, Koskimies tai Viljanen jotta ydin löytyy. Nytkin olisi pitänyt hyvissä ajoin jo oivaltaa että päähenkilöillä on eläinten nimet ja Henkien taistelun huipentumana tapetaan juuri eläin teurastamossa, missä muut eläimet parahtavat ääntelemään eli valittamaan omaa karua kohtaloaan.

 

Hienosti sanottuna: kyseessä on pessimistinen satiiri, joka edustaa misantrooppista käsitystä ihmisluonnon perimmäisestä kelvottomuudesta.

 

Ihmisestä ei ole olemaan ihmisiksi!

Taikina on väärä. Mitäs tuon tuosta Matsille toistinkin koululta pyöräillessämme: - Ruistaikinasta et pullaa leivo!

 

Nuorena näitä toivottomia juttuja voisi ja pitääkin lukea, muttei enää kannata vanhana vaivautua. Riemullisempaa elämää kaipaa, seestynyttä elämän estetiikkaa.

 

Lukijan on nyt onneksi ilo, että edessä odottaa lukematta Joelin armollisempi tuotanto.

Siis sinne!

Putkinotkoon ja omenapuihin. 

Vaikkapa nyt sitten Pekka Tarkan kynkässä, omin päin kun saattaa lukea ja tulkita väärin!

 9/218km/€


Ei löydy puhdasta ihmistä, aatetta jaloa



 lapualaista liikettä jos muutakin häikkää ja alhaista mieltä kyllä

.



.

ed. Henkien taistelu 10.

Marraskuun viimeisenä päivänä pääsin Joelin aivoituksista melko pitkälle ja perille. Olin Henkien taistelussa sivulla 574, jäljellä puolensataa sivua.

Lapuan liikkeen sinimustapaitoja kuin myös kaiken maailman taitelijoita etsiskeltiin helsinkiläisistä pintapaikoista; mitä niitä nyt oli, niitä menomestoja: Sinipyörä, Kairo, Venäläinen Klubi, Diana, Fregatti ...

Ilomielinen kirjailija, tuolloin vielä nobelitta, talous- ja juomaliemessä kärvistelevä Kust. Hörhölä esitellään Kleophakselle, tälle pirun riivaamalle päähenkilölle, Leksalle, kuten sitä lukijana tuttavallisesti kutsun. Kirjailija myisi alkuperäisen käsikirjoitusnipun suuren maailman tyyliin, vaan mistäpä Leksa moisen summan.

Ravintolan kabinetissa istuvat niin papit ja rahamiehet ja kiihkosta tutisten pitävät palopuheita puolesta suuremman Suomen, miss'ei kommunisteille eikä sosialisteille tilaa ole oleva. Vaan toimittaja, joka on raittiudessa elävän Leksan kabinettiin tuonut, onkin luopio, edistyspuolueen miehiä, Hyyppönen nimeltään, jonka lehti ei sulata Lapuan liikkeen toimintaa. Kas, kas miten pyyhkäisee sanallaan kabinettilaiset nikottelulle: - Suur-Suomen kiitettävä luominen. Siitä ovat täällä puhuneet arvoisa kirkkoherra ja pastori ja tilanomistaja Orhonpää, puhumattakaan kunnon everstiluutnantista. Inkeri, Kauko-Karjala! Jopa 'Uraliin': juuri tämän sanan olen nähnyt teidän lapualaisten lehtirepakoissa.

Sitten tulee niitti: - Kommunisminvastainen kansanliike oli muuttunut finanssipiirien taantumusliikkeeksi kaikkia sosiaalisia velvollisuuksia vastaan ...  se kielsi äitiys-, työttömyys-, vanhuusvakuutukset ... Se ei ymmärtänyt mitään koko facismista, joka tarkoitti kansallisten yhteisöjen systematisointia nykyaikaisessa elämässä ...

Hyyppöstä viedään: tilanomistaja tarttuu niskasta ja ulostaa moisen toimittajaretaleen - potkaus hintteriisi ja kadulla seisot!

Tunnistettavia hahmoja, aikansa julkimoita, sinne Lehtonen on liittänyt: pastori Kimmonen on rovasti Urho Muromaa, kirkkoherra Mursuma kirkkoherra K. R. Kares, ja Hyyppönen Turun Sanomien päätoimittaja Urho Toivola, Lehtosen yhteysmies.

Kleophas ei voi kuin pyörittää päätään tapaamalleen kansakunnan kermalle: jalo elämä sitä karttaa ja kaukaa kiertää. Mutta silti forstmestarimme ei maalle yksinkertaiseen elämään enää aio palata. Kaipa fiinimmässä elämäntavassa jokin viehätys on tai sitten se lamaannuttaa tarmon palata.

Kovat ovat säpinät ja maailmanmeno 1930-luvulla, uutisista päätellen:

"Rikollisuuden yltyminen"

"Varkauksia"

"Sosialistinen kunnallismies tehnyt kavalluksen"

"Murhapolttoja"

"Petos ja väärennös"

"Virkamies väärentäjänä"

"Pahoinpitely ja tappo"

"Puukkosankareita! 

"Itsemurhia" 

j. n. e.

 

Samanlaista kuin näin vuosien 2012 ja 2013 vaihteessa - rattijuoppoja vain oli vähemmän.

12/209km/€ 


Kapula suussa eikä rattaissa


28.12.2012 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, URHEILU, koti, lapsismi, voe mahoton!

On kuin suu olisi lukittu

.

.

Yhtä joulukalenteria ollut elämä. Ei ole saanut kakaista kurkkuaan auki, suutaan puhtaaksi huutaa. Päässä on kiehunut niin jotta hatutta on hyvin tarennut hiihdellä hankia hiljokseen.

Luojan lykky tämmöinen pottu, että on olemassa. Tai solokkusankko, vai mikä tälle olisi paras nimi.

Tämä ei hyljeksi, ylenkatso, tänne kelpaa kaikki: rikas, rakas, köyhä, keppikerjäläinen. Tämä on itkupuu, naurunpaikka, hullujuttu. Tämä on rippituoli, toiveiden tynnöri, ärisevä ruikkiva kinttukoira, huokaustenhuone, kukon orsi, kanan kaapaisu, kukuntapuu, viinapullo, poriseva pontikkapannu, korvenkyynel, hevosenpotku, poliisin pamppu, opettajan karttakeppi, pippurisumute, huumeruisku.

Vaan on tämä myös oravanpesä, sammalvuode, ruisleipä, villasukka, kermavaahto, sokeri ja suola. 

Ja ennen kaikkea kaikkea muuta.

Jopas helpotti, jopas. Kun sai sanottua nyt kun taas villinä ja vapaana sidoksista tässä.

Nopeammin auttoi kuin kunnanjohtajaa esirukouspyyntölaatikko: Lapissa kun yhtenä kesänä juostiin Suomea päästä päähän kymmenkunta vuotta sitten, siinä vankilajoukkueessa, ja kun jossain Saariselällä oli alkanut matka jo käpäliin käydä painaa vanhempaa kunnallismiestä.

- Tuossa olis Eero, esirukouspyyntöjä varten paperia ja kynä ja laatikko toiveelle, ehdottelin varovasti taas tunnin päästä alkavaa osuutta ajatellen siinä kappelin puolella.

- Ettäkö voisi toivoa jos jotain?

- Niin voisi, sanoin ja katselin tunturiin.

- Mitä tahansa?

- Mitä tahansa tärkeätä.

- Mitähän tässä olisi vailla?

 

- Kirjoita siihen että 'Anna Eerolle nopeammat jalat'.

 

Niin ehdotin ja vilkaisin kelloa: tunnin päästä olisi taas seuraavan osuuden startti.

Vaan mitäs Eero: nosti katsettaan ja kotvan päästä verkkaisesti tuumi:

 

- Eipä taida tähän lähtöön ehtiä.

Jätti kirjoittamatta, sen verran hienotunteinen mies ja juoksujalat maassa.

Siitä toisesta, siitä vähemmän hienotunteisesta juoksukaverista siinä laatikon luona, ei niinkään olisi ollut takeita.

Onneksi sillekin tulee näitä esteitä ja tauonpaikkoja, joulukalenterit sun muut matkat, hiljaisen viikon sanat ja kaikki jolloin joutuu olemaan hiljaa kuin kapula sukassa

 

 ... ei kun siis suussa eikä rattaissa.

12/197 km/€

 


Joulukallenterin sanojen vastineet ja vastaukset


27.12.2012 - 13:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kielikiemuroita; tässä on vähän päkätissään noihen merkityksiisä kansa ihekuhhii

.



Kallekieli

vastaukset ~

  • uupelo = puute vajaa  HUONEMIENEN POIKA 1971
  • ottonen =  tuliainen  TAMMETTU VIRTA 1972

  • hurrauspusero = vetoketjullinen pusero   KUNNAN JAUHOT 1973
  • haminatunti = tekemätön, maksettu tunti   TÄYSI TUNTIRAHA 1974
  • röppöri = (sukupuoli)tauti NUORUUDEN SAVOTAT 1975
  • suuvekasa = lantatunkio, jossa syötävää suuvetta liian kanssa  LOIMUJEN AIKAAN 1976 
  • mökkänä = patja  AHDISTETTU MAA 1977
  • huokausten komero =  huussi/makki/vessa  MIINOITETTU RAUHA 1978
  • sääkerismies = hyväkäytöksinen ’herrasmies’  UKKOSEN ÄÄNI 1979
  • nievo = mieto   LIEKKEJÄ LAULUMAILLA 1980
  • tiiron osa = ilman/vähälle jäänyt  TUULESSA JA TUISKUSSA 1981
  • minna = miniä   TAMMERKOSKEN SILLALLA 1982
  • vanhatella = muistella, verestellä    POHJALTA PONNISTAEN 1983
  • posara = lapsi, puoska   NUORIKKOA NÄYTTÄMÄSSÄ 1984 
  • pujupäätili = sujut eli tyhjä   NOUSEVA MAA 1985
  • pirun kusi = viina    RATKAISUJEN AIKA 1986
  • voimanpohatta = väkivahva, voimamies  PYYNIKIN RINTEESSÄ 1987
  • elämänluukku = tarjoiluaukko seinässä   REISSUTYÖSSÄ 1988
  • rappausi = särkyi, rikkoutui  OMAN KATON ALLE 1989
  • päännousema = ajatus, idea  IIJOEN KUTSU 1990
  • jalanviljassa = jalkaisin   MUUTTUNUT SELKONEN 1991
  • päänaatikka = pomo, päättäjä   EPÄTIETOISUUDEN TALVI 1992
  • ruuperä otassa = lopullinen loppu (Jussin hemestin määritelmä)  IIJOELTA ETELÄÄN 1993 
  • porkkaa römpsästä = korviketta kahvia pakista   PATO MURTUU 1994
  • hemesti = morsmaikku, heila, vaimo  HYVÄSTI IIJOKI 1995



Kiitokset kaikille kanssakilpailijoille - etenkin aktiivikoille

eli Äijälle , Juhalle 9+ Jussille ja Kaille -  

ynnä

kaikille riemullista joulunjälkeistä elämöintiä!

 

 

9/185 km/€

 


Pölhökanto Iijoen varrella 1998


26.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

Joulukallenteri on loppu - vaikka vielä tapaniksi rippeitä ja roiskeita jäikin, päätösjätös Iijoki-sarjaan

.

- Mitenhän Kummun setä kuluttanoo jouluaattoa?

- Kahteloo kämmenijään ja jatusteloo unijaan.

.

[Kuva: Nälkämäki -kirjan kansi]   Iijoki-sarjan kansikuvat: Matti Louhi

.

Iijoki-sarjankin piti olla loppu 25. osaan kun Kallen vielä piti puristaa lukijoiden vaatimuksesta 26. osa: Pölhökanto Iijoen törmässä. Kalle kertoo harppoen miten kirjan henkilöille todellisuudessa on myöhemmin käynyt. Näin Iijoki-sarjan sivumääräksi tuli kaikkiaan 16 994.

Ja lisäksi Iijoki-sarjaan kuuluu oikeastaan myös 27. osa eli Kallen ennen Iijoki-sarjaa kertoma sodan aikainen kuvaus Siiranmäen vankileiriltä, missä Kalle palveli:  Nälkämäki, 1967, 557 s.

Loppumattoman tuntuinen oli vankileiriaika jos oli koko Kallen elämä; vähän katkeranakin Kalle liikutteli jossain haastattelussa hampaitaan ja itkunsekaisesti valitteli kun vielä toisen kerran joutui kovan elämänsä läpikäymään ja elämään, ensin eläen sitten eläen ja kirjoittaen.

Vaan on melkoinen monumentti ja pysyvä sarja suomen kielellä, Kalevalan arvoinen arkihistoriassaan Kalle Päätalon tuotanto.

'Tänä sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa

4.2.2007

koko Päätalon tuotanto luettu ja

haikeana hyvästijätetty,

liki kymmenvuotinen urakka.

Viimeisenä lukuna luin kirjasta

Selkosten viljastaja luvun

Viimeisen illan suola.

 Kallekallea haikaillen siirryn Haanpäähän.'

 

 

"Körräillessämme Villen kanssa presidentinlinnan kutsuilla olimme yrittäneet vetäytyä sen verran syrjään, että olimme sanoneet päätämme punautellen:

- Että mehi täällä ällistellään! Onko ennää peli rehellistä.

- Pannee eppäilemään kun muistan, että sinä sahata kihnutit Välitalon Aaten renkinä rantteella rangasta pölökkyjä. Ja minä hiiviskelin ruinaamaan kunnan piirimieheltä jauholappua.

- Ja kumarruttiin räntäsatteessa pöllinärreen juurelle."

  

" 'Kessäytyny särki' on Päätalon selkosten arkiruoka ja erikoisherkku, jonka rinnalla ruotsalaisten hapansilakka, sursrtömming, häpeää mietouttaan." Vesa Karonen, HS 5.10.1998 miettiessään, kumpiko tuoksu kuvaisi päätalolaisuutta - tervaksen vai kessäytynneen sären.

 25. KANSI 







8/176 km/€


Hyvästi, Iijoki 1995


25.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   25. KANSI -  muistimme tallissa pitäisi olla kaiken kaikkiaan 125 kallekielistä sanaa!  Kun nyt on kaikki 25 osaa Iijoki-sarjasta luettu. On joulu. Perille on päästy.  Niin  eikös Kallen-kehveli yleisön pyynnöstä värkkää vielä kolmen vuoden perästä, 1998, täydennysosan sarjaan!

Joten siitä sitten huomenna. Eli ei hätää: Joulukallenteri jatkuu tapanina - sitkeästi kuin Pää-Kallen kirjoittaminen. No, tyypillistä kalleilua siis.

Kaikille silti hyvää joulua!

.

.

http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/hyvastiiijoki.jpg

 Ensimmäinen romaani

Ihmisiä telineillä

ilmestyy

1958

 

.

luettu 1½ kk 12.10. - 29.11.2004

'12.10.04 Pelottaa jo - pian päättyy

tämä sarja. Niin pelotti  Linnan trilogian

loppuminen aikoinaan 13-vuotiasta

- jäljelle jäävä

kaipuu ja ikävä tutuiksi tulleita.'

 

"on melekonen rojo kirjoja"

"nyrkki päänalusena ja tuppivyö peittona"

" - Sammuta, Terttu, Tillilamppu!

- Annetaan vähä aikaa pallaa. Lukisin Kallen kirjaa. Saan sen ihan kohta luetuksi.

- Niin lukisit! Usko jo, että meijän tillilamppua ei polteta kaiken maailman lorumölläriin lukemiseen, isä  äreytyy."

 

pinhuusi =pula, kiipeli

natkuttaa =keljuttaa

näppeimmillään =parhaimmillaan,parraillaan

pirri =kikkeli

hemesti = ?



24. KANSI 


Pato murtuu 1994


24.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   24. KANSI - melkein perillä; pian päästään kinkuttelemaan ja kahvittelemaan kultareunakupeista*!

Present med rosett

.

 .

 

Kaiken kauniin loppu

Laina rahastaa ja Kalle unohtaa olevansa akanmies

.

luettu 2 kk  7.8.-12.10.2004

'7.8. Tämä on muuten tämän osan toinen lukukerta.

Pato murtuu on toinen jonka kahdesti olen lukenut.

11.10. ti klo 7.50 syysloma - eilen polkaisin pyörällä

kaupunkiin, > 3 h n.60 km

Poika RUKkiin menossa, tyttö IB-koeviikon jälkeen lomalla.

Elämä  kohdallaan - päinvastoin kuin Kallella.

Naapurin Suoman haudtaavat lauantaina, Suomaa olen pitänyt

Kallen Päätalon tulevan vaimon kaksoisolentona.'

 

 

 

" - Mutta an ensin suukki ja sa hyvää yötä.

- Nehän ne on maalimassa tärkeitä toimituksia, sanon, mutta kuitenkin kurkkaan hetekoitten reunan yli.

Laina naurahtaa.

- Jos en tuntis sun isä-Hermannias, mää jo suuttusin."

"Osasitko kuvitella sillon kun lähit Kallioniemestä poikarepaleena savotoihin, että joskus olet tämmöisen metelin päänaatikka?"

lyhvi =lyhyt

kartanolle =pihamaalle

viikkomoissa =viikon poissa kotoa

tikustella = piikitellä, nokerrella, keljuilla 

*porkkaa römpsästä = ?

 



23. KANSI


Iijoelta etelään 1993


23.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  23. KANSI - tänään ratkaistaan maturitettikoesanana kallenterin vaikein selvitettävä

(ja jottei lunttausta tapahtuisi lähetetyt vastaukset näkyvät vasta huomenna jouluaattoaamuna, toivomme silti osanottoa)

.

.

 

Kummun Kalle saa ajokortin olympiavuonna 1952

Kalle vasta päälle kolmenkymmenen  

 

 

 

luettu 2 kk  6.6. - 7.8.2004

(lukupäiväkirjasta:

'6.6. peltikatto maalattu, liiteri oiottu)

7.8. la 7.20 Lähdössä Suolahteen hautajaisiin.

Johtotehtävissä rampattu koululla tuon tuosta:

alkaa keskiviikkona. Hyvin on joutanut rakentelemaan

kesän puolesta, joka oikeastaan alkoi vasta tällä viikolla

 - helteetön kesä sitä ennen.

Lihakset kramppaa jopa muutaman kympin

pyöräilyssä kuin parhaallakin maratonilla.'

"Heittäkää horpottiin tuommonen lemunaatin rillittäminen!"

"pääni pyöri kuin 'pössihavukalla' "

"ei vielä tänä kesänä tule konnunteossa ruuperä ohtaan"

 "Eilen iltana ajo Kummun Kalle Poloon. Sillä oli Hilippa vesityttärenä. Eeti havahti akkunan kautta, että Kummun-setä, sevie, ajaa kartanolle. Minä lähin siitä paikasta ulos. Kaimasi oli ajanu Hausa etuperin kartanolle. Hilijan oli päästäny autosta. Niin kun muistatta, ei Polon osuuskaupan kartanolla pääse kääntämään autoa niin, että ajaa hurauttasi etuperin silimukan. Kalle rupesi välillä perruuttamaan. Minä ja Hilippa alettiin puhua eikä seurattu setäsi touhuja. Yhtäkkiä virisi ihan mahoton möyke ja kumina. Kalle oli pukkauttanu Humperisa siihen tyhjäin pensiini- ja lamppuöljytynnyriin kassaan! Muistatta, että tynnyriä on kartanolla mahoton pino. Jumaliste sitä kuminaa ja rominaa mikä synty, kun Humperinperä pukkasi tnnyripinon liikkeelle! Osa tynnyriistä hyppiä mylykkerehti maantielle ja vielä maantien yli Polojärveen laskeutuvaan rinteeseen ..." Hartikka-Veikko lorsaa ja puhuu lohkomalla selkäkeikkanauruja vaativaa kertomustaan





Setä-Kallen HAUn mallinen?

Jos ei oo sitten Jussin linkin kuvalinkin kaltainen

 

sonninsyöjät =suojeluskuntalaiset

Hau =Humber Hawk, Kummun Kallen auto

ryssänpäät =kovakortiset nurmituppaat

suksutella = suostutella

ruuperä otassa = ? 



22. KANSI


Epätietoisuuden talvi 1992


22.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  22. KANSI - harmi kun kaplastukset sun muut mojovat tulipiiput on pakko jättää toisiin jouluihin -kallenteriinkaan sentään kaikki mahdu!

.

.

 

Mustasukkaisuutta


 

luettu >2kk!! 20.3.-6.6.2004

'31.5. ma-aamu 7.30 Yhä sataa.

Lähtötunnelmissa tässä. Vaimo kutsuu aamu'kahavile'.

Ei mitään epätietoisuuden häivääkään mistään.

Kun elää raalileena kypsymisaikansa kuin omena puussa,

koittaa aika jolloin on luonnon käytettävissä - ei itsensä:

tulee linti joka nokkii sinut, varsinkin jos matokin on jo

kalvanut sisuksiasi;

tulee ihminen joka puraisee sinua, ja heittää pois,

tai haukkaa kokonaan kaikkine siemenkotineen;

tai sitten mätänet vain kenellekään kelpaamattomana,

maadut maaksi ja lisäännyt mullaksi.

Ei turha reissu sekään.

Vaan nytpä nostalgiseen Pietariin ja nostalgisempaan

Leningradiin tästä, minne eka reissun äidin kanssa teinjo vuonna 1968

kun kommunismi kukoisti, oli kova kuri ja jäätelo maistui pahalle

Pietarhovin puistikoissa.

Pyhä Pietari, ota meidät armollisesti vastaan!'

 

"ja perrään ettitään rahasta kellistyvät naiset" / "rahasta räähistyvä nainen"

"mikä ukon hyvis, jos talossa ei oisi näin kilihuja poikia!"

"nyt kun meitä lähtöö rantteelle nelejä miestä, sieltä rupejaa kuulumaan rutu ja roikina"

"maantie oli liukas kun matteen selekä"

paakosti =kolttonen, tuhma teko

auksuuni =huutokauppa

ei merkkijjää =yhtään, lainkaan

rihmakka =aikaansaapa nopea tehokas rivakka

päänaatikka = ?

 



 21. KANSI


Muuttunut selkonen 1991


21.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  21. KANSI - Vanhiksen suosikkisana, örmiminen, mukana! - vaan sitä ei kysytä

.

.

  

Kunnan jauhoja kuittaamassa

kunnanmestarina

Taivalkoskella

 

 .

 

luettu liki 2 kk  26.1.-20.3.2004

'26.1.04 Hiihdot järven selkosilla jatkuvat,

samoin Kallen kellistäminen. DVD-soittimen

tilasi tyttö kotiin tänään Anttilasta

- siis nykyajassakin jalkaa!

23.4. la klo 20.30  Uutisten aikaan.

Kotimaasta: Konginkankaan liikenneturmasta

pari vuorokautta. Rekka-auto lastinaan Stora Enson paperirullia

vyöryi linja-auton päälle: kuolonuhreja 23.

Suurin maantieliikenneonnettomuus kautta aikain Suomessa.

Jopa eduskunnanpuhemies Lipposeltakin pääsi voihke

suorassa tv-lähetyksessä tänä aamuna.

Kotoa: poika pakertaa ylioppilaaksi; ainakin matikka

tais mennä nappiin.

Minusta: ostin onnettomuuden ja onnen muistoksi

sata Stora Enson osaketta: á 10,05 €.

- Aika sivistymätöntä! sanon minäkin.

Muuta: talven hiihtoja enkat = 820

Kaiken kaikkiaan: mukava käväistä tässä maailmassa pikaisesti.

Miespolvet vaihtuvat. Miten konkretisoituikaan päivällä,

kristallisoitui: Lapset autoilivat keskenään kaupunkiin, isäs äiti kävivät

mummoanopille rollaattorin hankkimassa: oikein kivan lilan värisen ostimme.'

 

 

"kirjoittaa örmin ne mustekynällä"

"tunnen! kun pierun hajun, niin kun viisaat Säkki-veljekset  ennen sanovat hyvästä tutustaan"

"on perkele humpuuki huipussaan!"

"ja vielä lihonu tämmöseksi mätisköksi, niin kun Hermanni uksii"



kirjotusmoottori  =kirjoituskone

julukinen tenä  =kieltäytyminen

kuotan tyyris  =hirmuisen kallis

hemppa käsi  =hervoton, toimimaton

jalanviljassa = ? 



 20. KANSI


Iijoen kutsu 1990


20.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  20. KANSI - 100 kallekielistä sanaa opeteltu, vaan montakohan on painautunut mieleen ...

.

 .

 

Koiranpentu

Kunnanmestariksi Taivalkoskelle


luettu ~kk 19.12.2003 - 26.1.2004

'19.12. pe 21.30 +0C

Sairas. Aamulla koulunjoulu. Ei kun

Kalle-kaverin kimppuun - oli yö eli päivä!

Läheisyys. Siinä se.

26.1. ma klo 21.20 -7C

Vierustoveri nyt sairas, ite olen toista viikkoa

jo hiihdellyt pellon kautta jäälle.

Hilkka-kummitäti kuoli viime tiistaina, päivää

isän kuoleman jälkeen - väliä tosin vuosissa 40.

Vielä on jäljellä yksi eno ja yksi täti - siinä se sitten.

Serkkuja sentään satakunta! Omilla lapsilla

ainoastaan kaksi serkkua kaikenkaikkiaan!

Olen ihmetellyt elämän kauneutta, maisemaa, ja

osaani siinä; elämässä näköjään sama kuin juoksemisessa tai 

hiihtämisessä: mitä rankemman kautta on maaliin päästy, sen

autuaampaa sitten - ilman hikeä on vaillinainen olo. Taistelu

elämän osasta on käyty ja saavutettu se mikä kiertoon kuuluu:

vaimo, lapset, ammatti, työ, ruoka ja asunto. Sekä kyynikon kuolema.' 



"Mitäpä Aulis? Onko vaimo kääntäny vellikupin nurin pöytään?"

"Silimäänni! Moilas-Ransea tosin sanotaan vain takanapäin Äitinkyykkänäksi!"

"Eijoo tarttunna kaupuntimaehen viini kielenkäättö Peätaloon."

kapskontti =matkalaukku

pivarrella ='hakkailla', iskeskellä'

kipenettä =ollenkaan

patukkahäntä =lehmä

päännousema = ?

 



 


12/168km/€


Oman katon alle 1989


19.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  19.KANSI - kallekieleen alkaa tavastua

.

 

Kirvestielle kolmekymppisenä 

.

luettu vajaa kk  22.11. - 19.12. 2003

'22.11. Hämeenselkä keskeltä sula. Senttipari lunta. -3C.

19.12. pe klo 21

T. toi jouluglögin sänkyyn. Sairaana, makoilen, kuten

kaikki

koulun opet. Päivät käymme töissä, illat yöt podemme.

On pakko:

huomisaamuna aikaisin on kylän ja koulun joulujuhla.'

 

 

 

"Leipämaa oli tietysti edelleen 'ovenraosta syötettävä' " 

"Pikku-Siljolat kun ovat jalakavia ja kaikin puolin 'kilihuja' poikia"

"ei alettasi tehä lauvotusta kutvehtimalla vaan röytömällä"

" - Ainuastaan pyörän satulaan! Ei ole ennää tilasuutta eikä liikoja jaksakkaa hypätä riemusatulaan..."

karhunpaska =tiukka betonimassa

kami =paakku, irroteltu kangettu maanpalanen

käy turmelukseen =ottaa päähän

impsuilu =ärhentely, valittelu

rappausi  =?

 



 18. KANSI

12/156km/€


Reissutyössä 1988


18.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  18.KANSI - aina kun Herkko avaa suunsa sataa sanamannaa

.

.

  

Rakennusmestariksi - ka 6,75

Hutun koulun urakkatarjous

 .

 

luettu 2 kk! 25.9.- 22.11.2003

'25.9. 23.30 +3C

Kirja syntynyt oman tyttären syntymävuonna.

22.11. la aamuyöllä 4.55

Lumivähäinen saapunut, jopa -4C.

Hiihtoja lokakuun lopussa 21. Marraskuussa ei lunta.

Lihaksest eivät kestä juosta: oikea pohje krampissa

koko syksyn, reisi kipeä. Harmittaa fyysise kunnon rapistuminen,

toisaalta: ei tämä lopullista voi olla.

Elämä kulkee kuin juna, minkä  nyt yksilön vaunut väpättävät

ja suistuilevat.

Viikolla syntynyt kysymys oppilaille, utilitaristinen:

- MITÄ HYÖTYÄ ON IHMISESTÄ MAAPALLOLLA?

Vastauksia tihkuu vähänlaisesti. Yksi helmi sentään:

"KORISTE, ihminen on maapallon koriste."

Painanpa silmäni kiinni, jos unta tihkuisi edes karvan verran

- ollut hakusissa tämän viikon, uni.'

 

 

 

 

"sillon kun isälläsi oli terveys rommauksissa"

"vaarini sahata nyttää rantteella renkun päälle nostamaansa rankaa"

"Voi silimäänni miten se välähyvää! Olen ruvennu eppäilemään, että sairaanhoitaja rokotti poijan elävällä hoppealla."

niksmanni =saksalainen sotilas

sinni =sisu

ehki/ies =edes

tenikko =vastaanpanija

elämänluukku =?

 



  17. KANSI


Pyynikin rinteessä 1987


17.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  17. KANSI - ironmanit, bodybuildingit sun muut herraskaiset kallekieli kertoo jonniiverran ymmärrettävämmin - vai kuinka?

.

.

  

Veli-Mannen murha

 

 .

 

luettu 1½ kk  6.8.-25.9.2003

'6.8. ma klo 23.00

Juoksun ja saunan jälkeen synnyinhuoneesa tässä.

Poika keskustelee äitinsä kanssa Baltia-osakkeista ja

Pariisin-matkasta, tänään tilatusta, syyslomalla suoritettavasta.

24.9. yöllä neljän maissa

Illalla vanhempainilta, päivemmällä johtajain kokous,

syyskiireet pahimmoillaan. Revettävä ajatuksissakin sinne tänne.

Syyskuu kulunut puusouvissa. Joutaa kun oikea pohje kramppailee.'

 

"Sen kunniaksi, kun susi ei meitä lapsena syönyt!"

"ja hyvän merkki on myös se, kun isä on ruvennu äitille marahtelemaan"

"Antakaa Antin vilikeröijä, kun on vilikeröimisijässä."

 

sänkysairas =ei tolopillaan pysyvä

silimä sairastaa =rumalta näyttää

pirttikarhu =komenteleva emäntä

pystykäytöksinen =nokkava ylpeä

voimanpohatta =?

 



 16. KANSI

12/144 km/€


Ratkaisujen aika 1986


16.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  16. KANSI - kallekielen opiskelijaa harmittaa kun monta sanaa menee yli hilseen tai heti jää unneuksiin

.

.

  

Etäopiskelua ja kirvesmiesoppia

 Rousto-Villen työparina

 

.

luettu 2 kk! 12.7.- 6.8.2003

'12.7. la-aamu klo 7.45

Akkuna auki makuukammarissa.

Linnut sirkittävät. Toinen vieressä koisii.

Hyv' on olla kellotella

helmoloissa luonnon.

6.8. ke a.p. Viimeistä lomaviikkoa viedään.

Nyt oli loma hädin tuskin 2 kk. Siis enää kaksi syytä olla ope?

Parina päivänä olen jo piipahtanut koululla

johtajan töitä tekemässä. Viikonloppuna kävimme

ravimatkalla Torniossa. Haparandassa kelpasi euro.

Paikka tuttu vuosikymmenten takaa: kahdeksan vuotiaana,

jolloin törmättiin oman kylän Kievarin Jannen taksiin.

Yösijan saanti otti Torniossa tiukille yöllä klo 2.30.

Kaikki kaupunkilaiset tuntuivat olevan humalassa.

Kallis hotelliyö: neljästä tunnista 100 € '

 

"taisi puhua höystöin kansa"

"tuuvvaan ihteni ylleesä pakkasmunteerinkiin"

"kohtalo se on joka ihmistä tyyrää"

"en ruppea kaikkia selevittämään mutta sanon könttänä"

teki hamaa =huonoa viallista

ei ieti ruveta =ei lupa/määrässä

palaa myötyriksi =lopullisesti takaisin

loisto =linja-auto 

pirun kusi = ?

 



 15. KANSI

12/132 km/€


Nouseva maa 1985


15.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   15.KANSI  - hetippian kielimuurikin Kallen ja Lainan välillä

.

.

 http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/Nouseva%20maa.jpg 

Oma rintamamiestontti

.

luettu 1½ kk 29.5.-12.7.2003

'29.5. kolea mutta aurinkoinen kevätpäivä.

Tuomi kukkii. Toinen lähtenyt

avantouintihalkopilketalkoisiin.

Huomennakin lupapäev. Lauantaina

enää todistusten jako.

12.7. Kuluu kesä. Poika alkanut 'ravitoimittajaks'i.

Kävin pari viikkoa taapäin Lapissa juoksemassa

Suomi juoksee viestiä vankilan joukkueessa.

Tenon vartta juostiin Utsjoelta Karigasniemelle

kolmenkymmenenasteen helteessä. Tenon hiekkarantoja

pitkin kävellessä tuntui täydeltä välimeriläiseltä.

Kesäkoleuden jälkeen korostui.'

 

 

"Eetin kynä hyppi kuin västäräkki paperilla."

"Ka kulakkaa heilutettih!"

"viina ja naisten viiva lykkäsivät mun teknilliseen pyrkimään"

paijjanvaihetuksella =kotona pistäytyminen

'pierasseen reiteensä' = tekaisi aviottoman lapsen

templata =leimata

höpöauto =leikkiauto

pujupäätili =?

 



 


 


Nuorikkoa näyttämässä 1984


14.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   14.KANSI - semmosta entiijjan vehtaamista välillä kallekielen kanssa KR:nkin mielestä

.

.

 http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/nuorikkoa%20nayttamassa.jpg

Kalle Lainan kanssa

huppailureissulla Taivalkoskella

.

luettu 1 kk  28.4.-29.5.2003

'28.4.03 ma aamu

Kas kas, Nuorikkoa näyttämässä ilmestynyt

samana vuonna kun itekin näytälsin.

29. toukokuun aamu 9.00 Helatorstai

Taivaaseenastumispäivä.

- Ilmankos olo taivaallisen pyhäinen - ite kelläi!

Aamukahville nousen ja sanon ,nuorikolleni,, että

miusta tuntuu kuin tuo Egyptistä tuotu ruori

pitäs laittaa vaakasuoraan.'

 

"Laina kavahti painamaan pirinän ankkuriin."

"Toenni! Tässä raatautetaan atimoita kuivin suin."

"Sinä Laina, kun et tunne Kummun setää et tiijjä, minkälainen jatustelija ja entiijan pellaaja se on."

 

lauluvarsi =kaula

kutjuja niskaan =vaatteet päälle

nypimpi =pienempi

kiilaruoka = jälkiruoka

posara = ? 

 



 


12/120 km/€


Pohjalta ponnistaen 1983


13.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  13.KANSI - kallekieleen alkaa sekoittua uusia termejä rakennuksilta

.

.

  

Kalle mielisairaalassa,

pääsee kirvesmiesoppiin

.

luettu vajaa 1 ½ kk 17.3.-28.4.2003

'17.3.03 30 km:n hiihdon jälkeen

+1C raskas reissu.

28.4. ma klo 9 -1C

Kevätflunssa tässä, vaikka kuinka suojautua

ymmärsin. Oisko tullu hatuta juosta töytäilystä

vai pilkillä olosta? No nää vaivat paranee!

Toista ne on nuo mualiman sovatt ja sorhailut.'

 

 

"Väiköllä ei ole suussaan huonoakaa porstuvaa"

 

"rupejaako tulemaan tuohta vai malakaa"

 

"ovatko sukseni suohollaan"

 

"tulee mieleeni lämmittävä ja rauhoittava ajatus,

että peseydyn, käyn pussaamassa anoppini, syön ja viilaan sahani ja sitten

nostan keittiön pöydälle kirjoitusvälineeni." 

 

 

 

pattinki =kakkosnelonen parru

reeva =vinopönkkä rak.telineessä

tekoselekonen =kotiseutu

hällähalakonikkari =halonhakkaaja

vanhatella = ?



 12. KANSI

12/108 km/e - eka satanen rikki!


Tammerkosken sillalla 1982


12.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   12.KANSI - joulun lähestyessä on opittava yks läntinenkin haisevahko sana 

.

.

 http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/Tammerkosken%20sillalla.jpg

Viiden vuoden jälkeen akoittuneena siviiliin

 

.

luettu Nälkämäki 30.1.-16.2.2003 (vankileirikuvaus Siiranmäeltä)

Tammerkosken sillalla 16.2.-17.3.2003

'16.2.03 hiihdon (20km) jälki-iloissa

17.3.03

kesk 55  sdp 53  kok 40  vas 19 vihr rkp kl ps'

 

 

"olin valinnut saaveista sellaisen, johon sai tyhjentää kuusi seitsemän sangollista vettä, ennen kuin

reunat alkoivat kyynelehtiä"

 

"seuraavan kerran korvat alkoivat hoitaa tehtäväänsä"

 

"Korteerovaako Purosen mamma päntiönä teijjän kattilakunnassa?"

 

ratulapäivä =hääpäivä

moliutua =rukoilla

patvinut =lihonut

räätikköloora =lanttulaatikko

minna =?

 



 11. KANSI


Tuulessa ja tuiskussa 1981


11.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   11.KANSI  - ei ihme jos lukijalla kallekielen termit välillä sakkaavat: suuvekasat, reikälangot, napalangot, sun muut atimaan vivahtavat ...

.

.

 http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/Tuulessa%20ja%20tuiskussa.jpg

Elämä pohjalukemissa:

tappelu, putka, kuppa - myös kihlat ja häät

Nälkämäen vankileiri

 

.

luettu 1 kk  4.1.-30.1. 2003

luettu Nälkämäki 30.1.-16.2.2003

(kirjan Kalle kirjoitti sotavankileirilllä alikessuna olostaan ennen Iijoki-sarjaa)

'16.2. ip -7C hiihtämään lähdössä tuulessa ja tuiskussa '

"Arvinpässykkä, silimännii!"

"Isä-Hermannilla se rätinkipää riittää!"

"kaiken kukkuraksi paleltu vielä kusetin ja reituset"

"tästä lähtii sitä saapi kuijottaa tupakinnuusassa"

atima =oma suku

turpasotasilla =small talk

tikkua =häkää (saunassa)

vimpamies = ruoskanheiluttaja, kurinpitäjä

tiiron osa = ?

 

 

 10. KANSI

12/96 km/e


Liekkejä laulumailla 1980


10.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   10.KANSI - jo puolensataa kallekielistä sanaa hallussamme, silimäännii!

.

.

http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/liekkeja%20laulumailla.jpg 

Kalle haavoittuu Kiestingissä

selkään ja jalkaan

.

luettu 1 kk 8.12.2002 - 4.1.2003

'8.12.02  -14C syyshiihdot 41km

4.1.03 la -26C ollut pakkasilla parit viikot'

"vesi on paskan tohtori"

"poikamiehen pitäisi olla vorskunnäkönen"

"kävimme lähes mies kuin mies tekemässä reiän lumeen"

"Eläpä souva, akka on järvessä!"

käestää =pyytää kaloja hätyyttämällä

tyskälihainen =ylipainoinen (nainen)

hiustentuppaaja =parturi

pökijö =höpelö,hupsu

nievo =?

 



 9. KANSI

12/84 km/€


Ukkosen ääni 1979


09.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  9.KANSI - jokuset kallekielen sanat ovat suomentamattomissa

.

.

  

Tykinpyörät suorille käsille

.

luettu 1½ kk 15.10.-3.12. 2002

'8.11. hiihtämään lähössä tässä löhössä.

Toinen jo suksisaan voitelee.Niin kai se on

että ihminen osaa olla osaansa tyytyväinen ja

nauttia elämästään podettuaan flunssan tai sodan,

ja siitä sitten selviydyttyään. Tahtoo vain muisti olla

niin lyhyt että tarvitaan flunssa tai sita aina silloin tällöin

muistutukseksi.

Toinen tuossa käppäilee ja virkkaa muina naisina:

"Ai sie tiet muistiinpanoja: KIITOS HYVÄSTÄ KIRJASTA, KALLE!

Huvittaa kumpaakin, tämä viive.'

"sen tytön piikuus ei jouvu katkolle joka lähtee minun käsikynkkääni"

"et laita tytärtä ahtaan eteen"

"ei ole ihmisellä näissä kamppeissa isoja vaatimuksia"

"tiesin hieman muotoilevani totuutta"

reikälanko =käly

käsilenkussa =käsikynkkää

topata =kastaa nisua kahvissa

häverikki =häpeä, häviö

sääkerismies =?

 



 



Miinoitettu rauha 1978


08.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   8. KANSI - harmi kun hyviä sanoja jää mainihtemata: pirrat sun muut ulliveit

.

.

   

Pataljoonan muonittajana

.

luettu >2 kk! 10.8.-15.10.2002

'15.10. klo 23.15 syyslomalla

Eilen Hilkka-täti kyytiin ja Paalasmaalle

puolukoita hakemaan Selkolasta.

Palatessa lossilla Hilkka-täti tuumii:

"Ens vuonna saat jo käydä ilman minua."

Kädet vatkaavat ja voimat vähenevät.

Saas nähdä.

mailmalla yhtä pauketta ja rytinää:

PG räjäytti Myyrmannissa, GB pian Irakissa.

Nokia 14,5 €.'


"heti puukerrun kärsälleni"

"ei jiäny siinä kähinässä mieleeni"

"laitetaan ja justih huja ropottamah!"

"minkälaisia lumeroita lämpölasi näyttää?"

öyheitä =(kahvi)jauhetta

perhosparta =hitleri

pökissä =pyörryksissä

santasokeri =hienosokeri

huokausten komero = ?



 7. KANSI

 72 km/€ hiihtoja


Ahdistettu maa 1977


07.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN  7. KANSI - eilisen itsenäisyyspäivän tiimoilta Kallen isänmaan puolustamisen ensimmäinen kirja

.

.

  

Kalle Korialle armeijan leipiin 1939 ja

'Jäävuoren' kimppuun

 

.

luettu kuukausi 9.7.-10.8.2002

'10.8. la klo 23.35 helleyö

München EM YU:

Koivula Heli 2. 3-loikka

Tiistaina alkaa koulu.

10 km juoksua pingiksen jälkeen.'

"muuten ei Iso nouse uutiksi"

"meni ravin reunalle kaivelemaan halkeintaan"

"se on hyvä merkki kun immeiset melloutuu sonnan kanssa"

pömilä =kahvila,kuppila

puhua sipiä =kuiskia

läyrytä =puhua lipevästi, imelästi imarrella

uhmomaan =ripuloimaan

mökkänä =?

 



 


63 km/€ hiihtoja


Loimujen aikaan 1976


06.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   6.KANSI - kutsunnoilla ruma nimi

.

.

 

 http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/loimujenaikaan.jpg

Kalle kutsunnoissa

haaveena kirjoituskone - lehmänhintainen!

.

luettu tasan kk  9.6.-9.7.2002

'9.7. vähännukutun yön jälkeinen

varhaisaamu. Naapurin Hilja olisi eilen

täyttänyt 74, mutta viikko sitten maanan-

taina menehtyi keuhkokuumeeseen. Olimme

kaupungissa ostamassa hautajaisvaatteita.

On elämä kovaa - olipa sota eli rauha.'

"on niin kolsa olo kuijottaa iliman kahviryyppyä"

"semmonen touhu on sihissä"

"Soppii ruveta lusikoimaan päänrakkoon!"

"nämä on semmosia tietoja, joita ei passaa matkia muille"



hömäkkä =iso kookas vauras

kahateolla =puoliksi

mulukkumarkkinat =kutsunnat armeijaan

rykky =lossin maihintulolaituri

suuvekasa =?

 



 5. KANSI

55 km/€  hiihtoa


Nuoruuden savotat 1975


05.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   5.KANSI - ei enää ihan anhiton ole kallekielitajumme

.

.

  

Kalle aikoo kirjailijaksi, 17v

.

luettu 1½ kk 18.4.-9.6.2002

'9.6. viikonpäivät lomalla.

Kiipesin pihakoivuun ja katkaisin toisen haaran

- aika jytkäys. Illalla pesistä Kitee-Oulu.

K. korjasi voiton.'

"pattiinit maksaa kahensaan höyteille"

"ei sitä uskosi, että tuo Patruunan tassikko on joskus maalimassa yritelly höpöstellä miestä"

"eikä ruppi kerkiä talittumaan"

"vieläpä minähi pääsin sinun ulupalla pois pökijöihen kirjoista"



nokko =kyllin

mölläri ='loru'kirja, romaani

ölövä =ylpeä

ihomies =naistenmies (Kianto)

röppöri = ?

 



 4. KANSI

47 hiihdot


Täysi tuntiraha 1974


04.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   4.KANSI - alamme vähitellen olla kuusalla kallekielestä 

.

.

  

Kalle menettää poikuutensa, 14v

.

luettu kuukausi 21.3.-18.4.2002

'17.4. kahden upean pilkkiviikon jälkeen

laskeutunut takainen talvi tienoolle:

lumivaippa katoilla ja teillä.'

"merkkien ja merkitystensä kanssa isä oli kerta kaikkiaan päkätissä"

"annapa se massisi, niin käärin mötkänän"

"kumman tekisi: tappaisiko talon kissan vai naisiko emäntää?"

"Jylykäs-Jakin kiekeröön"

pipperi =piparkakku

lotipäällä =reilulla hyvällä tuulella

tiitterä =pirteä, aikaansaava

masoi =matki

haminatunti =? 

 



 3. KANSI 

40 km hiihdot


Kunnan jauhot 1973


03.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   3.KANSI - kolmas kallekielinen sananmerkitys haussa

.

.

  

Isä-Herkon mielisairaus pahimmoillaan

.

luettu 1½ kk 2.2. - 21.3. 2002

"Tarkotatko kuolemaa? Että jäät lopullisesti varpaat taivasta kohti"

 

"oli ahne nääläytymään peilin edessä"

 

"Olin kasvanut hengessä, jonka voi ilmentää toivomuksella: riittäisi terveyttä, siunautuisi jokapäiväinen leipä, saisi päälleen vaatteet, joilla tarkenisi ulos talven ärjänteisiin."

 

 



hassummalla = halvemmalla

taipperi = hakaneula

solokkusankko = laskiämpäri, likasanko

huokuvaan köyhempi = kuollut

hurrauspusero = ?

 



 2. KANSI 


Tammettu virta 1972


02.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   2.KANSI - Kalle lähetti aikoinaan koululle vastauskirjeen

.

.

 

Koulukiusattu-Kalle jää kortitta

koulun kuusijuhlassa

.

 luettu kolmannen kerran  24.11.2001 - 2.2.2002

"Minkälaisen käsityksen tuo poika-riepu saapi tuommosesta isästä, jonka puhe on samanlaista polskutusta kun hevonen vetteen paskantasi.

Ei oo kipenettä luottamista."

 

Tästähän se kaikki alkoi, Kallen nahkoihin asettautuminen. Lukuvuonna 1992 - 1993

Koulussa luin oppilaille Tammetun virran talven aikana ja lähetimme sitten keväällä kirjailijalle kirjenivaskan. Yllätyksemme oli suuri kun ennen kevätjuhlaa saimme samanmoisen paketin vastaukseksi kiitosviestein takaisin. Ja opettajalle vielä kaiken kukkuraksi kortti:

Opettaja

__

Kiittelen Teitä ja oppilaitanne

saamistani kirjeistä. Mukava

kuulla, että oppilaat ovat kiin-

nostuneet ajasta, jollaista mi-

nä ja yleensä ikäluokkani lap-

set elimme runsaat kuusi vuosi-

kymmentä taaksepäin. Uittotyöt-

hän ovat jo historiaan jäänyttä

aikaa. Silloin otettiin poika-

joukossa miehen mittaa jopa

sillä, kuka uskaltaa pitää suus-

saan sammakkoa!

   Oppilaat esittävät kirjeis-

sään useamman sorttisia kysymyk-

siä. Niihin en jaksa, kerkiäk-

kään vastailemaan. Toivottavas-

ti tämä korttinivaskani ehtii

sinne koululle vielä lukukau-

den aikana ja jaatte korttini

oppilaillenne.

   Hyvää kesää!

 

      MUISTAMISESTA

LÄMPIMÄSTI KIITELLEN

    Tampereella 20.V.1993

    Terveisin, Kalle Päätalo

Huovinen ei ollut lotkauttanut korvaansakaan, kun edellisen koulun kanssa lähestyimme Veikkoa Ronttosauruksen luettuamme.

kuusalla = selvillä, perillä asioista

möhkeissään = suuttunut, nokkiintunut

kattilakunta = perhe, pesue

tammettu = padottu

ottonen =  ?

 



 1. KANSI


Huonemiehen poika 1971


01.12.2012 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

JOULUKALLENTERIN   1.KANSI - aloitetaan hävyttömyyksillä ja jätetään päivittäin yksi sana lukijan sottailtavaksi

.

.

Gummerus

Iijoki-sarjan kansikuvat: Matti Louhi

  

Kallen lapsuus 9-vuotiaaksi asti

.

ekaan kului lukuaikaa 5 kk = 25.6. - 24.11.2001

'turvallista luettavaa turvattomassa maailmassa'

(välissä 11.9. WTC-isku = Osama bin Ladenin Al-Qaidan terroristit kaappasivat USA:ssa neljä lentokonetta, joista kahdella tuhosivat läpiajollaan kaksoistornit New Yorkissa.)

.

"kun roikanjohtaja paartaa akkasa satulassa"

"kun kauvvon paastovvaa, ei tartte pitkään jäppiä"

"Äidin raskaudentila oli kerinnyt jo aivan laukeamisviikoille."

 

personkuppi =santsi

pelata laistoa =vuskata

rikeneen =äkkiä

kaulapaska =oksennus

uupelo =?

 


 KIRJALLINEN JOULUKALLENTERI 14 kommenttia

***************************************

TÄÄLTÄ kaikki alkoi vuonna 2007


 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti