Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 1. tammikuuta 2008

Tammikuun 2008 Kauppalehti-blogit

Tammikuun saldo - K100

31.01.2008 - 18:26 | hikkaj | tilinpäätöksiä
 
K100 Vain omaan käyttöön. Säilön tänne atamonin kanssa. (Tänne, koska täältä löydettävissä parhaiten omaan tarpeeseen myöhemmin.) Nyt kun kuitenkin, Sinä joku, olet eksynyt tänne kielletylle reviirille, annan neuvon: Ota vuoteesi ja käy! Älä tuhlaa aikaasi. Näillä tämänkertaisilla kuukausimerkinnöillä on merkitystä ainoastaan merkitsijälle. Usko pois. K100

Liikunnat 37 h / 416 km (-07 23/122)

  1. J 44
  2. H 18
  3. K 72        134 + P 282 = 416

Tammikuun viimeisenä aamuna pyörän valon voi sammuttaa jo puolessa matkaa, heti Kiimalammen jälkeen, varttia vaille kahdeksan. Pimeässä polkeminen tuntuu kokonaisemmalta, luonnollisemmalta: on maisemassa, luonnon sisässä - samaa porukkaa puiden, ilman, lumen, tuulen, sateen kanssa.  Kun autojen tullessa sytyttää pyörään valon, särkyy idylli - murskautuu hetki.

Ihmeen kiltisti vähentävät valojaan, vain kaksi autoa ajaa tohottaa aina pitkillä kohti; varmaan kotoisin hesoista tai jostain valopaikoilta, missä totuttu valoihin - eivät ymmärrä että maalaisen silmät häikäistyvät, sillä... ;)

Pakkaset puuttuvat. Kävi kymmenen asteen tienoilla puolenkymmentä kertaa. Kahdenkymmenen pakkasesta saa vain unelmoida. Nollan vaiheilla yleisimmin. Vetisen kosteana, muttei märkänä.

Lunta ei riitä edes kivijalan peittämiseen. Tänään torstaina tammikuun viimeisenä yönä tosin sateli  10 cm kevyesti kolattavaa pehmolunta. Potkuri- ja suksikelit ovat kortilla; kahdesti kumpaakin kokeiltu.

Koulullakin jäätyi kenttä vasta viimeisellä viikolla.

Kuukauden lukuvälähdys irtosi Valamon vanhuksen kirjeistä. Skeemaigumeeni Johannes neuvoi lähimmäistään 6.2.1955: "Kirjoitat, että sinua joskus rukouksen aikana hämmentävät rienaavat ajatukset, toisinaan niin saastaiset, että aivan hävettää katsoa ikoneihin, etkä oikein ilkeäisi kertoa niistä papeillekaan. Ei tarvitse hämmentyä, sillä sellaiset ajatukset eivät ole omiamme, ne ovat lähtöisin saatanasta, ihmiskunnan vihollisesta." 


Share

Monandria, diandria, triandria... keskikoululatinalitaniaa

                            IM004265.jpg
 "Melkoinen osa heistä on sellaisia, jotka hermostuvat ja hätääntyvät joutuessaan outojen opettajien ja tuntemattomien tutkinto- ja kuulustelutapojen eteen."  Tri Kauko Kyyrö & lehtori Heimo Veijola, 1955: Oppikouluun pyrkivän opas 
                      Päästöjä III         keskikoulussa                        

Neljän turvallisen vuoden jälkeen alkoi koleampi koulutus. ‘Oppikouluun pyrkivän opas’ käteen ja preppaamaan. Elämän kestävä kilvoittelu oli alkava, aurinko katoava pilviverhon taa.

Syrjäinen kirkonkylä ei ollut houkutellut lossipitäjään maistereita koulunpitoon. Keskikoulu oli koonnut sekalaisen opettajajoukon metsänhoitajasta papinrouvaan ja maanviljelijöihin; tamburiinia takoi metsäpomon vaimo. Mausteena Unkarista karannut kuplavolskimies, jonka merkillisestä puhehöpötyksestä ei juuri tolkkua saanut: “Parempi sinu jos myllykivi riipustetta kaula ja upotetta sinu Orivette.”  “Jellona sinu söö, parempi nii.” “Monandria, diandria, triandria, tetrandria, pentandria.” “Basel, Zürich junalikkennesolmukohta… kirjota vihko piirra se vihko tarkea punkti!”

Siitäpä maailma avartui ja kansainvälistyi pienen pojan päässä.

Päästöä, siis opettajagalleriaa, täydensi kirjailija von-Kalle, joka piti ruotsinkieltä ja piirustusta, suosi tyttöjä ja evästi lukioon aikovia: “Turha teidän poikien on lukioon pyrkiä, ette te sinne pääse ja jos pääsette ette  te siellä pärjää. Pirkossa ja Helkassa on ainesta.”

von-Kallen opinto-ohjauksen lisäksi ei muuta ammatinvalintaohjausta ollut tarjolla, von-Kallella piti pärjättämän.

Niinpä vain seisoin kuin seisoinkin kesän kynnyksellä kaupungin poikalyseon pitkässä pyrkimisjonossa kesätuulen leyhytellessä patamuotoon leikattuja hiuksia. Kainalossa päästötodistus - nyt keskikoulusta. Eniten näkyi poikia seisovan jonossa, joka sittemmin osoittautui pitkän matematiikan jonoksi. Siellä seisoi Ykä, ainut tuttu, niinpä asetuin sinne. Ykä johtaa nyt meidän kuntaa, eli on siis vielä isompi pomo kuin minä. Missä lie von-Kalle?
Psykologia vai biologia? tivasi äreä, mitättömän kokoinen nainen, äyski kuin kirkonpolttajalle.

Biologia, murahdin, koska oli sanana tutumpi.
Valinta oli suoritettu, lottningen var kastad.

Pyrkimispäivän jälkeen kääntelin talikolla kasvimaata ja kaivoin lapiolla vakoa ja mietin Töyryn emännän rukkasten haukuntaa: lapion tylpät painallukset kuulostivat kaukaisen koiran haukahduksilta. Istutin perunaa. Aukinaisen verannon oven takana rilahteli puhelin. Kohta huuteli äiti:  “Pääsit lukioon. Pittää Pertin kanssa sopia asumisesta.”

“On minulla suorat housut ja talvelle nappulatakki”, johdattelin mieltäni.

Olin siirtymässä kylmään, julmaa ja kalseampaa maailmaa kohti. Mikähän kummajainen sekin nainen oli joka ärisi: “Psykologia vai biologia, psykologia vai biologia. Pitää tietää heti: psykologia vai biologia!”

IM004296.jpg
”Uuno otti isännän kuormasta rukkasen ja asetti sen aitan luona kasvavan suuren pihakoivun oksaan: - Ja nyt ämmä haukut  siittä hyvästä noita. Olekkos ennen haukkunu oravaa? …
...Emäntä tajusi ja alkoi hädässään haukkua kinnasta. - Pää väärään pikkusen niin kuin koirakin pitää kun se puuhun haukkuu…”
       Väinö Linna, 1960: Täällä Pohjantähden alla II

Share

Ne ketjut, ne ketjut! Voihan Vehviläinen ;( :(


"Elintasoni ei muutu mihinkään. Joskus nousee, joskus laskee."  IS 25.1.08 Niklas Herlin, Cargotecin pääomistaja, menetettyään 187 miljoonaa euroa  kurssimuutosrytinässä.

On se hyvä ettei ihmisellä ole ketjuja. Mitä siitä tulisi jos pimeässä rempsahtaisivat päältä!

Kaamos oli kuulemma päättynyt - Lapissa. Eipä lohduttanut.

Umpipimeään pikkupakkaseen aamutuimaan polkaisi opettajaherra, ensin syrjätielle. Kohta jo tulivat valopylväät. Ei ollut aurannut Urho pyörätietä, Lassi oli liipannut sitäkin tarkemmin autotien ja viskannut kaiken moskan jalkakäytävälle. Siinä mössössä polki SKJ Kauppilan riihelle, kirkon ohitettuaan sutaisi vaihteen suuremmalle.

Vähän ennen katuvalojen ja pyörätien päättymistä, ennen lämpolaitosta, ikkunatehtaan kohdilla, vaihdettuaan kerralla vitoselle, rusahti. Poljin pyörähti tyhjää. Romahti pörssi, OMXin HEXi rojahti kertalaakista alle kymppitonnin.
- Kii-iitos! Että tässä. Onneksi ei vaikuta elintasoooni. 
Pian olisi alkanut pimeys ja edessä kahdeksan kilometriä yhtä kaamosta, joka Lapista oli  siis kuulemma loppunut.

Ketjuthan ne! Vaijerin veijarit. Polkimet pyörivät innoissaan tyhjää vaan ei pyörä liikkunut: pyörä ei ollut enää härillään. Ja tottakai: ketjut olivat luiskahtaneet pahemmalle puolelle, ketjusuojan suojaan, mistä niiden onkiminen oli hankalampaa kuin toiselta puolen.
- Siinähän IsoHerra suherrat! ivasi itseäänn SKJ. Ja eiköpä Lennartin pyöreä naama Hitler-viikset väpättäen putkahtanut siihen kuvana kummittelemaan, protestoimaan: - Anu Vehviläinen, Ilkka Kanerva, Suomen valtio, kyllä te ulkomailla liikuskelevista turisteista huolta kannatte! Entä minä viheliäisen syrjäkylän SKJ? Eikö minun töihinmenolla ole mitään merkitystä bruttokansantuotteelle?! Pimeällä pelottelette, senkin möröt, auraamattomilla teillä kiusaatte - auta ette, hädänalaista, pulaan joutunutta...
Ja mitä kaikkea lie möykännytkään puolipimeydessä: puhelinpylvääseenkin uhkasi kiivetä kuin Sauli-setä tsunameissa, ja siellä odottaa päivänvalon tuloa ja pelastusta.

Herrankädet eivät olisi saaneet likaantua, ja talvihanskoilla ketjusuojan rakoon oli vaikea tunkeutua.Tarakalla oli vain muovipussi, jossa kiikutti koulun henkilökunnalle tietoa ja tärkeää sanomaa: eilispäivän Iltalehteä ja Ilta Sanomia. Työkalua ei yhtäkään, ei edes sitä puuautoa, jolla matkaa olisi voinut nyt taittaa tästä eespäin. Eikä katuvalon valo valaissut niin että huononäköinen opettajaherra olisi tarkkuustyötä nähnyt tehdä.

Ketju keljuili, ei asettunut rattaisiin. Ei halunnut edes nousta suojan välistä hampaisiin. Iso hanska ei ketjusta otetta saanut, ei sitten millään.
- Nyt ei tunnu hyvältä, parahti opettaja melkein antautuneena.
Palellakin jo aloitteli, lipoi selkäpiitä kylmänkieli. Lämpölaitoksen savuvana seilasi kaakkoon: luoteinen pureskeli vartaloa.

Hanskat maahan ja kädet sormet ketjuihin, hyvä Herra! Mikäli töihin mieli!

Ähelsi ja ähelsi. Pyörä keikkui, kaatui. Ei nyt pahuksen 'Luunepelin Vienokaan' liiku koirasaattueensa kanssa - pitäisi pyörää pystyssä. Eikä Joken-patukka pyöräile leipomolle...

Mieli murtui, mustui kilpaa käsien kanssa. Ketju löi hanttiin ja niputtui legoiksi eikä suoristunut ei sitten millään.

Vihonviimein suostui hampaisiin kun sormenpäillä ja kynsillä repi rattaille ja varovasti varovasti veivasi poljinta eteenpäin. Asettui uralleen lopulta.

Vilutti, puistatti, keljutti.

Liukkaasti sujahtivat paksusti rasvatut mustuneet sormet hanskoihin. Liukkaasti polki opettajaherra koululleen.

Vaan oli siinä keittäjä-Raikulla pesemistä, hiomista, hankaamista ja puunaamista - koulunjohtajan sormissa ja kynsien alusissa.


Share

Ajatukset alkumetreille - neljä luokkaa kansakoulua


                        IM004033.jpg

                                                                      (...valmiina oppimaan...)
                     Päästöjä II          kansakoulussa

"Tyttäret olivat levittäneet matot lattialle pyhäpuoli päällepäin", kertoo Hyryn Antti Alakoulussaan. Siis sinne: kissankehruuseen - ajatukset alkumetreille.

Näen kaljuksi ajetun, sängelle lipatun verkkaripojannaperon hajareisin istumassa äidin selän takana tarakalla. Äiti kääntyy Osuuskaupan nurkalta Tukiaisen mäkeen, polkee poikansa, tulevan mahtavan SKJ:n, ensimmäiselle luokalle ensimmäisenä syyskuuta. Punaisen pyörän nimi on Jaguar. Jalkojen suojana pinnoilta lepattaa repaleinen lankaverkko. Aurinko paistaa.

Saan maailman parasta opetusta neljän vuoden ajan. Kollega Matsin äiti on opettajana, joka ymmärtää eikä hermostu koskaan, ei edes silloin kun koulun ohi ajaa Kolehmalan-Olli hevosreellä karvareuhkat korvilla pakkasen puremana. On myllyyn menossa meijerille ja me pojat, Ipe, Poho-Matti, Erkan-Ripe, Vännin-Eki ja muut - ja meillä kaikilla karvahtun reuhkat lerpallaan niin kuin Ollilla - hilaudutaan kyytiin eikä muisteta, että välitunti on lyhyenläntä. Ei malteta hypätä kyydistä ajoissa, vasta sepän pajan mäellä pudottaudutaan, ja jalkapatikassa palailaan noloina koululle, Paapelin puolelle, kun tunti on jo lopuillaan.

UUNI on ensimmäinen sana, jonka opin lukemaan tavaamatta, suoraan. Se on helpompi sana kuin Böhm, jonka oma tyttöni, aikansa tutkittuaan, lukee ensisanakseen kaupungin hautuumaan kaatuneiden paadesta. "Isä isä eikös tuossa lue että BÖHÖM?" "No vaikeasta päästä piti sinunkin alottaa lukutouhut", saa vastauskehut ylpeältä isältään.

On siellä kansakoulussa toinenkin suuttumaton opettaja: naapurin Pyörä-Martta. Martan pihassa leikitään laatikonlaskua aitanvintin rapuilta sekä rosvoa ja poliisia saunalla. Välitunnilla kiipeää Erkan-Ripe korkealle pihakuuseen ja kun tytöt rientävät lypsämään kuusen juurelle käpylehmiään, alkaa oksistossa maidon sijastasa ripeksiä vettä. Ripe pissiä lorottaa, ja tytöt kastuvat ja kiljahtelevat.

Sitten löytyvätkin koulun äkäisimmät opettajat paikalle rähisemään: koulunjohtaja jolla on myrkynvihreä Koota ja harteikas yläkoulukkaiden opettaja, joka on pitänyt meille Jymy-kerhoa ja puutöillä  paiskannut Kaken höyläpenkkiä vasten. Ilmestyy myös ainavihainen Kuusenaron Erja, joka pitää musiikkia ja joka tuoksuu kahville kun istuutuu harmonin taakse ja joka seisottaa meitä milloin missäkin asennossa.

Oman open luokkaan on turvallista luikahtaa. Kierretään mustepullon korkki auki, pitkään puuvarteen tökätään terä kuin linnun kynsi ja raapustellaan kirjaimet kaunolla. Jos ei ala kuivua, pitää laittaa imupaperi kirjoituksen päälle niin pääsee sitten jatkamaan tuntiurakkaansa. Jos käsi väsyy, pitää roikottaa alaspäin ja sormia rimpsutella.

Talvella kotimatka kestää kauan: lumiaidat ovat keränneet Kauppilan pellolle miehenkorkuiset kinokset ja niissä on lysti kieriä ja möyriä, kytätä josko Pikku-Veke tulisi sinisellä Vanajallaan aura nokassa ja ryntäisimme lumisuihkuun.

Illalla isä on pötköllään sängyssä ja minä istun tyynyllä kahareisin isän pää välissä ja hankaan kammalla isän tukkaa ja irrotan päänahkasta lumihiutaleita. Isä lukee Kauppalehteä, eikä kysele miten koulussa menee, tutkii tiheää taulukkoa ja sanoo: "Jos noita Keskon osakkeita ostaisi niin kohta saatas autorahat ja ostettaisiin auto, sillä sitten voisi kulettaa kaupan asiakkaille ostoksia." "Samanlainenko Koota meile kun nimismiehelä ja koulunjohtajala on?" kyselen.

Neljännen luokan keväällä Maikki antaa ruskean kirjekuoren, joka on vietävä keskikoulun kansliaan rehtorille. Sitä ei saa avata. Siinä on opettajan lausunto keskikouluun pyrkijöistä - kolme meitä vain on kahdestakymmenestä.

Vuotavakattoiseen kansakouluun jäävät kaverit ja Maikki-ope.

Voimissaan kuuluu yhä olevan opettajista paras: yli kasikymppisenä Maikki maailmaa kiertää ja harrastaa milloin minkin meren yllä riippuliitoa vai oliko se lainelautailua...

Siihen loppuu elämä jolloin lähes aina oli pyhäpuoli päällipuolin.

Elämän ensimmäinen päästö oli päästetty: kansakoulusta pois. IM004293.jpg
"Sitten Mirja rupesi hankaamaan takapuoltaan tuolia vasten. Hän oli hermostuneen näköinen, nenänpielet kostuivat. Koko ajan hän katseli nimikilpeä. - Isä, hän sanoi. -Kangaskauppa. Lukeeko siinä Kangaskauppa? Isä kumartui ulos katsomaan. Kyllä siinä luki. KANGASKAUPPA. - Ihanko totta siinä lukee niin? - Lukee lukee. Sinä luit ihan oikein."                                                                   Eeva Joenpelto, 1959: Ralli
                       IM004031.jpg   
("...koulun äkäisimmät opettajat paikalle rähisemään...")
(Päästöjä I nähtävillä osoitteessa:

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/01/16/ylioppilaskirjoitusta-ja-tulta-pain/

Muu Hupakon sisältö - Martinat sun muut Ritni Piersit siellä edelleen suakkunoitaan  setvivät - jätettäköön täst'edes omaan arvoonsa. Joku tolkku sentään!)   


Share

Purtuja tai muuten haavoilla

maanantaina verinoroilla
astui opettajista  leppoisa Erityis opettajainhuoneeseen, hollitupaan,  ja joku meistä utelemaan: - Mitenkähän murjotun näköinen miehes mahtaa olla?

Erityisellä oli monenkirjava silmäkulma, jossa liimattu haava. Jokin hatinhurtta oli jurskauttanut hampaansa nahkaan.

- Ei se ennen. Aina oon silittäny samantalolaista.
tiistaina paljon verta
ei talkkari ilmestynyt kahvivälkälle. Eikä näkynyt päiväsaikaan töillään. Pyörälle noustessani kylvi mies vakastaan hiekkaa kuin paraskin mv. Toisen silmän peitti lappu.

- Leikit merirosvoa?

- Ei kun Mosse Taijania.

Lääkärireissun oli teetättänyt: kirveenvarsi oli katkennut kaukalon takana ja terä silmäkulmaan kumahtanut. Sentti sisemmäksi niin silmästä tiedä.
keskiviikkona verentihkua
iloiten ilmestyi S-ope ovenreiästä peukaloaan työntäen, peukalopotti piilotettuna sideharsoon.

- Peukalokyydilläkö tulit?

- Pesukoneen korista tökötti veitsenterä ja halusi kynnen alle. Antibiootit ja putsaustikut täsä näin.
Ja kaiken lisäksi keskellä otsaa patti, kun ovenkamanat eivät olleet oikeissa paikoissa.
torstaina verinirhamia
soitti ja haki Mats illalla yöpukuaikaan tietokoneapuun, koska liitetiedosto piti liittää, vaan kunpa kumma ei liittynyt.

- Otanko liimapuikelon matkaan?

Neuvoa vain tarvitsi. Laastarilla oli tupottanut sormenpäistä puolet; niillä näpelöi näppäimiä kätevästi kuin haitariaan.

- Talviverkkojen siimat reppii sormenpiät. Hiton arat ovat.
perjantaina verissäpäin
Jurkkaa retuuttivat mäestä pikkukakkoset. Ja jo kaukaa huusivat: - Jurkalta valluu piästä hirveesti verta!

Veriläikkä jäi ulos rappujen pieleen lumipaakkuna. Sisällä tutkittiin tukka: sentin haava oli hiuspehkon sisässä. Ei lähetetty lääkäriin, lähetettiin takaisin liukurimäkeen heti kun naama saatiin verestä puhtaaksi. Isä taisi olla vähän tuohtunut pojalle ja opelle. Ei lähetetty: olisi vielä käynyt kuin toissa talvena Sampalle, joka lähetettiin  lääkäriin lapionterän hipaistua varpaita.

- No mitäs lääkäri-Tapsa sanoi?

- Keuhkoputkentulehdus.
Lauantait ja sunnuntait ovat onneksi lepopäiviä, jolloin Ilomäen koulukin  porttinsa sulkee. Silloin joutaa omia kolotuksia kuuntelemaan.

Sunnuntaina kävelimme talvi- ja kesärengastetun vaimon kanssa tuntitolkulla pitkin maita ja metsiä, laavuja ja pitkospuita. Niin eikö jo valvottanut maanantaita vasten. Jomotti jalkaterän pienintä jännettä niin ettei unta antanut. Eikä lääkekaapissa tietenkään piinarohtoja ollut. Tänä aamuna piti sitten sekin häpeä kestää että oikein herroiksi ajelin lada-autolla koulukympin.

Vai  olisiko nyt ollut paikallaan se leikkiauton-vetäminen-narusta-perässä-koulumatkalla -temppu?!? Vaikka taitaa kimien mielestä saman asian ajaa ladalla liikkuminen: tohtorin paikka?
Share

Isättä

13-vuotiaan pojan autenttinen päiväkirja vuodelta 1964, kaikki mitä Yrjö Karilaan Koululaisen muistikirjan LI 1964-1964 aukeamalle 48 - 49  poika on  on kirjoittanut. 

Tammikuu


    1. K
    2. To
    3. P
    4. L
    5. S
    6. M    Disneyland ja Kippari Kalle
    7. Ti
    8. K
    9. To   Koulu alkoi
    10. P    Lukujärjestys muuttu
    11. L
    12. S    Kansalliset hiihdot P.kalliolla
    13. M
    14. Ti
    15. K
    16. To
    17. P    Saksan kirjoitukset
    18. L
    19. S    Isä kuoli
    20. M
    21. Ti
    22. K
    23. To
    24. P
    25. L    Kuukausilupa
    26. S
    27. M    Ainekirjoitukset
    28. Ti
    29. K    Insprukin talvikisojen avajaiset
    30. To
    31. P

Loppuosa on valmiiksi präntättyä tekstiä.

"Tiet isäin käy, Työ isäin täytä."   O. Manninen

Ruanda, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Tanganjika

"Tää kansa kieltään rakastaa ja lakejaan ja laulujaan. Ja Isäin muistojaan."  Eino Leino
Share

Kuntajohtajat kusitolppina

18.01.2008 - 13:22 | hikkaj | LENNU
En oikein tohdi enää kaupungissa pistäytyä, vaikka asiaakin olisi, sillä melkein kerta kuin kerta törmään tuohon vihaiseen, viisaaseen, kaikkitietävään ja lähes kaikkeen tyytymättömään Lennartiin, joka on siis tuttu jo opettajakoulutusvuosilta mutta jonka ystävyyttä en pahemmin kaipaile. Liian kriittinen, liian analyyttinen: ikään kuin ihminen olisi pelkkää päätä. Ihan pelottaa, milloin se puraisee, haukkaa palasen minusta.

Mutta ei kun taas, vaikka vältin lämmitetyn kävelykadun, Kirjatorin ja kirjaston. Olin astumassa Rantapankin alakerran divariin Haanpään elämäkertaa etsimään.

Mato-Allin patsastorson juurelle asetteli mies pyöräänsä, huulet höplöttivät jo kuin lämmitellen ja purppasu alkoi heti havainnosta:
- Poliitikot. Poliitikot. On nämä niin lipeviä, niin lipeviä jotta etoo ja hävettää.

- No mistäs nyt kenkä puristaa?

- Ajavat kuntajohtajat piippuun. Luepa Heimo Polven kirja!

- Hannu Polven muistan, moukarinheittäjän, Harloksen kanssa yli 65 metriä.

- Moukarilla, moukarilla tämäkin mätkii. Vasta ilmestynyt. Saattaa olla jo divarissa. Jos joku journalisti arvostelukappaleensa jo tänne kiikkuttanut.

- Ei maha olla jos vasta julkastu.

- Luuletko että tämän kaupungin lehdet moista kirjaa käsittelevät? Sehän näyttäisi tämänkin kaupungin päättäjäpolitrukkien päättömyyden ja pyrkyryyden!
Astuimme kuin parhaatkin toverit sisään siivousliikkeen viereisestä ovesta Santerin antikvariaattiin.
- Onko Santerilla teosta?

- On. Mitäpä herrat vailla?

- Heimo Polvi: Kuntajohtaja - poliittisten koirien kusitolppana. Muistelmat. 467 sivua. Pilot-kustannus 2007. Kertoo Pieksämäen kaupunginjohtajan painostuksen alla eläneen surullisen uran, joka päättyi työkyvyttömyyseläkkeeseen ja himppua vaille itsemurhaan ja nöyr...

- On tässä kaksin kappalein. Toinen tuli Noljakasta ja toinen Raatekankaan suunnilta, naurahti Santeri ja silmää iskien jatkoi: - Eihän ne taida tämmösiä käsittellä. Niin ruma nimikin kirjalla.

- Ruma, mutta asiaa täys!
Kun Lennart jäi kaivelemaan kuvettaan kympin edestä, laskeuduin pyörreportaita kellariin Haanpäätä hakemaan.

"Taidetta minä etsin enkä valokuvaa", hymähdin, ja kohta jo helpotuksesta huokaisin kun Lennartin askeleet tuntuivat kopisten vievän ulko-ovea kohti.

Enpä viitsinyt pitkittää Lennartin tapaamista, vaikka mielelläni olisin lisännyt kusitolppakohteiksi muutkin kunnalliset virkamiehet: toimistotyöntekijät, osastopäälliköt ja opettajat.
Share

Ylioppilaskirjoitusta ja tulta päin!

Hupakko nro 1/2008 on vihdoin ilmestynyt ja julkipantu. Painos rajallinen. Kansalaisia kehotetaan kiireenvilkkaa sankoin joukoin siirtymään lehtihyllyille.

           konsa31.jpg

                                                    (vas Maiju Lassilan patsas)
  • Jani-uimarin Marin masu
  • Kansanedustaja Taiveahon ihottuma - lapsettomuus
  • Huonekalumies Sukarin porekylpy vieraan Helga-neidin kanssa
Noiden ja muiden valtakunnan tärkeiden tapahtumien peräkaneetiksi, ikään kuin  opetukseksi ja ojennukseksi kaikenmaailman julkuille, on painettu kasvatusspesialistin kolumnisarjanPäästöjä aloituspäästö; sarjassa ystävämme SJ, SKJ, SP, ihan miten vain, käsittelee induktiivisesti  kasvattajien ja kasvatuksen moninaisuutta, monenlaisuutta kasvatuksellista polymorfaa, polyvalenttiaa.

Saatekirjeessän SKJ kirjoittaa: "... mistä aineksista opettaja taotaan, millaisia ovat takojat ... sillanpääläisittäin voisi sanoa, että haluan näyttää miehen tien opettajaksi ..."

Foorumi lie vähän väärä ja falski, vaan jospa joku mäyräkoiralaisista heräisi, maturoituisi ja siirtyisi kypsien vuosikertaviinien naukkailijaksi.

*****
                 PÄÄSTÖJÄ  I    abiturienttina                   
puutalo5.jpg    
"Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä."

Abin mielessä, kielellä pyöri Rekolan tarjoama astrakaani.

Alkukevään sohjo täytti jalkakäytävät, elettiin vuotta -70. Yo-kirjoitukset käynnistymässä parin viikon päästä. Mirkka Rekolan runot ja aforismit lainattu Rantakirjastosta, ja pino Hormiaa epävarmuuteen. Samaan tautiin pullo Clearasilia ikkunalaudalla.

Viikonloppu kotona maalla, kämppäkaveri naapurissa kotonaan myös. Reksu nousee linja-autoon iltapäivällä sunnuntaina - lähtee lukemaan kirjoituksiin.

Minulla ainainen koti-ikävä päällä, ja pilkkijäät parhaimmillaan kevätauringossa. Luistava hölsy suksien alla. Puolikuuden aamuruposella vielä ennättää, jos ei illankamussa istahda Kauppilan Timon Simcaan.

Illansuussa pärisee eteisen seinäpuhelin niin että hirsiseinä tärisee.

- Elä tule tänään. Kämppä on palanut, soittaa Reksu hädissään.

Pudottautunut eväsnyytteineen linja-autosta ulos ja hieraissut kaksi kertaa silmiään: Ei jäljellä Rantakadun taloa, jossa asua ja ja jonka parioveen avainta sovittaa!

Tai no seinät jäljellä, katto romahtaneena, hirret mustilla hilseillä. Reksun New Musical Expressit hujan hajan lattialla. Läpimärkinä Rekolat, Hormiat turvonneina maanantai-iltapäivässä, jolloin olen jo tavaroitani puuraunioista onkimassa.

Eikä ymmärrä Rantakirjaston väki tulipaloa ja turmelusta: Armo Hormiat armahtaa, vain pienet vesivahingot. Mirkka Rekolasta joudun pulittamaan täyden maksun, hankkimaan uuden Muistikirjan, syksy 1969.

Se nielaisee yli kolmeneljännestä viikkobudjetista. Loppuviikko Linnunlahden tilapäiskämpässä nieleskellään pelkästään ruisleipää, jota voidellaan kotoa tuodulla perunamuussilla. Luetaan Segerstrålen biologiaa ja jankataan sataa ruotsin Frödingiä. Tentataan Kirkkohistoriaa Rimpiläis-Ollille, joka ainoana poikalyseon opettajista puhuu silloin tällöin maallisia, muustakin kuin kouluaineesta, vieläpä huumorilla; vaikea hahmottaa hänet sittemmin naispappeuden päävastustajapiispaksi.

Kirjastovirkailijoiden empatiakykyä tajuan epäillä vasta vuosien perästä.

                                      Sulaton Päällikkö - kg          
     konsa31.jpg (Rantakirjasto)
HUPAKOSTA toki löytyy myös nämä välttämättömät internationaalit, universumin tärkeimmät: Britney Spears, Paris Hilton, Anna Nicole, Sarkozy, Carla Bruni, Beckham, Julie Christie, Christina Aguilera, Nicole Richie, Stallone, Alonso, Ronaldo, Madonna etc.
Joten Carpe diem! vaan ja - vademecum!

*****
"Kaikki on joko sekasortoon joutunut tai hurjassa epäjärjestyksessä sinne joutumassa. Tiedon asemasta, jossa meidän olisi pitänyt päästä enkelien tasolle, ovat useimmat siinä määrin tyhmistyneet, että he eivät tunne enempää kuin eläimetkään esineitä, joita heidän välttämättömästi tulisi tuntea." Comenius Johan Amos (1592-1670): Didactica magna Suuri Opetusoppi

Share

Liikenneministerin löllykkä

11.01.2008 - 16:02 | hikkaj | LENNU
Puhalteli kintaankokoisia lumirättejä pitkin lämmitettyä kävelykatukujosta. Tuntui vähemmän lämmittävältä. Tuuli navakasti kaakosta, Helsingistä päin puhalsi. Tulikin lähdettyä kaupunkireissulle hienompien ihmisten ilmoille. Kirjaston kirjat piti palauttaa ja katsastaa uuden korttelinkokoisen kauppakeskuksen Kirjatori-nurkkauksen tämänpäiväiset tarjoukset.

Ja eikös taas tämä Lennart vaaneksinut itsestäänavautuvan oven pielessä valmiina tykittämään:
- Liikenneministeri Vehviläinen on huolissaan, aloitti Lennart huolissaan.

- Mistäpä se nyt?

- Thaimaan-matkaajien paskareissuista, en paremmin sano. Hätä kädessä niillä.

- No eippään vähemmästä.

- Tämä löllykkä oli äsken keskusteluyhteydessä Finnairiin, Hienoseen. Nämä lentomatkailijat eivät kuulemma saisi myöhästellä auringosta. Valtio on huolissaan heidän rusketusraidastaan: jos alapää vain ruskettuu, niin se ei valtiovallalle sovi!

- Onhan se väärin jos väärä pää ruskettuu.

- No helevettiläinen! Minun mielestä saisivat vääntää hienon kakkansa vaikka avoviemäriin. Hittoako lähtevät tietentahtoen ja vapaaehtoisesti liihottelemaan, taivaita tavoittelemaana. Saastuttavat taivaat ja maat. Ja yö siellä vetelä täällä. Yksi lysti kun lomilla ollaan.

- Töihin lie niillä kiirus.

- No jumankauta jos on vara lennellä sinne sun tänne, niin on oltava lupa käyskennellä muutama yö ripulissa eli rokulissa teillä tietymättömillä! Lentoliikenne pitäisi tehdä yhtä paheksuttavaksi kuin tupakointi. Häpeälliseksi. Saastevero taivaisiin ja lentokoneen kylkeen: vaarantaa terveytesi! Kieltää pitäisi koko touhu. Ja sitten vielä  naristaan - on otsaa on!

- Jospa uutta matkaa varten on ehittävä tienuuseen?

- Heti kun suurisuisimmat, siisteimmät ja äveriäimmät eläjät nostavat mötäkän niin johan lavastetaan a-studiot  televisiossa keskustelufoorumiksi  ja lehdistö uutisoi ihmettä kummaa. Vaan eipä leipäjonottajien puolesta ministerit liikahdakaan. Köyhillä ole edes mitä paskantaa.

- Onhan se niinnii.

- Rautateitä lakkautetaan, reittejä supistellaan. Tiestö rapautuu, ihmiset kahlaavat kainaloita myöten loskassa töihin, ajaa räpistelevät töilleen jos pääsevät. Mitä kuuluu? Ei hiiskaustakaan. Ministerit toistelevat vain: "Kannattavuuskysymys, kannattavuuskysymys." Vaan annapa olla kun näiden hupailijalentelijöiden intresseistä on kysymys, niin johan Anut heräävät! Helvetin helvetti kun ottaa pattiin.

- Lennu, sori, miun pittää joutuu, olipa hauska rupatella.

- Hauskapa hauska. Entä nämä kemijärvet ja voikk...
Pujahdin Kirjatorin puolelle Lennartin viritellessä uutta aihetta.

Oli Lennart jossain vaiheessa saanut saarnansa päätökseen, koskapa ei ollut enää ovipielessä, kun Venkula kainalossa poistuin tavarataivaasta tuulen pieksettäväksi.

(ps Pörssissä Finnairin osake aloitti heti nousun kun Vehviläinen vieraili Hienosilla ;)) 
Share

Suuri Johtaja, Sulaton Päällikkö Hupakko-lehden kolumnistiksi


IM004259.jpg 
Hän löytyi.

Hetken hukassa oltuaan sapattiopettaja on tavoitettu. Tästä leppoisasta opettajastamme on kehkeytymässä kiireinen, menevä Tärkeilevä Koulunjohtaja. Matalaprofiilisen syyskauden jälkeen hän on ottanut käyttöön parit tittelit, joilla jommallakummalla kuittailee koulun tärkeitä papereita: Suuri Johtaja/Suuri Koulunjohtaja tai Sulaton Päällikkö.

Hän laskeskeli joululomilla vaikutusvaltaansa: 6 opettajaa, 5 kouluavustajaa sekä keittäjä, siivooja, talonmies, kutakin 1 kappale, satakunta oppilasta, joilla parisataa äitiä ja isää, mummot, ukit, tädit, sedät, enot - ja  Makkosen koira päälle. Niin ja sitten vielä koulukyytien kuljettajat... Suureni, suurenivat numerot.  Puolentuhatta henkeä kontolla. Luvut alkoivat huimata. Vastuu painoi.

Pyörtymys iski Suureen Johtajaan kesken laskujen.

Toinnuttuaan helpotti: kaikesta tuosta vastuusta palkkana korvattava luku oli onneksi niin pieni että sen kyllä käsitti oitis.

Suuri Johtaja juoksi lomilta töihin ja heti alkoi homma rulettaa. Pyöreä leima loma-anomuksen paperiin, jossa oppilaalle anottiin pitkän joululoman jälkeen viikkoa hiihtoloman molemmin puolin. Leiman lätkäisi kylmästi paperiin ja toivotuksen: Tervemenoa tsunameihin!

Toisena päivänä SKJ raahasi kassillisen kultakatriinoita välituntien ratoksi.

Ja kolmantena päivänä astui taiv ... ei vaan rykäisi kolmesti ja aloitti tulevan lukuvuoden opettajatarvetilanteenkartoituksen sekä opetuslukujärjestyssuunnitelmanteon ja kaiken kukkuraksi opetteli vielä Raindance-tiliöinnin.

Tärkeä, tärkeä mies hän tunsi olevansa siinä tietokoneen loisteessa, tosin ilman ravattia ja rusettia, vailla kelloa, allakkaa, kännykkää.

Siihen kiireeseen rilahti lankapuhelin, johon hän vastasi vaatimattomasti, miltei kuiskaten: "Ilomäen koululla."
- No sen tapanen, sen tapanen.
Johtajaa kysyttiin langanpäässä. Valtakunnallisesta Hupakko-lehdestä soitettiin, pyydettiin jokunen kasvatusalan asiantuntijakolumni lehteen:
- Reilu korvaus. Tottakai!
Kummasti SKJ:n ryhti korjaantui puhelun aikana, kielestä kaikkosi viimeinenkin murteenhäivä.

Näin Suuri Johtaja tuli pestatuksi kolumistiksi Hupakkoon.

Innolla polkaisi kaupan kautta kotiin, osti hernerokkapurkin ja naureskeli jo kolumninsa nimelle: Päästöjä. Päästöjä niin että Eija Vilpaskin kalpenisi, toiseksi jäisi.

Tämän uuden Rousseaun hedelmistä saamme nautiskella, kunhan ensimmäinen Hupakko aikanaan ilmestyy.

Eippään malttanu pahulainen pysyä pois näistä noitaympyröistä.
"Minua helpotti: paskaa puhuttiin, siis oltiin tavallisia ihmisiä, tai ainakin sellaisina esiinnyttiin, mikä on sama. Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla."  Matti Pulkkinen, 1985: Romaanihenkilön kuolema.

Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti