Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Heinäkuun 2009 Kauppalehti-blogit

Tänään paistan mustikkapiirakan


Eilen ongittiin ahvenia peilityynellä järvellä. Ilimottoman isoja köriläitä nousi niin että vavat väpäjivät.
Tänään leivon mustikkapirakan, kunhan sängystä nousen. Päätän. Ensin poimin mustikat vanhan kentän takaa. Suunnittelen. Sitten alustan taikinan.
Vehnäjauhoa, pala hiivaa, lämmitettyä maitoa taikinaan. Laskeskelen.
Mitähän muuta piti? On siitä aikaa kun viimeksi! Silloin kun lapset olivat pieniä. Muistelen. Silloin kun vehnäjauhot kesken loppuivat. Ja olisi pitänyt kauppaan päästä. Vaan lähdepä siitä: kädet sormet taikinassa ja lapset jaloissa!
- Syödään taikina taikinana ja marjat marjoina! Ehdotin.
- Paistetaan sitten toinen kerta piirakkaa. Lupasin. - Sitä paitsi marjamaito on hyvää kun sokeria mustikoille ripottelee...
Tänään varmistan ennen kuin metsään menen, että, ai niin kananmunaakin taikinaan tarvitaan - vai eikö? Emmin.
Että taikinatarvikkeita on tarpeeksi keittiönkaapissa. Niin, leivinpaperiakin pitää olla, ettei pohjaan paistos tartu. Tiedän.
On. On. Kaikkea on.
Ei kun kontiot jalkaan, poimuri käteen, peilari toiseen ja laulua kolmannella. Laulan:
"Jos meetsään haluat meennä nyyt niin taakuulla yll..."

(Myöh. No niin: eikä jääny pelekäks puheeks ... ... jokunen metsämansikka kuorrutuksena.)

Mansikoita ja muurahaisia imeskellen

.
 
Nyt meillä kävi ihan oikein kunnon vieraita, joita ilkeää näyttää muillekin. Serkut perheineen olivat tulleet kaukaa vuosien päästä ja vartavasten käymään.
- Se yks kesävierailuviikko meni harakoille. Tuosta kuusien välistä tielle ja uimaan. Ukkovarvas tönkäsi maata niin jotta kärki käänty ja kynsi irtosi, syvän viillon veti varpaan alle. Poksahti kun nakki. Ja verta pulppusi - sitä tuli!
Minulla ei mitään mielikuvaa; aina ei muista toisen kipuja ja kärsimyksiä, omalle kohdalle jos olisi sattunut, takuulla muistaisi.

Yhtä sukeltamista ne olivat ja helteisiä silloin vietetyt viikot, kuusiaidan välistä juoksua rannalle. Ne menneet kyläilykesät.
- Pitemmältä tämä matka nyt tuntuu kuin pentuna. Silloin tuntu että ranta on ihan vieressä, innostuu serkkupoika päivittelemään.
Poikapa poika! On siitä lähempänä neljääkymmentä vuotta viime käynnistä: naapurin apteekkitalo on purettu, päärynäpuut kaadettu ja postirakennus rinteeltä hävinnyt eikä mäellä enää ole kaupan punaista makasiinia, sitä jonka päädyssä nuolimme pikitynnöreiden sulavaa mustaa. Ja ruohokin on jokapaikasta parturoitu, sileäksi nyysitty; ei puhettakaan että voisi kahlata päivänkakkaroiden, kissankellojen seassa tai heittäytyä niittyheiniin piiloon, mansikoita, muurahaisia suuhunsa napsimaan.

Silloin oli kauneus arkisempaa: sitä ei laitettu - se oli. Jos kuka näki.

Ja räksät, harakat, varikset ovat valloittaneet pihamaat ja pihapuut omikseen, eivät hätkähdä enää edes kissoja, ovenaukaisuista puhumattakaan. Niin rumaäänisiä vielä nuo nykylinnut!
- Vieläkö sulla on se ilimakko liiterissä. Se jonka piippua ei taitettu, lataus vetästiin kahvasta? kysyy serkku ja sihtaa lintuja. - Entäs se vihreä punalaitanen jalkapallopelilauta, se jossa vieteriukot räminällä pukkasivat kuulaa?

- Kaikki on tallessa, pikkusen pölyssä varmaan. Peli on koronalaudan takana ulkovintillä. Haluatkos nähä?
Kummityttöserkku kuunteli ja nyökkäili mukana ja puuttuu puheeseen:
- Kaks viikkoa kesästä täällä aina oltiin. Jos ei pulikoitu järvessä niin pelättiin ukkosta. Autotallissa pikku-fiiun, vai oisko jo ollu Viva, sisässä istuttiin siskosi kanssa kaheltaan pahimmilla paukkeilla...
Kun vain kaivaisi, löytyisi sopukoista sen tuhannet stoorit, pahatkin hyvinä palautuisivat niin kuin tuo ukkovarpaan poksahtaminen. Ei siihenkään mitään lääkäreitä, ja olisiko niitä ollutkaan, kuulemma haettu: polttelevaa peroksidia ja sideharsoa päivittäin sekä uinninräpiköinnin välttelyä hoidoksi sai riittää.

Siinäpä sitä elämisen mallia kyllin.

Tuolla lailla kun osaisi aikuisenakin ottaa ja elää: henkäillä vaikka sideharsotuppo päässä pitkän ruohikon kätköissä pötkällään mansikoita ja muurahaisia imeskellen.
      • "Niityn laidassa, puiden alla
      • kesä kauneutta tuhlaa,
      • me vain kahden vietämme
      • Juhan nimipäiväjuhlaa."
    • Lena Anderson, 1985: Maijan aakkoset



Massa ja massa

.

.

.
 "Massa ja Massa - joka paikassa Massa! Menisivät pyörimään vaikka Linnanmäelle tai hurruuttelemaan Särkänniemeen.

Josko nyt päästäs tästä formulariehkasusta vähitellen. Oonpa aina ollut sitä mieltä että formulat pitää kieltää lailla - se on rikollista toimintaa. Murharyhmä liikkeellä aina kun pärähtää ajot käyntiin = massamurha
Laskeskelin että  
Sigmabar{F} = m bar{a}
bar{F} = m bar{a}|| merkkisopimus(eli muutetaan yhtälö skalaariyhtälöksi. Tässä tapauksessa poistetaan vain vektorimerkit, koska tarkastellaan yksiulotteista liikettä)
F = ma || m = 750 kg, a = 5,6 m/s²F = 750kg cdot 5,6 frac{m}{s^2} = 4200 frac {kg cdot m} {s^2} = 4200 N

 
Mites kesä? Koulua pukkaa päälle, vai?
                                                                                    tuus iso-L  :) "



Hyv' on Lennun viisastella maalla kun merellä on hätä. Mistä Wikipediasta lie kopsannut.

Viimeiseen kysymykseen vastaisin mielelläni: "Ei minnuu haittoo, yhtään haittoo!"

Jos vähänkään voisin. :(



(PS Ja ois edes viisastelematta ja noppailematta: oishan newtoninsa voinut suorran ilmoittaa lyhyemminkin eli F=ma tai suoraan että mitä pienempi massa sen isompi voima.)

 

Lennolla Anitan kanssa

.

.

.

On tässä ajan myötä ajeltu Manun kanssa puutarhatraktorin kärryssä, kuljettu 'Voi Peijoonin' kanssa Nobel-palkintoa kanniskellen golfkenttää sekä tuntemattomampien kanssa tehty ja mylkytty yhtä sun toista, kuten yhdessä entisten virkarouvien opo-Erjan ja kolmen terveydenhoitajan kanssa nautittu päiväkahvia konditorioissa oikein kermapaakkelsien kera.

Vaan nytpä tärppäsi kunnolla, iso kala ui haaviin, kun Anitaa pukkasi seuraan. Pirteänä keikkui ja käänteli Iltalehteä lentoaseman pöydän takana ja etsi kuviaan.
- Ei tarvii kun pierasta, niin jo on lehellä kuvan kanssa, nauraa turautti tämä ilolintu pyöreänä kuin hautova kanaemonen.
Tämän tätin seurassa tuli heti niin kotoinen olo: ainot ja reinot ja silleen. Ja kun kysyin, että miltäs se sellainen varuillaan olo tuntuu, vastasi ilkikurisesti laulahdellen:
- Et usko kuinka koskeekaan...jos voin nyt  luokses tulla uudestaan...Ei vainkaan. Kuule siihen on niin kotkautunut että on jotenkin vailla jos ei jokapäivä oo oma pärstä jossakin lehessä pyörimässä.
Siinä Anita selitti, välillä iloitsi ja välillä itkeä pirautteli. Äsken oli itkenyt vuolaasti kun lentokonesimulaattorissa oli istuttu ja mallattu Finnairin matkustajakoneella sodanaikaista matalalentoa, jolla kapteeni oli pelastanut monenmonta lentokoneellista siviili-ihmisiä lentämällä sähköpylväitä seuraten lankalinjan alapuolella. Vihollisen IT ei ollut tajunnut näitä matalalentoja kertaakaan.
- Elämä on suuri sikailuseikkailu! tuumaili Anita.  - Olisipa vaan rahaa ja rakkautta! esitti kikatellen toiveensa julki. Ja sitten yritti halata.
Väistin ja katosin.

Pitäjän pienemmät käyneet tutuiksi

26.7.2009 klo 12.10  +21 C
Tänään sunnuntaipäivän auringossa täyttyy tasan 3 kk Kilven Pitäjän pienempien parissa (Kirkollehan soutelimme 4 kk ja 1 päivä): on istuttu Ylistalon Esojen meininkiä ja melkomoista mesomista ihmettelemässä - naisväen halveksuntaa, vakku-unia ja hevosenleikkiä kurkistelemassa.
" - Kukas uskoisi, sanon vieläkin, äijää Esaksi ja tämminappuloita hänen allaan Ylistalon isännän jalkaviisareiksi!" tokaisikin siis Iso-Vileeni ja ihaili, sekä terästi silmänsä entistäkin hartaammalla killillä mieheen ja Kalevan poikaan vainiolla ..."
Katseensiraus sinne, katseensiraus tänne:

Nähty akkunan hamuilta ja ahtimuksista meritimperi Järvelin knallihatussa setelinippu tapuloituna lompakon lokeritaskuun, lompakko povitaskun upiin upotettuna astumassa Alastaloon - laivanostoon, parkinosakkaaksi, laivareitariksi - oikein taattiovesta.

Nähty suutari Solenius Alastalon tuvan puolella filosofeeraamassa köyhyyden olemusta sekä kuunneltu surkua sydämen pohjalta hiustupsujen hyppelyissä.

Nähty ja päästy Kaaskerin Lundströmin kipparioppiin, missä päivänryypyt hörpittyään jakaa opettaja oppejaan, tiedon palavaa sontaa, niin Jata-Fiinan pudokkaalle sun muille visakalloille tyhmiin luukuoriaisiin. 
56 SIVUA ON PITÄJÄN PIENEMPIÄ EDESSÄ, 224 SIVUA ON SELÄTETTYNÄ TAKANA. 2 JA 1/2 SIVUA PÄIVÄSSÄ ON LUETTU TAHTI. KAHDENKYMMENEN PÄIVÄN PÄÄSTÄ ON AIKA, JA KUNNIA, ASTUA ALASTALON SALIIN, KUN NYT SUURIMMAN OSAN AJASTA YLISTALON PENKKIÄ KULUTAMME, MIKÄLI SAMA LUKUVAUHTI SÄILYY - MENE JA TIEDÄ: VAIKKA IHAN TAATTIOVESTA KÄSI MESSINKIKAHVALLA!

NAUTINNOLLISTA! HERKULLISTA HAUSKAA JA LUMOAVAA!

 
" ... ja ihmisen ahne sydän, se on nälässään ja janossaan sitte semmoinen peto, että jos sen hellittää järjen raudoista, niin paratiisin tarhoissakin ja taivaan pitopöytien partailla se vielä kiljuisi nieltävää himonsa huutavaan kitaan!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Tyhmääpä tyhmää! ja miltei käsittämätöntä

.

.

.

... Eihän sitä koskaan uskota, mutta totta mikä totta, että näin kävi: meillä kävi vieras! Arvoisa vieras kävi.

Siinä sohvalla rellotellessani, tv Kolmoselle, Neloselle, Subille tai Jimille käännettynä, lueskelin ja viivailin kaikessa rauhassa Kilpeäni:
"Kulta on hyvä asia paikallaan ja lanta vielä parempi omalla paikallaan; paikallaan! sanon, sillä ei se pelto paksuakaan satoa lykkäisi, johon hullu olisi kultaa voimaksi kylvänyt eikä se isokaan piironki miestänsä mahtavaksi paisuttaisi, jonka laatikot hupsu olisi sullonut pakilleen tunkionsa tuoksuvinta parasta, ja niinpä olen minäkin mies paikallani ja lannan kullan veroinen höystäessäni tietojeni palavalla väellä teidän soukkien aivokoppienne laihaa urpasarkaa..."
Siihenkös sohvan kulmalle oli tunkenut itsensä mustapukuinen, valkokauluksinen hieno herrasmies, jolla tuntui olevan asiaa; vaikka toisaalta sen olemus aina on ollut poissaolevanpuoleinen, kalpeahko, vetäytyvä, ei mikään tyrkky, vaatimaton, mitä sen nyt on kauempaa katsoessa nähnyt: televisiossa tai Kuopion venemessuilla.

Voisi ilmaista että etiäinen kävi lähellä.

Se ei ollut se taattori, joka imi olutta ja läpsi lapsia golfklubilla, vaan sen hillitympi kollega: 'se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa' -mies.

Niin se se seisoi siinä sen näköisenä että asiaa sillä on. Käänsin Kilven nurinniskoin lattialle ja nyökkäsin päivät. Jo pitemmän aikaa lukemisen läpi oli kuulunut 'se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa' -rallatus sieltä Kolmoselta, Neloselta, Subilta tai Jimiltä; 'ei siinä mitään, kyllä sen kestää' -mietteissä olin kuunnellut hentoa häirintää. Jossain vaiheessa jo luulin että television boxi oli juminut repleyhyn turvalliseksi taustahälyksi.
- Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa, se toisti toistamiseen syvältä silmäkuopistaan tuijottaen.
LIVENÄ! Olohuoneessamme. Suorassa lähetyksessä siinä sohvan kulmilta, eikä miltään kanavalta.
- Mänetkö siitä matkoihis! hätistin kutsumatonta etiäistä loitommalle - harmi että se häippäs kokonaan pois.
Vissiin se tyyriinä piti ja halusi varoitellen muistuttaa niistä toissapäivänä ostamistani osakkeista, niistäpä nokialaisista ...
"...tässä minä olen, tämmöinen minä olen, karvoineni, kiiltoineni, sieppaa kupeeseen, jos kerkiät, karaa kylkeen, jos riipastaisi! Mikä ketun livata kielellään kuononpäätä, jonka takana ei ole hammasrivi häritsemässä, ja mikä viisauden vilkutella vaikka helmojansa hempeimpiä pyytäjälle, jonka verta soutaa vuosien hyhmä ja jonka kättä ei kutsu ja sormea sytytä hempukan hempeissä reiden pyöreä paalle ja kupeen hullaava kukkula!" Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät
http://areena.yle.fi/video/322252

http://www.youtube.com/watch?v=BU_wXHLbGls

Se nyt vaan on tyhmää jättää katsomatta

.

.

.

Tänään torstaina TV1 klo 21.05 10 kirjaa rakkaudesta
Suorastaan jännityksestä vapisten on meidän kaikkien Dante-fanien istuuduttava illalla television ääreen. Harvoin meitä hemmotellaan, siispä nyt vetäiskäämme sieraimet täyteen!
"Danten Jumalainen näytelmä. Taivaallisesta rakkaudesta ja matkailusta tuonpuoleiseen keskustelemassa J.P.Pulkkinen, Jan Blomstedt ja Kirsi Simonsuuri."
Se nyt vaan on tyhmää jättää väliin!

 
"Tään valon eessä tulee sellaiseksi,
siit' ettei silmää mihinkään voi muuhun
inehmo kääntää vapaaehtoisesti."
  Dante Alighieri (1265-1321): Divina Commedia - Paratiisi
Uusinta perjantaina 24.7. klo 14.30


Uusavuton pörssäilee

EILEN

Eipä ole toista vuoteen tullut pörssättyä = pörssissä törssättyä, kun alkoi humpuukilta maistua: aina kun sinne sijoitti visvaiset euronsa niin kohta jo eurot senteiksi muuttuivat. Tuli litistynyt olo ja viilinki.

Unohtuivat salasanat, käyttäjätunnukset, avaimet ja koko kaupankäyntistrategia. Eikä mitään tietoa tekniikasta: Win Tradeista sun muista kotkotuksista. Eikä kursseista harmainta aavistusta. Siis uusavuton mikä uusavuton.

Vaan nytpä tiedustelujen jälkeen kaikki on reilassa ja pörssäri kovasssa kondiksessa - ei kun matoa koukkuun!

Ihan piti silmiä hieraista: puoli-ilmaisiahan kaikki ovat kuin Tallinnan toritavarat.

Valinnan vaikeus oli lopulta ainoa vaikeus. Uusasiantuntemus peliin, nappulat käteen ja vainulle: Olvi (16,94) olisi edullinen, mutta parempi juomana. Fortumia (16,24) ei sen ryövärin takia koskaan. Marimekko (9,63) ei miehelle sovi. Stora E (4,10) sekä UPM (6,88) - metsässä ollaan! Lemminkäinen (19,25) - nam! Amanda (1,65) - namnam. Mutta ei.

Kukas se sieltä sitten kurkistelee: NOKIA NOKIA NOKIA. Parasta taas aloittaa siitä mistä aikoinaan aloitti: Nokia a 8,93.

Aika haipakkata vilisteli numeroa näytöllä, ei vanhan vapiseva käsi tahtonut mukana pysyä. 9,05 oli jo ennen kuin oikea nappula sormeen osui - ja siihenkös pysähtyi ruletti ja sinne vilahtivat kesälomarahat kera ruokarahojen. Vaan olipa halpaa lystiä! Silloin aikoinaan aloitellessa hintana oli 16 €. Eiköhän se sitä samaa kohti pian ... ... kun siinä lisänä on tämä warre:  NOK 090821 SHB 10 callukka

22.07.09
5 000
0,05
250,00

TÄNÄÄN

Kappas vaan: Nokia 8,80  ja päivän Kauppalehti kirjoittaa:
 Yhä useampi kehottaa myymään Nokiat

"Nokia on menettänyt asemaansa analyytikoiden suosituksissa toisen neljänneksen osavuosikatsauksen julkistamisen jälkeen."
Saavathan ne kirjoittaa ja analyytikot suositella! Turhaan suosittelevat. Näitä ei myydä hinnasta mistään, uhallakin pidetään: jännä seurata joko huomenna 8,50 € ja ylihuomenna taas enemmän vähemmän. Eiköhön noilla jouluun mennessä jo vitosen hujakoille päästä.

Kahellaan!
""... ja ihmisen ahne sydän, se on nälässään ja janossaan sitte semmoinen peto, että jos sen hellittää järjen raudoista, niin paratiisin tarhoissakin ja taivaan pitopöytien partailla se vielä kiljuisi nieltävää himonsa huutavaan kitaan!" Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Sorsan outo muna

.

.

.
"Pidetäänpä pieni lehdistökatsaus:
"Hän hikoili ottelun aikana niin paljon, että lehdistöhuoneen tuoliin jäi pressitilaisuuden jälkeen iso hikiläikkä, jonka keskellä näkyi selvästi numero yhdeksän - Sorsan pelinumero."  IS 20.7.09
Oon aina luullu että ne vain munia munivat peräpäästä. Vai antasko se vaan ennakkolaskelmaennustuksen tulevien munien määrästä?
Tuus L."
Ahas! Lennu-kotka on laskeutunut taas reitiltään.

Luuleeko se että Sorsa on istunut pallilla eli jakkaralla!

Selkänojaan, selkänojaan, rakas Lennu.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kartsalle pörräämään

(KEVYTkenkäinen KESÄKERTOMUS)

Taksi seisahtui eteemme, Teme tarttui takaoven kahvaan ja kiskaisi.
- Tule! Hypätään kartsalle pörräämään, ennätti sanoa ennen kuin jo seisoi muovilaatta hyppysissä.
Seisoi hetken ripaa käännellen ja katsellen. Naiskuski ei Teemua tunnistanut, vaikka olisi luullut, ja alkoi säkättää. Teme paiskasi laatan kaaressa pusikkoon ja kuunteli kuskin torut.
- Ei tainnut köyhää koskea! moitti kuski.

- Kvaak! äännähti Teemu. - Laita lasku, vaikka paskaako nuo kahvat maksavat.

- On se meikäläiselle iso summa. Päivän tienestit siihen menee!
Nainen haki laatan pusikosta ja kysyi: - Ja minne herrat on matkalla?
- Kartsalle pörräämään! kehaisi Teemu.
Nainen aukaisi takaoven etuoven kautta ja purevaan sävyyn kehotti  astumaan peremmälle: - Herrat on hyvät!

Tunkeuduimme takapenkin topalle ja auto lähti keinumaan.
- Itkeä nyt yhen rivan perästä! moitti Teme. - Paljonko koko tää kottero maksaa?

- Neljäkymmentä tonnia on lähtö.

- Pistä viidenkymmenen tilisiirto niin et inise joutavia, tarjosi Teemu. - Auton saat pitää.
Nainen nosti nuppinsa ja syynäsi peilistä silmin. Nyt vasta tajusi ja tunnisti Teemun, huokaisi helpotuksesta ja vähätteli kahvaa:
- Yks ripa, paskanhailee. Nimmarilla pääset ja pörinät saatte kaupan päälle.

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Britney Spears ja Erkki Räsänen sekä Esko Nummisuutari

- Hyvää päivää, pihauttaa Esko koivupölkkyjen takaa puolustuksekseen, kun Antres makaa 'kuolleena' maassa ja syyttävät katseet kohdistuvat Eskoon.

"Hyvää päivää" - säikähtäneen Nummisuutarin Eskon lyhykäinen puolustuspuheenvuoro!

Kahden tunnin jyminä kulminoituu tässä katsojassa noihin sanoihin. Kohtaus palautuu mieleen loppuviikon ajan päivittäin milloin missäkin tilanteessa ja pyrskäyttää naurunpoikasen, mikä taas herättää ulkopuolisissa hilpeyttä, kummeksuntaa ja epäluuloja.

'"Hyvää päivää" sanoi Esko kun lirissä oli.' Siinäpä kilpaileva sanonta' niin muuttuu maailmalle'. Onneksi ne saivat Antrekselle hengen takaisin omintakeisella tekohengitystekniikalla.

Siis ketkä ne? Maarianvaaran kesäteatterin taidokkaat näyttelijät Outokummun Kiisussa keskiviikkona 15. 7. 2009 n. klo 20.30 Nummisuutarin Eskossa.

Hitto kun näitä pitäisi kiertää enemmän: Polvijärvellä olisi Seppo Lappalaisen Höytiäisen lasku Koski- ja Korpi-Jaakon ajoilta, Lieksan Vuonislahdessa Turus-Heikin sissipäällikkö Olli Tiainen, Suomen sodan sankari ...

Asiaan antautuneita esittäjiä ja näyttelijöitä pilvin pimein. Maarianvaaran kiertävässä kesäteatterissakin Sepeteuksena (ja monena muuna) häärii tangokuningas menneiltä ajoilta, Räsäsen Erkki täältäpäin!

Ainut mitä tämä katsoja tässä paheksuu on kuvauskielto - yhtälainen kuin Tallinnan torilla! Mikähän idis siinäkin? Vissiin mallintavat suurtapahtumia maailmalta, kuten Britney Spearsia - mikä hemmetin hempukka lieneekin.

Niin muuttuu maailma, Britneyseni!

Oli jäämän tämänkin blogipotun tämäkin blogi kuvaa vaille. Olisikin jäänyt ilman tätä käsiohjelmaa:


"Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle." A.Kivi, 1864: Nummisuutarit

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Tuliaisiksi rinnanibu!


- Proua ja Härra, palun! Miss küpsis - voi kooktükk?
Viimeinen on aamu Virossa, midde middagi maha! Kondütrikaupluksesta löydämme heidät, pikkuystäväisemme, haikeuteen herkkuja hakemassa.

Sitten onkin ottosten ostamisen aika.

Lempi Makkonen saa fleksin, kahdeksan metriä periksi antavaa talutushihnaa, kolme ruokakuppia, hiiren ja pallon. Muut eivät saa mitään - paitsi mummo sukat, poika lompakon ja tyttö pähkinää, naapurin Kalle putelin palkaksi postipoikana olosta.

Hätäpäissään säntäilevät sinne sun tänne. Merekeskuksen parkissa ihmettelevät suomi-miesten viinanhimoa: äijä lastaa koirankonttia umpitäyteen pelkkää alkoholia, toinen kontittaa toiseen autoon kaljaa. - Asiallapa aikuiset miehet! paheksuu parimme. Parhaatkin siveyspoliisit! Tällä kertaa eivät, kuten viime reissulla, poikkea paikkaan missä tangon ympärille kiertyvät tytöt vailla rihmankiertämää kiertyvät.

On laiva valmiina lähtöön.

Hotellihuoneen luovuttavat. Vaimon känny pirahtaa. Joku on puhelimella kirjoittanut. Laivayhtiö ilmoittaa: LÄHTÖ PERUTTU.
- Just, just, tuhahtaa vaimo.
Vaihtavat myöhempään, eri firman rumanvihreään laivaan.

Tämä on miehen onni!

Kun vaimo putiikkiin vilahtaa, näkee mies isossa ikkunassa matkan huvittavimman informaation, kuin runon:
Body piercing
  • NABA
  • NINA
  • KULMU
  • KEELE
  • HUULE
  • RINNANIBU
- RINNANIBU! nauraa hoilottaa mies kadulla, kotkottaa kuin kana, - NIBU NIBU NIBU ...
Meidän on viisainta vetää tässä vaiheessa antennit alas ja kiskaista satelliitti maahan ennen kuin tilanne käsistä luiskahtaa: Jätämme siis miehen kadunriemuun ja vaimon putiikkiin hopeanväristä sormusta valitsemaan. Siitä he aikanaan laivaan astuvat ja kotikyläänsä kulkeutuvat, poonusteitä pitkin palailevat.

Ja voimmehan sen tarvittaessa tarkastaa, asian laidan.

                       http://www.youtube.com/watch?v=9lXpWRsa74E&feature=related

Nautintojen päivä Räävelissä


- Kell on üheksa ja kaik kohil, koik hästi?
Ni noon, on taas aika siirtyä matkalaistemme pariin: Nauttivat aamiaista, einehtivät hyvällä ruokahalulla. Mies on aamulla katsonut telkusta suorana Pamplonan härkäjuoksun; ilmankos munakas on maullaan.
- Mennääs Narva kohvikiin, siinä vieressä on suutari, jos se sillä aikaa ompelis tään kengän, ehdottaa mies nyt tosissaan. Siitä virutetusta kengästä ei enää puhu, vaan uudesta omasta eilen torilta ostamastaan.

- Taisi sinulla virua liikaa kun ratkesi, pääsee vaimo kuittaamaan.
Sadeskelee, tuulee pyörteittäin, Virun terassi on tyhjä.
- Lihtne töö, üks hetk nii saa kaas, lupaa suutarin tiskin takainen nainen.
Moskva-sai ja Kanel-sai yhteensä 10 EEK! Ei mitään! Kahvit vähe kalliimmat. Joko taas ostoshimo heräämässä?
- 75 kruunua koko satsi! Kolme-neljä euroa kaksi viineripullaa, kaksi isoa kahvia ja suutari! Täällä osaavat hinnoitella, vaimo!
Kermanekka kahvilan pöydällä on soma, söpö ja pikkuinen, kahdelle kupille tarkoitettu.
- NJET! torjuu tarjoilija ostopyynnön.
Kiertelevät Estonian ohi Pärnu-maantietä kirjastobetonille, joka on muhkea möhkäle ja ruma kuin meren rannan Linnahalli - pillarille töitä kummassakin. Kaarlen kirkon puistotyömaa on aidattu, silti onnistuvat häkinpohjaan pääsemään. Perääntyvät. Aidan reiästä livahtavat Vapaduse väljäkille, minne on sitten viimekäynnin pystytetty kymmeniä metrejä korkea lasinen Vapaudenristi.
- Näätkö tuon?

- Karolina!
Sivuuttavat huvittuneina, mutta vakaasti ja vilkuilematta.

Nunnen päässä on konditoria, sama kolmipöytäinen. Sitä eivät voi ohittaa. Herkuttelevat. Kiipeävät Toompealle - tiedä vaikka näkisivät Ilveksen. Aleksanteri Nevskin katedraalissa lepää hämärärauha. Joskus täällä neuvostovallan loppupuolella oli hääseremonia menossa alttaripuolella ja siivoojamummo jynssäsi luutulla kirkkon perälattiaa.

Yksitoikkoista. Eikö?

Hylätään pari. Jätetään kiertelemään Vanhaa kaupunkia, niillä kuluu kumminkin vielä tuntisotalla aikaa: jokaisen tornin koluavat, jokaisen kolon nuohoavat. Vanhaa Tallinnaa nauttivat, Vana Tallinnaa eivät nauti. Hillitysti leivoksia nautiskelevat. Ei heistä meille piristystä ole. Heillä on nyt excursion-aika, ikään kuin opintopisteitä keräisivät tai koulutuspäiviä korvaisivat! Poikkeaisivat edes saksalaiseen ölletupaan Heinoa kuuntelemaan, niin olisi meilläkin katsomista. Mutta ei.

Kunhan paikat on nuuhkittu ja ilta ehtii niin vilkaistaan, vieläkö tänään villiintyisivät, vai joko viimeiselle yölle asettuvat - lähtövalmiiksi laivanlähtöä odottamaan.
- Tämä on rumin rakennelma tässä ja missään kaupungissa!
Kuulemme tutun äänen rahtusen ennen puolta yötä; näin myöhään kaupunkikursioltaan palaavat - jokainen historiallinen kivenmurunen on taatusti tutkittu. Mies osoittaa kädellä suuntaa ja räkättää:
- Lasipalatsi ja rapattua keltaista kulissiseinää pari kerrosta edustalla! Tuon arkkitehdin haluaisin tavata. Joku paikallinen Teuvo Lohman.
Silti astuvat sisään Mademoiselleen vuorokauden viidennen leivoskahvihetken viettoon, hivenen haikeina: huomenna on lähdön aika. Tästä Viruun on vain kadunylitys. Yöpuulle pian kiipeävät ja Vanhalle kaupungille vilkuttavat.

Tältä illalta koik on siin, huomisaamuna on hyvästijätön aeg: - Nägemiset!

Esimene päev Tallinnassa

- Äratus! On uus homme, esimene. - Kas siin voib olla peavalu?
Eikun satelliitit päälle ja pariskunnan kimppuun, vaikka kuinka päätä särkisi!!

Aamupalan 'nautittuaan' eivät palaa Karolinaan; jostain syystä vannovat ettei tänään poonusteta.
- Täna ollaan reiluja ja ripeitä, ei heiluja ja kipeitä, kankeasti runoilee miehenpuoli. Nainen nyökkäilee.
Tarton tietä tallustelevat, lasilinnoja töllistelevät, Lastekodutänavalle poikkasevat, aikansa kävelevät, torille tulevat. Kenkää, paitaa, pöksyä poimivat. KING 200 EEK. SÄRK 100 EEK. PÜKSID 220 EEK.
- Ota viimene number pois ja jaa kakkosel, saat hind noineuroina kun lisäät kullekin sadalle kaks euroa! neuvoo noheva mies. - ?, kysymysmerkkinä tuijottaa vaimo.
Ja koska noin halpaa kerran on niin ostavat ilman poonusta. Malttavat lopulta lähteä. JUUKSUR-kyltin kohdalla pysähtyvät.
- Kysyisinkö raitoja? kysyy toinen.

- Kysäisepä, seepraseni! vastaa toinen.

- 200 kruunua täällä! Hotellissa kolminkertainen. Otanko? kysyy vaimo.

- Ilman muuta, kehottaa mies.
Ei niitä mikään pidättele kulutustaudilta. Ei vaikka miten sormeamme heristelisimme, maailmantuhosta saarnaisimme, erehtyväisiä kun ovat. Istuinsijoilleen jääkööt. Eli jätämme miehen kasseineen nyytteineen Juuksurin juureen kiviportaille vaimoaan vartoomaan sekä vaimon kampaajan käsittelyyn raidoittumaan. Löydämme heidät illemmalla kyllä, sillä pakko niiden on pukettinsa pakettinsa purkaa jossain vaiheessa hotellillaan.

Sittenpä onkin jo illankamu.
- Pienet ovat, valittaa raitahiuksinen abielunaine, - nämä kengänpahukset.
- Pistä virutukseen, toinen kenkä toisen sisään. Kyllä Virussa viruvat! neuvoo abielumees ja virnuilee.
Kengällä sietäisi hivauttaa. Mutta ei tule vaimon mieleenkään, sen verran sopuisa abielupaar on, ja edessä vielä monta päivää.

Ja koska on ilta, väkeä virtaa kukkamummojen ohitse Vanhan kaupungin muurien suojaan syömäpuuhiin. Sinne mielii avioparimmekin, Olde Hansaan tai Vana Toomakseen, pähkinäinpaahtajien kojujen kautta.

Laskemme heidät, emme seuraa, suljemme satelliittimme ja suomme ruokarauhan heille. Jätämme illastamaan Raekoja platsille. Sen verran vielä autamme, että kysymme heidän puolestaan vapaata pöytää: - Kas see laud on kinni?

Mutta ei hädänpäivää, Tallinnan toisena aamuna olemme jälleen paikalla - püside kanaval!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Poonustava pariskunta Tallinnaan reissuamassa

Satelliitti avatkaamme!

Lyöttäytykäämme tuon alhaalla kulkevan sinisen auton matkaan. Autossa istuu aviopari, vaimo ajaa miehentura vierellään. Mieli mettä keittää molemmilla.

Taas ovat liikkeellä luonnossa; eivät kai ne ulkomaille sentään täältä jumalanselän takaa joka viikko jaksa reissuta...

Puhoksessa Savonlinnaan päin poikkeavat. Tuskin oopperajuhlille menevät: Madama Butterfly on liian ylevä heidän ymmärrykselleen. Olavinlinnan ohittavat, onneksemme älyävät, Laitaatsillalla poonustamaan poikkeavat, vihreää korttia vilauttavat - omistajajäsenet.

Juvalla siskon mökille kääntävät. Yöpyvät. Poonusta eivät saa. Katkeillen jatkavat matkaa: Kuortissa pitää poonustaa, Heinolassa pitää poonustaa, Lahden Renkomäessäkin, niin että maha pullottaa. Tyytyväisiä ovat poonusvatsat täynnä.

Sataakahtakymppiä lasettelevat monikaistaisilla teillä.
- On pojilla paanat! On! Meille jättäneet vain kuopat.
Kohtakos jo kilpaavat Mannerheimintiellä missä ainaiset kilvanajot käynnissä.
- Töötätkööt! Kunhan eivät pure.
Satamassa samaan autohotelliin terminaalin alle muklahtavat. Eiväthän vain laivaan nouse? Nousevat ja liipparilla meren yli hujauttavat. Tallinnassa Viruun Mere-Puistotietä marssivat; kolmesta yöstä maksavat (164 €) ja poonustavat. Sitten tradition mukaan jatkavat: jalutuskäik Harju-kutoseen, missä Karolina-luola imaisee lämpimine viineineen sisuksiinsa. Poonustavat innoissaan, eri tavoin nyt: aina uusi lasi viiniä antaa kylkiäiseksi rommimoukun. Kannattaa paljon poonustaa.

Sitkeäpä on tämä pariskunta! On on.

Kylliksi poonustettuaan paarustavat hotelliin, nukahtavat ja viettävät huolettoman yön kaukana pahasta maailmasta, sietämättömästä sivistyslaut ...

Sulkekaamme satelliitti! Suokaamme heille yksityisyys ja rauhaisa uni.

Mutta heti homme kohtume viel! - Head ööd!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Mies murheen murtama

.

.

Ensimmäisenä iltana Kympin-uutisten jälkeen tyttö soittaa hädissään: Lempi katosi, karkasi valjaissa, kuljetushihnanaru katkesi. Ei näy missään.

Toisen päivän iltanakaan Lempiä ei näy: kadonnut Hietalahden rannalta, hypännyt pensaikkoon, minkä jälkeen ei havaintoa. Pitkään yöhön porukalla etsitty, käyty nukkumassa ja aamulla jatkettu etsintää.

Kolmantena päivänä toinen yö takana toivo hiipuu. Maalaiskissa kaupungissa eksyksissä. Jää auton alle. Murskaantuu kuoliaaksi. Ei toiveitakaan, että löytäisi kotiovelle, saati pääsisi kerroksiin. Jännitysnäytelmä jatkuu. Tragedia kehittyy. Neuvoja satelee:
- Vie liina, huivi, myssy, viltti, riepu mikä tahansa rannalle, voi tulla tutun tuoksun luo yöllä.

- Viety!

- Laita lappuja puihin ja pensaisiin: Kad. harm.raid. maat.kissa. Löyt. palkk.

- Laitettu!

- Radioonkin ilmoita.

- Ilmoitettu!
Maalla muuan mies on tuskissaan, hätäännyksisään kuin maansa myyneenä, kuin vaimon hylkäämänä, murheen murtamana kokoilee jo kasaan kissan tavaroita kaatopaikalle kiikutettavaksi: vierailut vierailtu. Kissanhiekkasäkki jää puolilleen. "Näitä ei enää tarvita", huokailee.

Kolmas päivä illassa, peli menetetty. Vasta tuossa polvien päällä makasi. Vasta hiiren kantoi. Vasta auringosta nautti. Vasta ulkona kelli. Vasta hiekassa möyri. Maalle kylään sukuloimaan tullut kissa - Lempi Makkonen, leikattu poikamieskissa kaupungista, vuodenikäinen.

Lempi-pikkuinen pionin lehtien varjoissa rellotteli, venytteli, nautiskeli kesäisestä päivästä.
- Kato Hande makaa! Stadista tullut landelle, kujerteli, piikitteli ystävä, se lapsuudesta saakka.
Jos joku muu noin olisi laukonut, ei ikinä olisi anteeksi saanut. Ei ikinä, eikä koskaan: - HANDE! Kato Hande kellii! toisti kaveri.

Kuudelta, seitsemältä, kahdeksalta illalla ei mitään. Yhdeksän - ei. Mennyt mikä mennyt, verloren, auton alle littaantunut.

Hiukan yli kymmenen pirahtaa puhelin: - Lempi löytyi just! Juutalaisten hautuumaalta. Oli jäänyt valjaista risukkoon kiinni. hiiripaisti oli edessä.

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Merkillisiä hörönaurunaiheita

Viimeksi olen ääneen nauranut kaunokirjallisuutta lukiessa lukiessani Kalle Päätalon Tuulessa ja tuiskussa teoksen kohtaa, jossa sotilaspartio nappaa kynsiinsä Kallen tämän laskeuduttua ravintola-Kansasta Asemakadulle huonoa vointia selvittämään, raitista ilmaa haukkaamaan. Huomenna olisi ollut komission kenties palvelusta vapauttava päätös, nyt tuomio toisenlainen.

Ihmisen osan vähäpätöisyys lie naurattanut: ihmisreppana, kuka tahansa meistä, ei käskijälle rukkasenkaan arvoinen.

Nyt puolenkymmentä vuotta myöhemmin nauran toisen kerran, kun Volter Kilpi Pitäjän pienemmissä hiustupsuja personoi: antaa hengen ja sukupuolen suutari Soleniuksen kaljun molemmin puolin kasvaville hiustupsuille; nämä nimittäin rupattelevat keskenään muistellen menneitä, jolloin riitti kyytiä ja huolenpitoa. Hiusmuori haikailee ("Nuo nuoret, nuo nuoret!") vasemman korvan puolella ja 'huojautteli hurskaasti hapuroa töyhtöään', ukkelitöyhtö paheksuu ("Eivät hameissaan pysy!") syntistä menoa vastakkaisella puolella ja 'torrotti äkeästi suoraan pystyyn'.

Taikka en oikeastaan ääneen naura, kunhan pyrskähtelen. Huvittuneena pitkitän Aurinkotytin tanssin III luvun tarjoamaa lukunautintoa, hymyhuvia; viikonpäivät huopaan ja soudan ja kelaan tätä seitsensivuista lukua - sanoja syöden, lauseita maiskutellen: kylläiseksi tullen.

Köyhä suutari varakkaan Alastalon tuvannurkkasopessa työntoimissa mietiskelemässä ja joutavaa kuulemassa omalta päälaelta karvatukkojen huudellessa puoliltaan kynipään ylitse.

Että arvokkaassa paikassa tuommoista hupsua! Hienosti ilmaistuna: kun koko spektaakkelista, kontekstista irrottaa namupaloja niin voi sanoa, että Volterin viipyilevässä seurassa viihtyy paremmin kuin omassa, on rattoisaa ynnä huumorinhenkeä täys!
"...koska ansion toivot istuivat nokissa ja venyttivät ihmistä nenästä tiedon tiensteihin, niinkuin uistimen väkä haukea huulesta huithemmetin fliiteille rihman päässä!"
Ja mikä elämänkypsyttämä näkemys kirjailijan kynässä kautta matkan!

(ps Lisukkeena luennan ohessa hymähdyttelee: minkähän tuomion se oma komissio langettaisi jos meikäläinen, eikä Volter, noinikään kirjoittelisi ... siis kun hiustupsut keskenään keskustelevat ... loukkaisiko taas jotakuta ... )
"... sitä Maria Solenius siihen aikaan katseli! - sukinut ja silittänyt, vetänyt ja venytellyt, joka minuutti uusi sylkäys pivon pohjaan ja taas tahkomaan ja tasottelemaan! - uppiniskaisia saparoita osasimmekin olla aikoinamme, paksuja kuin oravan häntälorvi, piti väkisin kurkistella pystyharassa maailman menoa! ..."  Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä 

Makasiinirotta - voihan Jone!

.

.
"Muistatko kun Raimo Häyrinen nimitteli sitä Länsi-Saksan uloketta pitkätukkaista jääkiekkokorstoa Eric Kühnhackelia makasiinirotaksi.

Putkahti mieleen kun tään äijäenergiamiehen viimeisintä bussipotkupalloilua tutkiskelin.

Mites muuten on skulannut?
tuus Lennu "

Vanhanaikaisesti vastaan: EVVK + kipasepas Lennu nyt lomalle!
Vaikka hyvin tiedän ettei siitä, nyt kun taas on langanpäähän päässyt, niin vain irti pääse - ja ainainen lomahan hällä: hyvissä ajoin siirretty työelämästä eläkkeelle.

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Joku Eiffelin torniin rakastunut, Paavon pisuaariin kenties joku

.
. 
.
"Parasta mitä oon pitkään aikaan nähny eli en koskaan: Nämä rakennelmiin rakastuneet naiset! Eilisiltana mainostelevisio näytti 45 min speciaalissaan

Pusu talvella Eifelin rautaan tai keväällä katupölyn sivelemiin Empire State Buildingin seiniin. Tahi Hali, ISO-HALI Arhinmäen pisuaariin.

Annapas taas mun kaikki kestää ja sietää!

                                            tuus Lennu

PS Minä muuten tunsin yhen naisen joka oli tulisesti rakastunut katujyrään. "

No nythän Lennullakin on mahikset - mitäpä tuohon muuta lisäämään!

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Tarkempaa tietoa Tukholmasta (nippeli)

.

.

Laivaunesta toivuttuani Värtanin satamaan saavuttuamme oli aika kakaista kurkkunsa illan 'pölyistä' eli suunnata askeleet sightseeing-bussiin. (18 €/)

Berlusconin, Sarkozyn, Merkelin jälkeen näimme jälleen melkein kuninkaallisia: nyt tapaamisvuorossa oli prinsessa Madeleinen koira; tosin yksilönä emme Hänen Korkeuttaan tunnistaneet, sillä Hän kulki tärkeilemättä kaveriporukassa, koiraripukassa, jota ystävällinen koirapäiväkotihoitaja saatteli päiväpromenadille lähipuistoon. (tarpeilleen)

Vaan mitäpä minä höpisen, antaa oppaan höpistä ja Stefanin kuljettaa, heillehän tässä on maksettu 200 kruunua kummastakin.
"Ruotsissa on paljon uusioperheitä ja sen myötä uusiokoiria.

Hyvällä tuurilla voit törmätä Abban Benny Andessoniin, joka käy usein ulkoiluttamassa Sibelius-koiraansa. Mutta nyt on huono tuuri ja me emme häntä näe. (otur)

Tuolla ylempänä on Suomen suurlähetystö. Suurlähettiläs Alec Aalto jää vuoden päästä töistä eläkkeelle. (töistäpä töistä)

Carl Michael Bellman kurkistelee puiden takaa ja mietiskellee säveltä Ukko Nooalleen. (pölyssä juomalauluja hoilailee)

Vasemmalla dynamiitinluoja Nobelin puisto, missä ovat edustettuina vaivaiskoivua lukuunottamatta kaikki Ruotsissa kasvavat puulajit, jäi kesken rakentamisen varojen loputtua.

Etuoikealla näkyvän Filmi-instituutin johtajana vaikutti Jörn Donnerimme useamman vuoden ajan.http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_tongue.gif

Oikealla Björn Borgin miljoona-asunto, yksi monista.

Ohitamme juuri Lasse Pöystinkin johtaman Kuninkaallisen Draamateatterin.

Kuningatar Silvian häämekko on nähtävillä tuolla saarella - maksua vastaan. (linnunpelätin)

Itse kuningas Kaarle XVI Kustaa käy töissä linnassa, muuten asuu Drottningholmissa. Työmatkaa kertyy kaksitoista kilometriä. (polkupyöräillee)

Kuninkaanlinnassa asustelee enää Madeleine kolmessa huoneessa; Carl Philipilläkin on linnassa yöpymispaikka.

Nyt alitamme ja ylitämme siltoja Slussenilla. Sissit ovat mennyttä aikaa. Slussenin sulku estää Itämeren suolaveden sekoittumisen Mälaren-järveen, joka on satojentuhansien juomavedenlähde. (rautalevynläpäkkö)

Tässä Gamla Stan suomalaisen kirkon luona jäätte pois, mikäli aiotte jäädä kaupunkiin. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuohon Suurkirkkoon, missä Victoria vuoden kuluttua vihitään Danielinsa kanssa ..."
Jätämme linja-auton ja oppaan, sillä nyt astuu remmiin uusi parempi Guide.
- Kolme euroa! vaatii vahtimestarisuntio kirkkomaksuksi.
Hääseremonioiden maksatus näkyy käynnistyneen. (8 milj €)
- Pitäkööt kirkkonsa! Lähetään kävellä lampsimaan Sergelille.
Hötorgetin takaa Sveavägenille näkyvät ne portaat, joita Palmen murhaaja pakeni yöhön. (ei Pettersson)
- Jossain tässä pitäisi olla kadussa se Olof Palmen muistolaatta, selvittää uusi opas. (28.2.86)

- Päällä seistä jahotat, tokaisee opastettava.
Mutta opas ei hätkähdä, vaan ilmoittaa: - Voimme pikkuhiljaa kahvikupposen nautittuamme kävellä satamaan. - Varmastiko osaat, epäilee opastettava. - Tietysti osaan, vanha Tukholman maratoonari!

Vasa-laiva-museon kohdalle harhailtuamme katsomme kelloa ja sitten ohikiitävän hetken toisiamme ja hyppäämme ohiajavaan taksiin.

Taaskaan ei ole kuskina se Virénin kilpakumppani Münchenistä, Tunisian Gammoudi. Ei ollut viimeksikään eikä sitä ennen eikä sitä kun taksilla satamaan ajoimme.  Mutta sikäli säkä käy, taas, ja mäihää lykkää, että kerkiämme kuin kerkiämmekin nipanapa höyryävälle Siljalle.
- Eläkä katso, vaimo, minua noin, joku pyytää joltakin, opas opastettavaltaan. (halpa makkara)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti