Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 1. toukokuuta 2009

Toukokuun 2009 Kauppalehti-blogit

Valmentaja puri nenästä



- Jo muuttu munasta ruoka! lienee iloinnut valmentaja ja suutaan maiskauttanut; mitäpä muuta kommentoimaan Lennun mailiin, joka tulla tupsahti viikon päätteeksi kuin Annelin faksi ja joka kokonaisuudessaan kuuluu näin:
"D.H.

Mitäs sinne sotaan? Ilovaara uppoaa?

Et liene ennättänyt II Kevätsodan melskeissä pahemmin seurata kotirintaman siviilipuolen tapahtumia.

Tässä kaksi uutista, joista saattaisi olla apua sodankäynnissänne. Toinen tekninen (käyttäytyminen), toinen taktinen (ärsytys):

a) Mestiksen jääkiekkovalmentaja puri toista valmentajaa (oma joukkue) nenästä sekä potki sukukalleuksille - Pikkarainen vielä pienempää seuratoveriaan.

b) Lorttovihko. Alikersanttiporukka (koiras) kirjoitti ja piirteli kuvottavia vihkoon asetovereistaan (naaras).

Joutuivat käräjille tuomittaviksi.

Käytä hyväksesi ikiaikaisessa sodankäynnissänne. Kaikkea hyvää!  t: Iso-L"
Eikös Lennu ole paikallislehteä lukenut! Sotammehan on tältä keväältä sodittu, enää hylsyjä keräilemme juhannukseen saakka, ehkä sen jälkeen on jo loman aika, joka viime kesänä jäi väliin.

Ilovaaran 5-6 -luokkaa on alettu jo kunnostaa syksyä varten, sillä ämeriäkkkyläinen sissiryhmä lopetti kivityksen - ilmoitti virallisesti viikolla: Vaara ohi - haluamme koko koulun vuoden päästä.

Voimme hengähtää ja laatia rauhassa uusia taktisia kuvioita taltuttaaksemme vainolaisen ensi kevään kiimaa: josko aa nenänpurenta ois mitä ja bee siihen samaan syssyyn lorttovihko fläppitauluksi. Pistetään homma ensi keväänä lennuksi. Hittolainen.

 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Naurava kulkuri

Maanantaina iski paniikki opettajain hollituvassa, eikä ollut nappulaa mitä painaa.

Kaikessa aamuruuhkassa aloittelltiin askareita: kuka monisti, kuka ojenteli numeroitaan, kuka kahvia joi, kuka tilasi koulukyy...
"Miks linja-auto ajoi koulun pihalle?" hämmästeli Mar, ahkera koulunkäyntiavustaja.
Kahvikuppi kädessä alkoi täristä, kädet vatkasivat.
- Perhana, meijjän luokkaretki. Tänäänkö se on!
Huomiseksi oltiin varauduttu, tänään kaikilla vain vähäinen vaatekerta yllä eikä opettajalla suoria herrashousuja - ei edes lompakko matkassa. Auto kiersi pihamaan ja kohta jo avonainen ovi kutsui sisään.
- Paljo kello? kyseli hätääntynyt ope.

- Puoli yheksän.

- Mikä päivä?

- Maanantaiaamu.

- Tarkistakaa!
Koko henkilökunta syöksyi seinäallakan kimppuun.
- Maa-nan-tai, lausuivat kuorossa.

- Mikä kuu?

- Touko ja vuosi 2009.
Opettaja oli pihalla. Auto oli pihalla. Rynnätessään ope mietti: "No jos on niin on, lapset jonoon ja autoon, ollaan sentään kuudelta takaisin ... venyvän koulun maine on säilytettävä, päivä sinne tai tänne..." puolusteli ryntääjä itseään ja kouluaan ja todella eli ns. kybällä ympäröivässä todellisuudessa. Oli jo huutamassa: "Kokoontukaa. Lähdemme lentoon, tuota luokkaretkelle.." Ovathan ne tottuneet, ettei ne kotiin kannettavat lappuset useinkaan kutiaan pitäneet.
- Mikkeliin?

- Mikkelliin mänijöitä, vastasi kuski.
Saparona villitsi sydän, silmälasit häikäisivät, kuski oli tummanpuhuva. Valkonaamana epäröiden yritti ope:
- Eikös se huomenna?

- Tänään on tilattu.
- Lapset! Lapset tänne. Kokoont ... aloitti opettaja kutsuhuudolla karjaansa kokoon, tulevia turistiretkeilijöitä, tauotti kun näki kuljettajan kännykkä korvallisellaan.
Toivonkipinä syttyi, josko puhuisi, peruisi huomiseksi. Miten syönti, miten Marskin museo, miten miten miten? Kuski lopetti puhelun. Opettaja valmistautui rukoiluun. Kuski viittasi kintaalla. Opettaja hiipsi lähemmäksi. Kuski pujahti avoimesta ovesta. Opettaja jäi kuulolle. Kuski istui pukille. Lähestyvät lapset melusivat. Kuski väänsi rattia ja avasi radion; Naurava kulkuri kajahti ilmoille. Kuljettaja pisti pienemmälle. Opettaja astui astinlaudalle. Kuski viittasi taas kintaalla. Sitten murahti opettajalle: "Toinen koulu."
Opettajalta melkein pääsi paukku, möykky ainakin suli ruokatorvea kuristamasta. Lapset mekastivat yhä. Opettaja karjaisi:
- Olkaas vaiti, mukulat!
Opettaja katsoi kuskia. Kuski katsoi opettajaa. Molemmat olivat tummanpuhuvina, ymmällään, odotuksellaan, josko toinen aloittaisi. Kumpikaan ei aloittanut. Lasten mekastus yltyi. Opettaja perääntyi alemmaksi.  "Huomenna täältä. Nyt tuli kiire!"  kuski viimein virkahti  "Sattuuhan sitä", lohdutti opettaja. Lapset häipyivät etemmäksi meluineen.
Kuljettaja käynnisti moottorin. Opettaja astui astinlaudalta ulos. Ovi läpättiin kiinni, auto kaasutti mäkeen.
Opettaja naurahti, ja jäi pyyhkimään hikeä.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif



Viimeinen kouluviikko aluillaan - ja yhellä jo meno päällä

Kas kukas se tuossa istua kyyhöttää! Ettei vain olisi itse SP?

Iloisenahan sen pitäisi olla kirjoituspöytänsä takana eikä murjottaa: viimeistä viedään ja laitumille siitä sitten kirmaa. Vaan ei. Puhkuu ja pähkäilee ja sulkakynäänsä pureskelee. Mietiskelee. On epävarma, epätoivoinenkin. Kirjoittaa välillä niin että sulkakynä ilkeästi raapii paperia ja selkäpiitä.

Mennäänpä selän taakse ja kurkistetaan paperiin: Harakanvarpaita on piirtänyt - ota tuosta selvää. Yliviivauksia, rasteja, rukseja, musteläikkäkin paperilla. Katos vaan, alkuun on kuitenkin päässyt, vaikka parahtelee surullisena:
"Parahin Parahin

voitteko auttaa, help some- and anybody! Tuomet kukkii, linnut laulaa vaan ei laula kunniankukko: minulla on hätä - panettelevat minua paskiais...
Tuohon on jättänyt asian, sitten loikannut pitemmälle:
"Kävin kakalla välillä, tuli vain mieleeni, koska koko asia on sen arvoinen.
Niiskaisee ja pyyhkii hihaan, nyt taas kynä rapsuttelee paperin pintaa, senkö hiittä kiertelee:
"Olen filantrooppi, emotionaalinen elämä on minulle tärkeintä tässä maailmassa, tunnen sympatiaa kaikkia kohtaan aina jos niin haluan. Olisipa vastavuoroisuutta.
Eikö juokse ajatus, vai ilmaisuako hioo, nousee nimittäin ja ottaa jääkaapista gotleria. Sitä jätystelee. Sitten suorastaan kiitää pöydän taa ja, katsotaas mitä tuleman pitää, mitä paperille raapustaa, ilme ainakin on kirkas suorastaan uskalias, ettemme sanoisi tuohtunut. Puristaa hampaat yhteen ja nyt, nytkö sen kakistaa:
"Minusta on tehty kiusaaja. Miksi minusta on tehty kiusaaja? minä vaan kysyn, minusta Sulattomasta Päälliköstä joka ei uskalla harakkaakaan tappaa kuusiaidasta, vaan panee vaimon hankoamaan poikasia.

Muka olen omapäinen, enkä tottele käskyjä. Katin kontit, kaikkia käskyjä tottelen, jos niissä on hivenenkin järkeä. Jos niissä en näe järkeä, niissä menettely- ja toimintatavoissa, teen oman pääni mukaan mutta pyrin samaan annettuun tavoitteeseen. Eikös sitä sanota että 'kukin taaplaa tyylillään'?

Sitten marmattavat tyhjästä.
Taas lukee tekstin alusta, ei pyyhi. Kävelee jääkaapille, ottaa koko gotlerrasian ja ahmii loput. Palaa ja jatkaa ilme jonkinverran kirkastuneena, terästäytyy:
"Jo nyt on perhana! Kyllä tulipalon voi sammuttaa monella tavalla, eikä niin kuin joku tumpelo määrää. Niin no ei minulla muuta sanottavaa nyt mieleen juohdu. Kuin että kesä puskee päälle enkä tiedä mitä tekisin kun kaikki suunnittelu on suunnittelematta ja tulevaisuus avoin. Kiusaavat minua senkin kiusankappaleet! Vihjailevat vain että 'sinun pitäisi parantaa tapasi ja totella yläpuolella olevia'. Vaan en minä tottele jos näen että hatelikkoon mennään..."
Mikä siinä naksaa kun ei SP pääse sanomaan sanottavaansa, tuossa vain puhkuu ja pihisee. Makkarakin on loppu.

Oman onnensa nojaan jääköön tällä kertaa SP - kaipa hän siitä selviää. Katsokaamme ensi kerralla mitä sinne loppuun kirjoitti, reppana, minkälainen loppukaneetti ja kenelle osoittaa sanom... Mutta mitäs nyt! Äläs hiidessä! Ruttaa tekeleensä, polkaisee roskakoriin, ja selvästi välähtää. Ottaa uuden arkin ja aloittaa:
"Arvoisa viranomainen

TIEDOTE

Minulla ei ole poroja eikä härkiä ei yhtä ainutta, joten puheet suopungista ja lassosta ovat yliammuttuja ja loukkaavia..."
Pitää taas tauon ja hihittelee taitaa päästä perhanankin huulten välistä.

On parasta että jätämme hänet touhuamaan yksin kirjoitusneuvojensa kanssa, sillä sillä on nyt meno päällä, niin emme häiritse vahingossakaan. Onhan tässä viikkoa. Palaamme asiaan, kunhan tiedote on lähetyskunnossa.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Hevosenleikkiä

.
.
"Sääret saakelilla tallella vielä, ja juoksee, perhana, Esanakin kuin enkeli pöksyissä!"
Koskapa ei 'vaimoväen touhussa ole kynttä ja järkeä', ovat Ylistalon isä-Esa ja Esa-poika, kookkaita rohjakkeita kumpainenkin, joutuneet hevosjahtiin kun Alastalon hevoslauma on karannut mylläämään omaa oraspeltoa. On siinä akkunaväellä ällisteltävää hevosraivoa tuijottaessaan: pitäisi pysyä hevosen selässä eikä 'silpputyynyn pyllypampuroilla'.
Jännityksen kuti on niin saralla kuin ruutujen tärisemällä.
  heiskaavia harjatupsuja 

pistivät tihuvintansa saralla 

sieppaava kaapa 

Esa-pojan sinkamilla 

hivuhiljaa 

suihkavan vilkan 

tinka tarilla 

laskeumaan kaarelta karkaajan keinumille 

irstaille hirnumille 

hiipakoura huljamen tuntumilla 

pivonhaukka 

vasempansa ahmiin 

salamana ponnaamassa 

etulongan liehtovilla paljepielillä 

viimeisen vinhaimman vaihdon 

vauhdinoton punnaamilta 

kiitäville keikkumilleen 

koipivan ihmissätkän ripeydet 

kieminkäistä selässä äkkipyräys sivuille 

laukanhuippa 

kuin pinne istui loikare 

imettynä selkäpinnan karkaan 

kupeen helläpaikoilla 

pihdinpidoilleen vasemman vävähtelyihin 

tiimellyksen kirmakin 

vapaan neljästäjän syöksävä kilpahuima 

makopuolen valmiuden 

suillaan lepääjän ruumisherkkyyden 

karkupenteleen vatsakupeissa 

pläsipäätä ohi sojokurkun 

lerputella korvapuikkojensa kärkiä 

hämä kysymässä hevosen päässä mielen ajatusta 

jäsenissä potkosi varsaa ja uljuutta irstailtansa 

pian tannersikin Rusko 

nelikarkua vielä 

huitoillen suunnan tietoa ohjaksettoman korvallisille 

sahtautuvan laukan asettuvilla keinan notkuilla 

puhimisen rääppeistä 

saalinkiraa’alta täkinkanteen 

vaan kynsinensä hän etana killuu kärppänä pätkässä


 
Yhden aukeaman sanailotulituksen ja sisältöön sopivuuden luettuani olin vielä hämmästyneempi, vielä ihastuneempi: mitään tämänkaltaista en ikinä olisi uskonut olevan kielellisesti olemassa! Ja mikä tonttu ja tolvana olin koko elämäni ajan ollut uskomalla monien paljonlukeneidenkin varoituksiin Volter Kilven tekstin mahdottomuudesta!

Pikapikaa täysin höpertyneenä liityin vanahkantaiseen Volter Kilpi -seuraan kesken pyhäpäivän maksamalla 15 euron jäsenmaksun nykyaikaisen internetin verkkopankin kautta. Nyt meitä on 145, lienen nuorimmasta päästä - kuusikymppisenä pian.

Vaatii taakse elämän ja lukuhetkiin ajanrunsautta - hitauden hallintaa, etanamaista liikettä ja tarrautumiskykyä - ennen kuin Volterin aarrearkku aukeaa ja sen koruista, mittaamattoman arkiarvokkaista, täysin rinnoin ja ennen kaikkea ILOMIELIN kykenee nautiskelemaan.

Tai sitten sitä on vain sekopää pollen pyllävillä keikuilla. 
"Tosin oli Vileeniltä päässyt pieni tunnustuksen pihaus poika-Esan miesteon kunniaksi: 'jumaliste, se oli ryssän' keikaus!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä 

Absurdia ainakin

"No nythän tää homma vasta kusee", ärähtää SP. "Merkilliseksi on menossa - mutkikkaaksi, konstikkaaksi", huokaa SP illan tullen ja taputtaa karvaisia kämmeniään.

"Uskomatonta mutta totta!" siunailee  SP maailmanmenoa, sammuttaa karbidin ja kädet tyynyllä ynnää: "Hänkö se kiusaaja onkin eivätkä ärhäkkäät ämeriäkkyläiset! Hänkö on menetellyt väärin puolustaessaan kevät kevään jälkeen kyläläisten rinnalla koulun säilymistä. Voi herranväki ja sotapieksut! Kädet ristissäkö olisi pitänyt kylän murtumista katsella?"
Oma terveys sotasavotassa mennyt, sydän suistunut ikuisesti radaltaan: marevania, selokenia, corderonia ja tobleronia on kourakaupalla nielty ja välillä käyty kardiologilla sydäntä rytmittämässä - turhia reissuja reissuttu.

Hiotuttaa siinä viltin alla kun pohtii, tyyny kastuu kun kelaa: Syksy kulahti marraskuulle ennen kuin SP jonkinlaisessa kuomenessa kolmen kuukauden sairasloman jälkeen kykeni kampeutumaan Sulaton Päällikön töille; sitä ennen luppopäiviä oli pitänyt yhden visvaisen saikkupäivän.

Viiden viikon opettamisen jälkeen tunkee sitten Mittaaja ylemmiltä tahoilta, ja kohta jo toruu: - Huonosti olet opettanut - eiväthän nämä substantiiviä, ei inessiiviä taida!  - Mutta vasta kuukauden opett...,yrittää puolustautua. - Elä selitä! paukuttaa Mittaaja.

Edetään uutta kevättä ja kas kummaa nämä ylemmän tahon mittaajat olivat jostakin löytäneet palstaviljelmän, jossa SP perunoitaan, porkkanoitaan viljelee omiksi tarpeikseen ja jäniksille herkuiksi, sanoo mitä sylki suuhun tuo, mutta totuutta karttaa kuin ruttoa.
- Huomautus! Huomautus! Huomautus! Huomautus! Huomautus! kajahtaa viidestä suusta metsän rajan takaa. Löytävät muka itsensä.
Nöyränä poikana pokkaa SP kukunnat vastaan ja arvelee: nyt tämä on tässä, jaksan sen kantaa, sen huonouden häpeän, läpi urani viimeisen vuoden.

Mutta mitä vielä, prosessi leimahtaa uudelleen liekkeihin: jälleen lakkautetaan Ilovaaraa, jälleen hyökkäävät ämeriäkkyläiset. Nyt tosin uudella taktiikalla: väijymällä, pää pensaassa, pala palalta napsien. Siinä on kantti kovalla koetuksella, kaikkien kantti ei kestä: ei väijyssä olo ole niin yksinkertaista ja lokoisaa. Turruttavaa jäykistävää kangistavaahan se on.

Johonkuhun kyykkijään sattuu - eikä oikenekaan enää pystyyn.

Ja arvatkaa mitä: uuden mittausjärjestelmän mukaan he, nämä väijyskelijäkyykkijät eivät kiusaajia ole - vaan ainoastaan yksin SP on! Suuri Kiusaaja se on, koska se kuljeskelee kaikenmaailman köysien kanssa. Vaikka toinen vain välituntivalvontaa innokkaasti suorittaessaan kerää hyppynaruja ja palloja viikonlopputalteen pois koulun pihalta viereksimästä, kunnan rahoja nieleksimästä.

Kylkeä kääntää SP, Kafkan Prozessia ikävöi: se sentään niin selkeää. Anarkistista Franziin verrattuna on koulupuolen elämä.

 Käsittämätöntä!
"Absurdia ainakin!", älähtää SP ja vajoaa silmälaudat ummistettuaan untenmaille, valtakuntaan missä oikeus on monesti samanlainen kuin tämänkertaisen tarinan sisälmys, epäoikeudenmukaista.
"...'hemmetin meininki tässä talossa!' murahteli hän vain oljista, 'vaimoväki karaa vainioilla kieli kyynäränä suupielillä ja pata kraakussa kasvaa totossa nahkaa ja anturajuhtia päivällistiimaksi herneihin! Merimies onkin tottunut toiseen komentoon, ja jollei hän itse kiroo, niin kiroo hänen vatsansa!' " Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Vaimoväki hevosjahdissa

. 

Kirkolle soudeltiin neljä kuukautta kaiken kaikkiaan, vaikka vain yhtä juhannusaamua elettiin. Nyt helatorstain seutuvilla Pitäjän pienempiä on plarattu 26 poutapäivää ja 57 sivua edetty. Sama on tahti, verkanhiljaista meno niin kirjailijalla kuin lukijallakin: hädintuskin kahden sivun päivävauhdissa ollaan.

Vauhti ei päätä huimaa, vaan kun tarkoin tutkii, löytää aarteita aarteiden alta. Mikä huumorin määrä peitoissa tongittavissa!

Pienempiin päin ei ole vielä päästy, vaan on juututtu Ylistalon isoon saliin, minne laivamiehet ovat talveksi kortteeraamaan palanneet ja missä aikaa tapetaan turisten ja iso-torakkaa pelaten.

Hiljainen hillitty huumorisilmä seuraa tarkkana, kuinka

  1. Alastalon isäntä parkkilaivakimpassa mahtavuutta suunnittelee niin että kylillä ihmetellään: "Priki? Sanoitko sinä priki?" "Parkin ja täyden kolmimastolaivan ne turkaset aikovat rakentaa pitäjään..."
  2. Ylistalon rumilus-Esa kateellisena mietiskelee ja vakussaan seljällänsä rojottaa sen minkä selkää mahtuu: "Liika laiska hän oli, ollakseen kade, mutta naapuri harmitti kuitenkin, kun aina piti yhtäpäätä viitsiä ja yritellä, ja asui niin lähellä, että akkunasta näki."
  3. Naisenpuolet, hameväki, joilla 'pään sisäpuolella ei ole mitään ja ulkopuolella ainoastaan hiuksia!' hätistelevät naapurin hevosia oraspellolta, talvimiesten kommentoidessa akkunan läpi kaikenlaista: "Aijai sitä vilskaa hameissa, kun ketarat pistävät eukolla parastansa ja multa sinkoo varpaan jäljiltä kuin akanapyry viskurin syljiltä!"
  4. Itse laiskan Esan on lopulta pakko vastentahtoisesti astua kynnyksen yli koskapa emännän ja Miljan hevosjahti elleipä entistä toivottomammalta alkoi näyttää ja ei auttanut kuin lähteä lonkkaamaan porstua-ovea kohden, missä vielä marahtelee ovenlinkun napsamilta äkää ilmoihin syyttäsuottaisen vaivannäön ja ihmisruumiin tarpeettoman rääkkäämisen vuoksi: "Vaimoväen toimitukset ovat aina vaimoväen toimituksia!" 

Alkakoon varsinainen jahti, akkunassa kannustajia on ainakin melkoinen joukko, kaikilla utelias nenänpiikki ulos kurkistuksessa. Ja meillä kirja kädessä ja edessä.
" - Sinun juttusi juoksee kuin vanhan valakan lönkkä tai tervapytyn poron loro!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Olipahan jysäys!

lukea Haanpään Pentin kirjeluonnos vaimo-Ailille, 19.11.1941. No ehkä marraskuu, ryyppyilta, sota selittävät, käyvät puolustuksena mielentilan vajoamiseen.

Korpraali Haanpää on saanut kuulla kotipuolen sotilaan lausuman, että 'sinun eukkosihan on raskaana'.

"Onko se totta?" Se olisi suuri onnettomuus hänenlaiselleen, joka ei ole ihastunut tähän elämään: "enkä koskaan ole sisimmässäni voinut antaa anteeksi niille, jotka ovat minut tähän maailmaan laittaneet."

Nyt jos hän itse on syyllistynyt samaiseen rikokseen, on se anteeksiantamatonta.

"Ja  mikä suvunjatkaja minä olisin?" Hän auttamaton alkoholisti, rappeutuva olento, joka on perinjuurin kyllästynyt elämään: 'sellaisen isän jälkeläisellä ei tule olemaan iloa elämästään'.

Pentti ehdottaa, että Aili kiireenvilkkaa menisi lääkäriin ja tuleva tapahtuma olisi vielä estettävissä.

Kirjeluonnos on kirjoitettu upseerikämpällä tapahtuneen ryyppyillan jälkeisissä tunnelmissa itsesyytösten vimmatessa pääkopassa. Ihmisrakkaus on vähissä: "Muuten: sinä olet ainoa ihminen maailmassa, josta pidän niin paljon kuin minunlaiseni mies voi pitää, rakastan sinua, jos niin sanotaan. Olen puhunut."

Noin puhuu surumielinen 'nahaton' ihminen, jonka toiveista suurin kuoleman tullen on 'hukkua jonkin suomalaisen erämaajärven kirkkaaseen veteen', kuten hän everstiluutnantti Halstille sodan tiimellyksessä kertoo.

Toivehan sittemmin toteutui.

Eli Pentti vielä toistakymmentä vuotta kirjeluonnoksensa jälkeen, kunnes joutui järven nielemäksi viisikymppisenä 1955. Jättäen jälkeensä vaimon ja tyttären - suremaan?

Ovat nämä melkoisia pommeja näiden nahattomien mestarismiesten haavoja tönkivät luettavat.

Mielentilan vaalijoille suosittelen Aku Ankkaa.
"Jos oletettu on totta, niin minä, joka ennestään olen kyllin onneton ihminen, olen saanut mittani kukkuraksi. Sitten: ole rohkealla mielellä, koeta kestää, ota asiat realistisesti. Suutelen sinua."  Pentti Haanpään kirjeet, Otava 2004 

Koulumme opettajat eivät halua pilkkoa alakouluaan

FAKTAJUTTU
  • Kaikki mitä tässä jutussa kerrotaan, on totta. Tämä on neljäs (4.) tosijuttu viidestäsadasta kirjoittamastani. Muut ovat olleet huuhaatarinaa.
Olen 70 oppilaan koulun johtaja. Asuinkuntani rahatilanne on huonompi kuin omani. Kunnalla on paljon alijäämää, minulla ei yhtään. Niinpä kunnan on tehtävä rakenteellisia ratkaisuja ja saatava säästöjä aikaan.

Meidän koulumme osalta kunta aikoo säästää leikkaamalla kaksi ylintä luokkaa (5-6) pois, jolloin koulumme perusopetukseen jäävät luokat 1-4 eli kaksi yhdysluokkaa. Lisäksi koulussamme on esikoululuokka sekä pienryhmä erityisopetuksessa. Myös iltapäivähoito kuuluu koulun alaisuuteen.

Maaliskuussa ilmoitimme koulun näkemyksen säästöistä.

Ennen virallista kannanottoamme ilmoitin opettajille, ettemme yhteistä kannanottoa tee - jokainen tehköön kunnalle oman säästöohjelman halutessaan. Opettajat tekivätkin erilaisia esityksiä.

Lopulta päädyimme - ja toimitimme sen eteenpäin virkamiehille ja sitä kautta päättäjille - myös koulun viralliseen lausuntoon koulumme tulevaisuudesta:
  • koulun opettajat esittävät, jos säästöjä on pakko tehdä seuraavaa: 

    1. Erityisryhmä siirtyy kirkolle.
    2. Päivähoito siirtyy kirkolle.

kouluun jää opetuspuolelle:

    1. eskari + opettaja + koulunkäyntiavustaja
    2. 1-2 lk + opettaja  + koulunkäyntiavustaja
    3. 3-4 lk + opettaja
    4. 5-6 lk + opettaja

 Koulun opettajat

Tämän lisäksi  opettajat lähettävät omissa nimissään ehdotuksiansa, jotka siis eivät ole koulun yhteinen kanta
Se miksi asian tuon normaalia blogiharrastustani haitaten blogissani esille, johtuu toisen, lossintakaisen, paikallislehden kummallisesta uutisesta: Esitys [5-6 luokkien siirtäminen kirkolle], on tullut yhtenä kolmesta koulun henkilökunnan taholta.

Henkilökohtaisestihan voimme esittää mitä tahansa, mutta yhteinen lopullinen tahtomme ja mielipiteemme näkyy täysin selvästi yheisessä virallisessa kannanotossamme, ja sen ja vain sen tulisi olla lähtökohtana säästöjä suunniteltaessa.

Se mistä ja miksi Lehti moiseen juttuun on päätynyt ja mistä harhaan johtavan tietonsa hankkinut, kiinnostaa kovasti.

Koulultamme ei Lehti koulun virallista kantaa väheksyvää 'tietoa' ole saanut.

(Toivottavasti tämän jälkeen pääsen taas kirjoittelemaan satuja ja tarinoita, joita vapaa-aikoina ylen mielelläni naputtelen monien kiusaksi ja muutamien harvojen ihastukseksi - mutta ennen kaikkea omaksi ilokseni.) 

Kaks' vanhaa vanhaa pyöräilijää

Jotenkin toden ja tarun, unen ja valveilun, oikean ja väärän raja on hämärtynyt jo näin satusodan alkuvaiheessa.

Pyöränpolkimia, jotka visertävät kuin kevään lintuset, veivatessa yhdenäkin siihen viereen tyhjästä lehahtaa Mats. Kollega-Matsin jykevä hahmo.

- Minne matka? kysyn virnuillen aamutervehdykseksi.
Mats ei vastaa, vaan polkee, takakumi litussa veivaa. Kollegankin pyörä visertää kauniisti.

- Muuttolinnut palanneet, yritän.
Mats vain mörkönä polkee.

Enää emme viittaa vastaantuleville autoille: Mitä se tointaa! Tiedä minkä auton ratin takana istuu päävastustajamme - tuholainen, hävittäjä, pommittaja.

Menisi huiskutus hukkaan.

- Äklöttaa. Illottaa, aukaisee Mats vihdoin suunsa.
Nyt en vastaa minä; myötätunnon eleenä vaikenen ja varron.

Puolimatkan, sen vitosen, jälkeen kukkuu ensimmäinen ensimmäinen käkönen. Herkistyn.

- Tuon kuulin jo viikko sitten, tuhahtaa Mats.

- Aina pitää jonkun ennen minua! suutahdan.
Poljetaan, ohitetaan Takkusen Oskun autoverstas, jonka pihassa talvirenkaita vuorellinen.

- 'Aina pittää joku hetero sattua samaan pöytään, sotkemaan hyvät jutut', lainaan kuultua.
Leuat loksahtavat. Suu auki polkee Mats.

- Etkös muista kun jätkäjoukkoon tuli typykkä Huhmarissa?

- Ai niin se.
Enää ylämäki, paita litimärkänä.

- Kaksi vanhaa, vanhaa varesta istuu pyöränsatulassa. "Kevätkin jo saapunut." Virkkaa toinen. "Mutta pianpa on jo syksy." Toinen siihen.

- Neljäkymmentä vuotta..., aloittelee Mats, ... Suotta. Ei kiännytä, sanoo Mats uhmaa täys.

- EI. Ohi porhalletaan.

- Sanotaan, ettei muistettu!

- Se myö sanotaan. Kalj...kahvilla kaupungissa käydään.
Uhotaan, syljeskellään, mieltä rauhoitellaan. Kunnes huomataan, että tutulla pihalla ollaan: pyörät pihlajaan nojaamassa, kypärät kallellaan tarakalla, turvaliivit puunoksalla tuulettumassa.

- Eivät totelleet pyörät.

- Eivät totelleet. Aika hevosia!

- Eivät tottele päättäjät.

- Eivät tottele.

- Kunhan sotkevat.

- Kunhan sotkevat kutkulleen olon ja opetuksen.
Totellevatkohan lapsetkaan.

Kaksi vanhaa, vanhaa opettajaa, kaksi arvokasta miestä, arvottomiksi laitetut, kohta jo astumassa opinuksista sisään koetellakseen. Tympeä on ilme. Katsanto tylsä. Ja tarmoton, laahaava on käynti, lento matala, opinrapuille lumpsiessa.

Autorivissä lävähtää ovi kiinni.

- Huomenta! huikkaa Mats. - Autolla tulin kun kurkku on kipeä.

"Herrajestapookenas!"  Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät

Puhelinlääkärin vastaanotolla

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/heart_broken.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/heart.gif http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/heart_broken.gif

.

Eilisaamuna jätti SP pyöränsä talliin ja otti alleen pojan punaisen panssarivaunun; sotasadun kehittely jäi tuleviin päiviin.

Sairaalaan, sotasairaalaan, joukkosidontapaikalle lähimpään kaupunkiin kävi iltapäivällä koulun jälkeen matka.

Sotasatuosumat olivat vaikuttaneet mielialaan ja etenkin sydänalaan haavoittavasti: rytmihäiriötä puski ulkopuolinen pommitus näkyvästi päälle.
"METOHEXAL, eteisvärinään ja -lepatukseen, vaihdetaan CORDARONEEN, rytmihäiriölääkkeeseen joka vähentää sydämen sähköistä ärtyvyyttä, jolloin sydämen nopeat ja epäsäännölliset lyönnit estyvät."
Niin kertoili puhelinlääkäri myöhemmin kotipuhelimeen.
"Parin viikon päästä tehdään sähköinen manipulaatio."
Jotain sinnepäin jatkoi puhelinlääkäri ja tarkoitti jotta täräytetään rytmit kohilleen.
- Selevä! Joko saan kiskasta paijjan päälle? kysyi SP puhelimeen ja luurin laskettuaan otti paidan tuolinkarmilta ja pujottautui vaatteen sisään lämpimään.
Nyt oli sotisovassaan taas valmiina jatkamaan sotaista satuaan.

Pieni epäilyksenpoikanen tosin jäi nakertamaan: entä jos se parin viikon päästä tapahtuva sydämen sisäinen pommitus onkin harhautus ja pommittajalääkäri onkin näitä ämeriäkkyläisiä! Mistä hitosta sen tietää kun niillä salissa ne kasvosuojat ...
"Sotaa näyttää vain jatkuvan loputtomiin ja ihminen tylsistyy ja menee yhä pirullisemmaksi luonto sitä mukaa kun tätä touhua jatkuu", kirjoittaa Aimo-veli Pentille 30.10.1941. Pentti Haanpään kirjeet, Otava 2004

Sekasorrossa ja lopenuupuneena

.

Sotasatu sen kuin Ilovaarassa jatkuu.

Tuhotutkimuksissa kävi ilmi, että viiskutosen hajoittamisen takana oli ja on ämeriäkkyläinen täsmäryhmä - sama kuin viime keväänä - joka täsmäiskullaan onnistui tuhoamaan viiskutosluokan viimeistä lyijykynää myöten aiheuttamatta tuhoa koulurakennuksen muissa osissa.

Viiskutosen opetus siirrettiin tilapäistiloihin, piilopaikkaan, jota ei tässä paljasteta, jotta vältyttäisiin uusilta pommituksilta, sillä voihan olla että joku ämeriäkkyläisistä lukee näitä satuja ja uskoo näihin ja saa vihiä olinpaikasta.

Muuten koulunkäynti jatkuu normaalisti eikä lapsilla mitään hätää ole: ruutua hyppivät pihalla ja pallon perässä juoksentelevat. Henkilökunta sen sijaan on lopenuupunutta ja hädissään, koska sen yhteisääntä ei kuunnella eikä 'Mayday-Maydayta' noteerata.

Kaikki silti uskottelevat että tämäkin sotasatu saa jossakin vaiheessa onnellisen lopun. Nimenomaan uskottelevat. 

Alasajo on alkanut


http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/05/09/viiskutosten-ope-ja-luokan-rikotut-ikkunaruudut/

Eipä se Ilovaaran koulusatu siihen päättynyt, kuten arvata saattoikin: pelkkien ikkunoiden särkemiseen.

Uutta kamaa ja murikkaa oli paiskattu tiistaita vasten 5-6 -luokkaan lattiat täyteen. Murskana olivat pulpetit, kaapit, televisio ja elektroniikka, opettajan pöytä vallankin oli kunnolla runneltu. Niin perusteellinen oli hävitys ja tuho, että syksyyn mennessä ei paikat ole remontoitu ja lähtö kirkolle on lähellä.

Mikä ihmeellisintä: muihin luokkiin ei oltu edelleenkään koskettu, ei pikkurillilläkään.

Osa oppilaista oli innoissaan: meilläkin puuhamaa! Osa oli kauhuissaan, opettajat vaikeroivat ja huokailivat: tämä kasvatustarina on tässä. Pelko ja masennus iskivät piikkinsä henkilökuntaan - on liian vaarallista ja turhauttavaa tehdä parhaansa kun palkinto on joka kevät sama rytinä ja kannustus: Tarpeettomia olette ja ennen kaikkea huonosti opettavia, varsinkin viiskutosella kelvotonta. Onneksi tänä vuonna sentään maltoitte pitää mölyt mahassanne ettekä kylille huudelleet. Siitä teille plussa.

Järkyttyneinä jatkoivat opettajat työtään vailla innostusta vailla tietoa tulevasta syksystä - silti oppilaita kannustaen, tunteita heille näyttämättä - tosin ihmetellen minne kummaan henkilökunnan yhteinen virallinen turvallisuus/tulevaisuussuunnitelma, koulun säilyminen sellaisenaan, oli hukattu, vaikka he sen jo hyvissä ajoin talvella salaisuuden säilyttäen olivat edeslähettäneet.
Mun on tarinani satu rakkauden, syttyi kipinästä liekki sydänten. Lailla tuhansien toisten satu päiväin aurinkoisten, nyt on satu rakkauden...
Historia de un Amor - Eleta Almaran Carlos
  

Saako pappi kiroilla?

.

.

Lennu pitkästä aikaa kirjoittaa:
"Voitko kuvitella?!?!

'Sellainen lausunto on ihan P..tä, jyrähtää Petäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala Italian pääministeri Silvio Berlusconille.' kirjoitti IS viikolla.

Voitko kuvitella - pappi ja persettä mättää!!!

Tuomiokapituliin teen ilmoituksen.

hyvää äitienpäivää!  L"
Tuohtunut mies, tuutin täydeltä törähytti. Mistä se Lennu tietää mitkä kirjaimet P:n ja ä:n välistä löytyvät? Ite veikkaan piimää: monesti niin pitkäpiimäistä niiden jorinat.   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Viiskutosten naismainenope ja luokan rikotut ikkunaruudut

                                  Ilovaaran koulun rikotut ikkunat  Ks. 5-6 lk = vasen ylämummo



Satulassa satua suunnitteli SP, soft and mild -nimikkellä. Polki ja polki ja yhä surullisemmaksi kävi.
"Ilovaaran koulu, itäisillä mailla, seisoo erään mäen eteläisellä rinteellä, liki valtakuntain rajoja. Sen lähiympäristö on kivistä tannerta, mutta alempana jatkuu tie valittavana itään tai länteen. Ja tuo koulu, joka mäen rinteeltä on katsonut jo vuosisadan maailmaa, on tuhoon tuomittu. Tuon koulun isäntä, SP, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa eduista kuin omasta parhaastaan, lyö hanttiin minkä sielu sietää. Idyllin tuholaiset yrittää hän häätää ja hätistellä kauemmaksi, pois sydämiä murtamasta ...

Jo useamman viikon ajan oli oppituntien aikana koulun 5-6 -luokan ikkunoista kuulunut ajoittain pientä rapinaa, niin oli luokan oma naismainenopettaja kertonut ja kuvaillut koulun johtajalle. Ei siihen juuri kukaan oppilaista ollut huomiota kiinnittänyt eikä se näin ollen haitannut oppilaiden ahkerointia noiden tärkeiden pilkkujen ja pisteiden kimpussa. Opettajan omia ajatuksia toistuva rapina häiritsi ja kuljetti ajatukset pois olennaisesta: substantiiveistä, predikaateista, inessiiveistä, illatiiveistä...

Yhtenä kauniina päivänä opettaja avasi varovasti tuuletusikkunan ja kuuunteli tarkkaavaisena: - Pst... psst... pssst... Kummallista hyssyttelyä kuului akkunain alta.

Opettaja työnsi päänsä aukosta ulomma ja eiköpä siellä poikalauma ja muuan kimu, jo pahimman puberteetin ylittäneet entiset oppilaat, seisoskelleet kivissä käsin suunnitelmia laatimassa. Jotain hämää hän kyllä huomasi heti ja tarttui tarjottuun täkyyn kurimielin:
"Mitäs te siellä?" kysyi viiskutos-ope porukalta.

"Me emme kommentoi", vastasivat hämillään. 

"Miksi teillä on kivet käsissä?" viidennen ja kuudennen luokan opettaja jatkoi utelujaan. Rykivät, vilkuilivat toisiaan: "Emme me kommentoi!"

"Miksi Sinulla, Petteri, on kivenmurikka kourassa?"  Mutta ei suutaan raottanut Petteri, pyöräytti murikan selkänsä taakse ja oli hiljaista poikaa.

"Entäs Mauri! Sinulla tiili! Mitäs sinä sillä meinailet?" Vaan eipä Maurikaan kommentoinut. "Lisärakennussiipeäkö suunnittelet? Oikein tiilistä vielä jotta kestää."
Oli se aika huligaaninen näky ikkunan alla: lippalakit taaksepäin, mustat rotsit imakasti päällä sekä housut roikkumassa maata viiltäen muodin mukaan. Purkkaa jauhoi jengi kyllästyneenä, ylimielisenä niin ettei mieltä määrää. Yksyhteen ei näky oikein stemmannut: vanhat ruttunaamat uusissa kuoseissa - valepuvuissa pahukset liikkuivat.
"Tulkaa toki sisään niin rupatellaan", lirkutteli viiskutosten ope maireudella, jolla ei silläkään määrää.
Tulivatkos! Pah - keskarit sojossa läksivät lampsimaan alamäkeen kohti itään-länteen vievää vallantietä; mennessään jurppasivat 'vitunhomoa' ja 'haistapaskaa' - kommentoivat sittenkin.

- Entiset kiltit mallioppilaat, valehuokaeli ope ja kurotti kaulaa pitemmälle ulos ikkunasta ja näki että asearsenaalin, kivikasan, olivat jättäneet kivijalan viereen.

Näin sen välikohtauksen oli naismainenopettaja kuvaellut."
Ja jotta sadulla olisi yllätysloppu, jonkinmoinen ratkaisunhaju, huipensi satulassa istuva pyörällä sotkeva SP tarinansa ravakkaan päätökseen:
"Viikonlopun jälkeisenä maanantaina ennen koulukellon soittoa ryntäsivät kauhistuneet oppilaat viiskutos-open kimppuun kurkut suorina kiljuen: - Kaikki viiskutosluokan ikkunat on säpäleinä! Muut luokat ehjinä säilyneet..."
Polki ja polki, kuin jarru päällä, pusikoihin tähyili, pälyili, polkija pienessä pelossa empivin mielin: tulikohan riittävän soft? Jottei taas hirmu ryllinkiin joutuisi satunsa kanssa - rauhanmies.

 
"...murhetta joka puolella, mukulat laattialla, isä vakussa, naveton oven yläsarana poikki, puuvaja tyhjänä talven edessä, heinäladossa heinää hyppysellinen!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Suomen rumin kaupunki

Matkakokemuskertomus länsirannikolta jatkuu.

       

Kaupunkiko lie vai mikä kauppala, mutta olipahan ensivaikutelma! Ovat tainneet aallon alvarit ja engelin carlit ohittaa tämän paikkakunnan sivuilleen vilkaisematta.

Lättänätannerta ajellessa kaartoi tie yhdenäkin etuvasempaan. Lasisia taloja kadun alkupäässä ja valolankoja yllä. Dubaissako olimme?

Suora jatkui ja värittömät betonikerrostalot tupsahtivat eteemme vasemmalle. DDR?

Ja suoran päässä itse ylpeys: harmaat betonimöhkäleet sekä tupruavat savupiiput aina taivaisiin saakka. Raision tehtaat. Eipä ihme jos 1,60 osakkeen arvo pysyy pysähtyneenä. Neuvostoliitto?  Brezhnevkin olisi ilahtunut tästä näystä ja vaikutelmasta; siinä olisi kämmen kämmentä vasten läpyttänyt.

Ilma oli toki vakaan lämmin ja sää pilvipoutainen. Tuuli mereltä. Narsissirinteellä kaupungin ainoat värit.

Oi Hanko, Oi Tammisaari! - tulkaa ja tuokaa tullessanne tänne maku ja näyttäkää, että vailla kukkuloitakin on tuuheiden puiden katveessa löydettävissä viihtyisyys meren äärellä.
- Heitäpä nopeasti ne keilat nurin niinpäästään lähtemään, hoputin vaimoa, - vaikka kuinkakin SM:ää keilailet.
Totteli kehotusta, vaimo, ja kohta jo tuli hallilta pois pallokassin rullat perässä päristen tuhannen pistettä hankkineena. Kuuden sarjan tulos kahdeksalla sarjalla.

Myrtynein ilmein ja mieli maata viistäen jätimme tämän lasihelmen, modernin ihmisluomuksen.

Eikä vilaustakaan Pertti Karppisesta! 
"Raisio - shoppailijan napakymppi
Raisio on koko Varsinais-Suomen kauppapaikka ja kehätie E18 Raision kohdalla varsinainen kauppakuja: sen varrella toimii satoja liikkeitä vain parin kilometrin matkalla." Varsinais-Suomi & TURKU


Vappusäpinöissä

"... MALAUTA!" -rääkäisy kuului jostain. SP hätkähti, säpsähti hereille kanasensa lämpöisestä sulkahöyhenkainalosta. "... TUN HOMO!"
Vappuyönä kolmen jälkeen!

Vaimoko hänelle karjui? Missä ollaan? Mikä maa? Tuliko on irti? Vai piru? Vai henkikö heikoilla? Karkaamassa? Miten se nyt vaimo tuolla tavalla - eihän se ikinä hänelle!

Meno ja metakka sen kuin yltyi. Ambulanssi kiisi ja huusi jossain.
- Johan nyt on kehno! päästeli SP pahimman minkä osasi, pomppasi vuoteesta, riuhtaisi kaihtimet ylös ja oli ällikällä lyöty.
Kahdeksan poliisia laski, kymmenen, yksitoista jos naispoliisi lasketaan, seisoi ikkunan alla. Torilla sikisi ihmislapsia kuka minkinlainen vappunenä päissään. Neljä poliisiautoa, viides siviilipoliisiauto kurvasi ikkunan alle.
- Joko ne perhanat minut nappaavat ja Kakolaan kiidättävät. Tuu kahtommaan! Piilota miut! kähisi SP.

- Jospa ne sinua suojelevat tai onko siellä muuta?
Hamburger Börsin ikkuna veti torille. Oli töpinää.
- Jospa täällä joku Miami Vice tai joku - suomalaisin simulttaanein...
Siinäpä vapisivat nenät ikkunalasissa kumpikin: maalaisaviopari Auran aalloilla; oli matkannut pariskunta ihan Turkuun saakka vappuhulinoihin hauskoja vappuhuiskuja heiluttelemaan, pillillä töräyttelemään.
- Ei ne meitä! Eivät ne meitä jahtaa. Kaho! Kaho kun äijää raahaavat nelisin poliisit maijan konttiin veriläiskän luota.

- Ihminen elää. On vappu. Kevään riemun ja riehun aika. On on.
Tunnin jaksoivat ukko ja akka miamiaan seurata, kunnes jompikumpi luopui ja luovutti: - Eiköhän tää pääjuoni tässä.
- Vapaina ollaan! Yhä, iloitsi SP unentokkurassa.
Vetivät kaihtimet kiinni, kömpivät vuoteeseen ja tyytyväisinä näkemäänsä painoivat päänsä untuvatyynyyn. Ennen uutta unta silmät kiinni mietiskelivät tovin:
- Vai tämmöstä tää kaupunkielämä aidoimmillaan on.

- Säpinää, beibi, päätti vaimo ja nukahti.
SP kaivoi päänsä kanasensa kainaloon ja yhtyi samaiseen nukuntaan.

 
                                          

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti