Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 1. helmikuuta 2011

Helmikuun 2011 Kauppalehti-blogit


Berlu Jykän vieraana - mahtaa olla kiusallista



.
Berlusconi Kokoomuksen vieraaksi

Syystä jos toisestakin puskee mieleen muistuma kummisedästä (huom! pienellä) ja hänen pojanpojastaan Iekistä.

Kummisetä kuorsata jymisteli päiväuniaan, Eero höpösteli lattialla omiaan, veti junaa narun perässä. Hirsiä vetelevän korahtelevan ukkinsa kohdalla vilkaisi kuorsaajaan, huikkasi 'Kika!' - ja jatkoi matkaansa.

Berlusconi inför rätta i dag


Titteleitä kuin hattuja herastuomari Pykälämäen päässä



.

Humanististen tieteiden kandidaatti ja luokanopettaja H sekä pelkkä peruskoulun luokanopettaja M, nyt jo eläkeukkoja, ajelivat uuraasti vuosikausia syksyt keväät polkupyörillä työmatkojaan puolen tuntia sinne missä vihreä liitutaulu odotti ja puolen tuntia takaisin lepoon ja rauhaan.

Usein H&M puheli tieteistä ja harmitteli kun oma opiskelu oli jäänyt vaiheeseen, mistä ymmärrys, jota kummallakin oli runsain mitoin, vasta alkaa. Ymmärryksen käyttö oli jäänyt kahdenkeskiseen kanssakäymiseen, vaikka akateeminen sivistysmaailma kummitteli alituiseen ali- ja ylitajunnassa.

H&M:llä oli iso syy tiedossa, miksi kaikki oli jumahtanut paikoilleen eikä järjenkäytölle ulospääsyä umpiosta ollut. Yksi syy oli kummallakin, ja vain yksi.

Nimittäin.

- Englanti. Pahus jos osaisin englantia, ryhtyisin taas opiskelemaan, suunnitteli H sytkytellessään pyörällä eteenpäin, - kumma kun suomen kielellä ei voi suorittaa maisterin tutkintoa, eikä lisenssiksi tohtoriksi tulla. Lähteet ovat tukossa, tie on kiinni kuin amiksen pojilla aikoinaan.

- Tietokone. Pihkeinen jos osaisin tietokoneen kiemurat, suorittaisin oitis ensin alemman korkeakoulututkinnon, sitten yhä ylemmäksi yrittäisin, suunnitteli M, joka aikoinaan Commodore64-iltapäiväkoulutusputkeen koulunpihan poikki marssiessaan, kuten muistamme, loihe rukoilemaan "jos mahdollista niin ota pois tämä kalkki", - mutta ylipääsemätön on este! Ja on aina oleva.

Pyörätkin vonkuivat kun opettajat polkivat. Ottivat osaa.

Sittemmin, eläkkeelle asetuttuaan, tavallaan kaikki kulki oikeaan suuntaan, meni melkein nappiin.

Ei. Eivät he kumpainenkaan selättäneet estettään: H, huk-luokanopettaja, ei oppinut englantia sen enempää kuin minkä ulkomaanreissuilla ruokalistalta jonkinsorttisen ruuan saanti edellytti not onion -höystöllä lisättynä. Eikä M, pelkkä peruskoulun luokanopettaja, oppinut tietokoneen käyttöä niin sujuvasti jotta tietokoneesta olisi ollut muuta hyötyä, läppäristä kun ei edes verkonpainoksi ole, kuin laskujen maksamisessa; sen taidon hän opettelikin vimpan päälle, oikein himona laskuja laulellen makseli.

H&M, kumpikin osapuoli, pääsi lopulta ajatustensa sekä unelmiensa päähän.

Nimittäin.

M:n vaimo suoritti maisterin tutkinnon M:n eläkevuoden alussa ikään kuin palkkioksi aviomiehen pitkästä urasta: omistettu M:lleni jne. M oli tyytyväinen saaliiseen, koska samahan se kun kerta samaan perheeseen tuli - ja pääsipähän itse vähemmällä pinnistelyllä.

H puolestaan väitteli julkisesti, kuten olemme huomanneet, lähes kaikkien kanssa ja hänelle myönnettiin alumnitrin arvonimi, joka on käsitettävä kunniatohtoriluokkaan kuuluvaksi siinä missä Kalle Päätalon, herastuomari Pykälämäen luojan, Oulun yliopiston kunniatohtorius tai Ilkka Danny Lipsasen musiikkineuvous.

Toki M:lle musiikkiansioista kuuluisi ehdottomasti sovittaa Directus Cantuksen viitta. Erectus Köntys -titteliä kumpikaan opettajamme ei ihan vielä näillä syönneillä huoli, vaikka sitäkin titteliä jotkut kyläläiset ovat kuulemma kalkkistittelin ohella H&M:lle tarjonneet.

"- Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin. - Se ei ole kummakaan  että se niin oli, sillä siihen aikaan ei ollut vielä mitään sivistyttävää maallista kirjallisuutta eikä kansallisia sanomalehtiä, ei minkäänlaisia kouluja j.n.e., eikä hengelliset kirjat ja kristillisyys yksistänsä voineet tyydyttää nuorison kaipaavaa henkeä, täytyi hakea huvitusta jostain, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa väärälle uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienevät olleet siihen aikaan: Jutén'in 'Pila pahoista hengistä' ja 'Hoberg'in äijä', jotka jo osasin ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sisältönsä puolesta eivät liene kansaa paljon sivistäneet."  Pietari Päivärinta, 1877: Elämäni


Käväistään kylässä ja vieraissa


26.02.2011 - 18:00 | hikkaj | koti, ESITYKSET

.

Tuossa nuo aivan jaloissa pyörivät, eikä kaukosäätimellä saa kiinni, vaikka kotona maataan!

Vai kylässäkö tässä ollaankin? Istutaan. Kahvit on juotu ja siirrytty sohvalle olohuoneeseen. Talonväki elää tavallaan, vieraat, tarkkailijat, käyvät ajallaan. Jännä tämmöinen pieni näyttämö.

Tuossa nuo pohtivat suhteitaan, vanha pariskunta, jonka luona jostain syystä (tai toisesta) pistäytyy kaupungin kirkkoherra Helge, leskimies moottoripyörällään. Eukko nalkuttaa ukkorukalle, eläkeläisopettaja Ragnarille tämän paheista: sikarin, konjakin, läskisoosin himo saa loppua NYT! Muuta sanottavaa ei olekaan; mitäpä sitä 42 avioliittovuoden jälkeen. Kunnes Anneli-nalkuttaja itse jää kiinni sen jostain syystä -papin kanssa muhinoinnista, jota on jatkunut vuosia.

Revolverin arvoinen asia kyseessä.

Siis ei istutakaan kuin kylässä, istutaan vieraissa, huh, koska näytetään noin intiimejä, neljän seinän sisällä pidettäviä perheasioita.

Kylävierailulla puhuisimme arkisempia: pörssikursseista, Nokian flopista, pakkasista, bensan hinnan noususta, sähkölaskuista, Oslon MM-hiihdoista, Aikun mitalimahdollisuuksista, niin ja Gaddafin hourupäisyydestä tietenkin, muistakin vallanmiehistä ja niiden toikkaroinneista, Ike Kanervasta, Keskisestä, tiedä vaikka mausteeksi Tuksustakin...

Näyttämöllä paljastetaan enemmän, ihan tuossa lähellä, silmien alla: kuten sanottu rehtori-Rankun, Vyötiäisen, pikkupaheiden lisäksi Hekuli-papin hurjimmat himot. Kirkkoherrahan vasta koko ryökälr on - varsinainen Munamies!

Viimeinen sikari poltettiin perjantai-iltana, eilen, viimeisen kerran; turha enää näkemättömien huuhailla näkemättömien Joensuun Kaupunginteatteriin, missä Lassi Uimonen, Riitta Piironen, Arto Heikkilä ja Minna Maaria Virtanen vetäisivät rutiiniroolit ammattitaidolla tasan vuoden pyörineessä Bengt Ahlforsin näytelmässä. Riitan muutama repliikin unohdus vain kotoisti näytelmää.

Kannattaa harmitella, jos jäi menemättä ja näkemättä, ja kääntää nokka kohti Mikkeliä, missä Viimeistä sikaria vasta sytytellään Oiva Lohtanderin suupieleen.

"Näytelmän aihepiiri on teatterissa harvoin käsitelty; vanhojen ihmisten erotiikka. Toisekseen näytelmä käsittelee kaikenikäisille tärkeitä asioita: ihmisen valintoja elämänsä suhteen, elämätöntä elämää, miten elämä olisi mennyt toisin, jos olisi valinnut eri tavalla."  Sinikka Tossavainen, ohjaaja

 (eläkeläisalennus 1 € , kassassa jo 5 €)



Kuvat Joensuun Kaupunginteatterin kotisivulta http://teatteri.jns.fi/

(15.brosyyri)


Kenukilpailu


25.02.2011 - 18:00 | hikkaj | LAUANTAISEURA

Lisäys la

.

Pakkasen panemina, hyvällä syyllä voisi jo puhua raiskaamina, päätimme tämänkertaisen Lauantaiseura-kokouksemme pitää Sotkussa, koska halusimme pitkästä aikaa nauttia kunnon munkeista kahvin kera.

-          Alikessunahan sinä läksit täältä?

-          Läksin läksin, mutten minä täältä prikaatista lähtenyt.

-          Vaan?

-          Paloaukean jätin taakse, saman missä Linnakin oli aikoinaan rähminyt.

-          Me Kustun kanssa käytiin sentään Rukki. Ja jäimme sitten taloon duuniin.

Nythän meitä olikin koolla varsinainen viisasten kerho:  kaksi suolaista vänrikkiä ja yksi raaka alikersantti. Vänrikeistä on sittemmin tullut kapuja ja kenuja ja ainakin Kustu oli ahkerasti kiertänyt rauhanturvahommissa pitkin maailmaa. Janne seilaili maailmanmeriä laivastossa. Eläkeukkoja nyt, kaluunoja vailla.

Yritin johdatella ’pojat’ kieliopin pariin, mutta kumpikin viittasi kintaalla suomen kielelle, ja molemmat pitivät sitä, niin isänmaallisia kuin viimeisen päälle ovatkin, näin privaattikeskustelussa tarpeettomana kielenä maailman kielien seassa: yksi Baabelin lisäke ainoastaan.

Ei muuta kuin suoraan asiaan eli peliin kapakkapaikasta contra kotitoti. Kilpailuvietti tuntui molemmilla olevan yhä tallella. Pyöräytin Kaiku-leikin käyntiin, tänään muodossa …vai kotiin!

Kukas nyt sinne milloin kuuma rommi ja kaunis seura kapakissa odottelevat!

- Eli hyvät herrat, ajankohtainen kysymys. Elopin nimeä en sentään hae, mutta sinne suuntaan taitaa taipua.

Jan ja Gustav, niin kuin nimet virallisesti kirkonkirjoihin ovat merkityt, istuivat kuin tulisilla hiilillä valmiina vastaanottamaan sanomaa.

- Oikeastaan kysymykseni  sen luonteen vuoksi pitäisi esittää kännykän välityksellä, mutta kuten tiedätte minulla on  vain lankapuhelin. Ja siihen eivät virukset pysty.

- ÄLÄS kiusaa. Kerro!

- OK! Kädennostolla sitten vastaus: Arska kohotti Nokian korvalleen – MITÄ HÄN VASTASI?

        Siirryimme vähän syrjemmälle kun koronan pelaajat huiskivat kepeillään aivan korvan juuressa. Arvon miehet naurahtivat, että onpas alikessulla kysymys. Pudistelivat päätään kun eivät halunneet munata itseään vastaamalla värin: esim. halloota halloota.

- Yhen helpotuksen annan, en muuta.

- Luulen kyllä että se riittää, olen jyvällä, Kustu nyökkäili.

- Vihje: Se voisi olla aikamoisena riesa nyt kun kännykätkin ovat kuin tietokoneita.

Kustu kohotti kätensä, Janne karisteli munkkisokeria rinnuksiltaan ja sadatteli, ettei harmainta aavist...

Luvan saatuaan Kustu vastasi, Jannekos alkoi hekotella että olisihan tuo nyt pitänyt tietää.

 

***** MITÄ KUSTU VASTASI ARSKAN VASTANNEEN PUHELIMEEN? Kotona herätys ja vastauksia vastauksia tänne näin! Aikaa pari vuorokautta - sunnuntaiehtoolle, tuonne lähelle suntiksen päättymishetkiin. Kiitos!   

Lisäys la-aamuna:

+ Ari Tapani on  Arskan kirkonkirjoissa merkitty virallinen nimiversio jota hän ei kuitenkaan puhelimeen sanonut, koska soittaja oli tuntematon.


Valtakunnan Virallinen Surija IV suree



.

(uudistettu painos)

Makaaberi tiedote

VVS Ilkka Vainio on syvästi suruissaan kun pariin viikkoon ei kutkulleen ole päässyt suremaan ketään kunnon valtakunnan julkkista.

Ainoa ajateltavissa oleva olisi ollut Metro-tyttöjen johtaja Kiteellä syntynyt 94 vuoden ikäinen Hertta Louhivuori (o.s. Väkeväinen).

Aikansa mietittyään IV päätti kuitenkin olla surematta, koska kuolema tuntui ajanvirrassa melko luonnolliselta eikä suremisella olisi ollut otsikoihin yltävää julkisuusarvoa.

WP


 

TÄYDENNYS

Sain viestin ystävältä: 'Elä sure,  tän päivän Nytissä kehutaan Ilkkaa.'

Etsin, ja katso: "Ile on meille rakas, isovelihahmo. Se lähetti mulle tekstarin: - Hyvä Biisi. En vastannut, joten lähetän terveisiä tätä kautta: Kiitos, viestisi merkitsi tosi paljon." Erin Anttila, 33, Nylon Beatin toinen.


Testiuusinta - 'Miten kuiva tyyppi olet?'



1.  JÄRVIÄ   a)  8 800   b)  88 000   c)  188000

2.  SOMALEJA   a)  3 500   b)  5 500   c)  15 000

3.  SIKOJA   a)  1,5 milj.   b)  2,5 milj.   c) 5,5 milj.

4.  POROJA   a)  0,2 milj.   b)  0,5 milj.   c)  1 milj.

5.  RAUTATEITÄ km   a)  6 000   b)  10 000   c) 000 15

6.  MOOTTORIPYÖRIÄ   a)  20 000   b)  200 000   c)  0,5 milj.

7.  OMX-OSAKEINDEKSI  2007 (eilen 7500)   a)  5100   b)  7100   c)  11 100

8.  SOKERIN KULUTUS vuosi/henk   a)  10 kg   b)  30 kg   c)  50 kg

9. ELÄKKEELLÄ jossakin muodossa   a)  0,5 milj.   b)  1 milj.   c)  1,5 milj.

10. LÄÄKÄREITÄ   a)  9 000   b)  19 000   c)  29 000

Kuten olemme huomanneet televiissiosta, niin uusintaesitysten esittäminen on poikaa. Siispä yllä pikauusinta eiliseltä, mistä löydät oikeat vastaukset. Tänään pääset sitten tarkastelemaan millainen infoähkyilijä olet laatuaan: mitä vähemmän pisteitä sen rennompi tyyppi. Kympit ovat niitä kuivia hikareita.

Eli sen verran tarkastetaan tulosanalyysillä pistemääriä, jotta tiedät millaisten uutisten ystävä olet ja millaisen uutisen olisit ekana poiminut tämän päivän uutisvirrasta, mikäli kaikki kymmenen otsikkoa sinulle olisi näytetty.

Katso ja häpeä! Sekä lue pistemäärääsi vastaava 'uutinen', jos ilkeät.

   Oikeita

vastauksia             Tämän luet ekana (linkitys käytössä)

 

0                 RENTONA TYYPPINÄ ET LEHTIÄ KAIPAA - Olet testivoittaja! Vähiten asiallinen. Ihmiset siihtyvät seurassasi.

1                 Näin sujuu missifinalistien hampaiden valkaisu 


3                 Näin Lady Gaga taisteli homojen oikeuksien puolesta




7                 Kari Tapion pojat: Isän juominen satutti


9                 Nälkää näkevät syövät ruohoa P-Koreassa

         10                Pakkasvauriot aiheuttavat muutoksia junakalustoon


Tilastotietoja Suomesta - testaa tietotasosi



.

Tilastokeskus lähetti ikään kuin ennakkopalkinnoksi tai sitten vain pöljyyden poistamiseksi asianomaiselta mielenkiintoisen sormivihkosen Suomi lukuina 2010. Tilastot ovat vuodelta 2009.

Tässäpä himaan hieman valitutpalamaisesti poimittua pohdittavaa ja purtavaa pyöristettyinä lukuina eli Suomessa ~

1.  JÄRVIÄ

a)  8 800   b)  88 000   c)  188 000

2.  SOMALEJA

a)  3 500   b)  5 500   c)  15 000

3.  SIKOJA

a)  1,5 milj.   b)  2,5 milj.   c) 5,5 milj.

4.  POROJA

a)  0,2 milj.   b)  0,5 milj.   c)  1 milj.

5.  RAUTATEITÄ km

a)  6 000   b)  10 000   c)  15 000

6.  MOOTTORIPYÖRIÄ

a)  20 000   b)  200 000   c)  0,5 milj.

7.  OMX-OSAKEINDEKSI  2007 (eilen 7500)

a)  5100   b)  7100   c)  11 100

8.  SOKERIN KULUTUS vuosi/henk

a)  10 kg   b)  30 kg   c)  50 kg

9. ELÄKKEELLÄ jossakin muodossa

a)  0,5 milj.   b)  1 milj.   c)  1,5 milj.

10. LÄÄKÄREITÄ

a)  9 000   b)  19 000   c)  29 000

 OIKEA RIVI:

 1-5   C-B-A-A- A    6-10   B-C-B-C-B   (talleta pistemääräsi - pinna per oikea vastaus, analyysin saat myöh.)   

Lisäksi tiedettäköön, että maassamme tapettiin 115, yritettiin tappaa 370, raiskattiin 668, ryöstettiin 1 650 ihmistä.  Ja 23 248 rattijuoppoa jäi kiinni.

Tänäänkin siis yritetään tappa ~1raiskataan ~ 2, ryöstetään ~ 4 sekä vallanteillä kaahailee kännissä ~ 7 kiinni jäävää tapausta - pakkasista välittämättä.

Oikein hyvää illanjatkoa!

*****

Alla illan ratoksi tämän rankan rupeaman jälkeen nautittavaksenne kuvataidetta eli Euro Nelieuron maalaus Itäisen Suomen köyhät, jonka nimi koko komeudessaan kaikkine sulkuineen kuuluu:

Kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot kulutusyksikköä kohden Manner-Suomessa suuralueittain 1985–2006 (koko maa = 100)

 

Lainattu Tilastokeskuksen kokoelmista. 


Väärinkäsitys valokuvasta - muka Gaddafin kaksoisolento!


23.02.2011 - 09:31 | hikkaj | uutiset, Local, huikopala

.

Muutamia kyselyjä on tullut, onko kulmakuvani ihan tuolla ulkopuolela oikealla ylempänä kenties väärennös itsestäni. Epäilevät sen olevan etäämpi kuva tästä miehestä:

 

Aika hävyttömiä ovat epäilijät. Penteleen kunnassa ennen vanhaan oli Alatalon takana sellainen keltainen hirsirakennus, jonne kunta keskitti sen ajan villeimmät potilasasukkaansa. Kansan suussa se kulki Hulluinhuoneen nimellä.

Siellä häkkiaidan takana ulkoili kuvan kaltaista porukkaa. Niistäkin jotkut pitivät pitkiä käsittämättömiä puheita ilman kuuntelijoita.




Kolmosen säämies julkisessa jurrissa


22.02.2011 - 17:39 | hikkaj | pahoinvointi, LENNU

.

"HV

Täten ilmoitan viikon tärkeimmän julkkisuutisen suoraan Seiskasta napatun:

Sammui pöytään!

Petri Takala juhli Baltic Princessillä.

'Säämies nautti sen verran paljon juomaa, ettei pysynyt kavereittensa tahdissa vaan sammui pöytään, muut risteilijät ihmettelivät.'

Oisko pitänyt? 

                          kysyy

                              Lennusi "

Tietysti ois pitänyt pysyä - aika maito! En usko enää ikinä Takalan sääennustuksiin. Tästä lähtien katson vain Meten.


Tutkimuspyyntö eläkeläisen työhalukkuudesta



 Tilastokeskuksen työvoimatutkimus  TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA    osa 3

.

OSAT 1 ja 2 pompahtavat esiin painamalla nimiä  Päällystakki  sekä Työnantaja.

Siis oikeesti EI! Alkaa olla tuskallista. Neljäs päivä ja kolmas työlle työntäminen:

  1. Päällystakki. Komedia TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA. Teatteri.  (lauantaina)
  2. Olette työelämän tutkimuskohde, TYÖNANTAJAKUVA 2011 -TUTKIMUS. Maili.  (eilen) 
  3. Olette mukana TILASTOKESKUKSEN TYÖVOIMATUTKIMUKSESSA. Rehellinen postin kantama kirje.  (tänään) 

"Pilkkaavatko ne minua, vainoavat, painostavat, uhallaan puhuvat työstä, jonninjoutavaa jauamista, mistä olen saanut tarpeekseni. EVVVVVK. Oman osani olen kuuliaisesti tehnyt, minuutilleen mennyt, sairastamatta paikalla ollut. Neljät vuosikymmenet. Yhä kiusaavat. Pelehtivät kanssani. Yrittävät viekoitella väkisin mukaansa valvomaan öitä huomisen takia?

Palasina jos vievät niin viekööt - minkäs minä sitten sille."

Niitä näitä mietiskelee Tutkimuksen Kohde, TK. Toki tunnemme hänet, emmekä ota liian vakavasti.

"Miten mukava on herätä yöllä valvomaan, kun ylösnousemisen, ei ei sinne vielä, pakkoa ei ole: venyttelet, otat kirjan, rapistelet kynän laatikosta ja alleviivaat nasevimmat. Kuinka mukava onkaan pitää flunssaa kun pää tohjona ei tarvitse arvella, tuliko sököteltyä autonpiuha tolppaan, starttaako se, jähmettyykö kylmä kyyti, eikä tarvitse hypätä pyörän sarviin ja polkea päiväksi tekemään selkoa Itävallan keisarikunnasta ja vokaalin pidentymästä. Mitä vielä: kuumennat veden ja lisäät mustaviinimarjamehua sekaan, hunajaakin, palaat vuoteeseen ja luet venäläisiä klassikoita! Puuhastelet - harmi kun flunssaa ei kuulu ei näy..."

Hulluko olisi jotta työstä kiinnostuisi, Vanhasen kaltainen!

- NJET njet ja vielä kerran njet! parkaisee TK. Ja näin itärajalla ilmiasu moinen sallittakoon Tutkimuksen Kohteen suusta. 

Vaan perehdytäänpä tutkimaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuspyyntöä ja ohjeistusta:

  • puhelimella soittavat lähipäivinä
  • Tilastokeskus on valtion virasto, joka tekee tilastoja ja tutkimuksia
  • Tutkimus koskee kaikkia väestöryhmiä
  • kuukausittain osallistuu 12000 henkilöä
  • edustatte 300:aa muuta 15 -74 -vuotiasta suomalaista omassa väestöryhmässänne 
  • antamanne tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä
  • kysymykset koskevat työssäkäyntiä, ja muuta toimintaa, työaikaa, työn etsimistä ja työnhakutapoja

Tilastoitavan väestöryhmän edustajaa, TK:ta, ihan nakrattaa. Käärii jo hihoja. Toki hän haluaa olla tutkimuksen kohde sekä aktiivinen osallistuja tämän kaltaisessa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa: riittääpähän ainakin kysyjälle työtä ja tulostettavaa. Pohdiskelee jo vastauksia, vaikkei vielä ole kysymyksiäkään framilla.

"Jo aikaisin opettivat he minut kirjalle, ja vähän häpeissäni täytyy mainita, että olin viiden vuoden vanhana yhtäläinen lukija kuin nytkin. Aina muistan ensimmäisen kinkerimatkani omituisuutensa vuoksi. Kun pappi kirjoitti lukuani kirkon kirjaan, niin minä, hökäle kun olin, menin hänen olkansa ylitse katsomaan ja pyysin että hän opettaisi minut kirjoittamaan - "No, minkätähden sinä kirjoittamaan opettelisit?" kysyi pappi. - "Että mä papiksi pääsisin", oli vastaus. - "Minkä tähden sinä papiksi tahtoisit?" oli taas kysymys. - "No, hei! kun ne hyvää syövät ja komeasti kävelevät", vastasin minää ällistymättä. Silloin valloitti nauru koko kinkeriväen."  Pietari Päivärinta, 1877: Elämäni

rr


Olette työelämän tutkimuskohde



Alumnikirje, työnantajakuva 2011 -tutkimus  TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA   osa 2

Teatterihan, nukkavieru Päällystakki, ennusti mitä mainioimmin mihin liemeen tässä taas meikäläinen väkisin on ajautumassa!  osa 1.

.
"Hyvä Itä-Suomen yliopiston alumni,"

luki mailin aluksi. Alumnitrimme oli otettu, pitkästä aikaa tuli odotettu kirje.

Näin se eteni, se maili ja alumnitrin ajatus, ajatus yhä punaisemmaksi paisuvalla

sinut on kutsuttu vastaamaan T-Median Työnantajakuva 2011 -tutkimukseen.

"Jopa on löytynyt täsmäkohde!"   

Kysely on suunnattu kolmelle eri kohderyhmälle: ammattiopiskelijoille, yliopisto- ja amk-opiskelijoille sekä korkeasti koulutetuille ammattilaisille.

"Korkeasti koulutettu ammattilainen, tässä. No mikäs!"  

Tutkimuksessa selvitetään vuoden 2011 työelämätrendejä, Suomessa toimivien työnantajien vetovoimaisuutta sekä työelämään liittyviä toiveita ja arvostuksia.

"No niistähän minä jos kuka olen selvillä - varsinkin työnantajan vetovoimaisuudesta!  Karvat pystyssä yhä."   

Tutkimustulosten avulla voimme auttaa työnantajia ja työntekijöitä kohtaamaan entistä paremmin. Koemme myös tärkeäksi viestisi viemisen työnantajille.

"...Vie vuorille tää viesti...on...Luoja varjele minua kohtaamasta se kopla. En halua olla missään tekemisissä niiden kanssa jos ei ole pakko. Ja ei ole! Vampyyrinkin mieluummin... nimim Leppoisa Eläkevaari 

Vastauksesi on meille tärkeä, sillä työelämän laadun parantaminen edellyttää tietoa siitä, mitä työelämästä ja työnantajista ajatellaan.

"Työnantajasta ajatellaan... ...olkoon, enpäs viitsi vieläkään suoria laukoa siitä kepujen ikiomasta siv.nautakunnasta."   

Vastaamalla osallistut 1000 euron matkalahjakortin arvontaan.

 "No tämä vähän kiukunnousua pehmentää."

Saat itsellesi omien vastaustesi pohjalta tehdyn profiilikuvauksen, joka kertoo suhtautumisestasi työhön ja työelämään.

"Voip olla hauskaa ja arvaamatonta luettavaa. Kunpa sais tuosta koplastakin rohviilin."

Palaamme asiaan, kunhan alumnitrimme on lähettänyt asiantuntijalausuntonsa tutkimuksen tekijälle.

- Perästä kuuluu sano kontintekijä. Siis torven.

 

Pirkko Värtinen: "Äidilleni työ oli aina iso ilo! Hän sanoikin hymyssä suin: "Ilo pintaan, vaik syvän märkänis!" Häneltä kastui varmasti monta nenäliinaa niin hiestä kuin huolien tuskasta kuten Tirlittanilta satukirjassa. Ei ihme, jos äitini kuoltua luin hänen almanakastaan repliikin: "Kyllä ihminen on aika tyhmä, kun on hoitanut emännän vastuut ja velvollisuudet ilman oikeuksia lähes neljäkymmentä vuotta!" Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen - ja vähän ennenkin. Toim. Reijo Pakarinen 2010 Kirja-Pakari


Punahousuinen pankkiiri sekä keltapuseroinen pääministeri ja ja ja jne.


20.02.2011 - 18:00 | hikkaj | Työelämä, KIRJALLISUUS, ESITYKSET

Päällystakki Komedia  TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA   osa 1
.

Missähän maassa sitä ollaan? Keitähän ovat nuo tutut? Höh, kauppalehtiläiset - teidän jos kenen pitäisi tietää!

Muutosjohtajia joka tapauksessa. Otsikkoihmisiä. Ei  ainakaan mitään akakakeja, turhan nyhjääjiä.

Ennen kuin tähän on tultu, on pankin konttorirotta Akaki Akakijevitsh joutunut läpikäymään rakennemuutoksen - toisensa jälkeen. Hissukkamiehestä, puhumattomasta puurtajasta on muokattu sijoitusrahastoekspertti, joka myydä suoltaa Sahara-sijoitusrahasto-osuuksia kuin puutaheinää. Kosmuskynäpankkiväestä on kehkeytetty punahousuisten sliipattujen muutosjohtajien päännousemien käskystä kirjoituskoneiden, tietokoneiden, internettikännyköiden osaajia, joiden työpaikka on herkässä: lähtee alta sillä siunaamalla jos myyntitavoitteet eivät täyty. Ja jos täyttyvät tavoitteet tuplataan! Ja jos eivät sitten täyty: pätkätyöläiset ovat valmiina astumaan remmiin provisiopalkalla.

Kiire on armoton.

Ahdistuneisuus, Vapina, Heikentynyt Impulssikontrolli, Vaikeus Saada Orgasmi kumppaneineen asettuvat taloksi yövuoteelle kylkeen kiinni niin ettei vuoteessa ole tilaa nukkua.

Elämä muuttuu painajaiseksi kun työloimikaan, Akakin päällystakki, ei kelpaa, vaan loimen paikalle on pakko hankkia, vaikka velaksi, sulavan myyntimiehen, intohimoisen pukeutumisneuvojan suunsuosituksesta kahdeksantonnin Armani.

Hip hei ja hulinat päälle!

- Riemastuttava näytelmä! virkkoi toinen meistä lämpiöön kahvitauolle laskeutuessamme.

- Riemastuttava molskaus! oli toinen meistä vasta virkkanut, kun toinen oli aamupäivällä tuhannen muun huimapään seassa 20 C asteen pakkasessa hypätä loiskauttanut avantoon uimaan 25 metriä SM:ää.

Nyt toinen sai sanoa samat. Sekin näytelmän - Päällystakki Komedia työelämän huononemisesta - ohella nauratti.

Olivatpa Joensuun 'pojat' , laajassa käsityksessä ihmiset, rakentaneet aikamoisen spektaakkelin teatterin ylimpään kerrokseen! Rosanna Kemppi, Mirka Mylläri, Kaisa Ursinius, Lassi Uimonen, Jarmo Jämsem sekä Markku Maasilta! Taputuksia. 10 min.

Loistava esitys! Parasta pitkiin aikoihin, ainoastaan elävässä elämässä 'kunnanmiehet', laajemmassa mielessä ihmiset, kumppaneineen pystyvät ylittämään Päällystakin.

Täysin televisiokelpoinen esitys - noin kai nykyaikana on kehuttava jotta ymmärrettäisiin Joensuun Kaupungin teatterin pienellä näyttämöllä esitettävän Gogolin Päällystakki-novellinäytelmän katsottavuus. Hyvyys ja sen arvo. Päivitettyä Gogolia, missä gogolia on jäljellä henki; uusiin kulisseihin sen ovat hervottomasti kirjoittaneet Esa Leskinen sekä Sami Keski-Vähälä.

Kaikki näyttelijät onnistuvat osissaan, joita Akakia (Jämsen) lukuunottamatta, jokaisella on sen kymmenet. Maasillan danskea puhuva fuusiojohtaja puhuu mitä aidointa danskaa! Ja mikä intohimo pukeutumissuunnittelijan roolissa - ja mikä vaaleanpunainen villapaita!

Huippuesitys joka kannattaa, latteasti sanottuna, katsoa ehdottomasti. MUTTA älkää luulkokaan sinne pääsevänne: näytelmä on koko ajan LOPPUUNMYYTY. Luulisi tosin kauppalehtiläisillä jos keillä sen verran suhteita olevan että lippu järjestyisi rotareiden sun muiden leijonien avulla.

(Eläkelläisalennus 2 €, h.kassassa 4 €)

 kuva Janne Suutarinen

ps

tragedia työelämästä:


 (14.brosyyri)


Hiihtäjä* alkaa pikkuhiljaa hermostua tulipalopakkasiin


20.02.2011 - 09:10 | hikkaj | URHEILU, RAIKU

.

- Huathanan huathana! noituu kuin poromies.

Kun talven hiihtotonni

on karkaamassa jaloista

ja mäystimistä.

*

hiihtäjä minussa  = oikeampi termi

 

 

20 ja 11 tai 11 ja 20   Siinä raikuilun tämän vuoden tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä riimillinen tai riimitön runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

 


Vaurasta sukua tässä ollaan



.

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/21944/velipoika-soitti-lankaan

- Eipä oo kuulunu kuraustakaan velipojasta sen kolomatta.

- Minkä kolomatta?

- Se viime puhelu jäi kesken kun lähettiin välillä pissille jotta jaksetaan rupatella.

- En minä muistanu koko puhelua!

- Unohtu miulta myös, luuri makas pöyvällä kun tulin lumenluonnista.

- Pyytivät  syömään, unohtu koko puhelu. Saattaa tulla melekonen lasku.

- Silimät korvat täyteen tupsutellu. Kohta saapi tunneliin työntäytyä jotta vallantielle pääsee. Ja mitkä pakkaset!

- Onneksi kaupungissa auraavat, vaikka en minä oo kaupungilla käyny - millon lienen jalotellu ennen joulua!

- Sitä sukukirjaa oon lumenluonnin välissä lukenu.

- Sitäkö jossa ei minusta mainittu?

- Sitä. Minusta se on parempi sinutta. Näytään olevan äveriästä sukua.

- Eikös siellä mummolassa ollu tuhannen hehtaaria. Ilmankos yhen'äkin aina väkisin laulattaa jotta 'rii-kas mies kun oo-len..."

- Jossain vaiheessa puolentoista! Omat sahat, myllyt, meijerit. Laivat. Melekosia poikia olleet nuo ukit ja ukinukit meihin verrattuna. Paljonkos siula nyt on rahansuljua lakkarissas?

- Kahvit saisin jos baariin pääsisin ja jos joku tarjois pullan niin söisin. Vaan soitellaan!

- Soitellaan ja kahtelehan tyttölöitä!

"Isäni ei kumminkaan kuollut siihen tautiin, vaan hän oli kauvan aikaa työhön kykenemätön,
eikä ajat myös paranneet, ja puutteet kopisi kantapäillä. Eräänä iltana kuului vanhempaini keskenään
puhelevan, ettei nyt ole muuta neuvoa kuin että joku lähtee kerjäämään, taikka muutoin kuolemme
kaikin yhteen kokoon. Minä olin vanhin lapsijoukosta, sentähden älysin hetikelle se toimi osaksi tulee. Niinkuin ukon nuoli lensi se ajatus sydämeni läpi, että minun
pitää kerjuulle."  
Pietari Päivärinta, 1877: Elämäni  


Taas oudon isot rahat potkuista pomolle - Outokumpu


18.02.2011 - 09:48 | hikkaj | LENNU, voe mahoton!

.

"HV

Jos joku väittää että noissa pörssiyhtiöiden johtajien palkoissa, palkkioissa ja optioissa on järenhäivääkään, kannattaa kurkistaa ensin omaan kukkaroonsa ja möläytellä sitten jotain järjestä  ja kohtuudesta.

Kahen miljoonan (2 MILJ  € )  POTKUPALKKIO  sekä puolen miljoonan vuosieläke ynnä paljon muuta OUTOKUMMUN RANTASELLE!  Juha-vanhus siirtyy eläkkeelle kunnioitettavassa 59 vuoden iässä.

Mihin ihminen tarvitsee noin valtavat määrät rahaa kaiken sen tienuun lisäksi minkä uransa aikana on jo koonnut?

Tuus  Lennart"

Lennu-poikahan kuumana hehkuu pakkasista huolimatta. Ei taida yhtä Outokumpua hetkahuttaa vaikka maksaisi tuplana.

Kysyisi Nallelta: Wahlroosilla on varmasti vastaus ja varmaa tietoa Lennun loppukysymykseen.



 


Sijoitusvinkki pääoman kartuttamiseksi


17.02.2011 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, Sijoitus/kauppa, KIRJALLISUUS

.
       
Omaa päätä on helpompi kartuttaa kuin pääomaa - onneksi.

Tilatut tuotteet:

3,00 e  Elämäni
3,00 e  Isänmaa 
6,00 e  Joutavan juoksun jäljillä
2,00 e  Kielestä kiinni 
3,00 e  Kuolleista herännyt 
3,00 e  Lintukoto. Hyvästijättö Lintukodolle 
3,00 e  Mataleena 
3,00 e  Määppäs sanomaan! 
3,00 e  Pieni elämäntarina 
3,00 e  Rakastunut rampa 
3,00 e  Salakari 
5,00 e  Suomen kirjailijat 1809 - 1916 
5,00 e  Suomen kirjailijat 1917 - 1944
5,00 e  Suomen kirjailijat 1945 - 1980
4,00 e  Suomen sanaston käännöslainoja 

toimituskulut: 6,00 euroa

Hinta yhteensä: 60 euroa


Kiitos tilauksestasi!
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Eiköhän noilla eväillä taas jokunen kuukausi eteenpäin potkita. Lysti on hulvatonta mutta halpaa. Pankaapa tekin tilauspaperit vetämään!


Ei auttanut


16.02.2011 - 19:41 | hikkaj | rakkaus, huikopala

.
Portugali on taantumassa http://static.iltalehti.fi/ulkomaat/porttaantuvaaka1602MZ_503_ul.gif  IL 16-2-2011

Parhaamme mekin teimme avustustyössä, vaan minkäs teet kun niin suossa rämpivät galilaiset.

Mitäkö teimme? Lähetimme tyttären tammikuussa sinne kevääksi opiskelu- ja avustustyöhön. Vaan ei näemmä mikään auta, ei riitä.

Tuli Lissabonista mailikin: "...en tiedä uskallanko mitään kirjoittaa, jos isä laittaa sen sitten blogiin!"
No kortinpelaajan kuvan laittoi. Tulkitaan ja ennustetaan siitä Portugalin tilanne.





Elokuva-Hella W ++ - Idols-Lassi ++++


16.02.2011 - 13:00 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, ESITYKSET

.

Elämysten Metsästäjä, EM, metsästi eilen taas elämyksiä, vanhoja sekä ihka uusia. Tietty: parhaat elämykset kokee metsästämättä. Mutta eivät paljon kalpene metsästetytkään. Eilen koppautui neljänlaisia elämyksiä matkaan, jos ei ihan ilmaisia niin ainakin köyhemmänkin yltöhollilla olevia.

Tuntemamme eläkeolio nautiskeli päivän mittaan sekä ruumiin että hengen ravintoa ja jakeli plussapussistaan viidestä mahdollisesta plussasta plussia seuraavasti:

  1. Karjalanpiirakat  +++++
  2. Pakkashiihto  ++++ 
  3. Elokuva  ++ 
  4. YouTube ++++ 

1. Karjalanpiirakat - mikä nimihirviö, pelkkiä piiroitahan ne ovat, eikä minkään karjalan! - tarjosi naapurin rouva: vaimon kanssa talkoilivat, piiroopualikoita pyörittivät, kaulivat ja paistoivat naapurissa nautittaviksi. Heti aamutuimaan.  - No ei paremmasta väliä! maiskutteli EM ja ihmetteli elämän autuutta, ja tietysti muisti kaksinverroin nauttia kun mietti miten toiset parastaikaa töissä raatoivat ja raatelivat. Uuninkylkeen hieroi omaa kylkeään ja hyrisi hyvillä mielin, kehräsi kissan kanssa kilpaa.

2. Pakkashiihto oli ohjelmassa mahatäydellä heti puolenpäivän tietämissä. Aurinko paistoi, mutta koska pakkasukko kiristäisi ruuviaan iltaa kohti, piti hiihtää jokapäiväinen hiihto pois kun parit asteet alle kahdenkymmen suvaitsi hetkeksi hellittää.

3. Iltapäiväksi kaupunkiin, ensimmäisen kerran joen höyryihin uuden vuoden puolella, pääsi maalaismies vaimon kuljettamana. Kiristyvä pakkanen kävi luihin ja käpäliin lämmitetyillä jalkakäytävillä. Elokuvasalissa tarkeni. Ja mikä makeinta: kaksi yhden hinnalla - olipa eläkeläinen tahi ei! Vaimokin pääsi halpoihin huveihin. Veikkaus-kortilla, Veikkaus-kortillapa tietenkin. 9,5 €. Hella W elokuvana edessä.

Siinäkin yksi taidemuoto joka ei pahemmin viekoittele puoleensa, mutta menettelee toki. Ei nyt sentään niin ahdasmielinen Elämysten Metsästäjämme uusille virikkeille ole. Marlon Brando ja Tauno Palo kyllä kelpaavat, Taunon kanssa EM on joskus lorotellut vierekkäin Kansallisteatterin vessassa, jos muistatte, siellä Morkun puolella, minne kaikilla ei asiaa ole. Marlon oli aika poika heputeleessaan Viimeisessä Pariiisin tangossaan ja Kummisetänä örähdellessään.

Niin se vaan on että näytelmän ulokkeet ovat moninaisemmat: katselijalle jää niin paljon enemmän omaa tilaa mietintämyssyyn kuin kaiken ulos paukuttelevassa filmissä., missä useinkaan ei sen siunaamaan rauhaa. Nytkin Hella W:ssä armoton äänten pauhu ja meteli hukutti elokuvan: voi mahoton sitä autojen kaasutusta, pauketta ja kirskuntaa! Toki Hella Wuolijoki on nyt tutumpi virolainen kuin ennen ja Niskavuoria katsellee toisin silmin.

4. EM oli helpottunut kotiin päästyään. Miten mukava kotona oli napsauttaa läppäristä YouTube päälle ja kuunnella Idolsia. Toden totta - Idolsia!

Siinä missä Hella W pauhaa ja shokeeraa, toista se on parjattu, Elämysten Metsästäjänkin parjaama ja halveksima, Idols-laululeikkiohjelma ja etenkin Valtosen Lassi siellä - tosiaan: Mikä Badding!

Edvin Laineen Pohjantähdessä ryysyläispoika, Jyrki Kovaleff, vankileirillä veteli sydäntä särkevän balladin Laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa, mutta kyllä Lassi pistää omalla Pohjantähti-balladillaan paremmaksi. Kuunnelkaa vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=29TfoArv3Dc  tai jos tuon ennättävät poistaa niin TÄÄLTÄ , ja malttakaa kuunnella loppuun koko juttu!


Venäjän rikkaimmat listana - Deripaska haisee


15.02.2011 - 10:23 | hikkaj | LENNU

.

"HV

Voihan paska en paremmin sano!

Venäjän rikkaimpien lista

1. Lishin

2. Prokhorov

3. Usmanov

4. Deripaska

5. Abramovic

 

Pyytäisin kiinnittämään terävän huomiokykysi numero neloseen. Jotenkin tuoksahtaa ummelle... Siinä nimessä kulminoituu kommunismin purku ja sen onnistuminen täydellisesti! 

Ecce homo!  On ihminen on!

                                                                                                        http://www.bbc.co.uk/news/business-12449965

 

                   Tuus  Lennart "

Ollaanpa sitä nyt niin kielimiestä, niin kielimiestä!

Ja Lennunko tuo kaikki hyvä olisi pitänyt saada? Taitaa olla kommunisti ja katkeran kateellinen koko ukko!


Yöhön sulhastelemaan


14.02.2011 - 18:00 | hikkaj | RAIKU

.

Ystävänpäivän kunniaksi LEMPI pyytää välittämään vaatimattoman, mutta kiihkeän kissakielisen runonsa

- Miut Maut!

Lempi eessä oven

naukaisee.

 

 

- Kukas aukaisee? Ja pian!  Pian Niittaan  Loven!

Susta piittaan

                 - Piut Paut! 



20 ja 11 tai 11 ja 20   Siinä raikuilun tämän vuoden tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä riimillinen tai riimitön runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Kihaus on korkattu


14.02.2011 - 08:44 | hikkaj | Local, ESITYKSET

.

WP

Täss ollaan ylen vaikian tehtävän edessä: musiikkireportterina. (Viittaan Päästöihin  http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/8040/yliopiston-rehtori-ynna-muita-viisaita  ja siellä Kirveen Jussiin)

Pakafolk kävi eilen sunnuntai-iltapäivään tuomassa lämpöä ankarina jatkuviin pakkasiin, aloittamassa tämänvuotisen Kihauksen Rääkkylässä.

Pakafolk?

Ensimmäinen kirjoitusvaikeus on jo siinä kun musakelkan pudokkaalla ei ole tietoa, että käytetäänkö nykyisin sanaa yhtye vai bändi vai koostumus vai mikä! Mikä siis Pakafolk on? Neljä taitavaa miestä siinä paneutuu musiikkiin ja välittää tuntojaan kuuntelijoille.

Tämmöisestä musiikkitumpelosta konsertti oli hyvä ja mielellään istuksi auditoriossa puolitoistatuntisen ilman sipsejä ja puolimatkankrouvitaukoa. Vissiin se asiantuntijoista on huono konsertti, kun asiaan vihkiytymättömästä on viihtyisä? Antaisiko Marko Ahonen tästäkin sen vaivaisen yhden tähden kuten antaa kaikista Pekka ja Pätkä -filmeistä, kuulemma.

Ohjelma koostui kylän oman pojan Esa Pakarisen elämän varrella tekemästä 'työstä'. Laulusolisti Munne rupatteli rallien välilllä leppoisia esamaisia juttuja, mikäs oli kuunnellessa kumpiakin. Selväksi kävi sekin että viihdyttäminen vaatii rankat huvit ja naisia ympärille. Esalla oli kolme avioliittoa ja kuulemma Varkauden Esan museon seinällä on raameissa nuo aviopuolisoiden kuvat sekä lisäksi tyhjiä raameja lukematon määrä. Esa kyllä itse vähättelee naissäkäänsä Maarit Niiniluodon kirjassa Hanuri ja hattu: hän kun astui huoneeseen jossain sota-ajan tilaisuudessa ei mitään tapahtunut, mutta annapa olla jos Tauno Palo astui edellä!

Asfalttikukka ja Sokeripala olivat konsertin sokeripaloja.

Hikeä pyyhkien, huolimatta ulkona paukkuvista pakkasasteista, -27C, päätän vierailla alueilla liikkuvan raporttini tähän.


Valmiin paperit - opeksi


13.02.2011 - 13:00 | hikkaj | Päästöjä

.

Päiden määrä lisääntyi, monta viisasta päätä jakoi tietoa ja taitoa tulevalle kansansivistäjälle. Päästö-kokoelma karttui mielenkiintoisilla päillä.

Ortodoksipappi V.Railas opetti tieteenteon alkeet: pitää olla teesi, pitää tehdä antiteesi ja löytää, aikaansaada syntiteesi.

Entinen kansanedustaja Hertta Ruutu käytti Paula Ruutu nimeä - ettei nimi olisi yllyttänyt paheellisiin harrastuksiin?

Sitten erikoistuttiin kukin taipumustensa mukaan.

Umpiylväs Remes ulkoluennoi suomen kielen kieliopin sekä viron kieltä puoli vuotta, Tikka takoi lauseenjäsenet huvittavan puisevasti puuhuumoria hyväksi käyttäen tyyliin 'Kauppias N kiinnitti joulukuusen jalkaansa'. Suosikkini oli kuitenkin professori Alpo Räisänen, ovela osaaja, joka ei hermostunut edes silloin kun kämppäkaverini T nukahti pitkän illatsun jälkeen aamuluennolla etupenkkiin. Herrasmiehenä tosin totesi, että kaikkea hänkin on uransa aikana nähnyt, vaan ei sentään kuuna kullan valkeana noin makeaa unta vetelevää kuulijaopiskelijaa.

Jo Alpon suhtautumisesta voidaan päätellä, ettei enää missään opettajaseminaarissa varpaat aamuhartausviivalla oltu.

Tuunaisen Karin erityispedagogiikan kikat siihen päälle sekä kahdenkeskiset kirjallisuuspalaverit Rautamaan Pekan kanssa, niin johan alkoi laaja-alaistua opettajakokelaan aivotoiminta.

Harjoitustuntien pitäminen olisi luku sinänsä: pidit niin tai näin niin aina arvosteleva raati ruoti ja huomautti, että olisihan sen toisellakin tavalla voinut pitää. Kymmenen tunnin ympäristöoppiopetusjakson jälkeen arvosteleva luokanopettajanainen ilmoitti ykskantaan:

- Sinä sitä et vahingossakaan asiaa puhu etkä viljele.

Ja millä innolla oppilaat olivatkaan mukana!

Sivosen Topi puolestaan ilmoitti:

- Tuntisi jäävät mieleen ja ovat hyvin persoonallisen mukaansa tempaavia, välillä liiankin. Mutta niin poikkeavia, etten uskalla antaa kuin kolmosen, vaikka ansaitsisit kyllä vaikka täyden vitosen.

Siis sittenkinkö seminaariperuja korkekoululla?

"Za-za-zaa!" mietin ja jatkoin eteenpäin.

Päivillä oli kestoa aamuvarhaisesta iltapitkään. Sitä huolimatta emme me koko aikaa opiskelleet: kävimme Skotti Pubissa, Shemeikassa ja Wiinittäressä. Moskovassakin pistäydyimme historian opiskelijoiden seurassa, muutamat meistä:  Ajoimme, toden totta, purukumilla taksikyydissä uimaan maaliskuisen avotaivaan alle lämmitetyn veden syleilyyn, korttelin kokoiseen. Sukkahousuilla ja kauluspaidoilla söimme hienoimmissa ravintoloissa, niissä joissa  apinatkin estradilla esiintyivät. Kremlin muurin sisälle balettiin maksoimme itsemme nuokkumaan sentään ruplilla harmitellen kun Bolsoi oli suljettu korjausten vuoksi.

Kolmen vuoden jälkeen jakoivat peruskoulun luokanopettajan paperit juhlallisin menoin ja vielä poistuessamme juhlasalin ovella lykkäsi liikunnan lehtori Raasio uimakandidaatin paperit kouraan lisäpätevyydeksi.

Taas oli yksi päästö takana. Tosin ei lopullinen.


Annika Takala ja Simo Seppo yliopistolla


12.02.2011 - 13:00 | hikkaj | Päästöjä

.

WP

edelinen merkintä päästöissä 14.2.2009!:  http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/8040/yliopiston-rehtori-ynna-muita-viisaita 

Herranen aika ja herttanen sentään! Aivan unohtunut koko juttu, koko oman elämän sankarina oleminen eli historiikin teko. Eilisestä Kenraali Siposta juolahti mieleen, että näköjään Joensuun Korkeakoulun luokanopettajavalmistukseen olen päässyt muistumissa. Mutta en sieltä vielä pois.

Sopii siitä nyt jatkaa peliä, vaikkei Afrikan tähteä löydykään eikä kenraalin läpykkää käänny myöhemmässä elämässä, mutta peli tulee kyllä rehellisesti läpi pelatuksi, huolimatta muutamasta rosvonkääntämisestä ja hevosenkenkäpotkusta.

Ratsastetaanpas kukkulalle, eteenpäin!

Minuun mielistynyt eli minun hakutilanteessa esille tuomiin kielellisiin asioihin tykästynyt naisprofessori sai nimen - Annika Takala. Muutaman luentokerran jälkeen olin ns. ölöllä yötä. En ymmärtänyt Annikaa, vaikka hän oli ymmärtänyt minua ja vaikka kaikin voimin yritin ja ponnistelin: sivistyssanojen tulva oli valtava - vähintään joka kolmas sana oli täysin tuntematon ja käsityskykyni ulkopuolella. Nainen heiveröinen ja ääni sen mukainen, hyvä jos äänilähteen erotti puhujapöntöstä. Ääni oli katkeilevaa - kuin pikkulintu olisi pönttönsä aukosta piipittänyt; Speden elastiikan assistentti Konsta Kuttaperkka luennoi ilmielävänä salin edessä! Kävi sääliksi viisaspäistä naista. Iseäni ei, ihme kyllä!

Kaipasin selkeitä perkeleitä.

No niitä tuleman piti kun mukaansa tempaava kaljupää tohtori aloitti kasvatusopilliset luentonsa. DDR. DDR.  POLYTEKNINEN. POLYTEKNINEN. alkoivat kaikua salista aivan eri malliin kuin aikaisemmin. Se oli maagista. Vakuuttavaa. Tempaisi välittömästi porvaripojan mukaansa.

Tohtori Simo Seppo oli astunut areenalle. Simo jätettyään teologian oli siirtynyt psykologian ja kasvatustieteiden pariin huomattuaan, ettei yhteiskuntajärjestelmää muuteta tasapuolisemmaksi papinpöntöstä vaan pulpetin takaa pienimmistä aloittaen.

Oli hän vastustamaton ja läsnäoleva. Hän julisti:

- Viisi minuuttia kahden kesken. Ja minä teen teistä jokaisesta kommunistin.

Moni uskalsi olla viisiminuuttisen - ja kääntyi.

SS osasi nyhtää oikeista naruista, ja siinä missä ylväät lehtorit ynnä muut tohtorit kulkivat nokka pystyssä arvosanoja pihtaillen, kontakteja kartellen, astui Simo joukkoomme rupattelemaan.

- Miten sie uskallat istua pastori Kaikkosen pöydällä?! virnuili kun arvon pöytä oli siirretty käytävälle remontin tieltä.


että Sippo kenraali!


11.02.2011 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, hyvinvointi, koti, uutiset, voe mahoton!

.

Alunperin Ripetti oli tullut palauttamaan lainaamiaan kirjoja, Teppo Pakkasta, Haanpäätä ja Salmista, ja noitunut että: 'Vielä piti tonniseittemän sataa pulittaa ylimäärästä autonvaihosta jäläkikäteen! Ihan meinasin suuttua vaan sitten ajattelin että mitä kummaa se tointaa'.

Siitä kääntyi juttu vanhoille.

- ... jotta kenu! Että kenraali lennostossa! ...

- On se. Tai oli. Eikö lie jo eläkkeellä.

- Sippo oikea kenraali - ja lennostossa! Lapin lennostossa.

- Kovapalakkanen mies.

- Ja niin tavan rauhallinen kun oli. Paljonkohan nuo tienaavat?

- Toistakymmentätuhatta, luulis, ei niitä niin monta oo.

- Se oli semmonen sopusa, myhäilevä Ryynäsen poika kun se tuli Juuasta lyseoon. Ei ollu semmonen retale niin kun ne kaupungin rättikauppiaiden pojat, joita reksin piti jo siihen aikaan juosta tuon tuosta toppuuttelemassa tunneilla.

- Kakshan niistä lähti lentohommiin luokalta, Seppo vaihto Finnairille ja Sippo jäi armeijaan.

- Onhan näitä professoreja ja lääkäreitä, maistereita vaikka sun mitä meistä tullu, mutta KENRAALI!

Siinäpä minä, Tiedosto:Alikersantti kauluslaatta.svg, siunailin vielä Ripetin, Tiedosto:Alikersantti kauluslaatta.svg, pois lähdettyäkin miten oli somasti päässyt käymään. Jos jokin niin se oli kyllä ihme: eversti ei vielä olisi kummoinenkaan ihme ollut, mutta että luokkakaveri kenraalina ...


  • Joensuun lyseo 1865-      Tunnettuja oppilaita ja opettajia

                                                                 


muunnelma wp:sta    aito: http://fi.wikipedia.org/wiki/Joensuun_lyseo 


Nimikuluja julkkiksia



.

MAKAABERI-palsta


Luonnottomia kirjoituksia


Meille on saatettu tietoon runsaasti purtavaa monen telegrammin voimin. Kolmen nimimerkin juttutiedot olemme  pystyneet tarkistamaan, ne tohdimme tässä julkisaattaa. Jätämme turhat krumeluurit pois, ja menemme suoraan asiaan kommentoimatta. Kommentointi jääköön lukijoiden tehtäväksi.

Nimim. "Panun Rajalla -tietoa"

Katri Helena seurustelee


elävien ja kuolleiden kanssa. Fredin vieraana -ohjelmassa Suomi TV:ssä Katri Helena myönsi seurustelevansa poikansa ja edesmenneen toisen aviomiehensä kanssa rajan yli. Elävien kanssa seurustelua hän ei myöntänyt, ei maininnut sanallakaan.

Nimim. "Metsissä ja vainioilla"

Ilkka Vainio suree


tiheimmin, mutta nyt Suomen virallinen itkijänaisasiamies jostain syystä vaikenee. Tällä viikolla menehtyneitä julkisuuden henkilöitä hän ei ole vielä surrut, ei nyrkkeilijä Pertti Purhosta eikä tv-kuuluttaja Tuula Rosenqvistia. Mikä on Ilkalle nyt tullut - eikö tieto ole tavoittanut vai onko Ilkan viimeinen pisara jo vuodatettu?

Mutta ei hätää: Loiri  paikkaa. Onkohan astumassa Ilkan saappaisiin, sillä Vesku suree jo ainakin Purtsia; tosin ei vielä taivaasta vaan Thaimaasta, paratiisista jo kumminkin, soittelee lehdille surevansa.

Kirjailija Jorma Ojaharjua ei sure kukaan toinen julkku, jos ei Juha Väätäistä oteta lukuun. Salaman kyllä odottaisi, entisen ryyppykaverin.

Nimim. "Ketku mikä ketku"

Carl Danhammer auttaa


oik. Jouko Juvonen, Matti Nykäsen ex-manageri, on tavattu pelastamassa Keskisen jälkeen auto-onnettomuusuhreja Ylöjärvellä viime lauantaina. Vielä huonommin tuloksin kuin Vesan tapauksessa. - Rauhoittelin häntä sanomalla: "Odottakaa hyvä rouva, apu on tulossa", Carl lohdutteli kuolevaa IS:n mukaan. Carl Danhammerin ehdokkuus kaatui raiskaustuomioon  



Täydennämme palstaamme kunhan saamme eri nimimerkkien jutunjuuret tarkistettua. Me emme julkaise pätemätöntä emmekä tarpeetonta tietoa. 

 


Suksien voitelu ja pääministerivartaloi...



.

 Muistisääntö  PP  ja  LL  

PP = Purkki pitoon.  LL = saippuanluikero luistoon

(kummalla pmv:mäiset vartalot voidellaan? - siitä ei ensikäden tietoa ole)

Kadi hiihtää  <

Olemme tässä useamman päivän ajan päässeet/joutuneet kurkistamaan entisen opettajan, EO, intiimiin päiväkirjaan, jossa hän on kertonut kiihkeästä suhteestaan kirjallisuuteen ja Parnasson rynt...pah! rinteisiin. Tänään hiihtäköön hän vuorilta alas, lasketelkoon pilvistä maan pinnalle jokapäiväisten asioiden pariin, katselemaan vaikka eilen alkaneita Alppihiihdon MM-kilpailuja.

Joissakin noista Parnasso-projektin päiväkirjamerkinnöissähän EO kertoi hiihdoistaan: *Päivittäisen hiihtolenkin jälkeen, hiihdän säännöllisemmin kuin syön, luen Parnasson...*   Kaipa hän suksensa voidellakin osaa - josko saisimme häneltä hyödyllisiä vihjeitä tuohon niin monimutkaiseen voitelemisen taitoon.

Ja kas, selataan niin löydetään! Oikein punakynämerkinnöin - lie jäänyt opesalkkuun pätkä väärinmerkintäkynää.

27.1.2011

12 kilometriä uusilla suksilla, jotka maksoivat 4 € kirpputori-Kynttilässä. Siniset Karhut. Luistavat hyvin. Ei voiteluongelmia. Näissä on komeat Y-siteet - kuin perhoset!  Merkitsin oikean suksen kärkeen O:n ja vasemman V:n. Osuvatpahan oikeisiin jalkoihin.

En ymmärrä miksi ihmiset ylipäätään puhuvat suksien voitelemisen hankaluudesta! Purkkivoide käteen ja täpytellään sillä suksien pohjaan monon mitta. Ei tasoitella. Lähdetään hiihtämään: tanner tasoittaa. Voiteluoperaatio kestää 20 sekuntia, korkeintaan. (Purkkivoide on Pitovoide, PP. Jos luistoa haluaa niin sitten saippuan mallinen voide käteen ja sillä hangataan suksen kärkeen ja kantaan kylmiltään. Mutta se on turhaa.)

Suksien voitelusta on tehty iso ongelma aivan turhaan. Tällä 20 sekunnin säännöllä olen hiihtänyt jo  > 400 km. Tosin en minä aurattuja latuja kaipaa, jos auraavat niin hyvä on, jos eivät niin miltei parempi. Enkä minä voitele joka reissulle ollenkaan.

Yhtenä päivänä nauratti kun joku missimäinen {saakoón noin enää sanoa vai onko loukkaavaa?} nainen television jossakin liikkumissiohjelmassa oli lainaamassa suksia vuokraamosta ja ihasteli, kuinka välineet ovat muuttuneet sitten viime hiihdon pienenä: 'Ennen piti usuttaa ruma mono kolmeen piikkiin, jotka siteessä olivat ja monojen nahkapohjissa oli puolestaan kolme reikää, jotka piti piikkeihin osuttaa. Sitten rautakoukut painallettiin kiinni monoja puristamaan. Se oli hassua.'

- Nyt on niin hienoa ja sigamageeta, se pitkäraajainen pääministerivartaloinen nainen tarkoitti, vaikkei se sitä sanonut, eikä noin varsinkaan kai saisi sanoa että pääministerivartaloinen. 

Nordic Normit ne siteet ovat, ne joissa on ne rautanypykät. Minulla on semmoiset.

Näissä uusimmissakin suksissa! Rotanloukuista kehittyneemmät versiot.

On minulla hienompiakin välineitä luisteluhiihtoa varten, vaan ei niillä hienommilla välineillä tule sen hienompi olotila hiihdon jälkeen kuin entisen mallisilla. Joten yks'tulolleen kummilla hiihtää. Pääasia että hiihtää. Ja maastossa. Ja murtsikkaa. Yksi huono puoli vanhan mallisilla varmaan olisi: Voin kyllä hyvin kuvitella että monotansseissa minulla ei olisi vientiä näillä litteillä nordicnormeihin sopivilla monoilla. Vaan menenkös sinne!

Sen sijaan on käsittämätöntä että jotkut puhuvat menevänsä hiihtämään, vaikka menevät rukille ja himoksille mäkeen laskettelemaan ja pujottelemaan, alppihiihtoa tuntureille harjoittamaan! Silloin loukataan pyhää suomalaista hiihtämistermiä verisesti.

Eiköpähän pistetä tästä poikki, kun hyvät voitelemisohjeet on jo saatu ja tallennettu. Juttu jatkuisi loputtomiin, eikä siellä ole luettavissa mitään sen kummempaa pöyristyttävää: aika pienissä piireissä pientä ympyrää EO tätä nykyä pyöriskelee. Tyytyväisenä kylläkin olotilaansa. 



Ylös, Suomen pojat nuoret,

Ulos sukset survaiskaa!

Lumi peittää laaksot, vuoret,

Hyv’ on meidän luisuttaa.

Jalka potkee,

Suksi notkee

Sujuilevi sukkelaan.

Heräs tuuli tuntureilla,

Lehahtihe lentämään, –

Sukkelat on sukset meillä,

Lähtään, veikot, kiistämään!

Saishan koittaa,

Kumpi voittaa,

Eikö tuulta saavuttais?

Koti kontion on tuossa,

Siihen sukset kääntäkää!

Havuin alla korpisuossa

Vanhus nukkuu röhöttää.

Kuules ukko,

Oves lukko

Miehissä jo murretaan!

Kohoaapi kämmenille

Metsän kuulu kuningas. –

Lähtään, otso, painisille,

Tässä löydät vertojas!

Hammasluske,

Keihäsruske

Kaikuttavi korpea.

Jo on karhu kaatununna,

Keihäs sattui rintahan;

Ukko nukkuu uupununna

Sike’intä untahan.

Riemuellen,

Soitatellen,

Viekää saalis kotihin! –

Vaan kun verivainolainen

Suomehemme rynnättää,

Silloin saalis toisellainen,

Veikot, meitä hiihdättää.

Käsi sauvan,

Toinen raudan

Teräväisen tempoaa,

Verihinsä kohta nääntyy

Kuka meitä vastustaa,

Kenpä pakosalle kääntyy,

Senkin suksi saavuttaa.

Pelastettu

Rakastettu

Kohta onpi kotimaa!

Julius Krohn (1835- 88): Suksimiehen laulu


Pekka Puupään pitäjässä



.

Pienet kollaasit täältä etuidästä: ilman arvolatauksia

On Rääkkylän oman pojan, Riäkkylän rustokorvan, Esa Pakarisen, Feliks Esaias Pakarisen, (9.2.1911-28.4.1989) syntymäpäivän aatto - 100 v.Tuolta toimivan Arvinsalmen lossin tuntumasta Hernevaarasta on kiertävän kyläsuutarin Pakarisen Puavon poika työntäytynyt tähän kylymään maailmaan: savusaunan lauteilla syntyi ilman Hellin taikka Attendo MedOnen huolintaa.

"Rääkkylässä kävin vain syntymässä", kertoo Esa Maarit Niiniluodon kokoamassa elämäkerrassaan Esa Pakarinen Hanuri ja hattu. Sääennustaja 'Kerman Kalle' Pakarinen saattaa olla sillä tavalla sukua, jotta 'isäni puujalaka lie haettu hänen mehästään'.

Rääkkylä on pystyttänyt kirkonkyläänsä kivipaasin Esa Pakarisen muistopuistoon sekä nimennyt Kunniaheinämieheksi. Joensuun kaupunki suunnittelee Esa Pakarinen -kulttuuripalkintoa.

Karjalainen:

Maakunta | 7.2.2011 | 23:23

Rääkkylä vastaa markkinaoikeudelle: palvelut kilpailutetaan


YLE

Rääkkylä kilpailuttaa sittenkin palvelujaan


 ***

YLE: (< = linkin takana äänestys Esan parhaasta kipaleesta eli piisistä, painase ja käy äänestämässä!)

Esa Pakarisen syntymästä 100 vuotta


YLE: 

Esa Pakarisella oli kansatieteilijän sielu


***

KH 41 § 7.2.2011

Oikeudenkäyntikuluista

Rääkkylän kunta katsoo edellä mainitusta syistä, ettei sitä tulisi velvoittaa korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikuluja. Kun otetaan huomioon myös se, että Rääkkylän kunta luopuu suorahankinnasta sitä tukevista seikoista huolimatta, ei mielestämme ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat vastaamaan omista kuluistaan. Kesälahden kunnan ym. valittajien osalta tämä on mielestämme erityisen selvää siinäkin tapauksessa, että markkinaoikeus vastoin kantaamme katsoisi kyseisten valittajien olevan asiassa asianosaisia.

Jossakin Pekka Puupää -filmissä Pätkä taisi myönnellä: 

"Asiahan ei minulle kuulu, mutta minä vaan kysyn."

 


Rääkkylän kunnan kotisivun etusivulta kaapattu*)

 

Esa Pakarisen syntymästä 100 vuotta 9.2.2011 

 
 
ke  9.2.  klo  9:00  Koululaisten aamunavaus  Esa Pakarisen muistomerkillä

su 13.2.  klo 14:00  Rääkkylän kunnan ja Rääkkylä-Seuran kunniakäynti muistomerkillä

su 13.2.  klo 15:00  Esa Pakarinen 100 v-juhlakonsertti auditoriossa. Lue lisää



 *)eli suattaa tuas varolaikka nousta
  


On sillä Ilkka Vainiolla suremista


07.02.2011 - 08:44 | hikkaj | rakkaus, LENNU

.

"HV

Aina kun joku suomalainen julkku kuolee, niin Ilkka Vainio, tämä Junnun poika, on eturivissä suremassa. Niin kuin nyt kun tämä sanoittaja Aapo I Piippo menehtyi.

Mahtaa olla miehellä vielä melekonen surujen summa eessä päin, kun tuntuu tuntevan kaikki julukut. Ja kaikki julkutkinhan joskus kuolevat - kai.

En haluais olla makaaberi, mutta kuitenkin!

Tuus  L "

No comments - Lennu liikkuu nyt kyllä hyvän maun rajoilla.


Kunhan hourimme, mutta yhdessä



.

OSA 4.

la 5.2.2011

Tälle päivälle jäi Parnasso-seiskan tarkkominen, koska perjantai-illan nielaisi televisio.

Iltanielaisun pelko taas ilmeinen, kun kaksi joukkueellista veljiä ja neroja, Tammista lainaten, ilmestyy kaukaloon. Urho-kanavalta näet tulee tänään Klassikko. Jääkiekko-ottelu Jokerit - HIFK olympiastadionin avojäältä, katselijoita > 36000! Ottelu järjestetään ensimmäisen kerran. Järjestäjien mukaan kyseessä on Talviklassikko, ehkä Talvikko olisi kuvaavampi.

Klassikko! Jo ennen syntymäänsä?  [päättyi muuten 3 - 4  oma veikkaus oli 3 -3 sekä 3 - 5 harm!]

Niin nopeaa se historia nykyisin on.

Parnasso seiskaan palaan yhden oikean klassikon takia, luonnon ja kasvatuksen filosofisuosikkini vuoksi; muuten olen jo valmis joulullisesta numerosta luopumaan. Jean-Jacques Rousseaun (1712-75) viime vuonna suomennetun monologin Yksinäisen kulkijan mietteitä arvostelun vuoksi vielä palaan.

Rousseaun Tunnustuksia on 25 tärkeimmän kirjan listalla, jonka julkaisin joulukalenterina 2008. ( http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7977/joulukalenterin-x-luukku-jean-jacques )  Yksinäisen kulkijan mietteissä olen haistavinani alppi-ilman tuoksun jo valmiiksi. Ikuisesti huvittaa/ällistyttää, miten hyvän kasvatuksen neuvoja totaalisesti epäonnistui omassa perhe-elämässään: jätti kymmenkunta lastaan sitä mukaa muiden huomaan. Moni teoreetikko on epäkäytännöllinen. Monen kirurgin leikkaukset ja ompelukset hoitaisi näppärämmin räätälin tai tatuoijan käsi ...

Rousseaun kirjan arvostelu on absurdiudessaan huvittavan mielenkiintoinen. Jo arvostelun nimi innostaa: Houramo. Näitä kaipaan: Forsblomeja, Blomstedteja jne. Roo Ketvel (s. 1970) lukee arvostelun alla. Ketvelin kohdalla kirjoittajaluettelossa lukee nasevasti: kotimies itäisessä lähiössä. [sekös Suomen etuidän miestä innostaa!]

Kotimies-Ketvel kirjoittaa sulokkaasti ja juuri sen verran hämyisästi että nikotuttaa sopivasti.

Ensinnäkin Jean-Jacques R:

"Tämä kasvien keräilylle ja luokittelulle, nuottien kopioinnille omistautunut tunneolio, ”epätoivon nujertama ihminen”, avautuu luonnolle tavalla jonka on helppo ymmärtää vedonneen koko kohta alkavien vallankumousten seasta kuohahtelevien romantikkopolvien ja -koulukuntien traagiseen itsekorostukseen."

Toisekseen JJ:

"Kertoja hekkumoi masokismissa kuin yhteisen kirkon tuhatvuotiset virkakärsijät. Holahtelee yli, silti kirjoitelman kudos on sulokas, omituisen vihavaloisen kiihkon kuljettama, ja kiehtovasti rakentuva, mahdoton laskea kädestä. Aivan järkeviä pohdintoja, yllättäviä havaintoja, vaikka hieman kummallisia, sinne solmuiksee, ja onnellisia näkyjä luonnonihanuuksiin ja olemisen tunteeseen."

Ketvelin kehveli minkä teit! Ysi plussan saat.  9+

Nyt on joulu-Parnasso vihdoin loppuun kaluttu, lukijat ovat kaikonneet korkeakirjallisuuden edessä. 

Pian on uuden numeron aika - se on jo ilmestynyt kuten eilen kerroin. Varoitus sitkeimmilleni - yhä mukanani roikkuvillen: suattaa olla lähtö eessä teilläkin kunhan sen käsittely alkaa!  

  Levikki 6840

OSA 1:Kuka nyt Parnassoa lukisi

OSA 2: Potullinen Parnasson puoloja

OSA 3: Parnass...yhtä kaikki 


Parnass ... yhtä kaikki



.

Selkokielinen selostus päivän tapahtumista täysin vailla ambitiota = semmoinen lorotus joka ei ota jos ei annakaan - realitya.

OSA 3.

4.2.2011          a.p.

Aamun Hesari käy puolensivun verran Parnasson 60-vuotisjuhlakirjaa läpi sekä uusinta 1/11 juhla-Parnassoa.

Puolilta päivin pelkoni toteutuu: postilaatikossa on Kauppalehden ja KU:n lisäksi Parnasso 1/11. Tex Willeriä en ole tilannut.

Uusi P olisi saanut tulla joitakin päiviä myöhemmin: minun on lopullisesti luovuttava joulu-Parnasson tarkk’lukemisesta, vaikka olin siihen huolellisesti varautunut ja varustautunut niin kuin naparetkeilijä navalle hiihtoon.

p.p.

Päivittäisen hiihtolenkin jälkeen, hiihdän säännöllisemmin kuin syön, luen Parnasson päätoimittaja  Papinniemen blogin: on tyytyväinen että Hesari ottaa huomioon juhlavuoden, oikaisee jonkin virheen, yhtyy Antti Majanderin näkemykseen juhlanumeron mielenkiintoisimmasta artikkelista Martti Anhavan Ajoissa lopettamisen taito eli ajasta jolloin kirjailija ei enää viitsi tai ilkeä kirjoittaa mitään. Joku kommentoija kysyy, minne on unohtunut yksi päätoimittaja kokonaan – Arto Kytöhonka!

i.p.

Uuden Parnasson siirrän luettavina olevien kirjojen kaksoispinoon:

1.       Saramago:  Sokeudesta

2.       Kauranne: Mietaita

3.       Järnefelt:  Minun Marttani

4.       Järnefelt: Kirjeitä sukupuolikysymyksistä

5.       Nupponen: Aikamatka hotelli Viruun

6.       Järvinen & Suokas: Kompostointi

7.       Simon: Koneen ruhtinas - Antti Herlin

8.       Mähönen: Turhoo kulunkii - Reino Laakkonen

9.       Pakarinen: Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen

Viimeksi mainittu on kaverini toimittama kirja, siksi se ohitti jonossa olevien kirjojen leegion ja pääsi heti luentaan. [pitäisiköhän hommata lukusihteeri - pitäs sitä polvella eikä kirjaa! - tuliskohan tarpeeseen?] Maailma on täynnä mielenkiintoisia kirjoja – eipä ihme jos alan joitakin jo siirtää luettavaksi toisessa elämässä.

Ainoastaan Nobel-Saramago on käännöskirja, muut selvää suomea eri aikakausilta. Käännökset arveluttavat: kuin heikoille jäille tieten tahtoen menisi.

ilta

Emmin mitä teen. Teen radikaalin ratkaisun: en lue mitään! Katsomme Vapun ja Pääskyvuoren Korkojen kera limittäin Kaisa Mäkäräisen ampumahiihdon kanssa; Kaisa on lentänyt oikein Amerikkaan asti, makuulta ampuu kaksi ohi, mutta yltää kymppisakkiin, tosin menettää keltaisen liivin ruotsalaiselle Helena Ekholmille. Keskisen toilailun Mariassa katsomme nauhalta: yksinäinen mies säälittää – voi kunpa saisi kaupan sijasta perheen! toivomme sydämestämme; ei mikään pöyhkimys. [menkää naiset ja paras ottakoon omaksensa, sympaattinen, sillä perhettä Vesa tarvitsee eikä tuommoisia kaiken maailman ghanan kunniakonsuli carl darrahamppareita] Lopuksi nauhalta vielä Loiria vanhana Uunona konkaritähtinäyttelijöiden vanhainkodissa; jännä seurata vanhentuneita tarsaloita, salmisia, hämäläisiä ja heraloita.

Parnasso seiskan tarkkominen jää huomiseen.


Tuikskeessa Kekskisen Vesa & Tuksu


04.02.2011 - 13:00 | hikkaj | RAIKU

.

1) Egypti hor juu.                                                                                                     kuvat  

2) Tuksu tärkeämpi meille!                                                                              video

3)  Ve         Hu         la      

       san         ma       tär-

                                    kein.              ks.video 

 

 Jos pa me kaik ki kaa sus sa hor jum mrmrmrm ?                                                   vanki soitti

 

*** 

 
ps

lisäys joka ei missään nimessä kuulu raiukulirunouteen:

Joku Eerikäisen Esko käy televisossa ja muissakin tiedotusvälineissä kertomassa meille kotona eläjille tämän tästä ja tuon tuosta, miten perhekeskeinen ja kotona viihtyvää tyyppiä julkisuudella elävä mies on... video 

 

20 ja 11 tai 11 ja 20   Siinä raikuilun tämän vuoden tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

 


Potullinen Parnasson puoloja



 

              1.osa   kuka-nyt-parnassoa-lukisi-sehan-on-hedelmoityslietetta

OSA 2. 

3.2.2011  

Siihen seiska Parnassoon jäi niin monta mielenkiintoista pointtia, joihin olisi pitänyt pidemmäksi aikaa pysähtyä, viipyä eikä vain viivähtää: on loukkaavaa tekijää kohtaan hampsia eteenpäin kypsiä marjoja talloen.

Poimitaan pottuun sentään vielä muutama kypsä puolo.

Erkki Vettenniemen Saunaurheilumme siveellinen voitto - Lyhyt johdatus löylynheiton lieveilmiöihin.

Nuoreen Pentti Haanpäähän tarttui 1910-luvulla urheiluhulluus. Pentti luki Tahko Pihkalaa nuoruuden kiihkolla, järjestipä Piippolan omat olympialaisetkin, kunnes sitten kääntyi ajatuksissaan satakahdeksankymmentä astetta. 1930-luvulla ilmestyi novelli Kylpyurheilija Kemppainen, joka hyväksyi haasteet millaisille lauteille tahansa.

Kerrottakoon, että Kemppainen jäi henkiin. Ja Haanpää oli kääntänyt täydellisesti kelkkansa ja alkoi hyökkäys esi-idoli Tahkon pyhiä arvoja, armeijaa, suojeluskuntaa ja kilpaurheilua vastaan.

Juha Peltoniemen Vainajia - Kaksi proosarunoa -  ei sovi jättää pottuun poimimatta.

"Pappi oli avannut hänelle synninpäästössä iänkaikkisen elämän portin vaikka tie kulki mestauspölkyn kautta. Pyöveli (jommoiseen asemaan oli hevosen teurastajan ja nylkijän katolinen kirkko alentanut sen vuoksi, että pakanoillla hevonen oli jalo uhrieläin ja liha erikoisen haluttua) surmasi ruotusotamies-Erkin, murskasi hänen luunsa ja paloitteli hänen ruumiinsa. Ruumiinosat ripustettiin teilipyörään virumaan keskelle teilimäkeä, varoitukseksi kanssavaeltajille."

Puolesta välistä Parnassoa alkavat kirja-arviot - nuo veitikat, pyövelit ja teurastajat, ilmestyvät teilimäelle teilaamaan! Niistä muutama maistuvin pottuun pantakoon.

Vaikka en käännöskirjallisuuden ystävä olekaan, toki nimikkeet ihastuttavat.

Jos minulla olisi toinen huitkotvanen elämää edessä, lukisin takuulla nobelilla 2009 palkitun Herta Müllerin romaanin Tänään en halunnut tavata itseäni. Tänään en  halunnut tavata itseäni! Toistan ja maiskuttelen. Mikä loistava nimi ja miten monesti niin totta, niin totta! Romaanissa eletään Ceausescun (meniköhän nimi oikein ) Romaniassa - vaikka samapa tuo ongelma itsensä kanssa silloin tällöin missä tahansa maassa, vaikka siellä savolaisten Pakistanissa. 'Kaalikeittoa hajuvesipullossa' otsikoi arvostelija Arto Virtanen arvostelunsa.

Harmi kun jää toiseen elämään. Mutta tuon saatan lukea jo tässä:  Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa, Janne Kortteisen (s. 1989) romaani, -ntamo 2010, 391 s. Mikä nimi! Ja ennen kaikkea Mikä kustantamon nimi: -ntamo !

Kortteisen sika (Matti Pulkkisen lanseeraama), siis romaani, on miltei koko universumin syönyt kaikkiruokainen porsas, joka ainakin on nauttinut:

" palasen taivasta ja kulauksen helvettiä, lapsuuden satuja ja internetin saastaa, puberteetin uhoa ja seesteistä viisautta. Tämä sika on ahminut runoa, proosaa, esseetä, pamflettia, itsemurhaviestejä, Googlea ja Dostojevskia, sulatellut aikansa ja ryöminyt sitten viinimarjapensaan alle oksentamaan ja ripuloimaan." Jarmo Papiniemi

Tämänkin saatan hyvässä lykyssä ehtiä ennen kellahtamista ensimmäisessä elämässäni; eikö noita elonpäiviä vuosina lie jäljellä vielä koko nokko: Bo Carpelanin Gramina - Reunamerkintöjä Horatiuksen, Vergiliuksen ja Danten runouteen.

Ovathan nämä nyt muuta toista kuin meidän jokapäiväinen Pörssimme: Nokia 8,205 tai Iltalehtemme: Lolan povi. Eikö vaan? On rauhoituttava, asetettava aikaa, asetuttava aikaan, paneuduttava, niin ymmärtäisi Bo Carpelanin runossa satiiriiuden, käänteisyyden. Tosin voihan Lolan povessakin elää satiriainen!

"Mieluummin maaseutuhuvila

kuin halpoja säkeita tiu.

Entä jos asialla on nero?

Mieluummin maaseutuhuvila."  BC 


Pelkonen pois


03.02.2011 - 08:00 | hikkaj | LENNU

.

"HV

Jaana Pelkonen siityy sivuun Euroviisujuontajan tehtävistä - lähtis vaan samalla sekin pojan hökkelö, jonka puheesta ei ota ukko mustilainenkaan selevää.

Ai että helepottaa kun pääsee Jaana Pelkosen raastavasta äänestä! Mikään ääni ei maailmassa ole niin rumalta kuulostava. Pelottaa kun Pelkonen suunsa aukaisee. Selkäpiitä raapii. Mitä kummaa se on menny ääntään televisioon päästämään. Tyttö sinänsä on ihan korea, vaan saako sitä ääneen sanoa näin kokovartaloministerikiellon aikana?

Tuus  Lennart"

Enpä ole huomannut moista, vai johtuuko se siitä ettei ole Euroviisuja tullut seurattua sitten Laila Kinnusen, Fredin ja Marion Rungin. Ja sen AAuurinko laskee Lääänteen Klimenkon, sen joka syrjäytti Katri Helenan.

Kävisköhän Lennulle Aira Samulin juontajaksi, niin ainakin naurunkätkätystä piisais?


Kuka nyt Parnassoa lukisi - sehän on hedelmöityslietettä!



.


OSA 1.

3.1.2011

Jouluksi, kun tyttö soitti Helsingin rautatieasemalta vähän ennen idänpikajunaan nousuaan, pyysin kipaisemaan kioskilta uusimman Parnasson, vuoden viimeisen 7/2010. Jostain syystä lehti juolahti mieleeni; olin sitä joskus tilannutkin: silloin kun arvostelin kirjoja Karjalaiseen.

Siinä kannessa on ikäiseni näköinen mies, kääntäjä. Ei niitä rautatieaseman ulkomailta tulleita kääntäjiä, vaan suomentaja, kääntäjä Juhani Lindholm. Kääntää parhaillaan vuonna 2012 julkaistavaa T.Pynchonin tuhatsivuista avantgarderomaania Painovoiman sateenkaari, Gravity's Rainbow.

Kääntäköön Juhani rauhassa vaan; en minä käännösKAUNOkirjallisuuteen hevillä koske, koska sanahan ei lihaksi tule monen välikäden kautta. Kuvitelkaapa nyt vaikka Päätalon englanninnos!

17.1.2011

Aion lukea tästä Parnassosta jokaisen sanan ajan kanssa. Ja käyttää siihen koko kuluvan vuoden 2011. Koska niin harvoin nykyään Parnassoa luen, luen sen nyt sitäkin tarkemmin. Kirjallisuuden kanssa ei saa hötkyillä, pitää kunnioittaa tekijäänsä. Silmäillyt jo olenkin.

ÄLKÄÄ karatko, pliis, teille kirjoitan vain parhaat poiminnat, makupalat marjaisat, puolukoista parhaimmat. Annan mallin. Ette voi olla pitämättä esimerkiksi kohdasta jossa laitumoivan lehmän paskasta  ei käytetä karjatiloilla yleisesti käytettävää nimitystä lehmänpaska, ei edes lehmänlanta, vaan, oottakaas kun haen suoran sitaatin:

"Lopuksi kuunnellaan asiantuntijan innostava alustus siitä, miten lehmänlantaa ei EU:ssa enää kutsuta lannaksi vaan hedelmöityslietteeksi (lyh. HELI)."

"Tähän kaikkeen liittyen minulla on rukous.

Ota hyvä Jumala meiltä ihmisiltä pois kieli, tai ainakin suurimmalta osalta ihmisiä. Säästä se muutamalle viisaalle, ja tee loput pyhiksi kuin mykät eläimet."

Hedelmöityslietettä-kielipakinan kirjoittaja on Janne Saarikivi (s. 1973). Jannella on hauskankuuloinen titteli: suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Helsingin yliopistossa. Vähänkös alumnitria kadehdittaa. [puristaa kätensä nyrkkiin ja puhisee: - Vielä minä pentele vieköön näytän!] 

1.2.2011

Ohjelmaan muutos

Eilen päätinkin tilata Parnasson vuosikerran 2011, koska Parnasso täyttää 60 vuotta. Tulkoon ikätoveri kotiin kannettuna taitoksillaan; näytänpähän itse sitten enemmän omilla jaloillani vielä toimeen tulevalta. Suuri SILENSIO ja pieni bequiet siellä?

Lukusuunnitelmiin tuleekin muutos: en luekaan tästä numerosta jokaista sanaa. Mutta 'puolot' toki poimin iloksemme - ja ihan lähiaikoina, ennen kuin tuuppaavat uutta numeroa tupaan. 

 

 kuva Arto Viikari

 


On kysymyksen aeka - ja vastausten


01.02.2011 - 18:00 | hikkaj | LAUANTAISEURA

.


Tuolla Kuopion Papin perhe -reissulla sutaistiin siinä kauppahallin päätykahvilassa Burtsovin kinuskileivosta ja kahvia naatiskellessa LAUANTAISEURA-kokous pystyyn. Minä siinä olin kahen savolaisukon kanssa, niin täyttyivät seuran pykälät ja päätösvalta.

- Elä sinä poeka kehtoo sen leikkis kansa vehata ja telekuta. Myö jos männään tämän Eenarin kanssa puppiin niimmyö männään, tiettiinpä tuota tae oltiin tietämäti. Van kysyhän, myö parraammu yritämmä!

Hävetti kun tuli ryhdyttyä koko puuhaan, vaan kysyin kumminkin koska olin aloittanut, eipä siitä perääntyäkään ilenny: "Persaukisten pusukkii män ihan kissankuhtumiseks ja sekkii katkes kesken kun pit loppuun noitua tärskäätte suatanasta sen minkä uskalti."

Ukot kahtoa killittivät ensin toisiaan ja sitten minua.

- Jotta muatako jälität? Voe poeka rukka, millonhan sinunnii mutterit lie viimeks kiristetty kun tuommosia höpöttelet! Van sanohan sinä Uapelus kun oot keskikoulussai pistäytynnä melekein joululommaan suakka...

- Minäpä tuon tiijjän, oon minä sen verran mualiman politiikkoo seuranna. Se on siitä muasta missä rajalla nostelloot kilippoo koipijaan vahtii vaehtaessaan.

Einari mykistyi kertakaikkiaan Aapelin selityksestä, eppäilemään pisti jo että kunhan ei vain olisi katteus iskenyt kyntensä miehen niskaan. Mitästä turhia, Einari puraisi hissukseen leivonnaisestaan ja yllätti kotvan kuluttua takaisin:

- Sitteekö muata tarkottanet josta natsi löytyy kun eestaas humpsuttaa - minkähän laesesta astijasta hiännii syönnöö...

Nythän tässä oltiin vasta varsinaisten Savon viisaihen kanssa samassa pöydässä, nuo ukot mitään mensan-merkkejä kaipaa!

STOP!STOP! Työhän vasta vehnäsiä ootta, kehuin ja keskeytin ukkojen turinat kun huomasin että molemmilla oli maa hallussa - kohta taivaskin? -  ja pian olisi jompikumpi oikean tiedon pöydälle kakistanut.

 

(Että siinäpä teille kotona haastetta huomisiltaan saakka. Nyt tosin savolaeset ovat etulyöntiasemassa - haetanneenkos tuo: leikkiähän tämä.) 


"Tänään tunnelmia Rääkkylästä Egyptistä ja Lapista"


01.02.2011 - 10:48 | hikkaj | Local, huikopala

.

A-studiosta, hyvää iltaa:http://areena.yle.fi/video/1656671

Taas pieni kiusattu kunta esillä - eilen telkussa mahtavien seurassa, kuten otsikko kertoo. Ymmärrystä ei vain tahdo ulkopuolelta liietä. Eduskuntareissu on turha, valtio ei tule hommaa hyväksymään. Niin kertovat suuret päättäjät.

 "Pikaratkaisu. Puolentoista vuoden harharetki. Mutta entäs sitten 2013? Se ei ole tulevaisuuuden ratkaisu!" hallitusneuvos Auli Valli-Lintu laulaa.

"Meillä ei oo mittää hävittävää, meillä on vaan voitettavaa", vastaan vääntää Valtuutettu kaikkien valtuutettujen suulla.

Siinähän se koko prosessin pointti on sanottu, ja jo tiedettykin: loppuu sitten aikanaan, kun muut pakottavat lopettelemaan - pyyhkikööt sitten roiskeet! Siihen saakka lyödään päätä seinään, rypistellään ja räpiköidään. Ei taida auttaa se yksi sanakaan, väliaikainen. Voidaanhan keksiä lisää! Saadaan pitää Virallisía Kokouksia.

Joku lainkuuliaisempi on jättäytynyt suosiolla katselemaan kauaskatseisemmin vierestä - jääviytyneenä. Yhtä nokitaan kun rohkenee olla eri mieltä. Semmoista se demokratia on.

A-studiokin päättää rillumareilauluun, eikä Porilaisten marssiin, Rääkkylän oman pojan Esa Pakarisen esitykseen  Meiltähän tämä käy!