Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukuun 2011 Kauppalehti-blogit


Syrjähypättyjen hyppyjen todellinen luonne



äkta smak

.

.

*

Erämaan omia ihmisiä sattui sitäpaitsi hyvään saumaan, koska se kertoo Lapista, ja osuu käsivarren Lappiinkin ja kuin kohtalon oikusta mainitsee juuri Hetankin, jonne Heikki Kolkka on epäonnistuneelta Norjan retkeltään palailemassa. Tunturi-Lappi punertaa yhtenä ruskamerenä, nyt tosin oli pilvien harmaissa kääreissä. Se Norja mitään töitä tarjonnut, kruunujaan jaellut: pois laittoi kulkemaan kirjattoman karjattoman kulkijan.

Reino Rinne julkaisi novellikokoelmansa vuonna 1949. Sittemmin pitkän päivätyön teki ylä-Kainuun, sen Päätalon Kallen Koillismaan, esilletuojana ja viimeisen päälle luontoihmisenä.

- Jonniinmoinen pysähtyneisyys viehättää aina, minkäs sille mahtaa; ei se kuitenkaan kanssakulkijaa kurittavaa leonid-pysähtyneisyyttä missään nimessä saa olla, PL tuumailee.

*

Juuret rantakalliossa - naiskohtaloita Suomenlahdelta Jäämerelle 2001 on kahden naisen eli Carina Wolf-Brandtin ja Sinikka Siekkelin koonta sitkeistä merimuijista alkaen Haminan tienoilta Virolahdelta ja päätyen Viron Vormsin, Ruotsin Dyngön kautta Norjan suomalaiskylään Varanginvuonon perukkaan. Uskomattoman sitkeitä naisraatajia, jotka kukin nyt tienoillaan elelevät yksinäisinä - itsekin ihmetellen miten kovaa elämää aikoinaan joutuivat kestämään.

- Matkan päätepisteeseen, lestadiolaiseen suomenkielisenä säilyneeseen Pykeijan kylään Jäämeren rannalla seuraavalla Kirk'niemen reissulla pitää tutustumani, PL päättää.

Että antoi hyvät helpottavat yöunet kun raatajanaisen iltalukemisena, yhden kerrallaan, kumosi!

*

Minä, Olli ja Orvokki vuodelta 1967 piti nielaista Finlandia-sarjan päälle ja varmistaa ettei se Hannu Salama nyt niin sekaisin voi olla kuin mitä viisiosaisesta, käytännössä kuusiosaisesta Finlandiasta voisi päätellä: jotain tolkkua täytyy miehessä olla koska niin paljon puhetta on piisannut.

 

Olli on perintömiehiä, rahaa kuin roskaa, siksi kelpaa roikottaa mukana tätä rääpälettä, muuten kyvytön kaikkeen. Orvokki muka Ollin mielestä hänen morsionsa, Minä - se kirjailija Harri - näyttää Ollille närhen munat ja Orvokille omansa.

Karua, karua on elämä Salamankin saroilla. Etteikö voisi sanoa toivotonta!

 

- Romaani kuin romaanihan tämä - siinä sen lukee missä muunkin: juovat ja naivat yhtenään, PL möläyttää ja iloiten jatkaa: - Onneksi ei itse tarvitse moiseen touhuun osallistua!

 

*

Lukee kuka mitäkin lukee!

 

Palaa sitten taas väri-ilottelun jälkeen innostuneena sotatantereille.

Vilho Virtasen sota kiinnostaa - varsinkin kun näinä päivinä saa ottaa käsiinsä Vilhon omatekemän Sotavankileirikirjan.

 


Uim.kand. apukoulun johtajaksi



postinkantajaa paremmille palkoille

.



On sinä puoskilla kahtomista kun ope töihin lähtee. Jouni, Jussi, Eija ...

.

Uimaopettajaksi en tähdännyt, koska vesi ei ole elementtini hukkumisherkkyydestäni johtuen. Raasion paperi sai olla.

 

Koska myöskään tiedonjakaminen tai tripurasioiden tietäminenkään ei ole kovin korkealla arvolistallani, oli selvä että erityispedagogiikan approbaturillani pyrkisin erityisopetukseen: parempi edesauttaa pienihmisen sisäistä selviytymistä kuin ulkoista lorulorutietouden lisäämistä.

 

Soitto Elias Niskaselle kouluhallitukseen ei tuottanut tulosta: en saanut eri vapautta eriyisopettajan paperiin, kuten muutamat nopeimmat saivat. Piti valita pitempi tie. Oravanahkapitäjässä oli apukoulunopettajan paikka auki. Kaupungista reilut 20 km - ihannematka nähdä kaupunkiin jääneitä opiskelutovereita.

 

Postinkanto pikkufiiulla loppui sopivasti: minut ylennettiin apukoulun johtajaksi; alaisia ei ollut, oli vain viisi oppilasta ikäjakaumalla 9 - 14 v; pituusjakauma oli yli puolimetriä, ope nippanappa kookkaampi Askoa; oppilaiden voimatasapaino valtava; poikaylivoima 3-2.

 

Joskus talvemmalla, kun rutiinit oli opeteltu ja kurit vängätty kohdilleen, joku opettaja kysyi vesonaarilauantaina: - Mitä teet urheilutunneilla? - Painelen päätäni lumihankeen ja oppilaat saavat etsiä.

Toinen kollega koulutustilaisuudessa ilmoitti että muuten apukoulunopettajana olisikin, mutta kun normaalit oppilaat luulevat  välituntivalvovaa opettajaa vahvasti samankaltaiseksi.

 

Oma vuosi apukoulussa oli menestys ja työ juuri sellaista ihmisauttamista joka palkitsee hyvällä ololla ja tarpeellisuudella. Kodit tulivat tutuiksi, Askon kaveruus koko elämän mittaiseksi.

Palkallaankin poikamies eleli, joutavia iltarientoja ei ollut, illatyöt kuluivat lattialla maaten osuuspankin alakerrassa kirkonkylän keskustassa, kilsan päässä koulusta. Poutiaisen Einokin, kylän oma poika ja valtakunnan kuuluisuus, tuli muutaman kerran nähdyksi. Banaani, jäätelö ja makkara maistuivat: jouluun mennessä oli kertynyt makkarasta makkaraa liki kymmenen kiloa kannettavaksi.

 

Mikäs oli syödessä: kapea tilinauha todisti että ansaittu on apukoulunjohtajana viisikymppiä enemmän kuin postinkantajana - tuhatsataseitsemänkymmentä markkaa.

 

Oliko postinkantaja muuttumassa makkarankantajaksi, nyt kun vara vyöräsi?

 

Ei, ei ja EI! Juoksemaan alkoi joutoaikoinaan kun kevät koitti. Ja mikä ei ollut hölkötellä vaaramaisemissa vaaralta alas ja toiselle ylös. Sinne katosivat läskit. Tuli ensimmäinen kosketus todelliseen hyvään oloon, hyvinvointiin, joka tosin muutamaksi vuodeksi loman tullen jäi unholaan.

 

Kevät koitti ja oli hankkiuduttava uusiin maisemiin uusiin virkoihin monta kokemusta rikkaampana ja oikeastaan tyytyväisenä oivan ammatin valinnasta: rikkaaksi ei ulkoisesti tulisi, mutta sisäistä rikastumista ei estäisi kukaan!

 

Puistattavimpana kokemuksena jäi mieleen pyörimään tunnille meno: pikku-Ekin rystyset vuotivat verta, nahkat oli saksittu rystysten päältä irti repottamaan; kysymykseen kuka tään teki? ei heti löytynyt vastausta, vaan tekijä kierrellen kaarrellen ehdotteli oisko Eki lyönyt nyrkkinsä tiiliseinään? kiveen kaatunut? tapellut pienempiensä kanssa? 

Vieläkin puistattaa.

 

Naurettavimpana kokemuksena jäi aamuinen poliisiratsia koulun portilla: ajelit ylinopeutta harmitteli poliisi; voinko tulla selvittämään asian tunnin päästä kun on kiire pitämään kansalaistaidon tuntia liikennesäännöistä? tokihan se meille käy ilmoitti toinen ystävällinen virkavalta, ja niin tehtiin.

Yhä harmittaa, kun juuri olin saanut ensimmäisen tilin edellisenä päivänä - ja sakko määräytyi tulojen mukaan!

 

Mutta nyt pois kauniista vaaroja täynnä olevasta Kiihtelysvaarasta

jonnekin, jossa omaa kielenmurenetta ei tarvitsisi vaihtaa: itärajalla Haminasta Sallaan oli reviiri sijaitseva.

https://lh3.googleusercontent.com/-7rxH0p-Mw-8/Tv3rb_CewnI/AAAAAAAAAAk/bErNgZVBqE4/s512/IMG_2173.JPG


Silmänurkasta pyyhin pisaran



memories

.

   

.

Vuoden sato vähitellen kerättävissä.

Tapahtui.

Paljon hyvää ja kaunista. Paljon pahaa ja  -  kaunista.

Odottamaton kuolema on paha asia, mielelle järkyttävä, sietämätön. Käsittämätön. Miltei kestämätön.

Miltei.

Odottamattomasta kuolemasta voi kertoa eleettömän kauniisti, vaikuttavasti. Kun osaa eli joku osaa kortillaan:

tulee joulukortti kahdenkymmenenkolmen muun kortin joukossa; omatekemä, punainen, sydän leikattu irti, rauhallisin joulutoivotuksin, raameissa sisällä kirjoitusta

Hei

En tiedä, joko tiedätte, että

Ristoa ei enää ole. Hän

kuoli 22.9. aivoverenvuotoon.

Elelen nyt yksikseni, onneksi

lapset käyvät usein.

 

Hyvää jatkoa teille

 M

 

Kuudestakymmenestäneljästä opettajakurssilaisesta ainakin Aki, Tapsa, Joke ja Rikhard ovat tuota tuonnempana.

Nyt vuorossa Rikhard, joka pääsykokeissa kummasteli eilistä poissaoloani* ja jonka kanssa kymmeninä kesinä aikoinaan yhdessä kera Hesekielin ja Ripetin soudimme saareen reput pulleina kesäyön viettoon. 

Niin.

Niin kiitävi aika, vierähtävät vuodet.

Miespolvet vaipuvat unholaan.

Ja minulla kesken vielä nämä päästömuistelmat!



Sähköt sammuu, kaikki väki nukk ...


27.12.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!

... vääkii saunoo

.

.

Tulkoon pimeys, ja pimeys tuli. Iltapäivällä neljän tienoossa. LUMPS!

Eilen.

 

Paratiisi pimeni. Parin tunnin päästä kylmeni. Sauna piti pistettämän öyhyämään. Ulkosauna puilla. Lasiluukulla.

Ei hätää, ei minkään näköistä, ainakaan pimeydessä.

Hyvin syttyi, kuin soihtu, niin kotapata kuin kiuaskin. Eikä kaivonpumppukaan jäässä ollut. +3C ja armoton tuulen ujellus siinä pimeydessä pumputessa pilvisen taivahan alla.

Taivaskin vettä pumppuaa, Jumala oikein ruiskuttaa.

Siihen marssii kuin näyttämölle kaksi märkäistä valomiestä itäisiltä mailta saunapolkua kaivoa kohti. Tässä pimeydessä! Tässä myrskyssä! Tapaninpäivänä! Töissä ovat valopäät, vikamiehet valopannat otsasilla. Vaikka on juhla. Naurattaa pientä pumppuajaa, ilmoille loihee lausuman:

- Tuleehan se valkeus. Ja oikein kahden miehen kannatte. Vaan ei kannettu valo kaivossa pysy, vai miten se meni?

Murahtavat. Eivät jouda leikkiä lyömään, vaikka on joulu! 

Tiedustelevat vakavasti:

- Onko ritissyt näillä langoilla?

- Ei ole. Eikä rätissyt. Pimeydessä kun ei näe kunnol ...

Kiire näyttää olevan.

Saunaakin olisi tarjolla, vaan tuskin joutavat kylylle.

 

Eteenpäin elävän mieli; linjoille kävelevät kurkkailevat niin että metsän rajassa koivujen rungot valoisina vilkkuvat.


Joulukaalenterin kahdeskymmenesviides kansi



vedetään nuottaa saadaan kaloja

.

 RP

.

Lahjakkaita kirjailijoita jää paljon vähälle huomiolle; valtavirta vie.

Eivät asu Helsingissä, halua olla ns. tyrkyllä, eivät julkijuopottele tahi muuten rellestä ja rietastele. Heillä ei ole sijaa majataloissa, so. isojen kustantajien talleissa, heidän seimensä sijaitsevat kätköissä tallien takana. Sieltä aikanaan parkaisevat.

Tuttu juttu jo kahden vuosituhannen takaa.

 

Reijo, Erkki, Juha & Jarkko.

Kirja-Pakari, Ilias ja Suomen Talousjulkaisut Oy ovat edessaattaneet heidät julki.

Osaajat  Punkaharjulta, Värtsilästä ja Turku-Tukholmasta.

 

Rekiretkemme, joulupuunkaato on viimeistä pirran vetäisyä vaille: perille pääsy siis viimeistä koputusta vaille.

Sitten istuudummekin notkuvaan herkkupöytään sanan ääreen iloitsemaan elämän ihmeestä, juhlimaan uutta joulua, nauttimaan talon tarjonnasta.

 

Koska on joulu

    on aikaa syödä paistia ja ja juoda lientä vatsa pakolle, maha ravalle - kokeilla makuja, lukea kirjallisuutta kaikenlaista, ennen kokematontakin. Siispä kaivamme Reijon, Erkin, Juhan & Jarkon kirjat kaapista ja maistelemme palan painikkeeksi palasen heidänkin tarjoamistaan herkuista, suoraan uunista otetuista tai aikoinaan hyvältä maistuneesta.

 

Koska jouluna

    aikaa on, niin eivätköhän nti Netti auta ja hra Google selvitä, mitä sukujaan ovat nämä alansa miehet, ilmoita jopa kirjaakin, josta kustakin palanen nautittavaksemme on leikattu.

 

Toimeen tarttukaamme!

 

Ja jos eivät asianhaarat selviä, tulkoot herrat itse esille, kanssakiikkuun joulunviettoon hetkiseksi hengähtämään, ilmoittamaan ikänsä, sukunsa ja kirjansakantensa - lystinpittoon kanssamme...

Jos ei nyt tapaniksi niin viimeistään tinanvalantaan uuden vuoden aattona.

 

SUKUNIMET

 

Reijolle,

Erkille,

 Juhalle ja Jarkolle

?

ja mikä ettei

nimet

heidän KIRJOILLENSA

joista palaset leikattu.

 

 "Sijoittajan kannalta varmin tapa välttää miljonääriksi tulemista on leikkiä rallikuskia osakemarkkinoilla. Tällöin kaupankäynnistä aiheutuvat kustannukset pitävät huolen siitä, että sijoitusten reaalituotto pitkällä aikavälillä on sen verran vaatimaton, että miljoonan euron säästöpottia ei saavuteta ainakaan 40 vuodessa. Sijoittajan kannalta parempi esikuva olisi varovainen ja taloudellisesti ajava pappakuski, joka korjaa autonsa itse. Sijoittajan siis tulisi vertailla välittäjien hintoja, tehdä sijoitukset itse ja olla kuvittelematta itsestään liikoja.

   Aktiivisen sijoittajan tärkein työkalu onkin peili, joka ei suinkaan ole peruutuspeili. Juuri tästä syystä me molemmat olemme halunneet käydä läpi ja muistaa joitakin omia virheitämme kaiken kansan edessä, jotta emme itse unohtaisi niitä."  2011

 

"Rumpali löi tahtia ja trumpetin ujellus kierteli ylhäällä kattopalkeissa. Harmaantuneet olivat kattolaudat, maalaamattomat, mutta tanssilava piti vettä juhannuksenakin, sillä se oli katettu pellillä. Eikä tänä juhannuksena olis tarvittu kattoa ollenkaan, olisi riittänyt vanha, sininen taivas ja puolikuu, joka kömpi esiin metsän takaa.

   Kalle muisteli aamuisen papin puhetta taivaasta ja iankaikkisesta ilosta. Hän katseli suu auki ja mongoloidisilmät loistaen tanssijaa, eläytyi koko mielensä voimalla. Tanssijan piruetit kiehtoivat häntä pirullisesti, kengän kanta tapasi lattiaa, jolle oli liukastetta ripautettu."  2011

 

"Talvella nuottaa vedetään tietenkin jään alta.

   Heikki-eno lähtee Auvon ja Paavon kanssa Puruvedelle hyvin aikaisin aamulla. Silloin on usein vielä aivan pimeää.

   Moottorikelkat ovat talvikalastajien kulkuvälineet. Kelkkareessä kulkevat työvälineet: moottorisahat, polttomoottorilla toimivat jääkairat ja kelauslaitteet sekä radio-ohjattavat uittorobotit. Yhdessä kelkassa on tietenkin nuotta, ja yhdessä saalislaatikot.

   Pappa on kertonut kuinka entisaikaan nuottamiehet ajoivat jäälle hevosilla. Avannot jyystettiin tuuralla. Kairat olivat käsin veivattavia. Nuottanarut uitettiin jään alle pitkien riukujen eli uittosalkojen avulla. Köydet kelattiin käsin veivattavia puisia kelukelkkoja käyttäen. Näillä välineillä nuotanveto oli hyvin raskasta ja kovin hidasta työtä."   2009

 

 

 

Hyvää joulua ystäville, tietäjille sekä kanssailoitsijoille ja -murehtijoille täältä paratiisista!

(kunniaa, kiitosta ja mirhamia: Koulukas, Jussi, JV, KR,Kav, W-S, Voksi, Mats...) 

 

 

 

 



Joulukaalenterin kahdeskymmenesneljäs kansi



eipä taida tänä jouluna jalat lumessa sierettyä

.

.

Hui! KUKA siellä lautakasapitäjässä jo ennen VanhasMattia ASKELSI?

.

 + "Minä vaimon arvossa pidän, mutta sanon, että maailman loppu, hävitys ja ikuinen sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi meitä könistämään, meille korvapuusteja jakele ja  - meitä tukistelee." 1864

+ "Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen."  1870 

 

Eiköhän näillä kahdella tuumauksella jo selkene sanojan suku!

Ja jos ei niin liimataan kuva loppuun arvauksen koristukseksi.

 

Kiivettäköön kivelle ja siellä juhlayö yhdessä vietettäköön!

 

 

 

 



 

PS - Ja voihan tuhannen tulimmaista ja turkanen päälle: vielä on jäävä yksi pulma juhlan päälle ratkaistavaksemme, taikka tarkkaan lukien kolme! Vaan mikäs jottemme jukuripäämme yhteen laittamalla pulmista pääsisi, ajankuluksemme ratko ja ratkaisisi kunhan kolmen viisaan miehen teot ja teokset aamulla känsäisiin kouriimme saamme!



Joulukaalenterin kahdeskymmeneskolmas kansi



mitenkä Suomen kansa jouluaattoansa viettää

.

.



 

.

Kotiin Korvatunturillekaan täältä ei mahdoton matka enää olisi, tämän patsaan ääreltä, tuosta vaan Hiljaisen kansan ohi remuavan Rukan populan kautta Sallaan ja sieltä vähän ylemmä...

Mutta vielä on paikkoja jäljellä, tarkastettavana kilttien lapsien luku, joka onneksi nykyisin torpissa ja tuvissa on säädyllisempi kuin Kuikan ja Kirjailijan aikoina.

  1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (s.1873 )
  2. Alfred Ilai Optatus (1877)
  3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (1880)
  4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera  (1987) 
  5. Juhana Eevert   (1891)

Jos oli Kuikka-Koposen puoskilla määrää ja nimeä jos jonkinlaista, pituudesta ei puutetta, niin eip' huonommaks jäänyt Kainuun mestarikaan:

Ensimmäinen  satsi


1. Kalevi
2. Salmi Talvikki Cecilia
3. Orvokki Helmi Simpukka
4. Otso Tähtivalo
5. Veijo Virmo Imatro
6. Jormo Gabriel Sotavalta
7. Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka
8. "Kaarina" (adoptoitu pois)

 

Toinen satsi

 

1. Sorjo Uolevi Sotaprinssi
2. Marjatta Iltatähti
3. Raida Tsikko Tellervo

 

Ja kolmas erä

 

1. Raija-Liisa Rakel

KIRJAILIJA ja KUNTA?



"

- Keitteleisit pottua? esitteli Ukko.

- En keitä pottua enkä huttua! kivahti Akka. - Ei yhtä mukulaa kuopan pohjalla ouk!

- Joko niistä tuli loppu?

- Jo! jo! jo! ettäs sen kuulet! huusi Akka.

- Jopa tämä nyt on joulua ..., tuumasi Ukko synkistyneenä pyyhkäisten suutansa kämmenselällään.

Leukansa värähti ja pää hieman tärisi.

- On joulua, on joulua! huoahti Akka ja räiväsi pitkälle kaarelle palaneen päreen lieteen." 

 

"Kun pihtipäre oli sammunut, niin vallitsi Mökissä melkein täysi pimeys, sillä pohjanpuoleinen akkunapahasista oli ulkoapäin ristilällä umpeen pantu ja etelänpuoleisessa akkunassa oli kaksi ruutua rievuilla ja oljilla tukittu niin että ainoastaan pari ylintä oli lasin tapaista - niistäkin toinen häränrakolla paikattu. Jouluaatto siis sai kurkistaa sisään - jos kykeni - siitä neljännestä ehyestä ruudusta, joka tosin sekin oli vahvasti jääruuusuissa."  1930

 

 



Joulukaalenterin kahdeskymmenestoinen kansi



Helgekin saattas tään tietää vaan kun se ei lue kaunoa

.



.

"Valtavilla kynsillään ja hampaillaan se jatkoi auton hajoittamista, ja se söi ensiksi kaikki istuintoppaukset ja verhoukset. Pian nähtiin, että auton akut olivat sen herkkua. Ilmeisesti se tarvitsi väkeviä happoja ruuansulatustaan varten. Kerran se luuli valurautaista keskuslämmityskattilaa akuksi ja teki pitkän rupeaman töitä saadakseen kattilan särjetyksi. Huomattuaan tulleensa petetyksi se päästeli mylviviä huutoja ja pieksi hännällään maata." 1976

Aika veitikka mieheksi ja kirjailijaksikin melekonen jymy. Jättää nyt upea ammatti ja alkaa ajan kulukseen vain ajatella! Pännää pyöritellä kaiken maailman elikoihin ja eläjien päänmenoksi!

Panna työkseen lukijoita ja luettavia nauraa rätkättämään; kuoria valtiaita alusvaatteisilleen; istuttaa itse Aurinkokuningas, se oikea Versaillesista eikä mikään Tamminen Turusta, potulle kakitettavaksi. (paskantammaan kuiskaisi Jope)

Ja pääsihän moukariliskolta melkomoinen pamaus, takalistosta helpotus, kaatopaikalla kun kaiken maailman rakkineita oli aikansa syönyt ja syöpötellyt.

Ja entä se mahtilunssa! Joka jokaisen nokkaan livahti.

Pisimmäksi aikaa mielen alle pörräämään on kuitenkin jäänyt ystävämme kersantti Milita Forton ja filosofi P. Pacpipon ystävyyssuhde - eivät vaan kehnot peräti asenteeseen ja katsomukseen olisi vaikuttaneet?!

 KUKAs kumma humoristi ja tietysti MISTÄ?

 

 

"Elokuun alussa hirmulisko sairastui. Se kävi haluttomaksi ja makaili päivälläkin. Voimakkaat pierut vavahduttivat sen kolossaalista ruhoa. Silloin ulkomaalaiset asiantuntijat ampuivat sen kylkeen nukutusampulleja. Pedon nukkuessa sen kitaan ammennettiin kymmenen lapiollista Entero-Vioformia ja ämpärillinen Thielemannin tippoja. Kahden päivän päästä peto oli terve." 1976



Joulukaalenterin kahdeskymmenesensimmäinen kansi



voi juutas ja lanellipaita! salakavalasti rikoksen teillä?

.

.

"Päässä hänellä on karvalakki, näin kesälläkin, kuuma se on nytkin, auringon alkaessa jo vähitellen lämmittää; siksi hän onkin päätään raapiessaan sysännyt sen toiselle korvalliselle, niin että tukka pääsee pörröttämään esille oikealta ohimolta, tukka, joka on sekainen kuin tappurakuontalo. Hänen suustaan valuu, paitsi silloin tällöin sylkäistessä, muulloinkin ruskeaa mällinestettä, vankkojen leukojen karkealle sängelle.

Housujen takalistosta riippuu riekaleita, joista jotkut hipovat kasteista ruohikkoa, pitkinä kuin rättimaton kuteet." 1918

.



Laivalla, laivalla keinutellaan. Sillähän sinne mieluummin kuin jalkapatikassa notkoon, veikkonen.



Kyrönsalmeen ohi Olavinlinnan ja Melperinjärvelle, Haapavedelle hiljalleen livuskellen tuulettomaan lahden poukamaan kuin kirjakauppias Muttinen aikoinaan.



Vaan emme me omenapuita näe, ei eläviä eikä kuolleita, Juutas-laiskimus likapentuineen nähdään. Nähdään kun kerta esittivät meille - ja lopulta koko sortin sakin. Sen kirjakauppiaankin, sen Aapelin.

Kuvata eivät kuotot antaneet, niin tuommoinen tärähtänyt kuva tuli, ja tämmöinenkin salakuva tuli räpsättyä:



Salapolttoa lienee harjoitetun, jotta pesue hengissä selviytyisi, niin ainakin muistikuva sellaista näyttäisi. Ei, en minä sano minä kesänä, mutta kysyn

KIRJAILIJAA ja sitten rötköttävää miehenkuvaa ja PAIKKAAKIN?

"Hänen sisulleen pistää niin jumalattomasti. Sillä hänen pitäisi nyt, kuten sanottu, rakentaa tuohon kiviaitaa, rustata: korkea muuri kivistä Muttisen puutarhan ympärille, aluksi sen yhteen reunaan. Vyöryttää yhä möhkäleitä tuolta louhesta. Isäntänsä, mokoman herra Muttisen, viinimarjapensaiden suojaksi, ja omenapuiden, jotka ovat kaikki kuolleet, - syistä sellaisista, että hän ne tietää, heh, heh." 1918

 

 

 


XXI 


Joulukaalenterin kahdeskymmenes kansi



lie peräti sen oravapankin johtajan sukua 

.



.

Tuonne kun Niiralan rajanylityspaikalle dieselin (<70sent) hakuun pyyhälletään, voi pysähtyä Kemienmäellä ja koukata muuattaan aittaan kesäteatterin viereen, siinä tämä monietu- ja sukuniminen, monimielinen kirjailija elämäntaipaleensa aloitti; Suomenlahteen ampuivat sittemmin koko kiusan.

Ei saisi oikeassa olla. Eikä olla ollenkaan.

Jos Venäjälle ei mieli tee niin voihan tehdä vaikka tikusta asiaa ja piipahtaa Join kaupungissa: jos vaikka sika säkkiin,  joulupotsi kylkeen tarttuis, niin siitä sitten kinkku pöytään pödyksi.

Ja näkeepähän retkellä ainakin Pielisjoen ja sen rantamilla vänkyräpatsaan tästä lassikosta.

Kuka ja mistä?

"Pois pakeni silloin kukkokin ammeensa pohjalta ja kätkeytyi monien aviopuolisoittensa turviin sinne aitan sillan alle. Ainoastaan se tuuliviirin kukko katseli nytkin sieltä korkeudestansa rauhallisena, kuten aina tämän viisaan maailman menoa."  1915





Voihan Ängri börts!



aidosti hämmästynyt proffa

.

.

Kari Uusikylä kasvatustieteen emeritusprofessori:

"Ammutaan linnuilla vihreitä possuja, jotka kuolevat luhistuvien rakennusten alle... Jos tämä on sitä Suomen menestystarinaa, en halua olla mukana porsaita tappamassa. Voi meitä!"




HS-raadin vastauksia kysymykseen: Onko Angry Birdsin menestys koko Suomen etu?  16.12.2011

Helsingin Sanomat  

Espoossa toimivan Rovio Entertainment -yhtiön kehittämästä Angry Birds -pelistä on tullut kahdessa vuodessa maailmanlaajuinen menestystuote, jonka ympärille on kehkeytynyt paljon muutakin kuin itse peliin liittyvää liiketoimintaa. Alun perin Applen mobiililaitteille kehitetystä pelistä on tehty erilaisia versioita myös tietokoneille ja konsolipeleille, mutta Angry Birds -brändin alla myydään myös paljon leluja, kirjoja ja muita oheistuotteita. Suunnitteilla on myös Angry Birds -elokuva ja Angry Birds -teemaan pohjautuvia huvipuistoja.

 

- Onneksi joku muukin on pudonnut sivistyksen kelekasta, huokaa toinen nykysivistyksestä pahemman kerran jälkeenjäänyt eläkeläinen, emeritusopettaja ja SP Onni Eläkeläinen.


Joulukaalenterin yhdeksästoista kansi



tähti se syttyi itäisillä mailla hei itäsillä mailla

.

.



"Työympäristö oli silloin ihanteellinen. Aitan ikkunasta avautui näköala Pieliselle ja maasepän tekemä jykevä rautalukko piti uteliaat vieraat loitolla. Kaukana oli kaupungin liikenteen jyrinä ja vaimon rukoilevat pyynnöt, kun hän yritti päästä siivoamaan kirjailijan työpöytää." Kalevi Nikki, 1999: Pielisen profeetta vai Don Quijote?

.

 - Hojo! Hojo! oikeastaan riittäisi niin jo kaikki tunnistaisivat levveitä huastalevan Turjaelijan.

Kaivetaan lisukkeeksi kontista esille vanha juttu juhlivasta mustanpuhuvasta 'samettitakista' ja pitkille venähtäneestä Hesan reissusta.

Oli WSOY viikonpäivät kustantajan VSOP:tä litkineestä idänihmeestä saanut tarpeekseen ja töytyytti lentokoneeseen hyvää matkaa toivotellen. Käsiänsä kustannusvirkailijat (Viksten et ool) hieroskelivat, että päästiinpäs ruojasta.

Mutta mitä vielä eikä aikaakaan!

Luurista kohta kuului:

- Hakekoo helevetissä minut teältä poes!

- Mistä?

- No teältä lentokentältä.

 

Oli mies nukahtanut ennen Onttolaa ja palannut samalla lennolla takaisin Helssinkiin.

Ja eikös tuo lie vielä toinenkin viikko rattoisasti peäkaupungissa vierähtänyt Ojaharjun ja Katzin kanssa painiessa ...

 

KUKA ja MISTÄ?

 

 

"Hän käveli navetan päässä karhunputkien takana näkyvälle likatunkiolle niin vinossa asennossa kuin kykeni, hän potkaisi tunkiota hajalle, poimi siitä vanhan aikakauslehden ja repi irti takalehdellä olevan Ritvan nimen ja osoitteen. Hän taitteli sen huolellisesti ja laittoi lompakkoonsa setelien keskelle, suomalaisten kympin setelien joukossa oli ruotsin satasia.

---

- . . .että rotta vai keärme se tuolla .. tunkiolla kun minä ...

- ... ei niitä kun niin paljo kusiaisii. No tuota ... Mie jo että kuka se täällä kyykkii mutta sitten että ka Pekkahan ... Samin ja Anun kans ongella kun minnuu rupesi vaivaamaan että jäiks multa kaasupullo auki ja ..." 1976

 

 

*********************************'''

 

 VÄLITODISTUKSET kelekkamatkalta aktiivisimmille osanottajille jaettu:




Joulukaalenterin kahdeksastoista kansi



kauppatavaraa josjonniilaista

.



.

Vielä yksi vahva nainen, tavallaan kaksikin, aivan unohtua oli - ja mikäs sen paremmin Kauppalehteen sopisi kuin Lopo tai tekijänsä! Kauppiaita kumpikin.

Lasketaan Lopo kujille kävelemään, saadaan ämmän ruojuihin liikettä.

Sitten on kanttia kysyä kahdesta kuvakaupungista, ynnä ämmästä ja ämmän tekijästä.

 

'Kuopio Kuopio' hihkuvat kaikki kun näkevät kaupungin hallin kuvan yllä. Oikeassa tietysti ovat. Kaupungin kalahalli, joka kuvasta jo purettu on, sai viimein purkuluvan - ja lasista, lasistapa uusi rakennetaan!

 

Siellä kirjoitti kirjailijamme tuotantonsa leskeksi jäätyään. Näytelmiä ennen kaikkea.

 

Sai yliopistokampukselle rakennuksenkin nimiinsä Studentiaa, Melaniaa, Snellmaniaa ennen.

Lopotomia olisi oiva nimi Lopon kunniaksi, vaan ei vielä ole edes salia saanut tämä sutki ämmävaras, ei edes kaupungin vankilasta koppia nimiinsä. No, ämmäpahahan teki rötöksensä toisessa kaupungissa. (alla)

 

Kirjailija ja - Lopon rötöstelykaupunki?

 

 

"Hän heitti vilaukselta hätäisen, himokkaan silmäyksen kukkaroon. Paikallaan se oli unohdettuna syrjässä. Viattomana, viettelevänä.

Lopon katse muuttui hajalliseksi. Silmät pyörivät ympäri yhdestä toiseen, eivät pysähtyneet mihinkään. Ja käsi lähti ikäänkuin itsestään, omasta tahdostaan liikkeelle.

Hän ojensi päätään puntaria kohden niinkuin muutkin. Seisoi se jo kohdallaan, viivan merkkiä katsottiin miehissä.

- Nyt -!

Se oli hänellä hihassa! Oikean käden nutunhihassa!"  1889

 

 

 

 

 

 


 


Joulukaalenterin seitsemästoista kansi



veto kotiapäin sallittakoon, tosin tästä on leikki jo kaukana

.

.

 http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcT1si4zEoHJJpxSDAuecdjSfci2GRcrnLL-gQM58GpoO16dF2QC &

"R:län verokalenterissa on tuhat ja sata nimeä.

Hinta 3 mk.

Julkaisija: Lions Club R:lä.

Kulmilla kansa kuiskii:

- Siitä puuttuu eräitä nimiä.

Mikä vei kansalta luonnon, madalsi

korpisoturin äänen?"  1972

Jos sentään vähän tätä sananvapauden pitäjää ison maan rinnasteisena esille nostaisi, runoina edes. Eilisen Suuren runoilijan jälkeen iso runoilija, ainakin kooltaan:

Tuli aikoinaan pitkä mies maailmalta kirjoja hoitamaan syrjäiseen Suomeen Tampereelta; aito ehta runomies oli ja on - yhä.

Kävi, näki ja pois lähti työläisempiin maisemiin, koukkasi Kemiin, josta pienen kirjakahinan jälkeen liukeni takaisin Manseen minne aikoinaan, 1940, oli syntynytkin. 

 

Syitä lähtöön lie ollut sysissä jos sepässäkin.

Jälkensä heitti runoihin nuuskittaviksi.

Oli siinä täällä maalaisliittolaisilla nielemistä: eihän noin päin voi EDES ajatella kukaan järkevä mies!

Eipä lainkaan huono mies ole ollut, päinvastoin ylen on arvostettu: viidenneksi eniten kaikista kirjailijoista 2000-luvulla kirjastoapurahoja kuitannut plakkariinsa, 99 129 €. 

 

"Samana vuonna [1981] hänestä tuli tamperelaisen Lamminpään kirjaston kirjastonjohtaja, eikä hän sen jälkeen ole jäänyt yhtenäkään vuonna ilman kirjastoapurahaa", tietää HS Kuukausiliite 10/2011.

 

- Nappikauppaa! täräyttäisi Selänne kumppaneineen.

 

 

Kuka kyberneetikko-semiootikko-postmodernisti, runouden vastarintamies - mistä pitäjästä runot?  

"Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.

Neljäs kuu lopuillaan täällä.

Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.

 

Tänään näin tiellä toisen hevosen."  1972

 



Joulukaalenterin kuudestoista kansi



se saapuu painajaisineen

.

.

  

"Huutoja, joita en näe,

puitten takaa, joita en kuule,

ja tämä kaikki, minunko?"  1968

.

On tämä runoniekka takuulla monta kertaa tuntenut tuon Juicen totuuden ennen kuin luostarin penkat omakseen ottivat. Tänne syrjäseudulle tuli sairastamaan maailmanmies, kuolemaan itärajalle.

Sade pieksi haudanetsijäin kasvoille kuin meren aallot Bretagnessa, kasteli vaatteet alimpia myöten. Serafimia ja Akakia makasi mullan alla, vaan runoniekka lymyili ristisaatossa jossain.

Syrjemmältä, reunasta viimein löytyi risti joka ilmoitti että näin on käynyt - lepo tullut, kääntämiset käännetty, runot rustattu, päässyt perille matkamies oikeaan maahan.

 KEN?

"Syksyn sumut niinkuin vanhan miehen kädenliikkeet

                                                 ajelehtivat.

Kävelin polkua pitkin, joka teki sinun hymysi mutkan.

Juttelin kauan sitten kuolleiden miesten kanssa,

se oli minun työni."   1965

 





Joulukaalenterin viidestoista kansi



kaubamajanäkymät ja kaikk'

.



.

 

- ...tässä rakennusmiesten katalookis on tämmöinenkin nimi: Raimo Oksanen. Sanooko nimi mita? Hotellinhan rakens savonlinnalainen liikemees Repo seitsekym...

Niin selvittää opas KGB:n huoneessa korkealla Räävelin yläpuolella, ja yhdessä kuuntelijassa uteliasuus herää, kun opas jatkaa: - ...lie iltojen ratoks löytäny Raimo viehkeää seuraa ja lopun arvannet mita kultturraamatsaavutuks...

Sepä tarina siinä, selvennys, miksi ei kokosuomalainen se kirjoittava huumorintajuton gootti ole.

 

Oli silti riipaisevaa katsottavaa se näytelmä, joka nimestään huolimatta ei kuulu saippuasarjaan; toista kertaa samaan istumaan ei ehdoin tahdoin kyllä haluja mennä.

KUKA? 

"Samassa kommunalkassa asui perhe, jonka tytär oli jäänyt mustan Volgan alle. Miliisi oli nostanut kätensä pystyyn ja tiuskaissut, etteivät he voi tehdä mitään. Että sellaista se on. Hallituksen autot, mitä niille voi. Päälle perhe oli saanut haukut ja sitten heidät oli lähetetty kotiin."  2008

   



Joulukaalenterin neljästoista kansi



ei saa sotkea volteriin jos ei aatamiinkaan luomakunnan ensimmäistä naista

.



.

 

"Kuuntelen tarkkaavaisesti hänen askeleitaan portaissa ikään kuin se kuuluisi velvollisuuksiini, sitten siirryn ikkunaan ja katselen kuinka hän kiiltävä sadetakki läikkyen juoksee tihkusateen läpi katulampun luona odottavan auton luo ja kumartuu astuakseen sisään. Näen hänen jalkansa hetken vaaleina katukäytävällä, pienissä kengissä. Sitten hän vetää jalkansa sisään, paukauttaa oven kiinni ja auto lähtee liikkeelle, jättäen minut jälkeensä, kuin imperfektiin." 1972

.

Toinen sensuelli nainen Härkösen perään - jos näöltään niin myös kirjoituksiltaan. Toinen tajunnan räjäyttäjä tamaroineen ja vanhoine rakastelevaisine luunkalinoineen.

Talvet pääkaupunkiseudulla, kesän viettoa Saimaan rannoilla. Luonto parantelee kaupungin haavat.

Kyy saa olla ja tulla laiturille vaikka tuvan lattialle; metsä saa olla kaatamatta; ruoho niittämättä: karjalainen mielen kesä - melkein Hiitolan veroinen?

 

Mitäs jo onkaan ikää elettyä?  84v helmikuussa. Ja eilisellä vasta puolet siitä!

Kovia pehmeitä naisia - emansipatsiooniakin ripe liepeessä.

 

KUKA evakkoeukko?

 

 

 

 

  


960


Joulukaalenterin kolmastoista kansi



näytellä vai kirjoittaa?

.



.

Pannaan perään kolmaskin nainen, pieni kuin hyttynen, tai kala akvaariossa.

Hänen tappoaseensa oli tehokas: ei nyt sentään tappanut, mutta pyörryttämään pisti - 17 vuotiaan kirja!

 

On pahus niin kaukaisilta niityiltä lähtöisin etten sinne lukuisilta matkoiltani ole ennättänyt, joten lainataan kuva Otavalta, paljastakoon se hyttysen, jonka etunimenkin sotken yhtenään Anna-Liisaksi.

 

Kuka ja mistä kotoisin?

 

Ja loppuun kun lätkäistään hänen raflaavaa tekstiään, niin eiköhän kalenteriväki ala herätä:

 

"Mä jumaloin kissoja. Niissä oli jotain mielettömän seksikästä. Kattokaa joskus kissaa ku se kävelee pehmeesti sohvan selkänojaa pitkin. Se osaa mennä niin tyylikkäästi ja rauhallisesti. Jos mä katon kissaa oikeen kauan niin mua haluttaa lukee pornokirjaa."


970


Joulukaalenterin kahdestoista kansi



voi pyhä sylyvi!

.

.



"Ursulaa Lauri oli käynyt katsomassa vähän ennen joululomaa, pöhöttyneenä ja viinalta haisten.

- Ei se ollut isi, sanoi Ursula.

En tiedä oliko hyvä että vuosia hellitty kuva ehti särkyä. Mutta ehkä se vielä eheytyy,

ajalla on mahtava vaikutus."  runoilijan runoilijavaimo

Jo viimein on koittanut naisen vuoro.

Poimitaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sattuvat olemaan samasta rautatiekaupungista, sieltä maailmalle pyrähtäneet. Sieltä missä sittemmin soi blues.

Toinen, maisterin tytär, körötteli runoilijan muijaksi Tampereelle, ja toinen, suutarin tyttäreksikin arveltu papin tyttö, monen mutkan (Heinola, Puumala, Kannas, Mikkeli) kautta päämiehen rouvaksi pääkaupunkiin.

Toinen erosi miehen hulluuden takia, toisella olisi aihetta ollut kyllin - kas vallan mies kun vallan usein unohti aviossa elävänsä.

Siitä vaan poimimaan nämäkin marjat kopsaan:

Kaupunki? Kirjailijat?

 

"Pientä on miesten sortamisen halu

naisiin nähden

verrattuna naisten sortamisen haluun

toisiinsa nähden."  päämiehen vaimo

 




979 


Huippu saavutettu - tuulee



kilit, lukija ja oma mieli huiputettu! Uhuru Peak = Vapauden Huippu

.


 

.

HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarjan LOPPU  Pasi Harvalan tarina III   ed. 21. Roskaelämää

"Pasi yritti vielä, mutta Riitta hymyili vittumaisesti latoessaan puita uuniin.

- Koko ajanhan se oli Väärinmajan kans kun se oli sun kans. Ja vähän muittenkin kans.

- Ison Roopen tietysti.

- Tietysti, Riitta kivahti hymyn vääristämästä suustaan.

Jussi huojahti: - No no.

- Paskan nono, kyl sä sen tiedät siinä kuin minä, ja muutakin, saasta. Kundit ei vaan taida välittää olla kovin totuudenmukaisia silloin kun eivät sitä totuutta kestä.

- Mut Pauliina on tietysti Pyhimys, niin.

- Ei vaan aito nainen.

- Niinpä, siinä se pyhitys, joo.

- Ja suurenmoinen nainen. Ihan liikaa sulle.

- Juu-u, saatanat ... Mutta kiitoksia tiedoista, Pasi jatkoi virallisesti ja Riitan hymy hälveni.

- Kiitoksia kiitoksia jumalauta! Sä et jätkä tienny sitäkään että sen isä pani sitä kun se oli viidentoista."

On se ruma, on se ruma tuo maailma noiden eläjien: konkretiaa mielikuvitusta vailla, jatkuvaa täytäntöönpanoa luonnossa ja ajatuksissa - just vastakohta mitä kuvittelisi täyteläiselle elämälle. Mielikuvituksen puutetta nähdä kauneudesta vilaustakaan.

Enpä haluaisi mukana olla, paperin kauttakin pahaa tekee.

Loppu on tullut: huipulle päästy. Ei olisi pitänyt matkaan lyöttäytyä, näiden piruparkojen. Sen siitä saa: kun kuuseen kurkottaa, kuseen lätskähtää. Ei pidä hyvässä uskossa, hyvässäkään, kiivetä korkeuksiin, jossa vain sumua ja 'räkää'.

No onneksi puolen vuoden urakka on takanapäin, taiteilijoiden sota. Varsinainen kilin retki! Killin ajatukset. Yli seitsemänsataa sivua Finlandiaa! Nyt on aika hypätä tasamaalle ja talsia sitä, kaivaa hyllystä kauniimpaa, jalompaa, esteettisempää, ylentävämpää ...

Sitä ennen kuitenkin vielä nuo kaksi: MInä, Olli ja Orvokki sekä Siinä näkijä missä tekijä. Ne on lupa tämän jälkeen harppoen tutkailla.

BB:n kanssa tässä on kilpaa käyty, samoja aikoja lopetellaan, kotiudutaan: BB-finaali on illalla ja Janican voitto, pah! Uskokaa tai älkää: mietoa on BB-touhu Salaman kirjaväen toilailun rinnalla.

Kosti Herhiläisestä aloitettiin, Pasi Harvalan, tuon Herhiläisen kuoleman tuomaritutkijan, naisen tappamiseen päädyttiin. Kautta rantain olin ymmärtävinäni että Harvala se Kostinkin tappoi.

En pitänyt, mutta silti kynteni isken vielä Olliin, Orvokkiin ja Tekijään. Uhallanikin. Ei teksti huonoa ollut vaikka pahaa teki.

Ja huvittaahan tuo henkilökohtaisesti, loppupuoli, kun Salminen toteaa: "Ja munhan taas oli käännettävä ympäri koko syyllisyyskäsite koska multa hävis kertoja. Poikani muuten alkaa lukea lakia."

Että silleen.

Ja kukas muu se sieltä peilistä pilkistääkään, jos ei omakuva: "Ja musiikki. Hän ei koskaan ollut ollut erittäin musikaalinen, vain sen verran että Pauliinan edustama 'työväen musakulttuuri' ei häntä määräänsä pitemmälle vetänyt. Kiinnostuksensa klassilliseen musiikkiin hän oli nuoresta saakka peipannut huumorilla ja urheilumiehen asenteilla, vaikka niitten heppoisuuden oli tajunnutkin."

11.6. - 11.12. 2011 tasan puoli vuotta kesti matka 'kilille', 732 sivun päähän, 5895 metrin korkeuteen.

 


Joulukaalenterin yhdestoista kansi



onnenonkijoita

.



.

Tänään on pikkupakko jo jättää nuo savolaeset ommaan joululiemeensä kellumaan ja päästä tuulettumaan lännemmäksi.

Tapaamme kanaalikaupungissa kirjailijan, jonka ei tarvitse raottaa suutaan ja hönkäistä ilmoille kuin yhden sanan verran, niin heti perillä olemme hänen persoonastaan.

Muuten siellä edellisen kerran käydessämme Muumimaahan mennessämme ihmettelimme kovasti niiden onkitouhuja: ne onkivat kalojen sijasta polkupyöriä - ja melkein joka kerralla tärppäsi. Ranskan ympäriajoon lie varustautuneet.

 

Vaan se sana, jolla jo tunnistamme tämän jaarittelijan, olkoon vaikka maar.

On se niin pitsii jottas! Siis:

 

Kirjailija ja kirjailijan kaupunki?

 

"

- Kyll kummingi o hullust, ettäs ole lähtenn maailmall, jos snuull vaa jomnengin goto oll o, mutt kukatiäs snää ole niingon dua flikkaki. - Ong tua leivängappal povesas kaikk snuum brovianttis?

- On siellä silakkakin.

- Älä hulluijas, vai o silakkaki. - Kuule Miko, annast siäld käässette loodast täll munssööril. Pahustaks stää kyrssä rikkoma ruppe, annk koko kyrs vaa.

"

 






 


Joulukaalenterin kymmenes kansi



aikansa Junnu

.

.



"Pois joulukuuset, kynttilät

ja riemulaulut lasten

ja äidin tortut lämpimät -

pois juhla onnekasten!"

Ei no pysytään sitten täällä missä runoilijoista suurinkin on opiskeluaikaansa viettänyt.

Asui ja opiskeli täällä Känäkin, vaan ei hänestä runoilijaa tullut, presidentin virkaan oli tyytyminen. Myös 'Kassu'-veli ja ukko-Lönnrot talsivat tämän kaupunkipahasen kujia.

Surullisena katsoo alla kasvon kaikkivallan suoraan tallattuihin linnanraunioihin; jos ei patsaana olisi, pyörittelisi päänuppiansa vallan sekä kummastelisi: rakentaa nyt tie ja silta kulkemaan linnan muurien päältä! Voiko hullumpaa pilkkaa enää aikalainen aikaansaada.

Ken on hän ja mistä?

"Mut meille mieron miehille

ja onnen kerjureille

on muiston musta juhla se

ja tuskan tuoja meille." 



Joulukaalenterin yhdeksäs kansi



(1944 - 2011)

.

.

http://www.vr-konserni.fi/images/5i1Mf2NnQ/5muLBVnh0/Raakapuun_purku_vaunuista_ikonikuva.jpg 

.

"Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla." 1985

Näille savolaisseuduille juututtiin: ota näistä selvää!

Uteliaisuus oli kuljettanut Matin jos Liisankin tänne, junaa katsomaan. Me tulimme myös, eilisen Rautatien laatijan ohjein, mutta emme me pariskuntaa nähneet, emme tavanneet. Näimme kyllä rautatien, jota Matin ja Liisan aikana ei vielä ollut olemassakaan muualla kuin Juhani Ahon päässä!

Ei tullut pulukkistakaan kirjailijatapaamisestakaan, jota niin toivoimme: tuoni oli kevään korvalla vienyt vähäkirjaisen mutta sitäkin laadukkaamman kirjoittajan, Nurmeksen pojan. Pois kuoli, tänne, ennen kuin ennustamansa romaanit.

Jos itki pesäpuu, niin itkimme mekin.

kuka kirjailija, mikä paikka?

"

Paavo.  Valetta, Valetta. Hampaita aina pesen verille asti ... ja iäneti oon, kun kaikki tuntuu valetta tulovan mitä puhun.

Psykologi.  Mutta mutta. Esimerkiksi te olette säilyttäneet murteenne hyvin. Se antaa heti aidon sävyn.

Paavo.  Kun minusta tuntu jotta petos ja vale jos kirjakieltä puhun.

Psykologi.  Ja nyt tuntuu murrettakin puhuessa.

Paavo.  Jos kirjakieltä puhun, tahallani valehtelen. Murteella en enempee kun mitä pakosta, kun en totta pysty.

 

" 1997

 

IX   


Joulukaalenterin kahdeksas kansi



150 v

.



.

Kyllä nuo kesäiset mansut tämän kannen alle kuuluvat: niillä on tarkoitus vihjata paikkaan missä kirjailija lapsuutensa vietti, varsinkin jos marjasaalis kuvitellaan järven rantaan niemen nokkaan.

Jäätiin maisemiin yöksi, eli eilisen puu-ukon jäljiltä kuljeskellaan miltei samoilla sijoilla Koljonvirralla.

Punaisen pappilan porteille askellamme; typötyhjä on pappilan pihapiiri. Sopinee ikkunasta kurkistaa - ollaanko, elelläänkö siellä kiltisti, josko nurkassa nojallaan se onki, katossa roikkumassa se lamppu tahikka lattialla levällään niitä lastuja.

Eipä näy ristinsielua sisällä. Lie papin poika Pariisissa Yksin sitä kohukirjaansa kirjoittelemassa? Ai no niinpäs onkin, eihän se enää elossa ole, ollut vuodesta 1907. Vaikka meille elävä kirjojensa kautta yhä onkin.

Kirjailija?

"- Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä ja tuli myöskin.

- Lasin sisässä! - Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla - eikö se poksahda rikki?

- Tuliko?

- Ei, vaan lasipa.

- Poksahda rikki! Eikä poksahda - kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.

- Tultako vääntää? - Elä - rlä, mitenkä sinä tulta väännät!"

 

 VIII


Pappi tanssi linnassa niin että liperit läpätti



varsinainen perussuomalainen

.

.

"HV

hj

Kolme on kertynyt asiaa, jotka kummastuttaa. Kaks pressan juhlilta ja yks kiekkokaukalosta.

1.

Pers-suomalaisten pappi Kivelä tanssia hetkutteli eilisillä linnanjuhlilla liperit oikosinaan ja sitten taputti itselleen ja orkesterille. Lie nykynen kirkon suunta pirun polkka?

2.

Musta Toivola tanssi härkäparina niin että kummalta näytti, vaan sitä ei suvaittane ääneen sanoa?

3.

Jarkko Ruutu teki muka väärin kun niiasi taklauksen. Ei saa muka väistää! Sitten vielä ilkesi kieltäytyä tarjoamastaan tappelusta. Sitäkään ei olisi kuulemma saanut perua!

No jo on jääkiekkoilussa kummalliset säännöt! Pitäs antaa itseänsä moukaroida.

 

Ei muuta.

Terv. ja tuus

Lennu "

 

 

Jospa tuo Ruutu onkin se RuutuAkka?*

Ja mikäs tuossa jos pappi tanssii haalareissaan taikka Toivola lusikka pohjassa?

 

Pieni on Lennun taju saati maailma! en muuta sanoa ma voi. Pitäs vaan mölyt mahassaan.

 

 


 


Joulukaalenterin seitsemäs kansi



äl' yl' pääst' perh'

.



.

Juhlat on juhlittu, vaan tuskin sodat sodittu. Juhlissa ei liene kukaan kaatunut - Oi, Maamme ja Vårt land päälle.

Sodassa kyllä, niin kuin kävi päivän puupääsankarillemme.

 

"Koulullapa on opettajana Luunepelin Vieno!" jakeli oma tyttö innoissaan tuoreita päiväkotitietojaan aikoinaan.

 

Hassulta kuulosti, yhtä hassulta kuin puusankarin totinen toimen töpinä ja harjoituksen hujellus ennen kuin taisteluntuoksina sillalla kaikkine temppuineen oli alkava.

Yllytyshullu, puupää?

Vai puusankari? Niinkin voi asian laidan ilmoittaa, koska jäljellä sillan korvassa virran seisoo puinen kuva.

 

Kenen kuka ja missä?

 

"Eik' aikaakaan, kun näyttää myös hän niitä kyllä saa,

kun täpötäynnä ryssiä jo silta vilajaa.

Ne tuli päälle tuiskunaan, vaan niistä joka mies

sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties."

 

VII  


Joulukaalenterin kuudes kansi



neroksikin itseään arvellut

.

 

.

Ensimmäinen yhä elävä kirjailija kaalenterin kannen alta paljastuu, pomppaa politiikkaa päästellen, uskontoa herjaten eteemme. Unto-patsaan kaupungissa kävi syntymässä -36 mies patsasta kuuluisampi! Yhteiskunta julmana iski kimppuun yhtä ärhäkkäästi kuin eilisen Pentin - Keskikesän jortsut oli liikaa lukevalle väelle: - Meidän Jumalaamme et piru soikoon pilkkaakkaan!

 missä syntyi mies elävä ja ken?

"Ylipoliisi antoi vapaamerkin, se sekoitti taas pampulapoliisin, ja linnaan vievää yksikaistaista kadunpätkää kohden ampui ent. ministereitä ja muita puolisoineen kolmea kaistaa myöten yhtaikaa. Ne eivät päässeet pitkälle kun nitteen oli taas sovellettava etikettiä. Ylipoliisi meni avuksi.

 

- Liikaväestökysymys, ilmoitti joku joka oli tullut vain seisomaan ja jolla oli iso aataminomena, keltaiset hampaat ja lampaannahkainen karvalakki.

 

- Liikaa on niin, liikaa on lakeijoita ja herroja ja autoja, se on tietty saatana, ilman noitakin tulis kansa toimeen."

 

VI   


Joulukaalenterin viides kansi



"Nouse olemaan!" kehotti sotamies toista ihka oikeassa korpisodassa - siinäpä elämäntarkoitusta nokko

.

 

.

Näkyvät näkyvän nuo isäntien varjot vielä patsaassakin!

Niin sieltä, sieltä muhoksen mimmien takaa tai edestä julmajuhien mailta lähti maailmalle rellu, keskipisteestä keskipisteeksi kohosi raketin lailla outo ilmiö, muka kämppien mies. - Ei se mikään kunnon jätkä ollut, työnkarttaja pahimmasta päästä, paikkakunnalla tiedettiin kyllä, - mikä lie turhan pyöräilijä ollut.

Mutta etelän herroille kelpasi väärän rahan laillla - ensialkuun, kunnes tämä viisas rietas, muttei onnellinen juutas liian ronskiksi huumorinkin herjalla heittäytyi. Jopas, jopas kavahdettiin joukolla moista miestä. Epäisänmaalliseksi tuomittiin, unohduksiin vaiettiin.

Vaan ajan myötä onko parempaa yhteiskunnan kynäsoturia maasta ponnistanut? Pörssikuplanpuhaltaja jo 30-luvulla!

 

mikä kunta? mikä mies?

 

"Myrtynyt, katkera jätkä mietti astellessaan valtatien soivaa somerikkoa, miettii täynnä epäilystä ja tuskaa, että ei ole oikeutta maailmassa. Mitään oikeuspuntaria ei taivaitten reunalla ole, kaikki sattuu kuten sattuu."

 



V 


Joulukaalenterin neljäs kansi



tässä kaupungissa biblioteekkiuransa uursi  

.

 

.

Poistukaamme vähäksi aikaa Kainuun koilliskorpimailta lounamerimaisemiin toisel puolel synnyinmaata.

Rekiajelumme ristiin rastiin pitkinpoikin kotomaamme kamaraa on hyvässä vauhdissa. Välimatkat eivät esteenä porokelkallemme ole: siellä missä on lumivaippaa, pysymme lumella, missä maa mustana väijyy, nousemme lentoon. Ja pian perillä olemme, nyt saariston syleilyssä, vaahtopäiden reunamilla.

Sisälle salin valoihin astumme, lahjakonttimme käännämme, toivossa josko vastalahjaksi osuuden parkista lohkaisisivat.

Jos oli eilisellä mestarilla sana hallussa, niin mitäs sanotte tästä:

 

tointensa uupu, viimeinen kelmy, hulvi latvat, läimä syvää, avunorpona kuoressaan, västäräkin varvasripsa, suhrin-tuhrin, viivynhuoli, hieveräinen havutupsu, linnun pesän pieni piippa, menon samo ... ... kiusanlusikka tarilla, rinnan läähkä, lehden värä, haikikiitteli ... ...  impykäinen hempukalle, menon jomo, kiteitten tiivää, voimainsa lohkua, oli hujaa ja tuutia liepää ja lauhtoa laine ...

 

Ei kalpene tippaakaan! Varsinaista sanasalvaa - hyvinvointivoidetta sielulle.

PRIMUS INTER PARES

kuka kumma viiveen viive? mistä pitäjästä? mikä kaupunki?

"Kas, kas, siinä Miina jo hynttäseekin tupakamarin akkunan ohitse kiiru kintuissa ja hoppu askelissa, ikäänkuin olisi ihmisellä kirkkomatkallakin liekki liepeissä tai vähintäin juostava totoille ennenkuin kahvikulta on toroilta kaikki tuhassa ja pannu sylkenyt sisältönsä tyhjiin."

IV  


Joulukaalenterin kolmas kansi



11.11.1919 

.

 

.

Tänään laskeudumme Lapinmailla alaviistoon oikealle, itäkaakkoa kohti Korvatunturille koukaten ja sieltä kokonaan Lapista poijjes, muttei likikään etelää. Joulutontuksi lahjoja tekemään olisi takuulla kelvannut tämä metsien möllärimies, ahkerin kaikista kirjailijoista. Tai miksei Taataksi Taatan tilalle, taivaltaja, pitkäpolkuisten selkosten rakennusmestari.

sinku, entiijja, hellustelu, pivartelu, pyrjähtänyt, kaijotettu, liikulainen, viikkomoissa, väävistoolit, minna, uupelo,  pirra, votakka, hulivililanta ... ... riipäivä, rikeneen, vääkäleet, pismarkki, silimännii, atima, anhittomiin, natsuuna, ähmeissään, kuusalla, motukka, mökkänä, ruusvalli ... ... möhkeissään, selkäkeikkanauru, lalloille, hömäkkä, kattilakunta, santasokeri, ketineet, kirso, auksiini, rupenaan, tikustella ... ... ottonen, sirkipouta, höpöstellä, taipperi, tunnukkina, hurrauspusero, pipperi, niisauksissa, lotipäällä, julukiset kammat, luuhareissu ... ... masoa, tiitterä, puuttuvainen, palttoontunut, röppöri, ölövä, ihomies, hömäkkä, näpeä, suuvekasa, tiiron osa, öyheitä, pökissä ... ... huokausten komero, reikälanko, tyyskälihainen, nievo, hiustentuppaaja, moliutua, vanhatella, lauluvarsi, kutjut, nypimpi, posara ... ... kiilaruoka, pujupäätili, pirun kusi, ieti, silimä sairastaa, räpsyrauta, salpamääly, nahi, uhkujää, herranrönsä, kössönturkki, turpasotasilla ... ... jne.

Eivät sanat luettelemalla lopu näiltä ihmisiltä, tältä kynäilijältä - turpasotasilla ovat yhtennään tahi hienommin sanottuna  tuontuostai harrastavat small talkia.

 kuka kumma työnhurja? minkä pitäjän väki?  

Osaa sannoa rumasti:

"Vinksottaa perkele kun köyhän reppu lattialla."

Jos herkästikin kertoa:

"Aamupakkasen kimeä paukahdus pirtin nurkkasalvoksessa havahdutti Kaukon levottomasta unesta. Hetkisen hänen tajuntansa harhaili kuin etsien ajatukselle selkeää mielikuvaa. Unesta raukeat silmäluomet pyrkivät sulkeutumaan."

 

 



III

ps-lissäys  klo 20.10  KRydman tais ehotella tätä herraa jo alkupaloissa


Joulukaalenterin toinen kansi



 kuka kumma lappilainen?

.

 

.

Serkkutyttö, 80v, kirjoitti kesällä:

"Aurinko paistaa yötäpäivää vielä heinäkuun loppuun  Luultavasti ollaan tunturissa vasikoitten merkitysaikaan siellä meijän KAANAANMAASSA Norjan rajoilla tiettömän taipaleen takana. Siellä A vei Y:n joukhaisen pesälle 1946 ja sisko ompeli porontaljoista Petruksen, tekoporon, jonka sisään mahtui kaksi miestä ja kamera jonka linssi oli Petruksen silmäaukossa. Joutsenet olivat melkein kadonneet sukupuuttoon ja Y oli hakenut joukhaisen pesää viisi vuotta, ennen kuin osu, Salvajärvelle. A on sen kirjan Jouni."

Se A on serkun mies.

Mollin luin ihastuksella lukioaikoina kaverin työnnettyä 'koiran' kehuen käteen. Nyt  Antikvaari lennätti valkolinnun luettavaksi - taustat tietäen ei saata olla nappaamatta.

Kirjailija ja kirjailijan kehto on siis?

"Nuotio sytytetään uudelleen, ja miehet keittävät kahvia. Niuniu syö hyvällä ruokahalulla, sillä mukka oli rasittava ja hänellä on nälkä." 1950

II

 ps lisävihje niille onnettomille jotka vähemmän kaunokirjallisuuttaa harrastavat: - No mikä risukasa se nyt mittumaarina sytytetään!  


Joulukaalenterin ensimmäinen kansi



kauniin rosoisen tekstin synnyttäjä, johonmihin ei voi olla  mielistymättä

.

.



"Minä päästän sinut lähtemään nyt kun yöt tulevat yhä kylmemmiksi ja lätäköihin jäätyy vesi sydänyön tunteina.

Jään tänne.

Aion kulkea rantaan sinä sylissäni, taitan haavoihin ruohoja ja lasken sinut veteen pikku Darja."

 

 

Kyllä, kyllä hän tuolta kotoisin oli, vaikkei kuva ihan tarkkaa asuinkuntaa kertoisikaan.

Näin joulun alla ensimmäisenä joulukuuta sen verran salaisuuden verhon taakse on jäävä tämä partainen Lapin mies, ettei tämän enempää tällä kertaa tästä sanojen mystikosta balladistista turista.

Siis kuka ja mistä?

 "... etsi omalla suunnallaan nopeata ratkaisua rahoittamalla vekseleillä mahtavia veikkaussysteemejä, jotka saattoivat maksaa 500 markkaa kerralta. Paksuja kuponkikasoja hän ei rohjennut jättää sisään P:ssa vaan vei ne Rovaniemelle saakka. Pelihimo yhtyi korpialueiden sitkeään uskoon veikkauksen mahdista. Yritykset vain pahensivat kierrettä: tuloksena oli vesiperä." Erno Paasilinna 1974

I  
8 kommenttia