Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Elokuun 2012 Kauppalehti-blogit


Parit pulmat



30 vai 31? maalla tyhmyys tiivistyy?

HT/7

.

.

Henkien taistelu 6.

Päivien luku elokuussa aamulla  pähkäilytti, kun ei niin väliä tunneilla päivillä tai kuukausilla: yhtä lomaa ja luppoa.

Ei muuten, vaan merkitsenkö potun päivämääräksi 31.8.2012 vai 1.9.2012. Tavallaan olisi noloa jos elää päivää jota ei olekaan. Pilvilinnoissaan siis.

 

Rystyset pelastivat. Tiedättehän. Käsi nyrkkiin ja laskemaan rystysiä ja rystysvälejä laitimmaisesta alkaen. Koholle jää elokuu, so. 31 päivää - väliin jos jäisi olisi alle.

 

Ensimmäinen pulma ratkaistu.

 

Toinen pulma heti edessä: runsauden pula = kirjoittaisiko lanttukukosta, savumuikuista vai mustaherukoista? Ja niitä tarjonneista ystävistä.

Jokainen olisi oman jutun väärti.

Lanttukukolle kävi kutsu maanantaina, savumuikuille sunnuntaina, herukoille lauantaina. Suussa sulavia tahtovat ystävät tarjota ystävällisesti. Ja mitä herkkuja! Mikä maku! Ja niin suomalaista! Mitään pizzaa Italiasta, tai burgeria Amerikoista! Tai mitään lämpöisten maiden avocadoa, mangoa, papaijaa! Etelän hetelmiä, pah!

Suomalaista, aitoa maalaiselämää, reilua voitaleipää! Tarjolla.

Mitään hienostunutta toscanalaista, gardajärveläistä hivelevää kosketusta ja tuoksua! Taikka väimereläistä sineä, turkoosin vihreyttä. 

Pöh! Aitoo pötsönlahtelaista, sampaanselekäläistä, orasalolaista lanttuu, mujetta ja mustoo viinmarjoo - oo la laa beibö!

Pehmenneen lantun suussa sulavaa imeltuvaa maukkautta, mehevän läskilihan tirinää ja lantun hajua. Savupöntön leppäisen pehmeyden hauduttamaa muikkua, kielen vievää valkolihaa, kuparinruskean kylkinahkan alla suolan aromoimaa alkuvoimaa. Mustaviinimarjaa, pullukka herukkaa suoraan pensaasta terttuineen tai alumiinisen mehumaijan hauduttamaa nektarijuomaa...

 

Harmin pala - joku huutaa, keskeyttää, kunhan ei olisi itse Joel:

 

- Herää tähän hetkeen, äijävähä! 

  

Yhä maistuvat alkuviikon maut huulilla, ovat kielellä livottavissa vaikka tänään on jo perjantai.

Harmi että ehti ratketa vain pulmista toinen, se vähemmän tärkeä eli se minkä rystyset laskivat:

 

Tänään on 31.8.2012, elokuun viimeinen päivä.

 

Oikeasti ja tosiasiassa

tässä menossa Joel Lehtosen Henkien taistelun puoliväli ja sen herättämien ajatusten siirto tänne vielä Putkinotkoakin syrjempään Suomeen, liki itärajaa. Henkien taistelu kiivaassa mietinnässä. Noin kaupunkilais-urbanistista jo 1930-luvulla!  Ennen pizzapaikkoja, ennen televisiota, internettiä, ennen lätkää, ennen ...

Pirun riivaama Kleophas on kääntymässä, sen oikean Pirun, Sorsimon, vaikutuksesta, maalaiselämän viholliseksi: Talonpoika on ahneine omistushaluineen vihonviimeinen kapistus. Tyhmyys tiivistyy maaseudulla, sivistys on kaupungissa  - niin se on. Se on ollut niin jo tuolloin Helsingissä! Tuossa vähäisessä piskuisessa pääkaupungissa!

 

 

"Niin, mutta ovathan he maan lapsia, mullan lapsia, - lähellä luontoa ja sen tiedottomia vaistoja ... joskin ihminen ikävöi korkeampaa näkemystä ..."

"Kuulaampaa näkemystä", jatkoi Sorsimo hänen ajatustaan.

"Niin", myönsi Kleophas. "Sellaista, jota suurempi sivistys, laajempi tietomäärä luonnollisestikin tuo mukanaan ..."

"Ja laajempi elämä", hymähti Sorsimo. "Sellainen kuin esimerkiksi pääkaupungissa ..."

Lehtonen: Henkien taistelu. 1933


Karhukirje



selvällä suomella

.



.

Tuli SARVilta.

Kuulun SARViin, vaikkei jutuista uskoisi. Siis liittoon jonka jäsenet arvostelevat toisten tekstejä! (vaikkeivät itsekään taida taitaa).

"Kirjanpitomme mukaan jäsenmaksunne on vielä maksamatta", kirjeessä kirjoitettiin ja huomautettiin että jos ette jumankauta maksa seuraa sanktioita, liitosta lemppaamista sun muuta tosi ikuista ikävää.

Ensin tietenkin ajattelin että kyseessä on taas sonerat, siis niitä kirjeitä joissa vallitetaan, etta vallitetavasti bezahlung puuttu tarittan isso maksu tanne meile ja tilinronne ja pakitunnuksenne, luotto cardin kayttooikkeussiirto meile tanne nikkeriaan...

Vaan mitä vielä, tosi oli kyseessä ja " palauttamaan samalla PRESS-kortin"-uhka pisti toimimaan, tönkimään asiaa, harjoittamaan tutkivaa dzurnalismia. Löytyipä kun kauan kaiveli: 70 € maksettu ajat ammoin jo joulukuussa, viime vuoden puolella vuoden 2012 jäsenmaksu, uskomattoman aikaisin varmaan, koska piuhat sekä kirjat kirjaliitossa noin sekaisin menivät.

En minä muuten hädissäni, vaan sillä kortilla pääsee ilmaiseksi Louvreen Mona Lisan hymyä tsiigaamaan ja muihin ulkomaan kihupaikkoihin, siinä kun lukee oikein kielillä:

 

Carte d'identité de Presse

  • Les autorités sont priées de bien voulóir faciliter la tâche professionelle de titulaire de cette carte
  • The authorities are kindly requested to facilitate the professional task of the bearer of this card
  • Es wird gebeteb, dem Inhaber dieser Karte bei seiner Berufsausübung Beistand und Hilfe zu gewähren.

Suomessa sillä ei pääse minnekään, paitsi linja-autoon, jossa pressillä saa 30 %:n alennuksen pitkillä matkoilla. Vaan ilmaiseksihan linja-autoissa pääsee, jos on itse öisin kuskina, kuten taannoin. Pesäpallokentän porttimiehelle jos erehdyt korttia vilauttamaan, siinä on munaliisan hymy kaukana ja järkkärillä kännykkä korvilla: poliisia paikalle heti hälyttämässä jotta joku häirikkö tiällä pumm...

SARV on toista maata ja kohtelias. Anteeksipyynnöt ja kaikki kohta perään. Hyvittivät vielä erhetyksensä lähettämällä kirjan Kritiikin kasvot. Sieltäkös heti löytyi asiaankuuluva juttu otsikolla 'Tarkista lasku. Sinun täytyy se maksaa'.

Jutussa Heikki Jokinen manailee mediatalojen röyhkeydestä tekijänoikeuksien kaventamissopimuksissa, joissa halutaan juridinen vastuu tekijän työn julkaisemisen seurauksista tekijälle:

"Kun tämä yhdistyy vaateeseen saada levittää työtä mihin tahansa sekä muuttaa sitä, on vaade kuin Franz Kafkan tarinoista. Tekijä vastaa seurauksista, vaikka ei tiedä missä ja millaisena hänen työtään levitetään."

 



 


Hymysuinen puupäinen elokuinen


29.08.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, RAIKU

Paradiso pieni Onnin maa

.

.



Että Paratiisissakinko joskus!

Satelee ja matelee.

Joutessani takkaan nakkaan puita.

"On nuita!"

 

Hymy suussa

lämmitän jo elokuussa!

 

 

 

 

 



 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


BB 2012



iltasella klo 21-23 paukahtaa

.

.

On keskiyö.

 Pian On  Taas Iekemistä. ! Näkemistä. !  Ja Siunaamista. !

- Voi herra paratkoon noihin villiin kanssa!

Enää tämä yö. Ja sitten!

 

Subi on saanutkin olla supisupihiljaa viime joululta, jolloin BB7 päättyi ja se yks rohkea yksinhuoltaja, nainen voitti, ei enää tule nimikään mieleen. Pertun kyllä muistaa aina, kun oli eka. Ja Kaarlo kautta aikojen paras.

 

Vaan iltasella pannaan uutta putkeen ja päästään ihmisten kimppuun, ihmistä lähelle: BB8, se kasi. Kahdeksas vuosi! Fantastic! Unbelievable! Incredible!

 

Saa Lehtoset, Kilvet väistyä vähäksi aikaa, kun Elämä alkaa. Lehtosen Henkien taistelu kalpenee ja nyt vasta forstmestari Klepohas Leanteri Sampila näkisi ennen näkemättömät. Mietoa se oli Lehtosen aikaan syntinen elämä, Pariisissakin.

 

Saas nähä mitä näkyy!

 

 Asukit





Ukonturjakkeita vain!


27.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, LEHDISTÖ

ei yhtään naista uusimmassa lehdessä

.



 Viisaassa Rahassa, 6/12

.

Joten yksitoikkoiseksi hajahuomioluennaksi tahi paremminkin Kuka pelkää mustaa miestä? -leikiksi luiskahtaa Piensijoittajan lukuhetki:

  • Japanin indeksilaina suli Tomi Salon käsiin. Sinne meni tuotto, suli pääoma, petti inflaatiosuoja. 

Lehteä lukeva Piensijoittaja onkin ihmetellyt viime vuodet sijoittamisen turhuutta - sarkastisesti päästääkin ilon ilmoille: "Onneksi on vielä jääny rippeitä mitä sijoittaa - säilyy häviämisen ilo."

  •  
  • Petri Sahlström on joutunut tänä kesänä poikkeuksellisesti seuraamaan päivittäin muutakin kuin säätilaa netistä: velkakriisin osavuosikatsausten sekä korko- ja valuuttamarkkinoiden käänteet sääkäänteitä ailahtelevampia.

Piensijoittaja tähtäimessä ollut absolutismi säätiedotteita kohtaan: "Ei yhtään ennustetta tänään korville!" Ei ole onnistunut aivan, harmittaa.

  •  
  • Pentti Hakkarainen vaatii pankkisääntelyä, jotteivät finanssikriisin kustannukset jää veronmaksajien kontolle. Piensijoittaja kannatti kyllä jo koulussa, niin oppilaana kuin opettajanakin, mahdollisimman vähäistä välituntikontrollia, paitsi oman laiskuutensa, myös pikkukansalaisten vastuuntunnon kehittymisen takia. Niinpä moni uhitteleva ilkityö jäi tekemättä.
  •  
  •  Puola, itäisen Euroopan mallimaa. Korruptio on iso ongelma, silti ihan vaatimatonta luokkaa Venäjään verrattuna. "PAH!" huokaa Piensijoittaja ja aina vain harmittelee Danske Bankin Itä-Eurooppa-rahaston rahastotappioitaan: "SIJOITA NYT ITÄBLOKKIIN!"
  •  
  • Timo Rothovius Osakesäästäjien keulana ei pidä järkevänä jäsenistön 'Elop ulos!' -vaatimusta, koska Stephen nauttii hallituksen luottamusta ja hallituksen vaihto ei osakesäästäjiltäkään onnistuisi.

Piensijoittajankaan mielestä ei sujuvampaa tyhjänpuhujaa sitten Kanervan ole syytä Kanadaan poislähettää. Imurikauppiaseliittiä!

  •  
  • Jarmo Leppiniemi pankkitallettaa = kirjoittaa sijoitusrahastojen tuottamattomuudesta: Viiden vuoden kymppitonnin rahastosijoitus olisi arvoltaan nyt 5000 €, korkeintaan 8000 €. Pankkitalletus näyttäisi numeroita 10510 € .

Piensijoittaja muistaa Hesarin kirjoituksen vuosien takaa, missä Nalle Wahroos ihmetteli, miten vähän suomalaiset sijoittavat rahastoihin ja makuuttavat rahojaan pankkitilillä; Piensijoittajalta pääsee pieni hörähdys.

  •  
  • Lehden mielenkiintoisin tarkasteltava on joka kerta, varsinkin nyt kun Digian houkuttavuudesta on päästy, sehän oli kauan sitkeästi kasin sakissa kuin Aikamiesten Iltatuulen viesti musalistalla aikoinaan, Osakepuntari, taulukko, jota varotetaan melkeinpä pääkallokuvin tulkitsemasta väärin ja ainakaan syyttämästä lehteä häränpyllyseuraamuksista: Lista ei sisällä ostosuosituksia, eikä se ota kantaa osakemarkkinoiden yleiseen houkuttelevuuteen sijoituskohteena.  http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/analyysit/balancenlista/

Että tämmöinen tummanpuhuva tosin nauravanaamainen lehti tällä kertaa.

Piensijoittaja sulkee viisastuneena Viisaan Rahan ja päättää uudella viikolla olla koskematta houkuttavampiin tai -vimpiinkaan tarjouksiin, edes tiistaina pörssin yleisimpänä laskupäivänä. Lähtee ulkoammeeseen luiskahtanutta siilinraatoa hautaamaan, lapiohommiin, tiedä vaikka löytäisi lehden mainitsemaa Ytterbiumia tahi jotain kumman Tannenbaumia, harvinaisia maametalleja, jotka pian ovat arvossa arvaamattomissa.

  

Sitten olisi taas mitä sijoittaa turhuuveenPäätalon Herkon, toisen lapiomiehen sanoin, kun entiset 'sijoitukset' alkavatkin olla aamenissaan.

 


Naisilla saa



jos oikein sijoittaa!

.

.



Viime viikonloppuinen Savon reissu poikii yhä!

Onni Eläkeläinenhän on kova poika veikkaamaan: ei niinkään voiton takia kuin osumisen. Ja kun harvoin osuu sen upeammalta tuntuu kun osuu.

 

Nyt osui!

 

Jotenkin siinä Kuopion keskuskentän portin takana seisoskellessa, pallomerta katsellessa kävi OE:n iholla ja sisuskaluissa semmoinen kutina  että näitä Pallokissoja täytyy käyttää hyväksensä, sijoittaa heihin. Jäädä kyttäämään tilaisuutta.

 

Kannatti. Eilen napsahti.

Panos tuli NELINKERTAISENA takaisin, kun lisäsi nuo Vinkun naiset siihen häviämään.

 

"Jos olisin sijoittanut naisiin satasen, olisin saanut neljä saturaista takaisin. Jos tonnin, nyt olisi neljätuhatta euroa lakkarissa! Tai miljoonan, niin neljä miljoonaa tai ..." jälkipelasi Onni.

Ja eikös vaan alkanut kääntyilemään iso ilo harmin puolelle.

Niin kuin niin usein muissakin läheltä liippaavissa asioissa. Niin kuin kaikilla muillakin inhimillisillä olennoilla. Ja Onnihan on laskettava inhimilliseksi olennoksi, ainakin melkein.

 

Eikä Onni oikesti maansa myynyt ja myrtynyt "Pyh!4€"-voitostaan ollut, kunhan joutessansa laskeskeli. Eikä hän oikeasti haluaisikaan isoja voittaa, niin kuin satasia ja silleen, sillä Onnin tavoitteena aina on, kuten alussa on kerrottu, osuma eikä siitä koittava kahina.

Tänään hän lähtee taas naisilla uuteen hyökkäykseen:

 



 


Väätäisen Juha



kiertää taas kenttää, tapaa mm. toisen mestarin



.

Tänäänkin on päässä pyykkipäivä. Niin kuin joka päivä: paljon luettavaa = paljon pestävää.

Torilla oli JV, en mennyt, vaikka nuoruuden idoli olikin. Kova poika silloin, juoksi Joensuussa -72 Münchenin olympialaisten alla aika haipakkaa ja oli laiha ja mustempi kuin mustinkin musta, vaan niin olivat Sepot Matela jos Tuominenkin. Asui Alli Vaittinen-Kuikan pesässä, puoluetoverinsa hoidossa kisojen ajan. Euroopan mestari edellisen vuoden Helsingistä. Ne olivat aikoja ne! Kovia aikoja: kympit kahtakasia laitanaan ja vitosella 14 ei mitään. Kukkoahoa, Vasalaa, Viréniä, Salinia, Mona-Lisaa...

Tuosta sakista siis yksi olisi ollut torilla, vaan en silti mennyt tapaamaan, en edes harkinnut, koska halusin säilyttää nuoruuden uljaan näyn: nuori energinen orhi kiitämässä savannilla auringon laskiessa. Ehken olisin mennyt jos torilla olisi ollut toinen JV, se Vanhis, se joka niin on tykästynyt Timo Soiniin ja perussuomalaisiin, ja varmasti olisin mennyt jos torilla olisi istunut Volter Kilpi.

Toisen käden tietoa toki sain: pappi oli ollut  ja kunnanjohtaja ja poliisi ja moni muu. Ymmärtävät hyvän päälle. Hakkaraista ei ollut näkynyt, lie ollut jossain eukkoa kantamassa tai karaokea vetämässä - tai pöydän alle rientäny, veitikainen, kuka tietää.

Lehden sain, vaikken paikalla ollut: Perussuomalainen 10/2012

Minuun kaikkinaiset lehdet ja kaikkinaiset kirjoitukset uppoavat kuin likapyykki pesukoneeseen, jopa Siniseen Nyyrikkiin ja nyt lakkaavaan Reginaan tartun mielihalulla, no moottorilehdistä en juuri piittaa.

 

Ahkerammin Piippolan vaari Väätäinen kiertää kesäisiä kenttiä nyt kuin Keminmaan keiju Väyrynen, menossa on Kunnat kuntoon -kiertue.

Eilen täällä, tänään Pöljässä kertoo lehti.

Sitä tässä tavailen ja ylpeäkin olen että Poutiaisen Einon henki on heräilemässä, tuon toisen nuoruuteni itolin. Kertaakaan en jättänyt äänestämättä, en silloinkaan jolloin Eino jäi tipalle etuskunnasta. Rehti mies, viimeisen päälle - johan sen päältä näki ja kyliltä kuuli, jopa vastustajien suusta.

Eipä silti: kyllä minulle kaikki puolueet käyvät sitä yhtä lukuunottamatta.

 

Mäntyrannan, toisen konkarin on Väätäinen tavannut Pellossa. Eero on ollut suivaantunut Pellon kepulaisille (hih!), oltuaan itse puolueessa 40 vuotta: "Muutamat jäärät pelaavat sumeilematonta sanelupolitiikkaa ... "

Vähänkös tuttua muillakin pelloilla ja vainioilla.

 

On noissa hohtoa yhä jäljellä, noissa urheilusankareissa törppöilyidensäkin jälkeen, Nykäsessäkin (= paina kainostelematta nimeä nähdäksesi kuullaksesi kummat), joka taas on alkanut ryyppäämään, Väätäisessä, joka on juomansa juonut, Mäntyrannassa, joka viime metreillään kompuroi amfetamiiniin kanssa.

Inhimillisiä tekijöitä ja kokijoita.

 

Ai niin siinä lehdessä oli vielä Matti Putkosen neuvo miten kriisihommat hoituisivat: "EU maksaa puolet maailman kehitysyhteistyöstä eli yli 500 miljardia euroa. Puolitetaan tämä ja ohjataan näistä säästyvistä kehitysyhteistyörahoista kolme seuraavaa vuotta EU:n kriisimaiden työllisyyden, yrittäjyyden ja sosiaalisen turvallisuuden kohentamiseen sekä oikeudenmukaisen verotusjärjestelmän luomiseen."

 

Näin on tältä päivältä pää täynnä riepua jos jonkinmoista: ei kun pääpesukone pyörimään ja odottamaan, tuleeko noista kyllin puhdasta päällä pidettäväksi.

 

 






Linja-autossa onpi tunnelmaa



matka katkeaa

.



.

Lähtöasemalla olin rahastanut kuten oli opetettu. Ei siinä mitään, hyvin oli sujunut. Auto puolillaan väkeä. Suurin osa oli vain vilauttanut korttiansa, sekeleitä ei juuri tarvinnut käsitellä.

Sitten olin leväyttänyt kartan ohjauspyörän päälle ja viisauksissani etsinyt oikoreitin kirkolta kaupunkiin.

Tie oli kaventunut ja kaventunut ja kohta käynyt mahdottomaksi ajaa. Keskellä metsää oltiin; onneksi metsä oli matalaa männikköä, kuivaa kangasta, ei mitenkään synkkää eikä upottavaa.

Matkustajat uppoutuivat matkustamiseen eli työpäivän jälkeiseen horteeseen; muutama mummo oli valppaammalla päällä ja  päät pyörivät siihen malliin, ettei nyt tässä toillai ihan jokapäiväistä reittiä reissuttu.

Peruutin pitkän autonpötkylän; säkällä sain käännetyksi sen kannokossa. Ja ei kuin takaisin päin. Pian oltaisiin taas oikeilla jäljillä.

Ison tien risteykseen tultaessa ennätin kehaista etumummoille:

- Meiltähän tämä käypi. Helppoa kuin heinänteko, miksen jo aikaisemmin älynnyt ruveta linja-autokuskiksi!

Siitä alkoivat vaikeudet ja mummojen vastalausevapinat ja huokailut: heinänkepittäminen mittään iisiä hommaa ...

Kummasti alkoi pohkeita ajaminen rasittaa, lyijyjalat eivät tahtoneet totella; ei sitten millään olisi jaksanut painaa kaasupoljinta, piti hivuttaa toinenkin jalka kaasupolkimelle avuksi.

Tuli pieni notko ja notkon pohjalle oli auto jäädä, vaivoin kahdella jalalla sen verran sai poljinta alas että täristen nousi.

Kahta jalkaa päästiin lähtöristeykseen, jonka ohi olisin aikonut hurauttaa asemalle poikkeamatta. Alkoi aikataulu olla vähän viturallaan ja työmatkalaisetkin heräilemässä mummojen murinaan. Tunnelma tiivistymässä, hartaushetki loppumassa.

Pomo näkyi huitovan aseman pihalla. Kai sen joku oli hälyttänyt jotta mehtään mänivät. Siinä viittilöi nyt että tännetänne!

Pistin vilkun ja väänsin rattia, mutta kaasupoljin jumi eikä enää totellut kahtakaan jalkaa. Siihen jumahti auto. Kääntymättä.

Pomo loikki nurmikon poikki hätiin. Ja tuuraamaan.

Ei. Vihainen ei ollut. Lohdutteli alkuvaikeuksista. "Kyllä se siitä lähtee", se rupatteli ystävällisesti. Mummot tuntuivat olevan toista mieltä: tuosta mittään näytä tule ...

Sieltä täältä kantautui nurinaa, vain pomo näytti uskovan mahdollisuuksiini: "Istut vain nyt ja kahtelet päältä. Pistät saunan lämpiämään kunhan kotiasi pääset. Tässä mittää hättää."

Mummotkin jo nyökkäilivät kun kaupunki lähestyi ja pomon kyyti joutui.

Vähää vaille etteivät läpyttäneet käsiään kun kaupungin päätepysäkillä pääsivät kyydistä ulos. 

 

 



 


Tenniskentällä pikkupojat kiroilivat



K18

.

.

Samalla Savonmaihin suuntautuneella retkellä Valkeisenlammelta ylöskavutessa Raviradantien alussa kävi OE:n vintissä taas pikkuinen pimeys: oli nähtävä KuPSin kotiareena, siis näiden Pekosen potkijoihen. R-kioskin nainen neuvoi jotta tuonne vuan mäin peälle, siellä leppääpi.

Hädin tuskin olivat kavunneet Onni E ja Onni E:n todellinen onni mäen päälle kun häkin sisältä kajahti:

-Yl ol!

- Vitun paska, elä sinä aina yritä vettee itellesi!

Häkissä mätki tennispalloa kaksi kymppivuotiasta, sulassa epäsovussa. Ilma oli mitä kaunein ja aurinkoisin, poikain kieli ukkosteli ja salamoi.

Haukkoivat mäen päälle henkeä Onni ja se todellinen Onnin onni. Ei EI EI, ei ylösrehkimisestä, heillähän on tietääksemme rautainen kunto, vaan pikkupoikien kielestä, joka rumenemistaan rumeni.

- Tuolleenpa ne koulussakin. Ei tuo uutta ole. Kieli siellä häijympää teki kuin meteli.

Ja sen kuin paheni. Muutaman lätkyn jälkeen taas häkissä tärähti:

- Kivestä kimposi! Ulukona on.

- Silimäs on kivestä. Ja kivekses. Et saatana neä mittää!

Jäivät onneksi koppien peittoon ja kuulomatkan taakse nuo ärhäkät nadalit. Pääsee helpotuksen huokaus: - Hittoakohan pelaavat jos noin on vaikeeta.

Ensin siinä alla on tekonurmikenttä, missä poikajoukkueet pelaavat kunnon peliä, tuomarit ja kaikki.

Ihan äänettöminä pelaavat, vain puuskutus ja potkujen tussautukset. Ei purinaa minkäänlaista: herrasmiehet ovatkin täällä eivätkä tenniskentällä niin kuin on sanottu; vai tuomarin pillikö pitää pihdeissä porukat - vai äiditisät katsomossa?

Kuplahallin takaa auringossa sojottavat korkeuksissa valonheittimet. Sinne.

SAVON SANOMAT AREENA lukee pääkatsomon päädyssä. Kuppituolit loistavat väreissä. Kenttä on täynnä potkimattomia palloja, kymmenittäin. Ristin sielua ei näkyvillä, portit lukossa. Vasemmalla sivustalla vaikuttava puukatsomo, Vienan Karjalastakin tuommoiset hävitetty aikoja. Sympaattinen retoska. Tilataideteos. Aurinkokatsomo nimeltään.

Onni E on otettu näkemästään.

Vaikkeivät Pallokissat edes kentällä vielä olleet!

Itamyöhään kotosalla, siellä Ohtaansalmen sillan takana, luki tuloksen tekstitv:stään: Pallokissat - ONS   1-2

 

Sittenpä ei oma kielenkäyttö eronnut tennispoikien kielestä sanottavammin =  lausahti Pah!ia pahempaa.

 

 

 RonaltiinaPallokissojen maskotti ja pelaajahahmo

 


Sonera se laskuttaa!



kapulakielellä kaikkine logoineen

.

.

Tulla tupsahti Elisan käyttäjälle karhulasku, illalla mailiin.

Kieli oli vähän kuin omakirjoittama, vaan kuka nyt itseänsä pelottelisi!

Tässäpä tämä kumma:

 

·         Viimeinen lasku (S884D8FG55G)‏


 19:37




Från:
Service Sonera (internetsecurity@sonera.fi)
Skickat:
den 21 augusti 2012 19:37:13
Till:
hikkaj@hotmail.com

 

Suni
 Hei,

 

 

Tämä sähköposti lähetettiin ilmoittaa teille, että olemme pystyneet käsittelemään maksua viimeinen lasku.
Tämä voi olla yksi tai kaikki seuraavista syistä:

 

  • Viime muutos henkilökohtaisia tietoja. (Esimerkki: laskutusosoite, puhelinnumero)
     
  • Lähettäminen virheellisiä tietoja aikana lasku betalinzg prosessin.
     
  • Kyvyttömyys tarkasti tarkistaa asettamalla valintoja maksunsaantiin sisäinen virhe meidän.

     

Tämän vuoksi, jotta palveluksessanne s, n ei keskeydy, pyydämme sinua vahvistamaan ja päivittämään laskutustietosi tänään

Ja alla oli linkki, jota ei arvannut avata eikä tähän potun pohjalle laittaa, koska joku teistä saattaisi sitäkin painaltaa - vahingossa.


Tapasivat toisensa pikaisesti


21.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, voe mahoton!

olkaveli Ojarumpu ja Onni Eläkeläinen

.



.

"Askelsin Valkeisenlammen viertä. Kesäviri helisytti rannan pajujen hopeakelloja. Jo rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Yllä nuhjuinen paita. Housut kurtussa, että vikkeläsorminen haitaristi olisi loihtinut niillä pikapikaa Kruunmarjaanan polskan." Immu

Oikeastaan vain esittäytyivät, sillä jokaisella on ikioma olkaveljensä, joka on paneutunut oman kantajansa sielunmaisemiin. Nokko yhdessä kullekin.

Sen verran on tullut Valkeisen lampea lukien kierrettyä, jotta nyt ennen talven tuloa oli Onnin aika poistua Paratiisista tuttavuutta hieromaan noiden perin mielenkiintoisten olkaveljien levinneisyysalueelle kaupungin sydämessä olevalle lammelle.

Ei suostunut Ojarumpu Onnin olalle pitemmäksi aikaa istahtamaan, koska vakiolkapää olisi saattanut vilahtaa vähän nokkiintuneena sivuitse, ja sieltä olisi saattanut kuulua pirullinen hymähdys jotta 'johan oot olkapään löytänyt'. Siinä hätäisessä esittelyssä etunimikin meni Onnin korvien ohitse, Reinoko vai mikä.

Tori kaupungissa oli edelleen ties monettako vuotta, se kalahalli!, kuin hävityksen kauhistus, kun tuhansille autoille tönkivät parkkipaikkoja maan alle keskelle kaupunkia. Kauppahalli ressujen peitossa; Veljmies patsaasta ei tietoakaan; Partasen kalakukot kylmiä kalikoita vaikka kesän viimeisen hellepäivän olisi luullut kaiken sulattavan.

Siitä suurta remontissa olevaa teatteria ja sen takana olevaa virvoittavaa vettä kohti kävi kulku. Lampea, Valkeista. Pienellä jännityksellä: tokko tuon kehvetin tapaisi, vastaan rehveltäisi?

Sielläpä olikin monenlaista lammenkiertäjää: jokin poikien jalkapalloporukka alkuverryttelemässä; koirien kakittajia useampiakin; ruoholla loikovia neitosia; aikuisopiskelija viivaamassa kirjansivua: yksikseen uiva nainen; lampeen pulahti myös saksapaimenkoira juuri kun taivaalla lensi hävittäjäkone Rissalasta; iisalmelaista olutta litkiviä ylipukeutuneita juoppolalleja ja monia muita näki Onni E, mutta olkaveli Ojarummusta ei minkäänlaista havaintoa.

Kunnes kolmannella kiekalla nappasi.

- Päivöä! kuului olan takaa liki Pushkinin patsasta.

Onni E aivan paniikkiin oli joutumassa, vaikka just tätä varten oli liikenteeseen lähtenyt, mutta kun kuitenkin niin visusti oli uskonut ettei mitään olkaveljeä aikuisoikeasti ole olemassakaan, on vain hyvävelijärjestöjä, nekin epävirallisia ja muuttuvia.

- Ojarumpu?

- Hyshys. Se se.

- No mikä?

Ojarumpu teki pelin oitis selväksi, ettei ole soveliasta toisen olkapäillä keikkua vaan jokainen hankkikoon omansa, olkaveljiä kyllä piisaa.

- Onni kuule, sinulla ootteelloo teällä omasi. Tulet josku paremmalla ajalla niin etitään sopiva, pahtaan takana on parvittain vapaita olkaveljiä oottamassa omaansa.

Sitten se katosi olkaveli, Ojarumpu.

Onni vaipui Pushkinin patsaan hetekapenkille aatoksiinsa - olikohan tuokaan aito ja oikea ...



 


Kuka kumma Tää?


20.08.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi

oikein kuvan kanssa

.



.

"HV
 Hj

 

Ei tule tästä tytöstä lasta ei sittaa.

Vipuvarsi puuttuu.

Sitä ei ähäkkyydellä korvata.

Kyllä se nyt vaan niin on ettei Tään runnakolla haamuheittoja iänkuun päivänä kiskota.

 

Tään mitat on tässä: synt. 2.8. 1989 pituus: 165 cm - paino: 70 kg FIN

 

Kilpasiskojen tässä:

 synt. 30.6.1981 pituus: 182 cm - paino: 80 kg CZE

 synt. 22.8.1981 pituus: 175 cm - paino: 78 kg GER

 synt. 15.1.1986 pituus: 178 cm - paino: 85 kg RUS

 

Arvaapas kuka on Tää?

Ja keitä nuo varrekkaammat?

 

Et ollu muuten lauantaina kaupungissa kisoissa. Ei ainakaan makkarajonossa näkyny.

 

tuus

L "

Kerrankin Lennu on pakannu asiallista tavaraa. Vaan olihan myös Jorma pieni!

Ja tietysti olin lauantaina paikalla, missä jalkavammainen Keskisalo*) ilmotti lopettavansa estejuoksijan uran. 

Vilahti se Lennukin siellä tuhannen seassa, vaan en viittiny hihasta nykästä. Tosin siinä ja siinä oli kisoihin meno että Ohtaansalmen takaa ennätti - ja sitten joutu arpomaan että kumpaako menis katsomaan: Eliittiin Tätä Lennun Tätää vai Arja Saijonmaata Enoon.

Tää voitti: kuvankin näpsäsin, vaan oli niin pieni kohde että piti zuumailla ja kun zuumailee niin tärähtelee.

Kysymys siirtyy koteihin:  Kuka Tää kuvassa? Entä nuo muut siskot?

Pannaas pulju kiinni vähäks aikaa eli vastaukset piiloon vaikka huomiseen tai niin kauan kunnes Vanhis pääsee jyvälle.

*)                              






Jaksavat jauhaa joutavia



venäjää ja marskia

.

.

Onni E on aivan ölöllä yötäpäivää.

Poljettuaan tandemilla jokunen viikko sitten sinne ABC:lle syömään niin eikö heti sisälle astuttuaan törmännyt tuohtuneeseen tummaan hai-sie-mieheen, joka melskasi lehteä ilmassa riepotellen:

- Ryssän lippua, hyi helevettiä! pitävät  viikkotolokulla mökkitangossa liehumassa. Suomessa! Kesälahella!

"Eikö tuo nyt sama siulekkii", ajatteli Onni, vaan ei virkkanut mitään, kahmi pöperöt altaasta ja söi mit gut appetit.

Tänään jos polkaisisi sunnuntaiaterialle ABC:lle niin takuulla joku syrjäytetyistä työttömistä aito valkolaisista siinä samassa pöydässä melskaisi uusimmasta kamaluudesta:

- Musta mies Mannerheimina! Mitä helevetin pilkkaa tää nyt on!

"No etpä paljon kauempaa vois siekää huolias hakea!" tekisi Onnin halu sitten sanoa, vaan ei sano koska ei paikalle ole osautunut, sängyssään vain loikoilee ja piruilee.

Mielessä pyörittä taannoista animaatiota, sitä missä Uralin perhosen kanssa touhuaa nukkekapsäkkimies.

Ihmettelee ja ihastelee, miten sitä saakin sensuuritta mielessään pyörittää vaikka sun mitä.

 

 

                           

     


Hauskoja googletuksia



potusta hakevat outoja

.



.

Oheistuotteena blogipotun pitäjä saa päivittäin luettelon eri hakukriteereillä pottuun eksyneistä.

Oma huvinsa on selata hakuja ja miettiä, mikähän tuon jos tuonkin haeskelijaetsiskelijän päänupissa on viirannut. Eilenkin joku haki polttomoottorilla käyvää jääkairaa ja jostain syystä Google-herra on sitä mieltä että moinen kesälläkin tarpeellinen tavara ja vekotin muka  jostain potun pohjalta löytyy. Vaan tuskin löytyy -  tyhjän tapaa, sillä kyllä pottuni pohjat ma tunnen.

Muita eilisiä kummallisuuksia, ja muka täältä!

  • palkopillin tekeminen  
  • mantran kuvasto
  • pimiä kuin neekerin perseessä
  • pekka tiainen
  • venäjän rikkaimmat
  • näppäile mua
  • ben grundström pippeli
  • ristikossa valkoinen risti pisaran keskellä
  • liivikuvia
  • punahousu
  • juoksijatar kumarassa mutta silti viiva suorassa lähtöviivalla
  • myyn loput optiot

Tarpeellisen tiedon tarve on valtava - mukava toimia tiedon valtatiellä tiellä eli tientukkona  


Vastuullista sijoittamista



entistä eettistä

.



.

Luonnonvarojen riittävyys, saastuminen, lapsityövoima, alkoholi, tupakka, aseet, uraani, palmuöljy...

Olepa eettinen ja sijoita!

Ihminen on viisas, varsinkin sijoittaja: keksii uuden termin vanhan alkaessa kuulostaa leimaavalta tai epäsopivalta. Apukoulu muutetaan erityiskouluksi, alikehittyneet maat kehittyviksi maiksi, apuhoitaja perushoitajaksi, neekeri tummaihoiseksi, mustalainen pelkäksi tummaksi tai hai romaniksi...

Nykyään ei puhuta enää eettisestä sijoittamisesta vaan vastuullisesta sijoittamisesta, koska se kuulostaa vastuullisemmalta.

Degrowth, talouslasku, iskee jatkuvaan talouskasvuun vastavoimana.

Jos sinussa on tippa degrowthilaisuutta, voitko sijoittaa ylijäämäsi? Tai onko sinulla silloin sijoitettavaa, koska eihän kukaan maapallon loppuunpalamisesta välittävä voi kerätä yhtään yli oman tarpeen. Ja jos kaikesta huolimatta, niin minne liikenevä?

 

Piensijoittajaa alkaa hirvittää. Ja wahlroosit sen kuin nauraa kikattavat.

Vaasan yliopiston filosofian lehtori Tommi Lehtonen rientää apuun ja pohdiskelee asiaa Elonkehän 12-sivuisessa kaksoisnumerossa 7-8/2012: "Vaikka degrowth-sijoittaminen saattaa tuntua nurinkuriselta, sen tarkastelu tuo esille tärkeitä näkökohtia, jotka helposti jäisivät muuten tunnistamatta."

Löytyykö yritystä, joka panostaa eettisyyteen, yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen, ekologiseen kestävyyteen sekä samalla toiminnallaan vähentää kokonaiskulutusta?

Lehtonen epäilee toki:

"' 'Kieli poskessa' voidaan väittää, että aito degrowth-yritys tähtää omaan kaatumiseensa."

Ja kilpailevat yritykset sen kui pulskistuvat!

Lehtonen pääsee johtopäätökseen, että jos ei muuta niin tämänkaltaisella yritystoiminnalla, tällä mahdottomuudella, on kuitenkin 'kasvatuksellista arvoa, sillä se saattaa auttaa kiinnittämään huomiota nykyisen kulutuksen kestämättömyyteen ja välttämättömyyteen vähentää kasvua'. Niinhän tällekin Piensijoittajalle tässä on käymässä: omatunto kolokuttelee kuin vanhan ajan höyryjunan vaunu.

Tarvitaan uusi talous- ja yhteiskuntamalli, jossa huomioonotettavaa:

  • valtion ohjauksen vahvistaminen, yksityisomistuksen rajoittaminen
  • hintojen, kustannusten, palkkojen sääntely
  • tavaroiden tuotannon sääntely
  • sijoitustoiminnan sääntely
  • demokratian rajaaminen
  • korkean teknologian käyttö pois tavaratuotannosta, varsinkin ase-

 

"...yksityinen taloudellinen ahneus on usein moraalisesti ongelmallista, koska talouden "näkymätön käsi" ei toimi, vaan rikkaudet kasautuvat vain harvojen käsiin. Tämä on keskeinen syy , miksi sijoittaminen tulisi jättää institutionaalisille sijoittajille kuten eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille, joilta voidaan olettaa laajaa yhteiskuntavastuuta."

 

Tarvittaisiin valistuneen "ympäristöeliitin" harvainvalta.

Lehtonen on puhunut ja muistanut kyllä myös Neuvostoliiton, Argentiinan ja Kreikan epäonnistumiset.

Saattaako joku kauppalehteläinen olla muutakin mieltä? Ja mitä se Laakkonen Wahlroosin kanssa tirskuu kämmeneensä...





Hikistä hommaa


16.08.2012 - 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, lapsismi, RAIKU

halkopinolta liiteriin vai vesille

.

 

Idylli

'Lauttasaaren laiturilla' pääkaupungissa 

- lie Tuuli Petäjä just lähtenyt lautailemaan, raahannut maitokärrillä kamansa

.

VOI EI!

 

Voi ei kärrätä

- härrätä pärrätä voi!

 

Ajaa

härvelillä järvellä,

ja jaa

- rauhaa tuupparilla tärvellä.

 

 

 





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Opettaja vastaa



kansa kysyy

.

HS 15.8.2012

.

Tänä aamuna Hesarissa kirjailija Riku Korhonen palaa viikonloppunsa junamatkaan ja ravintolavaunussa viinin nostattamaan filosofiseen kysymykseen olemassaolosta.

Ei vähemmästä, sillä eivät kirjailijat ihan arkisia traktorinrengas/formulavoitto -kysymyksiä pohdiskele.

"Kesä tuntui olevan ohi, seuraavana aamuna osa Suomen lapsista aloittaisi koulun, ja minäkin kaipaisin opettajaa, joka kertoisi mistä kaikessa on kysymys."

Riku kaipailee ekaluokkalaiseksi, jonka tiedon janon opettaja pystyy tuosta noin vain tyydyttämään.

Koska leipälajini oli olla opettaja, pystyn kyllä yhä yhden pikku-Rikun pulasta päästämään. Varsinkin kun Riku itse pohdiskellessaan huomaamattaan vastaa kysymykseensä.

Riku,

tartunpa käteesi, koska pyydät.

Lienet selvillä vesillä jo Oulun viikonlopustasi ja valvomispöhnäisyydestä ja junamatkasta,

onhan sentään keskiviikko.

Otapa tämä väriliitu käteesi, kuljetan kättäsi ja kirjoitamme yhdessä tähän liitutauluun vastauksen,

mutta varo ettei liitu kirskahda korviin ilkeästi, omat sanasi kolumnistasi:

 

O-len aina ol-lut mieluummin olemassa kuin olematta.

 

Siinäpä sen sanoit ja kirjoitit,

sen vastauksen, ja perustelut miksi?-kysymykseen löydät kyllä, niitähän on vaikka kuin.

 

Oli ilo tavata.

Ja auttaa tavatessa.

 

Senkus porskuttelet!  :)

 

 

ps

pah! myöhemmin huomaan että itsekin olet opettaja.  


Puhokseen koulunpitoon


14.08.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, koti, Työelämä, Päästöjä

vivan nokka viivana kiihtelyksestä kohti kiteetä


.



.

Nuori mies kotiliepeillä pysyen, näitä vaaroja hyödyttäen, hyödyntäen, annettavaa täynnä. Ei epäilystäkään etteikö opetusmetodeja voisi inhimillistää. Siis vuonna 1975 elokuussa; ETYKin päätösasiakirjan olivat Leonid BrežnevHelmut Schmidt, Erich Honecker, Gerald Ford ja Bruno KreiskyUrho Kekkonen jne. allekirjoittaneet Helsingissä kuun alussa.

Lähdettiin puhtaalta pöydältä maailmaa parantamaan. Ei edes mielessä käynyt etteikö ollut muutoksen aika. Viiden oppilaan sijasta luokkaan kokoontui lähes kolmekymmentä oppilasta, yhdysluokkana olivat luokat nelonen ja kutonen. Ikinä itse en ollut oppilaana yhdysluokassa ollut. Enkä opettajana, koska edellisvuosi oli ollut enemmän perhe- kuin kouluelämää, enemmän auttamista  kuin opettamista.

Imihän se. Imiväthän ne.

Rättiväsyneenä jo kolmen koulupäivän jälkeen kävelin vanhaa kaunista kartanotietä, sillalla veden viemää katsellen, myllärin myllyn kohinaa kuunnellen, myllärin yksinkertaista leppoisaa työtä kadehtien: siis eihän tätä voi jaksaa tämän pitempään, tuskin tätä viikkoa loppuun...

Kummallisia asioita historiasta, merkillisiä maantiedosta, uutta matematiikkaa, joukko-oppia, biologiaa, uskontoa, sen tuhannen kansalaistaitoa ja kielioppisääntöä. Ja jos ne vielä jotenkin niin kolmekymmentä suuta auki, kyynärpäätä, paikanhakua, aina joku jotakin vailla, kuin linnunpoikaset pesässään. Olkaa huoleti, kyllä minä teille kaikille madonpätkän etsin ja ruokin.

 Kumma että tuli uusi viikko ja uusi kuukausi. Ihme ihan. Ja miten sitä molemmin puolin muutuimme ja tutustuimme, pääsimme jopa yhteisille aalloille, kotkaannuimme niin että saattoi sanoa loukkaantumatta jopa huumorimielellä komentaen: "Eläkä Kössi koko ajan mölökötä siellä ja tytöt te saatte poistua harjoittelemaan sitä matokiemurteluesitystänne saliin; Petukka jos ei suu pysy pienemmällä niin rasti olkoon palkkasi." 

Ja kas, pian kevät oli, heti kun oltiin syksyllä tehty Ruskaretki kuulaisiin maisemiin Rastiretken nimellä, sillä rastin uhka oli leijunut osanottajien yllä. Ja kurihan säilyi silti liikoja ahdistelematta. Talvella hiihdettiin, ennen lumentuloa lahti kantoi luistinten riemun.

Mikäs meidän oli ollessa, tehdaskin lahden takana suolsi keskeytymättä lastulevyä ja saha sahasi.

Kutoset pölähtivät keväällä kirkolle ja jäljelle jääneestä nelosesta tuli vitonen ja paras yhtenäisin ryhmä ikinä, oikea opettajan ilo.

Tuli toinen syksy ja uudet kujeet. Alkoi rullata kuin pesäpalloilijan lyönnit. Aika rajusti tuli sanottua yhdellekin jalkapallopojalle, joka kädet taskussa seisoskeli puolustuksessa sen enempiä yrittämättä: "Jos et ota niitä näppejäs pois taskusta katkaisen kätesi."

Kauheaa. Sanoisipa nykyään!

Erityisopetus kummitteli mielessä kaiken aikaa: tarpeellinen tässäkin oli, mutta tarpeellisempi apuna luennassa, laskennassa, ihmisenä läsnäolemisessa niiden kanssa joilla vielä enemmän vaikeuksia pysyä menossa mukana, auttaa yksilöä pienessä piirissä - yksin kaksin kolmin. Eivät breznevit/kekkoset apua tarvitse vaan vähämahtisemmat.

Ja kuin olisi kuultu, soittaa Seppo koulutoimistosta ennen joulua että olisi kolmen kuukauden huki erityisopettajana Kesälahdella: "Asustelet maikkus kanssa siellä koulullasi, taksi käy, vie ja tuo sinut pitkin Kesälahtea kolmen kuukauden ajan, sen ajan me tarvitsemme niiden opettajaa yläasteen musiikissa. Käypi?"

- No jos koulutoimenjohtaja määrää. Antaa taksin mittarin raksuttaa.

Ja raksuttihan se: aamuisin haki koululta, vei kyläkouluille aina Uukuniemeä myöten, odotti tunnin kaksi pihalla kun epäpätevä erityisopettaja antoi erityisopetusta Einolle, Kertulle, Jasminelle. Eikä tullut kuulemma kunnallekaan tyyriiksi kun valtionapu oli 80-prosenttista ja siihen kun laskee taksikuskin veroprosentin niin sujuina pysyi.

Istuin toki taksin etupenkillä ettei liian pollealta olisi näyttänyt, vaikka joskus haaveilin avatuin ovin nousevani silinteri päässä takaosan pehmeän toppaspenkin syleilyyn mokkulakengät jaloissa kiillellen.

Sepä loppui sitten kuin kananlento ja keväällä vielä ilmoitettiin että luokanopettajan paikalle siirretään Valtimolta lakkautuspalkalle muuten joutuva mies. Parin talven pesti oli päätöksissään.

- Apuja! huutelin Sepolle. 

Seppo kuuli ja avoimista paikoista yhteen valitsi lautakunnan kanssa pätevän miehen, joka oli näyttänyt kykynsä laaja-alaisesti laajalla säteellä.

Kiteenlahteen liki Neuvostoliiton rajaa, sen Breznevin, oli kulku käyvä DDR:n, sen Honeckerin, opein. Viisiopettajaisesta koulusta kaksiopettajaiseen, epävarmalta tehdaspaikalta juurevaan maalaiskyläkouluun.

Alkoi hieno aika.

ps

eilen tuli korttipostia:

"Entisen oppilaasi kirjaa Mallioppilaan romahdus saa Mediapinta fi -sivulta.

Vuonna 1975-76 Puhoksessa oli mukava opettaja, joka ajoi Vauxhall Vivalla. Minulle sanoit: "Älä ota koulua liian vakavasti, mene jytäämään!" Terveisiä Kotkasta."



 


Ostaisinko auton?



mitkä mausteet lisukkeiksi!

.



.

Siinä sinapit ketsupit kalpenisivat.

Kaivan peilin taskusta.

Marssin autokauppaan. Bemareita myy Enska, jää Laakkoset näppejään nuolemaan. Ensimmäinen hyvä asia.

- Yksi BMW M550d, kiitos! sanon ja myyjä pokkaa.

Myyjä pokkaa. Toinen hyvä asia.

- Saatte mainion käyttöauton. Vääntöä 740 Nm, huippunopeus 250 km/h.

Myyjä teitittelee. Kolmas hyvä asia.

Tiedän kaiken, olen lukenut Kauppalehdestä, perjantaisesta: "Konepellin alla sykkii uusi kolmilitrainen, kolmoisahdettu 50d, BMW:n voimakkain diesel. Moottori, jossa on vääntöä enemmän kuin bemareiden tehokkaimmassa autossa, M5:ssä. Ja M5 maksaa 74 000 euroa enemmän kuin M550d."

Siis kuka hullu nyt maksaisi 74 000 euroa enemmän huonommasta! Paremman saa halvemmalla. Neljäs hyvä asia.

- Lisävarusteeksi kannatta ehdottomasti hankkia värillinen tuulilasin head up -näyttö. Se heijastaa näkökenttäänne ajonopeuden, nopeusrajoitukset sekä navigaattorin ohjeet. Niiden ansiosta voitte pitää silmänne koko ajan ulkona eikä mittareissa. 

Ohikiitävä maisemanautinto lisääntyy. Viides hyvä asia.

Sitten seuraakin pyörryttävää tietoa, häkellyttävää ja sanoinkuvaamatonta, suun auki loksauttavaa - myyjän kertoessa näen enää myyjän huulten heiluvan ammolleen auenneen suun ympärillä, myyjä on muuttumassa pelkäksi suuksi käsittämättömiä puhuessaan, kuunnelkaas:

- Comfort Acces, vain 1035 €! Ja ovet aukeavat kunhan avaimet ovat jossain kuljettajan vaatteissa mukana. Jos kätenne, mitä en tosin usko, ovat täynnä kannettavaa, pyyhkäisette vain jalalla ilmaa takapuskurin alla niin takaluukku aukeaa...

"Elä puhu paskaa!" tekisi mieli huudahtaa, vaan herrasmiehenä en sitä tee.

Lisään jalallapyyhkäisyn hyvien asioiden listaan. Siis: Kuudes hyvä asia.

 - 8-portainen automaattivaihteisto, ohjauspyörän siivekkeistä tekemisen puutteessa voi myös vaihteita vaihdella...

- Ja hinta? Sitä en tullut tarkistaneeksi, vaan ei se ihmeitä voi tehdä jos tämä malli on yli 70 0000 halvempi kuin kömpelömpi veljensä.

- Se ei ole ongelma h e r r a l l e. Jousitukseen ja alustaan valmistaja on löytänyt erinomaisen napakkuuden ja jouston yhdistelmän, ergonomiset urheilulliset istuimet edessä ja takana sekä väljät sisätilat täydentävät kokonaisuutta, paikkojen puutumisen takia kuten mersusanne matkantekoa ei tarvitse kesken katkaist...

- Ja hinta! Kakaiskaa se nyt helvetissä ulos kidastanne!

Myyjä rauhoittuu. Lopettaa vigiliansa. Huulet kutistuvat, suu supistuu. Silmien kammottava pyöreys kiinalaistuu. Myyjä palaa maan pinnalle marsistaan. Näkee ostajan rajallisuuden, ostomahdollisuuden olemattomuuden, vinkkaa silmää ja pärähtää nauruun, sanoo:

- Eiköhän lähetä kahvikupposelle. Tulet sitten toisen kerran paremmalla ajalla. Ja tosissasi.

Niin teemme. Maltamme mielemme. Seitsemäs hyvä asia.

Pistän peilin, josta olen itseäni katsellut, taskuun ja hoohailen:

Kuka hullu`* nyt maksaisi autosta 137 289 euroa edes lisävarusteineen! Siis AUTOSTA! - hurhur...



´*

"Maahantuojan arvion mukaan M550d löytyy Suomessa useammin kotipihoilta kuin edustustehtävistä, vaikka varustelu nostaa nopeasti hinnan liki 140 000 euroon.

Myyntitavoite Suomeen on 30-40 autoa vuodessa." KL 10.8.2012

 


Lontoon olympialaiset 27.7. - 12.8. 2012



elämykset

.



.

Urheilusuorituksista

(alleviivaa painaltamalla pääset rumille passikuville)

 

 

Uljain   RUDISHA David Lekuta soolona ME - 800 m 1.40,91

 

Liikuttavin    KINNUNEN Jarkko ja KEMPAS Antti  kaikkensa antaneina - 50 km kävely  15. ja 41.

 

Ansaituin   RUUSKANEN Antti ronssille ja palkintopallille, sorretun Rukkas-Antin 'kosto' - keihäs 84,12 m 

 

Innostunein   JETER Carmelita kapula ojossa ME-valotaulua osoittaen ennen maaliviivaa - N 4x100m  40,82

 

Tyylikkäin    CHICHEROVA Anna  niin suorittaja kuin koko kisa - N korkeus 205 cm 

 

Kunnioitettavin   EATON Ashton ja kaikki 10-ottelijat - 8869 p

 

Varmin   LAVILLENIE Renaud akrobatiaa epävarmimmassa lajissa - seiväs 597 cm

 

Itsestään selvin   BOLT Usain kukapas muu kuin velikulta - 9,63 / 19,32 / 36,84 ME 4x100m

 

Selvin   UKHOV Ivan nyt promilleitta voitto linkki 240 - korkeus 238 cm 

 

Hassuin   ADAMS Valerie ja koko räväkkä naiskaarti, tekemisen meininkiä - kuula II  20,70 m

 

 

Yllättävin   Borzov +   Juantorena entisaikojen sankarit elossa ja palkintoja jakamassa!

 

Seurattavin Painonnosto  painonnosto: mikä ilmeettömyys! - mitkä ilmeet!

  

 

Kuvaavin ja kärsivin     suomalaisen urheilun tila pienoiskoossa: esteet ja nesteet.

DNF

  SUOMEN SAALIS: 1 hopea ja 2 pronssia 


  • Tuuli Petäjä PURJEHDUS RS-X
  • Silja Lehtinen/Silja Kanerva+Mikaela Wulff  PURJEHDUS Elliot 6m 
  • Antti Ruuskanen KEIHÄS

     


 

 

Se on sitten Rio de Janeiro 2016! mikäli pohkeet vielä lämpiminä pysyvät.

¡Adiós!


 


Pelleillään nyt sitten mukana



seurapiireissä

vähän kuin mustaa pekkaa pelaisi:  talolliset, kapteeni, karjanomistaja, amiraali, maanviljelijä, taiteilija, johtaja, makkaratehtailija, pankkiiri ...

HT/6

.

.

Henkien taistelu 5.

Sitä kun on ikänsä vältellyt joutumasta parempiin piireihin ja kartellut seuraelämää (paitsi RK-V), on sitten ölöllä yötä moiseen sakkiin ja turhuuteen joutuessaan, tilapäisestikin.

Pitää olla kulissit kunnossa, titteliä jos jonkinmoista tai rahaa kahmalokaupalla millä keikaroida, kukkoilla ja kehuskella, antaa salaperäisesti ymmärtää että peseehän se täältä tarpeen tullen.

250 sivua, liki puolet, tarkk'luettu Joel Lehtosen Henkien taistelusta, missä itse Piru ihmisen muodossa kokematonta metsänhoitaja Kleophasta, Sorsimo Sampilaa, vietättää.

Maaseudun mies on käytetty Pariisissa ja nyt oman pääkaupungin piireissä pyöritellään.

Hyi hitto että on tylsää - jos Kleophaksella niin lukijallakin!

Pukkaa piruna mieleen Lehtosesta:

 a) jotta  olisi voinut tämän viimeisen kirjansa jättää kokoamatta,

b) jotta ei ihme jos henkseleihinsä hirttäytyi.

Ihmiset näyttelevät elämää, kirjailija kirjailijaa, joten lukijankin on näyteltävä lukijaa; kenkään ei onnistu, joten paha juttu.

Pelleillään mukana. Matka jatkuu. Vielä on kesää ja kirjaa jäljellä: tätä kirjaa yli puolet, tätä kesää vähemmän. Jouluun mennessähän sovimme tämän lukevamme, sivulla 634 olevamme.

Kuulostellaan.

 



" "Minusta hiukan koiranleikkiä", sanoi Kleophas ystävälleen näistä viimeisistä hiluista. "Olen hämmästynyt: tällainen tuntui minusta suorastaan uskomattomalta. En voi tätä ymmärtää ... Enkä oikeastaan sellaiseen enää halua. - Ja rouva Hotinkin päivällisillä, joista sinulle kerroin: se koko suku, joka ihaili itseään, nakerteli kuitenkin lomaan salaa toisiaan ..." " Joel Lehtonen, 1933.

 


An independent municipality


10.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, voe mahoton!

nykykarjalan murretta opiskellaan tänään

.

.

Otsikko on sitä, täällä Ämeriäkkylässä, amerikkalaista äffördiä tiedättehän.

Toinen karjalaisen murteen fraasin palanen, jota ilman täällä ei selviä, on attendo medone.

Näillä porskutellaan ja pärjäillään kyllä - alusta hamaan loppuun.

Joku voisi piruillessaan sanoa: - Sitä ollaan niin itsenäistä niin itsenäistä!

Viis taulukoista!

Eihän se vielä satasessa ole:

Yle logo 

 

 


Arktisissa olosuhteissa tässä



9.8. 2012 klo 9 asteet 8C  nokia 2,14 - pieninumeroinen päivä, kaiken kukkuraksi sataa vihmoo tuulee muttei pyrytä

.

 + 32 jussilisä*

.



Kuulemme itkua kammarista oven takaa. Emme koputa oveen, vaan vain varovasti varovasti raotamme.

 

Näky surkeahko.

Mies makaamassa laverillaan kuin kuolonkynsissä, siunailee ja manailee: - Onko joku kääntänyt lämmityksen pois päältä Suomen yltä! Säästösyistä?

On hän, kuten arvasittekin, Onni Eläkeläinen. Aina iloinen Paratiisin Onni. Noin murheisna miesnä ei mies aikoihin ollut.

Uskallamme avata oven, suun ja lohduttaa:

- Plussan puolella sentään: 8 C. Fahrenheiteissa 1,8 x 8 > 14,4+ 32 = 46* Ja päivällä lämpenee pari astetta lisää.

- Ja päivällä lämpenee pari astetta lisää, toistaa Onni lässyttäen. - Niin kuin se mitä auttaisi!

Ei tuo karjahtaja voi olla Onni.

 

Opettajana noin olisi voinut ollakin, vaan ei nyt kolmen kesän jälkeen enää. Niihinkö aikoihin se on mentaaliharjoituksilla palaamassa näin viikkoa ennen koulujen alkamista? Onko sisäisessä kellossa vielä kaikuja tästä viimeisestä lomaviikosta ennen koulun kellon pärähtämistä, onko ärsytyskynnysrasvaus menossa, jotta tarvittaessa laukeaisi pikkusirkkujen päänmenoksi?

 

Huomautamme:

- Ho Ho-ii, olet eläkkeellä. Ei hätää. Ei tarvitse olla äkäinen enää koskaan. Ja kaikki keihäsmiehet finaalissa!

Taitaa tepsiä, puherohto auttaa. 

Onni ei vastaa, pyristele edes. Katselee sormiaan, kämmenpohjiaan kuin Kummun Kalle, jatustelee itsekseen, ovelle asti ei kuulu.

Hymyn kare kohoaa kasvoille, naurahtaakin leppoisasti, maiskuttelee epäselviä: - ...rukkas-Antti Mannio Piktäpitkä mäen Terska...

Suljemme oven, peräännymme rumuamatta.

Voimme olla varmoina jotta iltapäivällä, satoi tai paistoi, mies on kunnossa: istumassa kahdestatoista alkaen naulittuna television ääreen, koska - Suomeen on taas kerran tulossa mitali:

Melonta 9.8.2012/ klo 12.08                 
                                       
   Anne Rikala  K-1, 500 metriä, finaali    

    Anne Rikala            FIN         
    Inna Osypenko-Radomska UKR         
    Henriette Hansen    DEN         
    Josefa Idem            ITA         
    Bridgitte Hartley     RSA         
    Danuta Kozak         HUN         
    Rachel Cawthorn    GBR         
    Sofia Paldanius      SWE 
        

 

Ulos ei ole joutanut kahteen viikkoon kunnolla, Paratiisin polkuja tallaamaan, k u n  o v a t  n e 

O L Y M P I A L A I S E T  L O N T O O S S A.

Tutuilla paikoilla.

Sielläpä just missä itse vasta käyskenteli.

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/20937/lontoo-call-in

 


Kataisen kello


08.08.2012 - 13:00 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi

vai mikä möykky sillä ranteessa

.

.

"HV

 Hj

 

Ei oo kuulunu - kävin mualimalla, noilla montilaisten luikeroiden takaapuukottajien tanhuvilla. Kaikkien nimi vois olla Kiéro Italiàno.

 

Mutta asiaan eli pääministerin kelloon vai mikä kapistus sillä Kataisella ranteessaan on.

Puolysin uutisista yritin sitä illalla tsiikailla, vaan ei selvinny, onko se kello vai kompassi ja mikä pelastusrengas sen ympärillä.

Aika ja suunta hukassa ja jos Välimeren maihin uskaltautuu niin merestä ihtesä löytää!

Heh.

 

Jakselehan!

siittä se syksy koittaa

tuus

Lennart"

 

 

- Hölöpäti hölöpän, sanon ma. Vieläpäs Lennu elossa! Ei oo kuulunu, jos ei niin välikskään, pihaustakaan.

Sitä paitsi:

Jokaisella oikeus fetissiinsä, Jyrkilläkin.

Ja varmaan käyttää urheilumiehenä sykemittarina ja näin olympialaisten aikaan sekundaattorina, vaikka sitten à la Olli.

 

ps

Vanhanaikainen, Lennun suuri fani,

haluaa lähettää idolilleen mitä parhaimmat terveiset kylääänkutsuineen (cognac?), joten toimitan ne perille käsipostina, koska eivät ne tätä kautta, hikotusta ... ... sivumerkkejä myöten mene.

Savumerkkeinä voisivat mennä, niitä Lennukin ymmärtää. Näistä sen selän takana puhumisista mies ei mitään tiedä, ei arvaa...

 

 


Maaliviivalla


07.08.2012 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti

tasan kaikkilla

.

.

Hajanaisen postilaatikkorivin oikeanpuoleinen vihreä on serkun. Talvella sen oli auraaja kaatanut ja hajoittanut, se sai olla rempallaan, sillä ei sitä oakkasilla kukaan tarvinnut.

Vapun ja äitienpäivän välillä se taas seisoi ryhdikkäänä pystyssä, mistä tiesi että olivat tulleet jo huvilanlämmitykseen ja kevätpuuhiin, serkku ja serkun vaimo.


Rosina ja Juutas


07.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, ESITYKSET

kaikkeesa

.



 .

Sokeri pohjalla, wienerin silimä viimeiseksi.

Kesäteatterit on sitten loppu, koulut alkavat - joillakin onnettomilla.

- Iha-ha-haa! pitäiskö hirnahtaa ja potkiutua kuin Juutas, mainio Munne, Timoi, Käkriäisenä pyhänä Kaavilla. Vaan saattas tulla Rosina, ja topata siihen paikkaan, ihan niin kuin Kaavilla Helka Periaho. Juutaksen lammas määinnät ja hevosen hirnuut loppuivat siihen paikkaan.

No: Jokaisella omanlaisensa Rosina kotona, ne uskaltavat hirnahtaa jotka voivat. Sopii testata.

Maarianvaaran kesäteatteri on ammattilaisteatteri, joka kiertää ihmisten tykö pääasiassa itäisessä Suomessa, ja esittää suomalaisia klassikkoja uusissa kuoseissa. Takana on Kiveä, Pakkalaa, Ahoa, Lassilaa, Elmokin joskus 1990-luvulla. Tänä kesänä oli Lehtosen vuoro.

Oli.

On se harmi, ettei enää koskaan, niin tuntuu tylyltä kuin pässinpäätä leikattaisiin, monenkin esityksen viimeisen näytöksen jälkeen monessakin teatterissa. Niin nyt tässä Maarianvaaran Putkinotkossa. Se on siinä. Ken ei viimeisessä näytöksessä paikalla ollut, oma on syynsä jos se wienerin silmä jäi syömättä.

Vaikka aika käymätön on vertaus täinsyömien Käkriäisten seurassa puhua viinerinsyömisestä. Vaan menköön kun niin taitavia olivat kaikki kuusi osissansa. Niin Anneli Mahlamäki Suarukkana, jota laivamies käärmeellään onkaisi ja tönkäissytkin lienee, kuin myös sisko-Repekkana sun muuna Saara Saastamoinen ja Jopi-vellosena, Könölininä jos kirjakauppias Aapeli Muttisenakin Sakari Saikkonen.

Kantavaa kokoavaa voimaa unohtamatta: tangokuningas kymmenen vuoden takaa takaa musiikin laadun soitettuna ja laulettuna, oman kylän poika Erkki Räsänen; jos olisin Joensuun kaupunginteatterin johtaja, tietäisin kenet kiinnittäisin henkilökuntaan.

Vaan kyllä kirkkaimpana loisti Helka Periaho - minkälainen hökkä osasikin olla! Tuli jo mieleen että jospa se oikeasti onkin tuommoinen, siis Helka eikä Rosina. Katsomo täynnä ja tämä pällistelee ihmisiä, ja tuumaa että onpa herrasväkeä liikkeellä, on on. Ja hienot tamineet kaikilla yllä.

 - On se kumma kun pitää olla rikkaita ja köyhiä! Eikö voisi vähän tasata?

Siihen suuntaan tuumii Helka Rosinana vaan ei vastausta saa. Eikä tunnu siltä että edes tasattaisiinkaan, rehellisin keinoin: kyllä se nyt niin vain on että sinä Juutas alat keittää sítä korven kyyneltä, pontikkata, ei tässä muukaan auta jos elää meinataan, hengissä olla.

- Päivöö! tervehtii ja sanoo muutakin kiännellen, murretta murremmaksi viäntäen, mutta ei kuitenkaan tunkien, jotenkin vaan näkyvästi mutta samalla varovasti vetäytyen.

Mikä muija!

Ihan piti brosyyristä lukea ja googlesta kuuklata mikä on naisiaan tämä Helka, johon lääpästyin: köyhä kuin Rosina tuntuu olevan, koska sanoo etsivänsä niin rikasta miestä että pääsisi Thaimaaseen asumaan ja lekottelemaan. Rovaniemen teatteriin johtaa Google. Kehno kun ovat kaukana näytökset!

Intiimi kylätunnelma seurantalon takana, vaikka katsomo tupaten täynnä ja ammattilaiset asialla.

Ei se mats-kuoma turhaan suutansa aukassu näytöstä kehuessaan; lie sutari viihtyny jah. linkki-kuomaan



 

 


Kunhan ei vaan olisi


06.08.2012 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, URHEILU, uutiset, lapsismi

III maailmansota syttymässä

.



.

Hurmioituneena pauhaa 50-tuhantinen yleisö päivästä toiseen Lontoon olympiastadionilla. Kuin Berliinissä 1936? Nyt kun vielä Välimeren seutukin aivan sekaisin, kansat kapinassa.

Lauantainen oppitunnin pituinen mehuhetki imaisi pilliinsä isosti britannialaiset ja tarjosi koko Kansainyhteisölle (Commonwealth of Nations) unohtumattoman kolmen kultaisen mitalin hurmion: ensin Ennis, sitten Rutherford ja lopuksi Farah. Seitsemässä lajissa Jessica,  pituudessa Greg ja kymppitonnilla Mo.

Ja johan oli Mo Moota!

Muu Muu siellä ja Muu Muu täällä joka puolla Muu Muu hiiala hiiala hoh-hoj!

Pelottava näky suorastaan. Murskaava.

Hullaantuneita ihmisiä kaikkialla - myös television tällä puolen. Hurjistuneita omien urheilijoiden menestyksestä. Katsomossa Ruotsin prinssit eivät mitään prinssi Harryn & Williamin silmissä. Pienmaalaisia maalaisia, yksiä räikkösiä. Pyh!

Ei puhettakaan että Onni Eläkeläinen, Suomi, olisi uskaltanut hiippailla illankamussa vessaan itseään peilistä katsomaan ja toteamaan: ei ihmisestä tietoakaan. Siitä sivistyneestä. Arg

Peto sieltä takaisin katsonut olisi, tosin märkäsilmäinen. Valmiina vaikka sotatantereelle. Uskokaa tai älkää!

Niin ohut on sivistyksen peite alkuvoimaa kätkemässä.

ps

Keskisalon Jukka pyörätuolissaan harjoitteleekin jo sotisuomalaista - jos ei sitten sottaile paralympiakelaukseen osallistumista...

Blixt 




Farssiksi meni


05.08.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, ESITYKSET

niin kuin pitikin

.




.

sillä ei se näytelmä nyt niin pääosassa saa olla kuin ammattiteatterissa.

Semmoinen yhdessäolon meininki leijuu kaiken yllä. Siinä se. Ollaan vähän niin kuin kulisseissa koko sakki: "mäne sinä nyt lavalle, siun vuoros, sanot jottai, kyllä sie keksit".

Väliajalla makkarat ja kahvi - tietysti yhessä: kahtelijat ja esittäjät. Kössin oli pirttihirmu emäntäsä miäränny jopa makkaranmyöntiin.

Luihun lehtikeisarin kanssa kävimme siinä makkarakojun luona kauppaa valokuvista; tämä Otto kun näytelmässä möi olemattomaan lehteensä neljällä tonnilla palstatilaa baarinpitäjälle, lupasi panna pisnekset pyörimään.

Kysy jotta mihinkä lehteen otat noita kuvia nuin innokkaasti.

 - Kauppalehteen arvelin, ja tästä kioskikuvasta ite tykkeen. Pölösmäinen tunnelma.



Vaan siitä ei luvannut penninhyrrää, arveli vissiin ettei Kauppalehelle pärjää - ja niin liukeni Otto-keisari kulisseihin.

Piähenkilö, kuuluvaiäninen kyläpoliisi seiso siinä vieressä kun kauppoja hierottiin, vaan ei polttanut näppejään: sai tarpeeksi vuntsia ite näytelmässä, jossa kieroili niin Kössin kun tämän akan kynsissä. Joutu käymään kauppaa lopulta kumpasennii kanssa jotta Kössi ja eukko oisivat piässet toisistaan sopivasti eroon.

Aika solomuun asiat saivat.

Sitten rupes satamaan vähän ennen loppuselevitystä; yleisö nosti sateenvarjot pystyyn: jäi loppu näkemättä ja siinä kahinassa kuulematta, vaikka kaiken kaikkiaan kuuluvuus oli ollut hyvä, näyttelijät selkeäsanasia.

Vaan mitäpä tuosta, kävi kuin kävi.

Tilaisuus oli hyvä ja rattosa: ennen sitä istuu elävien lajitoverien seassa eläviä lajitovereita kahtelemassa kun yksinään kuvaruutua tuijottamassa - vaikka ois olympialaiset menossa!

Ja varsinnii sitä rämäkkee laulajahutsua kuuntelemassa! Heti arvaa että tuon täytyy olla siviilissä joku ope ...

 


Paljonkos tuo


04.08.2012 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, lapsismi, RAIKU

täyttää toinen muka aika paljon

.

.

HITSAUTUNEET

Yksi vuosi sinne tänne

- mitäs tuosta!

 

Pitäs juosta - menojansa mennä?

"Tästä enää lennä,

minne männe."



20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Siloviholainen


03.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, koti, lapsismi, voe mahoton!

poronpolkijan riesana

.



.

Minullapa on uusi Poro.

Tai on se jo vanha, mutta minulle uusi. Sain sen palkkioksi kun nostettiin Tepun neli-istuttava puutarhakiikkikeinu peräkärrin lavalle koko komeudessaan ja laitettiin Lappiin menemään, Tepu vaimoineen perässä - saavapat sitten Lapin kesästä puron varrella nauttia ja rauhassa kiikuskella.

 

Käyrät sarvet on Porolla, huvittavan käppyräiset. Niistä saa hyvän otteen. Niihin kun tarttuu niin johan tapahtuu.

 

Puskisi se jos tarttuisi etupuolelta, vaan ei niin: niihin pitää tarttua sivulta käsin. Niin että samalla loikkaa sen selkään. Kahareisin. Ja sitten mättää jaloilla niin että ne kuulut hippulat vinkuu. Mennään eikä meinata.

Olipa ala- eli ylämäki, niin Poro juoksee ja sorkat notkaa, ihan kun laulussa.

 

Ei Porolla notka vaan polkijalla.

Äsh!

Pitikin paljastaa.

 

Niin pyörähän se Poro on: vaihteita lukematon määrä ja kertaistaja päälle. 

Sitä tässä usuteltu jos minne.

Miettinyt että pitäskö suopunki tarakalle hankkia: saisi kiinni jos iteksiään millon karkaa ... 

 

No ei tuo nyt ruoja iteksensä. Mahontahan se: eihän sillä sielua eikä persoonaa - jos ei sitten tosissaan oo niitä uittojätkiä. Joskus siltä tuntuu, melekosen omapäinen vikuri. Talttuu se kunhan tavoille opitaan.

Kuletti jokunen päivä taapäin mökille. Kuistia vasten halusi jäähä nojalleen, vähäksi aikaa huoahtamaan. Sarvet ja pääpuoli osoittivat laiturille päin, näytti että pukkii ja sanoo että käväsepä tuolla: - Ihanat maisemat! se muiskutteli.

 

Piruillessaan.

Varmaan tiesi mitä siellä kiven alla on ruohikon seassa, siinä laiturilla, jonne vesi on jo uhkaavasti ylinousemassa.

 

Tyyni vedenpinta, peilityyni. Valkoiset möyheät pilvet. Aurinko. Koivut kuvastavat veteen. Samettia kaikki tyynni. Kirkon tornikin kauempana järven takana. Silmä lepää. Ja sielu.

Tiedättehän tuon ajan, tilan ja tilanteen.

Kalakin polskahtaa siinä laiturin kupeessa. Koho painuisi veden alle jos onkisi. Ja jos olisi sunnuntai niin kirkon kellot kajahtaisivat yli järven.

 

Vaan mikä helekatti syö jalasta?

Kirvelee, läätää jalkapöytää niin pirusti. Paljon pahempi kuin itikka, paljon pahemmin kuin parit ampiaispistot.

 

KUSIAINEN. Kusiaisia ruokailemassa jalkapöydällä!

Siloviholainen, Myrmica rubra, lukee kirjassa, kansan suussa kusiaisena tunnettu: puolustavat pesäänsä aggressiivisesti. Myrkky aiheuttaa iholla voimakasta kirvelyä ja pistoskohdat nousevat paukamille.

Tiedetään! Tiedetään. Sielunviholainen.

Tästä on nyt jo kolmatta päivää kulunut - ja yhä kirvelee punaisten läikkien alta ja päältä.

 

Tuolla tallin oven takana könöttää Poro, sarvet käppyrässä valmiina uusiin matkoihin - neitsytmatkan kaltaisiin?

Vai joko lie lämmennyt, lempeämmät mielessä: jos vaikka keltiäisiin kehno seuraavan kerran kuljettanee ...  

"...Lasius flavus on pieni, keltainen muurahainen. Keltiäistyöläinen on 2-4,5 mm pitkä. Kooltaan suurempi kuningatar  on tummanruskea. Keltiäiset on melko hidasliikkeisiä, lempeitä muurahaisia."  Hyönteismaailma

 

ps

tokihan kävit jo äänestämässä:



Mitäs me lahjoittajat!


02.08.2012 - 13:00 | hikkaj | Local, facta, lapsismi, KILPI-Salama-LEHTONEN

filantroopit 

 "... ken on meistä kaikkein kaunein, ken on meistä herttaisin..."  -äänestys* käynnistynyt, muista äänestää, sillä vain äänestämällä voit vaikuttaa! D

 

HT/5 

.

.

"Lahjoittaminen osa amerikkalaisuutta

Lahjoittamisen (philanthropy) kulttuuri on amerikkalaisuuden ytimessä." Heidi Lehmuskumpu KL


 

 

 

Tällä kertaa keskitymme faktasitaatteihin, johtopäätös jää lukijalle - vaan välttäköön vääriä johtopäätöksiä!




Gates lahjoittaa yli 100 miljoonaa

Bill Gates lahjoitti puoli miljardia € kansainväliselle terveysjärjestölle

Bill Gatesilta tauteja vastaan  jättilahjoitus


 

II




 

"Hei Onni Eläkeläinen (nimi muutettu häveliäisyyden vuoksi)

 

Haluaisin kiittää sinua keväällä tekemästäsi lahjoituksesta! Ilman suurisydämisiä, välittäviä ihmisiä kuten sinä, tärkeä työmme lasten hyväksi ei yksinkertaisesti olisi mahdollista.

...

Koulutus on avainasemassa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Kiitos sinun ja muiden tukijoidemme pystymme paremmin huomioimaan SOS-lapsikyliin sijoitettujen lasten ja nuorten erityistarpeita ja siten tarjoamaan heille paremmat eväät tulevaisuuteen sekä luottamusta omiin kykyihin.

 

Mukavaa ja aurinkoista kesää

Jari Ketola

toiminnanjohtaja

SOS-Lapsikylä ry"

 

III




 

LESKEN ROPO
Mark.12:41-44

41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

 

IV




 

"Miten sitten nyt työni ja historian valossa lieneekään, mutta jotakin sitä minäkin olen saanut aikaan, - arvelin kohtuulliseksi määrätä jotakin yhteiskunnalle ... 50 000 markkaa lastenkodille, ja jotakin merimieslähetykselle, ja ukkokodille ... ja ... hm ... piru niitä muistaa, mutta, perhana vie..."  kunnallisneuvos Kyykoski/ Henkien taistelu s.195 

 

* Siis

jaloin =

BG, OE, Leski vai Kyykoski

 

** ÄÄNESTYSAIKAA  jatkettu VUODEN 2012 LOPPUUN! 

 

 



Joko?


01.08.2012 - 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, uutiset, lapsismi

vauva vau!

.

.

Aamukahvipöydässä tänään vartin yli kuusi lankapuhelinmiehen ja kännykkänaisen välillä:

- Jokohan ne?

- Piti yöllä.

- Kysäse.

Kännykän omistaja hakee kännykän, jolla ei voi kuvata eikä netata, mutta jolla voi puhua ja kirjoittaa; kirjoittaa puhelimella, mikä on kynämiehestä yhä merkillistä, miltei merkillisempää kuin synnyttäminen.

- Mitä laitan?

- Jokon.

Kännykän omistaja kirjoittaa jokon ja kysyy:

- Mitä muuta?

- Eiköhän olennainen siinä.

Lähtee. Viesti. Tuskin on perillä oopperakaupungissa kun jo kajahtaa kännykkä. Käyvät keskustelua. Tuntuu syntyneen ilmeestä päätellen. Ja poika.  - ... aii kaks tuntia sitten ...

- Sano onnee!

Kyynel.

Aina ne vaan ovat peri-ihmeellisiä vaikka  miten vanhaksi eläisi: syntymän ja kuoleman ihme. Ei se sittenkään kännykkä niin ihmeellinen kapistus kuin vauva.

- Kysy miten isä?

Eivät ne kuule lankapuhelinmiestä, kännykänomistajat, ovat syventyneet asian ytimeen, mummo ja kummitäti.

Vaan kun ovat selvityksensä selvittäneet ja kun kahvit on juotu ja sänkyyn palattu - tark. siis se jonka ei tarvitse ikinä töihin mennä - tulee töihinlähtijälle nelikiloisen päätekijältä viesti, jonka lopussa  täsmennys: isäkin voi jo hyvin.

 


beebi Vau!

Hommikul kohvilauas täna veerandtunnise rohkem kui kuus lankapuhelinmiehen ja kännykkänaisen vahel: 

 - Jokohan nad on? 

 - Tuli öösel.

- Kysäse.

Telefoni omanik taotleb mobiiltelefon, mis ei saa kirjeldada ega netata, kuid kus võib rääkida ja kirjutada, kirjutada telefoni, mis on kynämiehestä üha tähelepanuväärne, peaaegu tähtsamad kui loomine.

 - Mida ma panen?

- Jokon.

Telefoni omanik kirjutada jokon ja küsib:

 - Mida veel?

- Eks oluline selles.

Lahkub.  Sõnum.  Vaevalt on kohal oopperakaupungissa kui juba kõlas mobiiltelefon.  Diskussiooni.  Tundub tekkinud Newfoundlandi koera ilme otsustades.  Ja poeg. - ... aii Kaks tundi tagasi ... 

 - Ütle onnee! 

 Pisar. 

 Alati nad vaid on peri-imelisi kuigi kuidas vanaks elaks: sünni ja surma ime.  Ei see ikka mobiiltelefon nii imeline kapistus kui beebi.

- Küsi kuidas isa?

Nad ei kuule lankapuhelinmiestä, kännykänomistajat, on süvenenud asja tuumani, vanaema ja ristiema.

Aga kui on aruande selgitanud ja kui kohvi on juotu ja voodisse palattu - me. Seega see mis ei pea kunagi tööle minna - tuleb töihinlähtijälle nelikiloisen põhipunkti sõnum, mille lõpus täpsustus: isäkin võib juba hästi.
2 kommenttia