Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Maaliskuun 2010 Kauppalehti-blogit

Tuokiokuva opettajainhuoneesta


4
5
.
.
Mats istua kyyhötti opettajainhuoneessa pöytään nojaten loppupäivästä, tappoi viimeistä välituntiaan.
Nousta puuskutti paikalle toinenkin ikäloppu ikiurho rabbi, paimensauvansa nurkkaan heitti, ja säälien kuunteli pöydän ääressä huokailevaa miestä.
- Pitäs vielä päivän päätteeks selevittää kuka naisenpuolen värkin taululle piirti.
- No jo on vanhalla miehellä murheet, siunaili paikalle tullut ja jakeli osanottoa ja myötätuntoaan, - tässä iässä muutenkaan ees mielessä käy.
Muuta eivät enää koko välitunnilla virkkaneet. Hengen ahdistus lie kuulunut pihalle saakka.
Laskeutuivat siitä sitten aikanaan, kellon soitua, tärkeään kasvatustyöhön.
Alkutekijöistä, taas kerran, oli opetus aloitettava.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    

Lahjakkuudella rahastaminen on moraalitonta

4
6
.
"Piinaviikkoa Sinullekin!
Nyt minulla on vakavaa asiaa. Näin hiljentymisviikon sanomaa tässä:
Vihdoinkin löysin todistuksen väitteelleni, josta KAIKKI tuntemani henkilöt ovat olleet eri mieltä kanssani. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei synnyinlahjoilla saa käydä omahyväistä kauppaa, vaan synnyintaito on annettava kaikkien käyttöön ilman erillistä korvausta. Iloksi, hyödyksi muille.
Jos olet lahjakas laulaja, urheilija, taiteilija mikä tahansa, älykäs matemaatikko, huippupianisti, ylivertainen kirjallinen kyky - se ei ole kauppatavaraa, vaan luonto on antanut sinulle lahjan, joka sinun tulee lahjoittaa eteenpäin kanssaihmisten nautittavaksi. Ei rahastaa sillä niin kuin mikäkin Lilius.
Ja kas, kuuntelepa tätä, napsin Hesarista: - Venäläinen huippumatemaatikko Grigori Perelman on ratkaissut yhden seitsemästä matemaattisesta ongelmasta, kyse on vuosisataisongelman sensaatiomaisesta ratkaisusta. Hän julkaisi ratkaisun netissä, ei tiedejulkaisuissa.
"Hänellä on erikoisia moraaliperiaatteita", sanoo Steklov-instituutin johtaja Sergei Kisliakov Guardian-lehdessä. "Hän kieltäytyy palkinnoista, miljoonista, koska tieteen saavutukset kuuluvat ihmiskunnalle."
- Tiedän että monet korostavat itseään ja onnea vain niille, jotka sellaista haluavat tehdä. Mutta minä en pidä sitä hyvänä, ilmituo tämä matemaatikko.
Meitä on nyt kaksi.
Hyvää pääsiäisenaikaa Sinulle ja hiljentymistä ellei peräti mykistymistä!
Tuus Lennart"
Hiljaiseksipa tosiaan vetää, en muuta sanoa nyt voi. Lennun suusta! Tuon hutaleen, joka ei juuri pitemmälle nokkaansa ajattele.
Viikonlopun Ihme-päivillä Vanhalla ylioppilastalolla näkyivät taiteilijat (lähinnä kuvataiteilijat) keskustelleen taiteen vapaudesta taloudenkin suhteen. Taidemanageri Kira Sjöberg on laatinut raportin 'Nykytaiteen markkinarakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit'. Hän haluaa taiteen voimakkaampia kytköksiä talouteen.
Kuvataiteilijat puolustavat taiteen autonomiaa: taloutta tarvitaan vain elannon ylläpitämisen verran.
Filosofi Tuomas Nevanlinna vapauttaisi taiteen yhteiskuntapalvelusta. Hänen käsityksensä lähenee Lennun ja tämän uuden idolin matemaatikko Perelmanin näkemystä: taidetta/tutkimusta ei tehdä yksilön vaurastumisen vuoksi. Eikä se ole moraalisesti oikeinkaan, taidoilla rikastuminen.
Hittolainen, näinköhän Lennu on kerrankin melkein yksin oikeassa! Osaakohan ukko edes piirtää?
Silti uskallan epäillen kysellä: Käyköhän Lennu täysillä? Vai onko hän höyrähtänyt muuten vain?  

Nenänpurija Jarno Jukureiden valmentajaksi

4
7
.
.
.
"Pitkät Moit!
näin piinaviikon kunniaksi. Näyttää tää meidän JoKP:n valmentaja saaneen pestin Mikkeliin. Kohuvalmentaja Pikkarainen Jukuri-valmentajaksi 
Kerrankin positiivinen uutinen. Sinne vaan Manneheimin patsasta ihailemaan! Siellähän on Päämaja-museot sun muut  Neitivuoret.
Kehuupa vielä mennessään Pikkarainen, 37 v:: – Jukurit on hyvin hoidettu seura, jolla on selkeät tavoitteet ja perustat kunnossa näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Jukurit tarjoaa uuden haasteen valmentajauralleni ja haluan olla mukana luomassa Jukureiden uutta tulemista,.
Siirto on mikkeliläisille ihan oikein.
Tuus Lennu"
Kova kaveri on olut pitkä Pikkarainen, vähän pahatapainen niin kuin jääkiekkoilijan menestyäkseen pitääkin. Siinä Lennun naama vielä venähtää kun Jokipojat Helmisen Raipen Ilveksen hakkaa. Huomenna taitaa olla ensimmäinen karsintamatsi Hakametsän hallissa liigaan.
Eikä siellä Mikkelissä mikään Neitivuori ole vaan Naisvuori. Odottamassa sankaria.
Kateellisuus on Lennun vahva osaamisalue - ei muuta taaskaan voi virkkaa.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Tähtitaivaan alla opettaminen on vanhanaikaista

4
8
.
VIIMEINEN SAVOTTA  XIII
Maaliskuun neljäntenä sunnuntaina  (+4C)
Pakastinilma muuttunut jääkaappilämpötilaksi - keväämmäksi kääntyy auringottakin.
Takana tapahtumaviikko, viikko jolloin oppilaat ja opettajat elävät tavallista läheisempää elämää, täysi vuorokausi yhdessäoloa. Pidettiin yökoulu.
Siis katsellaas kauempaa; otetaan tähän näppeihin lakkautettava kyläkoulu. Ja sen traditionaalinen yökoulu isommille oppilaille.
Vieläkin sen koulun johtajan silmissä hiertää hyppysellinen valvomishiekkaa, parin päivän jälkeen. Suurin osa oppilaista jätti nukkumisen väliin. Tietokoneet runtattiin sovussa kiinni hyvissä ajoin, sillä olihan meillä toinen toisemme.
Makkaranuotiolla puolikuussa pimeyden keskellä oli aikaa turista ja aistia tutuissa ihmisissä jotain vielä tutumpaa: sisäinen samanlaisuus, kaltaisuus kaikessa inhimillisyydessä. Talkkari-Joken nuotiokahvi tuoksui ja lämmitti.
Jossakin vaiheessa yötä kahden miesopettajan yrittäessä torkahtaa, tuntui että koulu jyristen kaatuu ja ikkunat iloäänistä helisten säpälöityvät. Vaan ei se sittenkään saanut haitata: joutaakin, mitä sen väliä, koska elämme viimeistä vuotta eikä koulurakennusta tämän koommin tarvita; vihannesvarastoksi kelpaa hatarampikin rakennus.
Aamukahdeksalta lakkautettavan kyläkoulun käytävän portailla istuu vielä muutama nuutunut oppilas ja kyselee: "Milloin meillä on seuraava yökoulu?" 
"Älkääs nyt höpsikö!" toppuuttelee opettaja.
"Nää on kivoja, nää on cool!"
"Mutta ei modernia, ette opi mitään", vastaa opettaja ikään kuin aavistaen tulevan pyhän ylemmän tahon nuhteet ja ripityksen. 
Sunnuntain Hesarissa Misukka (nimi ei muutettu) opetusministeriön valtiosihteeri yhdessä toisen naisen, opetusministeri Henna Virkkusen, kanssa paheksuu opettajia ja ennen kaikkea rehtoreita, jotka eivät tajua tieto- ja viestintätekniikoiden vaikutusta oppimistuloksiin. Suomen koulu on pudonnut tekniikan kelkasta. "Monet opettajat eivät edes ole kiinnostuneita tietämään, mitä on sosiaalinen media", arvovaltaiset misukat yhdessä paheksuvat koulujen sosiaalisuuden ymmärtämisen puutetta.
Nyt lakkautettavan koulun opettaja alkaa katua syvästi: taas hän on menetellyt kollegansa kanssa väärin ja vanhanaikaisesti, kuten viimeaikoina niin usein, opetusmenetelmä on ollut virheellinen kun opetus ei ole tapahtunut älytaulun, kännykän eikä tietokoneiden kautta, vaan metsässä nuotiolla istuen makkaraa syöden ja taivaan puoltakuuta tuijotellen yhdessä lasten kanssa, talkkarin kohennellessa ranstakalla nuotion tulta, lisätessä puita metsään raahaamastaan vesikelkasta.
Lakkautettavan koulun opettaja pyhästi lupaa ja vakuuttaa: uudessa koulussa en ikinä tämmöiseen koulunpitoon syyllisty, lupaan modernisoida opetuksen ajan vaatimusten mukaan. Ikinä en enää opeta tähtitaivaan alla sosiaalisuuden kadottamisen kustannuksella.
"Otan ja katkaisen puukolla koivusta keitistangon, jonka istutan tyvipäästään lumeen siihen asentoon, että sen latvaan roikutettu pannu jää liekkien sekaan. Täytän pannun vedellä ja jään katselemaan kun tulenpiikit rupeavat maalaamaan sen kirkkaisiin kylkiin nokikynsiä. Kun pannussa kiehuvien kahvinöyheiden tuoksu voittaa kannusta haikuavan tervassavun hajun, minusta alkaa tuntua siltä, kuin olisin ainakin vielä tämän yhden kerran entinen Vikke Nilo."  Päätalo, 1966: Viimeinen savotta. 

Kuka nyt Meklari-lehteä lukisi!

4
8
.
.
Meklari 1/2010 - eQ Pankin asiakaslehti    
Lue ja pällistele!
Että elitistiseltä osaa tuntuakin istua näiden oikeiden ihmisten upottavilla sohvilla: on niin taivaallinen olo. Paperi kiiltää, väki pyhäpuvuissansa. Ovat kaukana kylän väestä, joka akkunan alla raittia vaeltaa - kuka kävellen, kuka potkurilla, kuka rollaattoria työntäen. Kas, Mersunkin voisi ostaa alkaen 106064,48 €. Kulutus vain 9,1 l/100 km. Ja timantteja.
Mitä nyt päätoimittaja Nuutti Hartikainen (onko tämä se Speden Härski?) otsikolla rahvastelee: Havuja p**kele! Päättää sentään pääkirjoituksensa tyylillä: "Ne ovat Stay active, Be modern, Keep it simple." Jotta jokin hajurako akkunan alla kulkijoihin säilyisi. Käykäämme peremmälle.
Älä hajauta!
Sari Lounasmeri, uusi Pörssisäätiön toimitusjohtaja, varustaisi kodit osakesalkulla, sinä missä kriisivarustein muut varautuvat. Olisihan se jotain: näkkileipäpakettien, lihasäilykkeiden ynnä muun kuivamuonan täydentäjäksi osakesalkku kaasunaamarin,sammutuspeitteen viereen kellarihyllyyn pahojen päivien varalle kodin turvavarusteisiin.
Sari Lounasmeri ei puhu hajauttamisen puolesta. Salkkuun riittää viiden yhtiön osakkeita eri toimialoilta, jolloin seurantakin on huolellisempaa ja yksinkertaisempaa.
Ole indeksisijoittaja!
The New Yorker -lehden toimittaja James Surowiecki puhuu 'joukkojen viisaudesta' (The Wisdom of Crowds). Pörssikollektiivi ennustaa talouden käänteitä paremmin kuin keskimääräinen sijoittaja. Yksittäisen sijoittajan tai salkunhoitajan on erittäin vaikea päästä toistuvasti indeksin ylittävään tuottoon.
Luota tiedemiehiin, älä finanssimaakareihin! Äläkä ainakaan itseesi.
Quant-rahastot tuottavat parhaiten, koska tiedemiehet, matematiikan, teoreettisen fysiikan, tietoteknologian sekä psykologian aloilta, hakkaavat mennen tullen finanssialan tietäjät.
Renaissance ja D.E.Shaw & Co. menettivät pörssikurssien romahtaessa, mutta rahastojen tappiot olivat huomattavasti pienemmät kuin muiden hedgerahastojen, osakerahastoista puhumattakaan. Tohtorit ja tietokonenörtit matemaattisine algoritmeineen tietävät. Yksittäisen sijoittajan on turha rypistellä: "Yksittäisen sijoittajan on hyvä tietää, millainen profiili osakekaupan vastapuolella on", päättää Gideon Bolotowsky juttunsa Pörssi onkin tiedemiesten taivas Kuinka professorit ja tohtorit selättävät sijoittajakonkarit teknisen analyysin avulla.
Voi Meklari Meklari ja Meklari! Annoitpa taas kunnon selkäsaunan, ainakin tukkapöllyn ja korvapuustin yksinäiselle amatööripiensijoittajalle - pistit nurkkaan seisomaan, jalkapuuhun häpeämään.
Muista tämä edes!
Sinulla on osinko-oikeus jos ostat osakkeita viimeistään yhtiökokouspäivänä.
Kolmantena pankkipäivänä ne merkitään arvo-osuustilillesi. Se on täsmäytyspäivä. Kahdeksantena päivänä osingot lankeavat tilillesi. Ja maallinen mammona on sinun.
Olosi muuttuu taivaalliseksi ja tulet onnelliseksi. Tai karjut pääkirjoituksen otsikoin Havuja p**rkle! livettävälle pörssiurallesi, kun osakekurssi sukeltaa enemmän kuin osingon verran.
Lopuksi kuitenkin pohdiskele!
Lehti on lehti - heitä se pois. Ota kunnon kirja viikonlopuksi käteesi niin nautit syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin elämästä, huomaat hangen ja auringonkin. Siis astu sinne Alastalon saliin kunnon parkkimiesten joukkoon, senkin pikkukeinottelija!

J Tammistakin tulisempi J - Pikkarainen

4
9
.
.
(Täydennetty versio: uutta tietoa paikallislehdestä)*
Mitähän noiden jääkiekkovalmentajien päässä oikein liikkuu? Poikittainen mailako vai päähän kohdistuva taklaus - myös vapaa-aikana?
Päivä pari sitten vasta muistelin Joensuun jääkiekkoporukan vetäjän toilauksia, vähän naureskellenkin: purra nyt toista nenästä! ( hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/  eli: Mitähän lie taas tuo Jokipoikien valmentaja Pikkarainen möläytellyt jäähallin käytävillä, koska sai toimitsijakieltoa ottelun verran: eipä uskaltanut lehti painaa, toimittaja kirjoittaa. Ihme kun sen uskalsivat sanoa että se pur nenästä yhtä seuratoveriaan viime keväänä.)
Niin eikö tämä hurja jo ole käymässä näiden urheilujdsurnalistien kimppuun käsikähmin; luullee päävalmentaja Pikkarainen vissiin että kaukalon ulkopuolellakin pelaillaan sikaa, siis eletään kuin siat vatukossa. Ja kun pärjäilee niin saa mellastaa miten tahtoo. Uusi Tamminen tässä, vielä brutaalimpi versio?
Lienee urheilutoimittaja lukenut Hikkajiin blogipotullisen ja lähtenyt urmakkana todistamaan asian toisin olevan - allaolevin seurauksin.
iltalehti.fi/jaakiekko:

"Jokipoikien päävalmentaja kävi toimittajamme kimppuun"

Torstai 25.3.2010 klo 10.20

Jokipoikien päävalmentaja Jarno Pikkaraisen käytös lähti pahasti lapasesta.
Tämä alakulo muuttui uhkaavaksi käyttäytymiseksi siinä vaiheessa, kun Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja saapuivat paikalle. Jokipoikien päävalmentaja töni toimittajaa, ahdisti hänet nurkkaan ja takavarikoi tältä joksikin aikaa nauhurin. Kuvaajalta vietiin toviksi kännykkä. Käsiksi käyminen työtehtävissä olleisiin toimittajaan ja kuvaajaan, vaikkakin vain tönimällä, ylittää sellaisen rajan, jota yksiselitteisesti ei saa ylittää. Pelkkä sanallinen uhkailukin tekee sen, Koivumaa jatkaa.
Huhtamäki taisi aikoinaan saada selkäsaunan Unkari-maaottelun jälkeen  Nevalalta ja Kinnuselta, ainakin seinälle noston verran.
Nyt tällainen tapaus.
Eli urheilutoimittajien on parempi vaieta pieksäjäisten pelossa. MOT
(..antaa älykkään syötön ... keskittää nerokkaasti ... ja mikä älypelaajan viimeistely! ...)
*Päivitelty päivänokosten jälkeen: klo18.30
 Karjalainen: Seuraavaksi  Ilveksen_kimppuun Urheilu | 25.3.2010 | 09:50 | Päivitetty 25.3.2010 | 16:28

Pikkarainen pyytää anteeksi

(Ps seurataan tilannetta - mikäli uutta tietoa illanmittaan tulee twitteroin lisää. Sen verran jykevästä asiasta on kysymys.)

Laakkosen Yrjö II

5
0
.
Piensijoittaja pohtii pää ruvella, mihin uusi panos pantaisiin. Hän haluaisi vähitellen päästä näiden herrojen tuloille ja vuosiansioille, ainakin peesiin:
  • Beckham David          35 milj  €
  • Räikkönen Kimi          27 milj
  • Kiprusoff Miika             6 milj
  • Wahlroos Björn          15 milj
  • Kallasvuo Olli-Pekka    7 milj
  • jne.
Koska hänestä ei urheilijaksi ole, on keskityttävä pörssiin.
Kuin taivaanlahjana lukee Karjalaisesta: Pohjois-Karjalan kirjapaino vuosi 2009 arvopaperikauppoineen +10,1 miljoonaa euroa.
Tuonne tuonne! Tuohon sakkiin hän haluaa liimautua. Hän tuntee vetoa perheyrityksiin: ovat omistajat ainakin sitoutuneet omaan firmaansa. Laakkoset eivät voi epäonnistua, Yrjö pitää jöötä ja huolehtii, ettei huteja tule.
Pienpörssisijoittaja alkaa tutkia tunnuslukuja:
  • Liikevaihto 80 milj.
  • Omavaraisuusaste  >50 %
  • Tulos/osake  60 snt
  • Sijoitetun pääoman tuotto n. 20 %
  • Oman pääoman tuotto n. 20 %
  • Työntekijöitä n. 500 - palkitaan 250 euron voittopalkkiolla
  • jne.
On Ilkan toiseksi suurin omistaja ja Keskisuomalaisen kymmenenneksi suurin.
Nyt amatööristä haisee hyvältä, niin hyvältä että riemastuu, varmistuu lisää kun tietää takuumiehen taustalla eli Yrjön.
Lukee vielä varmuudeksi tulevaisuudesta konsernin toimitusjohtajan Raimo Puustisen selvitystä: "Kapasiteetti on nyt kunnossa ... elokuusta alkaen olemme budjetoineet jo nousua."
- Varma nakki! huudahtaa piensijoittaja ja päättää hankkia, heti kun saa jostakin kuussatasen kokoon kaivetuksi, 60 osaketta lisää, ja sitten hänellä onkin hulppeat 100 omaa osaketta.
Hän unelmoi jo hallitusjäsenyyskutsusta. Mikäpä ei olisi istua päättävässä elimessä Jyrki Laakkosen, Yrjö Laakkosen, Hannu Laakkosen, Reetta Laakkosen ja Juha Mäkihongon rinnalla suvun ainoana ulkopuolisena. Nythän tuota ulkopuolista paikkaa pitää Paavo Pelkonen.
Josko Paavon paikka irtoaisi ensi vuonna ... kun sentään samalla kylällä ollaan oltu Yrjön kanssa.

Laakkosen Yrjö I

5
2
.
On meidän kylän poikia, lähtöisin meidän kylältä Laakkosen perhe. Tuolla se jyrkässä kurvissa isä-Tauno perheineen eleli 40-50-luvun taitteessa.
Lahjoittaa nyt 100000 euroa Itä-Suomen yliopistolle! Samalla summalla olisi pelastanut meidän kyläkoulun - ja ei ainakaan olisi mennyt filosofialle. Sehän oli lahjoituksen ehto. Nyt menivät rahat turhuuteen ja enemmän tai vähemmän välttämättömyyteen, ainakin Yrjön lohkaisusta päätellen:
- Yliopiston tavoitteena ollut kolme miljoonaa on jo täyttynyt, mutta ilmeisesti tilille vielä mahtuu.
Eipäs liiennyt meille. Lie ollut aikoinaan kylillä äkäinen opettaja, joka pojalle on tukkapöllyä jaellut  ja karttakepillä näpeille paukutellut, syviä traumoja jättänyt: Yrjö saanut tarpeekseen koko kylän sivistyslaitoksesta. Tai sitten ei tullut vain asiaa loppuun asti ajatelleeksi.
Oli Yrjöllä muutakin sanottavaa perjantaisessa yhtiökokouksessa ollut ympäröivästä yhteiskunnasta, jos nyt ei aivan niin rajua kuin toisella rahamiehellä, tällä Nallella, niin pienempää tukistettavaa kuitenkin.
Omassa lehdessään Karjalaisessa ahtaajat ja presidentit saivat kyytiä lauantaina näin:
"Tuli viimein järki päähän ... kuinka 3000 ahtaajaa voivat katkaista koko maan viennin ja aiheuttaa ongelmia kaikkien suomalaisten hyvinvoinnille."
"Tässä maassa ei ole ollut oikeaa presidenttiä Kekkosen jälkeen. Ja pääministerikin on jatkuvasti sotkussa naisasioiden kanssa."
Sai kuulemma samassa suunavauksessa tämä luterilainen kirkkokin näkemyksistään huutia.
Etteikö kyläkoulu kasvata suorapuheisia, selkärankaisia sekä menestyviä kansalaisia! Meidän kyläkoulu varsinkin.

Koulussa otetaan puhelin pois ja jaetaan etukortti

5
3
.
VIIMEINEN SAVOTTA  XII
Maaliskuun kolmantena sunnuntaina  (+2C)
Lörtsikeli pakkasviikon päätteeksi.
Eilen suvesi. Autonurilla pääsi kiepsauttamaan suksilla kympin Hyytsaaressa, jos urilta vähänkin poikkesi, takkusi suksi ja keräsi vaaksan lunta.
Viikolla veivät pöytäpuhelimen Pömpelistä pois. Soitot on soitettu. Kollega lohdutti: - Onneksi ei ollut autoa käytössä. Neuvostoliitossa vietiin Brezneviltä /Gorbalta keneltä kulloinkin ensin Zimi huoltoon ja tuotiin Volga tilalle, Volga huoltoon ja Mosse tilalle. Sitten ei mitään ja oli Leonidinkin tajuttava: valta on vaihtunut.
- Lie seuraavana naulakon tapin poisto? vitsailin takaisin puoliksi tosissani. - Mitäs sillä kun kesä saa!
Olisiko tuo sitä galgenshumööria, jolla pelastetaan monta mieltä? ( *Lulu ) 
Täysi töpinä meillä koulussa silti yhä on, ei loppu häämötä, näy työssä millään tavalla. Oppilaat oppivat murtolukujen vähentämistä, koirarotujen lisääntymistä. Isä meitää, konjunktioitakin jotkut, joillekin puupää saattaa olla adjektiivi.
Joku oppilaista jakaa ruskettuneena kaikille Kanarian karkkejaan. Jotkut saavat HipHop-lehtensä valmiiksi jakoon. Jotkut kaulailevat veljellisesti toisiaan ja vakuuttavat tosiystävyyttään. Joku joutuu syrjään, joku jotakuta ei kutsu synttäreilleen vaikka toiset kutsuu. Joku niittaa kynänpätkiä pötköksi toisiinsa.
Opettaja joutuu opettamaan empatiaa yhä uudelleen ja yhä uudelleen tuhlauksen synnillisyyttä. Jollakin tunnilla rymyävät isot pojat toisesta luokasta canossanmatkalle luokan perille ja saavat samantien äkäiset lähdöt takaisin käytävään kuin armeijan vääpeliltä ikään:
-  HÄIPYKÄÄ KÄYTÄVÄLLE JA TULETTE NÖYRÄLLÄ MIELELLÄ IRVUILEMATTA TAKAISIN!
Toinen yritys ei ole sen kummoisempi. Asia jää siihen, hoitamatta, huomiseen, pöydälle lepäämään ns.
Enkelikortilla, omaliimaamalla, onnittelemme aamunavauksessa yhteistyökumppania: - Olet pitänyt meille monta mielenkiintoista puhetta. Me onnittelemme Sinua merkkipäivänäsi. Nämä yli 70 enkeliä antavat Sinulle voimaa ja suojelua elämäsi loppuun saakka.
- Häkeltyneenä kiitän, kiittää Make ja varmaan uskoo saaneensa varsinaisen etukorttien etukortin.

"Tässä talossa oli puhelin ja olin poikennut talvella parikin kertaa täältä soittamassa. Talossa asui keski-ikäinen pariskunta, joilla oli kotona enää pari nuorinta lasta. Kun menin pirttiin, ryypiskeli väki aamuvelliä pöydän ympärillä. Tervehdittyäni sytytin tupakan ja esitin asiani: - Minä tässä liikuskelen kortteerihakuasioissa ..."    Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
Miksi puhelin ei soi

ILO SILMÄLLE - no kaikkea muuta

5
3
.
Alla oleva salaperäinen rypistynyt paperiviesti, päiväkirjan palanen oli yön aikana ilmestynyt koulun postilaatikkoon. Ja kuten tuore päivämäärä sekä ennen kaikkea suluissa oleva merkintä meille osoittavat: Hän se on, tosin pienin kirjaimin. Hän elää yhä jossakin.
Salaisesta päiväkirjasta pe 19.3.2010 (sp)
"Ilmankos se kirkkoherra oikein pysäytti talvemmalla potkurinsa huikattuani, että 'satasella saan kahet!', ja hörähtäen varoitteli: - Et sinä niitä, kuule, saa kahellakkaan.
Ja oikeassa oli: yli neljänsadan olisi mennyt koteloiden kanssa ja laajemmalla näkökentällä. Nyt jäi himpun alle kolmensadan ja kapeammalla näkökentällä ilman koteloita, muovipussiin pantuina.
Muovipussiin olisivat saaneet jäädäkin. Ei näistä ollut kuin harmia, toisista tosin vähemmän kuin toisista. Tummennetut ovat paremmat kuin läpinäkyvät: niistä näkyy vähemmän! Läpinäkyvämmät ovat ihan kamalat - jäävätköhän ihan pitämättömiksi?
Nokkelasti ilmaistuna: - Saas nähä.
Ainakin nyt ne ovat eteisessä syvällä pusakan povitaskussa, kun itse makaan kaupunkireissun jäljiltä järkyttyneenä vuoteellani, silmät lujasti ummessa. Makaan, nikottelen, enkä muuta voi. En edes yritä siristellä.
Jo matkalla silmälasiliikkeestä treffipaikalle Houkutukseen olin säikkynyt vastaantulijoita, ja viimeinen pisara tipahti vaimon rinnalla pressokahvia juodessa, kun katsoin ulos ohiravaavia: kyllä olivat pahannäköisiä lasien läpi näkyvät ihmiset ja talot, kaikki!
Temmoin rillit nenältä ja upotin ne povitaskuun, jossa ovat vieläkin.
- Mitä sinä nyt? kysyi vierellä istuva vaimo, jota en uusilla laseilla ollut rohjennut vielä kertaakaan katsoa.
- Vielä kapeampi näkökenttä olisi pitänyt valita: Ei noita kato pirukaan. Ovat niin hiton rumannäköisiä - ihmiset. Kato vaikka.
Eikä siinä vielä kaikki. Siinä samassa jysähti kallon pohjalla, oikein salamana välähti, se suurin järkytys: selvisi se kakkulakaupan kummitus, se joka isossa peilissä oli pällistellyt uudet silmälasit päässä, samanlaisissa pokissa jotka itse olin valinnut.
Se rumilus olin ollut minä!
Siis siinä ilo silmälle liikkeen peilissä.
jatk."

Vihanpurkaus

5
4
.
Tavallisuudesta poiketen vitsit ovat vähissä: Kiukunpurkaus - olkaa hyvä!
Meillä sattui koulussa tänään loukkaantuminen, raaja. Ensiapua.
Juoksin soittamaan taksia, viides tärppäsi. Soitin samalla terveyskeskukseen, kyselläkseni neuvoja sekä ilmoittaakseni jotta olisivat valmiit vastaanottamaan potilaan.
Soitin käskettyyn numeroon.
- Olette jonossa. Odottakaa, ilmoittaa nauhaääni.
Lapsi huutaa hädissään, kouluavustaja lohduttaa.
- Olette jonossa. Odottakaa, vastaa kiireetön puhelinvastaaja.
Vartin päästä tulee auto ja vie vauhdilla loukkaantuneen.
- Olette jonossa, jankuttaa nauhoitettu ääni; ihme kun ei sano 'yhä'.
Elämme uutta, 'jonottakaa olkaa hyvä' -aikaa. Tähän pitää vain tottua, niin hyvä kuulemma tulee, ja on halvempaakin.
Vielä alkuvuodesta oli mahdollisuus soittaa koululta suoraan terveyskeskuksen hoitajille ja kertoa hädästä ja kysellä ohjeita. Nyt suora numero ei ole jaossa. Eikä hätänumeroonkaan ihan jokaisesta ruhjeesta liene suotavaa soittaa. Kai siellä perillä sitten on tärkeämpääkin tekemistä kun loukkaantunut lapsi?
Siis jonottakaamme!
Uusien tuulien, halvempien hellien myötä jökötämme jonossa hamaan koulupäivän loppuun saakka, ellei peräti tuomiopäivään saakka - Ihmeparannusta odottaen?
Tai mieluummin käytänteiden muutosta.

Isä meidän

5
5
.
- Meidän isä joka olet taivaissa...
- Onu kahtoo! Ope kaho!
- ...pyhitetty olkoon sinun nimesi...
- Sillä on kirja raullaan, se kurkkii sieltä!
- ...tapahtukoon sinun tahtosi enkä kaho.
- Kahtoo se, välilä aina kurkistaa!
- Tulkoon sinun valtakuntasi ja anna meille...
- No nii, heti kun ei kaho niin männöö viärin!
- ...meidän jokapäiväinen leipämme...
Melkoinen kalabaliikki näyttää syntyneen luokassa. Opettaja palailee katseellaan talvimaisemista, vaaran rinnettä luokkaan, jossa ponteva Onu pulpattaa rukousläksyä kuuluville. Puuttua pitäisi tuonlaiseen touhuun, varsinkin kun on luteruslainen uskonnontunti menossa, maalismarkkinameininki sietäisi katkaista pienellä rähinällä ennen isompia rähinöitä. Josko nuhtelisi, niin olisivat toiset oppilaat tyytyväisiä, vaikka eihän tuo nyt kummoinen rike ole jos  kirjasta vähän vahvistusta kaipailee.
- Onu, nythän sie! moittii opettaja.
- ...niin maanpäällä kuin taivaissa...
- Ei saa, ulkoläksy kun on, kirjasta tirkistellä. Eikä varsinkaan kun on uskontotunti. Sillon jos millon on oltava rehellinen. Täällä jaetaan lippuja taivaaseen. Sinne ei piäse jos laskee luikuria, laskettelee opettaja, joka on sivuraiteille joutumassa hänkin.
- Ei taivaaseen millää liukurilla männä! on Jeyssi heti vastalausetta pistämässä.
- Opepa puhukii luikurista, puolustaa Vassa opettajaa.
- Enpä mie kahtonu, mie vuan larasin lehtiä kun jännitti ossoonko mie. Ja sitten mänin sekasi ku kaikki mölysivät. Kyllä sinne taivaaseen ois tähtäin eilleen.
- No yritäpä uudelleen, muut olkaa hiljaa, jos se paremmin luonnistuisi. Pistä vaikka silmät kiinni.
Luokka hiljenee ja Onu alkaa alusta. Posottelee viimeistä kunniaa myöten oikein ja lopuksi kuittaa:
- Ijankaikkisesti AAMEN! Irtosko lippu?
Eipä siinä jää opettajalle muuta kuin kuittaamisen kuittaaminen ja palkinnon jakaminen:
- Aika velikultia ootte! Menkää välkälle! Saatte sitä lisistä.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Takaisin tylsyyteen

5
6
.
  • Tanja Karpela ei jatka
  • Urpo Leppänen on kuollut
  • Matti Nykänen pomppii jälleen
  • Beckham Oravan operoitavana
  •  
  • Osta. Käy. Katso. Näe. Koe. Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda.
  • Osta. Käy. Katso. Näe. Koe. Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda. 
  • Osta. Käy. Katso. Näe. Koe. Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda. 
  • Osta. Käy. Katso. Näe. Koe. Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda.
  •  
Noissa tohinoissa tahtoo kulua aika niin tarkoin ettei muuhun liikene työkamppailun lisäksi. Anna Abreau kasvaa merkittävämmäksi kuin J-J Rousseau.
Siinä kierteessä, kuonassa rypemisessä, ei pääse sivistämään (= kuonasta puhdistautumaan) itseänsä, koska joutoaikaa ajatuksille ei ole. Kirjallisuus jää syrjään, ainoat lukukokemukset tulevat netin kautta: nopeata uutistietoa kuvien kera, mikä on samaa kuin ruokailu päivästä toiseen pelkillä donaldsmaisilla mällyköillä ketsuppeineen kastikkeineen - täyttyy, muttei ravitu. Kaasu pohjassa, turhanpäiväisyyksien vilistessä ympärillä.
Tilapäistä, onneksi, on kaikki kiire. On korkea aika palata rutiinipäiviin, turvalliselle radalle ( - Tylsyyteen, kuuluu kuiske), jota itse voi hallita ja päivänkulkua säätää, lopettaa päivä, jok'ikinen ilta juhlahetkeen: kaivaa kulloinenkin kirjojen kirja ja ennen nukahtamista lukea pätkä punnittua elämää milloin kenenkin punnitsemaa ja muistiin merkitsemää - tällä haavaa Volter Kilpeä. Sitä ennen jokunen vuosi Haanpäätä, sitä ennen vuosimäärin Päätaloa ... Tämän jälkeen vuosi Haavikkoa? kaksi Lassilaa? kolme Lehtosta? Salamaa? ... 
Valinta on oma - niin iso herra kukin kumminkin on itselleen!
Albatrossin tarinan - hyvänen aika, kuukausiko siitä jo on! - luin irrallisena, erillisenä painoksena, Alastalon salin kolmannentoista luvun Tantun piirroksin, Härkäniemen kertomuksen uskollisesta kapteenista, joka maailman merillä vuosikausia kuulumattomissa purjehdittuaan tuo persaukiselle omistajalleen suuret setelit.
Nyt on aika palata, monen arkikiireen ja huolen keskeltä turvaan suureen saliin rahamiesten seuraan: Alastalon Hermanni on juuri pannut jauhot suuhun ikuiselle kadepullistaja-Pukkilalle, ja saanut Langholman, pitäjän kaikista isoista isoisimman, keskeyttämään kiikkumisen ja lupaamaan omistusmerkinnän: "... minä puolestani olen myötä ja mukana: kahdeksannesta minä olen ajatellut osakseni ..."
Se on piste parkkihankinnan jahkailulle. Asia selvä: kolmimastoparkki rakennetaan. Alastalolainen on nyt toimennopea ja pikakiiruin ripsakasti hakee hanhensulan pitimiltään ja laatii tilat laivakirjalle piirustusten eteen allekirjoitettavaksi.
Heipparallaa!
Näin sitä taas ollaan hetken jo syrjään jääneessä Alastalon salissa Volter Kilven polvella seurailemassa saaristolaisisäntien ja kapteenien, hyvinvoipien suunnitelmia yhä paremmasta toimeentulosta entistäkin äveriäämmästä elosta - ja ennen kaikkea polvella istuessa näkee ihmisen pikkumaisuuden, olipa kuinka isoinen tahansa nahkan alla. Miten sen kauniisti sanoisi, loukkaamatta: pitäjän isoisimmankin valtaa aika ajoin turhamaisuus - pitää näyttää mistä reiästä se kana.
Jep!
Tästä taas startataan ja nostetaan Alastalon salissa parkkilaivaa kukoistukseen, menee kyllä vapun yli, taitaa mennä aina kesän alkuun asti, ennen kuin  tämä kokous on tässä päässä pidetty. Saisi mennäkin, näin antoisiin kokoontumisiin harvoin yhtyy.
On ilo polveilla.
" 'Saakoon lahnansa maihin ja parkkinsa papereihin, mutta Pukkila minä sittenkin olen ja Petterinä pysyn ja Pihlmannina kävelen trompuissani!' lohdutteli sadatteli hän ja karaisi itseänsä, koska karvaskin palanen on nieltävä miesmäisesti, ja kukon kiekaistava kukonluontonsa harjaksille silloinkin, kun pöksyt omine älleinensä pötkivät pakoa toisen kieppaavamman nokilta!Kilpi,1933: Alastalon salissa

Lomalla nunnat ja munkit ohitetaan

5
8
.

VIIMEINEN SAVOTTA  XI
Maaliskuun toisena sunnuntaina  (-11C)
Alkuviikosta hiihdoilta palatessa ihmetytti kovasti pääkoulun pihassa pörräävä parivaljakko: traktori kasaa kasasta kuorma-auton kyytiin lunta. Maaseudulla kuljetetaan lunta kuorma-autolla toiseen paikkaan! Monen lyijykynän ja vihkon hinta kaatopaikalle ... Van mitäpä siitä.
Päivät pomppivat kuin kumipallot eteenpäin, ei tahdo laskuissa pysyä. 5, 10, 15, 20 päivää on huomaamatta takana, kaikki tuntuu olevan yhtä ja samaa vuorokautta tai pikemminkin yhtä päivien pötköä, jonka kuorena on työ ja sisuksena työ sekä siihen liittyvät tulevat muutokset.
Siihen rakoon onneksi osui loma, hiihtoloma.
Lomaillaan loppuun koko viikko, hiihdellään, nukutaan, ulkoillaan. Lähdetään matkaan. Ajetaan Uuden Valamon tienhaaran ohi. Lintulan ohitse. Tällä matkalla eivät munkit ja nunnat kiinnosta! Karviossa juodaan kahvit. Matkataan katsomaan, kuuntelemaan naisenergiaa: Tänä iltana - Laura Voutilainen. Ajellaan ihan sitä tehden Varkauden taa.
Katsellaan esimakuna pitkien notkeiden naisten lentopalloliigaa, nähdään miten Liiga-Euran ulkomaalaiset Perusta ja Venezuelasta pistävät Pieksämäen v-venäläisen Borichevan polvilleen, eikä mestarivalmentaja Reino Kosonen voi muuta kuin ihmetellä Savonsolmun illatsuissa, miten tässä näin kävikään.
Loppuviikosta palaillaan arkeen. Kas kumma: tauti matkalla tarttunt on! Podetaan se alta pois ennen töid... Hyvänen aika - ne alkavat taas! Päälle painavat. Olleet unohduksissa koko viikon, pomppimatta, mieltä tärvelemättä.
Lauantaina kyläkauppias tuo upouuden astianpesukoneen. - Kunhan puodin kiinni panen niin tuon. Eiköhän myö se paikoilleen saaha, sanoo Teppo.
Voiko palvelu parantua tästä! Kylä elää vielä. Muuta kuin aamulla pyörän sarviin ja uralle! Sivistyksen pariin, lasten ääniin, vielä energisempiin pakkauksiin kuin Laura.

"Oli kuitenkin myöhäistä katua tai selitellä, sillä kaverin ilme rävähti ensin säikähtyneeksi ja kurtistui sitten epäuskoisen kysyväksi.
- Niin mikä pidetään?
- Kesäloma. Semmoinen jonkalaisia herratkin pitävät.
- Minä olen jo melko lailla nähnyt ja kuullut sinun toilauksiasi, mutta en ennen tämmöstä ... Ja mihin kylpemispaikkaan muka mentäisiin?"
Päätalo, 1966: Viimeinen savotta 
           http://www.pieksamakivolley.fi/

Kenen syy kun suksi ei luista?

5
8
.
Se nyt meni ihan suhkuksi - suunnitelmien osalta.
Sata kilometriä ja silleen! Tuosta noin vain puolihuolimattomasti suksien päällä survaisten ja surffaillen.
Kävi niin kuin suunnitelmille ja tavoitteille yleensä käy: ei sinne päinkään. Kävi kuin Suomen olympiakomitealle: 12 mitalia Vancouverista - puoliakaan ei kotiutunut.
Ja miten on käynyt koko suunnitelmatalouden - kommunismi katosi maailman kartalta kummittelemasta.
Tulee hyksinyksi, hivi, tsunami, amerikkalainen, venäläinen, lama, sota, tulivuorenpurkaus - ja ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi, heidän joiden henki säilyy.
Ohos, nyt lipesi liian laajalle yhden hiihtolomalaisen selityspuolustus! Eiväthän ne jauhojärvet, kuituset, mäkäräisetkään sentään noin suuria syytelleet, ne vain sanoivat, etteivät paukut riittäneet tai ylämäissä ahisti niin pirusti, ramppasi reittä, rinnasta puristi tai muuten vain munilleen meni.
Ei kukaan luonnon- eikä yhteiskunnanoloja syyttänyt: 'maanjäristys häiritsi yöunia', 'uusliberalismi ja Nokian pörssikurssiheilahtelut säikäyttivät'.
Tuulirako oli ainoa ulkopuolinen tekijä, jota urheilijat syyttivät, sekä Slovenian Majdic sitä maakuoppaa, jonne humpsahti kaikkine meikkeineen.
Yksinkertaisesti ei vain Jauhojärvi taaskaan palkintopallille kavunnut, jotta muinaisen katselijan ennuste kävisi toteen: "Niin pitkää palkintopallia ei oo vielä keksittykään, että sinä Sami sinne kiipeäisit!"
Niin julmaa on leikki maailmalla, niin julma on maailma sillekin vähäiselle, jonka tavoitteena oli hiihtää rahnustaa viikossa sata, mutta joka kolmanneksen rämmittyään havaitsee itsensä löysäksi ja ylipursuavaksi persuksi, nakkaa suksensa täysin voimattomana hankeen ja asettuu ensin kommunistit (Jarkko Laakson, ei Esko Seppästä), sitten amerikkalaiset (Bushin, Madoffin, ei Obamaa), sitten iltalehdet (IS, ei IL:ää), iskelmätähdet (Simo Silmun, ei Laura Voutilaista), poliitikot (Vanhasen, ei Niinistöä) ja ennen kaikkea Antti Herlinin (ei Kyösti Kakkosta) haukkuen mielisuosiolla sänkyynsä ripuloimaan, laskeutuu lepotilaan uutta hiihtolomaa suunnittelemaan, pistää tavoitteen kaksin- kolmin- nelinkertaiseksi.
Hyvin tietäen nyt, ettei puoletkaan ikinä toteudu - tuskin enää koko hiihtolomakaan!

Häkkis-Mikan lapset asuvat aivan isänsä naapurissa

5
8
.
"Moit!   Ja Pakko taas pärähtää. Uskomattomia nuo julkkikset. Tämäkin ainut formulakuski jota oon koskaan voinut sietää elää kuin pellossa - rahan voimalla näyttää saavan rellestellä miten haluaa. Kuuntelehan tätä niin painan tähän muutaman asian tummemmalla IS:stä:

Lapsiaan Mika näkee paljon, sillä he asuvat aivan isänsä naapurissa.

Eikös lapset asu yleensä kotona eikä naapurissa? Ja kuuntelehan tätä:

"Nykyään ihmisillä on liian kiire, eikä kukaan ehdi tavata ketään. Minulla on aina aikaa lapsilleni..."

Jossain hiton DibuDabin urheilugaalassa Mika lausuntonsa heruttelee - joka tapauksessa kaukaa kotomökiltä. Ja arvaas onko Huuko mukana.  Kissanviikset!
Häkkinen oli kuulemma ilmiselvän ylpeä seistessään punaisella matolla Marketan vierellä, koska Marketta oli valinnut asukseen italialaisen Roberto Cavallin upean punaisen iltapuvun.
- No vähemmästäi, sanos savolaenen!
       Tuus L"
Että se jaksaa tosissaan ottaa tuo Lennu kaikenmaailman kirjoittelut, kissanristiäiset ja rääppiäiset. Ärsytyskynnys matalalla pakkasten panemalla miehellä.
Eiköhän tuossa lie pelkkää keljuilua jutun tehneellä toimittajalla? Kuka nyt ylpeä olisi vaimon valitsemasta Cavallinin suunnittelemasta iltapuvusta tai siitä että omat lapset naapurissa asuvat. Enemmän nolona voisi olla. Monet meistä.

Noroviruksessa Hottentottia

5
8
.
Terhakka lääkärisnainen, nuori kuin mikä, kopeloi Lempin mahaa ja kertoo, että 'on täällä pikkuisen mahanröllykkää, tyypillistä sisäkissoille, ei hälyttävä'. Sitten hän tuikkaa niitä näitä jutellen Lempiin ruttopiikin, kolmannen. Lempi ei huomaa mitään! "Hammaskiveä on näissä sivuhampaissa. Kannattaa poistattaa, muuten tulee ientulehduksia ja vanhemmiten on poistettava hampaat, sitten on kuin vanha mummo, niin ukko."
Siinäpä ainoa kontakti ulkopuoliseen elämään tänään, varsin tähdellinen - eikö enää muuta huolta murhetta kuin kissa!
Loppuhiihtolomapäivä kuluukin vuoteenomana valmiiksi syötettävänä: media ruokkii ja vitaminoi.
'Pussata = pieraista Virossa' tietää lehti. Tieto tulee tarpeeseen, tähän norovirus-virumiseen puhtailla valkeilla lakanoilla. Osaa pitää varansa. Eipähän possauta eli pussaa.
Lisää tarpeellista tietoa jakaa netti: "Haista sinä neekeri vittu!" HIFK-valmentaja Jalonen huutaa Kapasen tummemmalle veljelle jääkiekko-ottelun jälkilöylyissä.
Maailma on täynnä mielenkiintoista tietoa, ei edes mahataudissa kyllästy elämään, turhaudu, ala kysellä elämäntarkoitusta.
Bongailee julki-ihmisten, näiden meidän uussukulaistemme, toilailuja - pysyy naurussa.
Tirsojen välissä veteleepähän innoissaan Velton kanssa Hottentottia.
"Asui kerran Afrikassa
Chickadua-joella pikkupoika Huua Kotti
musta, kuin pesty noella.
Ei ollut puettu Kallen tavoin,
kulki melkein paljain navoin..."

Suomen vangit Venäjän vankiloihin

5
8
.
"Moit!
Ottaa pannuun tuo Amnesty International, yhtä paljon kuin se toinen Internationaali - näiden kommunistien.
Ensin Amnesty haukkua napsii maiden vankilaolot ja sitten olisi heti työntämässä vankiloihin lisää väkeä. Vissiin jotta saisi taas julkisesti haukkua julkisesti vankilaolot ja ylipäätään linnatuomiot: vankiraukoilla ei oo omaa vessaa eikä yksityisyyttä eikä pehmyttä leipää eikä tapaamisrauhaa eikä, ihme kun ei jo vaadi, edes tappamisoikeutta jne.
Vastahan sinä kuulut kirjoitelleen että Amnestyn mielestä jo suostumuksen puute pitäisi riittää raiskaustuomioon. Ja tuomioiden pitäisi olla ihan eri luokkaa kuin nykyään. Mahtas muuten olla tunkua vankiloissa, monenlaista aviosiippaa - jäiskö kotosalle ketään?
Sitäpaitsi koko Suomen vankeinhoito pitäisi antaa venäläisten hoidettavaksi - ja nimenomaan Venäjällä. Niin tuntuisivat tuomiotkin joltakin.
Amnesty on yksisilmäinen järjestö, politiikan puolla varsinkin.
Solong!  ja tuus
"
Jahas. Mitähän tuohon tuohtumukseen virkkaisi?
Voi olla parempi etten lusikkaani soppaan työnnä, muuta kuin sen veran että Amnesty on raiskausasiassa oikeilla jäljillä.
Hiihtäs Lennu enemmän niin purppaseis vähemmän - rauhottus.  
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Matkavisa-kortti

5
8
.
Mikä ajankohtainen kaupunki?

Vastaus puolilta päivin keskiviikkona. Vielä ehtii piipahtaa arvaamaan tätä sisämaan kaupunkia... Yöksi viimeinen vihje: Severi. (Vastaukset kommentteina, jotka suljetaan nähtäviltä siihen saakka.)
ONNEA MATKAAN!

Seuraava vihje kuudelta.

Helpottunee.    (Muutama hyvä vastaus tullut, Hela voisit ajatella sisempiä. Tillman: sinulla vaikeampi kilpailu kuin minulla. kariav, onneksi ei vastaukset näy, taispa ola kotikenttäetu?)
Puolkasilta seuraava kuva.

Tästä kulmasta mie tuntisin tuon kaupungin.  (Enola:  )
Uutisten aikoihin, ikään kuin Kahilan kunniaksi, vielä kaapuntikuva - yöksi purtavaa.

Siinäpä se piäkatu, jota Severkii lie tallustellu.
Kerrankin jäi Google toiseksi: ei mitään apua kisassa - jos ei tuo Severi paljasta.
Jätettäänpä hautumaan huomiseen,  jos yöllä vielä jollakulla välähtäs kaupungin nimi.  (Vastaukset kommentteina, jotka suljetaan nähtäviltä siihen saakka.)
Öitä ja kauniita unia!                                                                                        
 Wastaus
Pistän alle vain ne komentit joissa oikea vastaus, niin ei tartte häv...


Irwin Goodman on ihan p.jätkä

5
8
.
"... se oli viuhahdus ... karmea öinen tosi viuhahdus ... nauranut en ... se oli viuhahdus ..."
Pienen takahuoneen oviaukosta näkyi diakoni Martti kokonaan ja oikealta erottuivat Ekin pää ja pöydän alta pitkät jalat oikoisinaan. Kaksi muuta sinne koppiin mahtui istumaan. Näkymättömien ääni kuului, toinen oli hauturi Saken, yksi ääni oli kuitenkin kaikkein tutuin. Mutta eihän se sen voinut olla, eikös sen pitänyt olla jo kuollut ja kuopattu jo ajat ammon tai ainakin niin huonossa käveessä ettei tänne asti olisi kyennyt reissaamaan.
- Jospa se on Jope ja mallaa sitä?
- Ite se on, vakuutti Karre, - ota huomioon missä tilassa ollaan. SRK. SRK.
Kurkistimme. Valkoiseen säkkimäiseen röyhelöpaitaan pukeutunut lihonut viiksiniekka hönisi leppoisasti:
- Se on jätkät Musta Pekka. Tuli noutaja. Mä lähden. Kutsukaa taas kun tarvitsette. Kylmää tulen!
Hiipsin sen mukana ulos ja lupasin kyyditä kylille. Juttelin heti vakavia, koska tiesin että se oli joutaviin kyllästynyt:
- Masennus on veemäinen tauti eikä sen hankkimiseen tarvita muuta kuin tippa viinaa, pullolla varsinkin saa masiksen.
Se katsoi viirusilmin ja taputti olalle. Kehui:
 - Sää oot hyvä jätkä! Sä voisit ajaa mut seuraavalle keikkapaikalle.
- Missäs se on?
- Outokummussa. Mä soitan Vainikaiselle ettei sen tartte tulla mua täältä hakemaan.
Sitten se kaivoi kännykän esiin, vaikkei niihin aikoihin sellaisia vielä oltu keksittykään, ja homma oli sillä selvä. Kun se näki epäuskoni, se sanoi että 'tää on tulevaisuuden kapine'. - Mää oon muuten  Hammarbergin Antti. Kutu Antiks. Irwin on ihan paska jätkä.
Nauratti sen touhotus ja into, vielä tuossa iässä. Huumorijätkiä se oli. Niinpä uskalsin valistaa sitä möhkälevertauksella, vaikka se kuinka julkkis olikin, ja sen velathan tiesivät kaikki ja ulosotot, huutokaupat. Köyhä ja juoppo julkkis se oli, kärsi sanoa.
- Arvaas mitä? Täältä se löytyi sekin malmimöykky, joka Outokumpuun aikoinaan vietätti. Nyt sinä! esittelin Kivisalmen sillan korvassa ja näytin malminlöytymispatsasta.
- Vielä ne mullekin tommosen Hämeenlinnaan pystyttävät.
Lossilla se nukahti. Katselin sitä läheltä. Huvitti: tuommoisia ne julkkikset ovat läheltä - tavan kuolevaisia.
 "... se oli viuhahdus ... yössä vain paljas pylly juostessa hylly ... kun mä viuhahdin ..."
Viuhahdus                                                                                                                http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Potkurilla kouluun

5
8
.
VIIMEINEN SAVOTTA X
Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina (-16C)
Paistaa sentään aurinko, pakkanen pyrkiytyy taas takaisin. Sitä ukkoa ei niin vain nitistetä. Pitäisikö nyrkkeilyhanskalla hivauttaa.
Viikolla tuli yhdestä unelmasta totta: potkin potkurilla töihin koko peninkulman matkan ja koulun päätyttyä takaisin. Tunnin se vie ja enemmän vaatii kuin pyörällä luruuttelu. Ja totuushan on: mitä tiukempi taivallus, sitä autuaampi olo jälkeenpäin. Ja mikä hyvä vielä: eivätpä ketjut putoile kesken matkan; mustanäppinä tässä on taas  monena aamuna ketjuja paikoilleen sorhailtu.
Potkurilla potkin tässä jokin viikko takaperin myös YT-palaveriin, koska arvelin sen hyvin kuvaavan tilaisuuden luonnetta. Symboliikan taju vielä tallella, vaikka muuten kehäraakin leima otsassa.
On hiihtoloman aika. Tavoitteena hiihtää taas se jokavuotinen satanen. Ei pitäisi olla kummoinenkaan saavutettava, mikäli kelit vähänkin suosivat, eikä rillutteluretkille lähtisi. Pari kertaa kiertolatuja koululle ja takaisin tekee jo puolet tavoitteesta, loput jäälle missä petäjän päristäjäisetkään ei menoa takkua. Ja ah! se aurinko, kevään pilkahdus!
Lapsista moni piti itsestään selvänä, ettei hiihtoa metrin metriä: mieluummin tietskarilla niin ei tarvitse ponnistella. Eihän niitä latujakaan joka torpan lähellä kulje. Umpihankeen hiihtääkös hullukaan! Ja jääkös jälkeen latu jos lumessa hiihtää ...
- Opettaja opettajanperhana, pistäpä kynäsi penaaliin, äläkä aina valita. Relaa! Heitä huolet! On loma! Narise sitten taas.
"Samalla kuuluttaja huomautti tulevasta aikamerkistä ja kun kaivoin kelloni, jatkoin:  - Olen tässä miettinyt, että lopetan kellon vetämisenkin ... Piruako minä vahtaan ajan kulumista. Oikeastaan joutaisi myydä, ettei suotta naksuta hopun kutinaa liitingin alla." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Aika erilaiset hiihtolomaviikon suunnitelmat Okulilla ja Päntillä

5
8
.
.
r
a
i
k
u


- Mie hiihän.
- Mä en. Mä vaan pelaan:
 - SAA TAPPAA!

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista  verestä runoutta. Runo sisältää n.12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

Vähän kuin humalaisten jutut - sieltä tännepäin

5
8
.
Kävi kollega pienemmästä itäisestä kaupungista kylättelemässä, toi kaksi tuliaista: Valion jäätelöpaketin ja Jormanaisen Erkin Luomuhumalan - oli huomannut pyyntöni täältä. Jäätelöpaketti unohtui pakastimeen, luomuhumalat otimme. Ja keskellä iltapäivää. Jääkiekko-Matikainen, se valmentaja Pentti on täältä päin kotoisin, eli ei mistään, ja lehdessä kertoi iltapäivisin silloin tällöin ottavansa harsohumalan, nauttivansa kevyen iltapäiväottosen. Jormanaisen Luomuhumala aiheutti samanlaisen euforian meissä kun sitä siinä sohvalla siivuina ääneen nautimme. Se ei ollut pontikkaa jota pojat kirjassa valmistivat, vaan kiljua, aitoa kusiaispesäkiljua.
Ei nautittu liikaa kerralla, vaan siirryttiin rupattelemaan muutamaksi tunniksi niitä näitä.
Puolet vähintään oli jo monta kertaa kuultuja ja kaluttuja, mutta terapeuttisen tarpeellisia, koska ne ovat vetäneet joko äänettömän vakaviksi tai äärettömän iloisen riehakkaiksi joka kerta - ja näin putsanneet olemisen ääripäät pois ja on päästy asettumaan janalle takaisin, siihen kohtaan missä elämä menossa on, siis enemmän janan loppupäähän. Vähemmän enää muistellaan opetusharjoitteluaikoja tai opettajaksi pyrkimiskokeita, kuten ennen.
Paitsi että Ripetti toi kaksi tuliaista, jätti myös pari juttua jälkeensä pomppelehtimaan. Minä sain kertoa julki Ripetille Ripetin habituksen, olemuksen: jotenkin kun Jukka Jalosen näen, varsinkin puhumassa, näen sinut.
- Tuopas on ihan uutta tietoa, sanoi Ripetti ja jatkoi: - Totapa en o tullu ajatelleeks-kaa sano Kikka kun Kuoppamäki kysyi, että eikö se hassulta tunnu kunhan lähentelet eläkeikää ja yhä laulelet noita sun biisejäs "Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua..."
Beethovenista, Haanpäästä, Dostojevskista, Turusesta ja Hyrystä puhuimme. Sillanpäästä eikä Koivuniemestä mainittu halaistua sanaa, vaikka heidätkin kyllä ihan tavan joukkoon kelpuutamme. Näille rahasioille tuhahtelimme Nalleille, Olliloille, Liliuksille: miten joku voi ottaa haltuunsa miljoonan kaksi tai sata sen kummemmin häpeilemättä kun katselee ympärilleen puutteenalaisia! Ottaisitko sinä? kysymykseen vastasi kumpikin ehdottoman ein. Kummallekin tuntui piisaavan nykyinen tila, tuohta riittävästi lopuksi elämää - varmuusvarastoonko niitä miljoonia keräisi näkkileipäpakettien vessapaperirullien ja säilyketölkkien viereen ...
- Jännä poika oli muuten se Rene, semmonen pyörykkä. Ähäkkä rommaani. Tuli räpylän kanssa välitunnilla  ja sanoi että heitelläänpä, Ripetti, pesäpalloa. Heiteltiin ja kun se sai yhen pallon jaloilleen se suuttu tulisesti ja alko kiroilla kun mehtäläinen. Haki kepin risukosta ja sillä huito ja mesosi että tuon teit perlkele tahallas vitunhomo. Enemmän hymyilytti kuin suututti pojan tuohtumus. Seuraavana päivänä Rene tuli räpylä kädessä ja sanoi, että heitellääs Ripetti palloa.
No minä puolestani puhuin omiani joita tässä ei saa puhua kun menisivät julkisuuteen sisäiset opetusasiat, vaikka didaktisesti niistä olisi hyötyä monelle opettajalle. Jäi meiltä kertomatta hirmu määrä muutakin tosi tarinaa, sitäkin ainoastaan sivuttiin, että Sortavalassa pitävät kerrostalojen lämpötilan kymmenessä asteessa, koska joku iso Pomo on vohkinut lämmitysmäärärahat - myynyt kai öljyt partsikoille.
Oikeastaan paras tarina tulla tupsahti sähköpostitse heti vierailun jälkeen. Juttu muutaman vuoden takaisesta myrskystä Ripetin mökkiseudulta:
 - Morjens vielä!  Kotipuoleen ajellessa tuli mieleen ne pari kolme hirmu rumaa mäntyä, petäjää siinä ortodoksisen hautuumaan lähettyvillä. No, mitä niistä? Ensiksi, hyvä kun ovat säästäneet  tai säästyneet, ovat meikäläisen mielestä aika somia! Toiseks, aikanaan oman mökin portinpielessä oli oikein ruma petäjä, kaikki toivottivat sitä nurinpantavaksi. - Ei onnistu, totesin. Säilyy! Tuli kerran naapurit kylään ja totesivat taas naisväen kanssa yhestä suusta petäjälle kaatoa. - Ei viitsi, tuo pitkä oksakin (mahoton torrakko) niin mukavasti pohjoseen näyttää. Vaan ei mittään, aamulla totesi naispari laittaneensa iltarukouksen yläkertaan koskien petäjän kohtaloa. Mäni pari viikkoa, tuli trombi, vei petäjän ---- ja 500 hehtaaria lähimetsiä ja muutaman talon. Kannattas vähän harkita!

  Nauraa pyrskähtelin, vuosien jälkeen sallittakoon, vielä saunan lauteillakin kun tiesin tarinan todeksi.
"Parakissa vallitsi harras tunnelma. Loppukesän ilta tummeni, ketään ei näkynyt liikkeellä. Juoma ei ollut hassumman makuista. Tosin siinä uiskenteli muurahaisen raatoja, mutta kenenkään mielestä se ei haitannut. Syntiä lisättiin polttamalla tuohibostonia, joka oli tullut muotiin." Erkki Jormanainen, Ilias 2009: Luomuhumala



Titanicin lähtökahinoissa

5
9
.
- Hattu pois ja perse penkkiin! Jos ei Titanikki kiinnosta niin herrasväki on hyvä ja siirtyy alakertaan: siellä on tarjolla eskareiden musiikkitunti. Siitä vaan Nalle Luppakorvaa leikkimään!
"Katos vaan, vielä vanhakin nyt nuortuu, pedagogi intoutuu vanhoilla päivillään!"  ihmettelee Huutaja itsekin hölmönä ryöpytyksensä jälkeen. Tapakouluttaja S_perän Kuarinaa vain lainailee, noinhan se samperin Mami Blue sopertelee ja neuvoo menettelytapojaan etusormi hienostuneesti koukussa kahvikupin rivalla.
Joskus pihkatappi ponnahtaa, hillintä pettää, alkaa säkätys ja tuhannen tulimainen liekki loimuta. No hitto kun ei luokalle kelpaa yksin Titanic, jonka hyvää hyvyyttään on ylemmän luokan pyynnöstä sallinut esitettäväksi. Pitää vielä tapella istumapaikoista! Tavan koulutuoli ei kelpaisi millään, vaan takapuoli olisi tarvinnut luokan ainoan sohvan mukavuuden. Siihen pehmeyteen kun kaksikymmentä takamusta yht'aikaa on tellättävinä, on kaaos ja mölinä vellovampi kuin uppoavan laivaneitsyeen hysteria.
- EI OLE OLENNAISTA MISSÄ SE PERSPUOLI ON, OLENNAISTA ON TÄMÄ TÄSSÄ. TÄMÄ RUUTU, JOSSA PIAN OLISI KEIKKUNUT TITANIKKI. OLISI OLLUT. VAAN KOHTA EI OLE JOS RÄHINÄ EI LAKKAA!
Hävettää opettajaa - oma huuto ja rähinä. Oppilaita ei hävetä - oma huuto, metakka ja sekamelska.
- Se on muuten sillä tavalla, että otetaan kynät käpälään ja aloitetaan lauseenjäsennys, tuo ihana: predikaatti, subjekti, objekti ja attribuutti kahdella teellä. JOS JII ÄN EE!
Asettuvat. Vähitellen. Tyytyvät kohtaloonsa. Nekin joiden takamus ei sohvalle sovi.
DVD käynnistyy.
- Tulen kohta, ärähtää opettaja. Poistaa itsensä luokasta. Läväyttää oven kiinni niin että tuntuu.
Onkohan hän tuohduksissa? Kenties vähäsen. Siitä lähtee ottamaan selkoa, kaivelemaan asianlaitaa.
Onneksi luokka ei ole oma. Isompia ovat, murrosiän alkuheiluilla. Ymmärtänevät kuohun. Tämä viisas vanha rutinoitunut pedagogos, tyyni ja tasainen - nyt kuin rotanmyrkkyä nuolaissuna. Kummastelemassa kokovartalopeilin edessä ukonkuvaa ruudussa, mietiskelemässä: Mistä kummasta noita myrskyjä niin yllättäen nousee, lähes tsunamiasteisia? Tuoko äijänkäppänä se äsken melskasi?
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 


  

Kuka nyt Amnesty International -lehteä lukisi - yhtä kidutusta!

6
1
.

Kuulin juuri että jossain koulussa pojat ovat kehittäneet sellaisen Lyö, saat pisteen! -leikin, jossa jokaisesta sivullisen lyönnistä kerää pisteen. Peli on manuaalinen, ei virtuaalinen tietokonepeli. Peliä voi pelata pihamaalla, linja-autossa, kirjastossa, kaupassa, missä tahansa missä porukka liikkuu.
Pitäisiköhän huomenna, siis pitäisiköhän sinne toiseen kouluun lähettää luettavaksi Amnesty International –lehteä, tuore 1/2010 on juuri ilmestynyt, auttaisikohan tuo? Vaikka eihän ne semmoista jaksa lukea: pitää olla himinää.

Luetaanpas otsikoita ja juttuja, jos sittenkin apu löytyisi:

Iran pilkkaa sananvapautta  -Ei apua.

Miksi suostumuksen puute ei riitä raiskaustuomioon?  -Vanhemmille aiheellinen kysymys, ei tähän leikkiin.

Kidutus ei mahdu suomalaismieleen  ”Siihenhän kiduttajat pyrkivät: Että vamma ei näy, mutta tuntuu. Että hakataan, mutta vaikka kankaalla pehmustetulla esineellä. Suurin osa kidutuksista on kuitenkin psyykkistä.”  -Alkaa polttaa.

Elokuvissa   Avatar. Kaikkien aikojen kallein elokuva on Oscar-palkintoehdokkaiden joukossa. Päätoimittaja Frank Johansson: ”Onkin harvinaista, että elokuva, jossa Yhdysvaltain erikoisjoukot ovat suurimpia pahiksia, kerää maan historian kaikkien aikojen suurimmat lipputuotot.”  Elokuva kertoo vieraan planeetan valloituksesta arvokkaan mineraalin vuoksi. Alkuperäiskansan jättimäinen puu sattuu sijaitsemaan malmiesiintymän päällä. -Tästä takuulla nuoret innostuvat, mutta auttaako?

Vapautetaan heterot  Teekupin äärellä pastori Laura Mäntylä ja Amnestyn seksuaalivähemmistöjen oikeuksia edistävän ryhmän vetäjä, ateisti Krister Karttunen. ”Pienenä Kristerin lapset kyselivät uteliaina asiasta, kuten aina uusien asioiden äärellä. Miksi te ette mene äidin kanssa naimisiin? Miksi sä olet homo? Onko se kivaa? Miksi homo-sanaa käytetään herjana? Lapset eivät arvottaneet mitenkään.”  -Tämä niitä kiinnostaisi mutta ei edistäisi asiaa: leikin loppua.
 
Ihan kiva Idi Amin   ”Idi Amin oli ihan kiva presidentti”, sanoi nuori toimittaja Nicholas. Myös David, keski-ikäinen yliopisto-opettaja, väitti, ettei Ugandaa nykyään riivaava korruptio ollut Aminin aikana ongelma. ”Matkani aikana eräs hallituksen virkamies jäi kiinni kavallettuaan 40000 euroa HIV-, aids- ja malariapotilaiden hoitoon tarkoitettuja rahoja. Massamurhan voi tehdä monella tavalla”, kertoo Pekka Pitkänen Ugandassa vierailtuaan. -Idistä ei väkivallattomuuden esikuvaksi, ei todella!

Minä lähetin postikortin Gauantánamoon   Helsinkiläinen tutkija Matleena Frisk löysi Guantánamo-postikorttikampanjan sattumalta Amnestyn nettisivulta. ”Tavallisesta verkkovetoomuksesta poiketen nyt ei lähetettykään vetoomuksia päättäjille, vaan korttien tarkoituksena oli piristää vankien arkea ja osoittaa, että maailma ei ole unohtanut heitä. Yritin kirjoittaa kuin tuttavalle tai sukulaiselle toisessa maassa. Kirjoitin arkisia asioita…”  -Ei edistä poikien läpsimiskisan lopettamista, kai – vai heräisikö empatia?  Viesti Guantánamoon

Haloo Haloo mies ja nainen  Laulaja Lissu Lehtimaja haluaa tehdä naistenpäivänä tilaa ihmisyydelle. Mitä kantaaottavasta musiikista tulee ensimmäiseksi mieleen?    ”Ehdottomasti PMMP:n biisi Joku raja. Se on vedetty niin ”in your face”, että kyllä pysäyttää.”  -Saisiko tämä lyönnit loppumaan?  Pitääpä kuunnella.



Otsikoita otsikoiden jälkeen, pitkälle on päästy luennassa, varmaan aikuiset pelaajat ovat saaneet ärsykkeitä ja keränneet mielettömän määrän voittotönimispisteitä mielenpiiloissaan. Toivottavasti lapsipelaajat jäävät nollille.
Ja lopettavat Lyö, saat pisteen -leikkinsä, kunhan lähetän nämä luettavaksi sinne toiseen kouluun. Varmasti lähetän – heti huomenna.

”PMMP on tukenut näkyvästi Amnestyn työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan jo kolmisen vuotta. Leskiäidin tyttäret -levyn parisuhdeväkivallasta kertova kappale sai nimekseen Joku raja Amnestyn kampanjan mukaan. En ole nainen, en yhtään mitään – kidutettu eläin häkissään, Paula ja Mira lauloivat – eikä vastaanotto ollut pelkästään lämmin.” AI-lehti 1/2010
  Katriina Koskinen 8.3.ma kansainvälinen naisten oikeuksien päivä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti