Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Marraskuun 2009 Kauppalehti-blogit

Keskenjääneiden joulukalenteri

30.11.2009 - 07:04 | hikkaj | merkinnät, JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

1

1

7

.

Ensimmäinen adventtisunnuntai takana. Ensimmäisen kynttilän valonliekki on tarpeen. Marraskuinen maankamara on musta, tuuli vonkuu, sade viskoo vettä ikkunaruutuihin, on sysipimeää, litimärkää. Ja mitä vielä?

Valoa tähän kurjuuteen: on joulukalenterin aika.

Huomenna avaamme ensimmäisen luukun. Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia.

Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.



  sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Yhdysluokka - etu vai haitta?

29.11.2009 - 10:56 | hikkaj | merkinnät, Työelämä, facta
118
       
Joku tuntuu lausuneen mielestäni nurinkurisen totuuden, niin kaukana totuudesta olevat sanat kuin ikinä kuvitella saattaa: "Yhdysluokka on mennyttä aikaa. Ja yhdysluokkaopetus. Siellä ei opita yhtä hyvin kuin erillisluokissa."

Sanat ja ajatus on lausuttu tilaisuudessa, jonka tarkoitus on järkiperäistää, rationalisoida, kunnan kouluverkkoa rahojen loppuessa. Kouluverkkoon en uskalla kantaa ottaa, koska en kunnan rahavarojen käyttöä tunne ja koska asiasta päättävät muut kuin minä ja koska minun on oltava lojaali työnantajaa kohtaan. Mutta yhdysluokkaopetuksen tunnen yli 30 vuoden kokemuksella paremmin kuin kukaan kouluverkkokeskustelutilaisuuteen osallistunut.

Puhun ja kirjoitan kaksiluokkaisista yhdysluokista, etenkin yhdysluokista 3-4 sekä 5-6 ja siitä miten itse niitä olen opettanut. Sen myönnän, 10 vuotta sellaisessakin opettaneena, että neliluokkainen yhdysluokka 3-6 on opettajalle miltei mahdoton tehtävä - oppilaalle sen sijaan kolmekutosen käyminen on rikkaus ja erittäin opettava, paljon antava, monimuotoinen kokemus.

Yhden vuoden ikäerolla ei ole merkitystä yhteistyössä, ei koulussa eikä työelämässä. Päinvastoin. On vain hyväksi että paikalla on kokeneempia työntekijöitä ja oppilaita antamassa suuntaa, näyttämässä ja opastamassa, kertaamassa jo opittua.

Käytännössähän vuorokurssien käyttö lukuaineissa tarkoittaa sitä että ainoastaan kahdessa aineessa eli englannissa ja matematiikassa opiskellaan eri asioita luokassa, lisäksi äidinkielessä, opettajasta riippuen, jonkin verran.

  1. Kaikki muut lukuaineet (uskonto, ympäristöoppi, historia, fy-ke) ovat oppilaille samat.
  2. Englannin opiskelu tapahtuu aina omassa ryhmässä oman ikäryhmän kanssa eri tilassa. Sitä ei opeteta yhdysluokkana käytännön syistä.
  3. Matematiikkaa, puolet tunneista, on mahdollista opettaa myös omana ryhmänään: kun 3. lk on englannissa, 4. lk opiskelee matematiikkaa, ja toisinpäin. Viikossa jää kaksi tuntia yhdysluokassa opetettavaksi, ja siinä ei ole mitään ongelmaa, koska spiraalimaisesta sisällöstä johtuen ne tunnit ovat lähes yhtenevät kummallakin luokalla ja näillä tunneilla paremmin asiansa hallitsevat oppilaat voivat auttaa ja opettaa vähemmän oppineita. Opettajavoima kasvaa kummasti!
  4. Äidinkieli on taas rakenteeltaan sellainen, ettei ole väliä oletko yhdeksän- vai kymmenvuotias opetellessasi yhä paremmin lukemaan, kirjoittamaan, esiintymään, so. perehtymään äidinkielen saloihin. Itse en ole oppikirjoja, en varsinkaan erillisiä, käyttänyt äidinkielen opetuksessa koskaan, vaan olen käyttänyt opetusmateriaalina rikasta suomalaista kirjallisuutta sekä muita medialähteitä.
  5. Kirjoittamisprosessoinnissa tärkeintä on ollut päivittäinen pakollinen 'avoimen päiväkirjan' kirjoittaminen kotona sekä sen ääneen lukeminen ja esittäminen koulussa toisille oppilaille. Päiväkirjojen sisältö on ollut monimuotoista: on saanut ja pitänyt kirjoittaa muustakin kuin eilisestä päivästä. Sinne on saanut kirjoittaa faktaa ja fiktiota, satuja ja tarinoita, runoa ja proosaa, ja väsymyksen iskiessä vaikka kopioida mummon kanssa kakkureseptiä. Pääasia että kirjoittamisesta on lopulta tullut yhtä välttämätön ja luonnollinen tarve kuin jokapäiväisen leivän ja ravinnon nauttimisesta, primaaritarve.
  6. Harrasteaineissa (musiikki, liikunta, kuvataide, käsityö) ei ole vähäisintäkään haittaa vuoden ikäerolla taitoja yhdessä kartutettaessa.

Yhdysluokassa oppilaat oppivat yhdessä, paitsi samoja ja samankaltaisia asioita, myös sen että iällä ei ole mitään merkitystä ystävyyssuhteita luodessa eikä kaverisuhteiden ylläpitämisessä. Tässä kohtaa pitäisi kai puhua sosiaalistumisen helpottuvuudesta.

Itse olen aikoinaan kouluni (12 v) käynyt aina erillisluokissa ja koulussa taas pääasiassa koko urani ajan opettanut yhdysluokissa. Molemmat luokkamuodot olen kokenut yhtä hyviksi ja samaksi asiaksi. Kumpikin tarjoaa mahdollisuuden oppia tarvittavat tiedot ja taidot riittävän hyvin.

Jos silti valita pitäisi valitsisin omille lapsilleni yhdysluokan, sen sosiaalisemman ilmapiirin takia. En sen takia, että kaikki tutkimukset osoittavat yhdysluokkaopetusmuodon hyvyyden.


PS Lopuksi täytyy todeta että henkilökohtaisesti on äärettömän yksitoikkoista tuottaa ja kirjoittaa tällaista asiapitoista tekstiä, jossa kaikki luovuus on hukassa - ja vielä vapaa-ajalla! Siksi näitä faktajuttuja en suosi kuin väärinkäsitysten oikomisessa. Tunne on sama kuin nykyajan traktorikyntäjällä: aja, käännä, käänny, aja, käännä, käänny ... - toista se oli silloin ennen kun oli hevonen edessä ja kivinen pelto kynnettävänä vältin alla http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

    




Tästä ei sitten kylillä huudella!

1
1

8

Jokohan tuosta olisi kulunut riittävästi aikaa. Jokohan siitä tohtisi kertoa, ettei saisi huomautusta tahi kirjallista varoitusta, salaista - perhepiiriltä. Aivan varma en ole, joten kierrellen kaarrellen etenemme ytimeen.

Sitä en tiedä, miksi ei saisi kertoa, mutta joka tapauksessa ukaasi annettiin heti tapahtuman tapahduttua riittävän selvästi ja kuuluvalla äänellä:
"Tästä ei sitten kylillä huudella! Ei kerrota kenellekään!"
Nyt kun kolmaskin kuukausi itse tapahtumasta on kulunut, niin josko vähän raottelisi, koska kumminkin tapahtumalla on julkinen luonne, tulosluettelosta luettavissa: jompikumpi meistä osallistui kesemmällä MM-kilpailuihin, skaboihin kuten tahtovat etelässä lausua.

Jotta vaikuttaisimme viisaammilta kuin MM-kisalajista, jota ei saa sanoa, voisi päätellä, kerron sivistyneemmän puolen ensin: Eräänä loppukesänlauantaina kävimme Retretissä, missä oli Albert Edelfeltin näyttely. Pakettiauto seisoi pihassa ja sen kyljessä luki Albert Edelfelt; vähemmän sivistystä omaava kenties olisi luullut että itse Albert oli liikenteessä. Mutta emme me.

Söimme pizzat ja joimme kuravettä (energiajuomaa) päälle, jotta jaksaisimme kamppailla, sekä ostimme keittiöön lapaskoukun, jossa ei ollut valitettavasti AE-signeerausta. Ostimme myös tyhjän alennuskirjan, jonka kansituolissa istuu Eero Järnefeltin Lukeva tyttö. Taulunäyttelyssä emme käyneet.

Sitten siirryimme ulos MM-heittopaikalle. Sinne mistä ei saa kertoa.

Emme me mitään amatöörejä olleet: aamulla ennen lähtöä ennätti toinen meistä harjoitella kerran, toista harjoitusheittoa ei tullut eikä toiselle ensimmäistäkään, koska harjoituskilpailukapine katosi sen siliän tien ensi riuhtaisulla marjapehkoihin, emmekä sitä kiiteen hötäkässä löytäneet, ja ilmoittautumisaika paikan päällä MM-kisoissa oli umpeutumassa. "Matkaan sisko-Hopia, veli-Kulta", kehotimme ja kannustimme toinen toistamme, kyllä se siitä!"

Ai niin, älkäämme palatko matkantekoon, koska olemmehan jo pizzat perillä nauttineet ja siirtyneet MM-heittokilpailupaikalle. Rohkeasti vaan: heittämisestähän tässä on kysymys - MM-tasoisissa!

Aina ulkomaita myöten ja ihan sitä tehden oli lähdetty matkaan myös muualta maailmasta. Niin kertoi sekin nainen, jolle heitimme kysymyksen: "Where are you?" "From Canada, my husband from Australia." "From Finland", jatkoimme englannillamme me. Muuten melko turhaan tulivat, sillä sekään aviopari ei pallille sijoittunut, vaikka heistä osallistui kumpikin kilpaan ja meistä ainoastaan toinen!

Reilusti yli 20 metriä lensi kapine meistä toisella, toinen ei voinut osallistua, koska toisella semmoista kapulaa ei koskaan ole ollutkaan, eikä näin ollene ollut mitä heittää eikä järjestäjien tarjoamiin heittovälineisiin haluttanut suurin surminkaan tarttua liito-ominaisuuksia epäillen.

Eikä toinen meistä olisi pärjännytkään, koska voittajan tulos oli rätymäisissä lukemissa, vaaksan vaille 80 metriä. Mutta koska toisen sarjassa kiskaistiin vain kolmekymppisiä, siinä olivat MM-mahikset paremmat.

Pistesija sieltä oli kotiin tuomisina. Ensi vuonna otetaan sitten mitsku, kunhan harjoitusväline viinimarjapehkosta löytyy ja voi aloittaa ahkeran harjoittelun uutta kilpailukautta varten; oikeastaan voimaharjoittelu on jo aloitettu suu-uholla: perkele!saatana!voihan ympyriäinen vee! missä se kännykkä on?

Valitettavasti en voi sanoa MM-kilpailuista tämän enempää alussa mainitun ulkoisen uhkan vuoksi. Muuten voi olla että ensi kesänä joudumme vielä hassumpaan MM-kilpailuihin mm. ukonkärräyskisoihin tai jotain. Ja luulenpa että siinä kisassa peliväline kärrättäisiin ties minne tietymättömiin, yhtä löytymättömiin kuin tämän kesäinen harjoituskilpakapine - jos ei tämäkin peliväline satu katoamaan pusikkoon sitä ennen.

Että semmoiset ämämmät meillä. 


LÖYDETTY!

1

1

8

.

.


"Kadonnut harmahtava kolli.

 http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/cat.gif

Tuntee nimen EEJII. Häntä typistetty. Vanhahko. EeJii ei ole ollut kotoa pois yleensä viikonloppua pitempään, nyt koko kesän ja pitkän syksyn. Ymmärtää luonnon päälle - käy myös joskus. Tykkää kaloista, pyytää niitä itsekin. Nähty viimeksi viime keväänä tekemässä merkintöjä jos jonnekin, mm. tänne. Katselee maisemaa sillä silmällä - viihtyy saloilla. Toivottavasti ei ole joutunut ilveksen kitaan. Murahtelee, muttei pure eikä raavi. Voi olla villiintynyt, jolloin saattaa käyttäytyä erilailla kuin kesynä kotikissana. Löytöpalkkio."
Haun tuloksena pitkien ponnistelujen jälkeen LÖYDETTY?!?

Taitaa olla tuolla jos herättelee vaikka rapsuttelemalla kauluksesta, kunhan ei vain olisi villiintynyt: linkki   http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/computer.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/computer.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/computer.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/computer.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w4/pr01/ltr/emoticons/computer.gif





 

Tyhjennetään kukkaro, jotta lompakko lihoisi

1

1

9

.

Se on kuin sodanjulistus. Se on yllätyspaukku. Se aiheuttaa hämmennystä, valppautta. Itse asiaan ryhtyminen uhkaavasti lähenee.

Se paukaus tulee yllättävältä taholta. Kaikki odottivat sen kuulumista isommasta suusta, keskemmältä lattiaa. Arvovatsaisen miehen suusta, Alastalolta, jos ei peräti itseltään Langholmalta.

Niin eikös tämä Karjamaan Eenokki hönkäise, laukaise, riisuttuaan piipun suupielestään ja lykättyään sen poroineen kaikkineen nuttunsa vieritaskuun noukittujen vehnästen joukkoon:
"Vai parkkeja täällä nyt siis ruvetaan rustaamaan ja mastoja tikkukaupalla astioihin pystyttämään!"
Paheksuntaahan Eenokin hölötys aiheuttaa kun se näin äkkiä ja arvaamatta tulee: jo sivulla 244 ja jo liki kolmen kuukauden lukemisen jälkeen.

Olisi tuota kahvipöönien tuoksua, kahvinjuontia kauemminkin katsellut ja puheensojoa, miesmietteitä pitempäänkin kuunnellut, vaan minkäs mahdat: hönkäisty mikä hönkäisty. Hölmönä siinä katsovat niin salissa istujat kuin saliin kurkkijakin.
  • Menikös Pukkilan nenä myttyyn?
  • Härkäniemellä silmänluirua?
  • Palaneen käryä haistaa Alastalo?
  • Langholma istuu tynnyrinä, itse määrää hanansa aukaisun?
  • Sietäisi viiden kynnen pamppua häristää?
Entäs, entäs lautamies Lahdenperä paukauttaa yhdenäkin yllätyksenä itselleenkin:
"Parkin kaarnoistakos sinä puhelet, Eenokki, koska parkista puhut, minä kun luulin täällä tulevan puhetta silkoista puista ja puunrungoista!"
Säikähtää toki ja soimaa sitten omaa suutansa: olisi pitänyt läjäyttää lörppää takakämmenellä varoitukseksi omaan turpaan. Yrittää sitten silittelemään ja peittelemään sanansa liika näkyvää kikkaretta naurahtamalla: "He-he."

Valpastuvat siitä kaikki, niin Haukisten isäntäpoika, Kala-Nordberg kuin Krooklakin. Tyhjennetäänkö kukkaro jotta lompakko lihoisi? Vissiin tästä hevoskaupan hierojaisiin, so. parkin hankintapuheisiin, kaiken tämän esivalssin pyöräytysten ja polvenverryttelemisten jälkeen käydään?

Vaikka mikä kiirus tässä olisi, sillä aikaahan on: vasta tasan kolme kuukautta kulunut ja tasan 270 sivua Kilpeä kääntynyt - ja ajatukset sellaisessa menonjomossa notta!

Rakennetaanko se uljas parkkilaiva vai eikö? Jouluna ollaan jonkinverran viisaampia Alastalon salissa kuin salin ikkunassakin. Kuudes luku on loppu; seitsemännessä luvussa 'tulli rommitetaan ja tullikapteeni haetaan pöydän alta, niinkuin muukin tullibesättninki, paitsi kokkia'.
"Kyllä kait tulikin, tuli sekä parkki että parkin topit, siltä kumminkin näytti, jos päätteli Pukkilan parran pureksimisista, joka oli koko kiivas, tai Härkäniemen jalan siirtelemisistä, kun hän nyt vaihtoi toisen säärensä, oikeanpuoleisen tällä kertaa, vuoroltansa siihen etupotkoon, jossa tähän asti oli ollut laattialla vasen ... ... kyllä kait, tunnustettakoon, vähän siellä täällä salissa korva herkistyi ja ajatus nosti kulmakarvojansa havahtuneissa päissä ..." Volter Kilpi. 1933: Alastalon salissa

Osta auto ja koristele

1

2

0

.

.
"Executive AT Business nyt 35.990 €!

Tartupa ystäväiseni tarjoukseen, ota tilaisuudesta vaari. Osta auto, oikein Honda! Sillä sillä sinun räppänälläsi ei minnekään pääse. Kuuntelepa tätä, tämä tilaisuus ei toistu:
Jos nämä vakioherkut eivät riitä, SPORT PACK, nyt hintaan 850 € (norm 2504 €)
  • Sport etumaski
  • Sport-polkimet
  • Valaistut kynnyslistat
  • Korin väriset kylki- ja suojalistat
  • Takaluukun koristelista
Hankipa nuo edes pyörääsi jos ei kolmeakymmentäviittätonnia löydy, niin johan arvosi ihmisenä nousee - pyörän arvosta puhumattakaan!

Kaikennäköisiä autohuimia sitä maa päällään kantaa. Ja jotkut ovat aikamiehiä, ja tuiki tosissaan. Anna mun kaikki kestää!
Tuus L"
Miten sitä voikin ihminen olla noin juntti, niin kuin tämä Lennart-ystävämme! Hukassa kaikki kauneusarvot. Estetiikka upoksissa. Kai sitä ihminen muutakin tarvitsee kuin leipää onnellinen ollakseen. Hyvänen aika!
Miten sieväksi auton voikin tuunata! Ja yks tyyppi on melkein roviolle työntämässä ...
No toisaalta Lennulle suotakoon hänen rajoittuneisuutensa.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

BB-talon tuloslista valmis

1

2

1

.

.

* Tähellistä asiaa

Ja sitten Haudanvakavana lopputuloksiin (viiltävä analyysi)


  1. Aso***** kuin ilves, silitettävä, mutta arvaamaton kuin Korkeasaaren karhu. "Yks hörpy, yks törpö."
  2. Esa A**** siirtyisi politiikkaan niin kerankin voisi poliitikkoon luottaa, äänestäisin heti - puolueeseen katsomatta, vaikka itse pääkepu olisi.
  3. Kätlin*** persoonattomampi virolainen, miedompi painos viime vuotisesta Viron tytöstä, Kadista, joka oli makea.
  4. Antti* on kuin määkivä lammas aitauksessa - ei kauan sietäisi kuunnella.


Aso on sutki, Aso voittaa! Naisten mies tämä omasta mielestään, oikea miestenmies kehui aluksi olevansa ja nyppi kulmakarvojaan. Sydämellinen yksi hörpy. Esasta ei BB-voittajaksi, koska BB-ohjelma olisi tosi tylsä jos esoja kaikk' - väärässä formaatissa = a-talk-ainesta.

Se on siinä - turha soitella!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Kiiltokuvia

1

2

2

.

Aika yllättävästä paikasta nykyisin joutuu keräilemään kiiltokuviansa. Ainakin näin vanhemmiten kun ei oikein ilkeä tiimareihinkaan ostoksille poiketa.

Otat fiskarsit käteen lauantaiaamuisin ja alat näperrellä viikottaisen Opettaja-lehden kimpussa; aikasi leikkelet ja pian saat kerätyksi melkoisen läjän kiiltokuvia. Saat leikatuksi kunnon kuvia: iloisia, suittuja, viimeisen päälle puettuja - ihannekiiltokuvia, melkein prinssejä ja prinsessoja. Kaikki hymyilevät.

Sitten kuminauha nivaskan ympärille ja illemmalla kerhoon vaihtamaan Rakennustyöläisten liittoon kuuluvan lapsuudesta asti parhaan ystävän, Lapyn (nyt työtön) kanssa Lauantai-iltakiiltokuvakeräilylupilla.

Lapy kerää kiiltokuvia oman alansa lehdestä Rakentajasta. Minä leikkaan omasta Opettajastani, joka on siisti, kiiltävä ja erittäin steriili lehti. Siinä eivät kätöset töhriinny - eivätkä arkipulmat hevin mieleen putkahtele lehteä plaraillessa. Kahdella kolmella kuvalla saan Lapyn luovuttamaan vaihtokaupassa aimo nipun. Hänen lehtensä kuvat ovat liian jokapäiväisiä, arkisia, glamouria vailla, kiiltokuvakeräilymessuilla arvottomiksi tuomittuja. Ei niillä leikkiä haluttaisi, murjottavilla naamoilla (muistattehan Aarne Aitomurron?), joista paistaa huoli huomisesta. Tuhruisiakin ovat. (toden sanoakseni: viskaan useimmiten Lapylta saamani vaihtarit roskikseen)

Toista se on meillä akavalaisilla Opettajassa: ihannekuvia! Päätoimittaja Laaksolalla ei rypyn ryppyä kasvoilla eikä koko kokopuvussaan, paksupaperinen kuvakaan ei rypisty noin vain. Arvokas vaihtari: ** Puheenjohtajalla - meidän 'jouko' on joku Erkki Kangasniemi - sentään hommaan kuuluvat otsarypyt, mutta hymy kieron kavala. Iso vaihtoarvo: ***

Helmeksi valikoituu tällä viikolla kiiltokuva vailla vertaa, pienehkö tosin: toisessa Erkin kuvassa pj rennosti polvi polven päällä -asennossa käy keskustelua eduistamme itsensä Pentti Arajärven kanssa Mäntyniemessä. Vaihtoarvo mieletön: ***** Kateellisena katson: ilmankos ei suostu maileille. Mitä sitä nyt turhaan kenttäväen kanssa! (vaikka kolumninsa otsikoikin: Neuvotteluilla kentän tuki)

Eikä päätoimittaja pekkaa parempi: ei mailaa Hannukaan, ei jouda kun pitää muutenkin niin paljon kirjoittaa ja debattia käydä, nytkin seisoo 'Vesisateessa keskellä takkia', lomautusasiaa kansanedustajien kaksoisroolista. 'Työasu ei estä infektioita' tiedottaa lehti. Lastentautiopin professori Uhari tyrmää hankkeen todeten, etteivät virukset leviä vaatteiden mukana. Siis vapaus ylipukeutua saa jatkua.

Kumpaakaan en leikkaa, koska kuvatta ovat. Olisihan se ollut vulgääriä kuvittaa nuo jutut lehdessä, jossa kaikki hohkaa ja jossa kravatiton herrankuva olisi kauhistus: sadetakki ja työpuku!
- Masentavaa. Elä ole katkera! Elä vauhkoonnu! Mitä se tointaa? tönii Lapy tätä toista kerholaista hereille. - Vaihdetaan kuvia eikä ajatuksia. Saat peukalon hangallisen aitamurtoja jos annat yhen hannun ja yhen erkin.
Piilotan, kätken, hävitän, työnnän tuulipuvun kellarin kaappiin ja ponnahdan kiittelemään:
- Leikitään leikitään! Kato tuota. Otatko tämän jossa Erkki Penan kanssa. Siistiä. Siis-ti-ä. Aivan kuin meidän koulussa tässä kuvassa, tuossa otsikossa Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa rahaa ja laatua. Otatko tään kuvan, viidellä haalarikuvalla saat. Kuuntele ensin ingressi: Työhyvinvoinnista ei kannata tinkiä taantumassakaan, sillä sairastelun ja ennenaikaisen eläköitymisen aiheuttama lasku ylittää taatusti tavoitellut säästöt. Työelämäsymposiumissa selvisi myös, että luottamuksen lisääminen on halpa tapa parantaa työyhteisön jaksamista ja motivaatiota.
Kuuluu oven läimäys kuin nuijan kopaus ja kolinaa eteisestä, Lauantai-iltakiiltokuvakeräilylupin toinen jäsen on häipynyt toppatuoliltaan. Palaver on päättynyt - kuten ennenkin.
ps lähetetäänpä tiedoksi tuonnekin:
erkki.kangasniemi@oaj.fi
hannu.laaksola@oaj.fi
"Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen osoitti usean kansainvälisen tutkimuksen voimin, ettei työhyvinvoinnin lisääminen ole vain kulu, vaan se voi tuottaa selvää rahaa. Ahosen laskujen mukaan ennenaikainen eläköityminen, sairauspoissaolot ja työtapaturmat aiheuttavat meillä vuodessa 25 miljardin euron kustannukset. Sitä voi verrata vaikka valtion 45 miljardin budjettiin."   Opettaja 47/2009 

   

Kuka nyt Jallua lukisi!

1

2

2

.

.

"Näkyy olevan hirveä haloo menossa siitä, ilmestyykö Jallu-lehti enää tällä vuosituhannella. Se Tabe Sliorin ja Frenckelin kuherruslehti.

Ilouutinen: Ilmestyy! Ilmestyy! Vain 45 € -  ja koko vuosi!
"JALLU, LEHTI JOHON SUOMALAISET MIEHET OVAT LUOTTANEET JO MELKEIN 50 VUOTTA!
Vuoden aikana saat 7 numeroa, lehti saapuu anonyymissä kirjekuoressa postiluukkuusi."
Kestona tulee, kotiin piti tilata kun kirjaston tätilöile ei kuulemma sovi. Onhan tää nyt ihan toista kun joku luokaton Kusari.
                               Tuus L"
Tuohon nyt ei muuta kannata sanoa kuin: - Ahas!

(PS että anonyymisti ja salaisesti, huomioa herättämättä! - sisältänee vaarallisempaa yhteiskunnallista aineistoa kuin Kusari?)



http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kuka nyt Kansan Uutisia lukisi!

1

2

3

.

.

"Hyi hitto! En minä ainakaan! Kaiken maailman Juorkunan Jussia ja Viitasen Vienoa, Simpuroita, Kauppiloita... Ainu järkevä tyyppi Rautio heittolaukaistiin Apuun.

Joskus kun kirjastossa ei enää muita lehtiä oo vapaana, tartun tuohon Kusariin kuin tautiseen. Ei niille mikään kelpaa, nytkin minun sydäntäni lähellä olevia Vihreitä mätkii joku Lapinlahden likka ihan työkseen, pistänpä palasen, kuuntelehan:
”Nyt syytänkin vihreitä prekaari-käsitteen hylkäämisestä. Termi tuli tänne yläsavolaisten tietoisuuteen nimenomaan sieltä suunnalta. Valitettavasti hyviksi tyypeiksi, prekaareiksi, luulemani vihreät ovat sittemmin pukeneet ylleen merkkipuvun ja vaihtavat silmälaseja kravatin tai sukkahousujen sävyn mukaan. Heistä on tullut uskottavia.” Pia Valkonen KU 46 
Ei millään oo enää laitaa ei määrää kun mustavalkonen punakone panee!
Tuus Lennart"
Taitaa Lennu aktivoitua, taas piti mielipide laittaa ilmoille - vasta sai lentäjät haukuttua. Minulle on ihan uutta Lennun politisoituminen. Ärhäkkähän hän on aina ollut, vankka porvari. Mutta että sydäntä lähellä vihreät! Anna mun kaikki kestää!

No ohi menevää lie tuo, jos ei sitten ala vanhuuttaan sekoilla. Toisaalta tulee jo mieleen mainoslausemuunnelma:

"Piristä päiväsi Lennulla!"

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif
                                         

Sanasateessa

1

2

4

.

.

18.11.2009 klo 4.25 aamuyötä

Nollakeli

Viides luku päätöksessä

Kyllähän taas melkoisen pläjäyksen, nautinnon tarjosi Volter tässäkin luvussa. (Vajaan kolmen sivun päivävauhti: pakko hidastaa, niin nauttii enemmän.) Ja mikä loppuhuipennus! Ja mikä elämän yhteenveto! Elämän leikistä enää ikä jäljellä ja emännän kukoistus siirtynyt omaan tyttäreen - Alastalossa. Poikamies Härkäniemen ei minnekään.

Härkäniemi on Eevastiinalta kahvivehnäsensä saanut, kun ei kerta koko Eevastiinassa aikoinaan onnistunut, silloin kerran kun oli kasvonkuistella mittumaari ja lehvät lehtimässä. Poikamieheksi jäi Härkäniemen Malakias ja Eevastiinasta tuli Alastalon emäntä, koska Herman Mattsson oli kerkeämpi.

Se on viides luku siinä, luettuna paketissa: 421 - 234 = 187 sivua edessä, yli joulun kestävää nautintoa! Ja sitten vielä toinen osa pinossa odottamassa kuin maaherran piippu Alastalon piippuhyllyllä - ihan naurattaa kun hyvä mieli ja ilo raapii ja hytisyttää sisuksia jo pelkästä ajatuksesta: tämä konvehtirasia ei hevin lopu. Miten kypsää viljaa! Mikä sanasade! Mikä näkemys! Mikä mikä ...!!!

Mikä tapahtumattomuuden rauha!

Otettu askeleet, valittu piippu, istumaan päästy ja kahvikupitkin jo käsissä sekä sämpylävehnäset kourassa: ei mitään surun hätää. Ja vasta kolmisen kuukautta kulunut luennan aloituksesta. Seuraavaksi siirtyminen kuudenteen lukuun, jonka alkuteksti lupaa pelkkää hyvää: "Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan."

Ennemmin minä Alastalon salissa olen kuin koulussa. Kilven kypsässä seurassa. Ja paljon ennemmin kuin viihdeohjelmien huminassa.

Sydämestä suosittelen.
"Jaa-jaa! Alastalo niinkuin Jannekin, ja Siviä niinkuin Eevastiinakin, kullakin on aikansa, varsalla hyppiä laukkansa kedolla ja juhdata kaakkina länkiruoma rintaluilla, ruoholla kukoistaa kukkasen sirkkuna pyörtäneellä ja varistaa palkona rikkapapunsa ruokajyvien mukana laariin, neidolla olla helpeä silmäin hilpiviltä ja siljas kielen kostumilta, kun on veri naarailla ja viehto ihon pyörylöillä, mutta hölppä silmäin karttuvilta ja raiska kielen raksuvilta, kun on laukka ratsastettu, ikä leikistä jäljellä ja oma kukoistus tyttäressä!" Kilpi, 1933: Alastalon salissa

Hetki leijonakuninkaana

1

2

5

.

Rantakatu oli vielä rauhallinen, vain Heliövaara paineli pankkiaan johtamaan. Sokoksen kulmilla Siltakadulla suorastaan kuhisi, kummasti kuhisi, kansaa oli kuin pipoa, muttei äänenpäästöä vähäisintäkään.

Kalpea-naamoja kaikki. Tietäähän sen, sillä kesän auringosta jo noinkin kauan, marraskuussa; heko-heko - pelosta ne kalvenneet. Kasvoista arvasin että etsimäni ei etäällä ollut.

Aamuvarhaisella olin sitonut sen ulos porraskaiteen alapäähän. Siitä se oli riuhtaissut itsensä rajusti irti, kaiteen kappaleet mukanaan puikkinut lipettiin.

En ollut moksiskaan, vaikka tiesin että kohtaajat olisivat. Väki kohahti. Pujottauduin ihmismassan läpi ja karjaisin:
- LEO!
Se käänsi uljasta päätään, venytti kaulaansa, kohotti hallitsijan harjasniskaansa, levitti leukojaan ja lähti kulkemaan venytellen kohti. Väki vetäytyi seinvierille ja nopeimmat sisätiloihin. Sen naama näytti satanumeroiselta hapsumokkasiinilta: leppoisalta, lutuiselta. Minusta se oli huvittavan näköinen: pannassa roikkui hihnanpätkä ja hihnan päässä puoliksi ilmassa puoliksi maassa roikkui pitkäpätkä porraskaidetta, jonka se oli repinyt voimillaan mukaansa.

Sen elopainoksi veikkaisin, milläs sen mittaat, lähemmä kolmesataa kiloa: jos sillä painolla eivät kaiteet katkeilisi, pienat paukkaisi, niin ei millään, jos se jostakin hermostuisi.

Sitten minuun iski näytönhalu! Emme lähteneet Rantakatua häntä koipien välissä suoraan takaisin asunnolle, vaan tartuin hihnaan ja tassuttelimme torille ja vasta sieltä kiirettä pitämättä kierrellen kaarrellen kävelykatua pitkin Anttilan kautta kortteeria kohti; eläin käveli kiltisti hihnassa vierellä raahautuvasta kaiteesta piittaamatta. Väki tulvi perässä.
- Hyi sinua hupsukaiseni! toruin leijonaa ja painoin ovikelloa.
Siihen kling-klangiin havahduin ja tajusin pettyneenä että unenpuolella oli liikuttu ja sankariseikkailut seikkailtu.

Lempi naukaisi vuoteen vieressä: pissille piti päästää.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Lentäjäpojat

1

2

6

.
"Voiko enää turhempaa lakkoa olla. Olkoot lentämättä, se mikään välttämättömyys ole. Ite en oo lentänyt kuin kerran, sekin oli paikallislento ja lyhyt kuin kanalla: sillon kun akka paiskas pihalle. Turha lento sekin.

Tätä rummutusta tulee nyt tuuttien täydeltä, uutiset pullollaan, vaikka marginaaleissa lennellään. Koske kuin joitain tuhansia varakkaita kansalaisia. Jos jostain pitää alkaa luontoa säästää ja kerskakulutusta, niin se on just tämä ala. Meikäläistä on aina ällöttänyt kuvat lentoasemilta: käytävät kiiltävät ja muoti liikkuu. Sairaalan käytävät kalpenee.

Tuus    LENNART

ps laajenis sotilaskoneisiinkin"
Ihan arvasin että tuohon jos mihin Lennu näppinsä työntää. Maalaismoukka mikä maalaismoukka. Ja johan tuo heti alkuvaiheessa yhtenä päivänä liikuttaa kymmeniätuhansia suomalaisia, ainakin mitä teksti-tv kertoo: 32000 kärsivää.   http://www.yle.fi/tekstitv/html/P105_01.html

Lauleleis Lennu vain kaikessa rauhassa Kettus-Edun mukana huoletonna Lentäjän poikaa

" ... Ylöspäin, läpi pilvien peiton,
Kohti ilmailun historiaa.
Jetin siivillä kuohui auringonkulta,
Kun se irtosi otteesta maan.
"
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Pölkyllä perjantaina 13. päivä

1

2

7

Ensin ajeltiin lossilla yli synkän virran, jäätyvän salmen. Sitten käännyttiin hautuumaan kohdalla vasemmalle vieraassa pitäjässä. Mutkia riitti.

Lumen peittämästä tienviitasta juuri ja juuri sai selvää, että tästä puolen kilsaa, niin ollaan punaisen mökin pihalla, missä vielä varmistus:
- Ootpas päivän valinnut. Ootko varma?

- Mitenkä niin?

- Perjantai ja kolmastoista päivä.

- Me kumoamme sen uskomuksen!
Huone ja kammari, ei muuta. Lämpöä ja valoa loimuava uuni, lopun lattiaa peitti hontelo hoitopeti. Siitä mies pölkylle, paita pois ja housut nilkkaan, ja hoitoon!
- S-skolioosi, tutki naprapatti selkää, - läskin alla syvällä kaikki lihakset jumissa. Alanikamissa kipu.

- ÄH! pääsi pölkyn päällä rojottavalta, tuon tuostakin.

- Tuntuuko, kysyi tutkija. - Tuntuu, vastasi tutkittava. - Niinhän sen pitääkin, jotta tehoaa, yhtyivät kumpikin.
- Sinun jalkasi ovat eripituiset. Toinen jalkaterä sirppi ja toinen viikate. 45-47. Pullistumia. Painaumia. Tuohon tuki ja tähän toinen, kaaren alle erilaiset pohjalliset.

- Vastahan ostin tietokonemittojen mukaan, yritettiin pölkyltä. - Maksoivat toistasataa...

- Kärpäsläpäksi käyvät, eikä kesällä niiksikään. Nyt tehdään räätälintyönä oikeiden mittojen mukaan.

- ÄH! kuului taas pölkyltä, nyt tyhjän rahanmenon takia.
Naprapatti lisäsi kuivia leppäpuita uuniin; vanhan mökin lattia valskasi. Jalkoja paleli, pää tarkeni - niin päin parempi.
- Hedelmää ei ikinä saa syödä ruuan päälle. Muuten ruuansulatusjärjestelmä keskittyy sokerin polttamiseen ja ravinto läskistyy tänne, neuvoi tutkija ja puristi läskikahvoja kupeilta.
Käsiteltävä käsitti. Kääntyi jos jollekin kyljelle ja jos jollekin mutkalle vääntyivät koivet. Solmuun ei kääntynyt. Rusahteli. Pakkanenko tuvan nurkassa paukkui? kyseli todistaja itseltään. Ei vaan käsiteltävän luut, ja suusta kuului pauketta ölinän ohessa.
- Johan minä menomatkalla sanoin, sanoin tulomatkalla kun autossa jo istuttiin, tai oikeastaan toinen makasi selällään, kuten neuvottu oli. - Johan minä sanoin että otetaan matkaan lihakirves, loppusilausta varten.
Kaupan pihassa kävely oli helpompaa kuin aikoihin. Ja lysti oli ollut halpaa. - Parikymppiä jos voiteista jätät. En minä tätä rahasta vaan rakkaudesta, oli käsittelijä käsiteltävälle sanonut lähtiäisiksi. - Kovakouraistapa on rakkaus teidän kahden välillänne, olin rituaalin todistajana muka leikkisästi lisännyt. - Kaikki se kärsii, kaikki se kestää, oli petiltä vapautuneen hengissä selvinneen housuja ylleen kiskovan suusta korahdellut.

Lossilla makasi käsitelty mies reporankana kuskin viereisellä penkillä selällään. Oli pimeää. Minä olin kuski ja hoidossa käynyt, kotiin kuljetettava isokenkäinen oli kaverini, yksi parhaasta päästä, muttei selästä. Kolmantena matkaajana, siltä ihan tuntui, takapenkillä takanani lymyili SP! Hyvin siitä kotiin silti päästiin kun ajeltiin varoen.

Kotona lienee elossaan vielä tänäkin sunnuntaina.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Tanssin hytkettä

1

2

7

.

Alan olla tosi huolestunut entisen läheisen ystäväni SP:n jaksimisesta ja jaksamisesta.

Sen jälkeen kun pääsin hiljalleen kuoriutumaan hänestä pois sillä sairaalareissulla, jolloin abloitiin paitsi eteisvärinä rytmihäiriössä niin myös SP minusta, emme ole juurikaan olleet kanssakäymisessä. Edellinen kontakti on kirjattu marraskuun 7. päivä, jolloin näin hänen kumaran olemuksensa ja selkään kasvaneen reppunsa.  (  http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/11/07/lorun-loppu/ )

Huolestuneena olen kyllä seuraillut hänen yhä köyrympään käyvää mustaa olemustaan reppuineen päivineen. Mutta mitään sen kummempaa minulla ei tehtävissä ole. Eli en taaskaan muuta sanoa nyt voi kuin 'olen vain niin pahoillain'.

Oma ajoitukseni hänestä irtautumiseen osui nappiin, pääsin livahtamaan kuin koira veräjästä, sillä nyt jos koskaan tuon SP:n laikkunahkoissa kulkeminen olisi ollut sanoisinko, hieman piruilua mielessä, voimakas elämys. Sietämätön. Olemus muistuttaa jotenkin tyhjiin puristettua rullaan käärittyä ilmapatjaa tai ehkä pikemminkin pumppaamatonta barbaraa, tai jos siveellisemmin ajatellaan: ensiavun havaintovälinettä, juuri laukusta otettua velttoa Anne-nukkea. Se vaikuttaa vähemmän virkeältä nahkurin orsilla roikkuvalta lipposelta - tai mitä näitä lutteroita nyt onkin.

Mutta ei, emme me häntä tyystin hylkää. Toki olemme uteliaita kurkkimaan hänen loppuelämäänsä tarpeen vaatiessa, vai sanoisinko pelin välistä, pureudumme väläyksittäin SP:n luihin ja ytimiin.

Se on mahdollista, koska minulle jäi vielä jonkin asteinen yhteys - etiäinen - tuohon koukkukäyntiseen mieheen sekä miehen tämänaikaiseen mieleen. Silloin tällöin hän ohi kulkiessaan pudottaa myös Reissuvihkonsa postilaatikkoon luettavakseni.

Viimeisin tuorein uutinen, mikäli haluatte kuulla, on tässä: Viikolla hänen reppunsa painoa taas lisättiin, jotta yhä käyrempään mies ja miehen mieli kävisi; hänen reppuunsa sullottiin tanssija lystinpitoon, uudentyylistä tanssia jo olemassa olevien reppueläjien kera hytkyttelemään. Tanssin nimi kuuluu olevan yt-tanssi ja se näyttää olevan yleisesti levinnyt, sikainfluenssaakin nopeammin, tarttuva tanssi koko maassa ja maanosassa. Se on mannermainen transsitanssi, moderni, viimeistä huutoa.

On sillä SP:llä nyt repussa rytkettä.
"Minun ihmisluontoni ei kärsi sitä, ei niele kurkustansa alas, että joku on kampela silloin kun minä olen silakka, ja toisilla ihmisillä on antura leviämpi kuin minulla." Kilpi, 1933: Alastalon salissa. 

Paratiisiin satoi ensi lumen

128

Yöllä oli satanut Paratiisiin pehmyttä lunta, joka peitti möyheäksi puut ja pensaat. Kaunista. Lumoavaa.

Tuli kiire kantaa kesäkalusteet verannolta aitan suojaan. Kaataa viinirypäleköynnös saunan seinältä maahan havujen suojaan. Ympäröidä päärynäpuu katiskaverkolla. Poistaa hyttyshuilakkeet ulko-ovelta ja asettaa väliovi saranoilleen. Tuplat ikkunoihin. Talven esteiksi.

Virittää pakkasvahti vesiputken ympärille. Jäädä odottamaan jäätä ja pakkasta. Liikkumattomuutta. Kaamoksen rauhaa.

Lehdissä luki, uutisista näki miten vesi oli vallannut Helsingin, tulvinut kaduille pelottavasti, estänyt liikkumisen, tärvellyt paikat, aiheuttanut miljoonien tuhon. Joka paikka tuntui olevan veden vallassa, ihmiset sekaisin enemmän vedestä kuin sikaflunssasta.
- Kunhan eivät liioittelisi, kuten tapana on, epäili Paratiisin Asukas.
Ikioma kirjeenvaihtaja sähkötti ulkomailta:
"Taalla Englanti.

Taallakin on nyt jo kylma, mutta kun siita sanoin koulussa niin kukaan
ei ollu samaa mielta. Kaupungilla oli tanaan ihmisia t-paidassa ja
sandaaleissa! Jaatyvat kaikki :)


Oon kayny kattomassa valilla nakoislehtea mutta oon huomannu etta
suomen uutiset ei kiinnosta taalla niin paljoa kun luulin. Ajattelin
etta haluisin seurata paivittain mutta se on yllattavan tylsaa. Tai
ainakin siks etta hesari uutisoi ihan kasittamattomia asioita. Esim.
Pasilan lipunmyynti siirtyi 5 metria. Ja joku oli kommentoinu siihen
etta "Ok - viisi metria, mutta mihin suuntaan??'. Hyodyllista tietoa."
No sitähän minäkin, vahvistui Paratiisin Asukkaan epäilys ja usko. Liioittelua, armotonta liioittelua, paisuttelua maailmallisessa mittakaavassa ja periferian asukkaiden sumuttamista.

Yli äyräiden tulvi vesi, yli äyräiden ryöpsähti tieto veden kiertokulusta. Kukaan ei ollut hukkunut. Silti katastrofi oli Helsingissä suur!

Paratiisin Asukas patosi tiedon kulun, väänsi sulkuhanan kiinni, tammesi tiedon virran. Sytytti tulen uuniin. Köllähti sohvanpuolikkaalle tulen rätinää kuuntelemaan, liekkien leikkejä tuijottamaan.

Eikä vastannut puhelimeen, vaikka se rilahteli tuon tuostakin. Tuon tuostakin havahtui ja pyrki mieleen ajatus, josko vastaisi muina miehinä: - Paratiisissa. Aatami puhelimessa. Eeva on lumitöissä. Lunta luomassa.

Jätti sen tekemättä ja nukahti hymy huulilla hypellen liekkien loimuun, tulvivaan hiipilämpöön.
"Voi Abraham Mamren tammistossa ja Joonas öljypuskan juurella, kuinka saattaa riipaista sydänalaa ja heikottaa täysi-ikäistäkin miestä kurkun kukkuraa myöten pelkkä värinhyvä ja silkinsametti paperin pohjilla, ja semmoinen kaunis, joka on vain kihoa silmään ja himmelin kimmellystä tyhjiltä vilkkuvilta lasin kilon takana!" Kilpi, 1933: Alastalon salissa
  

Nyyh

1

2

9

.

Nyyhkii Nyyhky ja siinä kaikki. That's It, that's All.

Afrikan tähti -pelilauta on riekaleina eivätkä timantit ole ikuisia. Timantit on hukattu. Peliä ei voi jatkaa, koska pelaajia ei ole riittävästi. Rahatkin kuluivat matkoihin ja pelimerkkien kääntöön. Rosvo nappasi loput, se vihreä pyöryläinen.

Turha heittää enää arpakuutiota, koska ei ole mitä kääntää.

Ei kun pelipahvi laatikkoon ja laatikko hyllylle odottamaan uusia pelaajia.

Sen pituinen satu se.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

129 

Nyyhkii sloppy and that's all.  That's It, That's All.
 African-star game board is in tatters and diamonds are not forever. Diamonds has been lost.  A game can not continue because the players do not have enough. Rahatkin were spent for travel and chips for turning.  Robber was caught by the rest, it pyöryläinen green.
 Useless to throw the dice anymore, because what does not translate.
 Not when the game box and cardboard box on a shelf waiting for new players.
The length of the fairy tale.

Terveydeksi!

1

3

0
- Lue tuosta!

- Ja sinä tästä!
Vaihdoimme sunnuntaiehtoona lukemisia Matsin kanssa. Kollega, työnantajan kiusa, kävi, käveli vinossa, piteli selkäänsä vännöksissä. Oli joutanut sairaslomallaan - ensimmäisellään kautta aikain - kertailemaan kaikki maailman asiat; melkein valmista tuntui olevan.
- Vielä tulee aika jolloin katiskaverkko on arvossaan. Kosmetoloogiloilta loppuu työt ja toimeentulot kun ripsenvärjäykseen ei enää ole aihetta. Ja katiskankokoajilla alkaa. Sähköt kaatuu lopullisesti. Eikä seinästä rahaa temmota!

- Siehän vasta myrkynkylväjä oot, myrrysmies. Kuhan et ois vakavasti sairas!

- Eikä siinä vielä kaikki! puhisi mies.
Annoin kollegan rauhassa puhkua puhinansa. Kirjan kannessa näytti lukevan Antti Heikkilä RAVINTO & TERVEYS. Ja kun takakantta tutkin, arvasin että valistusmatkalla oli Mats. Väärinkäsityksenään oli sotkenut minut siihen perjantaiseen reppuselkäiseen SP:hen ja luuli että huolimurhe, masis on vallannut minut, mutta pois se meistä! Ei vaan ollut osannut erottaa faktaa fiktiosta.
- Niin, oliko sinulla asiaakin? kysyin piruillessani.

- Eikös tuossa ollu?

- Niin vain nuo on jo kuultu.

- Vaan onkos perille menny? Luepa siitä takaa, siitä Heikkilästä. Ääneen!

- "Elämän pitäisi tuntua hyvältä tässä ja nyt, mutta missä on mainosten lupaama terveys? Miksi virallinen vähärasvainen, runsashiilihydraattipitoinen ruokavalio ei parannakaan, vaan aiheuttaa kasvavia ongelmia? Epidemian tavoin lisääntyvä liikalihavuus ja diabetes ovat tästä hyviä esimerkkejä."

- Lue vielä! Ääneen!

- "Antti Heikkilän kehittämä ravinteikas vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii kaikille mutta ennen kaikkea metabolisesta syndroomasta, rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä, aikuisiän diabeteksestä, verenpaineesta, ylipainosta, tulehdustaudeista, väsymyksestä ja masennuksesta kärsiville." - Vaan luepa sinä tuosta. Tästä Kodin Kuvalehdestä. Ääneen!

- "Lassen mukaan omavaraisuus on ainoa tapa lieventää tulevan yhteiskuntamurroksen seurauksia, kun ympäristö ei enää kestä yli varojensa kuluttavaa elämänmuotoa. Valtiot saavat horjua ja rahatalous romahtaa, mutta ihminen pärjää, kun osaa viljellä, kerätä ruokansa ja valmistaa tavaransa omin käsin. Sen sijaan toisenvarainen on valmis vaikka väkivaltaan ruokaa saadakseen." - Hei tässähän on tämä miun katiskakäsitys! intoutui Mats
Samanmielisen miehen kanssa oli päivä hämäriin humpsahtanut, ja niin pitkälle yksimielisyyteen menty, että lopuksi jouduin jostain asiasta sanomaan: - Kuule, Mats, sie oot ihan oikeassa. Mutta mie oon eri mieltä.

Sitten ojensin vielä lehtikäärön ja sanoin että lue tuosta Valtimon miehestä, joka tulee toimeen 50 eurolla vuodessa ja pyyhkii pyllynsä rahkasammaleella. Vilkuttelin Matsin perävaloille ja lohkaisin vaaksan mitan sinistä, Lempille leikkasin ahvenfilettä, ja aloin kehitellä repuntäytettä, so. lisää vaikeuksia, tuolle reppanalle, reppuselkäiselle SP:lle.
" - Itse pidän visusti huolen siitä, että pysyn köyhänä. Rikasta voidaan aina uhata omaisuuden takavarikoimisella, Lasse sanoo.
Omantunnonvapaus on hänelle ehdottoman tärkeää."  Lasse Nordlund,44. Kodin Kuvalehti 22/09

Lorun loppu?

1

3

1

.

SP on väsynyt, ainakin väsähtänyt. SP:lle on kasvanut reppu selkään. Sen uumenissa ei voi olla penaalia, ei oppikirjoja, ei vihkoja, ei koulutarvikkeita, tai no iso pyyhekumi voi olla.

Reppu on tiine, brutaalisti ilmaistuna. Se painaa kuin syntisäkki. Se painaa kulkijan kumaraan, mielen maata viiltämään.

Voi jos näkisitte tuon miehen, ja tuon repun, tahi repun sisällön! Hämmästyisitte! Vaan kun ette näe, ei SP itsekään voi nähdä, kun ei kaula käänny eikä käsivarsi uletu. Reppu on liimautunut selkäpiihin kiinni. Eivät hihnat irtoa eivätkä kurenarut aukea, eivät ennen ennen kuin reppu paisuu vielä tiineemmäksi, niin suureksi että se poksahtaa pallon lailla puhki.

Laskettu aika on itsenäisyyspäivän tietämillä. Vasta sitten SP pääsee tutkimaan, mitä reppu sisältää; joululahjaksi, ilontuojaksi sisällöstä ei ole. Siihen saakka yönsä päivänsä kantakoon SP taakkaansa kuin ristiä mäelle.

Onneksi on pyörä, muuten kulku olisi käynyt jo toivottomaksi. Aamuisin hän laittautuu rutiinilla pyörän selkään vetäistyään yhä laajemman ja laajemman halettihurstin ylleen. On on, on vaara liikenteelle moinen kulkija: niin suurta turvaliiviä ei enää löydy että sen voisi kietoa paisuneen polkijan turvaksi.

Riihen ja kirkon ohitettuaan polkee kohti terveyskeskusta, otattaa verikokeet ja koputtaa lääkärin ovelle:
- Joko on Aika käsillä? kysyy.

- Ei ole, vastaa lääkäri yrmynä joka-aamuiselle riesalle.
Ja koska ei ole, ei auta: on vääntäydyttävä hautuumaakukkulan kupeitse leipää kohti. Kiimalammelle ja siitä suorana sojottavaa tietä eteenpäin, kymmenen kilsaa.

Perillä ovat tottuneet SP:n selkäreppuun, harva enää edes vilkaisee koko miestä, mikä oikeastaan harmittaa SP:tä - ripaus sääliä ei tekisi pahaa. Kerrottuaan päivätöikseen, että neljä kertaa neljä on kuusitoista, että substantiiveja ovat sellaiset, joita voi potkaista tai pussata, että Johannes Kastaja ei ole kengännauhankaan arvoinen ja että isomalluainen on vedessä elävä hyönteinen, ja kohtakos, näkemiin sanomatta joutavia vilkuttelematta, SP huokaisten huomaa asettelevansa itseään pyörän sarviin ja palailee leiripaikalleen. Poikkeaa apteekissa ostamassa Hirudoid-salvaa haarukkanappulaansa, kirkon kohdalla vähän huojentuu, vaikka repun hihnat hiertävätkin ihopoimuihin painuneina, kiinnikasvaneina vereslihaan uponneina.

Höpisee huulin: - Vielä ei ollut minun aikani heittää veivi. Riihen kohdalla jopa naurahtaa hirtehiselle huulelleen, ensimmäisen kerran viikkokausiin. Kuinka sattuikaan, juuri riihen suorallahan ne ennen vanhaan katsastivat autoja hiekkatien laidassa. Veivasivat autoja kammilla käyntiin, jos ei muuten hyrähtänyt, ja pelkäsivät  ärtynyttä katsastusmiestä. Autojono ylsi kaupalle saakka.

Melkein unohtaa repun painon vanhoja sottaillessaan kotirinnettä lasketellessaan.

Pihalla jää kuuntelemaan repun kahinaa, sisuksissa hulinoidaan. - Nekö juuttaat siellä taas lisäävät niitä mappejaan ja kansioitaan, tutkimuksiaan ja todisteitaan, lukuja ja numeroitaan Murhevaaran koulun pään menoksi. Peijaisia jo pitävät.
"Ihmisen pääkoppa on ravistunut laari, puolillaan akanan ruumenia, ihmekös sitte, jos päässä pölisee, kun milloin mistäkin raon saumasta tuulenhenki pyrähtää kasaan, ja helpeet luulevat lentävänsä." Kilpi,1933: Alastalon salissa

Kyläkoulut

 ...säilyttää kyläkoulunsa


1
3
1
.
          Siis mitä? Ketkä? Missä?
  Kirjoittajan luvalla: 
"L:n kunnanhallitus päätti lähes yksimielisesti säilyttää nykyisen kyläkouluverkon päätöksessään luopua kolmi-opettajaisesta Kouluverkosta strategia esityksessään. Päätös luotaa sitä, mitä me, (siis me keput) olimme jo vaaliohjelmassamme päättäneet. Lapset saavat olla rauhassa. Aikuiset hoitavat kunnan talousasiat kuntoon ilman, että lapset joutuvat kärsimään.
Niin, tosiaan, olihan siellä kunnanhallituksessa yksi poliittinen ryhmä, joka haluaa ajaa ala-aste- ikäiset lapset mieroon ja viedä turvallisen kehittymisympäristön, sekä keskittää kaikki lapset suuriin halleihin oleilemaan sen kunnan pakollisesti kustantaman oppivelvollisuus iän loppuun. Siis konkreettisesti, tämä puolue haluaa lakkautaa Savion, Vuonteen ja ehkä Tarvaalankin koulun muka sillä pelastaakseen kuntatalouden.

Arvatkaapa, mikä puolue?? No tietysti ystävämme, L:n demarit, joiden mielestä Jykesin rahoitukseen ei saa puuttua, vaikka lapsilta vietäisi viimeinen leipä suusta. Voi voi voi. Arvomaailmaa on täysin selällään ja levällään, nettosäästöt koulujen lakkauttamisista ovat erittäin pienet, ne eivät voi olla peruste. Myöskään kolmiopettajaisen koulun pedagogiikka ei ole niin paljon edistyneempää, että sen voisi nähdä oppimistuloksissa.

Kouluverkko on osa maaseutumaisen kunnan kulttuuri pohjaa. Nämä koulut avaavat ikkunan maaseutuun tavalla, jota on mahdoton korvata. Ne mahdollistavat myös elämykselliseen opetusympäristön, antavat mahdollisuuden erityislasten integrointiin (okei, saattavat antaa, mikäli avustajia riittävästi) Ja toimivat maaseutualueiden kokoontumis ja vapaa-ajan keskuksina. Näiden koulujen lakkauttaminen pelkästään jonkin kolmen koulun periaatteen vuoksi on älytöntä. Kahdenkymmenen oppilaan raja on toiminut L-ssa vuosikymmenet, miksi sitä muuttamaan?

Näyttää siltä, että demareille on tässä asiassa tärkeää vain olla eri mieltä kuin muut. Mielenkiintoinen näkökulma. Saa nähdä, kuinka pitkälle se kantaa."                                      

 Marko Kytömaa - Laukaa
Se ei siis olekaan puolueesta kiinni!

Siinäpä sitä opastusta sinne sun tänne.

Monen sortin pesänsä jakajaa

1

3

2

.

.
" HV

Apajilla, vaiko rysässä jo? 

Varsinainen pesänjäkakaja tämä Hannele Laurin nuorempi klooni: BB-Iitukka katuu pesänsä jakamista. 

Katohan tuonne: http://www.seiska.fi/seiskatv/_a103426/bbiida+pesan+antaminen+kaduttaa/

Onkohan kyseessä kenties etu- vai takapesä?

Lähen tästä tutkimaan tilannetta tarkemmin. Perästä kuuluu. 

Tsaut!  L"
Hapankuppi. Veikkaisin. Jos nyt nykyeläjät enää nelimaalin muistavat.

Pappi pahanteossa

(133)

Itse teosta järkyttyneenä:
"Miksi hän ei voi olla reilu. Miksi hän minun kanssani rakasteltuaan sanoo 'anteeksi', ei minulle vaan Jumalalleen - tai ehkä minullekin sentään, ja se minua kaikkein eniten loukkaa. Mies joka haluaa leikkiä kanssani ja ilmaisee sen avoimin silmin - ja sitten sanoo anteeksi. Se tuhrii heti kaiken."
Semmoisia ne vieraissa käyvät papit ovat: synnissä rypeminen ottaa tiukemmalle kuin tavan häntäheikiltä - ovat tilivelvollisia kahdelle taholle: vaimolle ja Jumalalle. "Hän on kirkkoherra, Lapin saarnamies. Hänellä on oma asemansa ja oma etiikkansa." Pelkää tiedon kulkeutumista: vaimo, kirkko, uran loppu!

Tunsin minäkin kerran yhden papin perheen: mies suurinpiirtein suoraan 'yön selästä' saarnastuoliin kapusi pitämään tulikivenkatkuista syntisaarnaa sunnuntaisin. Hyvin upposi kirkkokansaan. Mitäs kun oli omakohtaista, tuoretta, kokemusperäistä empiiritietoa, niin oikein humahtamalla upposi.

Päästy tässä taas sisäpiireihin havainnoimaan, papin kautta kahden kirjailijan housuihin ja hameen alle. Lauri Viita on raju ja väkevä, vähemmän kypsä, pelottava. Aila on oman nimensä veroinen: ailahteleva. Kirkkoherra CeGe yliherkkä. Hän itkee. On siellä Laitista, Koskimiestä, Kajavaa, myös 'Aniara' Martinsson, kaukainen haave.

Niin syvällä tunkkaisen sielun sopukoissa pyörintää, että ahdistaa. Mieti, lajittele, rakenna! Ei se sen valmiimmaksi tule. Mielet möyryllään kuin mitkäkin valkoviinihumalaiset.

On helpottavaa laskea kirja kourasta, jättää seura ja noutaa iltalehti, paneutua Kari Tapion verotuloihin, perehtyä Vappu Pimiän mätkyihin, aukaista telkku ja katsoa Subilta Rillit huurussa, ja hekottaa hervottomana Todella upeeta Patsylle.

Olen aina sanonut itselleni: - Älä hyvä mies kaiva kuoppaa itsellesi lukemalla kaunokirjallisuutta. Se on poikkeuksetta kampura-aivojen tuottamaa.

Vaan uskookos itseni!
"28.6.1961 Olen katsellut kuvaani peilistä. Näytän sievähköltä 20-vuotiaalta - iltavalaistuksessa ja tietyssä tunnelmassa! Jos minulla olisi kauniit hampaat, kelpaisin kyllä. Mihin? Helvetti tätä kakaramaisuutta. Ei ihme ettei runoja synny."  Aila Meriluoto, 1996: Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953-1975

Veroryysyläisiä

(134)

.

.

.

          " http://www.iltalehti.fi/verot/tiedot/
Ei näy Penteleen kuntaa luettelossa! Etkö Sinäkään ylettyny listoille? Vaikka semmonen iso johtaja olet!

Laakkosten ja Olliloiden, Erkkojen seurassa ois ollu kiva nähä yks tuttu pärstä. Oisin päässy turuilla ja toreilla (= baaritiskeillä) muinamiehinä kehua retostamaan: -Soittaa kilautanpa SP:lle,  parhaalle kaverille,  tehän tunnette hänet, ja kysyn, miten täänkin ja täänkin asian laita on.

Silti yhä ylin ystäväsi

Lennart
Just just, osaa se piruilla ukkopaha!

Miksei ne julkaise listaa Suomen veroryysyläiset, kymmenen vähätuloisinta?

Ja kuvien kera - osaisi karttaa, kiertää kaukaa. Sieltä saattaisi Lennukin pällistellä. :(

"Kateellisille muistutettakoon, että Yrjö Laakkonen maksoi verovuonna 2008 veroja 4,042 miljoonaa euroa eli enemmän kuin yksikään toinen pohjoiskarjalainen edes tienasi! Silläkin rahalla yhteiskunta pystyi touhuamaan yhtä ja toista." Laakkosten omistama Karjalainen 3.11.2009, nuolevana toimittajana Heikki Arppi


 

BB-talosta ihan pihalla

(135)
Yleisönosastokirjoitus

"Tullut Alastalon salissa vieteltyä aikaa, melkein joka nurkka nuohottu niin tarkkaan, että BB-talon tämän vuotinen väki jäänyt suht vieraaksi.

Yleensä tässä vaiheessa kautta jos astuu kunnolla kärriin, on suurin osa bimboista pudonnut, oma suosikki löytynyt, vaan tänä vuonna näyttää olevan toisin.

Alun pyrstötähtiä, Esa J ja Minna, ei enää näy ei huohotustakaan kuulu, niinpä Samista on päässyt kuoriutumaan talon peitonheiluttajien kuningas, jota Toni oman mopon keulimisellaan yrittää säestää, kenties jopa kangeta vallasta. Sami on empaattisuudessaan selvä narsisti. Toni mikä lienee reilu lapinjätkä.

Kaksi kuukautta on kulunut ja kaikki kotkotukset koettu ja osa nähty, enää puuttuu kunnon kukkotappelu tyyliin 'polliisit paikalle'.

Eilen näkyi muuan sekoileva sisko, blondikaunotar, liittyvän pudokkaiden joukkoon - varsinainen kananen tämä Iita-tyttönen.

Tohtorismies-Antti sokeltaa leukahaivenet väpättäen tyypillistä tohtorinjorinaa. - Mitä se sano? saa kysyä joka kerta kun tämän epäloogista puhetta kuuntelee. Tuommoinen ulosanti on tyypillistä kammioituneille yliopistomiehille.

DI Esa A on selkeä ja johdonmukainen ajatuksissaan, kuin myös sanoissa ja töissä, analyysikykyä löytyy. Mutta onko joka ainoa mutterin pyörähdys järjen kautta selviteltävä? Spartalainen hedonistien joukossa, ihan pihalla hanskat kourassa pipo päässä parvekkeella tässä porukassa - kuin varpunen jouluaamuna lätäkköön jäätyneenä. Mielenkiintoinen kontrasti. Missä lienee tunne?

Jos Esa on liian rationaali, oli pudonnut Nino pelkkää tunnetta, affektiota äyräitten yli ja kuin sormi lieden polttavalla levyllä. Ei kelvannut Nino kansalle, ei Marko-karhunköllykkäkään - vaiko tuottajalle? Epäilyttää että jälkimmäiselle.

Epäilyttää myös tuo puhelinrumba, epäilyttää että soita mitä soitat, putoaja on päätetty kulisseissa jo ennen Vapun sunnuntaista show'ta. Pimiää touhua, tai sitten sillä harmaalla vyöhykkeellä mesomista. Pelinpolitiikkaa!

No no: mitä sitä viihdettä nyt näin vakavalla pärställä ruotimaan!

On se silti ihan rattoisaa katsottavaa, varsinkin kun niille jakaa korin kaksi alkoholillisia juomia. Remu on tarttuvaa ruudun molemmin puolin. Sitä aina vain ainoastaan ihmettelee kotona kun siellä kotikomerossa ei koskaan ole subeja eikä juuri muutakaan mukellettavaa.

Viisaiden, totisten uutisjargoneiden vastapoolina BB-talo tarjoaa tunnetta ja tuoksua joka lähtöön; ja eihän uutistenkaan itse sisältö ole muuta kuin ihmisen, yleensä poliitikon, ihmiselle aiheuttamaa kiusaa ja sekasortoa - yhtä BB-möyrintää, köyrintää sekin.

Suosittelen. Mutta lähetyksen jälkeen on syytä rauhoittua, siirtyä vaikka toiseen taloon, sinne Alastaloon, jossa eletään ihmisnahan sisäpuolella sisäisissä sielunmaisemissa ja jossa 'ruma sana':a ei sanota niin kuin se on."
nimim. Naibi

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Sähkönkulutusmittari

(136)

Tänään on maraskuun 1. päivä, aamuinen maankamara on kuurassa. Koulupäiväkammassa koulupäiviä jäljellä kesään 136.

Sähkö kallistuu, ilmat kylmenevät. Talviarkipäivätariffi astuu voimaan. Kuutena arkipäivänä klo 7-22 maksu on n.35 % kalliimpi kuin muuna aikana.

PKS veloittaa kilowatilta kaikkine maksuineen näin:
  • talviarkipäivä  13,48 snt  (1.11.-31.3.)
  • su + yöt            8,86 snt                             + vihreän sähkön maksu 2 €/kk
Kulutus keikkuu 23000 kWh:n paikkeilla. 2700 €/vuosi.

Jottainhan tuolle pitäs tehä, kun liki kahen kuukauden palkka jalostuu hetkelliseksi valoksi ja lämmöksi. Uulsonit esille:
Langaton sähkönkulutusmittari. Uniikki tuote, joka auttaa sinua selvittämään kotisi sähkön kokonaiskulutuksen. Sähkönkulutusmittarissa on kolme anturia, lähetin ja näyttö. Lähetin sijoitetaan sähkökaappiin, josta se lähettää sähkönkulutuksen langattomasti näyttöyksikköön. Selkeällä näytöllä kustannus, kWh-kulutus, keskimääräinen kulutus ja historia. Paristot (6 kpl) eivät sisälly. 69,90 €
Ensin tuntuu että kyseessä on vähintään sydämen eteisvärinän ablaatioväline kaikkine piuhoineen, tohtoreita vaille. Soitto sähkömies Makelle selvittää asian. - Hommatkaa niin napsautan ne näpsyttimet sähkötauluun kiinni muikkuverkoilta ajellessani.

Eli seuraavalla kaupunkireissulla kauppaan. Sitten seuraamaan nenä patterissa kiinni ja sormet on/off-näppäimillä jännittynein mielin tilanteen kehittymistä eri laitteissa. Tarpeeton kulutus pistetään karsintaharkintaan.

Ehkä helpoin, ja kaikkia tahoja helpottava, ensikeino olisi blogipotun kirjoittamiskielto eli tietokoneen käytön lopettaminen. Kuinka paljon yksi blogin kirjoittaminen maksaa sähkössä? Saas nähä, sekin selviää kunhan  sähkönkulutusmittari perheemme uudeksi jäseneksi adoptoidaan - munankeittimen, leivänpaahtimen ja navigaattorin rinnalle.

Puhuuko sekin? Käskeekö sekin? Säkättääkö sekin? Niin kuin navigaattorin nainen.
"Siirrettävän virrankulutusmittarin avulla voit selvittää verkkokäyttöisten laitteiden virrankulutuksen ja kustannukset. Laitteiden pitäminen valmiustilassa on kallista. Sähkönkulutusmittarin avulla voit selvittää valmiustilarohmut."  C Ohlson, 2009: Helpomman arjen puolesta
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

(Ps ITSEARVIOINTI
Asiallisena olo on toivoton tehtävä. Vakaasti päätin, että tänään kirjoitan asiallisen kirjoituksen. Kahdeksannelle  riville pääsin, kunnes alkoi auttamattomasti huojua. 'Uulsonit esille' -ilmaisu lie käytännössä mahdoton ymmärrettävä ilman peräkaneettia? Onneksi siihen hätään oli otettavissa pitkä lainaus suoraan katalogista. Peli oli kuitenkin jo menetetty, sillä mielikuvitus on kuin viina, se vie pyörteisiinsä. Olisi pitänyt painaa kiireesti on/off-nappulaa ja sulkea mielikuvitus, Mielis. Mutta mitä vielä! Kahta kauheammaksi oli kääntymässä: sähkömiehet ja tohtorit, piuhat ja patterit laukkasivat esiin ja, herranen aika! - munankeitin kaupan päälle siihen. Se oli menoa... Ja taas jäi tavoite tavoitteeksi - saada aikaan edes yksi asiallinen kirjoitus elämänsä aikana; sellainen kuin kirjoitukset tapaavat olla. Vielä se kerran onnistuu. Vielä minä kerran poltan reitit tuolta puikkelehtivalta kärpältä, Mielikseltäni. Vielä koittaa mielikuvitusablaation aika.)