Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 1. marraskuuta 2010

Marraskuun 2010 Kauppalehti-blogit


Kaarle-kuninkaan 'metsästys' - joulukalenteri 2010



.
 
"Huhuja kuninkaallisesta sikailusta on toki liikkunut jo vuosia. Kuulin niitä itsekin asuessani Tukholmassa 1990-luvun lopulla.

Kaarle Kustaan toiminta on häpeällistä paitsi kuninkaallisena myös miehenä ja isänä."

IS Plus 20.11.2010, Anne Moilanen

Pahaa Pajaria kummempi ei ole Ruotsin kuningas (Carl XVI Gustaf) Kaarle kuudestoista Kustaa. Tvärtom. Paljon parempi on kuin myös inhimillisempi muita kohtaan, minkä nyt omalle perheelle huolta, murhetta ja pahaa mieltä tuontuostaan aiheuttaa.

Pajaria näytellään Kiteellä: ovat tehneet oivan näytelmän tästä kansaa kiusaavasta verovoudista, veneellä vedättäjästä, jonka Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa joutui lopulta poistamaan näyttämöltä, erottamaan virastaan holtittoman viranhoidon vuoksi.

Ruotsin kuningasta, omaa Kaarle-Kustaatamme, pyöritellään Tukholmassa: ovat tehneet asiakirjan tästä lempeännäköisestä nallekarhusestaan, kuninkaasta joka haluaisi olla ja elää vapaammin, vapaamielisemminkin. Kolmen ryhmä on koonnut kirjan kuninkaalta mitään kysymättä. Thomas Sjöberg: Carl XVI Gustaf - Den motvillige monarken  Lind & Co 2010.

Kaarle-Kustaa-Kuninkaan kanssa on tässä kättä väännelty marraskuiset yöt, käsitelty niin jokapäiväiset asiat kuin skandaalinkäryisetkin, kasvettu Tukholman kuninkaanlinnan käytävillä ravaavasta leikkivästä käkkäräpääpikkupojasta metsissä, klubeilla, merillä seilaavaksi naistenmieheksi ja kuninkaaksi ennen kaikkea. 

Käännelty kuninkaallista elämää tämän vuotisen joulukalenterin arvoiseksi. Niitä näitä piloja paloja metsästelty kuninkaallisessa seurassa kungagängetissä. Sieltä täältä sitä tätä naposteltu.

Huomenna pitää nostettaman ensimmäinen joulupukkikalenterin kansi auki ja käännettämän katse alaspäin. Läpän käännettyämme kuninkaan kaivoon kuikistamme. Siellä syvällä ihmeellistä elämää elävään sanasokeudessaan sympaattiseen maalliseen kuninkaaseen katseemme luomme: Carl Gustaf Folke Hubertus Bernadotte (f. 30. april 1946) gifte sig med Silvia Renate Sommelath (19 juni1976).

Leve Konungen!

" - Jo, för att jag inte SKA bli Kung!  Jag ska bli ARBETARE."  


                _MR01865 by Pajari   _MR01482 by Pajari _MR01468 by Pajari _MR02162-Edit by Pajari

                                                                Pajarin harjoituksissa  Kuvat Martti Rosendahl

 


Laura, Marika, HapaOpa - On se niin väärin!



.

Niinhän siinä taas kävi kuten aina: läheltä liippasi, vierestä vietiin - mutta turpaan tuli!

Historian aikakirjoihin merkittäköön:

Anno Domini 2010 sunnuntai 28.11.  -15C

Big Brother -voiton 50000 € vei Niko N toisella yrittämällään. Itkemällä, oksentamalla onneen. Tuli tosin toimeen kaikkien kanssa. Marika hömpsy oli oma suosikkini - tämä känniääliöksikin nimetty jätettiin kakkoseksi.

Tanssii tähtien kanssa voitti Antti Tuisku. Oma suosikkini Laura Voutilainen jäi toiseksi. Ohjelmaa seurasin vain toisella silmällä, yleensä silloin havahduin katsomaan kun Tuiskun tanssiopettaja avasi kimakan suunsa. Jore Uotisen kommentit huvittivat.

Kummassakin ohjelmassa puhelinäänestys muka ratkaisi. Puhelinäänestyksen soittomääriä ei paljastettu. Eli ohjelmatiimit olivat jo etukäteen päättäneet voittajat. Äänestyksellä peitettiin ohjelmakustannuksia. Moinen menettely olisi Veikkauksenkin otettava käyttöön vedonlyönnissä.

Harri Olli näytti keskisormea tv-kameralle Rukan mäkikisoissa epäonnistuttuaan huonossa tuuliraossa, mihin itävaltalainen 'tuulituomari' Tepes hänet pakotti. Sormitemppu oli kuittaus itävaltalaishegemonialle, joka määrää mäkihypyssä kuten norjalaismafia maastohiihdon puolella.

Jääkiekkoilijat sun muut joukkueurheilijat saavat huulillansa muodostaa vaikka sun minkälaisia vitusen kuvia kameroiden edessä, HapaOpa ei edes sormellaan. Se on väärin.

Janne Ahonen diskvalifioitiin. Laski punaista päin. Itävaltalaiset näyttivät taas tuulikaapin paikan.

On se niin väärin! - kun eivät asiat oman mielen mukaan mene.



Nyrkkiä silmään niin nukuttaa



.

" - Tuntuu perkeleen hyvältä, täräytti nyrkkeilijä Eva Wahlström uransa neljännen ammattilaisottelun jälkeen." HS 28.11.2010

Minä ennen niin kultivoitunut, sittemmin perinjuurin brutaloitunut mies olen mielistynyt lajiin, jota sivistyneemmässä elämässä inhosin sydänjuuria myöten ja luokittelin sen härkätaistelujakin alempaan kastiin.

Nyt pahemman kerran brutaloituneena hehkun, kun miehet ja naisetkin perkaavat toisiaan oikein luvan perästä.

- Luonnon valinta. Luonnon valinta, toistan painokkaasti.

Ääni ja ähke on kuin pihvituvalta. Läiske lähtee ja kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa, ruokaa mais-taa...

Jotenkin reilulta tuntuu, kun kumpikin nyrkkisankari tietää mitä varten tähän on kehittäydytty ja koska tahansa voi tulla lähtö tiedon tuolle puolen. Ja onhan tilipussi odottamassa pukuhuoneen pöydällä pistehanskojen vieressä.

Ammattinyrkkeilystä tässä on kysymys. Ja minä kerrankin ilman sarvia ja hampaita liikkeellä luonnossa. Vaikka itse en kyllä hinnasta mistään nousisi nuorattuun kehään, karkuun luikkisin. Vai pitäisiköhän alkaa manageroida ja järjestää eläkeläissarjoja: >80 v, >90v, 100+. Lisänä voisi olla sekasarja, katsojia vetävä 'Ikiukot ja akat tappelussa' -sarja.

On se niin reiluu! Kukaan ei hyökkää puun takaa, pahoinpitele yllättäen niin kuin lätkässä.

Tässä ollaan, kuten elämässä, koko ajan vaikeuksien keskellä, rumasti mutta kuvaavasti sanottuna kusessa, lopun läheisyydessä. Tuijotetaan noutajaa silmästä silmään: joko aika on?

Urho-tv-, Eurosport- ja 4SportPro-maksukortin onnellisena urhona ja omistajana - ettäkös eilisiltana otti pannuun niin vietävästi kun kortilla ei MTV3 Max näy ja jäi näkemättä Heleniuksen tyrmäävä isku - ilta illan jälkeen tarkastan EPG:ltä ohjelmat ja aika usein voin päättää  tv-illan nyrkkeilymatsiin. Ja ai että miten hyvin ja makeasti kuin oravaista nukuttaa jos nyrkkeilyilta päättyy tyrmäykseen: miten mukava on pötkähtää vuoteeseen ja ikään kuin piestynä ja paikat hellinä vaipua unten maille vaimon viereen.

Ei siinä ennätä, älyä kysyä: - Mikähän minuun on mennyt? Toisaalta tuo epäjalo tyyppihän VOI OLLA SP enkä minä!

" - Joo mä en pysty nyt tiskaamaan enkä imuroimaan ollenkaan, hän sanoi kieli poskessa."  Eva Wahlström, kotiäiti, huumorilla voitettuaan (satutettuuan kämmenensä) eilisiltana ranskalaisen Nacera Bagdadin.


Paula kävi imaisemassa likakaivon



.

Marraskuussa vuoden jätös mitataan: likakaivo täyttynyt taas piripintaan. Silloin soitto asiantuntijalle, ja kohtakos iso tankkiauto jyrisee Paratiisin portille.

Pirtsakan naisen pää kääntyilee kuskin ikkunassa, auto piipittää ja peruuttaa. Paula on joutanut ite ministeriön kiireiltään näin lauantaina liikkeelle. Naisentynkä pomppaa haalareissaan kopista tantereelle, kiskaisee imuletkun Lehtomäen kyljestä ja työntää kärsän kaivoon.

- Onpa perkele päässy täyteen, mutta kyllä Lehtomäin siniseen mahaan mahtuu, kohta ois ollu ryöris tukossa, virnottaa. On taas ronskilla päällä, kun ei ole ihmisten ilmoilla, saa olla laisensa. - Sulla ne on nää paska-asiat reilassa. Kaikilla eijoo kun oman ketjun pojat suoltavat paskaa kitalait kiiltäen ja täyttä soopaa kylillä päästelevät.

Viidessä minuutissa nainen sorkkii kaivosta löysät pois, aikansa letkua ilmassa heputettuaan taittelee sen sitten Lehtomäen kylkikoukkuun. Tilkan on röpeltänyt hangelle, pyyhkäisee roiskeen haalarin rintamuksesta ja mölähtää:

- Se on tuo paska löysää sorttia teillä, vaan samalta se haiskahtaa joka elannossa. Seittemällä kympillä piäset. Vuoden päästä sitten taas! Yritähän tikistää kaivo kukkurilleen!

- No pittää yrittää niin ei tyhjästä maks..., yritän lupailla, vaan auto nousee jo tietä.

 
 
17 kommenttia

Jouko ja ja... Kosti ... äsh! ei kun Päivi



.

"HV

Siinäpä ne 'sisarukset' taas aliarvioivat Suomen kansaa.

Ahonen sanoo että saa maksaa herroille niin paljon kuin he pyytävät ja ovat kyllä sen työllään ansainneet.

von Hertzberg-Lipponen taas syyttää kansaa rotuvihasta: polttelevat pizzerioita sun muita ilkitöitä tekevät, etnisiä ryhmiä kohtaan ovat sietämättömiä tolloja.

Joukon habituksesta kyllä näkee jo että herrojen pöydissä istuttu on. Mutta sitäkäänhän ei saa ääneen sanoa kuten ei muitakaan sivuseikoista pääteltäviä asioita. Päivin mielestä pitää olla vieraskorea: omaa kansaa saa ojentaa, mutta vieraiden mukaan pitää elää ja antaa niiden pitää omat tapansa.

Elä näiden kanssa ristillisesti!                   Tuus Lennart"

Ei pitäisi provosoitua vaikka provosoidaan, Lennunkaan. Siispä en provosoidu Lennunkaan sähinästä.

 


Tritania pähkäiltävänä - Afrikassa uusi maa?



.
Tämänkertainen Lauantaiseura kokoontui myöhään eilisiltana Pajari-näytelmän* jälkeen.

Possessiivisuffiksien käytön väheneminen oli aiheena ja väheneminen todettiin tosiasiaksi, mikä tosiasiassa kaikista paikallaolleista eli minusta, Paavosta ja Liisasta oli hyvä asia. Huomasittehan että seurassamme saattaa olla myös naisjäseniä.

Asiat kokouksissamme ovat ulkopuolisista pitkästyttäviä, niin että parempi kuitata ne noin lyhyesti ja siirtyä jännittävään sanapeliin, "Baariin vai kotiin ... vai kotiin!" -sanaleikkiin, missä palkintona on omakustanteinen baarikierros oikein luvan eli diplomin perästä.

- Te, Paavo P sekä Liisa H, kilpailette omaan pussiinne, ensin tiennyt pääsee baariin, toisen osa on marssia kotiin. Toki jäljellejäänyt saa oikean ratkaisun jälkeen vielä yhden ylimääräisen vihjeen. Ymmärretty?

Kumpikin nyökkäsi. Leikki käynnistyi.

Tilaisuuden kulku:

- Kuten tiedätte, kysyjä vietti vastikään viikonpäivät Briteissä. Siitäpä kimmoke kysymykseen: TRITANIA. Mikä entinen siirtomaa on kyseessä?

Päänpyörityksiä. Ulalla kumpikin.

- Vihje 1: Pyydyksen vaihto käsillä.

Kalpenevat. Varsinkin Paavo säpsähtelee pelätessään kotiinkuljetusta ja maitopojaksi joutumista.

- Vihje 2: Siis Ikonen paikkaa Hayworthia.

- Ihme kun ei degrowthia, vinoilee Paavo ämpyillen.

Liisa Hentu tarttuu kynään ja ojentaa vastauslappusen.

- Tää on tässä. Olen filmifani. Kuittaa palkintodiplomiin: Kotivoitto. Baarit ei paljon kiinnosta.

Ovi käy, Paavo ei voit tajuta. "Hölmö akka", mies mutisee itsekseen, "kotiinsa haluaa!"

- Se on, Paavo, kova paikka. Kotimatka jos nyt ei nappaa. Näin possessiivi-illan päätteeksi vihjeistä vaikein. Viimeinen vihje 3: Viritteli ritaansa irrottamalla entisen kokonaan pois.

Paavo parahtaa. Naamaa nykii, huulet höplöttävät. Itku pääsee, kuin Nummiselta olympiakullan karatessa. Ovi läimähtää. Paavo pakenee luvatta viimaiseen yöhön.

Paavon pakeneminen tiesi ikuista porttikieltoa Lauantai-seuran tapahtumiin. Kaikenlaista!

Vaan nytpä on aika teidän näyttää mitä Liisa Hentun paperissa luki. Mikä maa, mikä valuutta? (Kommenttien näkyvyys suljetaan loppupäiväksi.)

----------

elakelaiskortilla-alennuksia

* (eläkeläisalennus 2 €/ hurvittelukassassa nyt 4 €)

 


Kohtuus vaarassa - degrowth



.

Tiistait ovat viikon ikävimpiä päiviä, jo pörssinkin tautta surkeita; tiistait ovat lähes poikkeuksetta laskupäiviä. Tiistaisin on keksittävä muuta mukavaa kuin tietokoneen ruudun tuijottamista, miten punaiset numerot vilistävät, leikittelevät, irvailevat hiilillä istuvan Piensijoittajan kauhuksi.

Tiistaisin on parempi pitää Nordnetin WinTrade kiinni ja keksiä muuta mielenkiintoista askaretta.

Toissa tiistaina Piensijoittaja päätti kiinnittää erityistä huomiota maapallon murheisiin globaalisti, niin omat tiistaimurheet kutistuisivat kärpäsiksi eivätkä hetkauttaisi sen kummemmin.

Siispä hän otti ja lähti Kohtuus vaarassa -tseminaariin.

Yliopistolla hänessä välittömästi vahvistui sama usko mistä Mats-kollega oli joskus maininnut: Ai että miten ihana näky on katsoa silmät palavina luennoilleen kiiruhtavaa nuorisoa, tiedonhaluista, aktiivista, innostunutta - Suomen kansalla on tulevaisuus.

Kolme tuntia Piensijoittajamme katseli kuunteli esitelmiä, kummissaan luennoitsijoita, että tuommoistakin väkeä on siis vielä olemassa - vaan eipä ole mediassa näkynyt!

Nyökytteli, että herranjestas noinhan sen täytyy olla. Tällä pelillä tarvittaisiin kohta kolme maapalloa jotta tavaranhimomme olisi tyydytettävissä.

Onneksi tilaisuus ei ollut uskonnollinen tilaisuus, ei tarvinnut rynnätä lopuksi kädet ojossa eteen alttarille kaikkien nähden nöyrtymään parannusta luvaten. Riitti kun Piensijoittaja höpisi itsekseen ja lupasi itselleen tapojensa korjuuta; hiljaisen lupausliturgiansa hän päätti sanaan Degrowth, talouslasku eli myötämäkiyhteiskunta. Kolmesti hän sen varmuuden vuoksi toisti: Degrowth, de...

Ja ainakin kolmesti hän on sen viikon sisällä unohtanut, ihminen kun on kuin onkin hänkin eikä kone.

Eilinen tiistai oli kaiken huipentuma!

" VIIKINKIHAASTE   80 €

1500 G possun filettä valitsemillasi höysteillä ja aikaa 45 min. Jos syöt kaiken niin saat annoksen veloituksetta ja nimilaatan seinällemme."

Niin luki lehdessä. Kävi käsky.

Voitte arvata että, pihviydessään sekä pihiydessään, otti komensi vaimonsa kuskiksi ja määräsi suunnan sinne missä pihvejä ilmaiseksi tarjoillaan.

- Ei. Kukaan ei ole vielä onnistunut, vastasi kokki kyselyyn, - yrittäjiä on kyllä riittänyt.

Niinpä Piensijoittajammekin, kerrankin, unohti uhonsa ja itsepäisyytensä ja tyytyi 400 G:n pihviin (11,90e) kera pölkkyperunoiden sekä palan painikkeeksi illemmalla räpellettyyn kympin hiihtolenkkiin.

- Kohtuus kaikessa! iloitsi Piensijoittaja ja yötilallaan päiväurakan päätteeksi päästi pippurinkatkuisen röyhtäyksen.


Eläkeläiskortilla alennuksia



.

Eläkeläispäätöksen oheistuotteena tulla tupsahti eläkeläiskortti. Sitäkös uusi eläkeläisemme, UE, ihastelemaan! Just, just, juuri se jolla saa niitä alennuksia.

Aikookin pitää kirjanpitoa kaikista vuoden mittaan saamistaan alennuksista ja siirtää saamansa alennuseurot hurvittelukassaan. Tekee siitä harrastuksen, it's my hobby now.

Siispä päiväkirjaan:

"Kaksi euroa (2 €) tienasin heti seuraavana päivänä kortinsaannista, samalla huomasin läpänneeni paitsi kaksi euroa niin myös kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Toinen eläkeharrastuksenihan on kulttuuritilaisuuksien brosyyrien ja käsiohjelmien kerääminen (niitä on nyt 9+1). Kolmas, kesällä syttynyt, harrastus, kuten muistanette, on kuuluisuuksien nimikirjoitusten kerääminen.

Tanssitytöt vilisevät vieläkin silmissä korsetteineen nauhoineen, vaikka onhan tuosta lauantaista nukuttu jo kaksi yötä. 

CABARET  nimittäin kävi kaupunginteatterissa. Sisäänpääsymaksuna veloittivat 29 €, takki 2 €, väliaikakahvi ilman pullaa 2 €, käsiohjelma 2 € = yhteensä 35 €. Kamala summa!

Mutta ei hätää. Ei hätää.

Arvasitte aivan oikein: E L Ä K E L Ä I S A L E N N U S.

2 €. Kaksi euroa oli alennus. Jos olisin ollut opiskelija tai työtön, alennus olisi ollut samoin  2 € Työttömiä ei katsomossa näkynyt, eikä opiskelijoita. Katsojista kaikki näyttivät eläkeläisiltä.

Saldo: Nyt minulle on kertynyt 10 käsiohjelmaa, 1 nimmari (Eino Grön) sekä 2 € hurvittelukassaan. Sekä silmissä yhä huiskivat Cabaret-girlsien sääret."

Etteikö muka eläkkeelläoleminen ole ihanaa aikaa! Varsinkin nyt kun omatunto on yhä omilla teillään.


Omatunto tuli kaapista ulos



.

Viikolla tapasin ensimmäisen kerran elämässäni omatuntoni. Kovin oli hiljaista poikaa ollut, kun ei oltu vielä näihin päiviin törmätty.

- Eipä ole ollut aihetta, se sanoi kysyttyäni syytä vaitonaisuuteen.

- Vaan on se hyvä kun nyt ilmestyit, tulit esille, kaapista ulos. Nyt minulla on tarvittaessa seuraa päivisin kun kaikki kansa käy töissä.

Omatunto otti vastaan tervetulokehuni ja häipyi sitten sen sileän tien kuulumattomiin. Ennen katoamista olimme käyneet jonkinlaisen alustavan keskustelun eläkemaksupäätöksestä, jonka Valtiokonttori oli viimeinkin marraskuun puolivälin jälkeen lähettänyt ja maksanutkin perjantaina tilille, siellä ennestään olleen 70 euron joukkoon. Pohjakassa paisui kerralla parit tuhannet prosentit!

- Tuli eläkemaksupäätös! olin huudahtanut päiväpostia puristaen keittiön ovella.

- Älä riemusta kilju, oli kuulunut ääni, samantien jatkanut, - joku kepulainen kyliltä saattaa taas valittaa erilaisiin oikeusasteisiin. Ja oletkos sen ansainnutkaan!

Pelästyin, mutten pelännyt, sillä tiesin hänestä ja hänen olemassaolostaan, olin odottanutkin hänen kaapista tuloaan. Siis, ei, ei tuon kepulaisen vaan omatunnon. Hirveästi en ollut hämmästellyt hänen lymyilyään, koska uskoin vakaasti että häntä on tarvittu enemmän muualla, toisissa ihmisissä. Olin näet uskotellut että on olemassa ainoastaan yksi ja yhteinen OT ja se vierailee tarpeen vaatiessa; sillä on prioriteettilista jonka mukaan se toimii.

Nyt sain tietää, että näin ei ole, vaan jokaisella ihmisellä on kullakin oma, ikioma omatunto ja että omatunnot eivät ole veljiä keskenään: toiset ovat venyvämpiä kuin toiset!

- Sinä taidat olla aika lupsakkaa lajia, ainakin tuntuu jotta huumorinhenkeä löytyy.

- Se ei ole mitään huumoria, mitä laskettelen. Se on realismia, omatunto sanoa täräytti. - Luehan tuo Valtiokonttorista tullut kirjeesi niin etköhän sinäkin siitä tokene.

Avasin kuoren, naurahdin ja olin iloinen kuin Mamban poika Lauantai-iltana. 70 euroa oli saanut oivan lisän - ja miltei tyhjästä.

Omatunto nyökkäsi, hyväksyi päätelmäni, että tyhjästä. Tämän jälkeen OT siis katosi, eikä ole käynyt kolkuttelemassa koko viikonloppuna. Josko se valehteli, josko omatuntoja on olemassa sittenkin vain yksi ja ainoa, yhteinen kaikilla?


Pullo hellän muiskun antaa!



.

"Tuttu on matalainen kylä, joss' ei elääksensä ihmislapset muuta voi kuin juoda kuollaksensa; vanha tuttu siell' on olven tuoksu."

Lahjapukettejaan pikkuhiljaa ajan kanssa avaa nyhräilee syntymäsankarimme. Aloittaen rapistelun rumimmasta päästä, tietäen taattua laatua saavansa, sillä sananhaltijaystävältä, bibliofiililta, lahjakirjan sai: Joel Lehtonen - Markkinoilta, 1912, I painos, Rakkaitten muistojen sarjaa. Sivutkin kiinni vielä toisissansa, paperiveitsellä luennan tahtiin auki viiltelee.

Mikä meno, mikä lento! Mikä ilmaisuvoima, voi veljet sekä siskot siellä! Mikkelin markkinoilla, kuin Rovaniemen!

  • naaman-nallit
  • kolme reuhkapäätä isäntää
  • hevot huiskuharjat
  • tukka hurrin harrin
  • koiran haukku, Hurrin luske

  1. Himalaisen Oski, melkoisen talon pariveljes
  2. Tasavaisen muori, pulleana kuin papin rouva
  3. Tasavainen itse, pitkä mies, reuhkahatun alla siansilmät
  4. Himalan veljeksistä vanhempi nuorikkonsa kanssa
  5. Maljas Ienokki ukkomies, vento, punanokka, hymyhuuli kumppalina luvatonna, tavatonta! - piika naapurin
  6. Perttu Porhonen, riuskea miehenkuva
  7. Nurkkahovin Massi, vauras, tarkka hengen-päälle asti, työntyy muitten rekeen säästääkseen
  8. Hepsun Jahvo, hauska, reima pulska, löyhkä leskimies
  9. Jätkä Eeliel
  10. reet kymmenkunnat

Jos ei tuosta sakista, noista eläjistä, niin kestäs mistäs sitten oivan 'paistin' otat, Mikkelin markkinamatkalaisia kun Joel kyyditsee!

Lukee, lukee, repii, innostuu, sankarimme viivaamaan.

"...kanss' armaan hämärissä käytiin, hemputeltiin..."

"...Mutta varsin monen pukkilaudan alla köllöttävi pullikkainen... ... Koliaatti, miesten kellistäjä. Ja ne pullot hellän muiskun antaa!..."

"...Vaan kun aurinkoiseen pirttiin mennään, siellä liesi loimuaa ja kahvi kiehuvi ja hiiliin sähisee..."

"...kaataa miesten kupposihin kermaa pullukastaan, joka nuorta rintaa äsken komeasti kohotteli, urhon kukkarintaa, kaataa kerman, jot' ei kissat kuulu maistavan, eikä naiset saa kuin haistella..."

Jokos kohta Kilpikin jo kalpenee? No ei nyt Volter tämän sisämaisen rahvaan eessä sentään, toista se on  merellinen meno saariston!

Mutta on Joelilla potkua ja vellontaa. On. On. Aivan yllinkyllin..

 

 


Jurrissa, raskaana, riidoissa



.

40/2010         HUMALASSA:  Dingo, Myllylä, Jone Nikula

41/2010         RASKAANA:     Virpi K-S, Maria Lund, Karita Tykkä

HUMALASSA:  Janne Niinimaa, Anssi Rauramo, Simo Rantalainen 

KAUSIKORTTI: Paavo Arhinmäki (Chelsea!)

42/2010         TUPAKOI:         Maria Lund

TAPPELI:           Pasi Nielikäinen

HUMALASSA:   Ksenia

43/2010         RIITELI:               Topi Sorsakoski

RIITA + ERO:      Sami Kapanen

44/2010         BILETTI:              Sami Kapanen

SUUTELI:             Vappu Pimiä

MÄTKYT:              Sillanpää (38000€)

KIITOKSET SEISKALLE: Victoria  Daniel!

Kuukauden välein nousen pyörän selkään ja poljen ystäväni luokse kassi pullottaen. Vaihdamme kertyneet lehdet. Hän antaa minulle Seiskat, minä Kulttuurivihkot, Elonkehät, Viisaat rahat, Taloustiedot, Meklarit.

Saamme paljon tietoa; tulemme kylläisiksi, kyllästetyiksi, joskus kyllästyneiksikin.

Sitten sitä taas huitkotvasen kelpaa ja jaksaa elämää eteenpäin.

 


BB-tohtorismies



.

"HV

BB-extrassa eilen kävi kuopiolainen tohtorismies puhua säkättämässä, kaula purtuna, miten tuskallista oli mennä baariin kuuluna miehenä. Naiset puristeli persiästä ja muniakin kopeloivat kesken tanssin.

"Että varokoon Mazakin kun vapaaksi Kuopion iltailoihin pääsee", neuvoi.

Varmaan katsoitkin.

                              Tuus Lennu "

Katsoin, katsoin, totta kai. Mutta en minä tuommoisia pannut merkille. Tohtorit tietäen: tuohan on luonnollista. Mutta sanoihan se tohtorismies muutakin eli teki jäätävää analyysia asukkaista sekä suljetun tilan tuottamasta tuskasta ja hekumasta.


Lipposen Paavon pahasti panettelema nainen



.

Kuva-arvoitus

Kuka ex-pääministeri Lipposen kaltoin kohtelema muija istuu emer.kansantaloustieteen prof. Jan-Otto Anderssonin luennolla Joensuussa? Ja missä kohti istuu?

Vastaukset tämän päivän aikana. (Vastaukset kommentteineen avataan näkyville myöhemmin.)

 Vihje 1:  sama puolue 

 Vihje 2:  s. 1954 kanttori-urkuri-perheeseen

Vihje 3: sair.hoit.  tri - "Silent Democracy, Noisy Media"

Vihje 4: Hartolasta Joutsan kautta Helsingin Ytimeen päätoimittajaksi

Vihje 5:  kuvassa oikealla, muuten vasemmalla

"1997 syksyllä erosin hallituksesta hyväksyttyäni sovitteluratkaisun pankinjohtaja Ulf Sundqvistille tuomitusta vahingonkorvauksesta pankkikriisin seurauksena. Korvaus on edelleen yksittäisesti suurin maksettu korvaus. Julkaisin ennen joulua kirjan "Kafka kävi meillä". " AA


Ilovaaran hylätty koulu mausoleumiksi



.
 

Kyselivät niistä teeseistä, jotka 'kunnantalon oveen naulasit että montako ja minkä sorttisia vaateesi olivat'.

Ei tämä pienoisluther ihan 95 teesiä viitsinyt kirjoittaa esikuvansa malliin, koska ei nyt sentään kirkon oveen niitä naputellut, mutta kymmeniä kuitenkin. Ei myöskään lakkautetun Ilovaaran koulun oveen käynyt niitä niittaamassa: mitäs sinne hyljätyn, tyhjän, aution koulun, missä ei talkkarin hyppyä pihamaalla. Kukapa niitä sieltä tavaisi!

Tämmöistä vaati, jo julkaistuakin, yhdennessätoista teesissään, vähän makaaberia, myönnettäköön:

11.   Koulusta on tehtävä, jottei turhaan harakoille lämmitettäisi, Hikkaj-mausoleumi matkailijoille vetonaulaksi, pyhiinvaelluspaikka. Mies ensi alkuun elävänä, sitten, kun aika on, palsamoituna  täydessä tällingissä sarkofagiin kansi levällään lavetin päälle makoilemaan. Suudella saa pääsylipun hinnalla, sylkeä eri maksusta. Useiden ulkomaanmatkojen aikana tuuraajana maata rötköttäköön, kuin sika lahtipenkissä toinen hyvä, Mats-konkari, hengenheimolaiseni, mikäli metsästysreissuiltaan joutaa tai jos on muuten estynyt, niin joku hänen koiristaan houkuteltakoon herkkuluulla arkkuun räksyttämään.

Rahat käytettäköön kunnan kassan kartuttamiseen - esim. 

 


Ja kunnanjohtaja soittaa



.

Paluu arkeen ei ollut lopulta niin ankea ja pelottava kuin ensialkuun vaikutti.

Ennen matkaa kunnantalon oveen lyömänsä teesit tosin oli revitty pois, mistä matkaajamme säikähtäneenä päätteli että pian taas pyryttää lunta paratiisiin, kun Valtiokonttorikaan ei eläkepäätöstä ollut vielä postilaatikkoon lähettänyt.

Eivät nämä huumoria ymmärrä. Jotain poikkipuolista jos joskus laukoo, niin heti on varoituslaikka pystyssä heilumassa ja kieltolaki astuu voimaan: Jopa ymmärtävimmästä päästä oleva valtuuston pj tuntuu paheksuneen jonninjoutavaa kirjoittelua ja suunsoittoa: - Eikö olisi aika miehistyä, kuuluu kylillä setvineen sekä sormea heristelleen. Tai jotain.

Koirahuumori ei alunperinkään tunnu uppoavan. Pieruhuumoriko parempi! Eivätkö ne huomaa, että sehän se varsinainen rakki on joka tuommoisia räksyttää, ja jätä omaan arvoonsa. Kuititta.

Häntä koipien välissä maailmanmatkaajamme livahtaa kotimökilleen. Piha on autio ja tyhjä, ei hännänhuiskaustakaan, Paratiisi pakkasen panema. Vain tassujen jäljet lumessa ja postilaatikon luona kielivät että jotkut vainolaiset ovat vierailleet pihapiirissä.

Toisena kotipitäjässä olon päivänä syttyy valo. Lankapuhelin pirahtaa.

Matkaaja pyöriskelee puhelinaparaatin ympärillä kuin koira kuuman kuppinsa, hyvä ettei kierry luurin naruihin. Empii, mutta kotvan päästä vastaa nimetönnä: - Halloota. Jos se on entiseltä pomolta, on valmiina lyömään luurin salamana kannattimiinsa.

- Tuotas viiri, palveluksesta, kuuluu empivä ääni.

Eihän vain ole Jope Ruonansuu, Puotilan Jukka tai Hilanderin Hessu, joka kunnanjohtajaa matkii? Jää kuulolle.

- Semmoinen on kunnan tapa, jatkaa ääni.

- Sinäkö se oikeasti olet? kuiskaa matkaajamme. - Sanos jotain henkilökohtaista!

- Räksänmunat, heittää ääni tunnisteen. - Minä se oon. Häiritsenkö?

- Ei, mutta. Mutta.

- Komea standaari, hopea tangossa. Kiitokseksi.

- Minulle! Ja häpeätangossa?

- Ei kun Hopea. Sinulle ja kaikille muille hyvin palvelleille.

- Hyvin?

Siihen kysymykseen äänet vaikenevat langan molemmissa päissä vähäksi aikaa. Sitten toinen rohkaistuu.

- Sano vaan aika ja tapa, kunnanjohtaja jatkaa.

Matkaajamme mykistyy. Kunnanjohtaja mykistyy. Linjat jäävät auki. Sitten kuuluu jommastakummasta päästä siunailua:

- Hyväthyssykät... No voi yhen kerran.

jatk. josk.

 


Isänä tässä haikeuden ilossa



.

Onhan se nyt sangen omituista olla isä. Jos ottavaa niin antavaakin.

Ja vielä kahdelle rakkaalle lapselle, joista toinen keilailee tilapäisesti Roomassa ja toinen taiteilee pysyvämmin Lontoon nurkilla.

Isäksi ei voi lukea, kuten insinööriksi tai papiksi. Isäksi voi tulla tyhmempikin, siihen on kaikilla miehillä valmiudet ja varusteet. Sen kuin kytkee 'töpselin seinään', liittää kuin isänpäivälahjakamera-Olympuksen piuhalla tietokoneeseen ja antaa otettujen kuvien juosta näytölle - Olympuksen liepeillä asuvat jumalat! Se on vain räpsäys, salamalla tai ilman, ja kuva syntyy.

Kuvista tulee ottajansa näköisiä.

Isänä oleminen helpottaa omaa elämää, monella tapaa. Saa seuraa. Iloa, jos vaivaa ja murhettakin.

Voimaa suorastaan virtaa omaan akkuun, lapset lataavat pieninä ollessaan isän akun joka päivä läsnäolollaan: täynnä  leikkiä ja toimintaa olevalla energialla ja kysymyksillä, joihin yhtä vastausta ei ole; tulkkina olo on joskus niin hankalaa. Kosketuksella, läheisyydellä, nujuamisella, vilpittömyydellä. Kokonaisvaltaisuudella.

Eka jalisharjoituksista palaava pojannaskali puhkuu innostusta ja innolla ilmoittaa yhtäsoittoa suoltaen:

- Matti sano että ens kerralla pitää olla nappikset isä mitkä ne on ne nappikset?

Tytöntyllerö valmistelee tuntitolkulla ulkoilmaesitystä ja kutsuu sitten perhosnäytökseen pionipenkin taakse.

Aplodeja. On nähty maailman ensi-ilta, paras kipale ikinä, oikea kunnon musikaali kaikin maustein.

Poika leikkii irtokirjaimilla viikkokausia lattialla, välillä näppäilee teksti-tv:tä, ja kohtakos lyö äidinkin ällikällä ja lukea porottelee ääneen. Tyttö katselee satoja nimiä rajan taakse jääneiden muistopaadesta ja möläyttää:

- BÖHM. Isä, eikös tuossa luekin BÖHM?

- No vaikeasta päästä piti sinunkin lukutaitosi aloittaa, hämmästelee isä ihmettä kummaa.

Selän päällä kävelyä, hiusten harjausta ja tukan leikkuuta, korvahierontaa. Ajavatpa isän autonkin pihamaalla porraskaiteita hipoen nurtsille ja ryntäävät keittiöön riemuissaan: "Eikä jallutettu yhtään!"

Hyviä autoilijoita, partureita, hierojia, manikyyrejä ovat aikansa, kunnes koulu nielaisee sekä yhteiskunta vaatii oikeisiin askareisiin.

Kehittyvät.

Joskus valmistuvat.

Niin että osat vaihtuvat: Vastaajat kyselevät. Kyselijät vastaavat. Toimivat tulkkeina, kytkevät koneet toimimaan. Niiltä voi kysyä kotona ja ulkomailla:

- Mitä on occupied? Mitä tuossa lukee? Mistä pitää nousta junaan? Miten portilla toimitaan?

- Miten kiintolevy eheytetään? Miten kameran saa tyhjennettyä? Miten digiboxin päälle? Kannattaako käyttää hankintameno-olettamaa perinnönjaossa? Joko teillä on ollut edunvalvonta-asiat luennolla?

Tulkin osat vaihtuvat.

Niistä on turvaa. Iloa. Kyyneleitä.

Ai että on hyvä ku tuli ne hankittuu! Ne lapset. Ne omat rakkaat lapset, mukavat muruset, jotka nyt ovat muruina maailmalla.

 


Kansanedustajille katsottavaksi - varsinainen torkkupeitto


13.11.2010 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi

.

Tänään ratsastetaan lainahevosella. Niistä vällyistä eli torkkupeitoista on kysymys. Kiusallisesta tilanteesta tarjolla selvitymisopastusta.

En ole viikkokausiin nauranut niin paljon kuin tuntemattoman ystäväni kariav:n av/filmituokiolle. Toivottavasti ainakin tuntemani ystävä kansanedutaja Pekka Ravi katsoo ja levittää sanaa ryhmäänsä sekä tiedottaa muillekin eduskuntatovereille.

Oman alueemme edustaja Esa Lahtelakin voisi innostua uudelleen yrittämään.

Olkaa hyvä ja napsauttakaa filmi pyörimään:


 


Pois päin - Yes!



.

5.11.  Friday  -  The fifth pension day

Tämä on eläkkeellä olon viides päivä. Ulkomailla. Ei päivääkään eläkkeellä kotimaassa. Enpä olisi iänkuun päivänä uskonut että joutuu kunnan kiroukseen ja karkotetaan pitäjästä ja koko maasta!  

Lontoota lontataan yhä. Sadetta luvassa, ensimmäisen kerran viikkoon. Olemmekohan Britteinsaarilla laisinkaan? Pitäisi tuulla, sataa ja ainakin vihmoskella, heitellä vaakana vettä. Päivät pääksytysten, yltä päältä kurassa kävellä. Rooneyn jalkapalloa potkiskella, Lampardin syöttää Heskeylle tai ainakin Crouchin meitä vastaan tornina hiiviskellä.

Vaan eipä.

Big Benistä voi tarkastaa että Englannissa tässä yhä palloillaan. Ja noista punaisista double deckereistä, mustista munanpyöreistä taxeista, vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Puntaa puristaa. Punaisesta postista ja punaisista puhelinkopeista. Mailin matkoista, jaardin mitoista. Paunan painosta; naulaa ei ole vielä tarvinnut päästä irrotella.

Afternoon. And Good Bye! Jätetään ja lähdetään.

Haa! It's raining.

Vihmoo bussin tuulilasiin vettä. Joutaa jo Tampereelle, kuntaan ei sentään taida olla menemistä. Pääseehän tänne nyt helposti takaisin, kun osaa kujeet ja tuntee Elisabethin tienoot. Ylitetään Thames ja Tower Bridge, jossa omituisen siniset kaiteet.

Ajetaan vauhdilla. Ollaan kentällä tunnin päästä: Standstedt Airport.

Sen verran kiusaavat, että turvatarkastuksen jälkeen kävelyttävät terminaalissa putki putken jälkeen satoja metrej...äsh yardeja ovelle, jonka avauduttua lentokansa kävellä lampsii avotaivaan alla odottamaan koneen portaiden juureen jonon hiljalleen yletessä koneen aukosta sisuksiin. Kävelyttävät kehnot sateessa, muistuttavat epäilijöille, että Englannissa ollaan: sopii edes kerran reissulla rähjääntyä, kastua, vettä valua, ettei aivan kuivaa kuvaa Britannia jätä.

- Where is my umbrella?

Räpiköidään sitten Tampereelle päin. Ruotsin yllä luen, öhöm!, Daily Mailista että Ruotsin Kaarle Kustaa kuningas se vasta villi mies onkin, en minä, ja ovat kuningatar Elisapetin kanssa kolmannet serkut, sokeriserkukset.

Yes! 




KURJUUDESSA - Les Miserables



.
 

Olkaa hyvä ja kiinnittäkää kravattinne, lähestymme Lontoota. Vietämme tämän päivän Lontoossa, vuoden 2012 olympiakaupungissa. Ei sinne nyt ihan miten vaan pukeutuneena alokasmatkailijoita päästetä. Erityisesti opettajia varotetaan kiusallisesta ilmiöstä subwayssa!


 

 

 

 

 

4.11.  Thursday  -  The fourth pension day

 

 Tämä on eläkkeellä olon neljäs päivä. Edelleen Englannissa. Ennätä Suomeen edes eläkettä nostamaan...

Ensialkuun potallamme Greenwichiin. Observatorio sijaitsee valtavan puiston takaisella mäellä kaakkoisessa Lontoossa, missä itä ja länsi kohtaavat. Toisten puurtaessa päivätöissä koti-Suomessa, opettajien otsa hiessä paimentaessa lapsilaumojaan, muuan hyvin tuntemamme Vapautunut Ope, VO, pelleilee, ottaa pihalla leveän harpan ja asettaa oikean jalkansa viivan oikealle puolelle ja vasempansa vasemmalle puolelle.

Ja katso! Haarojen välissä kulkee 0-meridiaani. Toinen jalka on idässä, toinen lännen mailla. Joku torvelo saattaisi möläyttää, että siinä nollat kohtaavat. Muutenkin hän tarkistaa että näyttelytiloissa kojeet ja navigointivälineet ovat kunnossa eivätkä longitudit heitä piiruakaan.

Paluumatkalla metroon kuhahtaa kymmenvuotiaiden koululaisryhmä kuin ahvenparvi katiskaan kolmen hauen ajamina. Kolme opettajaa yrittää paimentaa parvea, joka hyppii, pomppii ja räpiköi sinne tänne, vaan ei toivottuun suuntaan. Vanhin opettajanainen käy käpynä. Nuori naisope vähät piittaa. Miesope on rento, huoleton, puhuu hymyssä suin vilisevän lauman nielussa.

- Stupid! Boring! Nasty! huikkaa joku pienemmistä.

- Ovat käyneet jossain museossa, suomentaa Tytär.

- Ilovaarankin raitilla oli tuommoisen ryhmän kanssa tekemistä - Lähde nyt Lontoon maanalaiseen!

Ruokapalaksi, maan päälle päästyään, he valitsevat, pakkohan kansallista ruokaa on edes kerran maisteltava, fish and chipsit.

Iltapalaksi, sitten kun kaupungin kaikki mainosvalot ovat syttyneet kiimaansa, he astelevat ylväästi upottaviin mattoihin ja leveää portaikkoa myöten kuin paraskin hoviväki Queen's-teatteriin halveksimaan rahvasta ja rahvaan rahvaanomaista käyttäytymistä. Victor Hugon Kurjat, Les Miserables -musikaaliin - 25 vuotta yhtä soittoa samassa teatterissa livenä esitetty maailmanmenestys. Olisihan siinä lähellä pyörinyt puolensataa muutakin musikaalia: Leijonakuningasta, Mamma Miaa, Oliveria, Onassista yms. Kaikkea sentään yhdellä reissulla niellä.

Teatteri on upea, katsomo kolmessa kerroksessa. Vähän varoen VO hiippailee seurueensa, Vaimo ja Tytär, perässä lymyten, peläten asunsa riittävyyttä. Mutta mitä vielä: Joensuun elokuvateatterissa Tapiossakin käyttäydytään rapinaa lukuunottamatta siivommin. Ei näytä olevan pukeutumiskoodia minkäänmoista, joten ystävämme VO sulautuu loistavasti katsojajoukkoon. Monilla ulkotakit tuolinnojilla, joillakin nuorukaisilla kaljaa muovimukeissa eturiveissä - on tultu ja ollaan kuin elokuvateatterissa.

Esittäjien upeus korostuu rahvasta vasten.

Pian katsojatkin eläytyvät, taputtavat, hohottavat, huokailevat. Aivan näyttämöön kiinni lippunsa lunastanut silmälasipäinen mies, fani vimpan päälle, elää täysillä hyvän puolesta pahuutta vastaan, laulaa pontevasti mukana nekin kohdat joissa ei sanoja ollenkaan: "Tum. Tum. TUM!"

- Se oli elämys, VO vapautuneena, koulukiistoja muistamatta, mustan taxin takapenkillä kuningatar Elisbethin kotia ohittaessa huoahtaa. - Oi Big Ben, Oi West Minster Abbey! Oh Buckinghamin palatsi. Ola-laa! hän intoutuu liioittelemaan.

Asettuu aloilleen vasta, kun hänet survotaan Warwick Wayn B&B-hotellin pikkupikkupikkuruiseen huonekopperoiseen - kuin liian pieneen kenkään.


 


BB-Jani missi mieheksi



.

Asiantuntijalausunto kerätty aamun omasta mailiboxista: "En voi käsittää tuommoista ,miestä, mitä toi toi JaniT BB:ssä edustaa! Hajuvesillä hölvääjä. Missi mieheksi! "

Sanos muuta, täytyy myöntää, piti jättää ohjelma keskenkatsomisen klo 22.30 ja siirtyä Arvidin kanssa sänkyyn.


Dickensin nurkilla hörhöillään



3.11.  Wednesday  -  The third pension day

Tämä on eläkkeellä olon kolmas päivä, ja yhä ulkomailla. Whitstable - Broadstairs - Ramsgate. Paikannimet sen kuin vaikeutuvat lausuttaviksi.

Paritalon katunäkymä yläkerran ikkunasta on niin brittiläinen kuin olla ja kuvitella saattaa: pikkukaupungin laidalla kaartuva, loivasti laskeva katu, Oxford Street; talot vierivieressä toistensa kyljessä kiinni; ulko-ovet suoraan kadulle, roskapöntöt paraatipaikalla pylväinä kuin palvontakohteina; autot parkissa sikin sokin molemmin puolin ajotietä, keskeltä juuri ja juuri roska-auto kai mahtuisi kulkemaan, vaan eipä ole aikoihin käynyt mailla ei halmeilla.

Mr Beania odotan seuraavaksi autoineen tuohon alle nuuskimaan ja toilailemaan.

- Tuohon bussiin, kuuluu Tytön neuvo pysäkille käveltyämme.

Ei suvainnut Mr B saapua, joten bussiin yläistuimille - ja luontoon! Kentin yliopisto on levittäytynyt kaupungin kukkuloille, Canterburyn ylle. Sieltä nummien kautta laskeudutaan rannikolle. Pohjanmeri velloo Whitstablessa. Osterinpyyntialus valmistautuu lähtöön; lokkiherra keikaroi isäntänä laiturilla yksin. Ranta on lankutettu kymmeniin laivanlevyisiin kaistaleisiin: tällä telakalla on satoja vuosia korjattu ja paikkailtu merten runtelemia aluksia.

Ettei kulttuuritta tämäkään päivä kuluisi, syömme vatsamme väkipakolle Charles Dickensin (1812-70)  talomuseon naapurissa Broadstairsissa. Kotimuseo on sesongin jälkeen closed.

Näinköhän tämän kierroksen kunniaksi David Copperfield, pitkälti Charlesin elämän kertaa, on kaivettava esille tai Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit selattava Lauantaiseurassamme.

Ramsgatessa hämärtyvältä mereltä saapuu laiva manner-Euroopasta, Belgiasta kuulemma. Kaupungin jälkeen joku huumehörhö nainen nousee pimeydestä koiransa kanssa bussiin, tuntuu alakerrassa valittavan rahattomuuttaan, puhuvan yhtä sekavia kuin nuori mies vasta, jolla myös oli koira mukanaan ja joka meuhkasi ja puhui niin äänekkäästi sekavia että kuljettaja poisti sekä miehen että koiran bussista pysäkille pienen rähinän jälkeen. Hörhöinen nainen saa jäädä, kai siksi koska on nainen. Tyttö lainaa kännykkäänsä naisen näpelöitäväksi, koska naisella ei 'oo saldoo'.

Eivät nämä sen kummempia eläjiä ole vaikka osaavat puhua englantia!

 


Canterburyn tarinoita



.

2.11. Tuesday  - The second pension day 

Tämä on eläkkeellä olon toinen päivä. Juna on tuonut meidät Kentin kenttiä, nummia pitkin pyhään kaupunkiin, Canterburyyn.

Opas on tarjonnut huoneensa käyttöömme ja itse siirtynyt naapurihuoneeseen jakamaan Sabinan sängyn. Ikkunaruutu on kostunut yön aikana.

- Kyllä täällä kaksikerrosbusseja on, vaan akkunat yksinkertaiset!

Marmatus päivässä pitää kivut loitolla, sallittakoon.

£-kauppoja, konditoriaa, Dickensin kulmaa, jokisoutajia, kaikenmaailman katutaiteilijaa kadut tulvillaan - pienessä kaupungissa; onhan tämä sentään anglikaanien pyhä kaupunki.

Canterburyn katedraalin katto ylettyy liki taivaaseen. Ei voi olla ihailematta ihmisen suuruudenhulluutta ja mietiskellä mitenköhän moni mies rakennustelineiltä on pudota mätkähtänyt hengetönnä kirkon kiviin. Niistä nyt viis, mutta itse anligaanikirkon pää, Thomas Becket (1170), on menettänyt päänsä juuri tuossa paikassa (ks. alakuva) kolmen kuningas Henrik II:n lähettämän miekkamiehen terän heilautukseen.

Täytyy Chauceria, viinakauppiaan pojan tekstiä (1343-1400) lukaista: Geoffrey C käy runomuotoisessa Canterburyn tarinoissa (The Canterbury Tales) läpi, miten kaikki meni, mitä tapahtui ja ennen kaikkea, kaunokirjailija kun oli, miltä tuntui.

Entinen opettaja huokaisee. Hermoja lepuuttavaa on kuunnella ihmisten vuolasta puhetta ympärillä ja etenkin kun saa itse olla vaiti, eikä suuna päänä kuten töissä, tosin ei tuohon myllyyn ennättäisikään harvoja mieleen juohtuvia ulkomaan sanoja heittää - eikä raaskisikaan niiden kauneutta ääneen lausumalla murskata. Ihmisvalikoima on runsas, asukokonaisuus runsaampi: joku tarkenee läpsikkäissä sukitta, toisella saappaat, joku tarkenee t-paidassa, toisella toppatakki, jollakin karvahattu reuhkat alhaalla, toisella sortsit. Anna mun kaikki nähdä! 

- Katso ihmistä! Kuka sanoikaan?

Canterburyn katedraalin pyhiinvaellus syö aikaa, tekee oikean nälän, huikoo. On aika syömäpilgrimin. Istuudutaan. Mikä rauhallinen näkymä isosta ikkunaruudusta: vuosisatainen kivikappeli, joenuoma, lehtipuu... Sitten. Sitten. Verhot! Punainen kuorma-auto pysähtyy ja peittää kaiken. Kuljettaja avaa lavan sivun ja vihellellen kärrää mustia pulloja  loputtomasti lähiputiikkeihin.

Pulloissa lukee pienellä ja auton kyljessä suurella COCA COLA. COKIS.

Yökortteerissa, verhot vedettyäni, pistän rukouksen päätteeksi amenen paikalle Cokiksen. 
 


Nymanin Peterin kondomirillit!



.

"HV

Tuota nyt et sinäkään voi nauramatta katsoa: Nymanin Petteri lukemassa maanantain uutisia Kympin uutisissa kondomirenkaat nenällä!  Erehtyköhän ohjelmasta. Tervo olis ollu nyt poikaa siinä vieressä.

Hah-hah-HAAA!

Tuus L"

Tuommoinen uutinen oli yöllä vuotanut boxiin. Jatkan eteenpäin. Kai sillä jotain merkitystä on. Ei se nyt Lennukaan sentään ihan turhia höpöttele.

http://www.katsomo.fi/?progId=52484  Kappas vaan, ei se joutavia turissu, Lennu.

 


Lontoo call in



.

1.11. Monday  - The first pension day

Tämä on eläkkeellä olon ensimmäinen päivä - erikseen kirjoitettuna, koska mitään kiirettä ei ole - huomaat yllättäen. Lontoossa. Lontoon iltayössä kesken ruokailun. Eipä ole tullut ajatelleeksi. Heti ensimmäisenä eläkepäivänä ulkomailla! Mihin vielä ehtineekin: ylös kuuhun tai - alas maahan, sinne mistä olet tullut...

Syksyn lehdet värikkäinä yhä puissa. 13 C. Aurinko yllättäen puskee taivaalle. Katukahviloissa tarkenee - sillä hilkulla. Tätä maata olet karttanut tähän päivään saakka: siellähän sataa ja on märkää, kosteaa aina ja konservatiivisen jäykkää.

Ensimmäiset sanat Lontoossa lähtivät huulilta:

- Täällähän on liikenne kuin Lontoossa.

Heti niin hauskana.

Sitten huomaa seisovansa Buckinghamin palatsin mustan kultanuppisen rauta-aidan edessä. Aidan takana vartiomiehet nostelevat juhlallisesti koipiaan ja kaiken kruunaa pihaa poikittain ajaa rämyyttelevä nostolavatrukki tai jokin vekotin, jossa on tikkaat takana tanassa, nostovalmiina. Ruotsin kuningastako kuljetellee - salaa!

Taitaa kuningaskunta arkistua, aristokraatit astua hanttihommiin.

Hämärtyy. Speaker's Corner jää näkemättä; harmi, olisi ollut asiantynkää. Piccadilly Cirkuksella kyllä näkee, yönsä päivänsä. Ollaan kuin filmissä kaksikerrosbussien ja mustien taksien puristuksessa. Ihmislapsia pilvin pimein sinne sun tänne menossa. Ihmispopulaatio valloillaan. HEI HULINATA! - ja huiskis.

Ja vasta on maanantai! Ja mikä meno päällä! Omalla kylällä saattaisi korkeintaan Eskon traktori ajaa jurrata maantiellä kattovalo välkkyen. Vaan onhan näitä miljuunia mistä valita.

- Noustaan tähän junaan! neuvoo Opas, oma Tyttö, omalta kylältä maailmalle lähtenyt.



 

 


Tulostinpaperilla Englantiin, please



.

Ei se sen kummempaa ollut kuin kalliilla Finnairilla lentää halpahintaisella Reinarilla. Vaikka oli kymmeniä kertoja halvempaa. Käydä Lontoossa, you know. -> 12 €  <- 25 €.

Eniten arvelutti, että pääseekö tosiaankin kotikopiokoneella väännetyllä mustavalkoisella monistepaperilla eli tulostimella tulostetulla A4:lla lentokoneeseen; Boarding pass siinä luki ja kyllä kelpasi!

No tietysti Tampereen Pirkkalan parakki, lentoasemarakennus, ei vastaa Helsinki Vantaata: ei ole kiiltäviä käytäviä mitä kopsutella parhaat päällä. Tai siis ei ole käytäviä ollenkaan. Yläkerrasta saa kahvit ja virvokkeita... Kyllä terminaalin sisälle pari koneellista kuitenkin mahtuu kun oikein sulloutuu. Ja lähtöselvityspalvelun saa suomen kielellä.

Kiitokset toki voit lausua, ihan jo harjoitusmielessä, myös englanniksi, thank you, olethan muuttumassa sillä siunaamalla maailmankansalaiseksi, universaaliseksi metro/kosmopoliitiksi.

Ja eikun koneeseen! 

Mitään ei saa suomeksi eikä ilmaiseksi. Mutta pakkokos siellä on virkkaa mitään. Istut alas ja Fasten seat belt.

Ensimmäisen kerran alkaa tuulahtaa uusavuttomalta. Nämä ulkomaanreissut ovat siitä mukavia, että paitsi saa käydä pällistelemässä ulkomailla niin pääsee aina viikoksi kahdeksi eläytymään ummikon ja uusavuttoman housuihin: sitä saa mitä ei tilaa. Varsinkin ruokailussa. Erehdypä esim. ruokalistalta, Menu, tilaamaan jotakin ilman kuvaa, niin JOTAKIN todella, really, aina saat - vaan et sitä mitä kuvittelit.

Perillä Stanstedissa kahden tunnin ja vartin (2h15min) lennon jälkeen valut ruotsalaisvärisestä koneesta muina miehinä muiden mukana, venäläisiä puolet, hospoti!, kävelet tositosi pitkiä putkia pitkin henkilöllisyystarkastukseen ja - that's it. Maailma on Sinun, please, sen kuin astut alakertaan, please, mistä Terravision-bussi kuljettaa Sinut yhdeksällä eurolla, return 14 €, please, yhdeksi vilisijäksi miljoonakaupungin (7 milj.) täytteeksi. Tunnin päästä olet jo perillä.

Mutta se onkin sitten another story! 



CAUTION: tämän jutun myötä voit saada vääristyneen kuvan matkailusta!