Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuun 2011 Kauppalehti-blogit


Kirjallisen Joulukaalenterin aika



ja me tulemme taas kaiku virralla soi ja me tulemme tulemme taas

eikun nutukkaat koipiin ja kinthaat kouriin - ja matkaan

.



kuavettaas tää puu uattoon männessä - auttoote!

.

Joulu  minkä ihmeellisen kaiun tuo sana rinn...rynn...piipoissamme sytyttääkään, tai jotain sinne päin runoili aikoinaan rakas taatamme tämä ihmeellinen ihanan Jari Sillanpään vähemmän tunnettu kaima F E.

On aika pystyttää kirjallinen salonki tänne korpien kätköihin, sytyttää tuli kinoutuneeseen henkeen sielumme syvyyksiin sen kaikkiin sopukoihin kurkistaaksemme. On kirjallisen joulukaalenterin aika. (K-lehtiläisten tosikkomaisuuden, fiktiivisen aivopuoliskon vajavaisen toiminnan eli miltei lähes täydellisen puuttumisen, takia joulukaalenteri on ratkaisuiltaan vain tosiasioita sisältävä helponlainen, kädestä suuhun -luonteinen.)

Huomenna anivarhain ennen sian pier..., anteeksi, kuudentienoilla, aloitamme rekiretken ympäri rakasta Suomen-maatamme, käännämme joulukuun ensimmäisen päivän kaalentereihimme: on oikea hetki aloittaa rekiretki joulurauhaan.

Koska en voi ojentaa kannen alta suklaapatukkaa suussa sulamaan, on tarjolla pähkinää mielelle, askaretta aivoille. On arvausleikin aika: joka ikinen päivä katsomme omanäpsäämää kuvaa ja maistelemme parhaiden kirjailijoidemme tekstin palasta ja koetamme paikantaa kuvan ja sanan avulla oikean paikan ja kirjailijan.

Huomiseen! Koettakaa malttaa ja nukkukaa rauhallisin mielin! Aamun valjettua kannoille kapsahtakaa, jalaksille kiitämään. Joulunodotus palkitaan hyvän mielen ihanaisella väreellä.

Huomiseen!




Putkimiehen performanssi


29.11.2011 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, vapaa-aika, koti, Työelämä, lapsismi

takaperin pois

.

.

Joskus kohtaa pientaloasukasta semmoinen, melkeinpä voi sanoa satumainen, onni: vessanpönttö alkaa omine aikoineen huuhteluhommat ja lirkittelee iltojen iloksi äänimaisemaa talouteen. Saa kutsua vierailulle putkimiehen parhaasta kategoriasta.

Se on pienimuotoinen kulttuuritapahtuma ja performanssi kun putkimiesystävä O kurauttaa pakettiautollaan etuperin pihaan ja palaveri käynnistyy.

Ensin otatellaan, että tokko se syvän sinulla siittäi on muuttunut, läpättää ja lipruvaa yhtä noppeesti kun minulla ja paljonko rotanmyrkkyä on nieltävä, jotta kakkosen kieppeissä inra-arvot keikkusivat.

Sitten katellaan kirjahyllyt ja keskitytään Päätalon tuotantoon: selevitellään viktiivisen Koillismaa-sarjan ja tosipohjaisen Iijoki-sarjan kiemurat ja kertaillaan Satusetän uuninmuuraus hirskehikon päälle. Ihmetellään miten uski oli Sariolan Mauri kippailemaan ravintolan liinapöyvältä pullukkalasista ruskeeta.

Paikalliset menot ja mestat jätetään käsittelemättä näin työn merkeissä kun liikkeellä ollaan, pisnesasioissa ei sovi rollata joutavia.

- Karjalaista ei toinna tilata, se maksaa yhtä paljon kun televisiolupa. Paarissa kun käyp lukemassa niin suapi tilausrahalla kahvit kaupan piäle! Siästyy pelmerkit tärkeempiin.

Kohta jo siirrytään itse asiaan.

- Niin mainihitko jotta lopettaa pönttöön valumisen huuhtelun jäläkeen vasta jos lavuaariin hanasta lorrauttaa vettä?

- Et usko vaan sen se tekköö.

- Helekkari se on neljäskymmeneskaheksas ihme jos niin on.

Ja kun niin on niin mikäs muu auttaa kun paineen tarkastus sikäli kun jutulta eestytään.

- Kehtootko kahtoo netistä kun miula on semmonen kutina jotta meitä neljäseihtemän syntyneitä on eniten suurissa ikäluokissa, jäi vaivoomaan kun sanoit jotta nykysin hyvä jos kuuttakymmentätuhatta penskoo syntyy vuoteen.

- Tuommosen rilluttimenko meinaat pönttöön upottaa?

- Eikös oo komia kapistus, kävis vaikka joulukuuseen koristeeksi. Haarminpala kun pittää piiloon ujuttoo.

 Ikäluokan tarkastaminen antaa täsmälleen otaksutun tuloksen ja siinä on sitten kakskin mieltä ilahuttavaa asiaa pyöriteltävänä kun muovivekotin on hävinny käsistä pönttöön huuhtelupuolelle piiloon.

- Nyt ei lirise ei lorise. Sitähän mie jotta neljäseiska sen olla pittää.

Vielä kahvit, vaikka väkisin.

- Näin uamupäivällä vielä männöö kuppi, sitten on kiintiö tältä päivältä täys.

- Eikös polliisi Antti kerran neljäkymmentäneljä juonu?

- Yli kolomenkymmenen on miunnii ennätys, vuan se jos mikä on hölömmöyttä. Nyt suap riittee, emännälle kiitos. Mie käyn viikolla kahtomassa jottei vuuvva.

Performanssin huipennus on edessä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. O heittää kamat auton taakse, kiipeää koppiin, kampeaa ikkunan auki ja ilmoittaa:

- Nyt on sen kuuloperruutuksen aika.

O karskauttaa pakin päälle ja alkaa hissunkissun peruuttaa pakettiautoaan kuusiaidan takaa ylös tielle. Ja kun ei kuulu hurahtavia autoja ei traktoreita, rollaattoreita, putkimiesystävä on taas jälleen kerran onnistuneen kuuloperuutuksensa kanssa vallantiellä - matkalla kohti uusia seikkailuja.

987


Rosoista roskaelämää



kirja jota ei itsenäisenä ole

.

.

HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarjaa, lisäosa: Pasi Harvalan tarina III ed. 20. Huippu jo häämöttää

.

25 sivua, 201 metriä - ja sitten huipulla seistään, kili valloitettu! Tänään täyttyy 171. retkipäivä (11.6. - 28.11. 2011).

Huiputus on siirtynyt ja siirtynyt. Myrskyt ja mylväykset ovat pitäneet retkueemme paikoillaan, olemme jähmettyneet asemiin; tukikohtamme on kauan pysynyt runsaassa viidessä kilsassa, happivaje tuntuva. Nyt näyttää seestyvän ja eilen pääsimme tänne reiluun viiteen ja puoleen kilometriin: tarvitse enää kuin kätensä ojentaa ja huippu on hyppysissä!

Yhteen aikaan näimme ja kuvittelimme harhoja: olimme näkevinämme jo perillepääsyn, mutta aivan niin kuin tunturin laet valehtelevat - seuraavan takaa tuleekin vielä toinen tasanne. Viisiosainen Finlandia-sarja oli päätöksessä, kunnes kuudes osa Pasi Harvaloineen puolinesatoine sivuineen tunkeutui esiin, ja tässä sitä mennään.

Hannu on aikamme kuluksi lukenut ääneen muinaista kirjaansa Tapausten kulku ja paljastanut kaikki sen henkilöt, identifioinut kirjan henkilöt tosi nimiksi. Santerista eli Jorma Ojaharjusta häneltä on irronnut monta kirjan ulkopuolista mehevää lisäystä, jos kohts muistakin henkilöistä.

Samantyyppistä juomista ja naimista, Salamalle tyypillistä naturalismia, on senkin kirjan sisällys: muutamia tosi mielenkiintoisia pointteja, paljon rosoista roskaelämää.

Se luki meille

uskonnosta ja kirkosta

"Joskus, kun sitä perkeleen vallankumoustakaan ei kuulu, toivoo että olisi edes Jumala taivaassa, ja saatanan oikeudenmukainen. Mutta kun hänellä on se Poika. Joka vapahtaa..."

 

vallankumouksesta

"Järjestelmä on muutettava, mutta vallankumous ilman verenvuodatusta ei ole mikään vallankumous: rikkaitten väkivaltainen vaientaminen kuuluu asiaan. Mutta kuka perkele sen nimenomaan Suomen valtiossa menee ja tekee?"

 

individualismista

"...olin pelkuri, mutta kun toisaalta koko maailman väkivallan narrimaisuus ja laajuus pani ajattelemaan että on terveintä vain olla kuusiensa keskellä kirjojensa kanssa, koska ryhmätyöskentely ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen olisi enemmän prostituointia kuin kirjoittaminen ja syrjässäpysyminen."

 

avioerosta, sen soutamisesta ja huopaamisesta

"Vedin itseni niin piippuun etten muista koska ennen, tulin kotiin ja kuuntelin Eijan rähinöimiset ja väistelin raapimiset: hän oli tekemässä väliseinää, ottamassa vuokralaisia, hän vaati tonnin kuussa elatusapua. Seuraavana päivänä kun olin saatanasti kohmelossa ja niin huonossa kunnossa etten muista koska, pyytelin häntä vielä luopumaan, mutta sitä seuraavana ihmettelin taas miksi."

On sillä repivää tarinaa, Hannulla, jos toistakin, ja vinkkeli on aina se, että kaikki on päin persettä, nimenomaan noin ilmaisten.

Kokoamme vähiä tarvitseviamme kamoja loppuhuipennukseen, viimeinen etappi ja viimeinen piste on, kuten sanottu, käden ulottuvilla!

"Kenen oli syy? Kommarit väittivät että rahaporvareitten jotka jarruttivat että saataisiin pääoma säilymään parempia aikoja varten ja hallitus häpeään, oppositio haukkui hallitusta, hallitus oppositiota, ja jätkä kuoli siltojen alla ilman että, Marraskuun liikettä, Arska Parkkilaa ja pastori Martensia ja Ilkka Taipaletta, hallelujaa kiitos ja ylistys kaikille, lukuunottamatta kukaan tai mikään olisi nähnyt vaivaa muuta kuin korjata ruumiit sitten kun mies oli kaukana poissa ja kolme muuta vielä lääkärihoidolla selvinneet. Kuka vastaa? Valtio, kunta, hallitus, eduskunta, sosiaaliministeriö, Puolue, Kirkko?" Salama, 1969: Tapausten kulku 

 995 km hiihtoa jäljellä tonniin - paljonkos tuo, kauankos tuota pyyhältää! ;)

 


Atventin evankeljumi


27.11.2011 - 18:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, RAIKU

mualaismiehen hoosijannaa ja hallelujjaa

.

.

 

"Kun pistää assiit kohalleen,

ei huoli asettoo piippuu ohalleen!"

 

Nätisti

pisti

peräkammaristi.



20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Tunturin laella käy viima ja aika vouhka



matkakertomus  huipulla VII eli viimeinen osa

hulluuttako vai viisautta

.



.

Tunturilla tuulee aina ja tuiskuaakin, mikäli lumitykit työnsä tekevät.

Rukan 494 metriä tuntuu matalalta Kilimanjaron 5895 metrin rinnalla. Mutta kyllin kylmää ja avaranankeaa on täälläkin. Eihän se juuri ponnisteluja kaivannut - toista toisen eteen aikansa ja huipullahan palloilet!

Katsot ensilumen hatarasti peittävää maisemaa ja tunnet pienuutesi, pentumaisuutesi valtavan maailman, luonnottoman suuren luonnon häpeäpilkkuna: olet rakentanut kaikki nämä hissiväylät, hirsihuvilat, hyppyrit, pipet, koko villagen - luonnon helman alle kätesi työntänyt, sinä ehjän hammasrivistön karies!

Ei. Tuhon ajatuskulkuun emme alistu. Meillä on oma kulkumme, ja se on hyvä!

On ainutkertaista, arvokasta ja oikeutettua lohkaista pala maata ja mantua ihmisen huville.

On hienoa keskellä arkipäivän aherrusta seisoa tunturin laella, kerolla kurua katsomassa  , ja nähdä kauas kaikkiin ilmansuuntiin, tutkiskella huurtuvia kairoja, jäätyviä järviä, Lapin kairaa näkymättömiin saakka.

Laskeudumme viimasta ruskean ruohopeitteisen rinteen kautta kylän raitille poroa puremaan ja herkuttelemaan hillalla Riipisen riistaravintolassa. On ihmisellä oltava jokin oikeus luontoon.

Perhana!

 

 

FIS World Cup Ruka Nordic Opening 2011 käynnissä.(kuva viikontakainen)



No jo on Eläkeläisellä hätä ja hoppu



eiei taitetusta indeksistä, muuten vaan näkyy kiirettä pitävän niin kuin kliseessä lausutaan

.



.

Ihmeen rauhallisen kuvan sitä on osannutkin jättää näytille elämästään eläkeläisenä tänne blogipottuun, vaikka totuus on kyllä aivan toisenlainen.

"Kun pääset eläkkeelle niin sitten ne kiireet vasta alkavatkin" klisettä on kuultu. On on.

Tottapa moosekset pauhaavat.

Vaikka ei minun habitukselleni, hapatukselleni, sen kummempia kiireitä ole siunaantunut kuin ennenkään, vaan mielikuvituksellani on kyllä ollut aikamoinen laukka päällä. Suitsissa ollut pitämistä. Se on töytäillyt sinne ja tänne ja vielä tuonnekin villivarsan, ei vaan villivarsalauman tavoin. 'Hevostellut' lie sattuva sanonta, tahtonut oikein lautasilla pysyä.

Mielikuvitus yhdistettynä arkisiin askareisiin, täyteen todellisuuteen - siinäpä melkoinen menomesta!

On siinä keikkumista; lukijan on mahdoton mukana pysytellä: lukijan kandee luopua tehtävästään, niin kuin moni on jo ajoissa älynnytkin tehdä, vaan itsepä en saata. On pysyttävä osassaan jonkinlaisena suitsisankarina, ettei kyydistä kellahtaisi ja itseään loukkaisi.

Miten eilispäivänkin kiireitä yhteen punoisi:

  1. Mielikuvitus laukkaa kilimandzarolla Salaman Finlandia-sarjan matkassa, siirtynyt viisiosaisen sarjan kuudenteen (!) osaan: Pasi Harvalan tarina III
  2. Jukka Puotilan lauantainen yhden miehen show puolensadan miehen matkinnalla pukkaa, Kääriäis Sepe ylinnä, tuon tuosta matkaan mukaan: mahtava suoritus tosi mahtava suoritus sanois ite Seppokin
  3. Salaman Tapausten kulku -romaanin hotkaisu kaiken ohessa jätti Ilmari Autereen Anitansa kanssa pullahtamaan tuontuostaan mielen päälle; Ilmarihan on Saarikosken Pentti ja Anita Tuula-Liina: melkoista veivaamista elämäntila ollut
  4. Todellinen viikkotakaperin tehty ala-Lapin matka kierrättää yhä tuntureita, maisema-jylhiä, pitää päästä Kuusamonkin tunturin huipulle ennen kuin koko matkan katkaisee
  5. Ortodoksit! Sitten nämä pahuksen ortodoksit siihen vielä: Luostarinjohtaja erottaa taloudenhoitajan; arkkipiispa erottaa luostarinjohtajan; pyhä meppipappi kähmii naisia, maustaa ruokottomilla puheillaan sopan - elä sitten kristillisesti näiden kanssa! Sergei erottaa Halosen; Leo erottaa Sergein; Mitro Repo kopeloi naisen - polvia! sekä kertoo istuvansa kokouksissa pelkkä kaapu yllä.

Hyj JätteFan!

Ei auta muu kuin pyyhältää luostariin katsomaan, tekemään selkoa mikä metakka on paikan päällä; siinäpähän samalla saa Saarikosken haudastakin kuvan sekä kaiketi sielulleen rauhan.

Eikähän luostariin ole sataakaan kilometriä täältä, nurkan takana on Valamo. Äkkiäkös ollaan jo syömässä torstaista kasvishernesoppaa, jossa ei lihaa lain koska laskeudutaan joulupaastoon.

Vaikka sataa, vettä läämänään, mehän lähdemme. Jotain tolkkua maailman menoon on saatava, vaikkeivät aivan Libyaan, markkinavoimiin, EU:hun rahkeet riittäisikään.

Murr.




Lapin ukon näkemys, turistin lie toisenlainen



matkakertomus tunturiin VI

yön aikana on vaalennut

.

 

.

Yön selkä on taitettu. Aamun kahjossa, kaamoksen hämärissä pistäydyn ulos ja iloitsen: sentin puoli on heitellyt lunta luoja vakastaan, valaissut marrasmaata. Tuulee, aika rajustikin. Mutta sehän on vain pukeutumiskysymys nykyajan tuulenpitävillä.

Matkaan. Liukkaanlumisten pitkospuiden viereen.

Tänään verryttelyksi kierrämme tunturin juureltaan, Pessari-eksymisineen kymppi kuten perilletultuamme laskemme. Paljaina paljaina pälyilevät rinteet, Vuosselin rinnettä tykittävät. Surkean näköinen on asuntovaunujen lätäkköinen slummi, pari koirantaluttajaa - ei liikettä muuta. Hirsilinnojen ikkunoista puuttuu valo.

Meitä ei lumettomuus haittaa. Kylässä nielaisemme jättimunkit. Jatkamme kiertoamme. Priviet-porukkaa täälläkin raukoilla rajoilla rakentamassa, vastaantulemassa tai ohimenemässä.

Ja totta tosiaan, ei se unta ollut lain: kuorma-autot kuskaamassa kesän yli säilöttyä lunta latusille. Varsinainen Lapin ihme. Heräisipä Lapin ukko haudastaan niin nähtäisiin kunnon näkemyksellinen ilme!

Tuuli pieksää tunturin lakea, tänne alas ei yllä, kallionmyky estää kulkijoiden päälle puhaltamasta.

Askel askeleelta ajatukset pehmenevät, lämpenee lihas, lämpenee mieli, hyväksyy sen miten mikin on: jos ennen oli ennen niin olkoon nyt nyt. Meille riittää että me olemme tässä yhdessä etenemässä, ikään kuin toistemme suojassa, toisiamme suojaamassa. Ja kallionmyky meitä.

- Huomenna tuonne huipulle tuuleen huojumaan, osoittelemme mastotien ohittaessamme.

Vieläkin on vaikea tajuta että saa olla hetken, loppuelämän oman itsensä herra, suojassa toisten pieksämältä - kaikki päivät ovat sunnuntaita, maanantai ei taisteluineen tule koskaan. Sen kuin jalkaa nostelee niin kauan kuin ne vielä heiluu. Ja mikä parasta: kirjaa kääntelee!

Kas kas, yhä koskemattomat lähtöpuut, pitkospuut ovat edessä. Kierros on kierretty. Venynyt ympyrä sulkeutunut.



   



 


Kotamakkaroilla on hyvä päättää päivänsä


23.11.2011 - 15:15 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, lapsismi

matkakertomus melkein perillä VI

yömyöhään oikaisemme itsemme yöpuulle, aamulla oikaisisimme tunturiin

.

 

.

Perillä pitkän päivän päätteeksi saimme karvaasti huomata, pimeydestä huolimatta: ei lumenripettäkään.

Lunta kuskaava kuorma-auto tuli vastaan viimeisessä mutkassa. Kuormasta pudonnut lumihippu oli ainoaa lunta koko tienoolla.

Sukset saisimme unohtaa.

Nälkä kurni vatsassa, kuten vaelluskertomuksissa tapana on. Sytytimme tulen kodan raudoitettuun nuotioon, nautimme tulen loimusta ja maltoimme rauhassa odottaa hiiltymistä ennen kuin kaivoimme makkarat ritilolle meheytymään.

Pakasti vähän, pienen pientä toivonkipinää elättelimme: aamulla kaikki saattaisi olla toisin. Ja jos ei niin jalkapatikka käy, sen on kelvattava, niinhän koko kesä on taivallettu.

Sormustimellinen punaviiniä palan painikkeeksi ja selvän teki.

Hyvät yöt ja kauniita unia hyville matkakumppaneille, nuuhkaisu ulkoilmaa: Älähän sano - miinuksen puolella ollaan, pakastuu yhä. Siitä hyvillä mielin lavitsalle oikoseksi.

On on, on tämä sittenkin oivaa elämää!

 


Suomussalmen rauha jää taakse



matkakertomus vielä ylemmä V

Kalevi.Oikarainen.

kuusamolainen rajamies maailmanmestari 1970,Tatra, Puola - 50 km

.



.

"Jäpädäbä Kuu-sa-moon, samoon Kuusamoon, kuu samoo  ja vaarat sinertävät."

Danny taisi niin valehdella, vai oliko ite Noposen Paavo. Paavo ja Paavo, pah! Ralli jatkuu jotensakin:

"Helsinki, siellä kaikilla on kiire, ei minnekään." 

Vaaroista ei tietoakaan sumun seassa pimenevässä illassa. Autojen pellit kiiltelivät mainosvalojen värittämien vesipisaroiden loisteessa parkkipaikalla keskellä Kuusamon kaupunkia. Vilskettä näytti olevan enemmän kuin rauhaa kärrikansan kolistellessa viha naamalla kassoja kohti osuuskauppa-Prismassa.

Isolta näytti kaupunki tyhjyyden keskellä. Isommalta mitä tieto.

Tropiikissa polski kansa, etelän aalloista nautiskelivat, lapset räpelsivät, omissa ränneissään laskettelivat.

Hetkinen:

  • Kuusamon tropiikki.
  • Saharan lumi.
  • Tropiikin hanki & jää.

 

- Äsh, olkoon, mitä sitä viisastelemaan. Ei kun sekaan vaan!

 

Mäkeen menee kumminkin, viisaan analyysi.

Ja huomenna rinteeseen!




Ämmänsaaressa



matkakertomus yhä ylemmä IV

taakse jäi kirjailija Punaisen viivan

 

.

 

 

.

 

Katselee

patsaana Kiannon Illu

- naistenmies

 

järvelle jäätyvälle

kalvoa immen tekevälle

- mielessä se?

 

 

 

 

 

 

 

 

20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Kun tienviitassa lukee Jokijärvi



matkakertomus yhä ylemmä III

johan sydänalassa värähtää!

.



.

PISTO

Pisto sydämeen. Taivalkoski yltää tänne? Päätalon paikkoja yllättäen, navigaattori ei etäisiä näe, etäisistä kerro.

Viettikö Kalle juhannuksensa täällä vai oliko täällä kauppa tai ... Unohduksissa epäolennaiset Päätalon raamatuista, joihin usko yhä vakaana säilynyt.

 

Mi' ikävä iskeekään Ämmänsaarelta ylöspäin poroteltaessa. Ja miltei läpinäkemätön sumu, jonka Kiantajärvi oli lämmittänyt pois, on laskeutunut takaisin.

 

JOKIJÄRVI

Kuin veitsi ihoon haavaa vetelisi. Kallen koti. Kallen koti - eikä ennätä sinne mennä! Vaivaiset 19 km. Mutta.

Matka jatkuu ohi ylämaille, on jo ilta. Yökin yllättäisi jos poikkeaisi.

 

IIJOKI

Lisää haavaa leikkaa veitsi.

Sitten

KYLMÄLUOMA, POLO, IRNI ... Juntusrantaa, lie Murhijärvikin täällä jossain viittaa vailla?

 

Tästä nostalgiasta jotenkin herätä kenties pitäisi koska matkan aihe aivan toinen.

Ja heräähän sitä heti Kuusamon puolella:

- Jarruta JARRUTA! hyvä ihminen. PORO poikittain tiellä.

En minä aja, minä huudan.



  


Formulakuskin ja muun rahvaan palkka



matkakertomus yhä ylemmä II

nyky-suomussalmi sanoin ja kuvin;

kiannon illun ryysyrannan ja joosepin on korvannu kovalaisen hessu ja kelan hiljainen kansa

.

.

Korkeuksissaan 

       Heikki 

   Kovalainen

|

 |

  |

 |

|

 |

Surkeuksissaan

       suolla

  pelättinä pitäjä -

          leikki kovanlainen.

 

 

 



|

 |

  |

 |

|

|



 

 

 

20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Lunta tupaan ja tantereille



matkakertomus yhä ylemmä I

välttämätön nykyajan kodinkonehankinta jokaiseen huusholliin - vaiko turhake? lue ja ratkaise itse!

.



Moinen tarvekalu on tuiki tarpeellinen kapine jokaiseen suomalaiseen kotipihaan, jotta viipyilevä talventulo ei niin pahasti haittaisi. Lumitykki.

Maa valkeaksi, sano.

Lumettaa maan ja saa - lumemielen.

Päästään joulutunnelmaan, jonka kauppiaat julistavat näinä päivinä.

 

Viikko sitä hankittiinkin ylämailla.

 

Hintansa väärti varmaan.

Kauppias ainakin kehui, puhui ummet ja lammet, monenlaiset oheislystit lupasi, mm.: - Sillä on mukava 'vahingossa' hätyytellä ohikulkijoita (k-laisia?) sekä taltuttaa vihaisia naapureita.

 

Täytyypi pyhänseutuna laittaa täysi rähinä päälle.

 




Rukavitsat



matkakertomus alkutekijöissään 0

.

.

 

Oiskohan tuo mitä jos ujuttelis rukavitsat käsiin ja käväseis siellä vaeltelemassa. Nähhään!  

 


Huippu jo häämöttää



kilimandzaro pian valloitettu

.

.

HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarja viimeistä virttä vaille, Kaivo kellarissa     ed. 19. mitkä mielenmaisemat sittenkin!

Jäljellä 52 sivua, 415 metriä! Vaivannäkö palkitsee. Mahtavat maisemat, näköalat upeat. Pullein purjein painelee Salama eteenpäin, sananmukaisesti ryntäitä kouraisevin ottein käsittelee Salama retkikuntaansa.

Alkaa olla yhteenvetojen aika, pikkuhiljaa siinnytellen, hengitystä tasoitellen.

Pian otetaan viimeinen kylpy, viimeinen putsi ja lukijakulkija on  taas hetken putipuhdasta poikaa, kuin löylyn lyömä, saunasta tullut. Khatartoitunut ennen uuden retken alkua, uuteen uppoutumista.

Loppuhuipennus edessä, mutta tässä vaiheessa matkaa kilille, joksi kirjamatkamme on tuttavallisesti suissamme lyhentynyt, yleensä aina tulee haikaolo: kohta on jätettävä tutuksi käyneet ihmiset ja miljöö sekä kaiken luoja. Intiimejä muille kuulumattomia asioita on koettu, eletty sielujen syvyyksissä.

Oikeastaan: ei huonoa kirjaa  ole olemassakaan, on vain huono lukija, hätähousu, jolla ei ole aikaa paneutua. painua iholle, ihon alle, käydä kunnolla käsiksi. Mitä nopeammin kirjan lukaisee sitä enemmän on juonessa mukana, ymmärtää juonen ja saa aikaan yhteenvedon, mutta sitä vähemmän tämä raapaisija pääsee pintaa syvemmälle, niiden ihmisten, so. kirjailijan, mielen maisemiin, sisäisiin liikkeisiin ja liikahduksiin.

Kertakatsomalla näkee taulussakin talon, muttei asukkaita sen sisällä!

Vielä on lyötävä ainakin kerran ennen jaloa päättymistä: Kirjailija Harri Salminen palaa hullujenhoitohuonereissultaan noutamaan arkistokirjoituksiaan ex-perheensä pariin. Vanhoja tönkiessä tullaan liian liki: Eija saa köniinsä. Mutta ymmärtää! Omat syynsä tulla vielä kerran hakatuksi? On Harri hyväsydäminenkin: ei pennin pyörylää ota yhteiselosta mukaansa, sillä onhan hänellä kirjoituksensa, pääomansa omassa päässä.

- Sää et sit edelleenkään suostu ottamaan osaasi tästä pesästä?

- En. Tämä on sinun ja lasten.

- Anteeksi edellinen johdatteleva kysymys, mut oot sä ny varma? Sä olit sairaalassa kun sä sen sanoit.

- En halua, en halua. Oli sitten johdateltua tai ei.

Tämmöisiä he ovat, lopulta. Jää ikävä tätä retkuetta. Ikävä ihmisiä, kieroimpiakin. Lasketaas tämä elossaolevien joukko noin suurinpiirtein Salmisen ja Harvalan lisäksi: Rymd, Kaurasmäki, Kaasinen, Mestarilausuja, Kirjailijamestari Autere, Lankkonen, Karhonsola, Väärinmaja, Kirvinenkin näkyy häntäjoukoissa  tulla hissuttelevan, Pauliina, Anita ...

Eli Saarikoski, Salama, Kylätasku, Varis ... no kävelkööt peitenimillä.

Ovat he parempia ihmisiä kuin HS antaa ymmärtää ihmisten olevan: "Tämä paha, vittumainen, tyhjä, itsekäs, itsensä ja maailmansa tuhoava ihminen, lasiarkussa ja sen äärellä, se on kaikkien mielestä säilytettävä muuttumattomana perikatoonsa saakka."

Pian on viimeisten askelten aika jyrkkien rotkojen, huikaisevien näköalojen keskellä. Harppa vain, mikäli sumuinen sää ei silloin sitä estä. Viikko kaksi enää, kauankos ne BB:ssä?

 "Sukupuolimoraalin alueella suomalaisten sietokyky on kasvanut. Samaa sukupuolta olevien suhde hyväksytään aika mutkattomasti, samoin yhden illan jutut.

Raittius ihanteena on ollutta ja mennyttä: alkoholin käyttö humaltumistarkoituksessa hyväksytään laajasti. Tämän valossa kansakunnan tulevaisuus ei hyvältä näytä."

Tuula-Liina Varis: Suomalaisten jäätyneet tunteet  HS 6.11.2011

 


Salkun sulattajat - top8



Paavo AA - epäluotetttavin kukkaronvartija, yllätys yllätys: Sauli ÄN luotettavin

.

.

Veronmaksajain keskusliiton lehti Taloustaito 10 näkyy kysyneen runsaalta 1700 lukijalta luotettavinta ja epäluotettavinta talouspäättäjää niistä, joilla on keskeinen asema politiikassa tai virkamieskunnassa. Korkmanit, Nallet, Karhiset jäivät täten ulkopuolelle kyselyn.

Luotettavimpien lista on ennalta arvattavissa niinistöineen sailaksineen rehneineen, ei siis mielenkiintoinen.

Epäluotettavien listan nimien kiinnostavuus on toista luokkaa. Aivan perehtyä täytyy nimiä maiskuttelemaan.

Epäuskottavin kaikista, viime vuoden seiska, on Paavo Arhinmäki, köyhien ystävä. Hänen käsissään toisen omistama kukkaro litistyisi ja salkku sulaisi nopeimmin ellei peräti kokonaan katoaisi. futis- ja uupperamatkoihin? Se vaikeasti kirjoitettava nimipainajainen Maria oli pompannut rakettina toiseksi ja viime vuoden listakärki Jutta-Justiina oli pudonnut listan kolmanneksi eli ottanut hameharpan luotettavampaan suuntaan.

Kahdeksan kärki epäluotettavimmista salkkuvahdeista tässä:

  1. Arhinmäki Paavo
  2. Guzenina-Richardson Maria
  3. Urpilainen Jutta
  4. Väyrynen Paavo
  5. Jungner Mikael
  6. Hyssälä Liisa
  7. Soini Timo
  8. Vanhanen Matti

Soini oli viimevuotisen listan kakkonen, joten Timosta alkaa kasvaa Mies. Epäluotettavia kokoomuslaisia ei ole olemassa.




Äkkilähtö



ruutuakan kummallisia kiemuroita, salaisia kansioita

.

.

Tuli kiirus, äkkilähtö sinne ihmiskertymään, tuonne itärajan ihmispesään, kaupunkipahaseen, RuutuAkan pakeille tai paheille, kuinka vaan. Kun ei räntäkään pyöräin alla lätise. Josko akka lätisisi niistä kuolleistaan ja edesmenneiden iloistaan. Ja jos kirjakaupasta saisi jo Isän aika uutuuden.

Tyyriinpuoleinen kahvipaketti tarakalle ja ei muuta kuin veivaamaan.

Kotonaan oli akka ja akaksi iloisella päällä: oli juuri inventoinut kuolleistaan yli tuhannen ruumiin nimet. Oli syytä keittää Presidentti-kahvit.

Äkkilähtöni syy oli Hesarin kulttuurisivun juttu ruotsalaisesta kirjailijasta ja tämän suhtautumisesta kuolemaan, muistutti paljolti RuutuAkan mietteitä. Kuolema johtaa myös iloon oli vedettynä rubriikki viidelle palstalle, kirjoitettu että Luukas Moodysson on moiseen päätelmään tullut jo aikoja ja oman isän kuolema oli asian ahdistuksen kautta vahvistanut.

- Oot tainnu saaha kaltaisesi, aloittelin siinä kahvipöydässä katsellen tyhjänä ammottavaa toria.

RuutuAkkaa ei alkujuonto kiinnostanut. Suli kyllä ajan kanssa asiaan ja kun aikamme turinoimme, pääsimme akan muistiinpanoihin.

- On sulla monta mapillista kuolleita, hämmästelin kirjahyllyn mercantileja.

- Onhan noita kertynyt vuojesta 1950, montako niitä nyt tullee. Vaan mitäs noista. Omina tietoina pijän kirjanpitoni kun ne niin paheksuvat keräilyäni.

Sohvapöydällä levällään oli sininen kansio. Aikani kakisteltuani kahden vaiheilla tohdin ehdotella näyttämistä.

- No sinulle saatan tuon Sinisen näyttääkin. Parraillaan järjestelen sitä tikulle ja poistelen joutavanpäiväsiä, turhia kuolleita.. Oman kylän vainajia ja sukulaisia en kyllä näytä, osa on vielä elossakin.. Ne on omissa lokeroissaan ja ulkopuolinen pitää kyllä härskeinä niistä painamiani värssyjä ja ajatuksia.

Siirrymme sohvalle. Akka nappaa kansion syliinsä. Millenium lukee kansion selässä ja alla numeroina 2000. Oltiin akan salaisuuksien sydämessä, salaisten kansioiden selailussa... Sitten alkaa juosta vainajien vuolas virta akan sormien alla ja suun kautta purskahdella totuuksia:

  • Pork Kim 80v - jonninoutava jooki ja uupperalaulaja
  • Reuts Kaarlo-Eerikki 88v - muka aatelinen ratiokuuluttaja höps! 
  • Haakertti Allan 60v  - mustilaishuij...ei kun tää kuulus ejelliseen kansioon
  • Hyvärinen Antti 67v - Nykäsen kaltanen hyyppymies
  • Katajisto Martti 73v - ihteesä täynnä koko kiehkura
  • Oivio Pekka 81v - örmyhuuli, pomo
  • Manni Tarmo 78v - niitä miehiä, homo
  • Pursiainen Mona-Lisa 49v - horm?
  • Repo Ville 70v - Päätalon löytäjä
  • Päätalo Kalle 81 v - jorottaja
  • Paasilinna Erno 65v - hapannaamahampaankiristäjä
  • Räsänen Pauli 72v - piikkitukka-Kerttu
  • Lintuniemi Raimo 66v - hongankolistaja
  • Uusivirta Tarmo 42v - nyrkkisankari päätti päivänsä omin nyrkein
  • Ylönen Vilho 81v - ampuja
  • KINNUNEN LAILA 60 - juoppolatzarella

Siihen päättää RuutuAkka lorunsa, työntää kansion koteloon.

- Urheilijoita oot luetellu paljon.

- Ka sinulle luettelin. Eikös ne ne oo niitä sankarivainajapoikia. Paljon jäi luettelematta.

- Et tuota paljon morkannut.

- Kevyimmät herjat vain luin.

- Et ulkolaisia ruumiita oo keränny?

-  Löytyy, vaikken niistä just tolokkua saa, niistä nimistä.

- Luepa malliksi joku.

Akka aukaisee kuin aukaiseekin kansion, kuljettaa sormea nimien päällä höpisten. Sitten sykäisee:

- Hapip Purkipa 96v Tun, Virsov Anatoli 59v Ven, Sultsi Karles 81v USA, Korpatsova Raisa 67v Naps! läikkäukon kotihirmu...eikun se kuulus kansioon 1999. - No sanooko nimet mitä?

- Sultsia en yhistä.

- Ressun ja Tenavain piirtäjä.

- Eikös se kirjoiteta Schulz Charles?

- Ei pijä tulla neuvomaan! sähisee akka ja läppää kansion kiinni.

Ymmärsin että palaveri oli päättynyt, turha enää kotkotella. Hyppäsin pyörälle. Kirjakaupan kautta kurvasin, muttei ollut tullut Isän aika näille perille. Tarakka tyhjänä, pää täynnä vingersin kotimatkaa.

Estepeli tuo RuutuAkka. Selvä siitä on vielä otettava.

 "En kirjoittanut itsestäni, vaan jostakusta, joka on vähän kuin minä; ihminen joka olisin voinut olla, jos olisin tehnyt pari väärää valintaa. Lucas on yksinäinen ja eristäytynyt, ja näen, että olisin voinut päätyä sellaiseksi." Lukas Moodysson  HS 7.11.2011


Apteekki konkurssiin - PAM!



liiketyöväen leh-  eikun palvelualojen ammattiliiton lehti

.



.

Raikujen jälkeen PAM. Osui eka kerran käteen. Ei huono osuma!

Mites Raatikaisen Erkki aikoinaan sanoikaan kun Sorsa Kalevi -toveri tanssi: - Ei tuo ole tanssia vaan työväenliikettä. Se oli ennen näitä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmia.

Ponnahti vaan satiirikko Erkki mieleen sanasta tuosta entiaikaisesta: liiketyöväki.

Lehti on pirteä. Ammattijärjestölehdet ovat muuttuneet luettaviksi, näemmä. Pam-lehti, Palvelun ammattilaiset, yksi kappale 190000 painoksesta, joutui käsiin kiertoteitä t.p.Talonmieheksi jouduttuani. Kansikuvassa hupparoi SOLin kiinalaissiivoja Zhang Lei  koripallon kainalossa.

Siihenpä loppuukin t.p.Talonmiehen nauru. Zhang Lein juttua lukiessa.

Vasta kahden vuoden kuluttua maahan muutosta hän pystyi lähettämään lahjan viisivuotiaalle tyttärelleen Kiinaan. 1200 euron kuukausipalkka oli tuntunut houkuttelevan suurelta 300 euron bussikuskin palkkaan, jota hän sai Kiinassa. Pääsy Suomeen maksoi 8500 €. Viime vuoden alussa velat oli kuitattu. Nyt hän jakaa asunnon kolmen muun kiinalaismiehen kanssa ja maksaa vuokraa 240 euroa kuukaudessa.

Välitysfirma Seviritan taksa työvoimanvälityksestä vaihteli 8000 - 13000 euron haarukassa. Seviritaa ei enää ole, firma kaatui konkurssiin. Kiinalaiset jatkavat oikeuksiensa peräämistä siviilioikeudenkäynnissä. Ylihuomenna torstaina 10.11.2011 Helsingin käräjäoikeudessa tuomio julistetaan.

Että se siitä lehden lukemisen ilosta.

Toinen vielä uskomattomampi juttu tulee Turusta, missä jokin torin varren apteekki on ajautumassa konkurssiin tai yrityssaneeraukseen. APTEEKKI! Kahden kuukauden palkat ovat maksamatta. 13 työntekijää on purkanut työsopimuksen.

Tässä vaiheessa t.p.Talonmies on valmis hellittämään lehden käsistään: eikö millään ole mitään väliä nykyisessä työelämässä - yhtä Kreikkaako kaikki?

No onneksi eduskunnan ravintolassa ruokaa riittää, selviää Kansan kuppila -jutusta, ja se on hyvää ja halpaa, eivätkä kansanedustajat riitele ruokapöydässä. Arkipäivinä Amica myy 700 annosta. t.p.Talonmies hätääntyy, ennen kuin selviää: Ei. Ei 200 kansanedustajaa noin hirveästi ruokaa hotki, sillä talossa työskentelee 650 muuta työntekijää. Eduskunta on siis 1000 työntekijän laitos. Ilmankos Suomen asiat ovat niin hyvällä mallilla.

Alakulon puolelle tahtoo luiskahtaa tilapäisen lukijan t.p.Talonmiehen vire lehteä tutkaillessa, jotenkin Rakentajaan tutustuminen oli positiivisempi kokemus, vaikkakin Pam-lehti on värikkäämpi ulkoasultaan. Omaa Opettaja-lehteä hän ei siedä vieläkään sen herraskaisuuden takia: kiiltää kylmyyttään ja kaikilla pyhäpuvut päällä ja järjestettävät lukijamatkat maksavat tuhansia... ja vielä kalliimpia matkat ovat Eläkeläisopettajalehdessä, vai mikä Senioriopettaja sen nimi onkaan ...

Lopun raportti Kirjailija ärrällä piristää: Päivi Sihvola, kaksikymmentä R-kioskin omakoettua myyjävuotta, on kirjoittanut romaanin metroaseman R-kioskin vilinästä - Kuume kertoo työstä, rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja alkoholinhuuruisesta elämästä ja selviämisestä.

Lukekaa lehtiä, myös ammattilehtiä, paitsi Opettajaa , niin ei aika tärväänny!



"Työntekijät olivat jo pitemmän aikaa nähneet työssään apteekin huonon taloudenpidon seuraukset. Asiakkaille he joutuivat selittämään kauniin sanakääntein sitä, miksi myydään ei-oota. Lääkevalikoima pieneni.

- Tukkuliike oli asettanut rajoituksia, kun laskuja ei oltu maksettu, Kristin Röblom selittää."  Pam 17/2011


Juurikin näin



kieli senku muuntuu ja mukautuu

.

.

Ensteks kaikki räpyttelivät sormiaan ilmassa naamavärkkinsä molemmin puolin: sitaatti.

 

Sittemmin kaikkien oli tokaistava, kun keskustelu oli vaiheessa: EVVK.

 

Kivat sulle! piti toisessa vaiheessa kielenkehityskaarta toivottaa poislähtiessä.

 

Niin-PÄ juurtui moderniin puheeseen seuraavaksi elä jo muuta virka! -paikalle.

 

Juurikin on nyt muodinmukainen kova sana, suuressa huudossa siis.

'Se on juurikin noin' piti Pimiän Vapunkin pimiästi myöntämän Tanssii tähtien alla -tansseissa. Niin sanoi myös opas Maltalla.

Mutta että Hesarissakin! missä Sisko ja Torsti vastailevat lukijoiden mitä kummallisimpiin  kysymyksiin sunnuntaisin. Sisko: 'Toimittajan ammattiin, niin kuin myös esimerkiksi poliitikon ammattiin, hakeutuu juurikin luonteeltaan puhdasmielisiä ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailman paremmaksi. jne.'

Voi Sisko sisko!

 

 


Jonnin joutava päivä



lämpimästä ilmavirtauksesta huolimatta hiijalihiijali hoi

.



.

Aikamoinen unski

pitää olla

jos

 

m-a-(i)-s-e-m-a-a katsellessa ajattelee

Marco Bii Ali-Halin tavoin.

 

 







20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Akat tappelussa pyhäinpäivänehtoolla



pyhämies pyhäinpäiväniltana viettää viattomin naamoin kotisoohvalla Eurosportin naisnyrkkeilytitteliotteluiltaa

.

.

22:30 lauantai 6.11.2011

http://layout.tv.eurosport.fi/i/logo/tvschedule/epg/v2/live.pngNyrkkeily

 WBF Female World Title, Toulon, Ranska - Ylempi kevytsarja: M. Lamare (Ranska ) - C. Hallback (Yhdysvallat) Selostus: Markku Pirinen (90min)

.

MUSTAVALKOISTA

Naiset telkkarissa.

- Ei helkkarissa!

 

Isoista  Palkoista 

musta valkoista      

valkea mustaa akkaa hakkaa. 

 

 http://girlboxing.files.wordpress.com/2011/11/image05112011r.jpeg?w=300&h=200 Lamare v. Hallback, 11.5.2011, Credit: Denis Boulanger / Presse Sports





20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin. Mahdollista OTSIKKOA ei noteerata. 

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Ja pressa kiertää



pakomatkalle Paratiisista

.

.

Melko myöhään eilispäivänä, pyhäinpäivän aattona, Onni Eläkeläistä uhkasi suuri vaara: tuli maailmalta viesti että ämeriäkkyläisten pitäjään (minne Onni parasiitteineen ja  Paratiiseineen on jäänyt saarroksiin) on tulossa maatakaatava presidentiksi pyrkivä vieras, joka ravaa pitkin valtakuntaa ja kuuluu 'vierailevan' valtakunnan kaikissa kolkissa ja kirkonkylissä.

- Voi kunpa Suomi olisi Venäjän kokoinen! toivoskeli OE Habarovskit, Irkutskit ja Hantimantit mielessään.

Tuli hätä käteen ja housuihinkin liraus; vierailun ajaksi oli ehdottomasti päästävä pitäjästä pois, livahtamaan k-tautia karkuun. Taudin alku ja juuri, kantaisä melkein, oli pian tuleva ja oleva paikalla kättelemässä, hieromassa tautia paikalle osuviin ihmisiin.

Aikaa ei paljon ollut hukattavaksi, vääjäämättömästi taudinkantaja läheni pitäjää:

  • 10.00         Outokumpu (Kaupingintalon ruokala)
  • 12.00         Joensuu (YO)
  • 14.00         Tohmajärvi (Valtuustosali)
  • 16.00         Kitee (OP)
  • 17.30         Kesälahti (OP)
  • 19.30         Ämeriäkkylä! 

 - Kesälahella jo PeeVeli! parahti Onni ja alkoi houkutella lähimmäistään syönti- ynnä muilla herkkulupauksilla, josko tämä järjestäisi autokyytiä kauemmaksi uhkaavalta vaaralta.

Lähimmäinen, vaikka k-suuntaan kallellaan onkin, aisti rakkaimpansa hädän syvyyden ja lupasi kyyditä Onninsa kuin parhaankin Ståhlbergin taudilta suojaan, samaan kaupunkiinkin jopa kuin ukko-Ståhlin ...  jatk.

lähde:

PS

Onnin k-taudin kammon alkujuuret löytynevät tuolta: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7886/alkanut-on-sota-suur 

 


Ei Olli eikä Origo



vaan? (aattaskoon tuo kuva mittää ies suunnan miärittelemisessä?)

Vähänlaisten vastausviestien takia uusintapainos kaikkiin antennikoteihin

.

.



.

Vielä Anssi Kukkonen tai joku kehnon Juha Jokinen saattoi selostaa tilanteeksi: 'ysiaa', 'seittemänaa' tai 'aakahdeksan', 'aaneljä' jne. Matsi oli tullut tasatilanteeseen.

 Kuka kirjailija matsi siinä tilanteessa siis on?

Paikalla kokousti Kuolleiden Kirjailijain Ihailijat r.y. (KuKI), sen kannattajajäsenet ja innokkaimmat fanilukijat. Iso joukko, joka innokkaasti syventyi aprikoimaan, kukahan seuraavaksi kellahtaisi palvottavaksi kunnioitettavaan suureen kuolleitten kirjailijain joukkoon, johon viimeksi oli kelpuutettu humoristiksikin luettava apeahkohapannaama Veikko Huovinen

Kuolleiden Kirjailijain Ihailijat r.y.:lle esittämäni kysymys oli tullut puskista: kukaan lukuisasta osanottajajoukosta ei pystynyt heittämään oikeaa vastausta! Eivät olleet pelinaisia, vai olisivatko olleet niin nuorta sakkia ettei moinen lehtisetä tullut kenenkään mieleen.

Näin ollen minulla oli mahdollisuus, varsinkaan kun ei oikea vastaus ollut paljastunut, esittää sama kysymys Lauantaiseuran Kaiku-kysymyksenä sarjassa 'Kapakkaan vai kotiin?' -kilvassa. Lauantaiseurasta löytyi yksi ns. viisas Eemelin, Simon, Pietarin ja Pepin kvartetista.

Taisipa muuten ensimmäisen kerran seuran historiassa olla nainen mukana kisailemassa viime metreille voitosta! Ja siis kotia poispääsystä, mikä kuvastanee vapaita tuulenpuhalluksia yhteiskuntaelämässä: nainen kapakkaan pyrkimässä kotilieden lämmöstä! Nyt ei vaan tärpännyt koska kysymys oli sen sorttinen, ettei nykyihminen kyseistä termiä pahemmin tunne saati käytä taikka muuten ei ko. kirjailijaa diggaa, jos on kuullutkaan; no elokuvana lie sentään yhden tuotteen nähnyt.

Meidän nuoruuden pihaleikeissä tasatilanne ilmoitettiin aina kuten alkukysymyksestä ilmenee, pelasimmepa sulkapalloa, pingistä tai mitä tahansa useamman pinnan tuottavaa peliä.

Kuka?

Kysymyksen vaativuuden sekä Pyhäinpäivänkin takia vastausjatkoaika sunnuntaihin saakka. 

Takuu: siihen saakka vastaukset pysyvät kätköissä.


Pitäisikö Teuvo Hakkaraisen muuttaa nimensä? -kalluppi



kun on alkuun päästy  niin antaa mennä vaan, siis mailiposti jatkuu, pian tässä on kuin tampere kyymme-nen

.

.

"HV Hj

 

- Paska kokous! sano Tuppi. Ei ois saanu sanua!

- Junttaa tarvii Reikka! sano Jussi Helouaho. Ei ois saanu sanoa eikä ois saanu mainita JH:n nimeäkään, toisaalta.

- Neekeri! sano tavan sitizen. Vaan sitä nyt ainakaan ei ois saanu sanoa. "Senkin rasisti!" puhku rasismin vastustaja.

- Mustalainen! sano ite Rainer Riiman. Ja siinäkös teki väärin, vaikka ite on. Heti olivat selkämykseen puukottamassa.

- Stanan homo! sano hetero. Ja siinä taas teki virheen, munas kirjaimellisesti ihtesä. - Ei saa sanoa, senhän neuvoo jo Kaarina Suonpiip, jonka loppunimeä ei saa sanoa, kun se on naisen nimen perässä se loppuhenkonen.

 

- Teuvo Hakkarainen, pahin kaikista. Sen saa sanoa, ja pitää sanoa oikein aksentilla. Ja punaisella ja oikein alleviivaten.

Myös saa sanoa ja oikein painokkaasti yhdessä Eeva Piun, Maria Kaisa jne Aulan ja muiden  tiukkahuivitätien kanssa:

- Jussi Halla-aho on rasisti.

- Mauri Rumpu-Rynnäs Pekkarinen on seksuaalinen häirintä, koko pituudeltaan.

- Miehet ylipäänsä ovat sikoja! yms totuudet tietennii saadaan ja pitääkin sanoa koska se on kansalaisvelvollisuus.

 

 

Tämmöseks pelleilyks tää on menny. Kakaramaiseksi kielimiseksi. Uskalla enää kadulle poistua, niin jo oot rasisti ja kohta hilut kintuissa kävelet, ainakin jeesusteippiä jeesustelijat vetämässä suun peitoks.Yhtä pelleilyä! Ihan tolokuttomuuksiin on luiskahtanu tämä suvaitsevaisuuden kahlitsevaisuus.

 

S/Vtuttaa!

 

Ai niin vielä: Teukan pitäs muuttaa nimensä - Teuvo Akkarainen.

Miltäs kuulostas? Jokohan kelepais hernenenähameväelle! Mitäpä oot mieltä?

 

Tuus  Lennart

             mies                        "

 

No johan taas lähti, niin kun sieltä - hampaattoman akan suusta.

Pian varmaan pitää lopettaa tuon äijän mailien julkaiseminen, syyntakeettoman jutuissa paljon perää taida olla. Mites se Salama Finlandiassa vastaavankaltaisesta tyypistä sanoikaan: "Ei edes vankilakelpoinen."

Toisaalta naurattaa ja suututtaa toisen kiukku.


Wahlroos veikkauksen SM-kisan voittoon!



tuli lltapäivällä toinen maili poksiin, nyt isolta virastolta

.

Matista vuoden 2011 Vakion Suomen mestari

.

Ei helekatissa - joko se Nalle on tuonne käpälänsä työntänyt, tuollakin pärjää! Iskenyt pikkurahan puute?

"Yksilökisan kymmenen parasta pääsevät palkintomatkalle Valioliigan Chelsea - ManU -otteluun.", jatkui maili. Sekin vielä - että voittomatka!

"Lisäksi joka viikko arvottiin kisarivinsä jättäneiden kesken Vakion SM-kisoihin liittyviä t-paitoja." Ja vielä lahjapaita Nallen päällä niiden punaisten pöksyjen kanssa? Tyylikästä!

"Tulossa on myös 18.11. alkaen Vedonlyönnin SM-kisa, jossa veikataan SM-liigaa.", mailissa luki.

No ei se nyt siinä skabassa ainakaan onnistu.

Sitten vasta olo helpotti, kun tarkemmin luki: Ei se ollu Nalle Joensuun kartanosta, vaan Matti Kemistä ja yksöisveellä - kun tarkemmin asiaan paneutui.

Opetus: Tarkk'lukemista täytyy vielä treenata.


Yks 1/2-Hulluahoko



valpas lukijakirje

.

.

Tietoomme on saatettu yön selässä seuraavanlainen epäkorrekti vihjaileva ja tekijää nuoleksiva maili, pistetään se tuohon näkyviin nyt edes vähäksi aikaa:

"Ainoa henkireikäni siellä Kauppalehdessä,

Jotain päätöntä, nimensä mukaan, sotilasjuntasta ja länsimaisen sivistyksen kehdon nykyisestä ojentamisesta puhuneella ja puhumisensa sittenmmin anteeksipyytäneellä Jusu Hulluaholla on sittenkin tainnut profetiat olla raiteillaan.

Viime yönä viestittivät tiedotuslinjat semmoisia, että pani aanailemaam, josseivät vaan kehnon uusoilijat olisi kuunnelleet pohjoisen puhurin ääntä:


Kreikka pani koko asevoimien johdon uusiksi


 Tiistai 1.11.2011 klo 22.42

Kreikan hallitus on myllertänyt maan koko sotilasjohdon keskellä poliittista kriisiä.

Pääministeri George Papandreou saapui hallituksen kokoukseen tiistaina.

 

monin terkuin nimim. Valpas Lukija"


Ensimmäinen eläkevuosi pulkassa



kerrankin ote oikeasta yksinkertaisesta kummailemattomasta vähä-kirjallisesta päiväkirjasta

.

.

"31.10. ma

Elämäni onnellisinta aikaa, ehdottomasti. Kaikki ulkopuoliset paineet poissa - tilivelvollinen vain itselleen, muille tilinteosta vapautunut kokonaan niin kuin suntion-Emma tienteosta aikoinaan, kun kiven potkinnan lopetti.

Ai että!

Flunssa-aamuina ei tarvitse töihin hevätäkään.

Kesken unien voi havahtua raukeilla mielin lukemaan, vailla kammoa aamuisesta töihin nousemisesta.

Ei tarvitse näytellä terävämpää, innokkaampaa kuin onkaan = 'kohan hölömöttää'.

Luostarimainen rauha on käden ulottuvilla - aina.

 

Oblomovina on oikeasti hyvä olla.

 

Tänään tätä eläkkeelläoloa on jatkunut tasan vuosi, virallisesti, huomenna alkaa toinen penziooni.

Vastaa kyllä lapsuuden kesien viettoa vielä kun kuitenkin kynnelle kykenee sielun ja ruumiin voimaisena.

 

Eläkkeellä olo on taloudellisesti tuottanut eläkealennuksina 23,5 €.

Brosyyrejä erilaisista esityksistä kertyi uuteen kansioon 23 kpl.

 

Että mikäpä tässä elämän tärinässä!"

Latojan pari huomiota lisättäköön:

  • kirjallisuus näkyy hotkaisseen hänet arveluttavissa määrin nieluihinsa, sitä varokoon ettei rysään TAAS sotkeutuisi, sillä niistä ympyröistä ei enää nousemista tuossa iässä ole; nytkin tuon Salamansa, Finlandia-sarjan, kanssa kipuillut, juhannuksesta saakka on taistellut, aikomuksena ottaa miehestä mittaa: onttoko vai helmi? Tarttunut taas kuin ohimennen ja salaa Finlandian ohessa yhteen ennen lukemattomaan Salamaan: Tapausten kulku
  • eilen näytti käyvän kympin lenkillä Hyytsaaressa, missä saaren puista  puolet on kaadettu, kuljettavat paraikaa parempaan käyttöön kuin pelkkään tuulen huminapuina heilumiseen; OE on yksinkertaisuudessaan varma että kun tuo puumäärä on rekkakuljetettu saaresta pois, saari kohoaa kevenneenä ainakin metrin korkeammaksi taivasta kohti
  • outoa  miten paljon opinhalua hänestä vielä löytyy, varsinkin jos kielellisistä asioista on puhetta! Saulusjärven myötä piristyneeseen Kritiikin Uutisiin  heittäytyi kybällä ja olisittepa nähneet hänen lapsellisen onnellisen kestoilmeen kun hän löysi hänelle ennen tuntemattoman termin tmeesi, vähän kirjoitusvirheisenä hän ensin sitä piti, mutta kun se toistui tekstissä hän luotti että kyseessä ei ollut kirjoitusvirhe vaan sana todella oli tmeesi. "...tmeesejä, tekstin sellaisia jaksoja, joihin Roland Barhesin mukaan ei tarvitse perehtyä."