Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

lauantai 1. toukokuuta 2010

Toukokuun 2010 Kauppalehti-blogit

Hautajaistunnelmissa Vanhatparrat


5
.
.
.
ma
Peruskouluasetus  7 §
"Lukuvuoden koulutyö päätetään viikon 22 viimeisenä arkipäivänä."
Viimeistä viikkoa viedään. Osalta oppilaista ovat käyneet irrottamassa pulpetin kannen pois, hiottavaksi. Siitäkös riemu ja riekunta.
Kiire tuntuu olevan lopettaa koulu, Vanhojapartoja kummastuttaa. Kesäloman aikaan ne yleensä on hiottu.
Onnen kerjäläisiä ilmestyy välituntien jälkeen opettajainhuoneen ovelle:
- Suahaanko myö nyt lisistä kun ei voijja opiskella niitä pilikkuja ja pisteitä?
Jotenkin luonnollista on luvata. Siitäkös oppilaat villiintyvät.
Hautajaistunnelmalta eivät voi välttyä Vanhatparrat.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Jäljellä enää Isä meidän

.
6
.
.
.
VIIMEINEN SAVOTTA XXI
Toukokuun viidentenä sunnuntaina   (11C, sadekuuroja)
Koulunkäynti muuttolaatikoiden seassa jatkuu. Oppilailla ovat  vielä pulpetit jäljellä ilman merkintää, muissa tavaroissa on kiinnitettynä tarralappu KK tai HK; HK tarkoittaa huutokauppaa. Kunnanmiehet kantelevat laatikoita muuttoautoon.
Viikon erikoisin tapahtuma oli liukas eläköityminen: Talkkari haalareissaan aloitti tässä muutamana aamuna muina miehinä työpäivänsä, kanteli levyä pihan poikki, näpräsi ruohonleikkuria piharakennuksen ovella. Puolilta päivin ei enää kannellut ei kyykkinyt, ei poikennut kahvillakaan. Oli häipynyt näkymättömiin.
Aamupäivän mittaan oli joku viskaali soittanut ja selvittänyt, että olisi pitänyt heti aamusta olla jo eläkkeellä eli aloittaa lomapäivien tuhlaus ennen varsinaista eläkkeelle siirtymistä. Eläkepäivät kutsuivat miehen yhdenäkin kesken päivän, vaikka muuttotouhuissa olisi ollut tarpeen tämä ahkerin talkkari, jonka tunnemme: oikea kyläluuta sanan myönteisessä merkityksessä.
Kaikkeen ihminen tottuu ja sopeutuu, mukautuu ja myöntyy - mikäs siinä: jos näin on niin näin on. Me muut jatkamme viimeiseen irvistykseen saakka.
Parina päivänä sovimme ruokailemaan yhdessä vuorossa, koska pari luokkaa piti yöretkikoulua kylätalolla; siellä oli heillä oma muonituksensa uinnin ja saunomisen ohessa.
Oma luokka vääntää urakalla käsialavihkoa ja ympäristöopin vihkoa esittelykuntoon. Kirjat on luettu ja osattu aikapäiviä sitten.
Osattava enää huomenna Isä meidän - nostalgisesti ulkoläksynä. 
"Keskeytin ukkoherran ja sanoin: - Se on vain sitä, että kun ihmisestä tylsyy näpein terä, niin se työnnetään syrjään.
Työnjohtaja puhalteli raskaasti, eikä katsonut silmiin, vaikka kuinka tuijotin."
Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Oma oppilas 50 v. !!!

.
6
.
.
  • Juhla-arpa            15.00
  • Casino                    5.00
  • Ässä-arpa               4.00
  • Mini-Ässä-arpa       2.00
  • Onnensanat           5.00
  • Luonto-Arpa          2.00
  • Mega-Ässä           10.00
  • Juhla-arpa           15.00
  • Mega-Ässä           10.00
  • Mega-Ässä           10.00
  • Casino                   5.00
  • Casino                   5.00
  •                             88.00
Onnittelulahjaksi.
Huomenna matkustetaan ensimmäisen oppilaan 50-vuotispäiville. 50-vuotis! Hämmästyttävää: - Myöhän on oltu sillon samanikäisiä, melkein, oppilas ja opettaja!
Joulukortti on vaihdettu joka joulu. Näkemisestä on neljännesvuosisata. Kouluvuosista kuusi neljännettä. Muistan kun Esko tuli poissaolopäivän jälkeen kouluun aamulla ja intoa puhkuen ilmoitti:
- Terveisiä markkinoilta! Ostin arvan ja voitin ämpärin!
- Mitäs myyjä tuumaili?
- 'No jo ol pojala tuurii' se sano.
Siksi tuommoinen lahja, ja lykkyä tykö. Esko on pelimiehiä.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Tuli jäsen(?)kortti Kuopiosta maalaisliittolaiselta

.
6
.
.
.

Pikkuisen allapäin ja pahoilla mielin lueskeltu tässä noita esityslistoja, sun muita uutisia kuultu. Päin prinkkalaako syöksytään heittelehtivien pörssikurssien tavoin?
Eipä hättää mittää, apu lähellä:
Tuli kortti Puijon leimalla. Alla luki: Velj'mies (kesk)
Ei kun kiitos - kuka lienetkin. Toivo elää. Ettei sitten vaan olisi niitä jäsenkortteja (tuomoisiako ne ovat?), joita kuulemma lähetellään näinä päivinä kenelle sattuu ...

Kivenkeruukone on pelikonetta jänskimpi

.
7
.
.
.
Joka aamu pitää olla avoin päiväkirja kirjoitettu ja luokassa luettavissa. Vireheistä viis, kunhan sisältä on muutakin kuin hampaanpesua ja koulussa oli kivaa.
Tässäpä malli ansiokkaasta päikästä kolmasluokkalaisen Silivatiseilaan esittämänä:
"Tulin koulusta. Mikke soitti äitille. Kysyi viekö se meijjät pellolle. Ei vienyt. Myö lähettiin pyörällä 3 km. Myö jätettiin pyörät tiehaaraan.
Minä olin eka kivikoneen kyyvissä. Siinä oli hirveen kova melu, siinä kilis ja kolis.
Sitten oli Miken vuoro. Mie sanoin Mikelle: "Siinä on tosi kova melu." Kun Mikke oli siinä se oli kun susi ois purassu peppuun.
Sillon kun miun toka vuoro oli Mikke ja iskä lähti salaa. Sitten kun huomasin että ne oli lähteny minä rupesin itkee vollottaa. Sitten kun ie tiesin että mie meen ukin kaa pösöllä mie suutuin. Myö otettiin pyörät tiehaarasta. Oli painavia.
Kotona tein tietenki läksyt. Sitten kävin pesulla. Pesin hampaat ja menin nukkumaan."
Etteikö muka kymppikesäisen päiväpuuhiin ja kevätkiireisiin kuulu muitakin koneita kuin pelikone!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Maaherran piippu ja tuomarin piippu rauhanpiipuiksi

.
8
.
.
.
"Härkäniemen aikaisemmat aamupäiväiset aprikoimiset maaherran piipusta osoittautuvat oikeiksi ja Alastalo virittää kuin virittääkin piippuhyllyn edessä helmitaatin työnvirkoihin suupielessänsä ja kävelee salissa niin, että savu jää taakse, keinutuolille keikuttelemaan niinkuin Langholmakin tuomarivainaan piippu suupielissänsä häntä vastapäätä."
9 kk on tänään istuttu Alastalon salissa. Oli 26. elokuuta viime vuonna kun suurella intohimolla Kirkolle ja Pitäjän pienempien jälkeen tarrauduin Kilven Alastalon saliin.
Vappuun mennessä suunnittelin parkin paperit järjestykseen laittavani, vaan reilulla kuukaudella aika ylittyy: jäljellä on vielä XXIII luku, 'jossa vihdoinkin Alastalo kokoo parkkikirjan pöydältä ja lukitsee klahviin ja jossa tapahtuu muutakin juhlallista'. Eli ökyeläjät tarttuvat arvokkaisiin piippuihin ja aloittavat öyhyttelyn.
37 sivua vielä onnea kestää - eipä paremmassa seurassa olisi voinut talveansa, viimeistä - niin uskon, kaikesta huolimatta -  opetusvuottansa viettää! Miten helpottavaa oli istuutua Alastalon salin merenpuoleiselle seinäpenkille romutettavan koulun ja sitä seuraavan piinaavan koulutyön pinteistä.
Samanmoiset rikkaat isäntämiehet, jotka arjessa kunnan salissa tuhosivat koulun, päättivät kirjassa rakentaa kolmimastoisen uuden uljaan parkkilaivan.
Talvi oli tunnetta täynnä: jos kirpaisi niin kyllä hyvittelikin.
Ja kuukauden päivät vielä tässä molempia riemuja riittää. Olisiko se sitä rauhanpiippujen aikaa?
"Suussa on kumpaakin, sekä sanaa että sylkeä, ja niitä sopii tarpeessa käyttää kumpaakin lääkkeeksi, kun on sattunut vahinko ja haava tarvitsee nuolemista! ajatteli Alastalo ja oli sopu-mies, koska siihen oli varaa. - Syödään pöydässäkin räätti kerraltaan sitä myöten, kun niitä kannetaan pöytään, ja asiatkin, se asia erältään, mikä kulloinkin on vuorollaan ja lykkää sarvea kouran kukistettavaksi, niin työ tulee suoritetuksi niinkuin ateria syödyksi, eine rauhassa ja suupalanen ja kouranpideltävä erältänsä, ja saa haukotella välissä, jos ruuanpainuminen tarvitsee aikansa, ja ajatella raossa, jos järjentoimi tarvitsee levähtelemistänsä!"  Volter Kilpi, 1933: Alastalon salissa 

Ei tullut eläke - tuli valitus

.
0
9
.
-
Kautta mannerten
- kymmenen on ten!
kirjoitti M Pitkänen
Loppusointu osui nappiin ja runo maalaiskoululaisen kynästä lähteneeksi oli yllättävän maailmallinen, universaali miltei.
Olisi sopinut  mainiosti 'Kohta eläkkeelle'-teemaan: kympin poksahtahtaessa ysiksi; alle kymmenen koulutyöpäivää jäljellä!
Vaan eipä poksahtanut. Poksahti valitus kunnanhallituksen löysäkätisyydestä: ukot töihin hamaan loppuun saakka - ei mitään kultaisia potkuja persauksille, ei moraalittomia tekoja.
Seikkailu jatkuu, palaamme asiaan. Nostamme reinotossut toistaiseksi pankolle odottamaan. Pysykää kanavalla!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 
Does not become a pension - the fire appeal
Through continental

- Ten is a ten!

M wrote Pitkänen

Rhyme was hit bang on and pen a poem to have been removed maalaiskoululaisen was surprisingly mundane, almost universal.


But Not poksahtanut. Pop appeal the municipal government löysäkätisyydestä: intakes, to work indefinitely, until the end - no gold kicks persauksille not immoral deeds.

The adventure continues, returning to the subject. Raise reino shoes pankolle wait for the time being. Stay tuned

Jääkiekko on kekäläisenvakava asia

.
1
0
.
.
"HV
Kummallista porukkaa nämä jääkiekkokommentaattorit, herramiehiksi pukeutuneet Nurminen, Peltonen, Pietilä, Ruutu sekä täystosikko totuudentorvi Kekäläinen. Näille poikittainen maila, runttaaminen vasten laitaa ja ujutettu perstaklaus ovat luonnollisia peliin kuuluvia elementtejä. Vaan auta armias kun väistyvä ruotsalaisvalmentaja haluaa pitkittää johtoasemassa voittonautintoa ottamalla aikalisän sekuntia ennen pelin päättymistä, niin sekös näiden 'gentelmannien' mielestä on törkeää vastustajan aliarvioimista, vahingoittamista, katastrofaalista käyttäytymistä, paljon  paljon pahempaa kuin korkean mailan huiskautus vastustajan naamatauluun tai suullinen nälviminen! Taitaa kauluspaita ja kravatti kiristää...
Selitäpä tuo!
Tuus L"

Mites se menikään se tanssilavavitsi: - Eepääs naureta, tää on huvitillaasuus! varotti pohojalaaspoika irrottelevaa orkesteria.
Jääkiekonpeluu on niin kekäläisenvakava ja kunnioitettava asia, että sitä pitää selittääkin pyhäpuku päällä.
Ei asiaansa vihkiytynyt jääkiekkoväki kiihkeydessään ymmärtänyt Bengt-Åke Jestasson-Gustafssonin huumoria. Siinä yksinkertainen selitys. Siitä vaan Tammisen perästä burnoutille, hyvät herrat! 
Tosikkoja mitä tosikkoja, muutkin kuin Kekäläinen. Käyttäytymiskoodisto pelissä on animaalinen. Eivät eläimetkään huumoriväkeä ole, vai oletko kuullut koiran/kanan nauravan?
"Katsoin ensimmäisen kerran jääkiekkopeliä. Ihanko tosissaan tuollaisesta nahistelusta tykätään. Eiväthän pelaajat käyttäydy aikuisten laillakaan"  Karjalainen 24.5.2010 tekstiviesti

Tää me osataan

.
1
1
.
VIIMEINEN SAVOTTA XX
Toukokuun neljäntenä sunnuntaina   (16C hellekausi hellittämässä)
Enimmät rapinat on tältä keväältä ja kaikilta keväiltä pidetty tässä koulussa. Opittu mikä opittu. Kaikki ovat tehneet työnsä ja puurtaneet voimiensa mukaan, pääasia että iloinen mieli on tallella.
Kyläkoulu on omalta osaltaan 'tuottanut' maailmalle laatuainesta, kansalaisia, jotka ovat omaksuneet valtiovallan koululaisille määräämät tavoitteet ja velvoitteet: 1) IHMISYYS  2) VASTUUKYKYISYYS  3) TIETO JA TAITO.
Siinä ohessa koulu on luonut mahdollisuuksia joidenkin nohevimpien kehittyä, nostaa päänsä ja tarjota taitonsa kaikkien suomalaisten iloksi ja virkistykseksi: Värttinä, Sari Kaasinen, Mari Kaasinen, Kaija Pakarinen, Anttu Koistinen ...
Eli liirum laarum lallaa. Ylevän alustuksen jälkeen pannaanpas töppöset maahan ja kaivetaan esiin yksi sykähdyttävimmistä hetkistä, intiimimmistä tuokioista:
Joulun lähestyessä koulupäivän hiljennyttyä kantautuu tyhjentyneessä koulussa kanteleen kielten helinä johtajan pömpeliin. Johtajan tuskailu lomakkeiden/tilastomerkintöjen kanssa keskeytyy. Kirkas harras musiikki helkkyy alakäytävällä.
Tapailee, tapailee, juuttuu ja oikean sävelen löydyttyä lähtee eteenpäin.
Johtaja unohtaa tilastonsa, nousee, lähtee, avaa pömpelinsä oven. Vaeltaa autiolla käytävällä.
Raottaa varovasti helkkyvän luokan ovea, Heinillä härkien voimistuu. Lattialla istuu suloinen pikku-Aino kantele sylissään, pienet sormet vipeltävät kielillä, Sari nyökkäilee vierellä hymy huulillaan, hyväksyvästi: kyllä tätä passaa joulujuhlassa esittää ... syventyneinä, eivät he huomaa ylimääräistä kurkkijaa ... lumoutuneen johtaja perääntyy - nieleksien palaa pömpeliin tilastojansa täydentämään.
 "Kaverini kasvoille rupesi leviämään äänettömän naurun haalea ilme. Etääntyvää rantaa katsellen Einari sanoi: - Tämähän voipi olla vaikka kuinka mukavaa, kun alkuun pääsee. - Ja meillä ei ole pelkoa, että liikehommat kärsivät, vaikka viivytään pitempäänkin. - Eikä tule äitiä ikävä, sanoi Einari. - Kumma kun et ole ennen tämmöistä hoksinut. - Sanoppa muuta ... Se kun on ollut sitä mammonan perässä röyhäämistä. - Mutta nyt ... Jumaliste me ei välitetä mistään mitään. Onko tämän mukavampaa. Annetaan Jumalan tuulen kuljettaa heh-heh-heh ... " Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Kun opettaja on sika ja oppilas penikka

.
1
1
.
.
- Jos koira puree miestä, se ei ole uutinen, kävi aikoinaan radion Muje opastamassa meitä lukiolaisia uutisenteossa, vaan se on jos mies puree koiraa.
Niin näyttää olevan: Oulussa opettaja on soimannut koulupoikaa toopeksi, kusipääksi, paskahousuksi, räkänokaksi ja penikaksi. Käräjäoikeus mätkäisi kunnianloukkauksesta 310 euron kärsimyskorvauksen. Poika ei liene kilttiydessään osallistunut ala-arvoiseen 'keskusteluun'.
Eikä varmaan kukaan muukaan poika koskaan. Pojathan tunnetusti ovat hillittyjä suustaan ja käsimerkeistään.
Siitäs sai opettaja, koska ei asiassa pysynyt.
Olen kyllä kuullut toisinkin päin päitä auottavan, mutta toisaalta olen luullut nimittelyä jokamiehen oikeudeksi siinä missä marjanpoimintaa ja vapaongintaa.
Yläkouluilla olen lähinnä kuullut, alakouluilla asia on ollut rauhoitettu.
Yhden kerran koko pitkän urani aikana minulla itselläni on ollut ilo ja kunnia olla Shika pikkupilperoisen silmissä ja suussa. Muuten on pysytty kaverilinjalla niin oppilaiden kuin vanhempienkin kanssa.
Nytkös harmittaa, jos tästä eläkkeelle käy tie, ja moisesta nimitysasiasta, mikäli siitä muoti-ilmiö, trendi ja buumi on kehkeytymässä,  jää paitsi!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Kyyretki

20.05.2010 - 16:00 | hikkaj | Työelämä, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus

1
2
.
Koko viikon kestänyt helle on saanut kyykäärmeet liikkeelle, jatkuva auringon paahde luokassa pehmentänyt porukan aivotoiminnan. Niinpä oli sopiva aika pistää oppilaat ykskaks yllättäen jonoon ja lähteä jotostelemaan puoleksi päivää metsän kätköihin. Sottailtiin että jos hiekkamonttujen kautta kierretään niin takuulla ainakin yksi kyy nähdään.
Lukaistiin kyypakkausohjeet ja sujautettiin tabletit repun etutaskuun, itse reppu täytettiin juotavilla.
Monenlaista lintua lenteli ja visersi, puro lorkotteli, tuomen kukat tuoksuivat, autiotalon varjopäädyssä maistui eväs.
Ja eikös lopulta se kyykin vilahtanut esille sihisten siellä hiekkamontulla. Ja heti löytyi kymmenen rohkeaa juttua, miten kenenkin kotona oli kyitä teurastettu.
- Meijjän äit jos ois se hyppis kumpparit jaloissa sen piälä! Niin se tek kotona. 
- Meijjän iskä läpyttelleis lapiola tuon kuolijaaks.
- Meijjän mumm...
Opettaja laskeskeli että mukana on ainoastaan kolme kyytablettia ja kaksi tablettia on yhden nieltävä kerralla ja entäs sitten, kamalaa!  - Eiköhän anneta sen olla vaikka miten miel tekis nitistää, suostutteli opettaja öklötyksen väreitä tuntien. -  Luontoa ei saa tuhota eikä vahingoittaa, opetti vasten luontoaan. - Kahtokaas kelloa, on jo kolmatta tuntia täällä oltu, koulukyydit lähtee ja tästä on vielä huitkotvanen koululle ...
- Ope. Suuta kuivaa. Käytäskö männessä kaupalla? Siellä on synttärimehut, kaakut, kahvit ja makkarat! Kauppias täyttää viiskymmentä.
- Siitähän myö ohi kuletaan niin poiketaan onnittelemaan.
Oli helppo luvata. Siihen unohtui käärme; se sai kahistella koloihinsa rauhassa ja hätyyttelemättä. Kaikki olivat valmista poikaa palailemaan koulua kohti herkkupöytäin kautta. Siinä taivallettaessa joku vielä ehdotteli että eiköhän viimeisellä viikolla 'tämmöset siät jos jatkuu polokasta uimassa eli tehhään pyöräretki'.



Beatbox ja Hip-Hop

.
1
6
(Blogi sisäpiirille, sitä pyytäneille. Otsikkona voisi olla myös: 'Joskus opellakin menee ymmärryksen yli, melkein'.)

Pojat yrittävät epätoivoisesti panna paremmaksi lehdenteossa. Ojensivat uusimman luokkalehtensä ja vaativat: - Tää on siun arvosteltava plogissas ja sanottava että se on parempi kuin tyttöjen! 
- Mikäs siinä mielestänne on parempaa? kysyin ennen kuin tartuin lehteen.
- Siistimpi ulukonäkö ja käsiala ja ja ja ... kiinnostavammat jutut.
- No jottain sanon, lukekaa sitten blogipotusta.
Tyytyivät, vaikken luvannut kehua maasta taivaaseen. Eli syvennytäänpäs poikien Hip-Hoppiin.
  1. Etusivu selkeä ja yksinkertainen, ei turhaa krumeluuria. Ja nyt, edellisestä numerosta viisastuneena, tiedän tuonkin lippalakkinimityksen: CAP.
  2. Pääkirjoitus lyhyt ja ytimekäs: "Panostimme tähän lehteen paljon enemmän kuin edelliseen. Mutta tätäkään lehteä ei saa pilkata!!!!"
  3. Hip-Hop mitä se on?  Bronxissa syntynyt musiikki, jolle on ominaista tietokoneella tehty taustamusiikki.
  4. MC on räppäri, joka runoilullaan tuottaa hip-hop-musiikkiin räppäystä eli laulua. KRS-One on arvostetuimpia MC:tä.
  5. Snoop Dogg hakee Australian kansalaisuutta. Sai viisi vuotta ehdonalaista luvattoman aseen ja huumeiden hallussapidosta. + 160 tuntia vessojen siivoamista. Esiintynyt Suomessa kolmesti.
  6. Beatbox on äänien imitoimista ja matkimista käyttäen vain omaa ääntä. Käsiä pidetään kaikukoppana.
Paljonpa löytyy lehdestä tietoa, mistä harmaantuneella opettajalla ei ollut harmainta aavistustakaan ennen luokkalehteen tutustumista - vaikka ope onkin! Viimeistään poikien lehteä lukiessa opettaja tuntee itsensä vanhaksi, vanhanaikaiseksi, syrjäytyneeksi ja ulkopuoliseksi.
Koululla lehteä selaillessa anoin armoa pojilta ja pyysin edes yhtä humppaa kännykältä kuunneltavaksi. Ja vaikka kännykkä on koulussa kielletty kapine, niin ei mennyt kuin vilaus ja taskusta käsi kaivoi kännykän ja tovin selauksen jälkeen soi luokassa humppa.
 - Tuo ei voi olla totta! Pikkusen pojan kännykästä raikaa humppa. Plussan arvoinen teko, lupailin.
Siis kertaus opituista uusista termeistä:
  • Hip-Hop
  • MC
  • Snoop Dogg
  • Beatbox
On lehdessä myös tavanomaista: vitsejä, palkintotehtävä ja ristikko siistissä järjestyksessä ja vitsitkin julkaisukelpoisia. Vaikka vitsejä enemmän huvitti sivu 11 - tyhjä sivu ja tehtävänanto: Keksi itse tarina sanoista (ukko, pelle, koivu, telkkari, sänky) ja keksi loput sanat. Oisko pojilta idikset loppuneet?
Kehut: helppolukuinen, siisti, selkeä, asiaan paneutunut, asiassa pysyvä, informatiivinen, kieli virheetöntä.
Miinus: aika kaukana maalaiskoulun arjesta.
Poikien tosissaan ottaminen lehdenteossa ilahduttaa, mikä näkyi myös siinä, että lehti kädessä pyörälle hiipsiessäni, tarttui joku käsipuoleen ja halusi korjata takakannen kirjoitusvirheen: - Se S pitäs suaha pois siitä E:n ja C:n välistä.

Tynkä työviikko

.
1
6
.
VIIMEINEN SAVOTTA XIX
Toukokuun kolmantena sunnuntaina  (25C)
Helle iskenyt ylle. Tarkenee pyöräillä kouluun tulevalla viikolla. Iho muistaa kyllä pakkasen puremat, silmä pimeyden. Kontrasti on huikea. Ei voi olla ihailematta luonnon monimuotoisuutta kun itse sen ytimessä läpi vuoden liikkuu säästä piittaamatta; mites se laulaja laulaakaan ihon muistavan jokaisen kosketuksen.
Työviikko jäi tyngäksi muttei torsoksi:
su  Kyläkoulun viimeinen äitienpäiväjuhla pyhäisenä päivänä kokosi liki kolmesataa surijaa sekä muutaman lakkautusta ajaneen vahingoniloisen juhlijan. Oppilaat hoitivat juhlan keskenään loistavasti kuten jokaisen juhlan kymmenien vuosien ajan; opettajat eivät ole juhlapäivinä juhlaan koskeneet tahi juhlassa esiintyneet, edes juontajina, niin joulu- kuin äitienpäiväjuhlat ovat aina olleet oppilaiden vastuulla ja heidän hallinnassaan.
ma  Koulun sivukirjasto oli toiseksi viimeistä kertaa virallisesti auki. Parhaimmillaan kunnan kirjastolainoista kolmasosa lainattiin täältä, kerran viikossa yksi oppitunti pyhitettiin kirjastotunniksi.
ti  Tuli tieto että pääpuolue edelleen on myrtynyttä miestä ja toimii karthagolaisessa hengessä viimeiseen mieheen viimeisten miesten tuhoamiseksi: suolaa haavoin - ei mitään eläkettä!
ke  Meidät oli kutsuttu kylään Kirkonkylän koululle, tutustumaan tulevaan vuoteen, uuteen opinahjoon. Oppilaat sulautuivat nikottelematta uusiin ympyröihin: tuleviin luokkiin ja luokkatovereihin sekä uusiin opettajiin. Vanhat opettajat, tietysti, tapansa mukaan, ahdistuivat sulloutumisefektistä - eikä niin tärkeää metsää mailla ei halmeilla. Eivät he kumminkaan kommentoineet asiaa kuin keskenään, sen verran miestä ja solidaarisuutta sentään heissäkin, hylkiöissä.
to + pe  Loppuviikon olikin koulu kiinni, jotta oppilaat saisivat rauhassa kukin tykönään mietiskellä tulevaa muutosta. Ja ainakin yksi opettajavanha pyöräillä paidatta auringonpaisteessa kaupunkiin - runsaat kolme tuntia kylpeä luonnon ihanaisessa keväässä, sen hennossa vehreydessä. 
"No hei taas, muistivihko! Vaikka rahat on kaikki ja sorruttu olemattomiin kamppeisiin, niin onhan kuitenkin VAPAUS ja edessä lämmin kesä ja paljon sääskiä. Hellurei ...!   Näitä piirteli Vikke Nilo Päätalo 1966: Viimeinen savotta    

Pitkämäki Australiassa

.
1
6
.
.
"Tööt!  klo 02.16!
Katos aika! ' Mä lehden luin...siihen oli kirjoitettu...' Tuli kyllä semmoinen asia esille, että ajankohdasta välittämättä on Sinulle töräytettävä. Siivotessa jäi Hesarin alkuviikon numero käsiin. Näistä etelän leireilijöistä kirjoittaa: "Pitkämäki leireili tammikuun lopusta maaliskuun alkuun Australiassa."  Lienetkö huomannut?
Eikös tuon olisi voinut sanoa:  'Keihäänviskaaja Tero Pitkämäki vietti helmikuun Australiassa.' Sama asia??
Tuus Lennu"
Jospa ne tuota aikaa venyttivät että näyttäisi hienommalta ja pitemmältä - meitä enemmän kadehduttaisi? Eivät arvanneet alkuviikosta että lämpöaalto se tännekin tuli. Ja ymmärtäisi Esakin lukemansa.

Kevään ihmettä kerrakseen

.
1
6
.
.
Helatorstai on taivaaseenastumispäivä, 40 päivää pääsiäisestä. Vapauden lämpöiset tuulet puhaltavat kylän yllä, +21C. Hiirenkorvat ja niin edelleen.
Kirkon portin vieressä seisoo sininen kirkkoherran mersu. Messu menossa. Oikaisemme kirkkomaan kautta ja pudottaudumme kiviaidan päältä alas risukkoon.
Kun ihmistenilmoilta tarpeeksi kauaksi metsään samoilee kuulee käenkukunnan; kolmekolmatta kertaa kukkuu käki, tasan yhden kerran enemmän kukkuu kuin Bittiparatiisissa, valehtelematta, shiitakesienimön jälkeen. Järvellä pärisee moottorivene. Sitruunaperhonen poukkoilee äänettömänä polun yllä.
Tuota isoa kaksikerroksista keltaista taloa, englantilaisittain rakennettua, kaadetun metsän perällä ihmetellään kerran jos toisenkin kevät kevään jälkeen: miksi se tuonne yksin orvoksi on pystytetty, kuka sen on sinne rakentanut, koska siellä koskaan ei kukaan ole asunut, tuskin käynytkään - no niistä ulkomaalaisista kun ei tiedä, venäläisten tukikohtako lienee. Rahaa ainakin on ollut heittää hukkaan.
Hys, hiljaa! Käki. Vain kerta. - Se oli mummolle...
Eikä mitä: mummo on terästä, vaikka viekin kauan ennen kuin pääsee oven aukaisulle.
- Untenmaillako olit?
- Siellähän mie kun telekkaristakaan ei tuu kun jääkiekkoa. Sotkoot kunnon ohjelmat.
Mummo kääntää kärrin, työntää eteisen lattiaa pitkin ja paheksuu.
- Tulitta lehen hakkuun. Ottoote pöyvältä.
Lehdessä lukee tekstiviesteissä mummon mukaista: "Naurettavaa tuo jääkiekko. Aikuiset miehet jääneet murrosikäisen asteelle."
- Kahvipuketin, maijjon ja viilin saisitta tuuvva uamula kun kauppa on tuas auki.
Mummo on teräväpäinen: ei asiaa jota ei muistaisi.
- Ei tullu uamulla Kotseutu-uutinen vaikka on torstai.
Muistaa paikallislehden ilmestymispäivät ja kaikki pienetkin risaukset, olipa kesä tai talvi tai helatorstai.
- Vielähän sie, tyttö, illalla soitat? varmistaa ovelta ennen kuin ovi lämpsähtää kiinni.
Parin kuukauden päästä vietetään ysikymppisiä täällä maalla - jos Luoja suo siellä taivaassa, minne helatorstaina Poika astui.

Parinvaihtoyritys

.
1
6
.
.
Aamukahvipöytään näkyy paljaan omenapuun alla siilipariskunta kevätpuuhissaan.
Saunalta päin määrätietoisesti punnertaa kylkimyyryä iso vanttera piikkiveikko, uros, mistäkö tiedän? - no siitä ylijäämäpiikistä, selvästi aggressiivisena. Sanonkin vaimolle, että selvästi kepu.
Pariskunnan rauha järkkyy ruudun molemmin puolin, uusi tulija käy päälle. Ukot otaltavat. Naisenpuoli peloissaan siirtyy syrjemmälle heiniin, odottamaan kummalleko tästä lopulta omaksi kääntyy - vaihtuisiko parittelupari. Ruskea huomaamaton se on, liikkumaton kuin ruohotupas ruohotuppaiden joukossa siellä syrjemmällä, taistelutantereen reunalla.
Ukot näykkivät toisiaan. Harakka istahtaa omenapuun oksalle. Katselee aikansa poikapainia ja aloittaa tuomaritoiminnan: lehahtaa painijoiden yläpuolelle ja näykkii kiihkeästi painijoita. Ottelijat häiriintyvät, saunalta tullut, se kepu, lähtee veivaamaan takaisin saunan suuntaan. Harakka lentää aitan katolle.
Voittaja hakee tantereen reunalta voittopokaalinsa ja yhdessä ne palaavat omenapuun juurelle. Oma on aina oma; parinvaihtoa ei tullut. Tuli onnellinen loppu.
Siihen jäävät ihastelemaan toisiansa kuonot vastakkain. Kunnon ihmisten on aika lähteä töihin, ei ole aikaa kuhertelulle, töille pitää joutua, puoliansa pitämään.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif   

Vanhan miehen hyllykköjumppa

.
1
8
+
.
Vanha mies avaa oven vanhojen kirjojen kauppaan. Muina miehinä huomaamattomana pujahtaa sisään, sen kummemmin ketään tervehtimättä, keltään mitään kysymättä. Työntyy hyllyvälikköön ja aloittaa.
Vanha mies on astunut tällä kertaa vanhojen kirjojen kauppaan tositarkoituksella: jo kuukauden päivät hän on tuntenut itsensä ruumiiltaan jäykäksi, lihakset kangistuneiksi, hartioissa ja niskassa on jäytänyt kipu. Särkylääkkeitä hän ei suostu syömään, ei hän sentään niin vanhaksi tunne - vanhempana sitten popsii minkä popsii
Olisihan ollut saman kadun varrella fysikaalisia hoitolaitoksia yhtä tiheässä kuin partureita, vaan mitä niihin rahaa suoltamaan - sitä pötkyä vain pyörittävät särkypaikan päällä - kun saman asian paremminkin ajaa käynti vanhojen kirjojen kaupassa, antikvariaatissa.
Katsokaas, näin se menee kun kyykistelee, se jumppa: Katse ylös, katse alas, kädet sivulle, sivulle yhteen, polvet koukkuun, varpaisillaan, kurkotus oikealle ylös, vasemmalle alas, kyykkyyn, kääpiökäyntiä alimmalle hyllylle, hivuttaen ylös, yhä yhä ylemmä, lantio liikkuu, olkapäät pyörivät, jättiläiskäyntiä paikallaan, sitten alkuasentoon palaten. Katse tiukasti kirjan selkämyksissä, käsillä auttaen, lähemmäksi, lähemmäksi jotta hämärässä nimi erottuisi...
Tunti tärväytyy, toinen alkaa. Lihakset venyvät, ruumis vertyy, kaula kurkottuu, niskakipu hellittää, hartiat sulavat. Liike jatkuu. Rentoutuu. Vanhan miehen ilme taipuu hymyyn. Mieli kevenee.
Tuttujen nimien seura  on taaskin takuuvarmasti ajanut asiansa. Jumppahetki tehnyt tehtävänsä. Nuorentanut, notkistanut, verestänyt kehon, mielen, sielun. Ja ah! se saalis.
Mies puristaa kainaloonsa valitsemansa tutkijan (uloin ylähylly), hiihtäjän (alin lattiahylly vasen) ja kirjailijan(keskellä käden kurkottumilla): Jenni Janatuinen, Tapani Niku sekä Salama. Pulittaa 7 euroa, poistuu saaliin kanssa saliltaan. Puhisee energiaa astuessaan oven lävestä kadulle elävien ihmisten joukkoon.
Ensimmäisen fysikaalisen hoitolaitoksen ikkunan kohdalla, lämpöpötkylää ajatellessaan, hypähtää riemusta.

Tänään äiti saa paljon plussia ja muutaman rastinkin

.
1
9
+
.
VIIMEINEN SAVOTTA  XVIII
Toukokuun toisena sunnuntaina  (+9C, luonto ei viherrä)
Joskus on saatu äitienpäiväjuhliin hiirenkorvakoivunoksia. Nyt on karumpaa. Kylmä viikko takana. Kosteaa. Kostean kautta syntyy kesä.
Tänään onnittelemme äitejä. Korttien sijasta esitämme puolilta päivin näyttämöltä suulliset kehut ja sapiskat kuin myös makeat onnentoivotukset. Sunnuntaista huolimatta pidämme koulupäivän. Koululla haukkaamme palan kaakkua, hörppäämme kahvitilkan ja siirrymme kentän yli seurantalolle esiintymään. Esiinnymme kylien väelle, leikimme ja laulamme, musisoimme.
Yritämme välttää pahat itkut, ottavat, itkemme hyvät itkut, antavat. Vietämme viimeisen yhteisen äitienpäivän. Sen jälkeen kulttuurilaitos on lopullisesti tehnyt tehtävänsä, sulkee ovensa, kerää kimpsujaan ja kampsujaan loppukuun ajan eikä tuota enää elämyksiä näille kylille. Kamat katoavat, mutta muistot jäävät.
Näin me sen näemme, äitimme monimuotoisen:
  • Minun äitini  + On kiva kun äiti antaa ostaa skeittilaudan.  X On tylsää kun en saa mennä illalla ulos.  + On kivaa kun äiti ei jankuta - paitsi joskus.  X  On tyhmä kun en saa leikkiä illalla kissan kaa. 
  • Minun äiti  Saa plussan siitä että ei huuda tai antaa pelata, mutta rastin siitä että huutaa ja että ei anna minun ampua vesipyssyllä talon seinään.
  • Äiti on paras!  Äiti pelasi wiillä minun kanssa. Vei minut harjoituksiin. Pelasi Yazzia. Kun olin teepaidassa ulkona äiti sanoi: "Poika kohta olet kipeä!"
  • Minun äiti  + HYVÄT: äiti antaa nukkua pitkään, äiti osti kaulakorun. X HUONOT: äiti huutaa, äiti ei päästä aina koneelle.
  • Minun äiti  + Se tekee hyvää ruokaa. Se huutaa.  Se palvelee.  Kerran poltin tupakkaa äiti katkaisi sen.
  • Minun äitini  Yhden kerran äitini kysyi minulta että mennään pizzalle.  Äitini huuti minulle yhden kerran. Pelasin ilman lupaa. Ja äitini huusi minulle. Ja häivyin pois paikalta.
  • Minun äiti  1. Äiti ei anna minun mennä kaverin luo.  2. Hän on hyvä hieromaan.  3. Äiti ei ole kiva kun se pakottaa nukkumaan.  4. Minä pidän äitistä silloin kun se ostaa jotain.  5. Äiti ei tykkää kun tekee jotain ilman lupaa.
  • Minun äiti  1. Äiti on kiva kun hän tekee keksejä.  2. Äiti suuttuu kun kokeilen hänen korkokenkiä.  3. Äiti ja minä olemme toisillemme kivoja.
  • Äitini  Äitini on siitä mukava kun se osta pelejä. Äitini on siitä huono kun se ei voi ostaa minulle uutta mopetia.
  • Minun äitini  Äitini päästää minut usein kavereitten luo kylään. Mutta ei koskaan varmaan yötä. Hän päästää melkein aina minut tietokoneelle mutta tunnin kuluttua sen pitää päästä face bookkiin, joka käy melkein aina. No, menen sitten tietysti Pois.
  • Se on tyhmä kun en saa skeittilautaa.  X  On tyhmä kun se aina huutaa.  +  Se on kiva kun se harvoin pelaa lautapeliä, ei hirmukivaa.
  • Minun äitini antaa joskus pelikieltoa jos teen jotain ilkeää. Hyvä puoli : tekee hyvää ruokaa. Huono puoli: huutaa jos hamsteri pissii sohvalle. En ole varma suuttuuko äiti jos revitän maahan kuoppia mopolla tai käytän korkokenkiä tai kierin mudassa tai ruohossa.
  • Miun äiti  Äiti on mukava silloin kun se antaa mennä kaverin luo mutta silloin kun se on pahalla tuulella niin se ei anna mennä sählyyn. Silloin kun se on kivalla tuulella niin se päästää melkein joka paikkaan.
  • Minun äiti on mukava kun se kuuntelee ja on kiltti. Hän on Paras äiti jonka olen tavannut.
  • Minun äitini  Äiti on kiva kun se päästää kaverin luo. Äiti on kiva kun se on tukena. Äiti oli kiva kun se tuli lohduttamaan kun sattui. Mutta äiti ei ole kiva kun se suuttuu, vaikka tiedän että se tekee sen rakkaudesta.
  • Minun äitini  Äiti on paras koska äiti tekee hyvää ruokaa. Äiti on Paras koska se auttaa minua. Äiti vie minut harrastuksiin. Äiti on Paras! Kerran tai toisenkin jäin kiinni valheesta. Kolmannen ja neljännenkin valheesta kiinni jäin. Äiti opetti: että valheesta jää aina kiinni. Hyvän teon tein kun ... Äitiä autoin ... Kun lumiukon tein ...   
"Hyppään äidin sylistä. Pukkaan päälakeni lattiaan ja mennä vilistän pian kuin pyörimään laitettu vähän kantikas pölkky pirtin yli. Näytän ja teen monta temppua, joita äiti ihmettelee. Välillä käyn äidin sylissä ja halaan aina kovasti, että äiti on tukehtua puristamiseeni ja nauruun. Talon lapset katselevat vähän kateellisina ja monta kertaa heille vakuutan: - Onhan minullakin äiti ..., vaikka sanotte ettei ole, hähähä ... 
- Mutta eipä ole isää, sanoo toinen talon lapsista, mutta silloin emäntä ajaa tämän pois, eikä minunkaan äiti itke, vaikka tuleekin silmiin vedet."  Päätalo, 1966: Viimeinen savotta 

Opettajan silmä lepää

.
2
0
+
.
Pistäpä pojat piirroksille: traktori, metsäkone ja sota-aseet. Ei uppoa maalaustaide, ei tanssi poikiin. - No joo, kahtohan tuota koikkelehtimista, mutta kyllä Valmetti on parempi! vastasi Miihkail-poika päättävästi kun ope Kalevala-taidetanssiesityksen jälkeen mielipidettä tiedusteli, vaikka oikein kirkolla esitystä oli käyty katsomassa.
Tytöillä piirrosrepertuaari, ja muukin, on laajempi ja hillitympi. Niissä opettajan silmä lepää. Niissä on harmoniaa.
Talven ihastuttavin tuotos täältä itärajalta on tarpeen näyttää tässä koko Suomen kansalle, vaikkei se pankin piirustuskilpailussa tuomareita miellyttänytkään; olisiko liikaa valkoista ollut.

Kuvahan on kuin Vienan-Karjalasta. Harmaantyyni, rauhallinen. Idylli mitä ihastuttavin.
Tatjana on tullut kalliolle kukkulalle Sergein tykö kokolle, nuotiolle hiipuvalle. Irina pollea sukii, Larissa lammasta keritsee. Niin luulisi, jotta keritsee. Vaan ei: - Kaho sie, ope, tarkemmin, neuvoi pieni taiteilija-Täplä.
Ja miehän kahoin. Naurun piästin: - Sehän Larissa-neitokainen suoraan lampaasta villahuivia, housua neuloo, pässinpäkkimää. Puikot vikkelät kalisee.



Huvinsa kullakin

.
2
1
+
.
"HV
Kuulehan iltasi ratoksi tätä: Australiassa on gangsteripomo Carl Wiliams ottanut viimeisen kyytinsä kullatussa arkussa. 25000 euroa. Vohkin kuvankin siitä, sallittakoon asianomaisen elintavat huomioonottaen: kullatussa arkussa
Itelläni on vähän vaatimattomampi toive pois retkahtaessani: mersun merkki pystyyn arkun siihen päähän, joka edellä kulkee.
Tuus Lennart"
Onpa makaaberilla päällä muuan kaupunkilainen. Voi Lennu raukka.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Timo Soini korvasi Martti Servon

.
2
2
+

Timo Soini sai paikata Martti Servon. Piti mennä kuuntelemaan yhdeltätoista yöllä Servoa, mutta sattuneesta syystä aika ja paikka unohtuivat paremmassa seurassa ja tähtihetki Servon tahdissa sujahti huomaamatta ohitse.
Harmitti. Pänni. Eikö yhtään tähteä tällä reissulla tullut tavatuksi? Ei edes Kohosta syöttölautasen äärellä.
Annettiin siinä sitten ajan kulua aamuun, jolloin alettiin etsimällä etsiä uutta kohdetta. Niin eikös Manskilta kaiuttimista kantautunut tuttu ääni. Sännättiin sinne. Oli muutakin nähtävä kuin kiinalainen lohikäärmeportti ja China-Centerin tietokoneisiin uppoutuneet myyjät, jotka tuskin olivat nostaneet katsettaan ruudusta ottaessaan maksun vyöstä ja kuuden euron XXXL-farkuista.
Ukkoringin keskellä seisoo mies, jolla tuntui olevan asiaa: - EU on tiensä päässä. Kreikka ja sen ulkotöihin joutuneet metsurit. Perässä seuraavat Espanja, Portugali ja Italia. Heittää nyt suomalaisten rahaa Kankkulan kaivoon! Itsekin olen säätämässä lakeja maihin, itäblokkiin, joiden elämää en minkään vertaa tunne. Säädetään lakeja huntturissa ...
- Miks muuten haukuit henkilökohtaisesti Jaakonsaaren ja sosialidemokraatit? keskeyttää kiukusta tutiseva mies.
- En muuten haukkunut Jaakonsaarta yleisesti ottaen. Arvostan ystävääni Liisaa, hänen ahkeruuttaan, tietojaan, asioihin ja työhön paneutumistaan, perusteellista perehtymistään asioihin. Kunnioitan. Muutamissa asioissa olemme eri mieltä, siitä mainitsin.
Vastaan väittävä mies rauhoittuu, nyökkäilee ja on lopulta puhujan talutettavissa. Soini puristaa kättä, kiittää miestä, että haastetta löytyi ja kelloon vilkaistuaan valittelee että Lappeenranta ja Imatra kutsuvat, kehottaa äänestämään joka tapauksessa.
Tihuutti vettä, Soini poistui, kansa taputti. Laskeskeltiin että siinä katosi mies joka tienaa enemmän kuin ympärillä ollut miesjoukko yhteensä. Joku laskeskeli, että eikö parempi olisi jos Herlin maksaisi Suomen osuuden vaikka Wahlroosin kanssa kaksin, niin ei kaikkia suomalaisia tarvitsisi rokottaa: heillehän vielä silti jäisi töhnää enemmän kuin ukkoringille ja kaikille näille Manskin vaeltajille.
Satoi vähän ravakammin. Ukkorinki liukeni Manskille tyytyväisenä näkemäänsä ja kuulemaansa. Oli kuin pappi olisi käynyt lohduttamassa surevia ja puutteenalaisia, jotka valkeuden tavattuaan pääsivät taas armollisesti uuteen päivään kiinni.
Enää ei harmittanut Martti Servon missaaminen, oikeastaan ei yhtään.
Oli koettu tähtihetki yhdessä, helpottava tähtihetki, vähintään Servon veroinen.


Auer ja Auer

.
2
3
?
.
"Minkä ihmeen takia ne tuota mantraa iltalehdet hokevat päivästä toiseen? Anneli Auer ja Anneli Auer! Psykologian tohtori 
Yks murha sinne tai yks murha tänne - ei se voi noin merkittävä olla että iltakehdet ja alibit viikkotolkulla asiaa tärkeimpänä asiana jauhavat etusivuillaan. Vai mitä?
TUUS L"
Lennun pettymykseksi täytyy tunnustaa, etten ole asioista perillä eli en ole lukenut jutun juttu asiasta, kuvia kärsineestä naisesta olen vilkaissut.
Kai siinä jotain jatkokertomusainesta sitten on kun ihmisiä jaksaa asia kiinnostaa, jotain kaunista, rumaa ja rohkeaa ...

Matkakuva-arvoitus

.
2
4
?
APUA  APUA! Mikähän kumman kaupunki lie? (Nyt kommentoinnitkin toimivat alk. klo 17.25) (Luulin jo että onpa vapun jäljiltä muistamatonta porukkaa sielläkin pitkin Suomea! )
UUTTA KUVAA ladattu. Vappuna oli aikaa huiskia sinne tänne ja käydä pienellä kaupunkikierroksella. Nyt vain ongelmana on että missähän kaupungissa sitä tuli liikuttua!
Pistänpä tähän ensimmäiset kuvat ja kysyn Sinulta arvoisa lukija: Voisitko auttaa?
Missä kaupungissa sitä oikein on oltu?

Kommentit varastoin ja pyöritän rainaa jossain vaiheessa lisää. Illan tullen avullanne  selvinnee...
Toinen ja kolmas kuva poistanee päänsäryn? Pari urheiluaiheista kuvaa: kirjaston edessä joku mummeli potkii palloa (vaikka muut palloilut tässä kaupungissa lienenevät pinnemmalla) ja vähän kauempana Ilmari pusikossa säntäilee.


Kuva-arvoitusratkaisu lähenee, raina pyörii...


Tässä patsastellevat Vanhis (kesk), Hela (oik) ja EJ ujoimpana taustalla? Mutta minkä kaupungin puistossa?
Vielä joskus myöh. illalla tulossa yksi kuva, joka ratkaissee kaiken?
***   ***   ***   ***   ***   ***
Täähän se pään sekotti ettei tiennyt missä on oltu:

(KOUVOLAssa kuulemma on oltu)

Roskasakkia

.
2
5
+
.
VIIMEINEN SAVOTTA  XVII
Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina  (+7C aurinkoa eilisen vappusumun ja kosteuden jälkeen)
Perjantaikoulupäivä oli lupapäivä kaikilla, koska ensi sunnuntaina pidämme kylän ja koulun viimeiset äitienpäiväjuhlat sunnuntaikouluna.
Työviikko jäi vain nelipäiväiseksi. Torstaina piti oleman suuri vappurieha ulkoruokintoineen, mutta isojen ihmisten pahan maailman eli elintarviketyönseisauksien vuoksi söimme sisällä ja olisimme joutuneet tyytymään silkkaan soppaan, jos kylien martat eivät olisi reagoineet: martat kaulitsivat, paistoivat ja lahjoittivat parisataa maukasta riisipiirakkaa.
Vapuntulo yllätti muutenkin oppilaat.
- Oisit sanonu ennemmin, nyt ei oo sipsiä, serpenttiinejä eikä vesilimapalloja!
- Onhan teillä toisenne ja itsehän teidän pitää juhlahippalonne järjestää! Ja sitä paitsi vesi-ilmapallot ja suihkuserpentiinit ovat pannassa.
- Miks?
- Roskien takia.
- Siivottaanpa myö.
- Usean kymmenen vuoden kokemuksella voi sanoa: "Heh!" Sehän on nähty. Ei! Roskasakkia te olette - me kaikki!
Sinne jäi roskasakki porsastelemaan ja riemurinnoin vappua huiskimaan kun jo puolilta päivin koulunjohtaja poistui kohti polkupyörätelinettä povessaan kaksi tärkeää kirjekuorta toimitettavaksi tärkeisiin paikkoihin, pyörein leimoin, kahden saattelijan seurassa. Vasemmalla kylkeen kiinni painautuneena kulki Sosoi ja oikeassa kyljessä vielä tiiviimmässä eteni Pjotr, joka vasta viikolla oli taas katsoa napittanut silmiin ja sanonut: "Mua pelottaa kun sä huudat." Ja heti perään lisännyt: "Sä oot paras ope."  Sosoi ei virkkanut tapansa mukaan mitään, vaan oli samanlainen rauhallinen murrikka kuten aina katsellen maailmaa ruskeilla silmillään pitkän tukkaluuhkan ja pitkän lipan alta.
Oltiin polleita poikia rentoina ja hyvillä mielin kaikin.
Olisi ollut suloinen näky ikuistaa kuvaksi tiivis etenemisemme.
"Kirkkoherra pamautti kämmenellä olkapäälleni ja jatkoi: - Jatkahan tähän tapaan, niin sinusta voi tulla vaikka minkälainen luku- ja tietomies. Minä katsoin kirkkoherraa silmiin ja kuljetin sitten katseeni kinkeriväen kasvojen kautta. Mitenkähän ihmisellä on joskus näin lysti olla."
"Minun piti pullistaa rintaani, kun kävelin istumaan entiselle paikalleni. Sieltä näin isännän ja emännän kasvojen sivukuvat ja vaikka ne näyttivät kyllästyneiltä, oli minun hyvä olla. Minua katseltiin pirtin joka puolelta ja nämä silmäykset tekivät niin mukavaa."  Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
(ps Saanko lähettää terveisiä? Eli vilpitön onnitteluni Lappiin Hetan lumille, tuoreelle mummolle ja ukille sekä tietysti äidille ja isälle: POTRA POIKA! Varsinainen valloittaja. )
      kopasepa!    

Tähtäimessä sponsoroitu kirjablogi

.
2
6
.
[aluksi ole, tavoistasi poiketen, melko virallinen, muttet silti aivan kuiva]
Arvoisa kirjakustantaja Anne-Maria Lantta
Kirjapaja lähetti ensi syksyn uutuuksien katalogin. Siitä kiitän. Runsaasta sadasta kirjasta poimin viisi jostakin syystä esiin pompahtavaa teosta. Ensin ajattelin kymmenen nostoa, mutta tilapulan, siis blogissakin voi olla ahdasta vaikka blankoa riittää loputtomiin, takia tuskallisen tiputtelun jälkeen nämä viisi valittua jäävät haaviin edelleen kerrottavaksi.
[annat ohimennen ymmärtää, ettei pahaa tekisi vaikka sponsori tarttuisi täkyysi ja sponsoroisi blogiasi, vähintäänkin kirjapaketin muodossa]
1. Vanhat hyvät ajat  Sentraalisantrasta työhevoseen  Menneiden vuosikymmenten elämänmuotoa, jolloin tiedonkulku teki elämästä kiireettömämmän. Radioääni Markus Similän tarkastelemana. (hups! luulin jo ettei Similän-setää enää...)
 2. Kiveen hakatut  Suomalaisia urheilijakohtaloita  Jarmo Wasama, Eino Kirjonen, Kyösti Lehtonen, Tapio Rautavaara jne. Sankareita, joita ei enää ole, muistelevat Arto Teronen & Jouko Vuolle jatkaen Kiveen hakatut -sarjaa. Osalle urheilu-uran jälkeinen elämä osoittautui hankalaksi. (mukava olisi päästä vanhojen tuttujen ennenkuulumattomille kuulumisille)
3. Viikon perästä tulen kotiin  Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihtoa 1918-37  II osa   Punaisten tappolistalla olleen valtiopäivämiehen ja Nivalan Heikkilän tilan emännän kirjeitä pojantyttären Maria-Liisa Kallion toimittamana. (vanhetessa historia vetää puoleensa niin kuin maa kypsää omenaa)
4. Kadonneet askeleet  Matkoja aikaan ja taiteeseen  Luvassa hektisen elämänmenon tilalle hidasta elämää. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin huulilla melkoinen remmi, mm. Donatello, Dante, Dostojevski, Waltari ... Venetsia, Milano, Rooma, Portugali.  (josko syksyllä kirjan ilmestyessä hullunmylly ympärillä olisi viimeinkin ohitse)
5. Kauneus  Portteja jumalalliseen  Munkki Serafim analysoi, miten antiikin filosofit ymmärsivät ja kokivat kauneuden ja laajenisiko heidän opissaan nykyajan supistunut kauneuskäsitys.  (tohtorismunkilla jos kellä täytyy olla annettavaa)
[lopuksi muistuta, jotta yskän ymmärtäisi, älä kuitenkaan sorru kerjäämään kuin pahainen Romanian romani]
Kuten näkyy teiltä sieltä Kirjapajasta on tulossa erittäin mielenkiintoisia kirjoja, joita voisin syksyllä tarkemminkin käsitellä tässä blogipotussani.
[ameneksi vala uskoa]
Toivotan Teille, Arvoisa Anne-Maria Lantta, menestystä arvokkaassa henkisen ja hengellisen kirjallisuuden levittämistyössänne! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti