Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syyskuun 2010 Kauppalehti-blogit


Sailas on sairas



.

Kopastaanpa mailikopasta** päällimmäisin, nimimerkkin  'Ramin tuttu''  lähettämä viesti. (Liittyy tuohon Iltalehden uutiseen Sailaksella syöpä

”Raimo Sailaksen sairastuminen pysäytti taas ajattelemaan elämää, työelämää. Ramihan on mahdollisimman,  jopa mahdottoman pitkän työuran kannalla, kuten monet muutkin hyville ansioille päässeet vaikuttajat, takapenkilläistujat, jotka eivät suorittavaa työtä käsillään tee. Samaa mieltä monesti ovat myös yksinäiset ihmiset, joille työ on perhe.

Kotona on yksinäistä, elämänkumppania ei ole kenen kanssa vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. ’Ruoka’ on niin sanotusti kylmää.

Voi olla että Sailaksen Ramin ja muiden vaikuttavien virkamiesten sanomisilla on pelkkä epäitsekäs, realistinen, laskennallinen tausta: työvoimaa tarvitaan pitämään yhteiskunnan hyvinvointi tapissa ja näin elättämään eläkeläisetkin. Mutta ihmisten heikkoudet tietäen, vahvasti epäilen, että monilla on myös itsekkäästi oman elintasonsa ylläpitäminen ja lisääminen viimeiseen asti mielessä: kun rahakasan päälle on kerran päässyt niin ’täällä pysyn elämän loppuun saakka’.

 

Kyllä silti raaka ja rankka totuus suomalaisduunarin kohdalla on ettei hänestä tavalliseen rutiinityöelämään ole seitenkymppisenä.

Jos haluaa huomata eläneensä, on aika väistyä liukuhihnalta heti kuudenkympin jälkeen, ettei hihnalle nääntyisi.”

 

Siinäpäs tuttu kaataa likaämpärin ystävän selän takana. Tyypillistä.

Yhden ainoan kerran olen itse Sailakseen livenä törmännyt: luennoi joskus Opepäivillä Kuopiossa. Oli tehokas, vakuuttava ja selkeä, ei kahta sanaa etteikö asianlaita olisi juuri niin ja että näin se pitäisi järjestää.

Oli ero kuin yöllä ja päivällä kun Sailaksen Raimon jälkeen oma Erkkimme OAJ:n pj Kangasniemi astui pönttöön puhumaan: kuului vain kuiske.

** mailiosoite muuten näkyy tuossa oikealla sivulaatikossa KUKA?

 


Ei enää iänkuun päivänä töihin!



.

Kaivolla

piäs röhönauru:

                   - Toisten vuoro!

 

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Harkimo on jortikkansa valinnut



.

Mailivakkaan on alkanut tupsahdella monenlaisia henk.kohtaisia viestejä ja kommentteja, tutuilta ja tuntemattomilta. Vähän niin kuin vaivihka kahden kesken. Kaikkea ei tohdi julkaista, varsinkaan paikallisten päättäjien törttöilyjä.

Pistetään tähän pätkä aamulla tulleesta ihmettely:

"Diili-Hjalliksen käytös on 30-luvulta, törkeää. Ei kai enää ykskään työnantajapomo huuda ja haukkua räksytä kuin päälle ryntäävä piski. Tulee mieleen sodassa hermonsa riekaleiksi hanganneet kansakoulunopettajat. Niillähän ei muutamilla hyväkkäillä ollut mesomisessa päätä ei häntää, määrää ei laitaa.

Nehän kävi käsiksikin, monesti syyttä suotta.

Harkimo on onneksi niin pieni ja hintelä ja on istutettu lavean pöydän taakse nokittelemaan."

No on noita vielä. Malliksi.

Ainakin lätkävalmentajat: joku Jokereiden Jortikka, jonka Harkimo heimolaisensa on töihin palkannut. Tai Räty AKT:ssa. Politiikan sisäpiireissä monella sutkilla suosikkinaamalla on myös tuo pimeämpi, uhkaileva toinen puolensa: Niinistö, Halonen, Katainen...

Hiomattomista 'pyyteettömistä' paikallispoliitikoista puhumattakaan.


Tanssii vaikka sun kenen kanssa



.

"HV

'Mahottomaks on piässy' sanos isäukko jos eläs 'kun sunnuntaipäivät riekutaan'.

'Ei hetken rauhoo' ukko jatkas. 'On unohettu Sana. Öitä myöten tanssia hytkytellään tähtien kanssa tai iliman. Lasetellaan kun viimestä päivee. Pyhä häpästään' se moittisi. 'Kaiken mualiman hepenissä hypellään ja vuateriekalleissa koipia sätkytellään ja kiemurrellaan - Pyhäiltana!' ukko motkottaisi ja viimeisen niitin sais kun BB-porukat illan päätteeksi ruutuun pelmahtaisivat. 'Alatalon hulluinhuoneellakkii on hillitympi mänö piälä' tuhisisi ukko jos eläisi.

Ja minäpoika iskisin vettä myllyyn että 'annahan nuorten ilostella ja elostella' vaikka oisinkin samaa mieltä ukon kanssa.

Mitäs sinä?

Tuus L "

Mitäs minä? No on tuossa ainakin se hyvä puoli, että Leppilampi ei laula - sitä nyt ei pirukaan kestäisi.


Lapissa ja Nordkapissa



.

Tepun Majat Lapin käsivarressa on mainio paikka. Siellä tunturien juurilla on täysylöspito, eikä maksusta puhettakaan. Sinne kannattaa kaikkien Lappiin höyrähtäneiden kulkeutua. (Annan tämän ainekirjoituksen lopussa kulkuohjeet.* Malttia.)

 

Hyvällä säkällä, kuten meidän, saattaa päästä Kilpisjärven kautta Norjan kierrokselle, valtavia vuoria ja pitkin vuonoja kiertelemään isännän auton kyydissä – korvauksetta tietenkin. Katselemaan ja ihastellen toteamaan, että Norjassa se on toinen luonto: jyrkät vuoret, vuoripurot ja hyökyvät kosket, avaran meren vellova ihme, Atlantin voima.

 

Hammerfestissä myyvät valaanlihaa torille pysäköidystä koppiautosta, katutyötkin käynnissä kuten kaikissa maailman kaupungeissa. Meridiaanipatsaalle on kierrettävä ylempää tietä.

 

Vähän ennen Nordkappia vetäisee maa puoleensa: seitsemän kilometrin tunnelin ovat kaivaneet Jäämeren alle, parinsadan metrin syvyyteen. Yhtä näkymättömissä ollaan itse Euroopan mantereen pohjoisimmalla tantereella meren alta pulpahdettuamme: usva verhoaa tienoon ja käsikopelolla hädin tuskin pystymme liikuttamaan pohjoisinta muistomerkkipalleroa, jota myös Naton tutkaksi sotaisimmat väittävät. Jäämerestä ei kuulu edes kuohu, vaikka meri on suoraan jyrkänteen partaan alla.

 

Sumusta palattuamme ruska näyttää yhä komeammalta ja yhä upeammalta mitä Suomemmaksi tulemme.

Kautokeinossa osaudumme joen taakse Juhlien  hopeapajaan kukkojen kieuntaan ja kanojen kakatukseen. Masissa värikäs baarimummo on leiponut vuosisadan kermakakun – puoletkos hotkimme vaahtosuin. Sekin ilo olisi ilmaista iloa ollut, jos baarimummo ei ovelasti olisi ruokkinut maksuhalujani. Mummo näet tökkii sormella rintaani, jossa avainmerkki kiiltää kultaisena, ja lausuu sitten suulla suuremmalla: - BANKCHEF! Minäpoika maksan ylennyksen hurmiossa.

 

Viikonpäivät siellä Tepun Majoilla vieteltyämme on aika hyvästien. ”Tulkaa toistekin, tervetulleita ootte aina", kuulemme isäntäväen äänen jängille poistuessamme. Kiitämme ja lupaamme tulla.

 

Suosittelemme teille kaikille matkaa Tepun Majoille!

(*Tässä se kulkuohje, kyllä sinne osutte: ei muuta kuin jätätte autonne tien varteen, tuon yläkuvan poron paikkeille, ja alatte tallata jänkää järveä kierrellen puolenkymmentä poronkusemaa ja niin olette perillä vieraanvaraisella Tepun Majoilla. Tai käyttäkää GPS-paikanninta niin ette ainakaan eksy.)

 


Nelonen Sport Pro, Eurosport + Urhotv



.

Urheilun puutteessa ja tuskassa tilattu kolmen urheilukanavan PlusTV-kortti ei naurata.   

Nelonen Sport Prolla puhtoisesti pukeutuneet ihmiset kävelevät tuon tuostakin vihreillä niityillä ja lyövät kepillä palloa koloon.

Eurosportilla  äijät pötköttävät päivät pitkät vihreän pöydän päällä ja sohivat pitkällä kepillä palloa pussiin.

Urhotv näyttää pääasiassa mustaa ruutua: no AV. Lehdistä saa lukea: matsi ei näy antennitalouksissa. Itse ei tiedota mitään.

Voihan Lyypekin Papa!  Tulikohan tilattua Neurosport-paketti.

Mites kysyikään pikkuisena Tytärtynkä legendaarisesti, kun pikkiriikkistä peukaloaan oli aikansa isäkuskin nenän edessä pyöritellyt: - Eikö älsytä?


No nyt Harri Olli oli!



.

Tempaisinpa tuossa keittiöjakkaralla istuskellessani vaimon lipatessa tukkaa puolenkymmentä Seiskaa.

Päällimmäiseksi jäi, kerron sen teille sillä tehän ette Seiskaan sorru, uutinen tästä mäkihyppypomppaajasta Harri Ollista: Hapa oli taas ärhennellyt Lahden yössä ja puoliväkisin yrittänyt telläytyä turistibussin sisään, jonkun neitosen persiän perästä. Hatkat oli saanut - ja siitäkös hermostui. Alkomaholilla sattoi olla oma osuutensa. Bussi lähti, Harri jäi Lahteen leirille.

Niin jossakussa Seiskassa seisoi, jos oikein muistan.

 Lippuukone mallia Nyhtävä

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kiännös tästä!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Miljonääriäitien elämä ja kirjailijan pojan kuolema



.

Lokakuinen iltayö Kallioniemen mökillä Sotkamossa: Itsetuhoinen aikamiespoika on lähtenyt autolla uimareissulle Vuokatin uimahalliin, mutta mutkien jälkeen isä löytääkin auton syrjäisen mökin seinustalta. Pekkaa ei löydy mistään, ainoastaan pojan vaatteet siistissä järjestyksessä kiikkutuolilla. Luen Huovisen poikansa menettämisestä kertovaa kirjaa: Pojan kuolema.

Puistattaa.

Syyskuinen iltayö meillä kotona: Telkku suoltaa ohjelmaa. Liv-kanavalla kahdeksan kaksi mannekiinimaista kuikeloa leikkii rikasta Marbellassa. Ovat suomalaisia! On käynnistymässä muka totuussarja Miljonääriäidit Maria & Nina. Puppua. Zimbabve-Rhodesia-Etelä-Afrikka-Smith-Botha-jne. -hengessä tehty suuri jymäytys. Aivan kuin Mikkosten elämä! Epäuskottava. Unohdun katsomaan loppuun saakka.

Puistattaa.

Marbellassa paistaa aurinko, uima-altaassa polskivat lapset. Perheet tuhlaavat miestensä vaivalla, ?, hankkimia miljoonia; isiä ei näy missään. "Makuni on kallis."  "Jos miellyttää niin otan."  "En ajattele hintaa."  Naiset tunnustavat.

Kallioniemessä kumottaa täysikuu Pienen-Kiimasjärven yllä. "Hetki oli kammottava. Aavistimme mitä oli tapahtunut. Pekka oli mennyt järveen." Tunnustaa kirjailija.

Epäoikeudenmukaista kohtalon ivaa ja leikkiä kummassakin.

Kieltämättä mielenkiintoisia tapauksia kummatkin.

Veikon kirjan etuliepeessä lukee: Kirjailija ei anna tämän kirjan tiimoilta haastatteluja ja pyytää, ettei häneen otettaisi yhteyttä.

Pian miljonääriäidit pyytävät samaa - tai päinvastoin.

"Koetin kävellä lyhyitä matkoja. Oli vaikea työntyä teille, näin itseni kummajaisena ihmisten edessä, koetin välttää katseluyhteyttä. Ikänsä huomion kohteena olleella kirjailijalla on omat kätkeytymistuntemuksensa. Vastaan tuli hymyjä, joissa voi aistia ymmärtämistä." Veikko Huovinen, 2007: Pojan kuolema


Vasta palkittiin, kohta jo pois potkittiin


22.09.2010 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, Politiikka, pahoinvointi, RAIKU

.

Peitsi,

palkinto viilsi kurkun

saajaltaan!

 

 

Saate, selite ja kysymys:

s.  Keskustan lehtimiesten Peitsi-palkinto  2009

k. Suomenmaan kolumnisuhteen irtisanominen  2010

 

Heitä kevyt arvaus:

a. Kuka? ja ennen kaikkea

b. Miksi? ja mitäs luulisit – kikkeliskokkelis!



(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Laaninen Pitkän Naisen kynsissä



.

" HV

Jännitti niin pirusti, miten Timo selviäisi yksin Pitkän Naisen kynsissä. Oli illalla telkussa jossain hiton a-lähetyksessä. Nuo nykynaiset ovat niin napakoita ja arvaamattomia. KokoPerhanoita.

Pysähtyneisyyden aika tulvahti nuppiin - Karjalais-sahti, Haavisto, Uustalo - heti kun Laanisen näin. Siinä Pitkä Nainen nokitteli aikansa.

- Antaa perustuslakivaliokunnan ratkaista, ei sotketa mukaan politiikkaa, Siellä on kypsää harkintaa, selvitti Laaninen rauhallisen isällisesti puolueen etäisyyden ottoa Vanhasesta.

Pitkä Nainen sai nenilleen, eikä osannut jatkaa jotta keistäs valiokunta koostuu muista kuin umpipoliitikoista.

Olin Timon puolella. Voitimme!

Tuus  L"

Siis kaupunkilais-Lennumme kepulaistumassa! Minkäs ihminen luonnolleen - vanhenee niin perusarvot palaavat, kohoavat kunniaan. 'Maalta sinä olet tullut, maalle olet jälleen palajava'?

Vai olisiko sittenkin vain hetkellinen mielenhäiriö, Lennu-paralla.



Jouko Karvinen ja Jari Sarasvuo muka koulukiusaajia!



.

Lennartilta tuli taas maili. Tällä kertaa en sitä julkaise, koska se on härski ja pelkkää panettelua. Jokin raja sentään.

Pääpiirteittäin kuitenkin kerron sisällöstä:

Mailissa L vakuutteli, että miltei kaikkien pörssiyhtiöiden johtajien on täytynyt aikoinaan olla koulukiusaajia, räkänokkia, ylimielisiä kyynärpääpoikia. Ihmisarvon kieltäjiä.

- Katso Karvista! Katso Sarasvuota!

- Ei kukaan inhimillinen ihminen aseta tavaratuotantoa ihmisen yläpuolelle, Lennu jatkaa.

Jostain syystä Ollilan ja Kallasvuon hän vapauttaa, Elopia ei enää, koska Stephen fanittaa lätkää!

Jotain tuon tyyppistä Lennu kirjoittaa harvinaisen pitkässä mailissaan.

Koulukiusattuja pörssiyhtiöiden pomot eivät ainakaan ole, eivätkä ainakaan narsisteja, sillä hehän eivät halua miellyttää kadunmiehiä. - Koulukiusatuista tulee iskelmälaulajia ja ministereitä, päättelee L mailissaan.

Lennu haluaisi että asia tieteellisesti tutkittaisiin; joku voisi tehdä gradun, jopa väitöskirja-aineistoksi riittäisi materiaalia.

No. L on L, provosoiva, tuulellakäyvä, puhuu mitä sylki suuhun tuo - ja monesti absoluuttisena totuutena.

Jätetään omaan arvoonsa. Tai, no, jos joku Joukon ja Jarin koulutovereista  sittenkin Lennulle vastaisi ...

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 


Niemi, Hotakainen, Hännikäinen, Lander ...



.

Aamun ongelmista kummallisin: ei ole mihin (ei mistä) kirjoittaa! Landerista olisi kirjoitettavaa, Hotakaisesta, Hännikäisestä. Niemestä myös, vaikken ole Niemeä aikaisemmin edes kuullut. Siispä suoraan näppäimille, sen kummemmin sottailematta.

Ei, ei minua heidän olennaisensa kiinnosta, vaan epäolennaiset - kuten aina. Pipartaikinamuotin sisälle painettu taikinan kuva, itse pipari, ei kiinnosta, vaan ulkopuolelle jääneet taikinan riekaleet ja roiskeet siinä jauhojen seassa. Ne maistuvat.

Leena Lander toi mukanaan miehensä Hannun, haastattelijaksi, Raittilan, joka vaimonsa läpikotaisin tuntee ja joka kasahtaakin muutaman kerran: "Älä sorki sitä kelloa pöydällä!"  (Leena, Silander, o.s. Pöyhönen, julkaisisi useamminkin, jos ei joutuisi julkiseksi markkinakaluksi. Syksyn lehtiin riepoteltavaksi. Kilpailutettavaksi, puntaroitavaksi. Paine on hirmuinen. Siksi julkaisee teoksensa keväisin.)

Kari Hotakaista en ole lukenut siksi että hän on niin suosittu, kaikkien ylistämä; olen ollut varma, että jotain kosiskelevaa on tekstissä oltava - mikä taas: paha paha! Kari sanoo sitten Varikselle: " Eipä minulla romaaneissa juuri juonta ole."  Ratkaiseva lause. Saa uuden lukijan, kelkka on käännettävä: sellaisiahan metsästänkin. (Vasta kolmevitosena KH alkoi puhua julki yli kaksisanaisia lauseita. Ja koska ystäväni Savosta sähköpostissa kertoo tuntevansa lähemminkin kirjailijan, niin ei voi olla tyrkky.)

Timo Hännikäinen ilmestyi etupönttöön suittuna kuin osakesijoitusillan pääekonomisti, parhaat päällä, hätkähdin. Odotin milloin power-pointti alkaa suoltaa kuvaa niin että napse kuuluu. Vaikea uskoa että tuommoinen tyyppi jäisi ilman. Ja tuskin on jäänytkään. Peruu rehellisyytensä ja kertoo jo tyylinkin vaativan silottelua. Rehellisyys ei ole samaa kuin autenttisuus eikä samaa kuin kaiken kertominen ja ulos kakistaminen. Luettavuus, jopa luotettavuus, kärsii liiallisesta yksityiskohtaisuudesta. (Niinhän se Päätalon Kallekin oikoi muutamia totuuksia lievemmiksi, jopa itselleen edullisemmaksi, mitä Kallesta ei ikinä olisi uskonut. Mutta on Hännikäisen esseekoostuma 'Ilman'  ilman muuta jossain vaiheessa kaivettava esiin. TH muuten antoi lukuvihjeeksi rehellisistä omaelämäkerroista Ellroyn Muistoja Pimeästä.)

Marjo Niemellä lauantainen tilaisuus alkoi; ollaan siis siellä Joensuun kirjallisuustapahtumassa minää etsimässä. Laulaja-kitaristi, säveltäjä, näytelmäkirjoittaja, ohjaaja, joka jo lapsena halusi olla erilaisista paras - hyvässä tai pahassa. Hänestä minä ei ole sama asia kuin itse: itse pysyy, mutta minä muuttuu - jo eilinen on toisenlainen tänään. ('Juostu maa' sekä 'Miten niin valo' on julkaistu kirjoina. Kumma kyllä, niin tarpeetonta kuin onkin: jos ei Marjoa olisi siinä paikan päällä esiintymässä nähnyt, olisivat nuokin romaanit jääneet tuntemattomiksi, lukemista vaille minulta, nyt niillä on mahdollisuutensa.)

Siis. Henkiset jyvälaarit ovat nyt täytetyt, ei ainakaan pohja paista. PienSijoittaja, siis minä?, voi käydä levollisena talvelle.

PS

PS, PienSijoittaja, hymähtää vielä: "On on. Ovat nämä rikkaita-porhoja omalla sarallaan nämä kirjailijat - henkisen alan laakkosia."

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 


Minä löytyy Joensuusta?


18.09.2010 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, KIRJALLISUUS

.

11. Joensuun kirjallisuustapahtuma 17.- 19.9.2010  Minä kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa

Ihmettelen, miten omaan kesantomieleen vielä upposi viisaiden ajatuksista palasia, vaikka on siitä aikaa kun eläviä viisaita on livenä kuunnellut.

Mieluummin kuuntelee kylänmiehien kirosanoin höystettyjä juttuja (perkele, saatana ...) traktorin juuttumisesta pellon ojaan tai mönkijän vajoamisesta suohetteeseen kuin tiedemiesten sivistyssanoja viliseviä luentoja (evokatiivisuus, autokommunikaatio ...) Joskus kuitenkin hengenravintolaarista pohja paistaa, joten on aika täydennyskuorman.

Kolmessa tunnissa tulee ravituksi, vaikka aluksi työläältä tuntuukin kun ajattelee miten kaukana arkielämästä tiedeukkojen analyysit lentelevät. Paneepa miettimään, että uskaltaako enää romaaneja avatakaan, jos ei osaakaan analysoida ja onkia oikeita asioita esille, ja että noinkos on määrässä lukea.

Pälyillen, epäolennaisilla aloittelen: "Katohan Kainukin on lähtenyt istumaan tuohon tinttitöyhtöisen pojan taakse. Ja Varis, se entinen Saarikosken muija Variksen vieressä etupenkeillä istuu. Kukahan noista on Onnellisuus-professori Ojanen Tampereen yliopistolta? Tuo Vitsi-professori Knuuttila onkin teeveestä tuttu ..."

- 'Parempi reppu reessä kun ystävä kotona' kertoo Seppo minuuden ongelmakentästä suomalaisissa sanalaskuissa. Naurattaa.

- Ei mikään kello soi ja ilmoita että nyt olet saavuttanut lopullisen onnellisuuden tilan, kertoo Ojanen.

Ja hitto, se nuori töyhtöpääpoika onkin tohtori Jussi Ojajärvi Tampereen yliopistolta! Se sanoo Arto Salmista siteeraten:

- Ei vanhusten tarvitse tuntea itseään tarpeettomiksi ja hyödyttömiksi - heitä voidaan vielä käyttää hyväksi.

Sitten eteen siirtyy titteleineen FT, dosentti Johanna Uotinen ja puhuu uudenlaisesta tutkimusmenetelmästä, jossa minää ei tutkija kätkekään piiloon passiivin taakse, vaan ottaa mukaan tutkimustulostehtailuun eli käyttää autoetnografista tutkimusmenetelmää, jossa omat kokemukset ja oma minä ovat vahvasti läsnä.

Taisipa Heidi Liehu toistakymmentä vuotta sitten Perhosten valtakunnassaan viittailla samaan tilanteeseen, kun hän pompotteli tieteen invalidisoituneita vajavaisia mittausmenetelmiä nimitellen niitä vahvasti patriarkaalisiksi; ne unohtivat matriarkaalisuuden, tunnepuolen kokonaan. Autoetnografia on nostanut tunteen esiin.

Näinköhän ymmärsin? Tänään siellä on Raittilaa, Landeria ja Hotakaista itse asiassa kuultuna. Sinne siis!

"Olohuoneen lattialla oli tyhjiä viinipulloja. Kaikki makasivat kyljellään suu auki, paitsi yksi. Se seisoi porukan edessä korkki päässään ja piti puhetta kaatuneille." Arto Salminen, 2003: Ei-kuori

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Minä hukassa monelta muultakin



.

(Tämän blogipotun täyte on omistettu Vanhikselle, joka yhä lapsenomaisesti sotkee pronominit ja uskoo että Lennu, SP, Piensijoittaja jne. on yksi ja sama henkilö. Ei uskoisi!)

Oho! Nyt tuli kiire lähtö!  Kaupungissa alkaa kirjallisuustapahtuma Minä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa.

Tunnin päästä kertoo professori Markku Ojanen   Kuinka minästä tuli ongelma?

Siitä tunti (12.50–13.40) niin  FT Jussi Ojajärvi  valaisee  Miten suomalainen nykykirjallisuus käsittää minän kapitalismissa?

13.40–14.30 FT dosentti Johanna Uotinen mietiskelee tieteen dilemmaa:  Itsekeskeisyyden vai tutkimuksen huipulla? 

jne.

 

Iltasella Turusen Heikki röhisee Pakkahuoneella niin, etteivätköhän siinä minätkin selviä!  

 

Ja lauantaina minän etsinnät jatkuvat, pidot senkunvaan paranevat. 

Perästä kuuluu.

 


                                               


Poutiaisen Einon hätähuuto



.

Jatketaas eilistä arvoitusta, nyt kun itse mies paljastui Poutiais-Einoksi.

Suuresti kunnioittamani ja usein äänestämäni mopetilla ja sittemmin Skootalla ajellut kansanetustaja putosi etuskunnasta, koska äänestäjät pitivät itsestään selvänä hänen uutestaan valintansa.

Piti keksiä tuleviin vaaleihin uusi läpimenon varmistava iskulause eli loukani.

Miten se kuului? (varo joutumasta hirsipuuhun!)

ÄLÄ JÄTÄ EINOA  _ _ _ _ _ _ _!


 


Arvaa kuka


.

(Vähäisten vastausten takia - uusintapainos)

Tämä päivä otetaan rennosti kisaillen. Asetetaan (Hän) kuva-arvoitus:

Kuka suomalainen menneiden vuosien poliitikko tulee mieleen linkkikuvasta http://www.iltalehti.fi/formulat/2010091412347412_fo.shtml?

Oikea vastaus ilmoitetaan (Hän) illankamussa.

Ja nyt  vain sormet lujasti näppäimille! (0,99 + pvm)    


Eerot Jyrkit Jutat O-P:t BB:t ... taas yltöhollilla



.

Hyvä tästä tulee. Piensijoittajan päässä selkenevää.

Toinen päivä matkan jälkeen palautteli realismia Piensijoittajan (Metson Pojan) abstraktiiviseen kalloon. Viikko vailla tiedotusvälineitä oli pitänyt hänet loitolla valtakunnasta: ei tiennyt, onneton, Heinäluoman luomasta kolmikantaristiriidasta, Kataisen energiaverovehtuusta, Urpilaisen tahdittomasta pukeutumisesta Tabermannin muistohetkessä, Nokian Kallasvuon vaihtamisesta Elopiin saati Marin BB-putoamisesta.

Nyt kun uutisnälkä on tyydytetty, puuro nielty, ei tarvitse vaivata päätään enää omilla taivaita hipovilla omaperäisillä jonninjoutavilla ajatuksilla, vaan voi ajatella järkeviä ja kylänmiehiä sekä -naisia raitilla kohdatessaan voi rupatella jokapäiväisistä, turvallisista sekä tavallisista kyläläisten asioista: - Se Nykänen sai puukotuksesta tuomion. - Älyttömiä nuo Korhosen ylityökorvausvaatimukset. - Huuhkajat, hah hah haa! - Mitenkähän ne Chilen mainarit siellä kaivoksessa?

Ei meillä mitään hätää ole Piensijoittaja-ystävämme puolesta; siinä se taapertaa jo kuin muutkin miehet manaamassa miksei televisiosta tule urheilua vaan kaikki on tungettu maksukanavien taakse, kortille. Kumma kun se ei muista että pian tekee talven ja ampumahiihtoa näytetään televisiosta jok'ikinen viikonloppu. Viimeistään ampumahiihto Ikoloineen palauttaisi sen lopullisesti maan pinnalle ja tyytyväisin mielin saisi asettua menoon mukaan.

Ensitöikseen, kylliksi harmiteltuaan kun ei tullut ostettua Taivalkoskelta niitä kauppiaan itsensä vääntämiä isosompaisia kahluusauvoja, tarttuu Jalavan kaupasta mukaan puuttuneeseen Villen kirjaan Kallesta. Lukee armottoman kovasta elämästä savotoilla ja uitoilla, "herroiksi" pääsystä tahi joutumisesta, säätykiertoon luiskahtamisesta kaikesta huolimatta: Tikkasesta tulee kansanedustaja ja Päätalosta kansankirjailija.

Piensijoittajammekin tokenee, asettuu tyytyväisenä nykyasemiinsa kun pannaan se lukemaan ankarimmista ajoista, vaikka tuosta:

"Kun kouluni loppui, minun piti lähteä Tyrämäelle Välitaloon töihin, rengiksi. Kun olin kävellyt noin kaksikymmentä kilometriä, vastaani tuli mies pyörällä. Edessä oli taloja, joten kysyin: - Mikä talo nuista on Pensala?

- Ei poika polonen vielä mikään. Pensalaan on tästä vielä viisi kilometriä ja sitä ennen sinun pitää mennä tuon Romppaisen salmen yli. Kyllä ne veneellä vievät, mies vastasi ja jatkoi matkaansa.

Juoksin läheiseen vesakkoon piiloon. Siellä itkin elämäni surkeimman itkun. Kengät olivat hiertäneet kantapääni auki ja kävely oli vaikeaa ja matkaa jäljellä vielä viisi kilometriä.

Romppaisen rannasta otin veneen kysymättä ja sousin salmen yli, koska ketään ei näkynyt pihalla enkä ilennyt itkuisin silmin mennä kysymään saattajaa salmen yli. Kävelin hiljaa ja itkin sen viisi kilometriä."  Ville Tikkanen, 2002: Kalle Päätalon kaverina

 


Voiko sekavampata juttua enää olla!



.

Ni mikä ihme se tuossa raatona, reporankana makaapi? Pää tohjona, ymmyrkäisiä ajatuksia täys. Itse aito-ämeriäkkyläinen Piensijoittaja-porho!

"Tämmöiseltä vissiin tuntuu niiden rikkaiden, kauniiden ja rohkeiden elo: väriloistossa elämiseltä, ruskaiselta - joka elämän päivä! "Perfekt!" kiljahtaisivat ämeriäkkyläiset, "Loistavata! Loistavata!"

Näin vanhaksi piti elämän ennen kuin köyhä ämeriäkkyläinen Piensijoittaja Metson poika ylsi ujuttaa polvensa pilven reunalle ja pääsi kuin pääsikin kapuamaan muiden elämässä onnistuneiden, so. mitääntekemättömien, joukkoihin. Hänhän on aina ollut sitä mieltä, että jos ei ihminen viiteenkymmeneen ikävuoteensa mennessä onnistu jättämään työelämää, hän on täydellisesti epäonnistunut elämän varsitiellään. Kymmenen vuotta lipsahti tavoitteiden yli, joten hiinä ja hiinä..."

Siis mitä MITÄ?

Piensijoittaja maata rötköttää ja höpisee itsekseen, leikkii viisaampaa kuin onkaan. Matkansa jäljiltä sekaisena. Parempi kun otamme ohjakset käsiimme, suitsemme suun ja kakistutamme ulos lyhyesti mitä hänen sanoman pitäisi; hänhän oli h:n perässä matkalla Lapissa viikkomoissa hoota jälistämässä.

Vaan löytyikö se vai ei, h, etsimänsä? Herätämme lapinlumoisen miehen järkeviä puhumaan:

"Antheks. Häätyy sanua, jotta met tehime mukkareisun, kahakäthen siis, sol rohki pitkä taival. Porotki, nämä hirvat ja vaamit aivan kimpelheissä koinasi. Hätänäppiä piti ettemmä sinne puutunu, utka jäi palata. Siinä silmä lepäs: kaira, kiveliö, tieva, lompolo, eno, kuru, kurkkio, riipi, rova..."

Otapa siitä selvä! Ainoastaan yksi asia on jäänyt miestämme matkalta palattuaan harmittamaan: vaikka viikon aikana omxHit olivat nousseet useita prosenttiyksiköitä niin Kazakstanin öljyjohdannainen yhä näytti jököttävän miinuksella. Siitä sekoja harmiskelee.

Ja kun ei sen selvempää näytä tulevan, niin jätetään Piensijoittaja petiinsä ja palaillaan huomenissa asianlaitaa utelemaan, eikä vielä ihan pörröksi merkata.



http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Matkalla pohjoiseen



Ysthävät!

 

Lähdethän thästhä hoolaisthen maahhan viikkomoishiin. Vaikka ruskhan tahi Loirhin näkishimmä!

Malttakhaa mielhenne.

 

Nähhään!

 

(Hyvää työviikkoa työtätekeville ja raskautetuille!  )

 


BB-pelistä pois


05.09.2010 - 22:30 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, RAIKU

.

Niko S

putos!

En ruppee mittää

-     TYHMÄÄ!

   

 

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)


Mummo laatikossa


05.09.2010 - 14:00 | hikkaj | rakkaus, henkilökuva

.

Ruumisauton kuljettaja työnsi arkun auton uumeniin ja läppäsi oven kiinni.

- Kuka pani mummon laatikkoon? Tuo ukkoko pisti isomummon laatikkoon?

Pikkuisella pojallaon on hätä  isomummon tilasta, kummasta kohtelusta.

Sisällä pappi oli valuttanut valkoisen arkun päälle hiekkaa, liannut laatikon.

- Minkä tautta kukaan ei auta mummoa istumaan pois laatikosta? oli pikkuinen poika kuiskannut kappelissa.

Hauta-auto lähtee kaartamaan museon takaa mäkeä ylös. Autoletka saattelee.

Matkalla hautuumaalle poika oli kysynyt vielä monta kysymystä.

Perillä laatikko lasketaan hautaan. Poika siirtyy äitinsä käsipuolessa lankuille, kurkistaa kuopan syvyyksiin ja pudottaa keltaisen kukkasen.

Saattoväki aloitti virren veisuun. Pikkuisella pojalla olisi ollut tukku kysymyksiä ihmeteltävinä.

Meille muillehan asia on kaiketi harvinaisen selvä - myös tästä eteenpäin. 


Jalat maassa, ruumis puussa


04.09.2010 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti

.

Tänään yritän pitää jalat maassa. (niinhän sitä sanotaan jos joku yrittää olla haihattelematta) Luulen onnistuvani. Ylikierrosten aika on toistaiseksi ohi.

Taivaita tavoittelevien ajatusten paimentaminen on melkoinen työmaa. Tällä kertaa sain kerityksi, hillityksi, kuten monesti aikaisemminkin, hilaamalla myös ruumiin konkreettisesti korkeuksiin. (kuin lipun salkoon?)

Kolmena päivänä (huom! ei kolmantena) nousin siellä aitan takana kolmen koivun korkeuksiin. (ei, en pesää tekemään vaan puuta kaatamaan)

Sahasin puut latvasta alkaen puoleen väliin, poikki niin että jytkähti. (moni tietenkin kaataa puun tyvestä, vaan minä en - minä latvasta)

Ja puoliksi ne jätinkin, koristeiksi, latvat vain pois auringon tieltä. Ei ole turvallisempaa näkyä kuin paksu puunrunko aikojen takaa.

Ai että kun teki gutaa (hyvää) sielulle sekä mielelle kun pitkä pätkä puuta tuskallisen hinkkaamisen jälkeen alkoi kallistella ja hutkahti sitten rumahtaen tantereeseen. Tuli kaikkivaltiaan olo.

Sielu puhdistui kolmen päivän ajan kuonasta ja ruumis alkoi olla pikkuhiljaa tikissö - valmista poikaa askeltamaan taas maankamaralla.

Ja kun aivan varmaa (100-v) ei vielä ollut askelten vakaus (ja se, olivatko huonekalut nyt suursiivouksen jälkeen pääkopassa sijoillaan) piti suorittaman vielä peltikaton maalaustalkoot, nekin ripotellen kolmipäiväiset, heimolaisten matalalla peltikatolla.

Ja katso! Kaiken tuon riitin ja rituaalin jälkeen ei mikään ollut kulkiessa maita myöten.

Joten ei liene tänään suurta lipsumisen vaaraa pitää jalat maassa. (huomisesta tiedä häntä)

"Hän meni avaamaan ikkunan ja totesi asuvansa toisessa kerroksessa. Häntä ahdisti olla näin matalalla. Onnekseen hän huomasi palotikkaat, joille pääsi helposti seinässä olevaa koristeulkonemaa myöten. Ja tuumimatta sen enempää hän kiipesi hotellin katolle ja vietti loppuyön siellä."  Juhani Peltonen, 1978: Elmo



 


Äänestä homo taloon - voit vaikuttaa



Eipähän tarvitsisi sitten Alibista lukea, jos 200 homoa istuisi eduskunnassa, että ilotytön luona käy torstaisin mieskansanedustaja ( päivitelty )  jos ei sitten olisi kaappihetero. No ei vainkaan, kyseessä ei ole eduskunta- vaan BB-talo -äänestys.

Niko S on palannut BB-taloon, koska haluaa kirkastaa töhriintyneen imagonsa. Vinkaisten, silti lempeydellä, sanottuna: Onpa hintillä aikeet! Harva meistä menisi BB-mökkiin imagon kiillotukseen. Eiköhän tuo muutamassa päivässä olisi pahasti pakkasen puolella jälleen.

NS:hän on se kaveri joka lasinheiton takia poistettiin toissa vuonna talosta, ja sen jälkeen on tullut kuravettä niskaan joka taholta.

BB-lasitalo on mikroskooppi, jonka lasilla pienikin mielen ailahdus ja kielen liikahdus on kaikkien tarkasteltavissa. Joten eipä taida tämän urbaaniluonnonlapsen CV kirkastua - jos ei sumene entisestään?

NS ei laskelmoi, hän elää jokaisen hetken tunteella, täysillä, pohjia myöten. Minusta hän on hyvä jätkä, toista kuin laskelmoiva kaimansa. Livenä en häntä huusholliini ottaisi; lasin takana hän on mainio.

Ai niinpä: Ei NS ole palannut. Hän on vasta haamuasukas. Kansan, teidän, täytyy äänestää häntä, soittaa kalliita äänestyspuheluja, jotta hänestä tulisi täysipäinen asukas taloon. Äänestäkää! Voitte vaikuttaa! Muuten sinne pääsevät Hönttö-Henna, Joku-Marianna, Kovempi-Niko tai Hössö-Nino.

Ja siitä ei hyvä seuraa. Taso  laskee,

                                                             laskee,

                                                                          laskee ...

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Mattiko vai kuka taas uuden kanssa vehtaamassa?



.

”HV

 

Ei helekatti tule mittää! Ei tässä mitään tolkkua ole. Nyt se yksi perheasiain alan erikoistuntija on taas iskenyt uuden eukon! Joku Eveliina. Monesko lie jo kiikarissa … Ryntäilee kuin pässi narussa sinne tänne – ja jatsi soi!

Eikös se Jaakko Teppo laula että ’semmonen sonni pitäs salavoo…’?

 

Tuus Lennart

Jahas! Mistäkökähän nyt kenkä Lennulla puristaa? En ymmärrä. Matistako vouhkanee.


Amin Asikaisen tyrmäys - mutta miten käy lauantaina?



.

Lempi 'Oma-Idi' Makkonen makoilee juuri syöneenä maha pullollaan kiepillä jalkopäässä, sulattelee raakaa lihaa niin kuin ei mitään vailla. Isäntä tarkkoo Aminin elämäkerta Silmää räpäyttämättä (Jaatinen).

Asikaisen Idin kanssa on tässä otallettu, mätkitty oikein olan takaa, kolmas sparriviikko meneillään. ( viikko1  viikko2 ) Amatööri ihmeissään paidattoman kanssa. Kova sälli se on päältä ja päästä, sisältä pehmyt ja niin rehellinen. Veristä ja hikistä leipää haukkaa.

Aminin voittolista on komea: 20 - 0.

Sitä hartaammin ottaa pattiin tappio Sebastian Sylvesterille: samalla meni Euroopan mestaruus. Yhdennessätoista erässä urvahti kanveesiin: L TKO 11 (23.6.2007). Kymmenkunta sekuntia jäi toiseksi viimeisestä erästä ottelematta. Voittamaton oli voitettu, tilastoon merkittiin ensimmäinen tappio: 21-1 (15 KO).

Siinä armottoman työn ohessa AA rakennuttaa talon, saa Minnan kanssa Vivianan, Pöpsiksi kutsutun silmäterän.

Sitten tulee tämä saksalainen SS ja runttaa melkein rehellisellä pelillä (huumaava niskaanlyönti aikaisemmin) Aminin ensimmäisen kerran uralla unten maille, romuttaa suunnitelmat maailmamestaruudesta. Kehätuomari ei edes laske loppuun, vaan näyttää että ottelu on ohi.

2007 syksyn tappioon kirja päättyy. Isäntä siirtää sen vatsansa päälle ja alkaa koota silmät kiinni tuoreimpia tietojaan Aminista.

2010  keväällä avioliitto hajoaa.

2010 syksyllä (ensi lauantaina) 4.9. Aminin piti otella Töölön kisahallissa argentiinalaista tyrmääjää Moraa (75-55-35KO) vastaan. Viikolla tulee kuitenkin tieto että vastustaja vaihtuu. Mora on loukkaantunut: nyrkkeilyssä se voi olla myös peliä ja pelkoa. Uusi vastustaja löytyi nopeasti Meksikosta (joku hanttapuli?); samalla Eva Äiti Wahlströmille joutuu Pekka Mäki etsimään uuden vastustajan. http://www.boxingnight.fi/

Isäntä nukahtaa, vaipuu unten vaille. Tuomari ei edes laske. Kirja putoaa lattialle. Lempi säikähtää ja ryntää häntä sojossa pihalle.

" -Sä kävelet nyt sinne... kato mua silmiin!, Pekka Mäki sanoo Aminille tauolla, kakkosavustajan painellessa kylmäraudalla nyrkkeilijän poskipäähän. - Rupee nyrkkeileen! Oo nopee! Kato mua! Kuka mä oon?

- Pekka.

- No niin, kurlaa, sylkäse tonne ne vedet... ja vielä. Sylkäse vielä, ja hei, tiedät sä mitä? Nyt sä heräät jätkä! Nyt sä heräät nyrkkeileen ja oot nopee siellä, ihan oikeesti.

Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä. Amin Asikaisen tarina.